ASIAA KIRJOISTA, TAKSOISTA JA VÄHÄN MÄRINÄÄKIN

Kyllä bloggaaminen on sitten vaarallista! Kaikkihan ovat tietysti jo eilen lukeneet tämän... ja nyt Suomessakin ajetaan kuin kärmestä pyssyyn, että "internettiin saisi kirjoittaa vain omalla nimellään", tämä oli lainaus ties kenen suorasta puheesta. Blogisti, tunnista vaara ja varaa monta sala-salanimeä käyttöösi jo nyt. Ei, toivoakseni tämä ei ole yllytystä rikokseen... en tunnusta kuin korkeintaan vähän elähtäneeni.

 

Ja vaihteeksi taas taksoasiaa... Minun pitäisi saada jotakin korvausta siitä, että opastan taksot oikealle ajoreitille! Eilen Varastolle mennessä koppitakso ei tunnistanut osoitetta, hänet piti ohjata sinne Tuusulantieltä lähtien kohta kohdalta, kaistat mainiten sekä mistä kääntyä jne. Huh.... No, iltapäivällä tuli normitakso, ratissa iloinen mamu, joka ei saanut paikanninta toimimaan (?) oikein. Hänet jouduin opastamaan Varastolta aivan kotiovelle asti. Minusta se nyt olisi kuitenkin taksojen tehtävä tietää minne ajaa ja miten, mutta ei näemmä ole. Paluukyyti oli aika viheliäistä, kun en itse aja, oli oltava tarkkana kaistojen ym. kanssa. Iisalami voisi korvata tällaiset kyydit vaikkapa yhdellä ylimääräisellä vapaa-ajan matkalla – eikö vaan?

 

Merkittäköön myös iloisana tiedoksi, että Polgaran kirjalaari on valmis, käykääs katsomassa. Vinkkejä on tullut, kiitoksia vaan kommentoijille. Vastauksena ensiksi kirjojen eri sivuille jakamisesta: se voi olla hankalaa, tulen päivittämään tätä Belgarion tekemällä ohjelmalla ja komentotulkilla – en siis käsin. Ensimmäistäkään päivitystä ei ole vielä kokeiltu, joten toistaiseksi Kirjalaari toimii vain tuolla yhdellä sivulla. Materiaalia on nimittäin melkoisen paljon.

 

Kaikki alkoi siitä, että halusin suht helposti ja nopeasti HelMetin lainaushistorian jonnekin itselleni  käsiteltävään muotoon. En siis välttämättä edes blogiin, mutta vaikka Exceliin kivana tiedostona. Kun lainamäärä on suuri, ei niitä enää välittäisi siirrellä käsin tai käsitellä muutoinkaan yksi kerrallaan manuaalisesti. Belgarion kuuli märinäni ja  silmääkään räpäyttämättä lupasi laatia huvikseen ja harjoituksekseen ohjelman, jolla saan vain haluamani tiedot kätevästi siirrettyä minne tahansa, vaikka blogiin ,D

 

Tällä hetkellä (osaa ei siis ole päivitetty) lainoja on 19.5.2007 – 31.10.2008 välisenä aikana 1007. HelMetissä ne ovat muodossa

 

Maan laulu / Ford Richard ; suomentanut Sirkka Aulanko Ford, Richard 31-10-2008 Kappale 2

 

ja Kirjalaarissa ne ovat sitten muodossa

 

Ford, Richard: Maan laulu      

 

Valitettavasti en pysty juuri nyt järjestämään tuohon hakutoimintoa, en ole löytänyt sopivaa (tai ne ovat maksullisia), joka toimisi oikein. Eli jos haluat  hakea kirjan nimellä, kuukkeloi blogin nimi ensin ja sitten kirjan nimi – yleensä tämä toimii. Toivottavasti otat myös huomioon sen, että Kirjalaarissa on vain pieni osa lukemistani kirjoista. Eli ennen lainaushistorian alkua lainatut, muuten vaan luetut ja omistamani kirjat puuttuvat kokonaan. Halusin tämän kuitenkin tänne, ihan piruuttaan. Toivottavasti tästä on edes jollekin iloa ja hupia, ehkä jopa hyötyä. Sen verran tilanne on vielä auki, että pientä fiilausta teen sopivin välein noiden pika-arvostelujen kohdalla. Ne eivät kaikki ole täysin paikallansa eli arvota mielestäni aivan oikein. Eli pieniä muutoksia kissojen määrässä varmasti tulee, muutakin pientä hiomista on. Mutta minusta tämä oli ihan kokeilemisen arvoista. Olkaapa hyvä, Polgaran kirjalaari! Kiittäkää tästäkin vain Belgarionia, poikaani, Kiven vartijaa, Suurta Koodaajaa *tsihihih*, se meni näköjään harjoitustyönä muiden joukossa ,D

 

Tähän sainkin kulumaan eilisen vapaa-aikani, eipä juuri muuta ehtinyt.  En hirveästi pidä kesken olevista asioista, joten tämä homma oli saatava mahd. nopsasti mallillensa. Varastolla on lievää työsumaa, ei mitään katastrofaalista. Siitähän selviää tekemällä, ei sen kummempaa. Ei hätiä, ehdin selailla nettiäkin eli ainakin tärkeimmät uutiset, kuten joka aamu. Tunnen edelleen olevani outo lintu Varaston leidien joukossa. Tietyissä porukoissa en ymmärrä, mistä he puhuvat (tv-ohjelmat, julkkikset, leffat ja näyttelijät) enkä kommentoi kuin korkeintaan vähän svinduillen. Kun taas pöydässä puhutaan asiaa, kommentoin mieluusti politiikkaa, eräitä päätöksiä, maailman tapahtumia. Kollegat eivät näytä kovasti pitävän tavastani. Mutta siitä hevon humpat – minä olen tottunut olemaan yksin muutenkin, ei se haittaa. Joskus olisi vaan mukava kälättää jonkun hengenheimolaisen kanssa muistakin asioista. No, heitä ei Varastolla ole. Ikävä kyllä. Työkavereitaan ja sukulaisiaan ei voi valita, onneksi on pari ystävää (onhan???) sentään olemassa!

 

------------------------------------

 

Purrrrrrrrrve, kaiffarit! Tiätteks, oliks eile jotai vikaa ilmass, ku mä goisin ihan koko päivän. Mami tuli himaa, ehti ruiskuu ja mä heräsin vast sitte ku se jo kalisteli kattiloit? Eiks ookki paljo goisittu, koko päivä niinku. No, kävin mä tiätty syämäss ja laatikoll ja sillee, mutt muute mä vaan goisin. Sitt mä olinki pirtsakkaa poikaa ja häiriin mamii ku se oli täsä. Mä halusin niin kamalast taas paijatus-rapsutust ja pusutteluu ja kaikkee. Olin ihan koko aika siin ja tökin sitä kuanoll. Se väitti, ett mun henkitys haisuu. Haisuu senkin hönkä, höh. Eilenki se viälä söi sitä ku näyttää jauhikselt, mutt onkii vihannest tai jotai. Mä sain taas uutta muanaa, härkää soossiss. Se oli melkee viälä parempaa ku edelline! Aika heekkuu noin niinku tavismuanaks. Sitt mä herätinki se jo aikasi tänää antaa kalkonii ja pari hampulikaakkii, ne on kivan sitkeit ne kaakit hampaiss. Nyt mä oon jo taas käpertyny tänne goisiin. Mull ei tosiaan oo mitää kertomist, yks surkee goisimiskuva vaa.

 

 

Ett kliffaa keskimmäist viikon päivää ja muistetaa goisii oikee kunnolla!

 

------------------------------------

 

Vincent, sinua tuskin kannattaa maanitella goisimaan tai syömään?

 

Päivän slogan: Minäkin tahdon elää enkä vain pysyä hengissä.

 

Päivän biisi: Elegia  (tsekatkaa linkki, tämä  e i  ole se, mitä te luulette!)

 

Luettua: Kyllikki Villa – Elämän korkea keskipäivä, päiväkirjaromaani 1960-luvulta. Welhotar piti tästä, kuten aikaisemmista matkakirjoistakin. Olen aina ollut heikkona päiväkirjoihin, muistelmiin ym. Tässä yksinhuoltajan elämää 60-luvulla. Rakkaussuhde, joka on loppumassa raadollisesti. Kulttuuripersoonia ja normaalia äidin elämää. Minä pidin tästä ja suosittelen tästä kirjallisuuden lajista pitäville, erinomaista ajankuvaa kaikin puolin. Likeltä kulttuuriteko julkaista tämäkin... Jeff Long – Seinämä, muistelunomainen kiipeilyretki saa äkkiä uusia ulottuvuuksia. Huippu tuottaakin kuolemaa, hallusinaatioita, muistoja – jotakin, jonka haluaisi unohtaa. Äkkiä pelastajat ovatkin pelastettavia ja tilanne on vähintäänkin omalaatuinen. Äärimmäisen piinaavaa pelon ja kauhun tunnetta, absurdeja tilanteita ja ajatuksia. Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa piinaavan kauhun ja epäilysten ystäville, Welhotar suosittelee.

 

                                        

 

                                    KEKSELIÄSTÄ KESKIVIIKKOA!

 

 

 

TIETOKILAPILU 2:N VASTAUKSET JULKI!

TIETOKILAPILU NRO 2:N VASTAUKSET

 

 1. Mikä sotilasarvo mainitaan ensimmäisenä Tuntemattomassa sotilaassa?

 

- Eversti. Kirjan neljäs lause: Muuan eversti huomasi ensimmäisenä miten pitkälle oli ulottunut kaikkivaltiaan katse.  

 

2. Kuka lauloi Joosefin kirjavasta rotsista englanniksi? Entäpä suomeksi?

 

- Dolly Parton englanniksi (Coat Of Many Colours), Freukkarit suomeksi (Monenkirjava tilkkutakki) - hämäsikö kysymyksen asettelu *tsihih*. "Oli tilkkua monenkirjavaa ja pieni jokainen. Ja mä tarvin talvitakin, oli syksy varhainen. Äiti ommellessaan Raamatusta alkoi jutustaa, Joosefista sekä hänen kirjavasta nutustaan..."

 

3. Mikä on elämän tarkoitus?

 

-  Edelleen Douglas Adams – Käsikirja linnunradan liftareille;kyllä se on se 42!

 

4. Missä on Suomen vanhin säilynyt asemarakennus?

 

Tikkurila. Kun päärataosuus Helsingistä Hämeenlinnaan rakennettiin 1857 – 1862 oli Tikkurila yksi seitsemästä ensimmäisestä asemasta. Näistä asemista tiilisiä asemarakennuksia olivat Helsinki, Tikkurila ja Hämeenlinna, loput rakennettiin puusta. Aseman rakentaminen aloitettiin vuonna 1859. Helsingin uusi rautatieasema rakennettiin vasta v. 1919 (vanha oli purettu). Myös Hämeenlinnassa on jäljellä ns. uusi rautatieasema, joka valmistui 1921 (vanha tuhoutui 1918).

 

5. Kuka toimi Suomen sisäasiainministerinä 1957 ja 1958?

 

- Harras Kyttä (1912 - 1985), Turun hovioikeuden jäsen, sisäasiainministeri, kansanedustaja, vakuutusyhtiöiden toimitusjohtaja. Harras Kyttä teki poikkeuksellisen monipuolisen ja ansiokkaan elämäntyön yhteiskunnan eri lohkoilla. Pisimmän ajan, 25 vuotta, hän toimi oikeuslaitoksessa ja eteni Turun hovioikeuden jäseneksi. Tunnetuksi hän tuli kuitenkin poliitikkona ja Suomen Kansanpuolueen puheenjohtajana. Kansanedustajana hän oli toistakymmentä vuotta ja ministerinä kahdesti. Varsinaisen työuransa hän päätti talous- ja liike-elämän palveluksessa. (Minä olen aina halunnut kysyä tämän, tuo nimi on niin upea!)

 

6. Missä USAn osavaltiossa Stephen King syntyi? Missä hän asuu nykyisin? Mihin osavaltioon suurin osa hänen kirjoistaan sijoittuu?

 

- Maine, vastauksena kaikkiin kysymyksiin ,D

 

7. Mikä on DW4 ja mistä sanoista lyhenne muodostuu?

 

- Tekstinkäsittelyohjelma, Display Writer 4. Ei liene enää käytössä kovinkaan monessa paikassa, aikanaan WP:n kilpailijana myyty. Welhotar käytti tätä useita vuosia. Vastaukseksi olisin hyväksynyt kaksi muutakin vaihtoehtoa, jätetään ne muhimaan...

 

8. Mikä on maailman suurin taidemuseo?

 

- Eremitaaši. Näyttelytiloja on nykyisin Pietarissa seitsemässä eri rakennuksessa. Museo on laajentunut myös satelliittimuseoiksi ulkomaille: Lontoossa, Las Vegasissa, Amsterdamissa ja Kazanissa on Eremitaašin alaiset ja sen nimeä kantavat museot

 

9. Milloin juhlitaan Lokakuun vallankumousta?

 

- Marraskuussa eli 7.11. - piti ainakin yrittää pientä kämmiä ,D

 

10. Kuka on Malmin viksuin, vilmaattisin, viattomin ja veikein kollipoika?

 

- Vincent, tiätty, kai kaikki ny tän ainaski tiäs – ai ei vai?! >o<

 

Kiitokset taas kaikille osallistuneille! Seuraava kilapilu ottaa paikkansa taas ensi kuun puolella yhtä älyttömin ja älykkäin kysymyksin...                                        

 

                                         

 

                         AI ETTÄ, LOKISTANIA ON TÄYNNÄ VIKSUA PORUKKAA!

                                       

TIISTAI - KATSOKAAMME VAIN ETEENPÄIN!

Että on ihmislapsella kestämistä! Ihan ensin ainakin kissan aamuyön pirteydessä, voihan ziis... minut herätettiin ensimmäisen kerran klo 1, raivoisana heitin kalkonibiitin ja pari rumaa sanaa sekä painuin sänkyyn takaisin. Onneksi sain lisäunta. Ottaisiko joku Vinskin vieriunihoitoon tai johonkin? Joskus nämä herätykset eivät ole niin kovin mukavia. Minua kun olisi kerrankin nukuttanut aivan oikeasti!

 

Raadoin suorastaan Varastolla eilispäivän. Ei muuten, mutta koipipirulaiset ovat vieläkin arat kramppisession jälkeen. Ei kiva ollenkanas. Pomo oli siis vielä eilen paikalla ja häipyi sitten päivän aikana lomille ,D Eheheeheh ;DD Luppoaikaa jäi kuitenkin sen verran, että ehdin vähäsen tuunata Kirjalaaria kuntoon. Jospa  sen tämän viikon aikana saisi ihan valmiiksi asti, olisi mukavata.

 

Ja ei, minulla ei ole mitään järkevää kirjoitettavaa tänäänkään. Kunhan jorisen sekavasti omiani. Mitään ihmeellistä uutta ei ole tiedossa, ei myöskään tapahtunut. Ulkona on ihmeen raikas ilma, liekö ihan pakkasta. Tuoksuu melkein lumelle =O Argh, no nyt alkoi sitten sade =(

 

Pakollinen maininta tietysti eilisestä taksohässäkästä on aina paikallaan. Iisalami – here I come =E Eli aamunouto kotoa oli vain 25 min myöhässä, prle! Takso itse kertoi hänelle Iisalamesta laaditun päiväaikataulun olevan aivan perheestä ja liian kireä. Hyvä jos joka toisen ajon ehtii. Minutkin kävi sieppaamassa sitten myöhässä, koska edellinen asiakas liikkui pyörätuolilla, jolloin pysähdysajat ovat aina huomattavan paljon pidemmät. Mutta eihän Iisalami tästä välitä. Karusti väitti minulle, että siellä on ruuhkaa. Minä ihmettelin asiaa kuskille, joka sanoi ilmonneensa, että on selkeästi myöhässä asiakkaiden takia. Emmekä me missään mennessäkään ruuhkaa nähneet. Ai että alkoi taas riipoa! Eilinenkään aamu kun ei ollut maailman mukavin seistä pihassa palellen ja odotellen. Iisalami siis valehtee asiakkaille päin naamaa ihan mitä huvittaa. Muuten, mitään ilmoitusta koko taksista, ei myöhässäolosta eikä tulosta, tullut ollenkaan. Ei myöskään iltapäivän noudosta normitaksolla.... Joko ne taas ovat onnistuneet tössimään tekstariviestitkin ja niiden automaattilähetyksen? On tämä niin kivaa ja mukavaa. Voihan vee, että sitä tuntee itsensä hölmöksi seistessään tuolla ja odottaessaan! Raato koipivammainen Welhotar seistä pönöttää pimeällä pihalla... kuvitelkaa.

 

Ai niin, pakko kertoa –tarina Varastolta. Eräs virka-asemassa korkeammalla oleva leidi on ottanut tavakseen käydä toisinaan juttuamassa luonani, koska minun kanssani on kuulemma mielenkiintoista keskustella maailman asioista, seuraan tapahtumia ja politiikkaa jne. No, eilen hän taas asettui vierastuoliini ja keskusteltiin hetki. Sitten hän jotenkin eksyi puhumaan joidenkin ns. julkisuuden henkilöiden kääntymisestä uskoon. Minä tietysti kerroin olevani täyspakana, hän tietääkin, että en vietä mitään juhlapyhiä ja kerroin joulun tilalla viettäväni pakanallista Talvipäivän Seisausta! No, siitäpä leidi innostui, hän kertoi parista henkilöstä vielä tarinaa, kuinka he lähes kuolinvuoteellaan olivat katuneet jne. Lisäksi hän ilmoitti ottavansa tehtäväkseen käännyttää minut. Hei – siis minut?! No, minä siihen, että olen kyllä rippikoulun käynyt, Raamattuni lukenut ja mielivirtenikin voin kiekaista. En vain usko valtionkirkkoon ja tällaiseen vallitsevaan systeemiin. Edessä lienee siis mielenkiintoisia keskusteluja *tsihih, anteeks*!

 

Käväisin tässä välissä keittämässä kaffet, vedin pari kärtsättyä roskaleipää ja mömelöt. Siitä pääsee niin kätevästi ruoka-asioihin. Minusta kun tuntuu, että ruuan hinta vain jatkaa nousuaan, silleensä salakavalan pienesti. Onneksi Liiterissä on nyt useampaan otteeseen ollut juustoa alessa, 20 % on sekin jo jotakin, kun ostaa ison biitin. Eilen vängersin kokoon pariksi päiväksi soijarouhe-tomaattikastiketta tagliatellen kera. Hyvää tuli! Tuoksut olivat varsin muhevat, kun lisäilin tarpeeksi sipulia, purjoa, valkosipulia, porkkanaa ja mausteita. Kissakin tuli märisemään viereen, ei kuitenkaan enää kerjuulle. Soijan ominaistuoksu on kuitenkin kissin nenään sen verran vaffa, ettei erehdy luulemaan jauhelihaksi. Sen sijaan Varaston leideillä on ollut soija-appeissani ihmettelemistä useampaan kertaan. Onneksi myös eräs toinen käyttää samoja rouheita ja suikuloita, tosin tietysti kotomaista ja kalliimpia versioita kuin minä. No, hänellä on siihen varaa. Suositan edelleen soijarouhetta, pussi tummaa maksaa 2.40 ja siitä yksi ihminen syö melkoisen monta kertaa erilaisia mättöjä! Tämän on huomannut myös Belgarion, jonka varastoissa on myös lähes aina nykyisin tofun lisäksi soijarouhetta. Opiskelijalle edukasta ja täyttävää syötävää, nopeaa valmistaa ja aina uppoaa. Alla Belgarion leipomassa muffareita ,D Siivosi vielä jälkensä, oikein edustuskelpoista toimintaa!

 

 

----------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Ai, ett mä taas oon paha kissi, no enkä oo. Mutt ku eile goisin koko päivän, nii ni ei sitt nukututa yälä nii hirveest. Yälä tulee useen heekkunälkä, eikä toi mami tajuu. Se vois ottaa vaiks toho sen yäpöydäll jömmaa  sen kalkonin.... tai ei, mä varmaa söisin sen salaa. No kuiteski, mä jouduin kiljuu sen hereill, ett mä sain valot tänne torppaa päälle ja vähä ees heekkui. Se kyll puhu taas rumei, hyi! Ei semmosii saa puhuu, kissitki voi oppii tuhmii tapoi *hyveellinen virn*! Mä oon ollut ainaski melkee kilti eilenkii. Juu, no tota, nii iha vähä kävin ruapiis tota klaffisoffaa, mutt emmä mitää siihe liruttanu. Kuha meinasin, mutt sitt muistin, ett mitä siit seuraa. Äkkii menin laatikoll. Mami ku tuli ja hiffas sen, se kävi taas läpi koko torpan, ett oonks mä niinku merkannu jonnekki. Mä menin ihan vaa varmuude vuaks basee venaa. Ku se nimittäi murputti sillee omiaa.... pahaentesest niinku. Mutt ei, ei ollu mitää. Ja mä sain sitä uutta puukkimuanaa, nyt kanoja kastikkeess. Sitt mä sain hei uusii kaakkei, tosi heekkui, kiitti vaan sinne, jonne ne ei vissii maistunu!!! Must ne oli hyvei, mutt mä ku en paljo valkkaile mun syämisii ja heekkui ainaskaa. Nyt mä taas melke jo goisin...mmm. Ja mä tiän, ett mamii haamittaa. Se on sill oikee, mitäs menee pois kotoonta ja jättää mut tänne yksi, nih kerta. Mä annoin mun foton paikan Pojall, ett seki joskus saa tilaa. Mmmmm, Poika ja Pojan Reppu, mmmmmm.....

 

Kliffaa, mutt vähä galsaa päivää vaan kaikill – ei kandee mennä ulos tai partsill!

 

------------------------------

 

Vincent, minun ainakin on pakko lähteä ulos ja töihin! Palkkani edestä, you know...

 

Päivän slogan: Kuinka vaikeaa on myöntää, että takana on enemmän kuin edessä.

 

Päivän biisi: Valuva taivas

 

Luettua: Richard Mason – Muistojen huoneet, pidin tätä aluksi täyshömppänä, mutta sitten mielipiteeni alkoikin muuttua kirjan edetessä. Eli ei nyt aivan pahaa eikä täysin hömppääkään. Tytär löytää iäkkäälle äidilleen sopivan ylellisen hoivakodin, jonne tämä kuitenkin pääsee vasta myöhemmin. Tätä ennen he lähtevät lomalle Etelä-Afrikkaan, äidin entisille kotikunnaille, muistelemaan äidin lapsuutta ja hänen vanhempiaan sekä sodanaikaisia järkyttäviä tapahtumia. Palattuaan äiti sitten kotiutuu hoivakotiin ja alkaa elää siellä oudohkoa loppuelämäänsä. Äidillä on kuitenkin omat salaisuutensa, uusi mainio ystävä ja sisäinen elämä, josta tytär ei tiedä mitään... näkyjä, takautumia, omia ajatuksia. Merkillisen outo kirja, lopulta. Tyttären elämä on hektistä liikenaisen elämää, siitä minä en piittaa. Minua kiinnosti lähinnä äidin tilanne ja omat kuvitelmat. Mielenkiintoista jopa. Voisin suositella kevyeksi lukemiseksi muillekin, kuitenkin sisältää hömppää sen verran, että hömppävaroitus on annettava!

 

Ja muistattehan, että tänään klo 12.00 julkistetaan Tietokilapilu nro 2:n vastaukset – käykääs katsomassa ;D Lokistaniassa on sitten viksua väkeä!

 

                                           

 

                                            TIUKKAA TIISTAITA!

WELHOTAR HUKKAA TISKIRIEPUNSA JA MUUTA DEMENTIIKKAA

Olipa sellainen päivä, eilinen, että väsytti vaihteeksi aivan tajuttomasti. Syötyäni antoisan lounaan, kalaa ja perunaa, aloin tietysti tiskata. Tiskaamisen loppuvaiheessa ei enää löytynyt tiskiriepua, tiedättehän, sitä sinistä, mistään! Welhotar etsi normipaikat, roskiksen, leikkuulaudat ja pähkäili omaa aivohyppykuppaansa jo hieman huolissaan. Kunnes – muistin kastelleeni riippuvat viidakon asukit, joista yksi pissi yli laitojensa. Samassa muistin asettaneeni rievun siihen alle, josta sen sitten tuotapikaa tempaisisin takaisin. No, löytyihän se, ei todistettavasti aivohyppykuppaa. Liekö sillä asian kanssa tekemistä, että tuon apehtimisen jälkeen ja ennen tiskiä vedin kunnon päikkärit unineen kaikkineen ja syöksyin suoraan altaalle, ahneena työlle! Argh, miten jännittävää elämää minä vietänkään ,D

 

Eilisestä väsymyksestä voisi päätellä, että olisi ehkä mahdollisesti unettanutkin mainiosti. Kirjamellisesti katin kontit – kissamärinäherätyskelli alkoi toimia n. klo 1 kalkoniaikaan... Eipä mitään, pakko oli nousta ylös, antaa herkut ja siivoilla laatikko. Eihän sitä nyt kissa voi olla, jos laatikko on epäsiisti ja herkut mielessä. Vincentistä on kyllä tullut suorastaan kirotun ovela: jos en herää märinään, ensin hypitään läppärin päällä (koli-kili-kali), jonka jälkeen siirrytään klaffisoffaan hyppimään ja ikäänkuin valmistelemaan märkiä mielenosoituksia. Tässä vaiheessa olen tietysti jo hädissäni keittiössä kaivelemassa kaappeja =E

 

Varasto suorastaan viekoittelee tänään. P-P on tämän viikon nähkääs lomalla. Ei se haita, ei todellakaan. Töitä varmasti on saman verran, mutta pomo on pomo on pomo. Josko pystyisi pitämään edes sen yhden iltapäivän vapaata. Olen jo lahjoittanut talolle 7 tuntia vapaata, jota en ole pystynyt missään vaiheessa pitämään... Saldo kiikkuu jatkuvasti yli 10 tunnissa, jonka yli menevä osuus leikotaan pois kerran kuussa, kelelauta, nih!

 

Jokunen henkilö on ollut kiinnostunut omituisuuksistani – mistä ihmeen omituisuuksista, kysyn minä? Minähän olen tuiki tavallinen Welhotar, mutta tässä jokunen asia, joita jotkut ehkä eivät jummarra:

 

1. Minä siivoilen ja järjestelen kodon aamulla siihen malliin, että sisään voi kävellä ns. kuka tahansa. Minusta on mukava tulla siistiin (tai suht siistiin) kotoon ja on ainakin Vincentillä varaa sotkea ;D Tällä siis tarkoitetaan, että tavarat ovat paikoillansa, sänky pedattu, kaikki kohdallansa –tyyliä, ei niitä roskia ja yleistä sottaisuutta silloin kukaan huomaa!

 

2. Pukeudun aina tietyssä järjestyksessä: ensin hame, toppi, paita, sen jälkeen alaosa... ja vielä eri paikassa.

 

3. Luen kirjan ainakin kerran, mieluusti kaksi kertaa ennen kuin ostan sen! Poikkeuksia tosin löytyy.

 

4. Minulla on vielä käytössä lankapuhelin, yleensä sanon, että erinäisistä syistä. Oikea syy on numero, joka on äärimmäisen kiinnostava ja minua viehättävä! *nolo virn*

 

5. Pidän tiskaamisesta ja pyykkäämisestä, inhoan siivoamista ja silittämistä yli kaiken. Pienten yksityiskohtien järjestäminen on paljon tärkeämpää kuin imurointi (esim. kirjan kääntäminen oikein päin hyllyssä!). Vrt. kohta 1, tässä tarkoitetaan siis sellaista oikeaa siivoamista ,D

 

Että tässä joitakin kummallisuuksia elämästä tässä residenssissä. Nyt keksin jo lisääkin, mutta anti olla. En halua liikaa kiihottaa mielikuvitustanne.

 

Tällä viikolla ei näy sosiaalisissa kuvioissa mitään mullistavaa, nyyh. Minä jo niin ajattelin! Ehkäpä käväisen sitten Vii Voanissa täyttämässä tätä puutosta ostamalla tofua, mausteita ja muuta ajankohtaista apetta itselleni ja Belgarionille.

 

Kävin parvekkeella tupakalla. Eipä siellä tiedä kelloa katsomatta, mikä vuorokaudenaika on menossa tai paljonko kello on. Aivan saman näköistä on keli, ikkunoissa valoja ja porukkaa liikkeellä. Outoa mutta kummallista.

 

Keittelin joutessani jo aamukaffetkin, säästelen mömelöitä hieman myöhemmäksi. Hei kaverit, kello on vasta 2, kelelauta, nih kerta!

 

----------------------------------

 

 

Purrrrve, kaiffat! Ai, mami tais vähä ottaa nokkaasa, ku kerranki joutu nousee. Mä en nyt taas tajuu, eiline makoiltii koko päivä. Mä ainaski oon nyt ihan pirtsakka, ollu jo pari tuntii.  Ja mä tarviin mun heekut ja muut, ku mä kerta oon siistist käyny lodjull asioill ja muut. Ett en tajuu, mitä toi mami oikee keuhkoo tossa. Ei se kyll mulle pahast oo sanonu, mutt kattelee vähä siihe mallii. Ainaski äske, ku mä oikee lojahdi tähä sänkyy goisimisasentoo. Meinasi ottaa aamutirsat. Pitää sitä goisii sillo, ku henkilökunta on viäl himass. Sitt voi miättii, mitä duunais päiväll ku toi on duuniss. Nii joo, mitäs me eile safkattii, iha vähä sain donarii. Mä en syä öljydonarii ja toll oliki vahinkoss sitä, en syä. Seki otti ne öljyt veks, mutt silti. Nii ni ite sitt söi sitä ja sillii, jota mä en kans syä. Nii ett mä sain vaa isomma annokse kissikaakkei ja hampulikaakkei. No juu, pari kalkonibiittii kans. Ja tavismuanaa. Vois kyll ottaa sillo aina mull jauhist. Vaiks se nyt muka säästelee sitäki, höh! No, toi uus muana on iha hyvää, ei siin mitää. Mä vaa haluun välill samaa ku mamilkii, ois kätsympääki, niinku – ai ett ei aina. Se meinaa tänää vissii duunaa taas jotai kasvismättöö, höh. Ottais ny sen jauhiksen, jooha. Ai ett se ei lupaa mitää... no katotaa, mikä tääll himass sitt odottaa. Snadi ylläri oisko mitää? Must on täss vaa yks kunno foto, siinäki mä syän. Mutt toss näkyy toi mun upee niskakuvio nii hyvi – ett vassokuu kauniit leidit!

 

 

 

Kliffaa viiko alkuu kaikill!

 

-----------------------------------

 

Vincent, olet huomattavan ruoka- ja itserakas kissinka!

 

Päivän slogan: Ei oikeutta maata saa, ken ei sit itse hanki.

 

Päivän biisi: Let’s Twist Again

 

Luettua: Richard Powers – Laulut joita lauloimme, melkoinen opus jo kooltaankin saati sitten sisällöltään. Mustan äidin ja saksalaisen isän kolmen lapsen tarinaa, asiaan kuuluu, että lapset ovat kaikki hieman eri värisiä. Tällä perusteella määräytyy osittain heidän kohtalonsa tulevaisuudessakin... vielä on rotuerottelu voimissaan, rasismi kukoistaa - jo osallistutaan kansalaisoikeustaisteluun. Välillä palataan kuvaamaan vanhempien elämää ja heidän tapaamistaan ennen lasten saamista. Musiikilla on koko romaanin ajan merkittävä osuus henkilöiden elämässä, tavalla tai toisella, veljillä ammattina ja muitakin se sivuaa huomattavalla tavalla. Merkillisen kiehtova, rasismin vastainen, klassiseen musiikkiinkin perustuva opus, jonka jaksoi hellittämättä lukea loppuun. Suosittelen, sivuja 968 ,D

 

                                       

 

                                 METKAA MAANANTAITA VAAN!

                           

 

Muistakaa käydä vastailemassa myös alla olevaan tietokilapiluun! Saa esiintyä ihan anona nyyminä ,D Tulokset julkistetaan siis huomenna klo 12.00.

 

 

 

 

WELHOTTAREN TIETOKILAPILU NRO 2

Welhottaren 2. TIETOKILAPILU ottaa paikkansa siis tänään! Vastausaikaa on tiistaihin 11.11.2008 klo 12.00 asti, jolloin vastaukset julkistetaan. Kysymyksiä on laidasta laitaan, olennaisia, epäolennaisia, hölmöjä ja täydellisiä – älkää ottako tätä vakavasti. Tarkoitus on pitää hauskaa, kuukkeloidakin saa, mutta kivaa olisi saada vastaukset suoraan... Voittajia ei mitenkään julkisteta tai palkita, he saavat vain mittaamattomasti kunniaa ja arvostusta ,D

 

1. Mikä sotilasarvo mainitaan ensimmäisenä Tuntemattomassa sotilaassa?

 

2. Kuka lauloi Joosefin kirjavasta rotsista englanniksi? Entäpä suomeksi?

 

3. Mikä on elämän tarkoitus?

 

4. Missä on Suomen vanhin säilynyt asemarakennus?

 

5. Kuka toimi Suomen sisäasiainministerinä 1957 ja 1958?

 

6. Missä USAn osavaltiossa Stephen King syntyi? Missä hän asuu nykyisin? Mihin osavaltioon suurin osa hänen kirjoistaan sijoittuu?

 

7. Mikä on DW4 ja mistä sanoista lyhenne muodostuu?

 

8. Mikä on maailman suurin taidemuseo?

 

9. Milloin juhlitaan Lokakuun vallankumousta?

 

10. Kuka on Malmin viksuin, vilmaattisin, viattomin ja veikein kollipoika?

 

Pitäkää hauskaa ja vastailkaa...

 

                                        

 

                                    YLEISTÄ TIETOA KAIKILLE!

 

 

WELHOTAR ON TAAS OLLUT LIIKKEELLÄ =O

Inhokki sunnuntaipäivä nostaa rumaa päätään. Isänpäivä, markkinat alkavat... voihan vee. Päivä, jota ei oikeasti pitäisi olla.  Markkinavoimien keksintö ja joulumyynnin harjoitusaloitus. Jos joku nyt on väleissä isänsä kanssa, voi muistaa häntä muutoinkin – ja pitäisikin. Eikä vain yhtenä päivänä laittamalla ns. parempaa ruokaa, lahjomalla kehnolla partavedellä, sopimattomilla vaatteilla ja muka-hauskalla muulla rekvisiitalla. Unohtakaa koko juttu! Welhottaren residenssissä vietetään relaa sunnuntaita ja samaa suosittelen muillekin. Tämä on taas niitä juhlia, joita kartan viimoiseen asti, kieltäydyn tunnustamasta niitä ja suosittelen samaa muillekin. Lämpimästi.

 

Welhotar onnistui lopulta eilen hilautumaan taksoon ja pääsi lähes normaalisti liikkeelle. Lähes tarkoittaa tässä sitä, että kävelin vapovarovasti ja hitaasti, joka askelta varoen. Onneksi oli Belgarion mukana ja ehdin kertoa hänelle, että nyt koivet eivät oikein ole mallillansa. Kirjastosta saimme kymmenkunta tiiliskiveä mukaan, lisäksi pari ilmaisvarauslipuketta, kiitoksia vaan taas... Pino vain nousee tuossa, syynä tällä kertaa se, että mukana on hurja määrä paksuja opuksia ,D Tämä on ilokas asiasta! Sitten kaupoille, onneksi ei vielä/enää ollut ryysistä eli teimme hyvän täsmäiskun. Rismasta mukaan tarttui tipusuikulaa kolme pakettia ja yksi jauhelihapötikkä (kissaa varten), kaikki 50 %.n alella. Samoin Liiteristä leipää kolme pussia alella. Kohta taas aleja ei lauantaisin ole, kun kauppojen sunnuntainen aukiolo tahdittaa varastotilaukset niin, että aletkin muuttuvat. Minähän en muina päivinä kauppoihin itseäni turhaan kuljettele, joten nuo saavatkin riittää aika pitkälle lihapuolella. Onneksi syön tipuakin harvoin, joskus vaan tulee mielihalu siihen. Pakkanen siis sai kivasti täydennystä. Ostimme jömmaan myös pari pakastepizzaa, kasvissellaista, jonka muistimme kohtuuhyväksi. Kauppalista oli pitkä ja lavea, lasku vain pitkä! No, kyllä se sisälsi pesuaineita ja muuta sellaista tavaraa, joka ei joudu joka viikko listalle. Kasseja oli kolme, joista yksi kirjakassi, lisäksi vielä kissapurut ja muut kissatavarat... Onneksi takso oli etuajassa ja pääsimme kotoon nätisti, todella nätisti kerrankin.

 

Belgarionille tarjosin hiukka muunneltuna samaa katkarapumättöä, jota söin kyläillessä. Vihanneksia vähän vaihtelin Pojan maun mukaan. Arvatkaas huviksenne, upposiko opiskelijaan? Poika vetäisi kaksi isoa kippoa, minä yhden. Viimeinenkin tippa kastikkeesta kaatui huolekkaasti riisin päälle. Belgarion huokaisi tyytyväisenä ja kertoi syöneensäkin koko viikon tofua, tomaattia ja riisiä sekä tietysti erilaisia vihanneksia. Ruoka oli niin hyvää, että asiaan päätettiin palata toistekin, kiitokset vain ohjeesta alkuperäiselle tarjoajalle! Jälkkäriksi Belgarion teki suklaa-kirsikka–muffareita, njam, jotka onnistuivat erinomaisen hyvin. Lisäksi tarjolla oli rahkaleivareita ja muutakin, mutta siinä vaiheessa ei enää vatsa jaksanut ottaa vastaan mitään ylimääräistä kaffen kanssakaan. Poika sai sitten mukaansa vähän makeaa syötävää tällä kertaa, lupasin palata asiaan ensi viikolla muiden appeiden ja stipendin merkeissä.

 

Poika tuntuu ottavan opinnot, ainakin tässä vaiheessa, melko vakavasti. On paljon luennoilla, tekee kotiharjoituksia ja esseitä jne. Hyvä, jos innostus säilyy! Ei tarvitsisi olla kuulema joka paikassa läsnä, mutta esim. laskuharjoitukset sekä jotkut luennot avittavat oudosti tentistä selviytymisessä. Pari tenttiä hän aikoo suorittaa suoraan kirjatentteinä, oli jopa muistanut ilmoittautua ajoissa *virn*. Muutoin ei paljon vapaa-aikaa näy jäävän. Eilenkin Belgarion huolehti siitä, että pääsee ajoissa lähtemään. Kyllä hän kuitenkin myönsi, että nämä lauantain tauot ovat ihan mukaviakin. Läyryämme ja naureskelemme asioille, hän saa hyvää ruokaa muiden (siis The Äiteen) tekemänä ja aina mukaansa jotain yllättävää muonaa. He ovat Exän kanssa kumpikin omissa ruuissaan, Exä oli kuulemma kovasti kehoitellut syömään lihaa. Ei ole oikein selvillä tofun ja soijan roolista lähes-kasvissyöjän ruokavaliossa. Exä itse syö lihaa, kammoja puolivalmisteita, kalliita ja mauttomia... Muistan ennen eroa, miten hän puolestaan raahkui vihannesten nimiin. Tuolloin minä väänsin todella paljon isoja salaatteja ym. Että niin se maailma oudosti muuttuu ,D

 

Mukavinta oli, että Belgarion taas avitti minua, koipi- ja käsivammaista. Vaihdoimme vuodevaatteet, isoon sänkyyn se on ikävä tehdä yksin. Kädet eivät riitä eli olkapää ottaa asian pahakseen. Lisäksi hän imureerasi erinomaisen huolekkaasti. Minä puolestani pesin ison kasan pyykkiä ja tiskasin. Residenssi näyttää suorastaan puhdolta – ainakin hetken ,D Tänään voikin sitten rauhassa makoilla ja tehdä vain ruokaa ja eväkset huomiseksi. Viitakkoa pitää hoidella vähän kuntoon sekä jotakin pientä muuta, mutta ei mitään sen tärkeämpää. Loppupäivän lotkottelen ja lueskelen, ehkä istun vähän tässä koneellakin.

 

Harkitsen vakavasti siirtymistä WordPressiin blogini kanssa, asia on tutkinnan alla. Samoin pitäisi tuota kirjalaaria laatia joka tapauksessa kuntoon. Ei juuri nyt vaan huvita. Olen aika helkkarin väsynyt, heräsin 2.30 tienoolla... ei nukuttanut. Painun kohta lukemaan ja uusiounille, ehkä keittelen aamukaffetkin. No tässä odotellessa keitin kaffet ja söin herkkuleivät...

 

----------------------------------

 

Purrrrrrrrrrmenfa, kamut! Ett oli sitt oikeesti eile hyvä päivä. Poika oli kyläss ja Pojan reppu ja Stiflat, mmm. Ja mä sain heekkui, maistaa niinku katkiksii (iha liika vähä!) ja sitt oikee hyvää kissimuanaa mulle tuatii ja uus pussi puruja ja sitä haisujutskaaki toi oli ostanu. Ett paljo oli taravoit mullekki. Äske mä sain mamilt napikoit. Ei viäl tullu aamupalaa, ku se ei keittänykkää kaffet ja kärtsänny leipii – viälä! Kyll sill koht on varpist nälkä, se on nii iso, ett sill on aina aamull yhen kerran ainaski nälkä. Sitt mä saan mun kalkonibiitin kans. Muute mami leikki eile illall mun kaa tosi pitkää. Sitt se paijatti mua iha hurjast, ku mä lojuin sen viakus. Mä kyll ite pyysin sitä. Ett se sitt jaksoki, rapsutust ja pusimist, puhaltelui ja kaikkee kliffaa. En mä sen viakus kyll pitkää goisi, mä siirryn ain jossai vaiheess tänne jalkopäähä. Täss mä oon nytki, melkee unes taas. Mami duunas mulle taas jauhist monee puukkii tonne jäihi, ett siält voi ottaa sitt niinku vaihteluks kissimuana tilall, jos tekee miäli. Sitt se oli ostanu kaks semmost kurmeepuukkii kans. Ett on mull nyt taas erilaisii ruakei hurjast. Sitä uutta tavismuanaaki kaht plaatuu. Älkää ny ihmetelkö, mull muana on  aika tärkee asia... >o< Muute me tänäänki ollaa yhes mamin kaa, se ei tarvii viäl mennä sinne duunii, onneks. Saadaa olla kaksistee – mä niiiin tykkää, ku joku on mun kans koton. Sitt mami otti eile jonku fotonkii, mutt ku mä vaan goisin. Sillo ku me leikittii, se unohti tiättty taas kuvejen oton. Hmph! Mutt on täss ainaki joku, ku mä voin laittaa tähä.

 

 

Tosi kliffaa söndaagii kaikill Lokistanian upeill leideill ja komeill kolleill!

 

-----------------------------------

 

Vincent, sinä puhut ruuasta yhtä paljon kuin minäkin! ;D

 

Päivän slogan: Welhotar on hetken lapsi, yleensä huonon hetken.

 

Päivän biisi: Sunnuntailaulu   =D

 

Luettua: Donna Leon – Haurasta lasia. Komisario Guido Brunetti tutkii jälleen sekä syö erinomaisia aterioita ,D Tällä kertaa lasitehtaalla Muranossa murhataan mies,  syytä ei vain tunnu löytyvän. Brunetti löytää kuitenkin outoja yhteyksiä lasitehtaiden hävittämien, tuotannossa syntyneiden ongelmajätteiden sekä mieheltä löytyneiden papereiden välillä. Mikä tehtaista on laittomasti upottanut jätteitään suojellun Venetsian tärkeimmälle vesialueelle laguuniin? Leonille tyypillistä sujuvaa tekstiä, asiaa ja hyvää ruokaa, sekä lopulta tietysti rikoksen selvittäminen. Leon ei harrasta pahemmin väkivallalla mässäilyä, kirjat kertovat myös komisarion kotielämästä, hänen harrastuksistaan ja pienistä paheistaan juuri sopivan inhimillisesti. Minä pidän näistä, tavallaan, eli luen mieluusti välipalana. Arvostan myös Leonin paikallistuntemusta ja sen tuomista esiin. Leon asuu itse nykyään Venetsiassa, vaikka onkin syntynyt USAssa. Eli Welhotar suosittelee rikoskirjojen kavereille ja erityisesti rauhallisemmasta menosta pitäville, jotka arvostavat myös muita asioita.

 

Ja lisää hauskaa ja hupia tulossa: Welhottaren 2. TIETOKILAPILU julkistetaan tänään sunnuntaina klo 12.00. Vastausaikaa tiistaihin klo 12.00 asti, jolloin vastaukset kerrotaan. Lisää siis klo 12.00 =D

 

                                          

 

                                       SIIVOA SÖNDAAGIA VAAN!

KYLÄLUUDAN RAPOTUSTA JA VÄNINÄÄ

Kyllä se joskus on kiva olla sosiaalinen eläin. Varsinkin kun toveritar oli loihtinut varsinaiset kurmeeruuat, no siis ainakin meikäläisen silmin. Juomia tietenkään unohtamatta. Suorastaan harmitti, ettei jaksanut syödä enempää. Ja juotuakin tuli sitä-sun-tätä, ihan riittävästi. Eli kiitoksia vaan, kovasti, oli mukavaa kaikin puolin!

 

Samalla tuli katsastettua ns. uusi asunto, uusi siinä mielessä, että enhän minä siellä ole koskaan päässyt käymään. Nätti, avara, mukava – sopiva. Asujansa näköinen, saattaapi olla, että rätväisen kuvan tuonne alle, jos se onnistui... Tutustuin samalla myös erääseen mielenkiintoiseen herraan, joka ei kyllä välittänyt minusta tuon taivaallista. Kotoon pääsin siististi (no ihan hiukka huijien) tolppataksolla eli soitimme tuttavan hätiin ja ilmoitimme hänen olevan tolpalla. Mukavampi kaikille, hänelle tuloja ja minulle kyyti ovelta ovelle. Kotona olin ennen puolta yötä, vastaanottokomitea oli jakelemassa kidutusohjeita ja märisi omiaan. Lahjoin Vincentin jauhelihalla. Huomasin kyllä, että ketutus oli saanut hänet merkkaamaan aivan pienen lirun, tuskin huomattavan. En jaksanut muistutella asiasta, oli aika väsy olo.

 

 

No pientä puuhastelua siinä ja suoraan goisimaan. Ajattelin nukkua pitkään ja rauhassa. Katin kontit eli kissin tassut. Heräsin klo 2 tienoolla aivan hemmetinmoiseen kramppaamiseen, molemmissa koivissa. Huusin ääneen, en päässyt edes lääkekaapille. Kun hiukan helpotti, käväisin kietaisemassa kaksinkertaiset magnesiumit. Se auttoi, mutta vain vähän. Tunnin päästä kramppasi taas, mutta hiukka lievemmin. Kävin huitaisemassa kipumömelöt, relaksantit ja muut. Nyt ei juuri kramppaa, mutta pohkeet ovat arat ja kipeät. Auts! Miten minä pystyn keskustaan parin tunnin päästä?

 

Tarkoitus olisi nimittäin tehdä normiroudaus Belgarionin kanssa. Kymmenkunta opusta odottaa kirjastossa noutajaa eikä ruokaa kaapissa ole mitenkään liikaa. Jääkaappi näyttää enemmän maustevarastolta ,D Pakko se on pyrkiä matkaan, ehkä kevyt liikunta helpottaa. Jotakin kivaa syötävääkin pitäisi keksiä – jospa sitä samaa wokkijuttua, mitä eilen kylässä sain, oli niin herkkua, että Belgarioninkin tiedän siitä pitävän. Serkuissakin kävin eilen, ostin vähän makeita ja salaatteja sekä pienet tuliaiset toverittarelle. Heh, jo neljäs osastoltamme on jämähtänyt Serkkujen tavissalaattiin.... Työkaveri pyysi minua tuomaan ”purkin sitä samaa, mitä te muutkin aina ruokiksella syötte, kun se oli niin hyvää”. Eli kaali-porkkana-kurkku-sipuli –salaattia, kaikki suikuloina, ehkä hiukka hapatettu ja sitten säilötty suht mietoon etikkaliemeen. Minusta se puolustaa paikkansa työsalaattina, ei tarvitse kannella useampia purtiloita. Kun ottaa evääksi vaikka tattaria ja soijarouhesoossia, lämmittää sen mikrossa ja jääkaapista voi sitten lisätä salaatit päälle. Hyvin sillä pärjää ja se on kivan rohevaa syötävää.

 

Että kyllä se nyt vaan on pakko lähteä keskustaan, ei auta. Lähden huitaisemaan hiukka juomapuolta kehiin!

 

--------------------------------

 

Purrrrrrrrve, kavrut! Joo, siis hei, mami sano, ett se tulee myähää. Sen myähä oli täll kertaa mun miälest jo yä. Ettäs kehtaa.  Tommone kissimami ja luudaa ulkon kaik yät. Vähäks on epist. Ja piän kissi jätetää yksi kotoo ilma mitää (toim. huom. silkkaa valehtelua!). Ja sitt ku se tulee kotii, se haisuu vaiks mille. Jolleki heekulle, jolleki oudolle, vähäks mä pidin puhutteluu sille. No, siält tuliki sitt iso biitti jauhist, pidin kyll sen jälkee viisaast nassun ummes. Tulin viakkuu goisii, mutt se oli vähä levotoine ja semmost, vaihdon sitt jalkopäähä kummiski. Tänään Poika onneks tulee, me varpist saadaa jotai heekkuu, toivottavast fisust tai semmost kliffaa. Me Pojan kans digataa! Mami nii välii oo, voi mennä vaiks muuall syämää, nih kerta. Ai, päh, ku sitä tarvitaa duunaa ne safkat ja maksaanki ne! No se voi syädä eriksee toises kattaukses ilma meit. Mutku sitä tarvitaa ostaa kaikk mun taravat, ku o loppu... ähh, olkoo. Mä mamill vihane oo, mä tiän miss se oli >o< Tsihih, mä tiän, mä tiän, se ei pysty mua huijiin! Mä nimittäin haiston siit tuttui haisui. No nyt se lupas mulle jotai heekkuu viäl aamuksi, oisko sill vähä huano omatunto (toim. huom. muuta ruokaa EI ole!). Mmm. mä meen jo venttaa....

 

Kliffaa viikendii vaa kaikill kissinkoill – ja orjilkii vaiks välill!

 

---------------------------------

 

Vincent, miten mukavaa, että ajattelet myös meitä orjia välillä ,D

 

Päivän slogan: Olo on melkein kuin ilman krapulaa, mutta vain melkein....

 

Päivän biisi: Lauantai-ilta

 

Luettua: Katja Kettu – Hitsaaja. Estonian uppoamisyön tapahtumia eri henkilöiden kautta. Kuka tekee ja mietii mitäkin, uutinen käy vain harvalla henkilökohtaisesti mielessä. Jokaisella on meneillään oma kriisinsä, tavalla tai toisella. Vain eräs heistä pelkää siskonpoikansa puolesta, joka luultavasti oli laivalla mukana.... Sujuvaa, hiukka ahdistavaa kerrontaa ihmisistä, joilla kenelläkään ei tunnu menevän hyvin, jotka haluavat muutosta elämäänsä tavalla tai toisella – ja jotkut lähtevät sitä ehkä toteuttamaankin. Ei paha, luettava opus, mutta en nyt mitenkään menisi suosittelemaankaan, en ainakaan ahdistuneille tai masentuneille kavereilleni. Kaunista tästä ei oikein saa tekemälläkään, ei ole tarkoituskaan. Welhotar luki mielenkiinnolla, mutta tuskin arvottaa sen enempää.

 

                                          

 

                                         LOKOSAA LAUVANTAITA!