JA MIKÄS TAROT-KORTTI SITÄ WELHOTAR ONKAAN?

You are The Moon

Hope, expectation, Bright promises.

The Moon is a card of magic and mystery - when prominent you know that nothing is as it seems, particularly when it concerns relationships. All logic is thrown out the window.

The Moon is all about visions and illusions, madness, genius and poetry. This is a card that has to do with sleep, and so with both dreams and nightmares. It is a scary card in that it warns that there might be hidden enemies, tricks and falsehoods. But it should also be remembered that this is a card of great creativity, of powerful magic, primal feelings and intuition. You may be going through a time of emotional and mental trial; if you have any past mental problems, you must be vigilant in taking your medication but avoid drugs or alcohol, as abuse of either will cause them irreparable damage. This time however, can also result in great creativity, psychic powers, visions and insight. You can and should trust your intuition.

What Tarot Card are You?
Take the Test to Find Out.

Idea tämänkin turhuuden tekemiseen on kopsittu täältä!

 

VARSINAINEN WELHOTAR!

SEISATUS ON JUHLITTU - PÄIVÄT PITENEVÄT

Jahas, nukkuhiekkakaveri iski heti takaisin – ei toimitusta tälle yölle. Vain kevyet iltapäiväunet eilen ja 4 h unta sekä särkyjä. Hush, prle, hommiin sieltä kaveri! Jos eivät toimitukset ala olla kunnossa, minä nostan rosessin, nih! Turha sitä sitten on selitellä, ettei ehdi joka paikkaan. Nytkin kunnon perheenemännät tuolla tekevät jotakin j:n liittyviä puuhia ja minä kirjoittelen ja käyn välillä riipomassa vitamiinijuomia. On täällä siis muitakin hereillä, Malmin perukoilla.

Tilasin eilen taas viikon kyydit HMPK:lta Iisalamesta, asiallinen vastaus kellonaikoineen tuli ihan 5 h kuluttua, toivottivat siunattua j:a. Voihan vee, voisiko siitä valittaa? Että pakanalle lähetetään tuollainen toivotus ja ilman allekirjoitusta vielä. No takso kulkee siis vielä tälläkin vkolla, toivottavasti osuu edes joku normitakso, mieluusti eräs ,D En siis ryhtynyt mihinkään mittaviin kännipuhelupuuhiin, onneksi. En siis ollut riittävästi nauttinut....

Muuten lauvantai oli oikein viihdykäs – sain ystävättäreltä äärikauniin Taika-mukin, punaisen. En ihan vielä ottanut edes käyttöön, josko vähän myöhemmin. Vinski sai uusia raksuja. Lisäksi söimme mielestäni erittäin hyvin sekä joimme myös hyvin. Ei, se 2 l:n pänikkä ei todellakaan tyhjentynyt. Sen sijaan siideriä – oikeaa sellaista – kului, vähän valkoviiniä ja vodkaa. Sopivasti. Paransimme maailmaa joka tavalla siedettäväksi paikaksi ja kälättelimme muuten joutavia. Eli kts, kivaa oli – saa tulla toistekin =D

Sen verran alko vaikutti, että ihan pienet säryt eivät herättäneet eli tosiaan nukuin 12 h ja vielä parit pienet päikkärit eilen. En sitten muuta tehnytkään. Vähän lueskelin ja sellaista kevyttä. Valmistauduin tähän työpäivään, henkisesti siis. Varasto pyörii kuitenkin tavallansa nämä välipäivätkin, on asioita, jotka vain on hoidettava näinäkin päivinä! Työkaveri eli toinen heistä palaa lomalta, että kaverikin on hommiin tiedossa. Lisäksi toivon, että meille jätettin pipareita perjantailta, toivottavasti joku myös ymmärtää lähettää suklaata. Siis on aivan eri asia syödä töissä niitä pieniä herkkuja, maulla tai laadulla niin väliä ,D Kunhan on jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Lauantailta jäi vielä seljankaa, jonka otan evääksi – taidan ottaa myös pari leipää. Ja tänään tai huomenna pitänee vielä käväistä Serkuissa toivottamassa j:a sekä ostamassa jotakin mukavaa syötävää. Löysin muuten hirmuhyvää piparjuurta purkissa, lisäaineena vain vesi, suola ja sitruunahappo. Sitä kun sekoittelin hapukooriin, avot, maistui kuulkaas sekä zakuskan että seljankan kanssa! Hinta alle juuron... kotitekoista eli virolaista apetta. Taas niitä löytöjä, joita varten kannattaa siellä käydä.

Muuten ei siis erikoista. Minulla on lainassa 22 opusta, huojuva pino, hrrr. Osa on tiiliskiviä vielä. On ainakin jotakin tekemistä sitten, kun lojun tuossa ja tungen suklaata suuhuni... Välillä käyn tekemässä juustoleivän ja keitän kaffet ja taas minä jatkan. Pieni ihminen se on tällaiseenkin kovin tyytyväinen. Belgarion avitti kiltisti lauantaina roudaushommissa ja sai omaa lempiherkkuaan eli hyvin nopeasti paistettua medium-kypsää merilohta, perunoita, täytettyjä herkkusieniä sekä tuota em. hapukooria kostukkeeksi. Vaikutti oikein tyytyväiseltä, lisäksi hän sai pari pientä lahjusta. Kulkekoot nyt sillä nimellä, olisi hän ne muutenkin saanut ,D Lupasi tulla käymään taas ensi lauantaina, on muutoin ihan tavislauantai eli kirjasto ja kaupat on käytävä läpi.

Ja – tadaddadaa – Welhottarella on uusi bloggauskylpytakki. Villi väri, semmoinen olisiko mukamas vadelman punainen... Hinta Karjaustalossa 12 juuroa. Ai että miksi ostin sen nyt? No siellä oli ennakkoale ja jos olisin odottanut oikeaa alea, ei näitä olisi enää ollut. Oli vain 2 kpl isoja kokoja, ostin toisen. Arvatkaas olisiko niitä tosiaan ollut enää myynnissä, kokemuksen mukaan ei. Joten nyt on lämpöistä ja mukavaa. Väri sopii Ainoihin ja tossukoihin. Pääasia kuitenkin, että on ehjä ja mukava, ei tekokuitua eikä vetokettua. Lisäksi tuhluutiin isoon pakkaukseen öljylyhtykynttilöitä – niitä ei ole aina saatavissa ja nekin olivat alessa. Valoa parvekkeelle – näyttää oikein kauniilta tuossa lyhdyssä nimittäin ja palaa 2.5 päivää!

No, jospa kävisin parvekkeella – siellä sataa jotain mähnää, lumiräntää? Kostea ja raaka keli, jäks. Sopivaa lähteäkin töihin!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mun Gummititi kävi täälä eikä kiusinu mua yhtää. Sain jotai tosi hianoi raksui ja kehui, siis se kehu mua hoikaks pojaks >o< Niin oonki, vaiks oon ehkä vähä pyäristyny, iha vähä. Mun elukkalekuri sano, ett mä oon semmone, etten pyäreeks tuukkaa, niinko sen malline. Tavallist pidempi kissi, tsihih. Ja sitt mäkää en ollu tuhma Titill. En purettanu, en mitää. Kävin puffaas ja olin nätisti oikee. Mamiki kehu... kyll mä osaan, jos mä haluun! Ja mä halusin, ku se on kliffaa ku käy tollasii viarait. Ja Poikaki kävi tiätty. Oli oikee nasta viikendi. Sitt eile vaa maattii mamin kaa kimpass. Mitä välill vähä safkattii ja semmost. Muute oltii iha rauhass vaa. Tänää toi menee viälä tianaa raksurahaa ja huamenkii. Sitt se onkii mun kans taas monta päivää, se lupas. Mmm, mä tykkään! Sillo ei tuu ees miälee tehdä mitää tosi typerää ja mami paijattaa ja ku se duunaa safkaa, mä saan makupaloi tai jotai jääkkärist, jos on vaa vihanneksei. Mä oon tiijätteks aika onnenpoika kummiskii. Mull on ihmiskavrui ja kiva hima, mun oma hima. Mun mestat ja kaikki. Basenki mä saan pitää iha yksin, ku mami ei siäll just voi käydä. Se tulee kipeeks tai se ei yksi uskalla. Ett sillee. Ei mullakaa mitää ihmeellist oo tänää. Just sain kalkonii ja heekkuu ja uutta kissimuanaa ja raksui. Ihan kaikkee koko päivää varte. Täss on foto lauvantailt, mä makaa toss pöydä viäress – viaras on toisess pääss ja mami toisess – mä halusin olla keskell. Ett niinku näkee ja kuule ihan kaikki!

Kliffaa alkuviikkoo eli paria päivää kaikill!

------------------------------------

Kiitos Vincent, ja kyllä, sinä olit oikein esiintymiskelpoinen kissi ,D

Päivän slogan: Reipas sisätyö näin kälyisellä kelillä on oikein mukava vaihtoehto!

Päivän biisi: Don't Eat The Yellow Snow

Luettua: Rainer Granit – Lähtölasku 47, kertomus matkasta Marsiin ja takaisin. Jostakin syystä astronauttikoulutukseen erittäin sopimaton toimistojukka Kauffman päädytään lopulta lähettämään Mars-retkikunnan mukana avaruuteen. Jostain syystä matkalaiset huomaavat, että heistä yritetään parhaansa mukaan päästä eroon. Omituisia tapahtumia ja suoranaista sabotaasia. Lisäksi Kauffmanin tyttöystävä tulee raskaaksi ja myöhemmin vauva syntyy Marsissa, näemme siis ensimmäisen todellisen marsilaisen ,D Golffia pelataan sekä kuussa että Marsissa ja muutakin erikoista saadaan aikaiseksi pitkän matkan aikana. Takaisinkin joukko pääsee, monien mutkien kautta. Hauska, ironinen opus, ei mitenkään erityisen ihmeellistä kirjallisuutta, mutta oikein sopiva välipalakirja. Tätä ei siis pidä ottaa minään vakavana seikkailuna tms. Pelkkää irtiotoa arjesta siis. Ja tiedoksi, että kirjailijalla on toki salanimi!

                                             

                                                              MAANANTAI?

LYHIRAPO VUODEN LYHIMMÄLTÄ PÄIVÄLTÄ =D

Vain tällä hetkellä pikapäivitys! Olipa kivaa saada vieraita ja hyvää ruokaa ;D Kiitos! Olen nukkunut 12 tuntia ja vieläkin väsyttää... tuli vähän juotuakin! Mutta ei nyt liikaa kuitenkaan, sopivasti, ehkä.

Poistun siis vielä hetkeksi kissan viereen miettimään tämän päivän kulkua – vuoden lyhyin päivähän tämä on, torpsot!

Ehkä päivitän lisää, ehkä en.... eläkää jännityksessä siis!

                                                   

                                                   MINÄ NÄEN PILKKUJA  =p

TALVIPÄIVÄNSEISATUKSEN AATTO JA SIIHEN LIITTYVÄÄ

Vähänkös tämä on nukkunut – melkein ennätys nimittäin! Nukuin eilen kahdet iltapäikkärit ja sen jälkeen lähes 7 h yöunet =O Tosin kissakeskeytyksin, kuten arvata saattaa. Vincentiä ilmeisesti ottaa päähän, että minä nukun ja hän ei. Taidan alkaa keskeytellä myös kissaherran unia mitä makeimmissa vaiheissa, esto kolaa... No, ei sentään. Että nukuttu siis on, kohtuullisesti. Särky ajoi lopulta ihan kokonaan ylös ja riipimään kaffetta kitusiin mömelöiden kera. Liikettä riittää tänäänkin, aika paljon vieläpä.

Belgarionin kanssa on ensin treffit kirjastolla, tuota, enhän minä ole rohmu, enhän? Siellä on varmaan 15 varausta odottamassa eli kassillinen materiaalia ,D Jihhaa! Lisäksi Italiaanossa on se kirje haettavana, onneksi se on aivan vieressä. Jos vain aikataulu antaa periksi, käyn Karjaustalossa katsomassa kylpytakkia, siellä on jo ale. Nimittäin eilen vetäessäni illalla kylpytakkia päälleni, kuului taas uusi epäilyttävä rusahdus. Reiät alkavat olla suurempia kuin itse takki. Tahtoo kylpytakin. Piste! Sitten olisi tietysti noudettava viikon ruuat! Seuraavan kerran aion mennä kauppaan j:n jälkeen... Lista on pitkä, mutta onneksi joulutofut ja bambusuikulat on jo ostettu. Eikäs kun en minä mitään j-ruokia muutenkaan koskaan osta, mutta pari juttua on ihan pakko hakea. Belgarion tulee jonakin vapaapäivänä syömään. Exä vaatii (!) hänen olevan aattona Exän illallisella, j-päivänä taas Avopilla (joka ei osaa laittaa ruokaa...). Eli Belgarion saattaa olla kunnon ruuan tarpeessa jossakin vaiheessa!

Niin, tänään siis Welhottarelassa vietetään Talvipäivänseisausta asiaan kuuluvin menoin. Zakuskapöytä ja lohiseljanka, jälkkärinä juustoja ja hetelmiä sekä keksiä (pipari kuuluu sinihomejuuston kanssa!). Varsinainen seisatushan on vasta huomenna, mutta juhlimme tänään, että jaksaa sitten ihailla seisatusta oikein kunnolla. Seisatus on aika pätevä ja kätevä juhla, kuten tästä huomaamme:

YULE 21.12
Talvipäivänseisaus, joulu.
Talvipäivänseisauksen aikaan päivä on lyhimmillään ja yö pisimmillään. Kun päivä alkaa vähentyä wiccoille alkaa uusi aurinkovuosi, Jumalaisen lapsen syntymä. Yulen sapatti on Auringon uudelleensyntymän juhla. Auringon voima on vähentynyt aina kesäpäivänseisauksesta lähtien, mutta alkaa nyt kasvaa.
Vuoden pisimpänä yönä, seisauksen yönä juhlittiin esi-isien odottaessa Tammikuningasta, kuningas Aurinkoa, joka lämmitti jäätynyttä maata ja auttoi sitä jaksamaan eteenpäin.
Yulen aikana wiccalaiset koristelevat kotinsa ikivihreillä kasveilla, jotka muistuttavat kasvukauden uudesta alkamisesta.Mistelillä on vahva yhteys pakanallisuuteen. Sitä on pidetty taikakasvina, koska se kasvaa ilman maahan kiinnittyneitä juuria. Sapatin juhlan kohokohta oli seremoniallinen yule-halko. Perinteen mukaan halko ei koskaan saanut olla ostettu, vaan se piti hankkia omilta mailta tai saada lahjaksi.
"SUURI AURINGON JUMALA,
TOIVOTAN SINUT TERVETULLEEKSI TAKAISIN.
ANNA KIRKKAUTESI LOISTAA JUMALATTAREN YLLE,
ANNA KIRKKAUTESI LOISTAA MAAN YLLE,
LEVITTÄÄ SIEMENET JA TEHDÄ MULTA HEDELMÄLLISEKSI.
OLE SIUNATTU,
OI UUDELLEEN SYNTYNYT AURINKO! "
(lainaukset: varjojenkirja.com ja cunnigham:wicca)

Hmmmmmm – olisikohan siinä kirjeessä tuo halko (tai misteliä) =D

Tuota, pakko kertoa ja mistelistä mieleen, noutava takso oli vanha tuttu normitakso.... käläteltiin siinä kaikenlaista ja jotenkin tuntui menevän jo vähän silmäpelin ja vokottelun puolelle. Hyi olkoon, wanha Welhotar ja vielä vähän vanhempi takso ,D Katsotaan, mitä asiasta seuraa. Hän pyyteli soittamaan ja antoi j-lahjaksi virmansa tyylikkään täytekynän (oli oikeasti tyylikäs, siirtyy laukkuvarusteluun), jossa oli vain virman nimi ja luvan numero – aika fiksua, harva tietää, mitä se tarkoittaa. Minä nyt satun tietämään, luvan numero oli niin alhainen, että kaveri on ajanut kymmeniä vuosia. Hmmm. Ei kun kuukkeloimaan tuossa parin siiderin jälkeen, ties vaikka Drink And Dial –projekti pyörähtäisi käyntiin. Mies, jolla on taksi alla, osaa laittaa hyvää ruokaa ja puhua, on harvinaisuus näinä päivänä. Vaikka siis ystävänä, tarkoittaa tämä!

Nyt täytyy lähteä tarkistamaan ostoslista, puuttuuko vielä jotakin aivan olennaista!

-------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kattiskat! Mäki toivotan sitä Seisatust kaikill. Ja sitt mä oon ihan onnekas ku mami on himass. Mitä välii, yrittäköö vaa nukkuu, mutt kyll se herää. Se herää viimestää sillo, ku mä alan ponpii tän konee päällä ja hypin täst rintteri pääll ja takasi. Siit se vissii heemostuu aina enite, tsihih, kumma jutska. Kaakkeiki heitti mulle toho lattial – en syä! Pitää tarjoo nätist. Olkoo kaakit siälä. EN syä! Makoilen täss pluikkaill lakanoill ja funtsin, ett mitä ihmet se meinaa tänää duunaa. Tiätteks, meill on jääkkäris iso fisu, kokonainen fisu tai siis niinku koko pualikas. Se meinaa ekaks syättää Pojan sill ja duunaa lopust jotai muut. Höh, söis sellasenaa, se on sillo parast. Kai mäki sitt saan piäne biiti, joo se lupas, ett mä saan. Ihme muanaaki sill on, haisujuustoo ja kummii hetelmii =O Taatust tapahtuu jotai omituist ruakapolitiikas taas. Onneks mull on aina puukkiruakaa, jos noi leikkii taas safkasa kans. Ja sitt ne aikoo juada sitä hihitysjuamaa, mami sano, juu, kuperkeikkalimppaa niinku. Ei hyvä, joku voi yrittää ottaa mua sylii! Ei muute onnistu, mä varotan vaa. Eikä ku kyll noi tiätääki. Onneks mä pääsen basee pakoo, jos mull meinataa tehdä jotai tai muuta. Ei kai kissoi uhrata Seisatukse aikaa – eihä O__O Vähäks pelottaa, mutt ei mami anna kenenkää tehdä mull mitää, mä tiän! Pyys se lupaa laittaa yks foto, ku mä en taaskaa suastunu kuvaa. Täss on, jotai juatavaa seki on...

Mutt hei, kliffaa löördaagii kaikill – meill onkii pippalot ja mulla lohifisuu!

---------------------------------

Kiitos Vincent, kuvassa siis hyvin pieni osa (eli 2 l) juomista, muahahahaahaaaaaah!

Päivän slogan: Talvipäivänseisaus on vain keskellä talvea, Kesäpäivänseisaus sentään kerran vuodessa ;D

Päivän biisi: Hän sammuu

Luettua: Andrew Gross – Sininen vyöhyke. Rehellinen liikemies ei olekaan ehkä niin rehellinen kuin perhe luulee. Eräänä päivänä FBI tulee ovelle ja miestä syytetään erinäisistä sekaantumisista kullan ja kokaiinin maahan rahanpesun nojalla. Tarjolla on kuitenkin mahdollisuus – todistaa muita vastaan ja suostua todistajansuojeluohjelmaan. Toki mies valitsee rakastamansa perheen vuoksi tämän. Tilanteet menevät kuitenkin kireälle ja vanhin tytär Kate alkaa selvittää asiaa jouduttuaan murhayrityksen kohteeksi. Hän löytää suojeluohjelmassa olevan perheensä, mutta isä on kadonnut. Tehdessään treffit äidin kanssa, äiti lupautuu kertomaan jotakin tärkeää. Hänet kuitenkin ammutaan, ennenkuin hän ehtii kertoa mitään. Katea asia jää vaivaamaan. Lisäksi hän ei usko isän kadonneen vaan pelkää tämän menneisyyttä – ja todisteita alkaa löytyä. Kepeähkö jännäri, kohtuullisesti kirjoitettu, mutta ei mitenkään erityinen. Kertalukemisen arvoinen, ei tarjoa mitään uutta tai poikkeavaa... ehkä pari pientä ylläriä. Vain erityisesti vähäverisestä jännäristä kiinnostuneille.

                                           

                                       

                                                     SE ON SITTEN BILEET!

JA SAMA TAHTI JATKUU...

Jaksaisipa vielä tämän päivän! Eilen meinasi katketa, sekä pinna että se kuuluisa paskasangon ripa. Ei oikein näytä ihmisillä olevan tajua, että joka ikinen heidän tekemänsä prleen paperi kulkee minun kauttani viime kädessä. Eilen niitä viime käsiä oli vähän turhan paljon. Juostiin pitkin ja hakemassa allekirjoituksia, sitten itse huokaistiin tyytyväisinä. Yritin selittää, että minä ja toinen työkaveri olemme paikalla vuoden loppuun asti, ihan joka arkipäivä. Osan rojusta voi päivätä niille päiville, vaikka allekirjoittaisi ne vielä tänään ja lähtisi itse lomalle – me hoidamme loput! Ei tunnu menevän perille, no pari sain väkisin ujutettua sinne. Ihan kuin se mitään merkitsisi, tässä nyt vain lasketaan sitä, että lähtevät tämän vuoden puolella! Eivät ne ennen j:a ehdi kuitenkaan.... Piti selittää kuni pienille lapsille, että hei – nämä tosiaan voidaan postittaa vaikka vasta j:n jälkeisinä päivinä. Asia kun ei siitä muuksi muutu eikä aikakaan, kun se katsotaan postileiman päivästä! Hmph.

Olin eilen siis niin älyttömän reposikaväsy, että ei ole tottakaan. Hätinään jaksoin edes taksoon, alkavat koivet ja selkäkin pistää hanttiin eli jumittua ja jäykistyä. Kotona pari leipää ja makaamaan eli puoliuneen. Siitä sitten nopeasti kunnon uniin, en jaksanut edes lukea kuin puolisen kirjaa. Väsytti ja nukutti armottomasti, nukuin kyllä suht hyvin siihen asti, kunnes Vincent taas kertoi olevansa vailla seuraa. Samoin kävi illalla, minut herätettiin horroksesta märinällä, hän oli yyyksiiiiiiiiiiiiiiin, rouhhhhhh! No, sillä tekosyyllä jaksoin sentään ruiskuun ja uudestaan pitkäkseen. Oli pakko lepuuttaa, että jaksaisi vielä tämän päivän.

Tänään illalla saa lepuuttaa ihan tarpeekseen, huomennakin ,D Peljästytämme hieman matoja huomenna erinäisillä juomapuolen tuotteilla ruokaa toki unohtamatta. Eilen en edes muistanut, mitä kaikkea olin suunnitellut. Onneksi olin laittanut jotakin ylös lapulle. Katsokaas, sitä se kiire ja väsy teettää, normiaivosolut eivät ole tuolloin käytössä näemmä lainkaan eikä ainakaan työpaikalla. Kai nyt ruoka ja varsinkin juoma pitäisi pysyä hatarassakin mielessä!

Minä olen saanut jonkun oudon isokokoisen kirjeen =O Pitää noutaa huomenna, juu, Italiano on auki poikkeuksellisesti myös huomenna. Ihmettelen! Kukaan tutuista ei varmasti ole lähettänyt mitään.... Jos siellä on jotakin typerää, lähetän sen takaisin *uhkailee*. En ole tilannut mistään mitään enkä myöskään ostanut Huutiksesta mitään, mikä ei olisi jo tullut. Mysteeri – ratkeaa siis huomenna. Uteliaskin olen, enemmän kiusaa se, että kyseessä on kirje eikä paketti! Paketin ymmärtäisin ja jännäisinkin ihan vähän, mutta kirje, hmph! No, voisi siellä olla kirja/kirjoja ,D Sainkin jo oikein mukavan kirjalähetyksen, ziitosta vaan, jos tätä lokia siellä luetaan! Arvostelut seuraavat jossakin vaiheessa.

Kirjapino on... siis on. Varauksissa odottaa vielä toistakymmentä opusta, jihhaa! Ajatelkaa, 5 pvää vapaata – vain makoilemista, apehtimista ja lukemista. Lisäksi olisi muutama lehvakin tuossa. Ei tekemistä puutu, tämä odottaa oikein noita päiviä. Siksi olenkin suorastaan hamstrannut kirjoja ja vähän valikoinut lukemisiakin eli lukenut alta pois vähemmän kiinnostavat kirjat. Olen näköjään tehnyt myös virhearvioita, mutta se on sen ajan murhe. Pääasia, että on itse valikoitua kivaa muonaa jääkaapissa ja kirjoja tarjolla. Lisäksi oletusarvona on se, että kone ja yhteys toimivat! Ehkä sorrun myös tekemään muutaman ompeluhomman, jotka ovat odottaneet melko *köh* pitkään...

Mutta nyt lisää vitamiinijuomaa ja magnesiumia sekä kissalle kissikaakit!

---------------------------------

Purrrrrrrrviska, kavrut! Hei, mami antokii eile donarii, koko pual puukkii. Se duunas eväksii eikä jaksanu mitää oikee. Teki rakeisest juustost ja donarist ja jostai haisuist mössöö ja vihanneksei. Mä sain sitt donarii vaa. Njammmm, oliki heekkuu! Ja sitt mull luvattii kans huamiseks jotai heekkui, ku on joku juhla, sano toi. Lupas kertoo sitt huamenn lisää. Hyvä judeka, tosi hyvä. Poikaki käy tääll huamena ja kaikkee kliffaa. Gummititiki on tulos, mmm, mä pakastan sitä! Anteeks tätsy, mä yritän olla jo purettamatt... oikee tosisti yritän *nolo virn*. Ja mä edellee oon goisinu mami viakus niin liukkaill lakanoill. Enkä oo ee sotkottanu niit, oon ollu kilti. Mitä vähä märisin, ku orja vaa makas ja melkee itki tajuttoman. Pitihä se saada ylös ja ruiskuu ja antaa sitä safkaa. Kyll se vähä sitt jo jakso, mutt mentii tosi aikastee goisii kyll. Oiskoha se oikeesti nyt väsyny? Mä vähä luule, ei se usee oo tommone, iha plöts... >o< Sikski se pitää välill saada ylös, ett se ei vaa jää makailee. Siit ei tuu hyvii jutskii olleskaa. Ett onneks mä oon olemass ja pidän hualta tost mamist. Tiädä mitä muute tapahtus, vois vaiks goisii yli duuniaja eikä sais rahulii ja sitt mä en sais ruakii tai jotai. Mist sitä tiätää – ei mistää! Hei, must ei oo kuvii, mutt mä laitan tähä yhe tosi sairaa justka. Tsiigatkaa vähä, hei, karmeet >o<

Kliffaa viikendi alkuu kaikill ja viälä kliffempaa – mami, mikä se oli – joo, Talvipäivänseisatust!!!

-------------------------------------

Kiitos Vincent, herrasmieskolli Malmilta =D

Päivän slogan: Joskus minut vielä löydetään muumioituneena työpöytäni äärestä – hän teki töitä loppuun asti!

Päivän biisi: Me teemme työtä

Luettua: Torgrim Eggen – Kaksoset... no olipas yllätys, Eggeniltä siis. Minä kun odotin jotakin aivan muuta! Tämä on nuoren kuubalaisen vallankumousrunoilijan kertomus hullusta rakastumisestaan toiseen kaksosista, julkaisemastaan ensimmäisestä runokirjasta sekä vähäisestä ajautumisesta olosuhteiden pakosta toisinajattelijoiden pariin. Mitähän hyvää sotkusta ei synny! Rakastettu saa lapsen ja pakenee Kuubasta jättäen lapsen sisarelleen. Päähenkilö, Raúl puolestaan joutuu ensin vankileirille maanpetoksesta tuomittuna sekä sen jälkeen ns. uudelleenkoulutukseen... Luvattuaan (ja myytyään sielunsa) hän pitää julkisen puheen tunnustaen erehdyksensä, hänet tunnustetaan jälleen yhteiskunnan jäseneksi ja hänelle etsitään sopiva työpaikka. Hän muuttaa yhteen toisen kaksosen kanssa lapsensa takia, Iriksen, joka on itse ihanuus. Lopulta kontaktit, jotka vankilassa syntyivät sekä salaa Meksikossa julkaistu kirja saavat aikaan sen, että häneen otetaan salamyhkäisesti yhteyttä. Haluaisiko hän poistua Kuubasta? Pitkään mietittyään hän vastaa myöntävästi ja järjestelyt etenevät pikaisesti. Äkkiä hän onkin Meksikossa, josta muuttaa sitten New Yorkiin ja viehättyy syvästi kaupungista. Tämä voisi olla oikeasti jonkun Kuubasta paenneen kirjoittama, kaikkine yksityiskohtineenkin. Joku jäi pikkuisen mättämään, olisiko järjestelmän turhankin osoitteleva kritiikki osittain, ainakin henkilöltä, joka ei siellä ole syntynyt! Silti, Eggeniltä uusi aluevaltaus, ei minusta kyllä mitenkään parempaan suuntaan. Minä odotin jotakin Sisustajan kaltaista vinkeää ja hurjaa jatkoa. Kaksoset voi ja kannattaa lukea, toki itse miettien tai sitten vain puolinaisesti ajatellen, eli kävi meillä eikä tule toista kertaa. Muut Eggenit ovatkin hyllyllä turvassa, tämä ei tule sijoittumaan sinne – sorry vaan!

                                              

PERJANTAI =O

JORINAA JA SITÄ ITSEÄÄN

Taas, just ja joo – olisi nukuttanut, mutta kissi jaksoi märistä minut hereille jo klo 2:n jälkeen. Syynä mitä ilmeisimmin se, että häneen ei eilen kiinnitetty tarpeeksi huomiota ja heekkujakin oli tarvis. No, koipia ja kättä särki niin, että nousin sitten lopullisesti ja kissi sai aamuheekkunsa, minä kaffet ja kipumömelöni. Tässä sitä sitten taas nakutellaan joutavia!

Nainen, Joka Ei Pidä kissoista pääsi lopulta tänne noin tunnin myöhässä. No, hyvä kun ehti. Hän muisti tuoda aiemmin lupaamansa leffan sekä erään pänikän, jonka olen luvannut armollisesti ottaa vastaan. Lisäksi sain juustoja ja etelän hetelmiä. Ei paha, keittelimme kaffetta ja söimme sämpylöitä ja juustoa sekä tuoreita taateleita ja passioneja, njam. Welhotar kunnostautui kerrankin vetämällä hedelmiä, noita kun minä voin syödä. Toin vielä tarjolle vähän ananaskirsikoitakin jömmastani. Lisäksi olin ostanut naiselle Serkuista marinoituja sieniä maistiasiksi sekä ison pinon öllesigareita – hänkin oli tyytyväinen. Lisäksi hän sai paitansa, jotka kaikki olivat erinomaisen mieleiset. Että ihan hyvä, viipyikin vain 1.5 h, oli kiire kotoon. Vincent pyöri koko ajan naisen jaloissa, kähmi muka salaa viitakon läpi ruokia ja pummi minkä ehti, vaikka tiesi ettei syötävää hänelle ole. Näinhän se on aina, jos kissa tietää, että joku ei hänestä pidä ;D Nauratti, oikeasti. Minä jäin sitten pirkeänä seurustelemaan kirjan ja kissan kanssa. Ei se odotusaikakaan hukkaan mennyt; ehdin pestä koneellisen pyykkiä, tiskata sekä kirjoittaa yhden arvostelun. Hah, olin tuotteliaalla päällä.

Varastolla on edelleen kiirus! Eilen kyllä harmitti, väki oli joko jo lomalla ja osa sitten eräässä tapahtumassa iltapäivällä. Kakkospomo (jota harvoin näkee siinä päässä käytävää) tuli ovelleni ja ihmetteli, miten rauhallista täällä on. Ziis, olin koko aamun vääntänyt hommia ja juuri saanut edelliset pois. Lueskelin rauhassa erään nettisivun ilmoja... juu, rauhallista on eikä tekemistä. Yritin selittää, kuinka tämä viikko on ollut kiireinen – tähän asti. Pieni hetki rauhaa, heti toinen yllätetään ns. laiskottelemasta. Kävipä tsägä, sano! Eli työt eivät mihinkään kadonneet, ne vain piiloutuivat eiliseksi iltapäiväksi. Kyllä siellä on varmasti jotakin odottamassa, kun pääsen kustannuspaikalle... ei sellaista aamua, ettei jokin pieni yllätys odottaisi. Eikä se todellakaan ole mikään j-lahja ,D No, pari päivää vielä tätä viikkoa, ehkä sen pakosti jaksaa.

Sitten onkin lauantai – Welhottarelassa vietetään Talvipäivänseisausta jo lauantaina, jotta voi ihailla sitä täpöllä sitten sunnuntaina. Rapoakin saattaa seurata, mikäli päivä seisahtuu oikein kunnolla.

Kummisetäkin soitteli, ehehheeh! Juu, ei pitäisi nauraa, mies oli nimittäin taas kerran telonut itsensä – tällä kertaa kehräsluun pieni murtuma, vaati kuitenkin kipsin ja kepit tuolla massalla sekä pitkän sairasloman eli tammikuun loppuun asti. Hiukka oli nolon oloinen kertomus, kas kun hän oikein oli viettämässä syntymäpäiväänsä ;D Siinä on ihminen, jolle sitten sattuu ja tapahtuu, ainakin kaatuessa. Ja hän kieltämättä kaatuu usein, yleensä tiukan alkomahoolin myötä. Reipas 100 kg raavasta Kummisetää saa kaatuessaan kieltämättä aikaan mielenkiintoisia efektejä ja vammoja – sekä esineisiin että itseensä. Lupasin avittaa, jos on invapalvelun tarvis ja muutenkin. Ei kuulemma tarvitse, hän selviää aivan hyvin Oklaan itsekin, oli jo kokeillut. Lupasin sitten soitella paremmalla ajalla, tuolloin oli vielä vieras talossa ja joimme kaffetta, ei paras aika juoruilla naapurin kanssa.

Muutoin ei residenssistä mitään uutta – mutta käyn ulkona, saatte sään tiedotuksen Malmilta klo 3.25. Pikkupakkasta, lunta maassa, raikasta ja rauhallista, kuten meillä aina =D

----------------------------------------

Purrrrrrrvinska, kaiffat! Nonnih, no nyt se eukko kävi taas. Se joka ei tykkää munst niinku. Sano se päivää ja sitt hätyytteli pois kassist. Vaiks siält tuli hyvii haisui ja rapisi, en tykkää. Kissien pitää saada tarkistaa kassit ja paketit ja semmoset. Eikä mulle mitää, täll kertaa. Vaa haisujuustoi ja semmost ja hetelmii. Höh! Ja sitt ne kälätti eikä puhunu must mitää. Onneks se ei viipyny pitkää! Mä sain sitt mamin kokonaa viakkuu, ai että. Tiätteks, noi uudet pluikkaat lakanat on sitt mageet, ihan ylimageet. Mamiki tykkää ko niihi ei jää mun kaavat. Ja must niiss on tosi kliffa goisii, nytki otin jo sopivan mestan. Vaiks tiän, ett toi koht laittaa tän kasaan. Sitt mä ryämin tonne alle, tsihih. Nii mä tein eilenki, en meinannu millää herää ku mami tuli. Goisin vaa tuala peiton ja niitte lakanoitte väliss, mmmmm. Sain mä äske kalkonii ja kaht lajii kaakkii, uutta muanaaki ja sillee. Mutt nyt mä haluun vaan loikoo. Piti ekaks saada orja ylös, mitäs luki taas illall myähää ja oli viarait. Ei semmone kuulu mein systeemii, ku mull jäi liia vähä aikaa. Mä täss kans kuuli, ett Kummisedäll on koipi kipeen, viäl kipeemp ku mamill. Tai ei se kai oikeest särkykipee oo, mutt se ei pääse kävelee. Mä funtsin, jos mä menisi ilahduttaa sitä! Se vois diggaa (tuota, ehkäpä ei kuitenkaan, toim.huom.). Ei ois pitkä matka ees. Mutt toi ei päästä mua yksin mihkää, epistä. Äske mä siivosin itteeni ja orja otti foton, ei se ehtiny kunnoll – ei toss fotoss enää näy mitää järkevää.... mähä oon ihan siivon näköne ja peitän kaikki! >O< *virn*

Kliffaa päivää hei kaikill, otetaa lungist, eiks?

----------------------------------

Vincent, ota sinä lungisti, minä luultavasti en voi tai pysty...

Päivän slogan: Milloinkas se Karjupukki taas olikaan tulossa.... muahahaaah!

Päivän biisi: Broken Hearts Are For Assholes

Luettua: Mats-Eric Nilsson - Petos lautasella, Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet? Tietokirja, joka on täynnä jännitystä ja kauhua – kyllä vaan. Tässä kerrotaan, mitä todella syöt päivittäin esim. einesten mukana, montaako lisäainetta esim. tavalliset keksit saattavat sisältää ja mitä syömäsi leikkele todella on. Mukana on runsaasti esimerkkejä nk. elintarvikekatastrofeista, joista osasta ei ole edes tiedotettu kuluttajille asti. Lisäksi kerrotaan lukuisia esimerkkejä siitä, mitä esim. tavallisimmat valmisruuat (lihapullat, laatikot, kastikkeet jne) sisältävät todella. Esimerkkinä mm. eräs suolainen piirakka, josta löytyy 52 erilaista lisäainetta – hyvää ruokahalua! Jos haluat välttää lisäaineita ja syödä vähemmän käsiteltyä ruokaa, tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Mukana on kätevä luettelo tavallisimmasta ruoka-aineista sekä niiden käytöstä ja saatavuudesta aina banaanista tryffeliöljyyn ja sipulista majoneesiin. Tiesitkö, että keskivertokuluttaja syö vuosittain 6 – 7 kg lisäaineita? Mukana on myös satokausiluettelo eli mitä hedelmää ja vihannesta kannattaa ostaa milloinkin, appelsiineista aina kotimaisiin vadelmiin. Kirjan aivan parhainta antia, totuuksien jälkeen, on kirjan lopusta löytyvä luettelo suomalaisista luomu- ja lähiruokatuottajista yhteystietoineen – tämä lista ei ole kattava, mutta ainakin antaa hyviä vinkkejä. Loppuhuipennuksena on vielä lista EU:n hyväksymistä E-numeroiduista lisäaineista, niitä on kaikkiaan n. 360. Pelottaako? Suosittelen kaikille, varsinkin näin suuren ruokajuhlan alla! Ihminen on sitä mitä hän syö... 

                                             

                                                         VASTA TORJANTAI....

PS: Että kissa voikin kuorsata kovaa, ziiiiiiiiiis =D

                                           

TÖITÄ, TÖITÄ, LISÄÄ TÖITÄ - AINA VAAN TÖITÄ! =E

Ai että, taas väsyttää jo aamusta. Welhotar on kuulkaas äärettömän väsynyt ja lievästi kettuuntunut – ei liene uutta, eihän? Ei siitä sitten sen enempää.

Työssä eletään kuin viimeistä päivää. Porukat syöksyvät huoneeseeni, heittävät prujunsa pöydälle ja häipyvät mahd. nopeasti. Kaikki pitäisi olla valmiina just ja heti. Yritin eilen sanoa, että laittaisivat ihan itse paperinsa niitä varten oleviin lokerikkoihin, lajittelisivat, kai nyt tuon koulutuksen omaavat ihmiset osaavat lukea. Ei, ei toimi. Minä sitten keksin järjestyksen ja teen kaiken siinä järjestyksessä, jossa ne on tuotu, mikäli päällä ei ole lappua välittömästä lähdöstä lomalle tms. Ette usko, eilinen päivä oli aivan tajuton. Klo 6.30 lähtien pelkkää duunia, lähes tauoitta. Ja osaston piti rauhoittua, joo, sitä ihmetteli lähin työkaverikin! No, minä teen minkä voin ja enempään en minäkään pysty. Pakko oli sitten käydä ruokiksella hätäiseen apehtimassa ja Serkuissa 10 min. ostoksilla. Sekin oli vähän liikaa, häivyin kuitenkin hyvässä järjestyksessä vähän ennen takson tuloa – muut naureskelivat tuolloin iltapäiväkaffella. Toisilla on vaan toisenlaiset tavat ja aikataulut. Turha sitä on silti minulle naureskella, jos tulen aikaisin töihin. Teen taatusti yhtä pitkää ja jopa pidempää työpäivää kuin eräät =I

Lisäksi ah iloa ja onnea, henkilöstöpuoli lähestyi minua kysellen loma-aikomuksistani tässä välipäivinä. Ilmoitin olevani paikalle. Ja kas, minulle nakitettiin taas kaikki naapuriosaston hommat myös, koska ”eihän teillä siellä varmaan mitään tapahdu”. Kysymyksessä oli siis tarjous, josta ei voinut kieltäytyä, tiedättehän. Eli tiedossa on myös välipäivinä kiirusta ja mellakointia ovellani – kuka pääsee ensin tuuppaamaan hommansa Welhottaren pieniin, pulleisiin kätösiin. On se sitten mukavaa olla suosittu, grrrrr!

Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista on tulossa tänään kylään. Hakemaan maripaitansa ja muuta mukavaa, hmph. No, hänet on mukava tavata ja hän ymmärtää viipyä myös kohtuullisen lyhyen aikaa eli hän on ihminen, jota kestää riittävän pieninä annoksina. Lisäksi hän tuo mukanaan yleensä hyvät eväät ,D Tällaista vierasta ei sovi halveksua. Minäkin ostin Serkuista vähän ekstraherkkuja illaksi, omansa hän saa kyllä maksaa, minen sitä tavaraa syö! Kunhan vain pääsen sänkyyn ajoissa – ei, en tarkoita nyt nukkumista vaan lepuuttamista. Lepuuttaminen on näinä päivinä arvossaan kun koipia särkee ja oikeaa olkapäätä on alkanut juilia aika vinkeästi. Pitäisi pystyä vähän hillitsemään tuota työtahtia ihan itse, mutta kun kantti ei vaan anna periksi, juu nou!

Ai niin, Welhotar tilasi taas netistä uudet silmälasit kokeiltavaksi – siellä on ale eli 29 juuroa tietyt kehykset sisältäen linssit, ei paha! Kokeilen, vaikka en ostaisikaan. Olisi hyvä olla varalasit, nimittäin! Täältä kannattaa katsastaa tarjoukset ja uusi mallisto!

Ehheeh, sen verran sain eilen toimeksi, että vaihdoin lakanat. Ei tässä mitään, mutta nyt Welhotar makoilee bordellinpunaisissa satiinilakanoissa. Ovat muuten oikein miellyttävät – suositan! Jotenkin vaan alkoi naurattaa, jos tähän vielä iskisi j-pukin matkaan, saisi ainakin vinkeän kuvan ,D Vincentkin oli ihmeissään, mitä hitsiä tapahtuu! Kissikin tuntui pitävän, joten annamme lakanoiden toistaiseksi olla. Toivottavasti ne eivät illalla ole pissitty, kakittu ja oksuttu pesukuntoon.... Ehdin myös tehdä apetta, tattaria ja soijarouhemättöä intialaisittain. Olipa taas onnistunut mättö, niin tulista ja hyvää, että silmistä vesi valui ja mieli teki lisää. En ottanut, se on evästä! *nostaa nokkaansa*

Käydäänpäs vähän ulkona, saatte tiedotuksen Malmin säästä... kylmää ja raikasta, vähän lumenhöhtyä maassa, selkeää ja rauhallista.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Tsihih, mä ehdinki jo kuarsii tähä liukkaall lakanall. Nää on muuten mageet, siis tosi mageet. Mä tiädä mitä tää pluikas on, mutt täss on mahtava goisii, ihan tosi. Ekaks mä luulin, ett mami on suuttunu jostai ku se alko riisuu sänkyy ja painuin basee kovall kiiruksell. Mutt ei se ollu, ei se huutanu mull eikä mitää =O Siis enhä mä mitää ollu tehnykkää – tiätty – mutt ku mä en aina muista mun ikuvanhoi juttui... Nii ni tää on tosi hiano mesta ottaa päikkäreitt ja goisii nytte. Suasittelen, ett teinki orjat käyttäis tommosii, ne on kissill kuulkaas iso ilo >o< Kiva alusta goisii, tarttee viäl tsekata, kuin ne suhtautuu normiykään ja semmosii piänii vahinkoihi. Pahempi on sitt se, ett ei mitää heekkui taaskaa. Uusi kaakkei ja kalkonii, tavismuanaa sentää. Ja mami taas pessy kaikki mun ruakakupit. Ett kyll mä syän kaikkee, mutt sitt vast ku se on häipyny. Mami on vissii vähä väsy, eilenki se melkee kaatu sänkyy. Sitt duunas safkaa niist muruis ku näyttää jauhikselt mutt ei oo, hmph. Dunkkas tosi heekult, tarjos mulleki, jäks enkä syäny. Sain sitt ylimääräse kaaki, ku olin muute reipas *nostaa kissinenäänsä*. Ai nii, se oliki sitä varte, ett se yks naine o tuloss käymää, hrrr. Se on se vaikee tapaus, tehä muistatte. Ku ei tykkää must yhtää – siis kuka voi olla must tykkäämättä? (Aika moni, btw toim.huom.) Yritti toi ottaa fotoiki, mä oon toss patteri pääll, ei siit tuu kunno fotoi.

Kliffaa keskimmäist viikon päivää taas kaikill, eiku goisitaa!

--------------------------------------

Wincent, yritetään kestää vierailu illalla kunnon kissin tavalla – palkkio odottaa ;D

Päivän slogan: Minulla on hyvin yksinkertainen maku – haluan vain parasta!

Päivän biisi: Lounatuulen laulu

Luettua: Jeff Long – Helvetin sydän, jatko-osa Helvetin piireille, voi tämän lukea ilman edellistä eli ei vaikuta oikeastaan asiaan. Hyvä olisi tietysti lukea nämäkin peräkkäin, viittauksia ja historiaa on helpompi ymmärtää. Kymmenen vuotta sitten tuhoon tuomitut paljastivat maan sisuuksista tunnelit ja niitä hallinneet ikiaikaiset pedot. Armeija lähetettiin tuhoretkelle alakertaan, rutto tappoi loput ja asian luultiin olevan kunnossa. Helvetti kuitenkin haluaa kostaa mm. metrotunneleiden ym. kautta. Lisäksi lapsia aletaan siepata ja heitä pelastamaan lähtee retkikunta. Hmm, tuota, mahdoton kertoa mitä tapahtuu. Erilaisia ja omituisia asioita. Helvetti on erilainen kuin maanpinta, siellä tapahtuu odottamattomia asioita, ilma on erilaista, eläimet ovat omanlaisiansa, asukkaat myös. Eli suosittelen jokaisen itse luettavaksi. Aika mieletön tarina, kirjailijalla on taatusti melkoinen visuaalinen kyky, samoin ylitarjontaa mielikuvituksen puolella! Tämä on kauhun ja scifin välimailla liikkuvaa, melko verbaalista iloittelua. Suosittelen kauhun ystäville erityisesti, Long on taitava, erittäin taitava... lukekaa ja nauttikaa, jos voitte!

                                                         

                                                       KOHTA MENEE HERMO!