Eli Tuomas olikin huomautukseni (juu, no olihan se vähän ikävä viesti *nolo*) jälkeen painellut knappeja ja nyt POLGARAN KIRJALAARI on jälleen kunnossa. Niin kunnossa kuin se nyt on ollut. Päivityksen kanssa taidan odotella tosi rauhassa *köh*.
Kiitän - julkisesti! Ja ihan vähän häpiän, vähän vaan...
Päivän biisi: Mother's Little Helper
Päivän vinkkilinksu: Palomiehistä JA kissoista pitäville suositeltavaa täällä!
PAREMPAA PERSTAITA!
PERSTAITA!
Olipas vilkas ilta residenssissä. Ovi kävi niin, että saranat jo kuluvat tätä menoa *huolekkaasti tarkastelee*. Juu, kiitosta vaan – molemmille. Ent. työkaverini, nykyisin siis kaverini T. käväisi hakemassa Minni-kisulle ne ruuat, jotka eivät Vinskille sopineet. Hyvä, että tytölle ne maistuivat ,D Niin ja kiitos itse rouvalle onemarämpylöistä, rouskutin yhden heti illalla, njam! Chili-tonnikalapasteijat olivat myös erittäin heekkua – saa tulla toistekin! Terveiset kaikille sinne Herjaamolle. Olipa omituista kuultavaa kaikki, mitä siellä tapahtuu. Hyvä, että minä ymmärsin lähteä. Olisin varmasti jatkuvasti sairaslomalla tai haastamassa riitaa jonkun kanssa.
Meniköhän viisi minuuttia, jo taas huudeltiin ”Polgara tuu parvekkeelleeeh”-tyyliin ja ystävätär tuli pikakylään. Sain himoitsemani Ritzlat, suurkiitos sekä myös vitamiinit, joita ilman olen taistellut lunssaa vastaan. Kälättelimme teen ajan joutavia. Ja olipa taas mukava nähdä. Saa tulla myös toistekin. On se mukava huomata, että minua ei ole jätetty aivan heitteille. Kun vielä eräs henkilö soitteli ennen nukkumaanmenoa ja kaipasi avitusta valituksen tekemiseen, sanoin olevani siihen valmis vaikka viikonloppuna. Parempi niin kuin väsyneenä arki-iltana. Että sellainen vilkas ilta!
Pakko kertoa –tarina elävästä elämästä. Kyllä se on kuulkaas ihan oikeasti Vincentin vika, että nettiyhteyteni pätkii. Se on nimittäin nyt todistettu. Hyvä etten jo ottanut yhteyttä Sjoneraan, joka suuressa viisaudessaan taas korottaa maksuja ja nopeutta vain ilmoituksenomaisesti. Siis asiaan. Tämä on jo kolmas kerta lyhyen ajan sisällä, kun joko aamulla tai töistä tultua netti ei toimi. No, minä tutkimaan, mistä riippuu eli roikkuu tämäkin ongelma. Joka kerta sama juttu, piuhat eivät ole aivan kunnolla kiinni. Näyttävät olevan ok, mutta yhteys ei pelaa. Tarkistin taas kaikki koneen puolella ja sitten piuhat. Piuhat yksi kerrallansa – ja siellähän se oli. Yksi modeemin piuhoista on häthätää kiinni eli kehnosti laadittu ja kun se on tuossa pöydällä ns. vapaasti potkittavissa tai häntylöitävissä, olen varma, että Vincent on ollut asialla. Ei toki tahallaan, mutta tiedän hänen liikuskelevan täällä muutoin kielletyillä alueilla silloin, kun en itse ole paikalla. No, eipä tässä mitään voi. Taravoita ei voi siirtää ja turha kiinnittää Vincentinkään huomiota asiaan – siitä voi seurata vielä mittavampia yrityksiä sabotoida suoltoani, joten nyt ainakin tiedän minkä tarkistaa ensin! Meni siihen taas puolisen tuntia, kun halusin olla varma asiastani. Mutta taas yhteys toimii ,D Hyvä minä! Ekspertti! Puolinero ainaskin.... ai että ei, no ainaskin vähän? *taputtaa itseään päähän hyväksyvästi*
Ehdin eilen kirjastoon, onneksi oli tuttu kivatakso! Hän oli vähän etuajassa ja kälättelimme ajon ajan taas joutavia. Sain ajaksi sen 10 min ja hain 10 varaamaani opusta kirjastosta. No, eikö kirjaston atk-puoli ollut kylmässä kohmettunut ja jämähdin siihen vähän pidemmäksi aikaa. Palasin ja kysyin, menikö yli 10 min. No meni, totesi kaveri, mutta jatkoi samantien, että ei väliä, koska ollaan muutoin hyvin aikataulussa. Kotiovella vielä huolehdin, että enhän aiheuttanut mitään myöhästymistä tms. hankaluuksia. En kuulemma, hän oli laskenut vähän etuaikaa muutenkin tälle keikalle poikkeamisineen. On se kiva, että nuiden taksojen joukossa on täysipäisiäkin kavereita. Esim. tämä ao. nuoriherra kivoine tukkaviritelmineen ;D Muistin kiitellä ja kehua, taas on hyvä jatkossa saada kyytiä kun pitää sen verran suhteita yllä. Nyt on siis luettavaa pariksi illaksi ja yöksi! En minä muuta, mutta on niin turvaton olo, jos ei ole lukemattomia kirjoja.
Onemarämpylän, hölmön kirjan ja uniavitteen kanssa sain jopa unta n. 5 h, ei paha sekään. Kai se tälle päivälle riittää. Varastolla on täysi meno ja meininki, tänään vielä pahempi pelkään. Työkaveri oli pitkällä lomalla ja jäi samantien sairikselle – meitä on siis vain kaksi.... Hmph, no se tietää vain vähän lisätöitä kummallekin. Järkevällä aikataulutuksella selviämme ensi vkon puolelle aivan hyvin, kunhan nyt P-P pysyisi innoissaan pöksyissään. Se mies on työhullu piiskuri ja saa muutkin mukaansa!
Talousuutiset oikein usuttavat ihmisiä apaattisiksi laman kärsijöiksi. Ei hyvä! Toisaalla taas kehoitetaan juuri nyt ottamaan velkaa, toisaalla suunnitellaan työttömyysvakuutta asunnon ostaneille (pitikö se asunto nyt edes ostaa, täh?) ja taas pankkitukea =O. Erinomaisen ristiriitaista talouspolitiikkaa kaikkinensa. Jospa nyt sovittaisiin, että jokainen meistä pikkuisista (juu, minäkin!) kuluttaisi vain sen verran, mitä tarvitsee eikä yhtään sen enempää. Miettisi pienen pieniä hankintojaan niitäkin vielä uudestaan. Toisaalta – minä ja lukijani taidamme muutenkin olla heimoa, joka ei pröystäile hankinnoillaan vaan hankkii vain tarpeellisen sekä kierrättää niin paljon kuin mahdollista. Ei, minä en tarkoita tällä mitään sen ihmeempää. Kunhan ihmettelen, mistä taas niitä optioita riittää joillekin, kun lomautusuutisia ja irtisanomisia uutisoidaan päivittäin! Toisaalta, jotkut saavat lahjoituksiakin, joista voi olla outoa iloa =O Lamasta noustaan aina jossakin vaiheessa ja silloin huomataan, että ero rikkaiden ja vähemmän rikkaiden välillä on entisestään suurentunut. Eikö olekin veikeää? Tämä on jo nähty eikä niin kauankaan sitten – pitääkö se nähdä taas uudestaan! Mitenkähän muistan joskus lukeneeni, että lama on aiheutettu, välttämätön tila, jotta päästäisiin noususuhdanteeseen... =E
Prle, ulkona on taas kylmä. Welhottaren kaikkia niveliä kolottaa täpöllä, ns. pikkuniveliäkin, polvia, nilkkoja. Argh! Tuokaa minulle lämmintä, ziitos.
---------------------------------------
Purve, kaiffat! Ai, ett taas niinku mun vika, ett ton kone ei muka toimi. Toimiiha se, ku se kert taas nakuttaa sitä. Hei, mua on iha turha siis syyttää kaikest. No tiätty mä steppaile tääll himass, ku toi orja on veks. Mutt en mä mitää irrottele, jos nyt vähä takamus pökkää jotai vehjet, mutt ku en mä voi niit ehjätä kuiteskaa. Enkä mä muute tajuu, mist se taas tiätä misä mä oon ollu >o< Ton täytyy olla joku semmone selvän näkijä tai joku ton mamin. Hrr, vähä jo alkaa pelottaa, ett näkeeks se ihan kaikki, mitä mä teen. Ku mä steppailen tääll pöydill ja hyllyis ja joka paikas ku mä oon yksi. Juu, se vaa tiätää ja sitt kertoo mulle. Tää on tosi kummallist ja outoo, hei. Voisiks se oikeesti olla semmone joku velho ku se kert väittää? Mä en oo uskonu, mutt nyt alkaa olla jo pikkuse pelottavaa! Mä sain hei eilen silt tätsylt ku kävi nii ni taas uusii muanii, määkäruakaa vähä niinku. Mull on nyt oikee monta plaatuu makui ja kaikkee heekkuu tuala. Mami vaa säänöstelee niit, ei saa kaikkee kerrallaa. Vähä vaa ja sillo tällö. Höh, mä tahtosin kaikkee ja heti, juu. Kiva ett ne kissimuanat kelpas Neiti Minnill, paljo terviisii sinne Neitill! Ai ett, toivottavast tänää jo onnaa mun foto toho alas, ku mä kerranki oon taas nätti >o< Nii ja nii vaatimatoine.... tää kuvaki on vanha kerta.
Kliffaa melkee viiko viimost päivää kaikill!
--------------------------------------
Kiitos Vincent, erittäin herrasmiesmäisesti sanottua.
Päivän slogan: Läheskään aina ei saa, mitä tahtoo. Joskus kovasti yrittämällä voi saada sen, mitä tarvitsee!
Päivän biisi: The Celebration Of The Lizard
Luettua: The Doors & Ben Fong-Torres – The Doors . aikamoinen Doors-pläjäys kaikille faneille ja asiasta muutoin innostuneille. Mukana Jimbon viimeinen haastattelu ja hiukan muutakin ennen julkaisematonta tarinaa, parisataa kuvaa, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Sinänsä tässä ei ole paljon uutta, omassa kokoelmassani (josta kohta) oli kaikki tarpeellinen. Kirja on must ja se pitäisi saada hankittua, ehkä joskus sitten! Kuvat ovat kohdallansa, osa suorastaan upeita. Suosittelen erittäin lämpimästi Doorsista pitäville. Welhotar piti kovasti, erittäin kovasti.
Ja siitä omasta Doors-kokoelmasta, joka oli vaivan kanssa hankittu ja aikaansaatu kymmenien vuosien aikana: Lainasin kerran sen eräälle tosifanille, joka sattui olemaan hörhö ja minä uskoin hänen vakuuttelujaan ja lainasin kaiken! No, voitte arvata miten kävi! Yhden kirjan hän palautti oikein kauniisti kiittäen viinipullon kera ja lupasi kohtapian palauttaa muutkin. Tapasin hänet sitten aika pitkän ajan päästä. Hänet oli irtisanottu asunnosta ja kirjat oli kuulemma varastettu siinä vaiheessa. Epäilykseni on tietysti, että hörhö oli kylmästi myynyt ne. Mutta arvatkaas ketuttiko – sinne menivät kaikki, muistiinpanoineen, lehtileikkeineen kaikkineen (kirjojen välissä oli vähän materiaalia siis myös). No, en jaksa enää alkaa kerätä niitä uudestaan, kaikkea ei edes ole saatavissa tai jos on, maksaa maltaita. Opettipa taas lisää, en lainaa kirjoja muutenkaan kovinkaan monelle ihmiselle. Tämä oli se viimeinen niitti. Nyt hyllyäni voivat käyttää vain luottohenkilöt, hekin silmälläpidon alaisena. Juu, olen katkero! Onneksi en lainannut täydellistä vinyylikokoelmaani.... jotakin pelastui.
VAIKEETA!
PS: Ihan vaan tiedoksi: Erinomaisen vaikea päivittää töissä, mikään ei ole yhteensopivaa - ei yhtään mikään. Saas nähdä, mitä tästäkin tulee. Vuodatus ei aamulla kotona auennut nimittäin..... eikä esikastelu, nimenomaan kastelu, toimi sekään!
Saas nähdä kuinka tänään käy eli onnistuuko päivitys eli ei. Vuodatus vakuuttaa ongelmia korjattavan, just joo ja just nyt. Ihan kiva, mutta vaatii aikansa, ennenkuin kaikki toimii. Juu, uskotaan, kuten aina. Ei jaksaisi muuttaa muuallekaan, ei ainakaan tänään. Ei tee mieli aamulla leikkiä sen enempää koneen kanssa kuin vältt. on tarpeen, ei. Kummasti olisi eilen leikityttänyt ja leikityttikin, mutta ei Vuodatuksessa, ihan muualla vaan ,D Eilen yritin päivittää sekä IE:llä että Operalla, kummallakaan tämä ei onnistunut kunnolla – että tiedoksi vaan. Ei näköjään onnistu nytkään, esim. kuvien lisääminen ei toimi kummallakaan selaimella! Pitäkää tunkkinne, hmph! En päässyt kommentoimaan muihin Vuodatuksen blogeihin, en edes omaani. Vehtasin sitten muiden blogeissa senkin edestä! *virn, ei hävetä*
Belgarion oli siis poikkeuksellisesti tiistailounaalla, ei hän ollut muistanut synttäreitään muistuttamatta, ei myöskään tätä lompiaispyhää. Olisi iloisasti vaan ihmetellyt, miksi kaupat eivät ole auki. No, oli ehtinyt käydä kuitenkin ostamassa muonaa ja pari opusta itsellensä jo maanantaina. Käkäteltiin joutavia ja syötiin piirakkaa, sitä lopulta lähes sienivihannespiirasta, kun tipua oli vain pala siellä, toinen täälllä. Hyvää oli, uprs. Pieni viipsale jäi evääksikin, kummallista. Ei aikaisemmin ole jäänyt ,D Hän yrittää taas orienteerata itseään kevättä varten. Tänään pitäisi taas varata kurssit, sekin nykyään netin kautta, eli jos pääsee sopivasti läpi... Viimeksi ei kaikki ollut onnistunut aivan toiveiden mukaan. Toivotaan, että tällä kertaa paremmin eli pääsee niille kursseille, kun halu ja tarvis on! Kauhulla hän totesi, että se pakollinen ruotsi on suoritettava. Tuota, en voinut kuin olla ihan vähän vahingoniloinen... en kehdannut naureskella ääneen. Se nyt vaan jossakin aina tulee eteen, se ruotsi, kuitenkin. Minusta ihan hyvä, että tulee. Moni on muuta mieltä, tiedetään. Minulla ruotsi on kuitenkin huomattavan paljon vahvempi kuin esim. englanti, ihan historiallisista (huh, kuulostaapa vanhalta) syistä. Lisäksi jo vuonna nakki & lenkki piti suorittaa ns. pieni kielikoe valtiolla töissä ollessa. Että se siitä, eipäs riidellä tästä, eihän?!
Varastollakin väki alkaa olla tänään koolla, lähes kaikki. Normielo alkaa lähestyä, jäks. P-P onkin jo teroittanut kynsiään viikon ajan siihen malliin, että siitä lähtee... Hmph. Naapuriosaston pomo vaihtuu puoleksi vuodeksi, edelleen lomitan sinnepäin, jos tarpeen. Eli normaali kevätkiirus alkaa. Tuli nimittäin aika rätväkästi postia tuossa joulujen alla ja välipäivinä. Nyt ne kaikki sitten vain käsittelyyn ja ei kun kone laulamaan... Ei kyllä oikeasti juuri nyt kiinnosta! Nyt ei kiinnosta oikein mikään. Lähinnä se, että tätä viikkoa on vain kolme työpäivää. Inhottaa ajatellakin taas täysiä työviikkoja. Se tietää sitä, että Welhotar on kipeä kuni kani viimeistään keskiviikosta lähtien ja täysin vetämätön loppuviikon illat kotona. Ei kiva eikä miellyttävä, ei kyllä yllärikään.
Odottelen myös, josko omisarvis tänään suostuisi hyväksymään, että olen ihan oikeasti töissä Varastolla vielä tämänkin vuoden. Muuten menee hankalaksi. Ketutti eilen tuokin ihan kunnolla. Joku on jossakin jättänyt jotakin tekemättä, mutta kukaan ei tunnusta. Eli minun jatkojani ei ole merkitty työarviksen tietoihin, grrr. Minä haluan vain minun reseptini ja vähän valittaa lisää silloin tällöin. Voin minä mennä kunnalliselle puolellekin, mutta se tarkoittaa sitä, että en ole sitten töissä tuolloin. Saa nähdä, kumpi on P-P:n mielestä mukavampi. Se mies on aika paha suustaan, saisikohan sen soittamaan työarvikseen? *kiero virn*
Täksi päiväksi tein itse kämmin välistävedon. Kirjat ovat loppu, finito, kertakaikkiaan. Ilmoitin HMPK:lle poikkeamisesta työmatkalla eli 10 min (ei saa olla yhtään yli!) pysähdys kotimatkalla, yllättäen kirjaston kohdalla. Kai minä 10 min sisällä ehdin hakea varaukseni. Tai ehdin, juu, jos on kiltti takso ,D Yritän ainakin. Minä tulen hulluksi, jos ei löydy yhtään kirjaston kirjaa tuosta toimiston pöydältä. On siinä vielä yksi puoliksi auki... Eivät lehdet aja samaa asiaa, ne tulee selattua ja luettua niin nopeasti. Eli yritän nyt tätä keinoa, sen pitäisi toimia!
Ulkona on edelleen kylmä, ei kai ihan niin kylmä kuin viime viikolla? (Päätellen parvekelasien jääkukkatilanteesta?) Minen tykkää, taas särkee ja juilii, ketuttaa ja on tönkköjäykkis olo. Kissakaan ei pidä tästä! Hei, ei edes kissa! Vaihdetaankos tätä keliä, jooko? Eikä sitten mitään lunta, suoraan kuivaan kevätkeliin, ziitos.
--------------------------------
VINCENT TILITTÄÄ
Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mull riittää näköjää juhlallisii päivii, noin niinku muanaa tarkotan. Eilenkii sain sitt vähä tipuu ja vähä fisuu ku tarpeeks kauan pidin mekkalaa ja tuijotin mamii pihalle. Siis mä istuin sen viakus ku se söi eikä se voinu olla antamatta mulle safkaa. Tipuu siis. Se vaa sano, ett mausteitt on liikaa ja huuhto tai jotai sen pois. No maistuha se, mutt söin kuiteskii, ku se on heekkuu. Ja sitt sain fisuu, se duunas jonku piäne fisubiiti uunis, joku koejutska, se sano. Sen se tunki eväksii ja mä sain siitki biiti, en enempää vaiks iha heekkuu oli. Aina mä kuulemma ykään... nii no, voi olla... Mutt ku se oli hyvää. Täytyy tyytyy nyt sitt taas noihi sen muanii, on neki iha hyvii. Äske sain monta hampulinaksuu, ku toi ei laskenu >o< Ettin sitt ynpäri mattoo niitä, narsk, narsk. Poikaki kävi eile, mmmm. Mutt ei se antanu mitää. Enkä mä enää tunkekaa sen viakkuu, ku sänkyss on lämpösempi. Poika on kesää varte, tsihih. Sen stiflat mä kyll haistelin tarkkaa, ku se oli ollu nii paljo ulkon nii ne haisu tosi merkilliselt tai jotai. Ai mami sanoo, ett sisält vai ulkoot, molemmist mun miälest! Nih! Kai se on Pojan asia, milt sen stiflat haisuu. Ei kai se mamii haittaa, juu siis ei se sano. Ei munkaa miälest. Täss nyt pitäis olla mun foto, jos vaa muille sopii. Oon mä aika nätti välill enkä yhtää itserakas, enhä?
VINCENT ON TÄSSÄ NÄTTINÄ!
Kliffaa keskimmäist viiko päivää hei kaikill!
------------------------------
Ei, Vincent, et sinä ole itserakas – vain omahyväinen!
Päivän slogan: Miettikää huviksenne, paljonko energiaa (sekä fyysistä että henkistä) jatkuva kipujen sietäminen ihmiseltä vie! Senkin ajan voisi käyttää johonkin tuottavaan toimintaan *vinks*.
Päivän biisi: People Are Strange
Luettua: Riitta Lehvonen – Tyttöteurastaja ja ei, tämä ei valitettavasti ole kauhukirja vaan jonkinlaiset muistelmat, ainkin olevinansa. Kertomus siitä, miten Raisiosta pääsee Lappiin pätemään ihan itse. Parisuhdeongelmia, suhtautumisongelmia lappilaisilta päin jne. Välillä reilua feminismiäkin. Mutta silti, tämä on aika sotkuinen opus. Välillä rukoillaan ja välillä taas ollaan niin reteetä että. Ei oikein minun makuuni eikä tarjoa tänne mitään uutta. Juu, Lapissa on hienoa. Juu, voi elää ilman tiettyjä asioita ja rakastaa sikäläistä elämää. Juu, voi toipua äidin alkoholismista jne. Kaikki sälytetty samaan kirjaan ja vielä osittain kirjeiden ja päiväkirjojen muodossa. Juu en suosittele kuin aivan Lapin hulluille. En ihmeemmin pitänyt, vaikka tuttuja(kin) asioita ja ihmisiä kirjassa on (terkut vaan Resoon kans). Älkää nyt ainakaan ensimmäiseksi tätä lainatko! Erkki Pulliainen – Elämää Susi-Pulliaisena, harvinaisen viihdyttävät ja asiapitoiset muistelmat. Minä pidin ja suosittelen. Ensiksikin tässä Susj kertoo elämästään alusta asti, mm. invaliditeetistään (jota nyt ei kai kukaan juuri huomaa) sekä paljon historiasta ja vanhemmistaan. Lisäksi ajautumisestaan nimensä veroiseksi. Mukana hirmu hyvin ujutettuna tietoa ympäristöasioista, metsien tilasta, Itämerestä ym. aina ajankohtaisista asioista. Lisäksi ulosannettu mielenkiintoisesti ja hykerryttävästi (mm. yliopiston lakkokenraaliosuus ja ay-toimet). Tätä suosittelen kyllä kaikille vähänkin kaverista kiinnostuneille sekä vihertävästä elämäntavasta ja ympäristöasioista udekkaille. Welhottarelle iloinen yllätys, odotin puisevampaa tekstiä. Tämän voisi lukea toistekin tai jopa edukkaasti hankkia itsellensä (suuri suositus siis!).
POLGARA
KESKIMMÄISTÄ VIIKON PÄIVÄÄ!
Voi voi, en minä nyt mitenkään pysty vänisemään. Maailmassa on tapahtunut niiiiin kamalia asioita ja ihmisillä on niiiiiiiin vaikeaa! Ei tässä Welhotar enää voi edes vänistä. Kelelauta, nih. Paitsi jos nyt ihan vähän kuitenkin. Sellaista normiväninää, että jokainen sentään tuntee tämän lokin omakseen, siis tutuksi.
Ei riittänyt, että taksoasia mättää vuoden vaihteessa. Myös työarvaushuolto väitti, että minä en enää ole töissä Varastolla =O Vaikka kuinka selitin, ei auttanut. Myös henkilöstöpuoli oli tarkastanut, että tiedot siellä ovat oikein. Sen jälkeen en vielä eilen saanut uutta kommenttia, voinko olla edelleen heidän asiakkaansa. Hermostuin totaalisesti, nimittäin! Onneksi, ziis, onneksi lähetin VAIN sähköpostia. Jos olisin soittanut, tilanne olisi vielä kehnompi. Olisi tullut sanottua vielä pahemmin, sanoin jo nytkin. Hitsi, siellä oli vaan niin helppo asioida. Nyt jos pitää palata taas kunnalliseen, se ompi yhtä tuskaa ja vie muutamasta päivästä muutamaan viikkoon joka kerta – esim. reseptien uusinta on kiinni fyssan aikataulusta. Hän on paikalla huomattavan harvoin ja pitää toimistopäivän vain kerran viikossa. Niin että, toivokaa tekin omisarviksen lähettävän kauniin viestin minulle loppuviikosta! Mieluusti kunnon kipumömelöitä sisältävän repsun myös. Ehhh, sanoin kyllä aika pahasti *nolo virn*.
Saisi tämä kylmyys edes hiukka hiipua. Särky on melkoisen jämäkkää luokkaa, hiinä-ja-hiinä että pääsee ulkona liikkeelle (tai sisälläkään, jos on viileää kuten Varastolla). Pakkanen jäykistää, myös Welhottaren ,D Juu ei, ei siis naurata kyllä. Hetken vain huvitutti, oma mielikuvitus tönköstä Welhottaresta ulkona tai Varaston käytävillä. Ja hei, en minä näitä pakkasia ole tilannut. Optimi olisi korkeintaan – 5 astetta pakkasta. Kesällä taas korkeintaan + 20 astetta. Siinä välillä on hyvä, siis keli, en minä.
Olin taas eilen niin totaaliväsy, en edes tiedä miksi, olin vaan. En jaksanut enkä pystynyt kotoon tultua mihinkään. Itkuhan siinä tuli. Oli pakko ottaa rauhoike ja mennä sänkyyn lepuuttamaan. En vaan jaksa ihan kaikkea, aina. Onneksi sitten iski myös niin väsy, että kumautin tajuttomuusnapit ja nukuin melkein 7 h, onnea minä. Nyt on vähän parempi.
Parempi ollakin parempi! Belgarion täytti vuosia sunnuntaina. Ajatelkaa, 21 v. En minä voi olla niin vanha. Eikä Belgarionkaan. Hän sai etukäteen ns. lahjaksi sen uuden plittanan näytön, joten mitään lahjusta en edes ajatellut. Taidan tyrkätä sellaisen kotomaisen ostoslahjakortin eli pienen setelin opiskelijalle, uskon sen ilahduttavan häntä enemmän. Lupasin nimittäin tarjota tänään kunnon lounaan, jos hänellä on aikaa tulla syömään. Kunnon lounas – no joo, tuota. Tarkoitus on tehdä semmoinen tipuvihannessienipiirakka, se on äärettömän hyvää ja siihen tungetaan monenlaista mättöä. Kaveriksi tarvitaan vain salaattia. Helppoa ja hyvää! Kävi nimittäin mielessä, että jos hän ei ole saanut aikaiseksi tehdä kunnon ruokaa tai rahat on loppu, mutta ei kehtaa ilmineerata sitä minulle... Että teen päivän hyvän työn ja ruokin Pojan kertaalleen.
Josta tulikin mieleen kiittää Toveritarta eilisestä tapaamisesta – ziitosta vaan! Lukemisista erityisesti, tietty myös Vincent kiittää >o< Toivottavasti laatu oli teille oikea? Ja tiedoksi, että Serkut olivat kyllä auki, kun lähdin Varastolta. Kävin ostamassa juggaa, kuivattuja hetelmiä ja sukulaatia sekä pari leivaria jälkkäriksi täksi päiväksi. Ilmiselvästi siellä oli juhlan tuntua – leivoksia oli pilvin pimein, mmmm... vaikea valinta. Otin sitten kaksi höttömättöä, sellaisia olisiko eclaire-tyyppisiä kauniita ilmestyksiä. Mutta tosiaan näkyi joko virolainen näärid tai venäläinen Uusi Vuosi, leivos- ja karkkivalikoima ei ole koskaan ollut noin näyttävä ja monipuolinen! Tosin kassalla oli aivan uusi leidi, joten olisiko kaupan aukiolo jotenkin liittynyt häneen (hälytetty töihin?) tai jotakin. No, jaaritteluksi tämä taas meni. Mutta että kauppa oli kuin olikin siis auki!
No niin, ei kun etsimään tarpeita lounasta varten. Osa on pakkasessa ja ne pitää ottaa sulamaan!
-----------------------------------------------------
VINCENTIN OSUUS (senkin Vuodatus!)
Purrrrrrvinka, kaiffat! Ehhh, kiitti sinne johki, mä sain iiiison pussin taas uusii raksui >o< Tsihih, mull on näköjää koko aika vaa uusii ruakii. Iha hianoo, kaikki on aina aluss aina heekkui maistella. Mamikii on tyytyväine, ku se voi vaihdella ruakii. Vaiks se kyll tiätää, ett muhu uppoo kaikki, ku se on veks ja mä oon yksin syämäss. Ku se on himass, mä voin olla vähä kronkeli joskus. Mutt se on vaa sitä, ku duunataa jotai ihmisruakii, enkä mä aina saa ees maistaa. Se kyll johtuu siit, ett on paljo semmost mitä mä en syä. En syä vihanneksii enkä juustoo, enkä sitä valkost ku on melkee ku juustoo. Mutt jos avataa vaiks donaripuukki enkä mä saa, mä nostan ihan hirveen haloon! Viimeks ku en saanu, mä jolisin nii, ett naapurin dogikii alko haukkuu, tsihih. No sain mä, se oli kattokaas semmone jutska, ett mä en syä öljydonarii ja mami laitto johki molempii donarei, tavist ja öljyy niinko. Ni mä luulin, ett mä en saa mitää ja nostin mekkalan. No sainha mä sitt, tiätty, mutt en vaa malttanu venaa tarpeeks. Olin vähä hätäne. Hrr, mäki kävi äske ulkon, ei oo kissin ilmat siällä nyt. Tassui paleltaa, ja takamust. Ei siäl voi viipyy ku iha hetke vaa. Ett tsiigaa ketä ulkon kävelee ja vähä terotella kynsei ja heittää snadit jolinat. Sitt pitää tulla sisää häntä pörhöll oikee, mamii se nauratti. Mä harvon pörhöttelen häntää, yleesä mä oon sillo vihaskana. Nyt se pörhötti ku oli nii galsa! Täss mä oon jo saanu aamuheekut ja meinasin ottaa snadit tirsat, vaihteeks...
VINCENTIN KUVA (senkin Vuodatus!)
Kliffaa vapaat päivää kaikill, toivottavast kaikill on viäl heekkui jäljell!
-----------------------------------------------
Vincent, laske vaan omia herkkujasi, älä laske toisten muonien varaan!
Päivän slogan: Tämä loputon väsymys ja ketutus tulee vielä korjaamaan satonsa.
Päivän biisi: Mä oon lakannut huolehtimasta
Luettua: Mirja Pyykkö – Ruudun takana, ihan onnistunut ja luettava Pyykön elämänkerta. Ei kehno ollenkanas. Paljon asiatietoa eri ohjelmista, hyviä tuokio- ja luonnekuvauksia ja muuta mielenkiintoista mm. työn alkuajoilta, eri haastateltavista jne. Minä ainakin luin tämän ihan mieluusti ja kerralla loppuun. Suositan. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta kestää erinomaisen hyvin yhden lukemisen. Armas K. Baltzar – Pimeä kehä, tuota, odotin vähän enemmän. Tarina nuoren Ahvenanmaalla asustavan suomalaismiehen kohtalosta. Rakkaudesta, nyrkkeilystä, elämästä Tukholmassa ja rankasta muuttumisesta. Myös juopottelua, rikollisuutta ja muuta sotkettu mukaan. Ei oikein kolahtanut, vaikka arvioista sain toisen käsityksen. Eli melko yhdentekevää, liian paljon sotkettua kohtaloa, liikaa tähän läystäkkeeseen, sorry vaan. Hyvänä puolena voisi mainita sen, että harvoin missään kirjassa on kuvattu näin hyvin oolantilaisten suhtautumista suomalaisiin muualta tulleisiin, se on kirjalle plussaa. Tarina olisi voinut kehittyä paremmin, jos tämä olisi kirjoitettu uudelleen ja vaikka laajennettu. Tai sitten karsittu minimiin. Nyt tämä ei oikein kanna. Vain akuuttiin lukemisen puutteeseen.
POLGARAN LOGO (senkin Vuodatus!)
KIVAA VAPAAPÄIVÄÄ KAIKILLE!
PS. Kuvia ei saa näköjään esille, esikatselu ei toimi ja paljon muutakin on pielessä - muutenkin tämä taas ja jälleen "uusittu, päivitetty Vuodatus" tuntuu tökkivän oikein komeasti. Onko jälleen harkittava siirtymistä muille vesille?
Wau – taas maanantai, huomenna vapaata. Sen jälkeen ei sitten vapaata näykään missään. Pitkä ja kälyinen kevät tulossa ilman lomia. Päästäinenkin on aika myöhään. Ähh, vasta muka lomat pidetty ja nyt haikailen lisää. Enhän minä lomalla mitään tee, en. Mutta en minä nyt töissäkään mitenkään rakasta olla. Jos työnteko olisi jotenkin herkkua, kyllä herrat sen itsellensä olisivat haalineet jo ajat sitten!
Ei, en ole saanut aikaiseksi mitään muutakaan. Lukenut ja kirjoittanut, arvosteluja enimmäkseen. En siis mitään järjellistä, tarkoitan siis itsellistä, edes. Tätä blogia ei lasketa, eihän tämä ole järjellistä. Tämä on vain päivitystä ,D Minä päivitän itseäni, nähkääs. Uusi versio Welhottaresta 5.0 käyttiksenä, ohjelmina mm. Vincent 7.5, Mourunta (erittäin kehittynyt versio) 1.5 ja Herätys & Kerjäys 2.4. Näillä sitä on hyvä toimia tässäkin ympäristössä.
Juu, tällaista on taas elo täällä – eli juuri ja juuri toimintoja havaittavissa.
------------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kavrut! Ai ett just ja just toimii. Ihan hyvin se heräs taas ku mä jaksoin ponppii täss sen konee päälä. Kumma juttu, siit se on sitt tarkka. Ällö emo tommone. Enemmä pakastaa konetta ku mua. Mutt kyll se ensi antaa mulle heekut ja ruakaa ja sitt vast alkaa skrivailee. Ett kai mä sitt oon kumminki vähä etusijall. Liikaa se kyll istuu tossa konee viäress. Nakuttaa tai sitt lukee ja naureskelee tai nakuttaa lisää. Tai sitte se lukee kirjaa, mutt siihe mä mahdun hyvi väliin. Niinku mamin ja kirjan välii. Ei se siitäkää tykkää, mutt antaa mun yleensä olla kummiskii. Mä peitän ain kirjan ja pyydän rapsutus-paijatust. Ei se kehtaa olla paijattamatt sillo. Ainaki ku mä näytän oikee surkeelt. Sitt mä ettin hyvän asennon siin ja lötkähdän siihe, laittakoo sitt kirjasa iha mihi huvittaa. Ei oo paljo heekkui näkyny, kalkonii vaa nyt aamull. Eilenkii taas tyrkytti sitä valkost, en syä, uskois jo. Vaiks se kuin haisuu hyväll, en syä. Nih kerta oon päättäny. Jotai uusii kissimuaniiki se taas toi, mä oon vissii joku koe-elukka taas. Ett mikä maistuu. Älkää ny kertoko tolle, mutt melkee kaikki maistuu. Mä vaan välill oon olevinaa kranttu. Sitt ku se on häipyny duunii, mä safkaan kaikki kummiskii >o< Vähä pitää orjill osottaa niitte paikka. Pitää niill sitt olla välill ihan kilttikii. Pysyy semmone tasapaino, niinku. Mustakaa en oo antanu ottaa kuvaa, nii annan mamill mun kuvatilan nyt.
Täst orja sano, ett täss on talvibloggaajan parhaat varustukset! Höh, sen ainoot lämpökenkulit ja toi kylpytakki, mist mä vähä jo oon onnistunu riipoo lankoi roikkuu... No, kliffaa maanantait kuitenki ja viiko alkuu kaikill – huamenn onkii vapaat, jee!
-----------------------------------
Päivän biisi: Viiden tähden helvetti
Luettua: Jussi Särkelä – Koulumurhat. Särkelän pamfletti Koulumurhat on ensimmäinen syvällisempi ja yhtenäinen selvitys Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien yhteiskunnallisista taustoista. Kirjassa käydään läpi tapahtumat sellaisenaan sekä analysoidaan niiden jälkeistä aikaa. Erityisesti poliitikkojen reagointi on kriittisenkin tarkastelun alla. Särkelä huomauttaa terävästi, että sekä Auvinen että Saari on vasta myöhemmin ns. diagnosoitu jotenkin mieleltään järkkyneiksi. Tiettävästi kummallakaan ei todella ollut todettu mitään mielisairauteen, psykoosiin tms. viittaavaa, ei edes koulukiusaamista tai häirikön mainetta entuudestaan. Kirjan lähtökohta on esittää kysymyksiä yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista ja niiden mahdollisista vaikutuksista Jokelan ja Kauhajoen tapahtumiin. Särkelä puhuu murha-itsemurhista, jossa murhaajakin on uhri, hänhän surmaa myös itsensä. Nuorten ja jopa lasten väkivaltaisuus on lisääntynyt aivan viime vuosina huomattavasti. Olemme omaksuneet ja hyväksyneet elämänmallin, jossa tuloerot ovat kasvaneet ja yksilön oman edun tavoittelu on jopa suotavaa ja hyväksyttävää. Yhteisöllisyys ei ole arvossaan, kukaan ei kanna enää huolta toisista, ei edes lapsista tai nuorista saati sitten väliinputoajista, työttömistä, mielenterveysongelmaisista. Koulu- ja työpaikkakiusaamisenkin Särkelä asettaa uuteen näkökulmaan. Onko kiusattu itse ajautunut tilanteeseen olemalla erilainen ja saanut turhaan em. leiman. Ahdistuneet, pelokkaat, väsyneet ihmiset sanovat olevansa kiusattuja, koska muuta nimeä ahdingolle on vaikeaa tai jopa vaarallista antaa. Särkelä kritisoi myös kriisiterapiaa, kuten itsekin teen. Ei kriisiterapialle ole ollut tarvetta ennen, nyt kaiken psykogisointi peittää tosiasiat! Kriisiapu havahduttaa ihmiset kriisiin. Samoin masennusta tuputetaan yhä useammin diagnoosiksi peittämään väsymystä, kyllästymistä ja pettymystä. Varsinainen masennus on toki sairaus, mutta nykyisin kaikki elämän kilpapyörästä poikkeaminen on helppo nimetä masennukseksi. Kirjoittaja esittää myös keinoja, joilla em. tapahtumien jatkuminen voitaisiin välttää, mm. koulujen luokkakokojen pienentäminen, pienkoulujen pitäminen edelleen pystyssä, oikean tiedon tarjoaminen oikeaan aikaan opetuksessa, palaaminen yhteisölliseen koulumaailmaan ja paljon muuta. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea, jo yleissivistyksen vuoksi. Särkelällä on paljon ja painavaa sanottavaa, joka ei aivan hetkessä avaudu. Juhani Gröhn – Murha mielissä, kirkkovenesoutua harrastavan kirjailijan kesän kohokohta, Karelia-soutu on alkamassa. Kirjailija laittaa nauhurin kiertämään veneen miehistön jäsenille tallentaakseen tunnelmia ja niitähän alkaa tulla. Kaunis nuori nainen katoaa soutuporukasta ja aletaan epäillä jopa murhaa. Selin selin ja etsin etsin eli toimiin aletaan asian selvittämiseksi, mutta tilanne ratkeaa nopeasti. Melko mitäänsanomaton yhdeltä istumalta (tai makoomalta) luettava läystäke, jota en kehtaa edes haukkua. Koska tämä ei ollut mitään, ei yhtään mitään, anteeksi nyt vaan kirjoittajalle. Kuin olisi lukenut pakkoainetta koulussa. En suosittele kenellekään, korkeintaan vessalukemiseksi (ja siihen kelpaa mainosaineistokin, jos on tarpeen). Raija Oranen – Fanny, taas kirja, josta on puhuttu paljon ja minä ihmettelen miksi. No, onhan tässä aineksia, toki, ja Oranen on tutkinut taustoja riittävästi eli kirja on jopa uskottava ja hyvin kirjoitettu. Sinebrychoffin sukusaaga, ainakin olevinansa. Henkilökohtaisesti tämä ei nyt vain oikein ollut meikäläisen mieleen, liikaa hömppäainesta. Hienoa sellaista kuitenkin eli emme sijoita normaaliin hömppäosastoon vaan puolifiktiiviseen hömppään. Suositellaan kuitenkin historiallisen hömpän ystäville. Ei kirjassa siis ihmeellistä vikaa ole, se nyt on vain niin... naisen näkökulmaa historian havinaan *hihittelee*. En minä voinut ottaa tätä oikein vakavastikaan, anteeksi vaan.
RYÖ, RYÖ, VAIHTEEKSI!
Ilta menikin lukiessa ja koneen ääressä, haahuillen sitä sun tätä, mutta ei mitään tähdellistä eikä tarpeellista, saati sitten maailman tilaa parantavaa tointa. Mitätöntä kaikki. Ulkona on edelleen kylmä, asteista en tiedä. Ei ole mittaria, sekin on mennyt särki. Pitänee taas alkaa varustautua Varastolle, tällä kertaa onneksi vain yhdeksi päiväksi. Ah onnea, se on kuulkaas tämä täällä joskus aika onnellinen pienistäkin asioista nykyään!
------------------------------------
Kliffaa ja relaa söndaagii kaikill kissinkoill ynpäri Lokistaniaa!
---------------------------------------
Kiitos Vincent, aamuherätyksestä taas...
Päivän slogan: Voi kun elämä olisi niin helppoa kuin Vuodatuksen etusivulla sanotaan - Voit hallinnoida elämääsi valitsemalla vasemmalla puolella olevasta valikosta haluamasi kohdan.
Päivän biisi: Viiden tähden sekopää
Luettua: Esko-Pekka Tiitinen – Villapäät, muori taas tarttui nuorisokirjoihin, ei voi mitään. Tahtoo tietää, mitä on tarjolla ja mitä luetaan. Ihan kulkeva ja mukavasti kirjoitettu, kieltä taitavasti käyttävä kirjoittaja. Juu, sai Junior- Finlandian.... Mutta, mutta, aika naivia toisaalta. Bändijuttuhan on kiva, riimit mukavia, ideat hyviä. Mutta sitten tämä osoittelevuus, joka on niin kovin läpinäkyvää, idealismi, ja kaupanpäälle SPR. Ihan hyvä, juu, mutta meneekö tämä kaikille läpi. Ehkä varhaisnuorille, ehkä, mutta epäilen. Ahmimisikäiselle erinomainen vaihtoehto varmasti, ei siis paha ollenkanas. Mutta pitääkö näihin nuortenkirjoihinkin ympätä niin montaa aatetta ja asennetta, varoitusta ja viisautta, käyttäytymismallia ja opetusta. Se ehkä hiukka rassasi, rassaa ehkä myös nuorta. Muutoin aivan suositeltava kirja ihan jokaiselle, hauska ja vähän erilainen. Ai niin, epäuskottavuuksista myös, ei tuon ikäinen nuori tiedä niitä biisejä, joita kirjoittaja omasta päästään mukaan sotki, ei taatusti. Ne biisit ovat muorin ja kirjoittajan ikää lähempänä! Hei, eivät ne tiedä, oikeasti ,D Luettavana on samaan aikaan vielä pari kirjaa, joten niistä ei sen enempää tällä kertaa.
TYLSÄÄ, MUTTA VAPAATA!
