ON WELHOTAR RAIVOHULLU

Miten huono päivä alkaa? No, minä kerron, vaikka te ette sitä taatusti haluakaan kuulla. Tällä kertaa jopa oletan, että ette halua kuulla minusta lainkaan. Onhan minustakin jo tehty paaria ja persona non grata. Ihminen, jota ilmankin maailma voisi elää, jopa paljon paremmin sekä miellyttävimmissä olosuhteissa. Kaikki alkoi, kun aloitin eilisen päivityksen kirjoittamisen aivan normitapaan eli mitä oikein tapahtuikaan...

Ensin keitetään hyvät kaffet ja kaadetaan ne mukiin, sekaan vähän maitoa. Kannetaan huolekkaasti sillä kipeällä ja pettävällä kädellä muki pöydälle, ihan ainakin viisi askelta. Asetetaan muki varovasti pöydälle. Huokaistaan helpotuksesta. Haetaan pari leipää, vitamiinit ja mömelöt. Asetetaan kaikki valmiiksi ja avataan kirja. Aloitetaan nauttiminen ja samalla kaadetaan koko prleen puolilitrainen muki pöydänkulmalle, hiukka poppanan reunalla avittaen. Arvatkaas miten paljolta se puoli litraa siinä vaiheessa näyttää. Ja mihin kaikkialle se on ehtinyt ja mitä kastellut. Ja pitäisi kiireesti pelastaa mitä pelastettavissa on. Onneksi ja ainoaksi, kirjan ehdin tempaista pois. Sille ei käynyt kuinkaan. Poppana pesuun. Kaikki muu pyyhittävä, hinkattava jne. Leivät olivat muhjua, söin silti. Kun ei mitään muutakaan ollut syödä. Vtuttaa! Niin, sana "syödä" taitaa jo tänään olla kielletty? 

Sitten koneella luetaan tästä, päästään tähän ja tuonne. Voihan veeee! Nyt minä olen raivoissani. Niin raivoissani, että pyydän – ottakaa minut huostaan. Varokaa kuitenkin tullessanne, voin pamputtaa vaikka raa'alla kesäkurpitsalla, prle! Taikka istua jonkun päälle, peljätkää, oi läskipoliisit! Kirjapoliisi on jo olemassa, lainaustilastothan ovat toki selvitettävissä. Maailmassa ei ole mitään järkeä, ei mitään, ei mitään.... ei mitäääääääään! Poistun! Palaan ja otan rauhoikkeen. Ei auta. Menen uudestaan pois! Ensimmäinen linkki on pärsheestä, toista komppaan – haluan pois, kolmanneksi, mitä ihmettä ihmiset tekevät tälle maapallolle?! Tästä lähtien tänne blogiin on painoraja, yli 100 kg, vain armosta hyväksyn poikkeus-anomukset – ja selitysten on oltava hyviä. Lisäksi Suuri Cthulhu tulee vartioimaan pääsyä blogiin, anorektikoille voi käydä huon

Varastolla menen tyhjään tupakkahuoneseen. Rva R. katsahtaa sisään ja sanoo: "Eihän täällä ole ketään!" ja lähtee pois. Minulla on hirvittävä pino töitä ja lisää tuodaan. Minä teen ja kälätän itsekseni, kiroilen itseäni ja konetta sekä ohjelmaa. Lisää tuodaan ja minä teen. Kukaan ei huomaa. Mitä täällä oikein tapahtuu? Kertokaa milloin minut haetaan pois ja viedään kotiin. Ns. työtoverit istuskelevat kaikessa rauhassa puoli päivää kaffittelemassa, ruokailemassa ja kaffittelemassa uudelleen vielä lähtiessäni ns. kotoon, jossa minun armosta annetaan ehkä jatkossakin asua. Häthätää minä käyn keittämässä ne kaffet, sieppaan saastaisen mukini ja poistun taas tekemään lisää töitä. Huvittavinta on se, kun horjahtelen nilkat stanan kipeinä käytävällä. "Tsihih, onko sulla kengissä jokin vika, heheheeh?" Ja meillä kaikilla on niiin mukavaa. *naurua*!

Takso ei löydä toista rappua kahden rapun joukosta. Selostan neljä kertaa, että kyseessä on toinen rappu. Ei auta. Lopulta päästään oikeaan paikkaan, kuski toivottaa hyvää viikonloppua =O Mitä täällä on oikein tehty? Millaisia ihmisiä tämä maa ja maailma päällänsä kantaa. En enää yhtään ihmettele, miksi joku sanoo vihaavansa ihmiskuntaa ja ihmisiä. En todellakaan!

Minä jätän tästä pois viattoman eläimen sepustukset tällä kertaa. Samoin tekohauskat tahi muka-syvälliset hajatelmani ja muun eli lukemani säälittävät ja julkaisukelvottomat opukset, joita arvostelen itsekkäästi ja omahyväisesti ajattelematta lainkaan kirjoittajien tunteita ja painoindeksiä.

Niin, ei minulla muuta. Paavo Haavikolle kepeät mullat – arvostin!                                          

TINDALOSIN HURTTA!

                     

USKOISIKOHAN JO SYKSYYN?

Voihan ketun polkuanturat! Minut herätettiin steppailemalla tämän läppärin päällä, äänen tunnistaa jopa unen läpi. Että otti päähän. Ei muu, mutta luuletteko, että kotivakuutuksessa menisi läpi kissin pissiminen läppäriin kostoksi siitä, että en suostunut heräämään. Eli pakkohan se oli nousta, olisin voinut nyt vielä vähän nukkua, kerrankin. Ainakin siis hetken. Nyt klo 1:n jälkeen tuli tuo kissavaroitus-hälytysherätys.

Jospa tänään kävisi hakemassa sen luvatun ENMG-lähetteen, pääsisi laillisesti kiusattavasti *muahahah*. Ei en ole masokisti, mutta kuitenkin. Jospa samalla voisi tiedustaa hiukkasen tuota lääkärikantaa, joka heillä on. Olisi vähän asiaa, painavaa asiaa! Tahtoo saada nämä kivut nyt loppumaan. Muuten tapahtuu jotakin peruuttamatonta. En minä ihan kaikkea enää jaksa. Tässä viikonloppuna oli melkoista myllytystä. Onneksi sain aikaan sellaisia horrospätkiä, ei unta, vaan kevythorrosta. Se vähän auttoi, jos pysyi hipo-hiljaa – liikkumatta. Vaikeaahan se, mutta jonkin aikaa se toimii. Nimittäin nämä koipi- ja olkakivut alkavat olla jo lisää troppia vaativaa linjaa, alkaa mennä sinne yliannostuksen puolelle. Kohta siirryn nimittäin maksimiannokseen, koska on pakko. Sen jälkeen ei ole mitään. Osa huimeistakin, siis niistä laillisista lääkkeistä, on kokeiltu – ei apua, ei tähän. Ilmeisesti joko minä tai elimistöni on jotenkin omituinen eikä osaa käsitellä niitä oikein. Tai sitten kipu on vain niin kova, ettei taltu. Moppea kyytiin, hepoa kärryihin, se olisi sitten seuraava linja. Valitettavasti se on laitonta, toistaiseksi. Mutta eiköhän sitä tuosta lähistöltä löytyisi, kohtuuhintaan ja läpi vuorokauden. Prle, jotakinhan tässä on tehtävä, jos eivät minua aio päästää olemaan kotona, rauhassa ja hiljaa. Ei täällä mitään hätää ole, jos pääsen annostelemaan mömelöni itse, saan nukkua silloin kun pystyn ja kykenen ja muutenkin elää omaa elämääni. Tehdä asioita silloin kun pystyn ja niin edelleen. Ei edes tulisi tuollaisia järjettömiä kiputiloja. Nakuttelu on ihan kepoista nytkin, kotikoneella ja hiplaushiirulilla, nou hätä. Joku voisi tarjota kotikeikkoja - laittakaa sana kulkemaan!

Kävin muuten HS:n vaalikoneella piruuttaan, kun muutakaan tekemistä ei ollut. Huh, vastailin puoliholtittomasti kysymyksiin ja tulos oli hiukka hätkähdyttävä. Lähes kaikki vaihtoehdot olivat samasta puolueesta (no joo, kaksi poikkeusta oli) ja muutenkin... omituista. No, en minä näillä perusteilla äänestä. Minä tiedän jo ketä äänestän ja miksi. Linjana paikallisuus, keskittyminen terveydenhuollon ja sosiaalipuolen palveluihin, nuoriso- ja opiskeluasioihin ja kevyen liikenteen parantamiseen sekä joukkoliikenteen suosimiseen. Älkääkä nyt väittäkö, että hyvä sanoa, kun minua ei mikään näistä kosketa. Prle, kulkisin hetioitis dosalla, jos se olisi mahdollista. En minä taksoa käyttäisi kuin korkeintaan hirveässä kännissä keskellä yötä, jos silloinkaan. Luultavasti jäisin jonnekin nukkumaan... Mutta joillekin vaalikoneista voi olla apua, jos nyt yleensä aikoo äänestää. Syytä olisi! Että jos aikoo täällä elellä muutaman seuraavan vuoden ja haukkua päättäjiä, pitää tietää, että ainakin on itse siihen joko vaikuttanut tai sitten ei ole – oma syy.

Jahas, siis Varastolle taas viikoksi. Hmph. Minulla taitaisi olla P-P:ltä kysyttävää, jos hän hetkeksi malttaisi pysähtyä kohdalleni. Tai sitten painun suoraan sinne lääkärille.

Eväsasioissakaan ei mitään ihmeellistä, siika-herkkari-purjo –paistosta, riisiä ja salaattia purkista, joka on Varaston jääkaapissa jo jömmassa. Siinä se, hyvää se on, uskokaa pois. Tänään voisi taas vaihteeksi tehdä kesäkurmitsa-tomaatti –mättöä, johan sitä on melkein vuosi syötykin kerran viikossa pari päivää. Ei se ainakaan epäterveellistä ole, vai? Prle, täh! Eikä ole missään juustoa, ei. On jömma, on, sen myönnän. Ihan sama kuin viinan kanssakin, että jos tekee mieli, sitä pitää olla kotona. Noloa lähteä Malmille hakemaan pimeää juustoa, viinaakin saisi helpommin ja se tuotaisiin jopa kotiin, samoin tupakkaa. Mutta pimeä juusto, tuota pitäisi oikeastaan testata. Ihan varmasti se kyllä löytyisi, en hetkeäkään epäile. Vain muutama puhelinsoitto ja kohta ovikelloni soisi, käheä-ääninen mies "Tänneks se oli se juusto?" Samaan aikaan ojennamme setelin ja paketin toisillemme, tarkasti samaan aikaan. Ovi kiinni nopeasti. Juustohöylä esiin. Narsk, ja pullo korkataan *muhahaahaah*!

----------------------------------------

Purrrrrrrvinka, kavrut! Ai, ett mä turhaa heräti mami. Mull oli siis heekkutarvis, ihan hirvee tarvis. Mä halusin MUN kalkonin ja MUN napikat, nih! Ei se oo turha. Siks mä steppasin toss, vaiks mä tiän, ett mami suuttuu siit. Joo myrtsi se on nytteki. Toss kanness on kuulemma mun pylly jäljet. Olkoo vaa! Mä tarvii mun jutskat just sillo ku tarvii. Ja ne ois parempi saada kans. Muute mä alan syädä noi kukkei tai ainaski riipoo niitä, kaatelee taravoit ja lirutella. Ett on syytä miättii tarkkaa. Ei vissii olla väleis taas, ainaki kalkoni heitettii vähä niinko siihe mallii. Mutt ku toi kerta illalki meni goisii vast myähää ja heräs aikasi nyt, nii ni se ehtii vaiks mitä? Eiks se oo vaa hyvä, ett orjat pistää toimeks? *apua, mami kattoo mua pahasti* Siis joo, mä tajuun, mä oon just kohta hiljaa. Siis ehän mäkää yälä nuku, mä duunaa kaikenlaist kivaa. Ai, ett mami ei voi päiväll goisii. No se on sen tyä-nimisen paikan vika sitt, jos siäll ei voi ottaa kerta päikkäreit ja mami tarviis niitä. Sen pitää tulla sillo pois siält. Se ois aika yksinkertast. Ai, ett ei tulis sitt safkarahuleit? Toi onki vaikeempi juttu, ku mä tiän ett orja sais jostai jonost safkaa, mutt siält ei vissii saa kissinmuanaa.... ööö... tota, jos mä lupaisin mamill olla taas kilti. Tai siis oonha mä ollu kilti, herätelly vaa vähä aikasi, tunni tai pari. Ei sen kummempaa ja jo on orja vähä ärtsynä! Kummallist mutt outoo. Ja eilenki goisi monta kertaa varastoo. Nii ja sitt mä kuiteski eilenki jaksoin jeesaa sitä, ku se teki himass jotai duunii. Mä toimin nimittäi tääll rintterivastaavana. Täst on todiste, kattokaa vaiks. Ett enks mä oo niinku senki takii ansainnu jo mun palkan, ne heekut?!

No, kliffaa oikee sateest päivää – pysytää lämpöses ja sekases sänkys. Huamisee!

------------------------------------

Vincent, tekisi mieli sanoa rumasti (sanoinkin), mutta ei sinulle voi kauaa olla vihainen =I Ei, meillä ei nukuta muuten sekaisessa sängyssä, joku roti sentään pitää olla!

Päivän slogan: Kun särky ja kipu ylittävät tietyn rajan, mieli ei enää pysty keskittymään muuhun.

Päivän biisi: Aina se syksy

Luettua: Luin loppuun Stephen Kingin – Liseyn tarina, jess, yksi parhaista. Aivan mahdotonta juonen ja mielikuvien kuljettelua, villiä kielellä irrottelua tavallista enemmän. Welhotar piti kovasti tästä. Toki mukana on oma kauhunsa. Sitäkin voisi ajatella mielen tuottamana, ehkä. Toisaalta, todellisuus kulkee monessa tasossa, senhän on jo todistanut kapistalistinenkin tiedemies... Eli suosittelen kaikille kiinnostuneille, myös kielen perimmäisestä olemuksesta ja sen käytöstä ilahtuneille. Tässä sitä on tarjolla eikä hintakaan ollut paha ollenkanas. Welhottaren hyllyssäkin on vielä vähän tilaa – mikäs sen mukavampaa =D

                                               

                                           ON MUUTEN SYNKKÄ JA MYRSKYINEN YÖ!

LUPAAN - EI KOVIN PALJON VALITUSTA, IHAN VÄHÄN VAAN...

Okei, lupaan! Ei mitään ihan hirveää väninää tänään. Ette te kuitenkaan ilman sitä tiedä lukevanne minun lokiani, joten jotakin on kuitenkin laitettava ylös. Miten voi olla näin väsy (hei, tämä ON retorinen kysymys)? Nukuin eilen aamulla kunnon aamu-unet, iltapäivällä kahdet päikkärit. Väsyttää. Yö meni pätkittäiseksi jälleen kerran, kun koivet ja käsi herättelivät vuoroin toisiaan.

Ja minä vielä otan monivitamiinia ja magnesiumia, höh. Ei, kyllä minä taidan haluta nyt lomalle, siis kun muuta lomaa ei ole, sitten sairaslomalle. Erehdyin käyttämään eilen oikeaa kättä hiukka harjaamaan marikassia, johon sotkeentui raikkua ja sitten vielä hinkaamaan yhtä hellan levyä. Huusin tuskasta, kun sattui niin prleesti. Johan siinä Belgarionkin pelästyi, vaikka on taholtani kaikkeen tottunut. Ei paljoa kysellyt, kun pyysin kosmeettista 10 min imurointia.

Eikö ole omituista, millainen minä olen – tai oikeastaan, millaista minun elämäni on. Minulla oli eilen hauskaa, viikon ainoa päivä, jolloin minulla on hauskaa. Silloin kun Poika on käymässä. Joteski groteski, ei hintti, umpivintti, Juicea mukaellen kuitenkin. Pitäisihän minulla olla ystäviä, jotka käyvät kylässä ja mukavia työkavereita. Toki pitäisi liikkua ja seurustella ihmisten kanssa, käydä vaikka kaffella. Tiedättekö – nyt alkoi veetuttaa ja raskaasti! Poistun. Palasin. Niin, suurin osa ns. ystävistä on kaikonnut. Jäljellä on vain tosiystäviä, toivottavasti. Jotka käyvät ehkä sitten harvemmin, mutta joiden seuraa arvostan oikeasti. Belgarion on poikani, mutta myös ystävä. Ymmärtääköhän kukaan tätä erinomaisen sumeaa logiikkaa. Kummisetä on W:n veli ja on pysynyt ystävänä kaikki nämä vuodet, sellaisena joka käy joskus ja hoitaa joskus asioita, kun omilta kiireiltään ehtii. Häntä minä en juuri viitsi vaivata omilla asioillani enää. Hänelläkin kun on omat viritelmänsä, työasiansa ja kottaraiset (tsihih, oli juuri sekaantunut siivestävään valekottaraiseen, oma vika!). Enkä minä oikein voi kuvitella raahaavani itseäni johonkin trendikaffilaan illalla, kun mieluummin kähnäisin kotona yökkäri päällä, Ainot jalassa ja leikkisin koneella tai lukisin.

Josta pääsenkin kivalla, ihan oikealla aasinsillalla Belgarionin kuulumisiin. Kyllä, poika on aivan oikeassa paikassa opiskelemassa. Ei voi kuin nauraa. Minä tässä etsin yhtä tapaa järjestää eräät tiedot käsiteltävään muotoon. Tiedot ovat siis olemassa, mutta ne on mahdotonta siirtää esim. Exceliin sellaisenaan. Tietoa on niin paljon, että ei huvittaisi paljon kirjoitella ja käsitellä sitä ennen Exceliin viemistä. Tietueita tulee mahdottomasti. Joten viattomasti mainitsin ongelmasta Belgarionille, että jos osaisin koodailla, tässä ei varmaan olisi iso ongelma, if tämä sitä ja tuota then näin ja muuta ,D Eipä aikaakaan, Poika oli koneellani, kopsasi lähdekoodin ja lähetti itselleen. Sanoi siinä olevan jotain pientä puuhasteltavaa iltojen ratoksi ;D Muutenkin olen yllättänyt hänet salakoodaamassa. Opiskelu tuntuu muutenkin maistuvan. Laskentaharjoitusten tentistäkin oli tullut vain vähän yli 900 oikein tuhannesta, voi-voi-voi. En minä kehuskele, minusta on vain mukavaa, jos hän viihtyy ja opinnot menevät edes jotakuinkin kohtalaisesti Lisäksi sain puhuttua hänelle kohtuukuntoisen fillarin niin alhaiseen hintaan kuin mahdollista, ei, ei varastettu, täysin laillinen liiketoimi. Asia ratkeaa ensi viikolla ja tähän tarvittiin vähän Kummisedän apua. 

Ja kun nyt asiaan päästiin, sain Belgarionin hurahtamaan myös soijarouheeseen. Köyhälle opiskelijalle halpa ja helppo ja erityisesti halpa vaihtoehto. Tarjosin nimittäin soijarouhesoossia, herkkareita ja purjoa, rakuunaporkkanoita sekä riisiä. Oli hyvää! Samalla näytin, miten ape tehdään. Poika meni täältä suoraan kauppaan ostamaan rouhetta. Hän sai kyllä ja tietysti mukaansa myös paketin tofua sekä juustoa, jotakin pientä muutakin, että taas jaksaa. Tarkkaan laskeskellen opintorahalla siis pitäisi tulla toimeen. Se kuitenkin edellyttänee tällaisia pieniä avituksia sekä selkeää setelistipendiä tuolloin tällöin. Ei se minulta ole pois, jos työnnän pienen setelin Pojalle, voisin käyttää sen huonomminkin – vaikka ostamalla jonkun kamalan vaatevirityksen Varastotyyliin, jäks. Huutiksesta saa ja kirjastoonkin pääsee, parempi niin ,D 

Tosin tein jotain anteeksiantamatonta eilen – ostin itselleni Kirjan, uuden lukemattoman kirjan ja vielä Rismasta. Aika hävytöntä, mutta tämä on se vuoden ainoa kirja, joka on saatava ehdottoman tuoreena luettavaksi. Melkein sen olenkin jo lukenut. Sitten sain aivan mahdottoman yllärin Malmin kirjastosta. Yhden varaamani kirjan väliin oli sujautettu kirje. Ihmettelin. Sisältä löytyi 5 kpl ”maksuton varaus” –läpysköjä (eli voin varata 5 opusta ilmaiseksi) ja viesti ”Luulen, että voisit ilahtua näistä, t. Jenni”. Vähänkö olin otettu, en tiedä kuka on lähettäjä, mutta tässä suuret kiitokset. Tuota minä pitäisin jo kanta-asiakkuuden palkitsemisena! Eli kiitos *niiaa syvään*! Normitavaraa kaupoista muuten, mutta itselle vähän siikanököttejä alella sekä kissille jauhelihaa samoin alella (sen jaoin useampaan purkkiin ja pakastin). Nyt on taas apetta, on turvallinen olo. Lumimyrsky saa tulla tai vaikka loma, ruokaa ja luettavaa on viikoksi!

---------------------------------------

Purrrrrrrviska, kaiffat! Nyt toi mami sitt o ymmärtänyt, mitä niinko kissit tarvii. LIHAA siis niinku oikeet lihaa, ei mitää puukkihommeleit. Mami oli ostanu jauhist ja fisupaloi, donariiki mä näin ja kaikkee. Ja lisäks viäl kissimuanaa ja pussei kissikaakkei. Vähäks meill on nyt safkaa, hei. Ja mä sainki oikee iso köntsän sitä nautajauhist, mä söin ja söin ja viäl jäi. Loput söin sitt illall ja yälä. Oli heekkuu. ja sitt joo se toi niit uusi puukkimuanii, ett niit maistellaa myähemmi. Ne kaakit on vanhoi samoi, mutt niit ei ollu tarviskaa vaihtaa ku ne kerta on hyvei. Ja kalkoniiki se toi. Et nyt vois melkee sanoo, ett kilti orja. Kunnolline, hyvi koulutettu orja on piänen kissitalouden iso ilo! Muistakaa se, ett koulutatte teinki orjat semmosiks palveleviks ja totteleviks. Vaiks sitt vähä väkisi ja kiältäytymäll syämäst tai ykäilläkki voi pitki mattoi miälellää. Kyll ne koht sitt hiffaa, mist oikee on kyse, niinko. No Poikaki kävi, sitt tuli Kummisetäki, ett tääl oli oikee väkee. Ja mä sain olla Poja viakuss. Tsih, pari kertaa mä taas onnistuin pelästyttää sen, ku hyppäsi sen pään yli. Se aina pelästyy sitä. Kai mä nyt tiädän, mihi mä pystyn hyppää! Ett oli oikee mukava päivä ja sitt otettii mami kaa snadei päikkärei ja se pyykitti, mutt ei sillee, ett mua ois haitannu ja semmost. Ei oo niinku muuta erikoist. Äske sain heekkui ja nyt melkee alan goisii täss sänkyy. Meinasi laittaa tommose sänkykuva, ko näytän mamil kiältä.... Ei oo nimittäi muita nyt just.

Hei, pitäkää kivaa viäl tää päivä – huamenn orjat on taas duunis. Huamisee!

-----------------------------------------

Vincent, ethän viitsisi muistuttaa asiasta, että työpäiväkin siis kohta edessä... ikävä ih... siis kissa.

Päivän slogan: Vain kirjat pitävät minut erillään silkasta epätoivosta ja hulluudesta!

Päivän biisi: Tervetuloa länteen Adrej

Luettua: Niin, tuli ostettua keräilyhyllyyn Stephen King – Liseyn tarina, lukeminen on vielä vähän kesken. Taas erinomaisen nautittavaa sanankäyttöä. Ziis, että se mies osaa. Tämä pitäisi kyllä saada luettavaksi myös alkukielellä. Suomentajalla on varmasti ollut ongelmia ,D King on kiero ja kavala myös jännityksen ja kauhun suhteen – se nousee pienistä, normaaleista asioista ja kerääntyy ehkä pikkuhiljaa esiin. En kerro tässä sen enempää, menen lukemaan lisää. Suosittelen tietysti kaikille, etenkin itselleni. Vuoden parasta antia tällainen päivä =D

                                           

                                                   SYKSYISTÄ SÖNDAAGIA!

ANKEUS ON TOINEN NIMENI

Sataa, taas. Eipä harmita. Onneksi jälleen on samoissa ikkunoissa valoja ja muuallakin valvotaan. Minäkin heräsin aikaisin, join kaffet ja hemmottelin kissiä. Sitten menin kuttuuntuneena takaisin nukkumaan, nukuin lisää pari-kolme tuntia ja vieläkin väsyttää. Krampit iskivät yöllä. Raskas viikko vaatii raskaat jalkakrampit!

P-P palasi takaisin Varastolle ja kävi tervehtimässä kaikkia henkilökohtaisesti. Kyseli miten on mennyt ja jutteli ns. mukavia, kuten hänen mielestään pitääkin. Minua vain ohimennen tervehti miedosti. Täh? Mitä svidhua minä olen tehnyt tässä viikon verran prle, hoitanut kahden osaston hommat ja siinä kaikki... vai? Ei kyselyjä, ei kiitosta tms. Vai pelkäsiköhän hän, että aloitan ns. pienen keskustelun eräistä asioista. Ei, en minä sitä kiitosta kaipaa, lähinnä palautetta onko kaikki mennyt ok muiden mielestä ja mitä on jatkossa asian osalta suunnitteilla. Ihmettelen. Ja närkästyin, totta prleessä. No okei, kyllä minä hyväksyn, että en ole mitään. Nyt täytyy sitten hyväksyä se, että en ole yhtään mitään yhtään missään. Aika kova paikka. Olen siis olematon. Kun tämän saisi vielä jotenkin siirrettyä fyysiseen olemukseen, tämän olemattomuuden, kaikki olisikin aika hyvin. Tai ainakin lievästi paremmin.

Olen taas miettinyt jatkoa Varastolla tai heittäytymistä työttömäksi. Eläkkeellehän ei näin "pienillä vaivoilla" päästä, ei millään. Täytyy kuitenkin kiusata sitten myöhemmin myös työarvauslääkäriä. En vaan jaksaisi yhtään mitään ruljansseja missään asiassa. Mieluusti minä jäisin Varastollekin. Pieni mahdollisuus on tulossa ensi vuoden puolella, että eräs paikka olisi tulossa avoimeksi ja Welhotar voisi olla jopa tarpeen. Toisaalta voisin myös heittäytyä friikuksi, keikkalaiseksi, mutta se vaatisi turhan paljon töiden tekemistä (eipäs naureta siellä!). Friikku kun joutuu keikalla ollessaan tekemään töitä aina niin hemmetisti. Welhottarella on lisäksi äärimmäisen hyvä maine näillä markkinoilla, uskottehan, joohan? Toisaalta kirjoittamisenkaan varaan ei voi laskea yhtään mitään. Sillä ansaitsee niin vähän, että ainakaan näillä yhteyksillä ei ole mahdollisuuksia. Pitäisi olla paljon parempi verkosto, isommat lehdet, paremmat kaverit, joita häiritä. Kun olen seurannut tilannetta, nyt suurin osa jutuista ostetaan friikuilta melko kalliilla ja jutut ovat toki näyttäviä, mutta liikkuvat kovin yleisellä tasolla. Ainut kilpailuvaltti olisi se tietty suuntautuneisuus ja tieto-taito, joka siitä on olemassa. Mutta se on jo käytössä, ähh. Kovin halvalla ja harvoin menee, sano. Eli kirjoittamisella en saisi edes leipääni, saati sitten jotakin (ei, ei juustoa!) leivän päälle. Paras kai siis olla kyhjöttää Varastolla niin kauan kuin P-P suo ja kestää kaikki, mikä niskaan ladataan. Yrittää vaan pitää ajatuksensa ominaan ja olla hiljaa. Sehän se tietysti on minulle kaikkein vaikeinta! 

Ilmeisesti Lokistaniassakin olen taas aukonut päätäni (ja kirjoittanut ajattelematta) yhtä sun toista eri kommenttilootiin. Sorry, kaverit, tehän tiedätte minut, tiedättehän?! Suuri osa kommenteista lähtee yhtään ajattelematta ja sormet vain nakuttavat – minuutin päästä jo hävettää. Että vaihteeksi taas sellainen kollektiivinen anteeksipyyntö, jos on tullut mesottua joissakin viesteissä, neuvottua ja kyseltyä asioista, jotka eivät minulle kuulu hevon humppaa. Antakee anteeks?

Poistun sen enempää kälättämättä ja valittelematta tekemään kauppalistaa ja jotakin alustavaa puuhastelua päivän reissua varten. Onhan se varustauduttava, parin tunnin roudausreissu kirjastoon ja kauppaan, matkaakin varmaan 300 m suuntaansa. Minulle varsinainen viikon ainoa The Matka.

-----------------------------------

Purviska,kaiffat! Ehh, mami menee kauppoihi, jeeeee. Mulle sitt kans heekkui ja paljo ja erilaisii. Ja tavismuanaa, mutt erilaist kans. Ja oikeet lihaa tai jotai. Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih! Ai ett ei kaikkee. No jotai ees. Joo, jotai se lupas tuada, tuaha se kyll aina. Ja funtsii mua, mä tiän. Mutt ku oikee ei oo noi safkat nyt natsanneet meinaa. Kaakit ja naksut on kyll hyvei. Määkäruuat ei taas oo. Niit ei vissii tehdä mun makuu enää. Se oli toooooosi hyvää, ku mami löysi, jota sitt ei enää toise kerra ollu! Vähäks kummituist semmonenki. Mä oon vähä riahunu tääll iltasi, mami ei oo jaksanu mitää. Vähä vispannu toll huispulall, mutt menny sitt makaa. Se on taas väsy. Jäis kotii mun kaa nyt jo. Sill kissinhoitovapaall niinku. Ja sais jotai kissihoitopalkkaa. Eiks semmost ny joku vois järjestää, ku kerta vaalitki on tulos. Mamikii sano, ett se heti äänestäis semmost, ku lupais jotai tommost. Ei oo kukaa luvannu. Ett kai se vaa menee sitt tällee. Onneks Poika on taas tuloss tänää ja mä saan olla sen kaa. Se on nii erilaine ku mami. Tiätty, ku se on Poika ja tykkää must, nih kerta. Joo, tykkää mamiki, mutt ko mami on tavis. *tsih*. Tavis-mami otti jotai fotoikii toss, ku mä söin mun heekkunaksui. Täss o ainaki yks. Ehh, mä Ansku kaa yritä kaataa mein kaakkilodjuu, haami ku ei onnaa >o<

Kliffaa löördaagii hei kaikill. Ei kandee mennä ulos, pysytää sisäll lämpimäs ja nautitaa. Huamisee!

--------------------------------------

Vincent, olet hmmm vaatelias, kronkeli ja rakastettava karvatakamus – kaikesta huolimatta!

Päivän slogan: Joisin unohtaakseni, minulla on viinaakin – ei vaan maistu!

Päivän biisi: Jatsitupakkaa - olisikin tuo miellyttävämpi vaihtoehto =D

Luettua: Johanna Salo – Suomen Sievin tyttö, tositarina lyhytkasvuisesta Marja-Leenasta ja hänen lapsuudestaan tähän päivään asti. Sellainen mini-elämänkerta, lyhyt kuten hän itsekin. Tilitystä siitä, millaista on olla ja kasvaa lyhytkasvuisena 50-luvun Suomessa. Miten erilaista pidetään myös muuten vammaisena, myös älyltään eikä aiota päästää edes kouluun. Marja-Leena kuitenkin taistelee itselleen koulutuksen, jatkoa siihen, auton ja ajokortin sekä löytää myös mukavan miehensä. Työpaikatkin löytyvät ja muuta – ei toki edelleenkään ilman taistelua oikeuksiensa puolesta. Oikein suositeltavaa luettavaa kaikille normi-ihmisille ja kateille (hei, terkut samalla toveri E:lle 112.5 cm ;D). Eli lukekaa ihmeessä, jos kävelee eteen. En tullut muuten vilkaisseeksi, löytyisikö häneltä myös blogi. Mutta jos tänne eksyt, tsemppiä vaan jatkoille. Welhottarella on entinen työtoveri E. joka tosiaan on 112.5 cm, saanut aikaan myös perheen (pari äitiään puolitoista kertaa pidempää poikaa) ja suorittanee vielä tällä hetkellä jatko-opintoja. Että terveisiä siis vielä sinnekin, pidetään yhteyttä! Maeve Binchy – Hopeahäät, pariskunta meni aikanaan naimisiin lievästi pakosta. Nyt ovat hopeahäät kynnyksellä ja komeita juhlia suunnitellaan, vaikka kaikki eivät tunnu siihen halukkailta. Tässä hömpässä nyt pariskunnan elämään vaikuttaneiden ja sitä sivunneiden ihmisten sen hetkisiä tuntoja kuvataan jokaisen osalta erikseen; mitä on tapahtunut, mikä on elämässä tärkeää jne. Ei oikein vaikuta minuun, sujuvaa hömppää unta odotellessa. Kirjailija on tällä alueella kyllä huomattavan taitava, ei siinä mitään. Ei siis ihan pahinta mahdollista. Asiathan ne, kun eivät Welhotarta oikein kiinnosta... Hömpän kavereille varmasti mukavaa syyslukemista.

                                       

                                          LAUANTAIN VESILOISKETTA!

SILKKAA TAJUNNANVIRTAA HIUKKASEN KYLLÄ TAKKUILLEN

Sataa. Samoissa ikkunoissa on taas valot eli muuallakin valvotaan. Hyvin normiaamu siis. Ketuttaisikin, mutta – hah – onhan sentään perjantai, onhan?

Huvikseni mietin eilen meidän rappumme, asuintalon siis, asujaimiston kokoonpanoa. Kyllä, Malmilta siis löytyy ihan kaikkea. Asuntoja rapussa on 15 kpl. Mukaan mahtuu yksi somaliperhe, venäläisperhe sekä thai-puoliperhe. Ikävä kyllä, Malmin alkuperäiskansalaisuutta ei prle soikoon edusta kukaan, sille asialle olisi tehtävä jotakin ja pian! Rapussa asuu myös diileri ja huimeiden käyttäjä –pariskunta, alko-ongelmainen pari, perheväkivaltaa harrastava pariskunta, vanhuksia, nuoria, lapsiperheitä, meitä koipivammaisia parikin, samoin sinkkuja nuoria ja vanhoja. Kissoja ja koiria, tasapuolisesti. Väritystä ja rotuja on vaikeampi tarkistaa, eläinten osalta siis. Myöskään poliittiset mieltymykset eivät ole käyneet ilmi. Ja kun kaiken tämän saisi vielä jotenkin kompattua yhteen, saisi kivan tilaston. Tämä on pienoismaailma, hei, melkein ainakin ,D Ja minä nyt näen aika vähän kuitenkin ihmisiä!

Yritin sitten miettiä samaa Varaston kannalta ja minua alkoi pelottaa. Ei siitä sen enempää, sittenkään. Voisi olla vaarallista tutkia asiaa lähemmin tai edes pohtia tarkemmin. Todetaan tänäänkin vain, että töitä on aivan hemmetisti. Toinen osasto nähkääs järjestää, kun lupa on. Ihmettelin asiaa, siellä on käytössä kuitenkin väkeä – joku lienee taas kieltäytynyt tehtävistä. Minä en kieltäytynyt, mutta soitin melko vedhuuntuneen puhelun, kun asiakirjat eivät minulle avautuneetkaan. Joku hiipivä hissukka oli asettanut ne niin, että minä en päässyt niihin käsiksi. Siis minä, jota he anoivat niitä käsittelemään. Voi käkkäräiset kääpiöt sentään! Asia selvisi, jätin kuitenkin viestiä, että seuraavalla kerralla jätän ne kylmästi pöydälle, mikäli eivät suoraan laita käyttö- ja muutosoikeutta nimiini. Eli kiire on kuin yksijalkaisella perseelle potkijalla perseellepotkimiskilpailuissa, ei ehdi kissaa sanoa. Pitää sanoa tuo pitkähäntäinen nelijalkainen ulos ovesta kinuava karvatakamus. Ainoat kunnon tauot pidin tupakalla. Ruuankin, sen hyvän eväksen, jouduin syömään äkkiänopeasti, snif! En ehtinyt harjoittaa juuri minkäänlaista sosiaalista nettailua tahi muutakaan järjellistä toimintaa koko päivän aikana - kaiken huippu. Ja samaan aikaan toisaalla valitellaan työn puutetta ja yleistä hiljaisuutta. Johdossa jotakin vikaa? Siis semmoisessa.... tiedättehän, vaikka nyt sähköjohdossa, lapamadossa vaikka ,D

Tuossa äsken ulkona käydessä tuli mieleen, että pitänee todeta pari asiaa. Minulla on selkeästi ylikorostunut velvollisuudentunto, taipumus pyrkiä täydellisyyteen, olen työhullu (jos on pakko) ja teen mieluusti palveluksia muillekin. Herranpelkoa ei kuitenkaan ole, onneksi. Se on kitketty pois jo vuosikymmeniä sitten! Jotakin opin sentään isoisältäkin.

En muuten tainnut muistaa kertoa, että Nainen, joka kävi kylillä, luovutti minulle myös stipendin. Myöhästynyt syntymäpäivälahja siis. Se muistuttaa oudosti seteliä ;D Mukana oli käyttöohje, että ei lupa käyttää tupakan ostoon (viinasta ei puhuta mitään) vaan kirjojen hankintaan. No, sillä saa yhden uuden kirjan. Jeeee, siis upouuden ja minä tiedän heti, minkä minä haen. Sen olisi pitänyt tulla juuri painosta, kunhan se saadaan vielä jotenkin minun ulottuvilleni. Sitä en mieluusti tilaisi netistä. Haluaa ostaa sen heti luettavaksi ja hiplattavaksi, tuohon kokoelman jatkoksi. Että ihan kiva ylläri! Voipi olla, että saan sen käsiin jo huomenna, kun käymme Belgarionin kanssa kaupoilla =D

Lisäksi minulla on taas ongelma. Minulla on useitakin ongelmia, mutta tämä on taas ruokkimusongelma. Eli syönkö illalla pizzaa vaiko syönkö? Pakkasessa on vielä jömma. Ei kyllä ole muutakaan ruokaa. Tai on, voisi keittää kaurapuuroa. Valinnanvaraa suorastaan ruhtinaallisesti. Ehdotuksia?! Lisäksi pitäisi taas miettiä jotakin muonaa ensi viikoksi. Pitänee käydä läpi Varastolla eilinen HS ja Liiterin halvennusilmot sekä katsastaa tarjoukset. Älkää naurako, ruokatarjous on aika iso asia, oikeasti. Jos on niinkuin laskettava aika tarkkaan, mitä ostaa. Enkä minä aina jaksa samojakaan ruokia syödä, tai ainakin Pojalle pitäisi keksiä kerran viikossa jotakin räväkämpää aterioitavaa. Huomisesta vielä sen verran, että HelMet toimii, se toimii =O Hämmästykseni on suuri, siis ainakin varaukset ym. netissä toimivat. Saa sitten nähdä, toimiiko lainaussysteemikin oikeasti livenä. Siellä on odottamassa kymmenkunta varausta, njam!

Ei taas mitään tolkkua tässäkään aamupäivityksessä. Väsyttää. Pitäisi kaikkea, mutta mikään ei oikein huvita. Eli taidan mennä lukemaan ja virittelemään itseäni Varastokuntoon.

-------------------------------------

Purrrrrrvinka, kissinkat! Ai, ett mami niinko virittelee joteski itteesä. En tajuu, ainaha se on tommone. No on se joo puhdas tänää, eile taas hirveesti ruiskus. En tykänny, ku sitt ei voi taas olla basess eikä ees kunnoll käydä safkaas, ku kerta on sillee määkää joka paikass. Ja miks siälläkii pitää jatkuvast ravaa? Kunnon kissi mitää ruiskus käy, ku putsii ittesä nualemalla. Tsihih, näkis senki ku mami putsis itteesä ja yrittäis nualla tuukkii, tai siis eihä sill oo tuukkii. Ei se taipuis >o< (toim.huom. niinhän sinä luulet!) Aha, ai se niinko on närkki jostai, ei sitt. Muanat taas vähä parani, jotai härkää soossis, iha hyvää. Aina vaa tulee joko liika vähä tai sitt pahaa muanaa. Tai sitt se muana on vaa äkkii pahaa mun miälest. Vaiks mami sanoo, ett se ei oo pilall. Se sano, ett se aina haistaa ja melkee maistaaki mun ruakii. Ett mä en tuu kipeeks tai saa jotai pilall olevaa muanaa. Luulee olevasa taakka, siis hei, kissit haistaa tuhansii kertoi paremmi, ku vaiks mami. Mutt mä annan se luulla, ett se on fiksu ja hualehtivaine. Se tekee noill orjill hyvää, ett ne luulee olevasa fiksui ja tarpeellisii. Oikeestaa niit kauheest tarvita, ku muanan kantajiks ja tuajiks ja sitt siivoojiks! Joskus leikittäjiks, mutt mäki aika useen leikin mialuummi ite. Riippuu ihan tiätteks tilanteist. Ett teinki kandee muistaa, ett orjat on orjii ja niille tarttee joskus näyttää niide paikka. Turha luullakkaa, ett mä ees tottelisi välttis mamii, en varpist. Voin mä ihan kohteliaisuudest jättää sen rehut rauhaa ja sillee, mutt se on mun oma päätös, nih kerta. Ainaski just nyt. Tota, must tuntuu, ett mami alkaa tsiigailla mua joteski omituisest. Sen miälest tää on ropak... tro... propagandaa! No, ittehä on opettanu meit kaikki siihe. Sitä niinko tilaa mitä saa, ei ku mite se oli. Ei oo taaskaa fotoi. Mami sano, ett unohti lataa kaameran =O Tekosyy!

Mutt hei, kaikill kunno kissinkoill – tosi kliffaa viikendii ja huamisee!

---------------------------------

Vincent, kieltämättä juttusi alkavat vaikuttaa jotenkin ihmisvastaisilta?

Päivän slogan: Kun tilanne näyttää pahalta, sinun täytyy ruveta ilkeäksi kuin hullu koira. Jos menetät malttisi ja annat periksi, et elä etkä voita!

Päivän biisi: The Good, The Bad And The Ugly – arvatkaas, mikä on kännikän uusi soittoääni? Ennenhän se oli Suuri ja mahtava.... ;D Jokainen voi sitten päätellä, kumpi on enempi Welhotarta kuvaava *muahahahaaaaa*!

Luettua: Jatkoin eilistä Clint Eastwoodin elämänkerran lukemista. Kyllä, se on hyvä ja voin siis edelleen suositella. Minua viehättänee sitten tuo yksityiskohtainen kerronta eri elokuvista, jotka tietty ovat tuttuja kaikille. Myös muu elo ja mielipiteet jne. joista ei ole ollut tarkkaa käsitystä aikaisemmin, tulevat siinä sivussa hyvin esille. Tämä kirja tulee kohta luettua loppuun, on se kyllä parin päivän tiiliskivi eli illalla voin aloittaa uuden opuksen ,D

                                           

                                        PERJANTAITA - OI TE PELOTTOMAT!

TOIVOOOOOOOOOOH, USKOOOH, MISÄ TE OOTTE?

Torstain inha sateinen aamu näyttelee jo tuolla jossakin itseään ja se koi alkaa lennellä 7.30 maissa, jäks! Vielä on yö, heräsin klo 1 jälkeen. Toki, ihan pirteänä, sehän on selvä. Kun muut rojahtavat nukkumaan, meikä alkaa pungertaa itseään ylös. Ei voi mitään! Osansa voi tietty olla sillä, että sammahdin eilen ennen klo 20, olin niiin supiväsy kuin olla ja voi. Asiaa auttoi hyvä ruoka ,D

Varastolla on tosiaan pitänyt hoppua, hitto vie. Kaikki tunkevat työnsä samaan aikaan tehtäväksi, också på svenska ja kivaa on. Eilenkään ehtinyt pelata kuin kerran kirjallisuus-Älypäätä, onneksi se meni kerralla ilman apuja läpi ja listoille, ettei tullut paineita... Mutta on se vähän häiritsevää, ettei töissä ole omaa aikaa (hoitaa esim. Huutis-hommia). Varsinkin kun joillakin sitä on kovasti paljon. Eräät lukevat lehtiä (niitä prleen akkainlehtiä, joihin minä EN koske!), pelaavat päivät pitkät jotain pelejä *köh*, kulkevat juoruilemassa ympäri taloa tai muuten vain osaavat vältellä töitä. Eilen muuten eräs naishenkilö oli saanut kamalan ahin, syynä se, että oli raukka kerrankin joutunut tekemään oikein töitä ;D Työ jakaantuu Varastolla erinomaisen epätasaisesti, se on jo huomattu. Samoin joillekin ihmisille järjestetään heidän haluamiaan töitä, jos vain mahdollista. Tämä tietysti vain vakinaisille, mitäs minä, minulla ole mitään sanottavaa asiaan. Ei silti, tavallaan minä viihdyn, ei todellakaan tarvitse ajatella liikoja. Mieli voi osan päivää askarella ihan muualla, kun teen normihommia. Samoin, jos aikaa jää, voipi toteuttaa itseään leikkimällä koneella ja netissä. Enkä mitenkään väheksy joidenkin työkavereiden kiitoksia, joita silloin tällöin tulee. Onhan se ihan mukavaa niitäkin kuulla. 

Tähän on sanottava, että on P-P:stä sitten mitä mieltä tahansa, mutta tällä osastolla kaikki tekevät töitä eikä kukaan lusmuile. Kiitosta tulee, jos on aihetta. Samoin haukkuja. Että siinä mielessä tasapuolista ja reiluakin. Ja jos tarvitsee vapaata eikä työsumaa ole, siitä vaan. Eli hommat hoidetaan ja niin hyvin kuin mahdollista. Sitten ei olla Ellun kanoja, mutta asiallisesti pidetään vapaata tai avitetaan muita. Että kokonaisuutta Varastolla katsoen P-P lienee näissä kuvioissa reilu jätkä *tshihih, P-P jätkä*... Lisäksi hän arvostaa sitä oma-aloitteisuutta, jota minäkin harrastan. Se kun on ollut tapana eli hoidan samalla rupeamalla kaikki työhön liittyvät asiat. Mitä sitä kierrättämään väkisin asioita, jos minä pystyn ne tekemään, hakemaan, hoitamaan.

Tiedoksi, eli taisi jäädä alkuviikosta kertomatta, ne labra-arvot, joista työarvaushoitaja jotakin känisi – ei niissä ollut mitään vikaa. Kuten minä itse olinkin mieltä, ne olivat ihan ok. Sanoin siitä työarvauslekurille, joka vain mainitsi, että taidan olla juuston paras kaveri. No, juu, öh, sehän näkyy siinä, että kolesterolit ovat vähän ylärajoilla, ei muuta. Lupasin jättää juustot vähän vähemmälle *huokaa syvään ja ajattelee sitä kaunista kimpaletta Viinitarhaa jääkaapissa*. Siinä se, ei siis mitään arvojen ylityksiä, ei läheskään. Kaikki kunnossa, Welhotar ei ;D

Ruuassa olen muutenkin jo jonkin aikaa toteuttanut sitä, että jos mieleni tekee jotakin tosi herkkua eikä sitä saa pienenä pakkauksena, ostan koko pakkauksen/piirakan/juuston. Sitten lauantaina lounastamme herkummin Belgarionin kanssa ja minäkin maistelen kaikkea epäterveellistä ja hyvää. Kun Poika on lähdössä, pakkaan hänen mukaansa sitten kaikki mmmmmm herkut ja jätän jääkaappiin vain viikon tavismuonat. Belgarion liikkuu nörtiksi paljon eli hyötypyöräilee yliopistolle ja kotiin, kävelee paljon jne. joten hänelle niistä ei liene haittaa. Varsinkaan nyt, kun hän muutenkin on heittäytynyt myös kasvissyöjäpuolelle ja laittaa itse ruokansa. Kas, näin herkkuongelmakin on hoidettu. Eestin Serkut on kieltämättä pieni ongelma, kun se on niin lähellä. Argh! Ja siellä on kaikkea kivaa pientä... onneksi en muka jaksa kävellä sinne joka päivä. Onneksi! Eilen kyllä käväisin taas hakemassa sitä mielettömän hyvää jugurttia, mutta se on terveellistä, oikeasti. Ai niin – tiedoksi taas Serkkujen kavereille: tsekatkaa siellä käydessänne myös se pitkittäinen kassan suuntainen hylly, sieltä löytyy mm. saippuat, rasvat ym. Kehäkukka-jalkarasva ja –käsivoide sekä kosteusvoiteet ja muutkin emmeet ovat halpoja ja hyviä, olen ostanut niitä joskus Tallinnasta, hinnat alkaen 2 juuroa ja tosi tehotavaraa. 

Arvatkaas muuten, kuka söi eilen illalla aivan mielettömän hyvää tofufeikkiwokkia, feikkiä siksi, että minulla ei ole wokkia ,D Jostain syystä se onnistui todella hyvin, maku oli kertakaikkiaan ylittämätön. Nyt sitä syödäänkin sitten pari päivää. No, pilpoin minä puoli kiloa erilaista vihannesta pakasteiden lisäksi pannuun ja muutenkin maustoin huolella, joten tulokseen saakin olla tyytyväinen. Että tänään ei ruokaongelmaa. Taidan lähteä kohta lakaisemaan lattiat... noin niinkuin aamupuuhaksi.

------------------------------------

Purve, kaiffat! Joo, mä syän vaa sitä lohimuanaa. Emmä tykkääkkää siitä. Mä haluun jotai muuta. Ai, miten nii kronkeli. No en vaa jaksu. Miks mun pitäs syädä aina jotai samaa, mä en ala. Eilenki haisu niiiiiii hyväll. Ja just, mitä tuli. Niit himskati vihanneksei vaa. En tajuu. Must haisut oli semmoset, ett mulleki ois jotai ollu, ei ollu, nii ni ei kertakaikkiaa vaa ollu. Epist, mami on ollu epis muuteskii. Meni goisii ku mä aloin olla pirtsakka ja sillee. En menny viakkuu, leikin omiini ja meditoin. Herättelin sitä sitt tosa yälä, kävin viitakos vähä rapistelees ku mä tiädän, ett se suuttuu siitä. Hyvä, ett sill ei oo mitää, mill heittää. Tai on, mutt ei se heitä kuiteskaa, tsihih. Mä oon kans kiaro. Miks mä en voi muka saada lohta tai donarii joka päivä? Tai mjunuaisii tai jotai? Hei, eikä ees tiätteks jauhist oo näkyny vuasii! Iha hirveet, kissin kidutust tämmöne. Napikoit tulee, kalkonii tai kinkuu tulee, mutt silti. Mami vois laittaa sen safkat joteskii uusiks, ku se niill kerta toss taas kehuu. Höh, mä sanon, iso HÖH! Nii ett ei mull tänää muuta. Mull on vähä tylsää, mä painun goisii. Fotoikaa oo eikä mitää! Hmhph!

Mutt, hei, koht on jo viikonloppu. Huamisee!

--------------------------------

Vincent, en kyllä ala ostella jauhettua paistia leikatulle kollihärralle – turha edes kuvitella!

Päivän slogan: Aamulla on pimeää, illalla on pimeää – onneksi päivällä on sentään hiukan hämärää!

Päivän biisi: Rakastan turkulaisia

Luettua: Aloitettu ja tämä kestänee vielä toisenkin päivän Richard Schickel – Clint Eastwood, elämä ja elokuvat. Jostain syystä ei ole vain etsiytynyt aikaisemmin käsiini tämäkään opus. Eli hyvin ja jopa vähän pikkutarkasti kirjoitettu peruselämänkerta, asiaa eikä mitään hehkutteluja. Siitä minä pidän. Eli tämä on vielä kesken, kaiken nukkumisen ym. takia. Kuitenkin voin sanoa, että ehdottoman kiinnostava ja pakollinen luettava kaikille Clintistä pitäville. Leffafriikeille must ihan periaatteen vuoksi, tässä on paljon muutakin asiaa. Eli suosittelen mieluusti kaikille, jotka ovat tietoisia herran olemassaolosta ;D

                                      

                                    VILKUTTELEE TÄÄLTÄ TERHAKASTI!

PALJON PÄIVIÄ, TÖITÄ JA MUUTA EDESSÄ

No niin, taas uusi kuukausi ja uudet vinkeet! Ai ei vai, no ainakin syksy on pidemmällä – eikö olekin kivaa *muahhahah*? Parvekelyhdyssä paloi kynttilä koko yön, vieläkin. Hassua, miten se jaksaa lämmittää siellä, sekä tilaa että mieltä. Kauniskin se pahus on.

Mutta ettei menisi ihan oudoksi tekstiksi palataan vanhaan väninään, siihen todellisuuteen, karuun Welhottaren elämään Malmin hienostokaupunginosassa. Eli eilinen venähtikin sitten vähän pitkäksi, koska Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista toi hyvät eväät. Apehdimme siinä herkkujuustoja, tuoreita viikunoita ja passioneja (haa, suosikkejani), keksejä, suolaisia piiraita, kaffetta ja lisää kaffetta. Örps, herkkukiintiö on täynnä moneksi viikoksi. Täytyy myöntää, että hän tuo eksklusiivisia tuliaisia tänne paahdetun ruisleivän maahan... Toisaalta, kyllä oli aika viihdykästä myös kälättää pari tuntia. Mutta kuten kerroin, ei paljon pidempään olisi juttua jaksanutkaan tai riittänytkään. Eli sopiva vierailu, ymmärsi lähteä ajoissa pois ,D Hän sai maripaitansa, kymmenkunta, Huutiksesta hänen puolestaan huutamiani sekä vähän Serkkujen tuliaisia, jotka oli tilannut. Hyvä näin. 

Minä kyllä sitten jouduin valvomaan eli kävin vähän ylikierroksilla. Nautitut herkut, pari litraa kaffetta ja kiihkeä juoruilu eivät heti tasaannu. Jouduin hakemaan ylimääräisen napikan, että sain unta. Normiunet kuitenkin tuli vetäistyä eli ne 4 h. Se saa luvan riittää, on se riittänyt ennenkin. Vincent teki jälleen itseään tykö, mutta muistettuaan leidin tavat, siirtyi minun paikalleni sänkyyn odottelemaan hänen lähtöään. Vincentkin oli vähän levoton loppuillan eikä oikein löytänyt paikkaansa. Näin meille käy, kun rauhaamme häiritään odottamattomalla tavalla – emme osaa enää suhtautua asiaan vaan maailmamme järkkyy pahasti ,D

P-P:n minulle ylimääräisenä nakittama kumminkaima-osasto pysyi tosiaan hiljaaa maanantain, mutta jo eilisaamuna oli nippu odottamassa pöydällä ja viesti, että olisi kiire. Sama jatkui päivän mittaan, myös oma väki raahasi töitä niska vääränä. Siis tuota, olisin saanut viikon sairista, jos olisin pyytänyt. Ei se nyt sitä tarkoita, että piikitetty olkapää on heti kunnossa... prle! Eivät paljon ajatukset näköjään päässä pyöri näillä ihmisillä. Minä jouduin tekemään töitä kuin heikkopäinen yksikätinen tapetoija. Lisäksi joku lahopää vielä itse mokaili niin, että lähes taksoaikaan jouduin vielä heittämään uusiksi yhden jutun. Toivottavasti kiroiluni kuului hyvin! Tätä se on ainakin tämä viikko, töitä ja lisää töitä. Oma väki ja koko toisen, ison osaston väki. Ei mukava, mutta on ainakin puuhastelua. Ja siinä sopii kerätä vähän glooriaa ja hingata sädekehäänsä *pthyh* saadakseen vaikka jatkoja työsoppariin... Kiero ja kavala Welhotar =I En minä mitenkään kehu itseäni, mutta olen nopeista nopein ja kipein ,D

Olkapää on parempi, ei täysin kunnossa, mutta vähän kortisoni avittaa liikeratoja. Koivet elävät omaa elämäänsä. Yöllä tuntui, että iskee kramppi – ei sitten iskenyt, yritti kyllä. En ole vielä aloittanut uudestaan Lyricaa, siitä oli työarvauslääkärin kanssa puhetta. Että voisi kokeilla sitä, mutta pistää uusiksi lääkkeen ottamisen aikataulun. Lyrica kun väsytti täsmällisesti parhaaseen työaikaan. Muuten mennään näillä mömelöillä suht pitkään. Hänellä ei ollut huomauttamista, kun tarkisti mitä kaikkea olen kokeillut tässä vuosien aikana ja mikä ei ole sopinut. Tsihih, koekaniini, sekakäyttäjä...

Näin tänään, kirjastot ovat sitten kiinni pari päivää. Ettäkö miksikö, no just, uuden tietojärjestelmän takia! Asennus! Pahaa pelkään, todella pahaa... Olisi syytä jonkun toimia ainakin lauantaina, vaikka sitten vanhanaikaisen "kirjataan lainat käsin"-systeemin! Minä nimittäin aion kuitenkin tehdä täsmäiskun, tehkööt mitä haluavat. Minulla on siellä Welhotar-kiintiö varattuna! Nih kerta!

Lähden tästä laittamaan tofua marinoitumaan iltaa varten. Alkuviikko onkin mennyt raikku-donari –linjalla. Kyllähän te kaikki toki tiedätte, että vesitonnikala on aina ollut kasvis/vihannes/juures erilaisten tilanteiden mukaan? Ainakin helppo eväs, paljon oikeaa adjikaa kylkeen ja jo uppoaa. Mutta nyt tahtoo tofuwokkia ja tattaria loppuviikoksi. Ja sitten tämän kuun "Kuukauden vinkki": Leidi toi Kampin K-kaupasta riisikakkuja, ei – ei niitä tavallisia, enempi keksejä ikäänkuin. Näistä tuli heti suosikkeja, aivan mahdottoman hyvejä. Eli Clearspring Japanese Rice Cakes, black sesame (gluteenittomia vielä). Kokeilkaa ihmeessä, ihan sellaisenaan tuntuivat maistuvan parhaalta, ei tarvitse mitään päällensä! Njam.... *rousk*.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrvinka, kavrut! Joo, se eukko sitt kävi eile illall. Mä heti taas huamasin, ett mua ei niinku oikee noteerata. Tai juu, noteerataa sillee, ett sanotaa ett ei saa haisutella eikä pissii eikä mitää. Höh, mä halusi vaa tsekkaa sen kamat. No, mami sano, ett laittais ne toho laatikoitte pääll, ett siin mä en käy. Eikä mun annettu haistella niit juustoi ja piirait eikä mitää. Mä en tykänny *möks*. Kattelin tosi halveksuvast, mä huamasin, ett mamii nauratti. Sitt mä tassuttelin tyynen rauhallisest sänkyy mamin paikall venaa sitä. Haistatin niinku niitte safkoill ja jutuill ja kaikell. Aatelkaa, se eukko ees halunnu koskee muhu tai mitää. Eikä leikittää, ei ees jutella. Ei mamill oo tommosii kavrui yleensä yhtää, onneks. Toi yks vaa ja se käy tosi harvon, se onki hyvä. Kun must ei kerta tykätä, se on vähä niinku ei mamistkaa tykättäis. Ja jos semmone alkaa olla yleist, mä voin hyvinki käydä merkkaas vaiks jonku stiflat (tää niinku uhkailis!). No, me sitt mentii sänkyy ku se lähti, se euk.. siis leidi, niinku mami käski sanoo. Meill laitettii hiano valo partsill, mä kävi viäl äskenki tsiigaa sitä. magee on hei! Mä tykkään! No sitt pyärittii vähä sänkyss ja mami paijattirapsuttipusutti mua oikee kunnolla, ku sitä ei nukuttanu eikä muakaa. Sitt me juteltii siin ja lopult mä aloin goisii enne mamii. Se viäl kävi ulkonakii ja jotai. Mä jaksanu ees nousta. Nyt mä luulin, ett saan sitt uusi kaakkei, jos se leidi ois tuanu mullekii jotai. Ei, siis ei. Sain vanhoi vaa, jätin ne ensi lattiall. Ku ei tullu uusii, joudui ettii kaikki uudestaa. Aika epäkohteliait viarait, meinaa vaan! Gummititi, Poika ja kaikki on nii kivoi, toi ei. No, ei muistella sitä. Mami laitto jo sitä uutta lohimuanaa mulle, se on hyvää, sitä mä voinki syädä vähän aikaa taas. Ja noit tavisnapikoit ja kalkonii tai kinkuu. Ja katella sitä uutta valoo, tähä tulee siit foto, jos mami on onnistunu ottaa kuvei... joo ei tullu hyvä. Se sano, ett ei. Hmph!

Kaikill kliffaa keskimmäist viikon päivää ja huamisee!

--------------------------------------

Vincent, sinä salakähmäinen karvatakamus *pus*!

Päivän slogan: Kynttilälyhdyn valo aamuyössä on paljon kauniimpi kuin illalla!

Päivän biisi: Piirimyyjä

Luettua: No, ei tässä juuri ehtinyt lukea kuin Kalle Isokallio – Urhola, hupijuttu kuntaliitoksesta ja sen suunnitteluprosessista jossain päin etelärannikkoa. Tällä kirjoittajallahan on taipumusta tällaisiin opuksiin, eivät mitään suurta kirjallisuutta sinänsä. Olevinaan hauskoja, eivät aina ole. Teksti on melko epätasaista ja välillä hiukka epäviihdykästäkin. Mutta kunnallispoliitikasta ja sen kämmeistä hän tuntuu olevan perillä, joten oikeasti hauskaakin löytyy siinä sivussa. Eli en suosittele, mutta asiasta kiinnostuneet voivat lukaista tämän ja hankkia hyviä esimerkkejä, mikäli em. tilanne on edessä ,D

                                          

                                                 JA TÄMÄKIN PÄIVÄ VIELÄ!