KÄLYINEN KESKIVIIKKO

Uaaah – keskiviikko näyttelee rumia kynsiään, mitähän tänään mahtaa olla tarjolla? Minä en enää odota edes mitään mukavaa tapahtuvaksi, kunhan jaksaisi nämä päivät töissä. Muuten ei väliä, näköjään. Illalla ei ole toivoakaan siitä, että jaksaisi edes jotakin järkevää tai edes tähdellistä. Ei vain jaksa. 

Varastolla reilu kiirus jatkuu, nääs nääs, kuukauden loppu on käsillä ja se tarkoittaa taas sitä, että eräät haluavat hommansa päivättäväksi tämän kuun puolelle, ne tilastot siis. Voihan kilin sukupuolielimet sentään! Eilen hajosi rintteri kesken kuumimman kiiruksen, tein kaiken minkä osasin, sitten mikropönkkä teki samat temput uudelleen: ei toimi. Hah, jostain löytyi vanha kaksoiskappale, joka toimi kasetin vaihdon jälkeen aivan hyvin. Joten taas mennäään! Ei edes tuo hässäkkä aiheuttanut mitään reageerausta muihin. No mitäpä sitä yhdestä rotasta ja sen tekemisistä, kunhan vain heidän työnsä tulevat tehtyä. No, tulivathan ne, toki. Tänään P-P pitää jonkinlaisen käskynjaon, vaihteeksi. Arvaan jo sisällön, mutta meidän on kaikkien pakko osallistua kokoukseen. 

Muutenkaan ei ole mitään uutta tarjolla. Mitäpä minulle nyt tapahtuisi? Tai mistä kirjoittaisin? No, paljostakin voisi kirjoittaa, mutta on asioita, joita en nyt lokissaan jaksa enkä viitsi tuoda esiin. Muutenkin menee aina liikaa valituksen puolelle. Ei tätä kukaan enää jaksaisi lukea, jos jaksaa nytkään. Hiljaista on residenssissä, joka kaikki huomioon ottaen on vain erinomaisen hyvä asia! Kissi tosin kaipaisi varmaan muutakin seuraa, mutta onhan Belgarion tulossa jo lauantaina *odottaa*, pääsee Vincentkin näyttämään taas temppujaan muillekin. Minä kun en jaksa enää kaikkeen kierimiseen ym. aina reagoida ihastuneesti, valitettavasti.

Pitäisi kaikenlaista, pitäisi jossakin vaiheessa ottaa kunnon kevätsiivous aiheeksi. Sitä pitänee miettiä jokunen viikko ja saada hra Ikkunanpesijä ottamaan asia itsellensä hoidettavaksi. Asiasta on alustavasti sovittu, mutta mutta .... Lisäksi aikataulut täytyy sovittaa niin, että Belgarionkin olisi tuolloin käytettävissä. Päästäinen? Kun minä en kuitenkaan juhli mitään niitä päiviä. Äh – liian aikaista miettiä edes sitä. Anti olla vaan.

Ei, en minä viitsi kiusata teitäkään pidempään. Täytyy mennä vängertämään evässaladoa, jätin sen aamuksi, että emmeet eivät vetisty ja painu kasaan. Joten vitamiinit, nikotiinit ja salaattia ,D

----------------------------------------

Purrrrve, kaiffat! Orja anto eile sitt fisuu, joo hei, semmose olemattoma biiti. Mä oisin voinu syädä vaikse koko fisun, nii ei. Makustelupala vaa, onks toss mitää laitaa? Mä vaan kysyn. Sitt tuli taas sitä tavismuanaa ja onneks iso nippu kaakkei, niit mitä se heitteli pitkin, ett mä sain hakee ja hyäkkii. Sitt se vähä aikaa jakso leikkii pelästysleikkii kummiski mun kaa. Ett se muka säntäilee *heheheh* mun perää, mä juaksen pakoo ja meen piiloo ja hyäkin sitt taas pakoo. Se on hei kliffaa, mut ei orja kauheen kauan jaksa semmost. Sen koipiset ei tykkää, nytki se lysähti soffall iha kesken pelin. Mä sain sitt vaa paijatus ja hännästvetoo, siis semmost kilttii vetoo! Ei oikeet roikotust, meinaa. Ett oli mull iha kliffaa, vaiks mami sanooki, ett mä tarviisin seuraa. No ois se kliffaa, jos joku taas tulis. Ku mä oon sillee ude, ett on kliffaa ku on porukkaa ja mä saan näyttää mitä mä osaan. Mutt toi jo sanoki, ett Poika on tuloss. Ei mee ku pari päivää, jee. Mä tykkään. Nyt mä sain kalkonii ja hampulikaakkei, koht toi laittaa mull päiväeväkset. Nyt mä vähä täss ensin meditoin ja meen pummii, jos se kert meinaa nyt vast tehdä sen eväkset, joss siäll ois jotai heekkui mukan, oviileit ainaskii!

Kliffaa keskimmäist viiko päivää!

----------------------------------------

Vincent, auttamaton herkkutakamus sinäkin.

Päivän slogan: Mitä sitä suremaan – aina jossain joku uusi löytää jonkun uuden!

Päivän biisi: Been Down So Long

Luettua: Helen Walsh – Englantilainen tragedia, monikulttuurisen perheen tarina, surullinen sellainen. Robbiella olisi ollut mahdollisuuksia, mutta hän luopui niistä Susheelan takia, naidakseen upean tamiliprinsessan. Kaksi lasta ja muutto keskiluokkaiselle asuinalueelle vievät Robbien lopunkin kunnianhimon musiikin tekemisestä ja hän elää vain täyttääkseen perheen tarpeet ja Sheilan (joksi Susheela on muuttunut) pienetkin odotukset. Lapset ovat kuitenkin omanlaisiaan, Ellie ja Vinnie – puoliverisiä, kuten he tulevat huomaamaan rasismin kasvaessa. Welhotar piti tästä melkoisen paljon, Vinnien kohtalo oli tyypillinen, pakkoratkaisu, mutta muutoin erittäin hyvä kertomus Manchesterin mielipideilmastosta 70—luvun lopusta nykypäiviin. Myös Sheilan kuvaus elämästä maahanmuuttajana Englannissa tuntuu hyvinkin todelliselta. Suosittelen kaikille, Walsh kuvaa erinomaisen hyvin ihmisten välisiä tilanteita ja tuntemuksia. Christian Oster – Siivooja, niin eleetön ranskalainen lyhyt romaani miehestä, joka ottaa siivoojaksi taitamattoman tytön ja matkustaa tämän kanssa rannikolle, että tästä ei saa irti oikein mitään. Pitäisi sitten kai sanoa, että tämä on hieno – no, minusta ei. Tässä ei juuri tapahdu mitään, tämä on Welhottarelle liian hienopiirteinen ja hienovarainen esitys. Suosittelen herkille ja taitaville kirjallisuusihmisille. Riku Korhonen – Hyvästi tytöt, lyhyitä novelleja tytöistä eri aikakausina, erilaisista tytöistä... 25 tiukkaa tarinaa rakkaudesta, siitä mikä on mahdollista ja mikä ei. Miehen elämässä tärkeintä ovat – tytöt. Luettavia tarinoita, minä en sitten vain osaa arvostaa. Osa ei iske eikä kosketa mitenkään, osassa olisi ainesta pidempään tarinaan. Welhotar suosittaa lyhytproosan ystäville.

 

KATKERA JA ÄRTYNYT! 

 

TOIVOTTAVASTI TÄMÄ PÄIVÄ ON PAREMPI...

Juu, että eipä eilisestä voi maanantai pahemmaksi mennä, todella. Jos joku voi mennä pieleen, kaikki – aivan kaikki. Oikeastaan jo sunnuntaista lähtien. Eli eilinen räyhähenki lähti siitä, että olin taas ja jälleen kerran lupautunut avittamaan erästä henkilöä, ottanut vapaaksi osan keskiviikosta jne. Jopa tilannut takson – hän ei yhtäkkiä halunnutkaan minua mukaansa, mutta kas, oli vain unohtanut ilmoittaa. No voi-voi! Kun vähän sanoin pahasti, minut sitten haukuttiinkin maanrakoon, miten pistän nokkani joka asiaan (ITSE pyysi!), haluan tietää hänestä ja perheestä asioita (on syytä, jos mennään viranomaisiin juttusille!) jne. Ei jaksa selittää! Päätin, että en enää ikinä, siis ikinäkoskaanmilloinkaan lähde kenenkään kanssa hoitamaan hänen asioitaan enkä hoida hänelle mitään muutakaan, en vaikka mikä olisi. Prle. Enkä hoida kyllä muidenkaan asioita, omani ja Belgarionin korkeintaan!

 

No, ans olla, töissä olivat koneet tiltissä – näytti, että joku ajo olisi menossa. Tarkemman selvittelyn jälkeen koko hallinnonhaaralla oli valtakunnallinen katkos. Haloo – ihan kiva taas, menikin pari tuntia siinä ihan ihmetellessä. Kun ne asiakirjat nyt sattuvat olemaan siellä koneella ja verkossa, prle. Jonka jälkeen söin kehnot evääni ja vielä liian nopeasti, sain vatsani kipeäksi, aloin väsyä ja kotiin mennessä ja taksoon kiskoutuessani katkaisin pari kynttä oikein juurta myöten poikki. Että saisiko olla vielä jotakin? Muuta mukavaa? Ai niin, huomasin tehneeni pahan mokan, jota on nyt myöhäistä korjata. Toisaalta, toisen henkilön olisi pitänyt se huomata asiaa tarkastaessaan. Niin että, en tiedä kenen kontolle sekin menee. Muistan jopa tilanteen, se oli näitä hässäkkä just-heti-nyt –tilanteita. Nolottaa, ei kuulu tapoihini.

 

Välttyäkseni lisäkidutukselta menin nukkumaan mahd. aikaisin, olin supiväsy. Ja nukuin, kyllä, siihen asti kun karvatakamus taas huolehti aamujolinoista. Mutta nukuttu on, ei nyt aivan hirveä väsy. Särky on seurana... hitsi, edes vähän lämpimämpää, ziitos. Sekin voisi vähän auttaa!  Kaikki puhuvat lomistaan, ketuttaa. Odottakaahan toukokuun alkuun, muhahhahah, silloin minä repäisen ja lomailen. Minä en kohta enää jaksa näitä aamuja, särkyisenä raahautua Varastolla kiusattavaksi. Kohta otan sen henkilökohtaisesti ja alan käyttäytyä rumasti. En kyllä eilenkään ollut kovin iloisan oloinen, eipä pahemmin ollu syytä.

 

Ai niin – uusi pankkini on nopea ja tehokas. Uusi kortti tuli eilen, tasan viikon päästä tilauksesta. Piti heti kokeilla toimiiko se ja kyllähän sitä sai 16 juuroa menemään ihan kummasti iiBeihin ,D Sen verran piti tuhluuttaa ihan piruuttaan. Minä olen riistokapitalismin uhri – kuluta, kuluta, tulee parempi olo! No, kunhan tarava saapuu toki rapotan asiasta, tshiih, ei, ei sentään vielä kissikenkiä. Kissikenkien osto on kiinni vain sopivan väri- ja kokoyhdistelmän puutteesta! Jos löydän oikeat, ostan sellaiset ihan piruuttaan, kaikkien kiusaksi. Tutuja en osta, sen minä kuitenkin lupaan – en ainakaan itselleni.

 

Tuntuu, että tästä viikosta on taas tulossa pitkä ja vaivainen. Huomenna on osastokokous, joka on taas sitä yhtä ja samaa, luulen. Kunhan P-P haluaa taas tietottaa, P-P piirtää ja kertoo. Kertokoon, pakko siellä on kuitenkin olla läsnä. Muuten ei tällä viikolla ole siis odotettavissa yhtään mitään, ehkä onneksi. Kun vain jaksaisi edes nämä päivät jotenkin läpi ilman suurempia kipusärkyvammoja ja väsymystä – siinä olisi minulle jo ihan tarpeeksi.

 

No niin ei kun vitamiinit, nikotiinit ja kissitavarat kuntoon!

 

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis ei, ei tuu mitää tost orjan safkajutskast. Nii luvattii mulle jotai ja mitä mä sain – piäne biiti fisuu ku se duunas eväitää. Sano, ett on nii vähä. Ettei riitä sillekkää. Ois sitt ilma, se on jo tarpeeks iso ja mä oon piäni ja nälkäne kissi. Piti sitt päiväll vaa vetää raksui ja tavismuanaa. Sain mä kunnon hampulikaakkei sitt illall kyll viälä. Ja sain olla orja kaa petis, se  vähä paijatti-rapsuttiki, mutt sitt se sammahti keske kaike. Ihan krooh yhtäkkii. No mäki sitt vaa goisin, mutt pitihä se herättää ennenku se karmeeäänine herätyskelli soi. Nii mä sitt jolisin sen hereill, ei se mun miälest enää oikeest goisinu, flöittas vaa. Kuha märisi taas. Sain biitin kalkonii ja kaakkei. Nyt on hyvä. Koht se laittaa mulle mun muut päiväjutskat, enneku se alkaa tekee muit judekoi. Nii se aina tekee, oon mä sen kuiteskii aika hyvin kouluttanu. Ett orja niinku toimii melkee sillee ku mä haluun. Tänää ois jo syytä saada kunno safkaa, jahas, se lupas. Näkis vaa, paljoha sitä luvataa. Orjat on just tommosii, ne mitää muista. Ottais nyt vaiks heti mjunuaisii sulaa, nii ni mull ois heti valmist safkaa ku se tulee.... Muistaaks se? Muistais nyt. Mä alan vetää unta kaaliin, orja ettii foton.

 

 

Kliffaa päivää vaa hei kaikill, kouluttakaa teki orjanne tottelevaisiks!

 

-----------------------------------

 

Vincent, tässä ei ole kyse koulutuksesta vaan pakkotyöstä.

 

Päivän slogan: Tämä päivä ei voi mitenkään enää olla huonompi kuin eilinen.

 

Päivän biisi: Pölyä ja tuhkaa

 

Luettua: Mirjami Hietala – Valkoiset lautalattiat,  vanheneva, eläkkeelle jäävä leidi rakennuttaa poikansa perheen talon lisäsiiveksi oman asunnon, josta hän haluaa tulevan juuri omansa näköinen. Rakentaminen ja kaiken miettiminen ja järjestelyt aiheuttavat kuitenkin odottamattoman suurta ahdistusta, miettimistä ja välillä muisteloja lapsuudesta. Välillä hän kokee olevansa haitaksi ja miettii, mitkä olisivat oikeita suhtautumistapoja asioihin. Toisaalta, hän haluaa itselleen nyt kaiken, mikä on parasta ja mistä hän oikeasti itse pitää. Asuntohan on vain hänelle itselleen, se viimeinen asunto, missä hän tulee asumaan loppuikänsä. Nuoret puhuvat jo rollaattorista ja hän vain miettii, huolehtivatko he hänestä – sitten lopussa. Hän käy myös läpi vanhoja papereitaan, kirjojaan, muistelee asioita ja tilanteita. Kirjassa oikeastaan käydään läpi koko rakennusprojekti sekä aivan fyysisesti ja työ kerrallaan, mutta myös luopuminen kauniista kaupunkiasunnosta  ja asettuminen tavallaan miniän pihapiiriin ja vaikutusalueeseen. Haikea, hiukka teräväkin kertomus vanhenevan naisen tunnoista eläkkeelle lähdön kynnyksellä. Aivan suositeltavaa luettavaa tällaisille ikääntyville haahkoille kuten minäkin eli tavallaan jopa pidin tästä, vaikka tilanteeseen onkin mahdoton eläytyä täysillä.

 

 

VIELÄKIN KETUTTAA!

 

WELHOTAR LEIKKII ORAVAA...

Ai että kuulkaas, nyt ketuttaa! Ketuttaa kuin pientä oravaa, joka ei ole saanut nukkua tarpeeksi. Lisäksi ketuttaa pari muutakin asiaa. Olen aika kehnolla tuulella, jopa maanantai-aamuksi. Voisin puraista noin alkajaisiksi joltakulta pään poikki, ihan kepeästi ohimennen. Riipiä kuni kurre käpyjä. Vetuttaa!

Ihmisillä on sitten jännä ja omituinen tapa näyttää paremmuuttaan (tai luultua sitä) jollakin tavalla. Minä nyt en vaan oikein kestä sellaista, en tod. Tulee räyhähenki ja pistää sanomaan tai tekemään jotakin. Nyt on juuri sellainen olo. Mutta antipa olla, kuitenkin tällä kertaa, prle! Pitäkää tunkkinne! Yritän pitää turpani tukossa, noin keskimäärin siis... Minä kyllä kestän arvostelua, tiettyyn rajaan asti. Mutta miksi pitäisi, minähän OLEN aina oikeassa – ai että ei, olenhan!

Eilinen olikin niin mukavan rauhallinen ja leppoisa, makoilin ja lueskelin. En tehnyt mitään järkevää enkä järjetöntä. Lääkitsin itseäni riittävän rajusti, että kipukin painui jonnekin tuonne taakse odottelemaan parempia aikoja iskeä takaisin. No niinhän se iskikin, nyt aamulla. Eli taas mennään, prle näitä työviikkoja. Edessä toinen toistaan kipeämpiä ja ikävämpiä päiviä, ei naurata.

Ai niin, unohdin kokonaan kertoa, että löysin minä sentään jotakin kivaa lauantaina. Aikaisemminhan kerroin siitä itämaisesta pikkupuodista, joka avattiin Malmin Novan puolella. Jossa ei oikein ollut minulle sopivia appeita, tofukin 1.90 ja muutenkin enempi tuonne arabimaihin tms. viittaavaa tavaraa ja maustetta. Mutta nyt – kioskin (sellainen se oikeastaan on eli hyvin pieni kauppa) ulkopuolelle oli järjestetty hirmuisen hyvä valikoima erilaisia kuivahedelmiä ja muita virityksiä ja minä löysin – sokeroitua inkivääriä! Isohko pussukka 2.45. Ei ole vastaan tullut, vaikka olen etsinyt ja hetihän se piti ostaa, kun eräätkin siitä paljon ovat puhuneet. On nannaa! Suosittelen, ihan mahdottoman herkkua, käy vaikka kurkkukarkiksi tms. Lupasin käydä toistekin ja katsastaa muutakin valikoimaa, halvaa kyllä löytyi montaakin plaatua. Lähinnä etsin seesaminsiemenlevyjä, en äkkiseltään ainakaan huomannut. Varmasti niitä siellä on, minulla on omituinen himo seesamiin nykyisin.

Ylläolevan laitoin muistiin eilen – nyt ei sekään kiinnosta. Eikä kiinnosta kyllä juuri mikään muukaan. Ajatukseni ovat nyt vähän muualla. Taidan siirtyä harjoittamaan paheita; lääkitystä, nikotiinia ja muuta mukavaa. Jospa se vähän korjaisi kieroutunutta ja katkeraa ajatusmaailmaani!

------------------------------------

Terrrrrrrrrve, kissinkat! Ei toi orja kyll taaskaa oo hyväll pääll, joo. Ei tuu heekkumuanaa, vaiks kui yrittäis pummii. Tavist vaa tarjotaa, en syä, tai syän sitt ku o pakko. Miks mä en muka saa muuta, täh? Piänt kissii iha kidutetaa tällee, sano. Mä en tykkää, en. Lupas se tänää jotai, mutt miten nii mä jaksan oottaa taas iltaa asti? Se ottaa koht jotai sulaa, se sano. Ja sitt mun pitää oottaa sata tuntii, ett sitä saa. Hei, safka on nii tärkee asia, ett se pitäis ottaa vakavast. Mä vaan meinaa, ett jos joku teist sanoo, ett mä vaan puhun ruuast. Mutt ku se on mull tärkeet! Ja goisimine. Orjaki ponppinu taas ylös vähä välii, nukkunu vissii yhtää. No enhä mäkää sitte, ihmetelly vaa, mikä sitä taas vaivaa. Ponppii ja ponppii taas vaa. Yritin mä saada sen goisiinki kissihoidoll, ei tehonnu täll kertaa sekää. Olkoo sitt, safkat ja orjat. Mä alan nyt jolisee oikee kunnoll. Toi otti foton ku mä pummin >o<

Kliffaa viikon alkuu!

--------------------------------

Vincent, olet yhtä vaativa ja arvosteleva kuin kaikki muutkin!

Päivän slogan: Vaikka parhaansa yrittää, paskaa sataa niskaan - aina.

Päivän biisi: Kolmatta jalkaa kaupunkiin

Luettua: Unni Drougge – Pahuudella on rakkauden kasvot. Omaelämänkerrallinen romaani, jossa kirjailija kertoo elämästään vaikean eron jälkeen sekä rakastumisestaan itseään nuorempaan Nicklasiin. Ensin he ovat silmittömän rakastuneita, kunnes totuus hiipii kehiin. Nicklas on väkivaltainen ja pyrkii hallitsemaan Unnin käytöstä ja vieroittaa hänet muista ihmisistä, ystävistä ja jopa lapsistaan sekä kirjoittamisesta. Unni jättää lapset entiselle miehelleen, ottaa yhden tytöistä mukaansa ja muuttaa yhteen Nicklasin kanssa. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta kotioloissa psyykkinen ja sitten myös fyysinen pahoinpitely jatkuu. Unni kuitenkin auttaa Nicklasia luomaan uraansa kustantamopiireissä, joissa tämä elääkin kuin kala vedessä. Lopulta muutkin huomaavat miehessä jotakin outoa; hän valehtelee, ei tunne asioita, on aggressiivinen ja petollinen. Kirjoittajan oma urakin on lähellä tuhoutua tämän mukana. Lopulta hän päätyy eroon, katkeraan ja raskaaseen eroon. Drougge on kirjallaan halunnut tuoda julki, kuinka usein naisia pahoinpidellään niin, että sitä ei välttämättä edes läheinen huomaa. Miten toinen osapuoli saa kaiken valtaansa ja miten eron uhalla ym. voidaan pelata kuin millä tahansa pelillä. Erinomainen kirja, tosin petollisen epämiellyttävä, perheväkivallasta ja sen seurauksista pahimmillaan. Tim Davys – Amberville, paluu alamaailmaan . Taatusti erilainen ruotsalainen dekkari. Pääosassa ovat pehmoeläimet, jotka selvittävät, mistä penikat tulevat ja kuka pitää ns. kuolemanlistaa, kun autot tulevat hakemaan risaisia lemmikkejä pois. Gangsterikuvaus, jossa pääosassa toimivalla nelikolla on jo Ambervillessa vauhdikas ja rikollinen menneisyys. Kun nyt pahamaineinen rikollispomo Kyyhkynen gorilloineen (kirjaimellisesti!) tulee vaatimaan palvelusta entisiltä apureiltaan, on heidän vain toteltava. Muuten läheiset saavat kärsiä. Melkoinen lukukokemus kaikin tavoin, suosittelen!

 

 

VÄLINPITÄMÄTÖN JA VASTUUTON! 

AAMU SAA - MINÄ EN!

No eipä tuo uni tunnu viihtyvän täällä torpassa, ei sitten millään. Vaikka eilen olin susiväsy, alkuyö meni horrostaessa ja vasta puolenyön jälkeen sain vähän unta. Kele, nyt kun saisi nukkua ihan kunnolla, ei mikään toimi. Ei edes uniavitteet eikä mikään. Vai liekö syynä se, että päivä oli puuhastelua täynnä ja illalla innostuin kirjoittamaan ja sitten vielä lukemaan lisää. No, tänään voi vielä päikkäröidä tai kohta painua uusiounille, joten ei hätää. 

Kirjasto tarjosi aika reteästi luettavaa, niillä pärjännee tämän viikon. Kaupoilta ei sitten mitään erikoista, ei myöskään vihannestsioskilta. Kehno on vihannestarjonta ja pakko oli ostaa pakkaseen vähän sitäkin puolta. Meille laadin lounaaksi alkupaloiksi savulohipasteijat ja pääruuaksi soijapiffit, riisiä sekä tomaatti-sieni –kastiketta. Oli hyvää, kyllä vaan! Jälkkäriksi kaffetta, rahkamötikät ja pieniä suklaavoffeleita. Eipä taaskaan tarvinnut syödä toista kertaa päivän aikana, sen verran täyttävää mättöä. Belgarion pitää nuista piffeistä kovasti, kuten minäkin. En vain viitsi niitä hirveän usein tehdä, on niissä oma hommansa ja niihinkin voi kyllästyä. Joten säästellään esiintymistiheyttä ja tarjoillaan välillä muutakin. Mukaansa Belgarion sai tofua, adjikaa, kuivattuja hedelmiä, vähän suklaabiittejä ja rahkamötiköitä. Kai niillä pari päivää pärjää...

Kun aikaa oli, käväisimme myös torilla. Ensimmäiset kirpparipöydät ovat jo tulleet aikoja sitten. Jäin selaamaan tietty kirjoja ja noloa – juu, ostin kolme taidekirjaa 10 juurolla, van Goghia ja virolaista grafiikkaa pari opusta. Toinen ikäänkuin valmis näyttely irrallisine grafiikanlehtineen. Ei paha hinta, minusta. Ja kyllä ne tuonne jonnekin hyllyyn mahtuvat, mahtuvathan?

Taksossa tapahtuikin sitten todella outoja. Kysyin kaksi kertaa taksolta, onko se minun nimelläni. Hyvää soomea puhuva mamu sanoi, kyllä-kyllä. No ei kun kassit takapaksiin ja kotoon. No, kotoon tultua puhelin soi toooosi pitkään. Siellä oli erittäin vihainen taksikuski, joka oli odottanut minua 15 min Risman edessä. Siis haloo? Nyt joko tämä ensimmäinen taksi otti väärän asiakkaan tai sitten oli tuplatilaus. No, vika ei ollut minun, mutta tämä toinen kuski minut kuitenkin haukkui. Siis miten minä muka voin tarkistaa, että taksi on juuri minulle tarkoitettu muuten kuin kysymällä? Ja jos vastaus on kyllä, tottakai minä menen! Pyysin kaveria siis soittamaan Iisalameen ja laitoin itsekin tiedon asiasta, että tämmöinen melkoisen oudohko tapahtuma nyt olisi, että jospa vaikka selvittelevät. Voihan joku kähmiä tuossa kyytejä lauantaisin, Prisman edessä on nimittäin mieletön taksotrafiikki lauantaisin puoliltapäivin, mummot ja me muut vammakkaat odottelemme siinä joukolla kotiinkuljetuksia.

Siivottuakin tuli eli Belgarion imuroi ja minä pyykkäsin. Residenssi on vähän kuosissa hetken aikaa ainakin. Olisi tekemistä, kun vain jaksaisi. Odotan innolla lomalistoja, merkitsen heti toukokuuksi ainakin viikon löhöloman – makaan enkä tee yhtään mitään! Olen kohta wörkkinyt ilman kunnon lomia pari vuotta, hiukan liikaa minullekin. Tekisi niin mieli vain makoilla jonkun aikaa, nukkua kun nukuttaa, syödä kun nälättää ja muuten vain olla!

On tämä nyt hankaavaa, kävin tässä välissä jo lepuuttamassa. Säryt vaivaavat aika pahasti, vahvemmat mömelöt vaikuttavat kovin hitaasti eivätkä siis vielä toimi. Argh. Taidan mennä päivityksen jälkeen vielä yrittämään pieniä aamu-unia, olen kovasti sen tarpeessa.

------------------------------------

 

Purrrrrrrrve, kavrut! Äh, noi kaupoilt tuanukkaa ku normikissitaravat. Mä en kyll ala siis hei. Enkä saanu ku vähä jotai lohipatseijaa, en syäny, maiston vaa. Ei sovi kissill. Sitt mä luulin, ett tulee lihapullei – no ei, ku siit murujutskast taas jotai mättöö ja semmost syätii vaa. Meikäkissi sai vaa tavismuanaa, no sain mä semmose ylimääräse kissikaakkiannokse. Ja toi lupas, ett tänää tai huomenn vois saada mjunuaisii tai fisuu. Enkä sitt herättäny tänää orjaa, ku se herätti mut! Ei se taaskaa oikee goisinu, pyäri ja hyppi pystys. Ei osannu ottaa relaa kunnoll. Kummallisii noi ihmiset, orjaki sanoo ett tekis miäli nukkuu nii ni ei nuku sitt kuiteskaa. Ett kummallist tommone, mä goisin taas ihan rauhas täss. Orja viakus, oo mitää hätää. Siin mä saan olla, jos en mee makaa kirjan pääle. Siit se ei oikee diggaa. Muute saan rapsutus-paijatust ja semmost. Ja eilenkii leikittii hyäkkimist ja kaikkee sellast vauhdikast judekaa. Mä olinki iha poikki sitte. Toi unohti ostaa sitä mun heekkumuanaa. Höh, ei ollu listall, se sano. Harva pää vanhall orjall. Unohtaa laittaa asioi jo listalkii. Mutt mä jatkan goisimist, orja ettii kuvaa...

Kliffaa söndaagii kaikill kavruill!

---------------------------------------

Vincent, karvatakamus, elämäni pimein valo!

Päivän slogan: Minulla ei ole edes uraa, jolla voisin epäonnistua...

Päivän biisi: Äiti pojastaan pappia toivoi

Luettua: Kirsti Ellilä – Pappia kyydissä, Ellilän parhaita viime vuosien opuksia. Pappi todellakin saa kyytiä monellakin eri tavalla, kun vaimo päättää saattaa opinnot loppuun ja valmistuu teologiksi. Perhekin lemmikkeineen häiritsee papin keskittymistä ja lähes viimeinen niitti on naispapin valinta kirkkoherraksi, vaikka hän ja vaimonsa käyvät kovaa vaalityötä etukäteen. Kun Matleena vielä alkaa ajatella ihan omilla aivoillaan ja kyseenalaistaa naispappeuden vastustajien teesit, onkin perhekatastrofi hyvällä alulla. Pappi irtisanoo itsensä ja sopii ihan itsensä kanssa kaikkien muuttavan Kouvolaan. Matleena taas päättää haluta pappisvihkimyksen, lopultakin hän on varma itsestään ja mielipiteistään, varma uskostaan. Välissä hän tosin tapasi Heikin, juomisen takia hyllytetyn ortodoksipapin, jolta ainakin sai keskusteluapua ja sympatiaa – ehkä hän rakastuikin, kuka tietää. Ellilä tuntuu tietävän mistä kirjoittaa, ympäristö on itselleni lievästi vieras. Suosittelen; ajankohtaista ja terävää, ajatuksia herättävää viihdettä. Ja huom. en luokittele tätä hömppään, eli arvostan. Lisää kirjasta myöhemmin siellä toisaalla!

 

VIELÄ VAAN VÄSY! 

 

TRAGEDIA MALMILLA – KISSA LUKITTIIN VÄKISIN SAUNAAN!

"Tietojemme mukaan Malmilla on jälleen sattunut inhimilllinen ja koskettava tragedia, kissojen kriisiapua on saatavissa ja pyrimme saamaan haastatteluun myös armeijan, poliisin erityisjoukot sekä hengellistä vahvistusta antavat vapaaehtoiset. Akuutti tilanne lienee kuitenkin jo päättynyt. Läheltä asiaa seuranneet kuvaavat, että keskiyön jälken eräästä asunnosta alkoi kuulua kissan vienoa, surumielistä jolinaa, kun tämä yritti herättää välinpitämätöntä ja kieroa, velttoa emäntäänsä. Emännän herättyä kuului vaimeaa rumaa sanankäyttöä, lievää manailua sekä sen jälkeen jyrkkä oven läimähdys. Sen jälkeen asunnossa vallitsi tuntikausia pelkkä hiljaisuus ja molempien osapuolen uninen tuhina. Tarkempien selvitysten mukaan kissa oli lukittu saunaan (!) ainakin kahdeksi tunniksi nukkumaan, emännän itse nukkuessa itsekkäästi pehmoisten vällyjen välissä. Kumpikaan osapuoli ei ole vielä suostunut haastateltavaksi ja äsken esiintyessään väkijoukoille parvekkeella, molemmat olivat mitä parhaita ystäviä eivätkä antaneet julkista lausuntoa asiasta. Kirjeen vaihtajamme Malmilla on kuitenkin varpaillaan ja palaa asiaan välittömästi, kun kuulemme jotakin uutta. Piiritystilanne on kuitenkin purettu, mutta valvontaa jatketaan..."

Lienee paras tunnustaa. Puolen yön tietämillä karvatakamus väkisin vänkäsi minut hereille kesken parhaiden unien. Suljin Vincentin baseen tietäen tarkkaan, mitä tein. Hetken kuului tosiaan pari joikaisua, sen jälkeen rapinaa, kun Vincent kiipesi paikalleen goisimaan. Kuuntelin vielä – raukea hiljaisuus. Sitten nukuin minäkin. Kun lopulta heräsin ihkaoikeasta unesta, painuin suoraan kylppäriin. Mitä tekee vangittu sankarimme, hah, herää ja tulee unisena pummaamaan kissikarkkia! Siinä teille vankeutta ja ahdistusta kerrassaan, höh. Vincent oli vetänyt itse taatusti yhtä sikeitä kuin minäkin ja heräsi vasta minunkin herättyäni. Että tällainen aamu tällä kertaa!

Viikko on ollut äärimmäisen raskas, työteliäs ja vähäuninen. Varastolla kiire vain jatkui eilenkin, oikein tosissaan vielä. Kiirusta piti koko päivän, ei ehtinyt kunnolla edes taukoja pidellä. Ei myöskään harjoittaa mitään nettihurjastelua, jossakin välissä jätin pari viestiä ja luin jokusen blogin. Muuten yhtä matalalentoa koko päivä. No, tämä ei varmaankaan jatku pitkään. Taas jotkut jäävät lomille jne. kuten olen jo kertonutkin. Tällainen työhurjastelu vaan tekee minut aina kipeämmäksi kuin olisi toivottavaa. Iltaisin olen kipeä ja väsynyt enkä mieluusti ottaisi lisämömelöitä. No, pakko se on ollut pari kertaa kietaista, särky on ollut infernaalista. Oikea olka kun pahastuu rätväkästä työnteosta melko nopeasti, samoin nilkat – niin omituiselta kuin se ehkä kuulostaakin.

Viikko on mennyt kotona tekemättä yhtään mitään, ei ole vaan ollut jaksuja mihinkään. Pakolliset hommat on hoidettu, muuten olen vain horrostanut ja lueskellut. Ei kiva eikä hyvä. Tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi nyt viikonloppuna hiukan edes yrittää reipastua. Ähhh, en jaksa. Taidan pyytää Belgarionia imuroimaan ja muu saa jäädä. Kai sitä joskus ehtii sitten ne muutkin, mitä pitäisi... ehkä. Kun unetkin ovat jääneet vähäisiksi, on olo sitten ollut vielä tavallista kehnompi. Särkyjen ja vähäunisuuden yhdistelmä tekee minut aika ikäväksi ja ärhäkäksi ihmiseksi. Tiedän, että käyttäydyn huonosti, jos takso on vähänkään myöhässä tai kuski on pikkuisenkaan torpso. Ei pitäisi, ei, mutta kun ei vaan jaksa olla kiva ja kohtelias. En kenellekään.

Belgarion on kuitenkin tulossa tänään avittamaan taas kirjasto- ja kauppareissulle. Pitäisi jotakin kauppalistaakin tuossa tehdä, jömmaruokaa on pakko haalia vähän enemmän kuin viimeksi. Ehkä jopa suunnitella, mitä söisi viikon aikana. Vihannekset ovat edelleen ongelma, toivottavasti tsioski tarjoaa jotakin kivaa ja edukasta. Soijarouhetta ja tofua sentään on, mutta jotakin muutakin voisi välillä apehtia. No, minä menen miettimään asiaa, ainakin jääkalaa voisi ostaa ja tehdä pinaattikalaa uunissa. Ja jotakin vähän herkumpaa täksi päiväksi lounaalle...

------------------------------------

Purrrrrrrve, kavrut! Hei, toi orja pisti mut vankilaa yälä. Hei se pisti! Luitteks tei, hei, luitteks? Mä vaan kysyn, onks se muka reiluu. Jos niinku kissi tarvii seuraa yälä ja vähä jolisee, nii ni orja herää ja pistää tonne kylppärii ja oven kii. No, mähän menin heti goisiin, mutt silti. Tota, mä itse asiassa heräsin siihe, ku se tuli aamull kylppärii. Muistanu ees koko juttuu. Ite se sanoo, ett nyt se on goisinu sitte hyvi. Joo kai nii. Nii goisin muute mäkin, bases on aina nasta goisii, ku siäl on pimeet ja lämpöst. Mutt ett laittaa oven kiini, nii ni se on epist! Tänää on onneks kauppapäivä ja orja tua mulle taas kaikkee, ihan kaikkee (no ei varmasti, toim.huom.). Ja sitt se tekee jotai hyvää ruakaa, jost mäki saan osan ja sillee. Ett kyll täst hyvä päivä on tulos, Poikakii tulee ja kaikkee, mmmmm. Nyt mä goisin täss surkeen näkösenä, kattokaa vaikka, toss alla on foto. En oo saanu ku ihan uutta kissanmuanaa, kaakkei, uutta vodaa ja raksui. Nih kerta, kattokaa, miten oon kehnosti hoidetu näköne ja huanokuntone, eiks? Ai ei vai.... nii tota, ehkä mä vähä liiottelen *nolo virn*.

 

Kliffaa viikendii hei kaikill, paljo heekkui ja kaikkee semmost!

----------------------------------------

Vincent, olet joskus äärimmäisen ärsyttävä eluk... siis kissa.

Päivän slogan: Parempi kissa saunassa kuin rääkymässä korvan juuressa keskellä yötä!

Päivän biisi: City Jail

Luettua: Antti Karisto – Satumaa, suomalaiseläkeläiset Espanjan Aurinkorannikolla, tutkimus aiheesta. Ei paha, mutta ensimmäiset 100 sivua menevätkin tutkimusmenetelmien ym. selostamiseen, kuten tapana on. Ja kirja todellakin on tutkimus, ei mikään romaani tms. Ihan mielenkiintoista faktaa, osa jo tiedossa toki olevaakin. Luettava opus, ei siinä mitään. Minua tämä ei nyt eräistä syistä ihan hirveästi kiinnosta, mutta muille tiedoksi, että tällainenkin on julkistettu. Sopiva asiasta kiinnostuneille tai jotenkin teemaan jo sotkeutuneille ,D

 

 

EI TÄMÄ VÄSY HELPOTA! 

 

WELHOTAR HARMITTELEE

Ähh, olipas kehnompi aamun alku! Juu, kissahan se minut hereille sai, tietty ja hitonmoiset käsisäryt myös vaivasivat puoli yötä. Ei pystynyt kykenemään enää edes pätkäuniin. Olin illalla laittanut kännikän piuhan päähän keittiön puolelle. Hämärästi olin juuri uneen putoamaisillani kuulevinani viestin tulleen... en jaksanut nousta katsomaan, en sitten millään. Aamulla arvelin sen olleen Hörhön ystävättäreltä, no juu ei, olisi ollut paljon mukavampi puhelu tiedossa. Ja paashat, niinhän minulle aina käy, tyypillistä... kun ei jostain syystä lähde asiakseen katsomaan jne. Jäks! Tsorgen, ei ollut tarkoitus olla vastaamatta, olin jo puoliunessa. *seli-seli-seli*. Nyt kyllä harmittaa =( Tyypillistä Welhottaren tuuria!

Varastolla pitää ihan hitonmoista kiirusta, sekin vaikuttaa, olen illalla susiväsy. Joka päivä väsy alkaa jo töissä, tunti ennen kotiinlähtöä. En millään enää jaksaisi, en pysy hereillä. Kun pääsen kotiin, on vähän parempi. Jotakin syötävää ja vähän lukemista. Lojumista ja ehkä jopa kone auki. Tosin saatan sammahtaa kesken lukemisenkin. Työtä nyt vaan on ihan tarpeeksi yhdelle Welhottarelle, vaikka olenkin nopea ja kätevä. Silti tuppaa kiirusta ja hätää. Kaikki haluavat hommansa tehtäväksi pika-pikaa jne. Lisäksi toinen työkaveri on puolipäiväinen ja vielä osa-aikaeläkkeellä, joten hän on kovin vähän paikalla. No, tulee niitä hiljaisempiakin päiviä, minä tiedän. Tai ainakin uskon kovasti siihen. Lisäksi odotan toukokuuta, aion merkata ensimmäisen lomaviikkoni sinne – kaikkien kiusaksi. Ei kukaan, ei todellakaan kukaan (ainakaan normaali) pidä kesälomaa toukokuussa ja loppuja pakollisia syksyllä. Minä olenkin erilainen muori, minä aion tehdä juuri niin. Mikäs on nimittäin mukavampaa kuin olla töissä kesä-heinäkuussa, kun talossa on suht hiljaista ja inhottava aurinko räköttää, jäks. Saa olla vilpoisassa huoneessa, suojassa ja rauhassa kesän inhoista riennoista ,D

Onneksi on jo perjantai, ei tätä jaksaisi enää yhtään pidempään! Tänään voisi vähän pakkovalvottaa itseään, saisi ehkä nukuttua aamulla edes pikkuisen lisää. Lisäksi pitää vähän suunnitella huomisia puuhia. Belgarionin kanssa pitäisi kirjastoon, no siellä ainakin on läjä varauksia odottamassa. Kaupoille toki myös, appeet ovat tosi vähissä. Taisin viime viikonloppuna alimitoittaa viikon ruuat, ainakin vihannesosion. Eli vaikka sitten pakkaseen lisävihannesta, jos ei kerran tuoretta löydy. Tofua on, samoin mausteita ja muuta kivaa. Kunhan normieväkset saisi kanniskeltua taas viikoksi residenssiin. Lisäksi pitäisi keksiä jotakin kivaa lounaalle huomiseksi – ehh, soijapiffejä? Täytyy illalla konfirmeerata Belgarionia asiasta.

Taksot ovat kulkeneet suht kohtuullisesti, niitä paria kämmiä lukuunottamatta. En vieläkään täysin luota vahvistuksiin, mutta hyvä näin. Jos aina toiminta olisi edes tällaista, ei minulla olisi oikeastaan mitään valittamista. Hei siis taksoasioiden suhteen, tarkoitan. Valittamista minä kyllä keksin aina jostakin!

Eheheh, uusi pankkini jo lähestyi viestillä, että uusi kortti on tulossa. Nopeaa toimintaa, laitoin hakemuksen vasta maanantaina! Hienova, varsinkin jos se toimii kuten pitäisi eli PayPalin kautta myös maksuvälineenä. Muuten mitään erityistä tarvetta ole moiselle, automaattikortti riittäisi ihan hyvin. Mutta tuo pahuksen eBay...

Juu juu, nyt vitamiineja, magnesiumia ja nikotiinia!

---------------------------------

Purve, kavrut! Mä en siis ala, toi muana meinaa. En syä, en. Syän sen kalkonin ku pummaan orjalt toss yälä. Ja hampulikaakit. En syä tota kissinruakaa. En syä ku vähä raksui. Mihi hävis ne mjunuaiset? Mä siis hei kysyn vaa? Juu en oo kipee, en vaa haluu syädä tota muanaa. Tai voin mä vähä syädä, sitt ku orja on häipyny. Mutt nyt meinaan olla vähä kronkeli. Ei se kyll aamusi availe mitää uusii puukkei tai ota heekkui sulaan. Ja sitt se taas möksöttää mulle, ett mä herätin sen. Mun miälest se uikutti jo unissaa. Sitä taas sattu, mä tiän. Oli se hereill, senki mä hiffasi. Nyt mä oon melkee uness, täss tsiigailen toine ööga auki, ett mitä se skrivailee. Mitä välii, must kummiski jotakii. Se melkee uhkas viädä mutt jo lekurill, jos mä en ala safkaa. Höh - kunno muanaa kehii, pliis. Täss muuta tarvii. Mutt ku on tommone hualimatoine orja, nii ei sitte. Mä oon nyt vähä pahall pääll täsä. Enkä ala leikki tai mee paijatettavaks, en varmaa mee. Illall ehkä sitt, jos tarjoomukset ois parempii...*uhkailee, kiristää, manipuloi*. Eikä must oo edelleenkää fotoi, ku mä paan ain silmät kii. Ei toi ehdi siin ajas ottaa fotoi ikinä. Ei se osaa ees kuvaa, semmone orja niinku. Mitää osaa, höh.

Kliffaa viikendi alkuu kummiskii kaikill, ei orjall!

----------------------------------

Vincent, kiitosta vaan taas tästäkin!

Päivän slogan: Minä pystyn vastustamaan lähes kaikkea, mutta en kiusauksia!

Päivän biisi: Vanha, mennyt ja entinen

Luettua: No, lopultakin sain sen Disneyn elämänkerran loppuun. Suosittelen, erinomainen selvitys miehen elämästä, elokuvista, ajatuksista, haaveista jne. Tässä saa selityksensä myös mm. Disneyn erinäiset toimet, joita on arvosteltu myöhemmin. Kaikille leffafriikeille ja muutoin asiasta kiinnostuneille! Max Brooks – Zombi, taistelijan opas. Kuolleet liikkuvat keskuudessamme, elintärkeä opas siitä, kuinka suojaudut zombeilta. Ja siinähän ne tärkeimmät olivatkin. Jos luulet, että zombien kanssa on helppoa, kannattaa lukaista tämä opas ja varautua hyvien ohjeiden mukaan – Welhotar suosittaa. Anne-Maria Kuopio – Etanadynamiittia, novelleja lapsista ja vanhuksista, syrjäytyneistä, ikävää ja vielä ikävämpää. Ei tämä kirja ainakaan nauruun juuri anna aihetta, sen verran ankeita tapahtumia ja sattumia novelleista löytyy. Mukana pari poikkeusta, toki, joista ansiota. Taidokasta kerrontaa kuitenkin, välillä ehkä joillekin hiukan ahdistavaakin. Suosittelen realisteille. 

 

 

ON SE VIIKONLOPPU MEILLÄKIN! 

 

ÖISTÄ PÄIVITYSTÄ, PALKKA-ASIAA JA MUUTA

Karvatakamus vieköön! Mikä ihme into tuolla katilla on jolista minut hereille keskellä yötä, no joo, retorinen kysymys. Pitää mennä katsomaan vessatuotoksia, putsata ne ja saada kalkonia – klo 1:n jälkeen yöllä. Ihan kiva hei! Eipä siinä sitten enää unta saa (yritin jo), joten päivitystä kehiin sitten aamuyön ratoksi.

Tapasimme sitten eilen Toverittaren kanssa – juu, kiitosta vaan – oli mukava tavata ja seuraavalla kerralla sitten jo luetaan *muahaah*. Kävimme syömässä kiinalaista. *örps* Welhotar vetäisi vain kanaa ja vihanneksia, mutta santsasi tietysti vihannespuolta ja tofua sekä sai itsensä kunnon ähkyyn loppupäiväksi. Tofu oli hyvää ja vihannekset erinomaisia, molemmat eri plaatua kuin itse teen eli mukavaa vaihtelua. No, eipähän tarvinnut ruokaa kotona. Lisäksi sain kassillisen kirjoja päivähoitoon, oikein huojentavaa, että on varalukemista! Kävimme myös Serkuissa ja toiset täydensivät karkkivarastojaan, toiset sitten taas ei ;D Jospa heti sovitaan, että kun karkit ovat loppu, nähdään taas? 

Varastolla on aika pirunmoinen kiirus, en ymmärrä miksi. Voin kyllä arvata eli lomia on vielä pitämättä ja jotkut aikovat taas ja jälleen lomailla, hmph. Töitä tulee tehtyä ihan raatona, ei ehdi edes nettiin lukaisemaan lokeja, korkeintaan hätäisesti pistäytyä. Ei kivaa, ei. Tosin päivä menee nopeasti, mutta vastaavasti on kipeämpi illalla. Eilen käytiin myös P-P:n kanssa ns. palkkaneuvottelu, joka kesti ehkä n. 5 min. Pelkkä toteamus siitä, että jaettavaa ylimääräistä rahaa ei ole, henk.koht. palkkoihin siis. Että se siitä. Tiesinkin sen jo ennestään, joten eipä siinä auta selittelyt. Lupauksia kyllä tuli, että ehkä ensi vuonna, kun sitä-ja-tätä on tapahtunut.... Ähhh, turha juttu, työnantajan kiitokset ilman palkankorotusta!

Taksokin kulki taas ajallaan. Tosin aamulla rankaistiin sillä, että lämmitys ei ollut päällä. Autossa oli kyllä ns. lämmitin päällä, mutta se puhalsikin kylmää ilmaa joten sisällä oli kylmempää kuin ulkona. Huomautin kyllä asiasta, kun hampaiden kalinalta pystyin. Lisäksi minut yritettiin nirhata; kaveri laittoi käsijarrun päälle ja tuli ulos hakemaan korttia. Virhe! Auto lähti itsekseen vyörymään ja kuski ehti häthätää sisään, minä taas olin jo tipahtamassa avoimesta ovesta. Että näin järkevää toimintaa, annoin siitäkin lievästi kitkerää palautetta. Että jos ei töissä saada hengiltä, on se mahdollisuus näemmä sitten olemassa vielä tässäkin vaiheessa! Että jotkut kuskit ovat vaan niin torpsoja, kele. No, kotiin pääsin nätisti, tuttu kuski eikä turhia puheita vaan suoraan pihaan, ziitosta vaan, niin sitä pitää. En minä työpäivän jälkeen jaksa lätistä, jollei ole kyse jostain innostavasta asiasta, kuten jonkun asian mollaamisesta tai reippaasta haukkumisesta suorastaan!

Eilisen kiinalaisen jälkeen Welhottaren koekeittiö väänsi illalla omat tofunsa. Olin laittanut ne aamulla marinoitumaan ja paistoin vain öljytilkassa. Lisäksi vihanneksia ja vähän kookosta, jep-jep. Appeet tälle ja huomiselle päivälle ovat valmiina ja jääkaappi näyttää taas aika tyhjältä. Höh! No, kyllä tässä lauantaihin pärjätään hyvinkin. Josta tuli mieleen, Liiteri on lähestynyt mainoksilla, jossa puoti ilmoittaa alentaneensa yli 40 tuotteen hintaa. Älkää uskoko, tai siis kerron tositarinan. Liiteri nosti jokunen kuukausi sitten mm. tomaattimakrillin ja donarin hintaa 20 – 30 senttiä kerrallaan, lopetin heti niiden ostamisen. Suhteessa perushintaan korotus oli järkyttävä. Nyt juuri nämä tuotteet ovat alennettujen joukossa, hinta on sama kuin ennen korotusta. Ai, että ne luulevat, ettei sitä kukaan huomaa, kele. Turha luulo, minä ainakin huomasin heti... Toisaalta, se ei estä minua enää ostamasta tomaattimakrillia, joka sattuu olemaan yksi herkuistani. Mutta kälmiä touhua, sano, ja niin läpinäkyvää. Luulevatko ne ihmisiä tyhmiksi vai?

Uaah, että väsyttää. Miten hemmetissä minä jaksan seuraavat 12 tuntia.... Kohta menen riipimään aamumömelöt, vitamiinit sun muut – jospa siitä vähän piristyisi.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Äh, eile ei ollu hyvä päivä, siis noin niinku ruakapolitiika kannalt. Ei mitää uutta muanaa, ei heekkui, ei mitää. Tai siis sainha mä kaakkei ja muut, mutt ei mitää erikoist. En sitt syäny. Heräti orjan toss yälä ku teki miäli kalkonii, antoha se. Paiskas päi nassuu, ilkeet tommone. Sitt se meinas mennä goisaa, mutt ei saanukkaa muka unta. Kyll mä vaan, heti painuin goisii, ku toi sai tän konee auki. Juu, on tää vähä kiaroo, mutt mitäs ei tuu kert kunno muanaa. Muana on ensteks tärkee asia sisäkisseill! Pitäis ton se tiätää, ett menis nyt vaa laittaa uudet muanat ja sekottelis vähä raksukuppii samall. Muute en oo tehny typerii, en. Oon ollu kilti, ku kert on kaikkee mjunuaist jäässä. Sillo on aika viisast yrittää ainaski. Ett jos meinaa pärjää ton orjan kaa, niinku. Vaiks kyll se jotai valitti eilenki, ett mä muka haisun. Enkä mä haisu, se oli vaan mun henkitys. Sille mitää voi, mun hampait ku ei pestä, hei ei tod. Tai mä haluisin näkee sen, ku yrittää. Vois samantiän tilaa itellee tikkausajan, ett ensin tikkaan mä ja sitte lekuri! Nih kerta.Ai, nyt orja liikku, ei se mennykkää laittaa mun mestoi. No, mä meen tsiigaa kuiteski, jos jotai aamupalaa. Kyll se ne safkat duunaa, ennenku lähtee tianaa niit raksurahoi. Ei se voi olla näi kiltil ja söpöll kissill paha, eihä (kyllä voi, toim.huom). Ett mä meen venaa... toi ettii jonku foto.

 

Kliffaa melkee jo viikon loppuu niinku, siis melkee hei!

---------------------------------

Vincent, talon ainoa optimisti!

Päivän slogan: Jos on pakko mennä töihin, mennään sitten tyylillä eli taksilla!

Päivän biisi: Valuva taivas

Luettua: Maarit Verronen – Normaalia elämää, aivan jumalattoman hyviä pienoisnovelleja ns. normielon puitteissa, joissa kaikissa mukana jotakin pientä kämmiä ja vinksahtanutta. Welhotar piti kovasti ja suosittelee muillekin! Markus Kajo – Kettusen kannettava, ähhh, pari kohtalaista juttua, mutta väittäisin jopa itsekin pääseväni (!) tuolle tasolle. Ei mitään ihmeellistä, en kummemmin pitänyt, vain Kettusen parhaille kavereille.

 

 

VÄSY JA RÄYTYNYT!