Että on ihmislapsella kestämistä! Ihan ensin ainakin kissan aamuyön pirteydessä, voihan ziis... minut herätettiin ensimmäisen kerran klo 1, raivoisana heitin kalkonibiitin ja pari rumaa sanaa sekä painuin sänkyyn takaisin. Onneksi sain lisäunta. Ottaisiko joku Vinskin vieriunihoitoon tai johonkin? Joskus nämä herätykset eivät ole niin kovin mukavia. Minua kun olisi kerrankin nukuttanut aivan oikeasti!
Raadoin suorastaan Varastolla eilispäivän. Ei muuten, mutta koipipirulaiset ovat vieläkin arat kramppisession jälkeen. Ei kiva ollenkanas. Pomo oli siis vielä eilen paikalla ja häipyi sitten päivän aikana lomille ,D Eheheeheh ;DD Luppoaikaa jäi kuitenkin sen verran, että ehdin vähäsen tuunata Kirjalaaria kuntoon. Jospa sen tämän viikon aikana saisi ihan valmiiksi asti, olisi mukavata.
Ja ei, minulla ei ole mitään järkevää kirjoitettavaa tänäänkään. Kunhan jorisen sekavasti omiani. Mitään ihmeellistä uutta ei ole tiedossa, ei myöskään tapahtunut. Ulkona on ihmeen raikas ilma, liekö ihan pakkasta. Tuoksuu melkein lumelle =O Argh, no nyt alkoi sitten sade =(
Pakollinen maininta tietysti eilisestä taksohässäkästä on aina paikallaan. Iisalami – here I come =E Eli aamunouto kotoa oli vain 25 min myöhässä, prle! Takso itse kertoi hänelle Iisalamesta laaditun päiväaikataulun olevan aivan perheestä ja liian kireä. Hyvä jos joka toisen ajon ehtii. Minutkin kävi sieppaamassa sitten myöhässä, koska edellinen asiakas liikkui pyörätuolilla, jolloin pysähdysajat ovat aina huomattavan paljon pidemmät. Mutta eihän Iisalami tästä välitä. Karusti väitti minulle, että siellä on ruuhkaa. Minä ihmettelin asiaa kuskille, joka sanoi ilmonneensa, että on selkeästi myöhässä asiakkaiden takia. Emmekä me missään mennessäkään ruuhkaa nähneet. Ai että alkoi taas riipoa! Eilinenkään aamu kun ei ollut maailman mukavin seistä pihassa palellen ja odotellen. Iisalami siis valehtee asiakkaille päin naamaa ihan mitä huvittaa. Muuten, mitään ilmoitusta koko taksista, ei myöhässäolosta eikä tulosta, tullut ollenkaan. Ei myöskään iltapäivän noudosta normitaksolla.... Joko ne taas ovat onnistuneet tössimään tekstariviestitkin ja niiden automaattilähetyksen? On tämä niin kivaa ja mukavaa. Voihan vee, että sitä tuntee itsensä hölmöksi seistessään tuolla ja odottaessaan! Raato koipivammainen Welhotar seistä pönöttää pimeällä pihalla... kuvitelkaa.
Ai niin, pakko kertoa –tarina Varastolta. Eräs virka-asemassa korkeammalla oleva leidi on ottanut tavakseen käydä toisinaan juttuamassa luonani, koska minun kanssani on kuulemma mielenkiintoista keskustella maailman asioista, seuraan tapahtumia ja politiikkaa jne. No, eilen hän taas asettui vierastuoliini ja keskusteltiin hetki. Sitten hän jotenkin eksyi puhumaan joidenkin ns. julkisuuden henkilöiden kääntymisestä uskoon. Minä tietysti kerroin olevani täyspakana, hän tietääkin, että en vietä mitään juhlapyhiä ja kerroin joulun tilalla viettäväni pakanallista Talvipäivän Seisausta! No, siitäpä leidi innostui, hän kertoi parista henkilöstä vielä tarinaa, kuinka he lähes kuolinvuoteellaan olivat katuneet jne. Lisäksi hän ilmoitti ottavansa tehtäväkseen käännyttää minut. Hei – siis minut?! No, minä siihen, että olen kyllä rippikoulun käynyt, Raamattuni lukenut ja mielivirtenikin voin kiekaista. En vain usko valtionkirkkoon ja tällaiseen vallitsevaan systeemiin. Edessä lienee siis mielenkiintoisia keskusteluja *tsihih, anteeks*!
Käväisin tässä välissä keittämässä kaffet, vedin pari kärtsättyä roskaleipää ja mömelöt. Siitä pääsee niin kätevästi ruoka-asioihin. Minusta kun tuntuu, että ruuan hinta vain jatkaa nousuaan, silleensä salakavalan pienesti. Onneksi Liiterissä on nyt useampaan otteeseen ollut juustoa alessa, 20 % on sekin jo jotakin, kun ostaa ison biitin. Eilen vängersin kokoon pariksi päiväksi soijarouhe-tomaattikastiketta tagliatellen kera. Hyvää tuli! Tuoksut olivat varsin muhevat, kun lisäilin tarpeeksi sipulia, purjoa, valkosipulia, porkkanaa ja mausteita. Kissakin tuli märisemään viereen, ei kuitenkaan enää kerjuulle. Soijan ominaistuoksu on kuitenkin kissin nenään sen verran vaffa, ettei erehdy luulemaan jauhelihaksi. Sen sijaan Varaston leideillä on ollut soija-appeissani ihmettelemistä useampaan kertaan. Onneksi myös eräs toinen käyttää samoja rouheita ja suikuloita, tosin tietysti kotomaista ja kalliimpia versioita kuin minä. No, hänellä on siihen varaa. Suositan edelleen soijarouhetta, pussi tummaa maksaa 2.40 ja siitä yksi ihminen syö melkoisen monta kertaa erilaisia mättöjä! Tämän on huomannut myös Belgarion, jonka varastoissa on myös lähes aina nykyisin tofun lisäksi soijarouhetta. Opiskelijalle edukasta ja täyttävää syötävää, nopeaa valmistaa ja aina uppoaa. Alla Belgarion leipomassa muffareita ,D Siivosi vielä jälkensä, oikein edustuskelpoista toimintaa!
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Ai, ett mä taas oon paha kissi, no enkä oo. Mutt ku eile goisin koko päivän, nii ni ei sitt nukututa yälä nii hirveest. Yälä tulee useen heekkunälkä, eikä toi mami tajuu. Se vois ottaa vaiks toho sen yäpöydäll jömmaa sen kalkonin.... tai ei, mä varmaa söisin sen salaa. No kuiteski, mä jouduin kiljuu sen hereill, ett mä sain valot tänne torppaa päälle ja vähä ees heekkui. Se kyll puhu taas rumei, hyi! Ei semmosii saa puhuu, kissitki voi oppii tuhmii tapoi *hyveellinen virn*! Mä oon ollut ainaski melkee kilti eilenkii. Juu, no tota, nii iha vähä kävin ruapiis tota klaffisoffaa, mutt emmä mitää siihe liruttanu. Kuha meinasin, mutt sitt muistin, ett mitä siit seuraa. Äkkii menin laatikoll. Mami ku tuli ja hiffas sen, se kävi taas läpi koko torpan, ett oonks mä niinku merkannu jonnekki. Mä menin ihan vaa varmuude vuaks basee venaa. Ku se nimittäi murputti sillee omiaa.... pahaentesest niinku. Mutt ei, ei ollu mitää. Ja mä sain sitä uutta puukkimuanaa, nyt kanoja kastikkeess. Sitt mä sain hei uusii kaakkei, tosi heekkui, kiitti vaan sinne, jonne ne ei vissii maistunu!!! Must ne oli hyvei, mutt mä ku en paljo valkkaile mun syämisii ja heekkui ainaskaa. Nyt mä taas melke jo goisin...mmm. Ja mä tiän, ett mamii haamittaa. Se on sill oikee, mitäs menee pois kotoonta ja jättää mut tänne yksi, nih kerta. Mä annoin mun foton paikan Pojall, ett seki joskus saa tilaa. Mmmmm, Poika ja Pojan Reppu, mmmmmm.....
Kliffaa, mutt vähä galsaa päivää vaan kaikill – ei kandee mennä ulos tai partsill!
------------------------------
Vincent, minun ainakin on pakko lähteä ulos ja töihin! Palkkani edestä, you know...
Päivän slogan: Kuinka vaikeaa on myöntää, että takana on enemmän kuin edessä.
Päivän biisi: Valuva taivas
Luettua: Richard Mason – Muistojen huoneet, pidin tätä aluksi täyshömppänä, mutta sitten mielipiteeni alkoikin muuttua kirjan edetessä. Eli ei nyt aivan pahaa eikä täysin hömppääkään. Tytär löytää iäkkäälle äidilleen sopivan ylellisen hoivakodin, jonne tämä kuitenkin pääsee vasta myöhemmin. Tätä ennen he lähtevät lomalle Etelä-Afrikkaan, äidin entisille kotikunnaille, muistelemaan äidin lapsuutta ja hänen vanhempiaan sekä sodanaikaisia järkyttäviä tapahtumia. Palattuaan äiti sitten kotiutuu hoivakotiin ja alkaa elää siellä oudohkoa loppuelämäänsä. Äidillä on kuitenkin omat salaisuutensa, uusi mainio ystävä ja sisäinen elämä, josta tytär ei tiedä mitään... näkyjä, takautumia, omia ajatuksia. Merkillisen outo kirja, lopulta. Tyttären elämä on hektistä liikenaisen elämää, siitä minä en piittaa. Minua kiinnosti lähinnä äidin tilanne ja omat kuvitelmat. Mielenkiintoista jopa. Voisin suositella kevyeksi lukemiseksi muillekin, kuitenkin sisältää hömppää sen verran, että hömppävaroitus on annettava!
Ja muistattehan, että tänään klo 12.00 julkistetaan Tietokilapilu nro 2:n vastaukset – käykääs katsomassa ;D Lokistaniassa on sitten viksua väkeä!
TIUKKAA TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti