Voi voi, en minä nyt mitenkään pysty vänisemään. Maailmassa on tapahtunut niiiiin kamalia asioita ja ihmisillä on niiiiiiiin vaikeaa! Ei tässä Welhotar enää voi edes vänistä. Kelelauta, nih. Paitsi jos nyt ihan vähän kuitenkin. Sellaista normiväninää, että jokainen sentään tuntee tämän lokin omakseen, siis tutuksi.
Ei riittänyt, että taksoasia mättää vuoden vaihteessa. Myös työarvaushuolto väitti, että minä en enää ole töissä Varastolla =O Vaikka kuinka selitin, ei auttanut. Myös henkilöstöpuoli oli tarkastanut, että tiedot siellä ovat oikein. Sen jälkeen en vielä eilen saanut uutta kommenttia, voinko olla edelleen heidän asiakkaansa. Hermostuin totaalisesti, nimittäin! Onneksi, ziis, onneksi lähetin VAIN sähköpostia. Jos olisin soittanut, tilanne olisi vielä kehnompi. Olisi tullut sanottua vielä pahemmin, sanoin jo nytkin. Hitsi, siellä oli vaan niin helppo asioida. Nyt jos pitää palata taas kunnalliseen, se ompi yhtä tuskaa ja vie muutamasta päivästä muutamaan viikkoon joka kerta – esim. reseptien uusinta on kiinni fyssan aikataulusta. Hän on paikalla huomattavan harvoin ja pitää toimistopäivän vain kerran viikossa. Niin että, toivokaa tekin omisarviksen lähettävän kauniin viestin minulle loppuviikosta! Mieluusti kunnon kipumömelöitä sisältävän repsun myös. Ehhh, sanoin kyllä aika pahasti *nolo virn*.
Saisi tämä kylmyys edes hiukka hiipua. Särky on melkoisen jämäkkää luokkaa, hiinä-ja-hiinä että pääsee ulkona liikkeelle (tai sisälläkään, jos on viileää kuten Varastolla). Pakkanen jäykistää, myös Welhottaren ,D Juu ei, ei siis naurata kyllä. Hetken vain huvitutti, oma mielikuvitus tönköstä Welhottaresta ulkona tai Varaston käytävillä. Ja hei, en minä näitä pakkasia ole tilannut. Optimi olisi korkeintaan – 5 astetta pakkasta. Kesällä taas korkeintaan + 20 astetta. Siinä välillä on hyvä, siis keli, en minä.
Olin taas eilen niin totaaliväsy, en edes tiedä miksi, olin vaan. En jaksanut enkä pystynyt kotoon tultua mihinkään. Itkuhan siinä tuli. Oli pakko ottaa rauhoike ja mennä sänkyyn lepuuttamaan. En vaan jaksa ihan kaikkea, aina. Onneksi sitten iski myös niin väsy, että kumautin tajuttomuusnapit ja nukuin melkein 7 h, onnea minä. Nyt on vähän parempi.
Parempi ollakin parempi! Belgarion täytti vuosia sunnuntaina. Ajatelkaa, 21 v. En minä voi olla niin vanha. Eikä Belgarionkaan. Hän sai etukäteen ns. lahjaksi sen uuden plittanan näytön, joten mitään lahjusta en edes ajatellut. Taidan tyrkätä sellaisen kotomaisen ostoslahjakortin eli pienen setelin opiskelijalle, uskon sen ilahduttavan häntä enemmän. Lupasin nimittäin tarjota tänään kunnon lounaan, jos hänellä on aikaa tulla syömään. Kunnon lounas – no joo, tuota. Tarkoitus on tehdä semmoinen tipuvihannessienipiirakka, se on äärettömän hyvää ja siihen tungetaan monenlaista mättöä. Kaveriksi tarvitaan vain salaattia. Helppoa ja hyvää! Kävi nimittäin mielessä, että jos hän ei ole saanut aikaiseksi tehdä kunnon ruokaa tai rahat on loppu, mutta ei kehtaa ilmineerata sitä minulle... Että teen päivän hyvän työn ja ruokin Pojan kertaalleen.
Josta tulikin mieleen kiittää Toveritarta eilisestä tapaamisesta – ziitosta vaan! Lukemisista erityisesti, tietty myös Vincent kiittää >o< Toivottavasti laatu oli teille oikea? Ja tiedoksi, että Serkut olivat kyllä auki, kun lähdin Varastolta. Kävin ostamassa juggaa, kuivattuja hetelmiä ja sukulaatia sekä pari leivaria jälkkäriksi täksi päiväksi. Ilmiselvästi siellä oli juhlan tuntua – leivoksia oli pilvin pimein, mmmm... vaikea valinta. Otin sitten kaksi höttömättöä, sellaisia olisiko eclaire-tyyppisiä kauniita ilmestyksiä. Mutta tosiaan näkyi joko virolainen näärid tai venäläinen Uusi Vuosi, leivos- ja karkkivalikoima ei ole koskaan ollut noin näyttävä ja monipuolinen! Tosin kassalla oli aivan uusi leidi, joten olisiko kaupan aukiolo jotenkin liittynyt häneen (hälytetty töihin?) tai jotakin. No, jaaritteluksi tämä taas meni. Mutta että kauppa oli kuin olikin siis auki!
No niin, ei kun etsimään tarpeita lounasta varten. Osa on pakkasessa ja ne pitää ottaa sulamaan!
-----------------------------------------------------
VINCENTIN OSUUS (senkin Vuodatus!)
Purrrrrrvinka, kaiffat! Ehhh, kiitti sinne johki, mä sain iiiison pussin taas uusii raksui >o< Tsihih, mull on näköjää koko aika vaa uusii ruakii. Iha hianoo, kaikki on aina aluss aina heekkui maistella. Mamikii on tyytyväine, ku se voi vaihdella ruakii. Vaiks se kyll tiätää, ett muhu uppoo kaikki, ku se on veks ja mä oon yksin syämäss. Ku se on himass, mä voin olla vähä kronkeli joskus. Mutt se on vaa sitä, ku duunataa jotai ihmisruakii, enkä mä aina saa ees maistaa. Se kyll johtuu siit, ett on paljo semmost mitä mä en syä. En syä vihanneksii enkä juustoo, enkä sitä valkost ku on melkee ku juustoo. Mutt jos avataa vaiks donaripuukki enkä mä saa, mä nostan ihan hirveen haloon! Viimeks ku en saanu, mä jolisin nii, ett naapurin dogikii alko haukkuu, tsihih. No sain mä, se oli kattokaas semmone jutska, ett mä en syä öljydonarii ja mami laitto johki molempii donarei, tavist ja öljyy niinko. Ni mä luulin, ett mä en saa mitää ja nostin mekkalan. No sainha mä sitt, tiätty, mutt en vaa malttanu venaa tarpeeks. Olin vähä hätäne. Hrr, mäki kävi äske ulkon, ei oo kissin ilmat siällä nyt. Tassui paleltaa, ja takamust. Ei siäl voi viipyy ku iha hetke vaa. Ett tsiigaa ketä ulkon kävelee ja vähä terotella kynsei ja heittää snadit jolinat. Sitt pitää tulla sisää häntä pörhöll oikee, mamii se nauratti. Mä harvon pörhöttelen häntää, yleesä mä oon sillo vihaskana. Nyt se pörhötti ku oli nii galsa! Täss mä oon jo saanu aamuheekut ja meinasin ottaa snadit tirsat, vaihteeks...
VINCENTIN KUVA (senkin Vuodatus!)
Kliffaa vapaat päivää kaikill, toivottavast kaikill on viäl heekkui jäljell!
-----------------------------------------------
Vincent, laske vaan omia herkkujasi, älä laske toisten muonien varaan!
Päivän slogan: Tämä loputon väsymys ja ketutus tulee vielä korjaamaan satonsa.
Päivän biisi: Mä oon lakannut huolehtimasta
Luettua: Mirja Pyykkö – Ruudun takana, ihan onnistunut ja luettava Pyykön elämänkerta. Ei kehno ollenkanas. Paljon asiatietoa eri ohjelmista, hyviä tuokio- ja luonnekuvauksia ja muuta mielenkiintoista mm. työn alkuajoilta, eri haastateltavista jne. Minä ainakin luin tämän ihan mieluusti ja kerralla loppuun. Suositan. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta kestää erinomaisen hyvin yhden lukemisen. Armas K. Baltzar – Pimeä kehä, tuota, odotin vähän enemmän. Tarina nuoren Ahvenanmaalla asustavan suomalaismiehen kohtalosta. Rakkaudesta, nyrkkeilystä, elämästä Tukholmassa ja rankasta muuttumisesta. Myös juopottelua, rikollisuutta ja muuta sotkettu mukaan. Ei oikein kolahtanut, vaikka arvioista sain toisen käsityksen. Eli melko yhdentekevää, liian paljon sotkettua kohtaloa, liikaa tähän läystäkkeeseen, sorry vaan. Hyvänä puolena voisi mainita sen, että harvoin missään kirjassa on kuvattu näin hyvin oolantilaisten suhtautumista suomalaisiin muualta tulleisiin, se on kirjalle plussaa. Tarina olisi voinut kehittyä paremmin, jos tämä olisi kirjoitettu uudelleen ja vaikka laajennettu. Tai sitten karsittu minimiin. Nyt tämä ei oikein kanna. Vain akuuttiin lukemisen puutteeseen.
POLGARAN LOGO (senkin Vuodatus!)
KIVAA VAPAAPÄIVÄÄ KAIKILLE!
PS. Kuvia ei saa näköjään esille, esikatselu ei toimi ja paljon muutakin on pielessä - muutenkin tämä taas ja jälleen "uusittu, päivitetty Vuodatus" tuntuu tökkivän oikein komeasti. Onko jälleen harkittava siirtymistä muille vesille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti