Saas nähdä kuinka tänään käy eli onnistuuko päivitys eli ei. Vuodatus vakuuttaa ongelmia korjattavan, just joo ja just nyt. Ihan kiva, mutta vaatii aikansa, ennenkuin kaikki toimii. Juu, uskotaan, kuten aina. Ei jaksaisi muuttaa muuallekaan, ei ainakaan tänään. Ei tee mieli aamulla leikkiä sen enempää koneen kanssa kuin vältt. on tarpeen, ei. Kummasti olisi eilen leikityttänyt ja leikityttikin, mutta ei Vuodatuksessa, ihan muualla vaan ,D Eilen yritin päivittää sekä IE:llä että Operalla, kummallakaan tämä ei onnistunut kunnolla – että tiedoksi vaan. Ei näköjään onnistu nytkään, esim. kuvien lisääminen ei toimi kummallakaan selaimella! Pitäkää tunkkinne, hmph! En päässyt kommentoimaan muihin Vuodatuksen blogeihin, en edes omaani. Vehtasin sitten muiden blogeissa senkin edestä! *virn, ei hävetä*
Belgarion oli siis poikkeuksellisesti tiistailounaalla, ei hän ollut muistanut synttäreitään muistuttamatta, ei myöskään tätä lompiaispyhää. Olisi iloisasti vaan ihmetellyt, miksi kaupat eivät ole auki. No, oli ehtinyt käydä kuitenkin ostamassa muonaa ja pari opusta itsellensä jo maanantaina. Käkäteltiin joutavia ja syötiin piirakkaa, sitä lopulta lähes sienivihannespiirasta, kun tipua oli vain pala siellä, toinen täälllä. Hyvää oli, uprs. Pieni viipsale jäi evääksikin, kummallista. Ei aikaisemmin ole jäänyt ,D Hän yrittää taas orienteerata itseään kevättä varten. Tänään pitäisi taas varata kurssit, sekin nykyään netin kautta, eli jos pääsee sopivasti läpi... Viimeksi ei kaikki ollut onnistunut aivan toiveiden mukaan. Toivotaan, että tällä kertaa paremmin eli pääsee niille kursseille, kun halu ja tarvis on! Kauhulla hän totesi, että se pakollinen ruotsi on suoritettava. Tuota, en voinut kuin olla ihan vähän vahingoniloinen... en kehdannut naureskella ääneen. Se nyt vaan jossakin aina tulee eteen, se ruotsi, kuitenkin. Minusta ihan hyvä, että tulee. Moni on muuta mieltä, tiedetään. Minulla ruotsi on kuitenkin huomattavan paljon vahvempi kuin esim. englanti, ihan historiallisista (huh, kuulostaapa vanhalta) syistä. Lisäksi jo vuonna nakki & lenkki piti suorittaa ns. pieni kielikoe valtiolla töissä ollessa. Että se siitä, eipäs riidellä tästä, eihän?!
Varastollakin väki alkaa olla tänään koolla, lähes kaikki. Normielo alkaa lähestyä, jäks. P-P onkin jo teroittanut kynsiään viikon ajan siihen malliin, että siitä lähtee... Hmph. Naapuriosaston pomo vaihtuu puoleksi vuodeksi, edelleen lomitan sinnepäin, jos tarpeen. Eli normaali kevätkiirus alkaa. Tuli nimittäin aika rätväkästi postia tuossa joulujen alla ja välipäivinä. Nyt ne kaikki sitten vain käsittelyyn ja ei kun kone laulamaan... Ei kyllä oikeasti juuri nyt kiinnosta! Nyt ei kiinnosta oikein mikään. Lähinnä se, että tätä viikkoa on vain kolme työpäivää. Inhottaa ajatellakin taas täysiä työviikkoja. Se tietää sitä, että Welhotar on kipeä kuni kani viimeistään keskiviikosta lähtien ja täysin vetämätön loppuviikon illat kotona. Ei kiva eikä miellyttävä, ei kyllä yllärikään.
Odottelen myös, josko omisarvis tänään suostuisi hyväksymään, että olen ihan oikeasti töissä Varastolla vielä tämänkin vuoden. Muuten menee hankalaksi. Ketutti eilen tuokin ihan kunnolla. Joku on jossakin jättänyt jotakin tekemättä, mutta kukaan ei tunnusta. Eli minun jatkojani ei ole merkitty työarviksen tietoihin, grrr. Minä haluan vain minun reseptini ja vähän valittaa lisää silloin tällöin. Voin minä mennä kunnalliselle puolellekin, mutta se tarkoittaa sitä, että en ole sitten töissä tuolloin. Saa nähdä, kumpi on P-P:n mielestä mukavampi. Se mies on aika paha suustaan, saisikohan sen soittamaan työarvikseen? *kiero virn*
Täksi päiväksi tein itse kämmin välistävedon. Kirjat ovat loppu, finito, kertakaikkiaan. Ilmoitin HMPK:lle poikkeamisesta työmatkalla eli 10 min (ei saa olla yhtään yli!) pysähdys kotimatkalla, yllättäen kirjaston kohdalla. Kai minä 10 min sisällä ehdin hakea varaukseni. Tai ehdin, juu, jos on kiltti takso ,D Yritän ainakin. Minä tulen hulluksi, jos ei löydy yhtään kirjaston kirjaa tuosta toimiston pöydältä. On siinä vielä yksi puoliksi auki... Eivät lehdet aja samaa asiaa, ne tulee selattua ja luettua niin nopeasti. Eli yritän nyt tätä keinoa, sen pitäisi toimia!
Ulkona on edelleen kylmä, ei kai ihan niin kylmä kuin viime viikolla? (Päätellen parvekelasien jääkukkatilanteesta?) Minen tykkää, taas särkee ja juilii, ketuttaa ja on tönkköjäykkis olo. Kissakaan ei pidä tästä! Hei, ei edes kissa! Vaihdetaankos tätä keliä, jooko? Eikä sitten mitään lunta, suoraan kuivaan kevätkeliin, ziitos.
--------------------------------
VINCENT TILITTÄÄ
Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mull riittää näköjää juhlallisii päivii, noin niinku muanaa tarkotan. Eilenkii sain sitt vähä tipuu ja vähä fisuu ku tarpeeks kauan pidin mekkalaa ja tuijotin mamii pihalle. Siis mä istuin sen viakus ku se söi eikä se voinu olla antamatta mulle safkaa. Tipuu siis. Se vaa sano, ett mausteitt on liikaa ja huuhto tai jotai sen pois. No maistuha se, mutt söin kuiteskii, ku se on heekkuu. Ja sitt sain fisuu, se duunas jonku piäne fisubiiti uunis, joku koejutska, se sano. Sen se tunki eväksii ja mä sain siitki biiti, en enempää vaiks iha heekkuu oli. Aina mä kuulemma ykään... nii no, voi olla... Mutt ku se oli hyvää. Täytyy tyytyy nyt sitt taas noihi sen muanii, on neki iha hyvii. Äske sain monta hampulinaksuu, ku toi ei laskenu >o< Ettin sitt ynpäri mattoo niitä, narsk, narsk. Poikaki kävi eile, mmmm. Mutt ei se antanu mitää. Enkä mä enää tunkekaa sen viakkuu, ku sänkyss on lämpösempi. Poika on kesää varte, tsihih. Sen stiflat mä kyll haistelin tarkkaa, ku se oli ollu nii paljo ulkon nii ne haisu tosi merkilliselt tai jotai. Ai mami sanoo, ett sisält vai ulkoot, molemmist mun miälest! Nih! Kai se on Pojan asia, milt sen stiflat haisuu. Ei kai se mamii haittaa, juu siis ei se sano. Ei munkaa miälest. Täss nyt pitäis olla mun foto, jos vaa muille sopii. Oon mä aika nätti välill enkä yhtää itserakas, enhä?
VINCENT ON TÄSSÄ NÄTTINÄ!
Kliffaa keskimmäist viiko päivää hei kaikill!
------------------------------
Ei, Vincent, et sinä ole itserakas – vain omahyväinen!
Päivän slogan: Miettikää huviksenne, paljonko energiaa (sekä fyysistä että henkistä) jatkuva kipujen sietäminen ihmiseltä vie! Senkin ajan voisi käyttää johonkin tuottavaan toimintaan *vinks*.
Päivän biisi: People Are Strange
Luettua: Riitta Lehvonen – Tyttöteurastaja ja ei, tämä ei valitettavasti ole kauhukirja vaan jonkinlaiset muistelmat, ainkin olevinansa. Kertomus siitä, miten Raisiosta pääsee Lappiin pätemään ihan itse. Parisuhdeongelmia, suhtautumisongelmia lappilaisilta päin jne. Välillä reilua feminismiäkin. Mutta silti, tämä on aika sotkuinen opus. Välillä rukoillaan ja välillä taas ollaan niin reteetä että. Ei oikein minun makuuni eikä tarjoa tänne mitään uutta. Juu, Lapissa on hienoa. Juu, voi elää ilman tiettyjä asioita ja rakastaa sikäläistä elämää. Juu, voi toipua äidin alkoholismista jne. Kaikki sälytetty samaan kirjaan ja vielä osittain kirjeiden ja päiväkirjojen muodossa. Juu en suosittele kuin aivan Lapin hulluille. En ihmeemmin pitänyt, vaikka tuttuja(kin) asioita ja ihmisiä kirjassa on (terkut vaan Resoon kans). Älkää nyt ainakaan ensimmäiseksi tätä lainatko! Erkki Pulliainen – Elämää Susi-Pulliaisena, harvinaisen viihdyttävät ja asiapitoiset muistelmat. Minä pidin ja suosittelen. Ensiksikin tässä Susj kertoo elämästään alusta asti, mm. invaliditeetistään (jota nyt ei kai kukaan juuri huomaa) sekä paljon historiasta ja vanhemmistaan. Lisäksi ajautumisestaan nimensä veroiseksi. Mukana hirmu hyvin ujutettuna tietoa ympäristöasioista, metsien tilasta, Itämerestä ym. aina ajankohtaisista asioista. Lisäksi ulosannettu mielenkiintoisesti ja hykerryttävästi (mm. yliopiston lakkokenraaliosuus ja ay-toimet). Tätä suosittelen kyllä kaikille vähänkin kaverista kiinnostuneille sekä vihertävästä elämäntavasta ja ympäristöasioista udekkaille. Welhottarelle iloinen yllätys, odotin puisevampaa tekstiä. Tämän voisi lukea toistekin tai jopa edukkaasti hankkia itsellensä (suuri suositus siis!).
POLGARA
KESKIMMÄISTÄ VIIKON PÄIVÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti