Karvatakamus vieköön! Mikä ihme into tuolla katilla on jolista minut hereille keskellä yötä, no joo, retorinen kysymys. Pitää mennä katsomaan vessatuotoksia, putsata ne ja saada kalkonia – klo 1:n jälkeen yöllä. Ihan kiva hei! Eipä siinä sitten enää unta saa (yritin jo), joten päivitystä kehiin sitten aamuyön ratoksi.
Tapasimme sitten eilen Toverittaren kanssa – juu, kiitosta vaan – oli mukava tavata ja seuraavalla kerralla sitten jo luetaan *muahaah*. Kävimme syömässä kiinalaista. *örps* Welhotar vetäisi vain kanaa ja vihanneksia, mutta santsasi tietysti vihannespuolta ja tofua sekä sai itsensä kunnon ähkyyn loppupäiväksi. Tofu oli hyvää ja vihannekset erinomaisia, molemmat eri plaatua kuin itse teen eli mukavaa vaihtelua. No, eipähän tarvinnut ruokaa kotona. Lisäksi sain kassillisen kirjoja päivähoitoon, oikein huojentavaa, että on varalukemista! Kävimme myös Serkuissa ja toiset täydensivät karkkivarastojaan, toiset sitten taas ei ;D Jospa heti sovitaan, että kun karkit ovat loppu, nähdään taas?
Varastolla on aika pirunmoinen kiirus, en ymmärrä miksi. Voin kyllä arvata eli lomia on vielä pitämättä ja jotkut aikovat taas ja jälleen lomailla, hmph. Töitä tulee tehtyä ihan raatona, ei ehdi edes nettiin lukaisemaan lokeja, korkeintaan hätäisesti pistäytyä. Ei kivaa, ei. Tosin päivä menee nopeasti, mutta vastaavasti on kipeämpi illalla. Eilen käytiin myös P-P:n kanssa ns. palkkaneuvottelu, joka kesti ehkä n. 5 min. Pelkkä toteamus siitä, että jaettavaa ylimääräistä rahaa ei ole, henk.koht. palkkoihin siis. Että se siitä. Tiesinkin sen jo ennestään, joten eipä siinä auta selittelyt. Lupauksia kyllä tuli, että ehkä ensi vuonna, kun sitä-ja-tätä on tapahtunut.... Ähhh, turha juttu, työnantajan kiitokset ilman palkankorotusta!
Taksokin kulki taas ajallaan. Tosin aamulla rankaistiin sillä, että lämmitys ei ollut päällä. Autossa oli kyllä ns. lämmitin päällä, mutta se puhalsikin kylmää ilmaa joten sisällä oli kylmempää kuin ulkona. Huomautin kyllä asiasta, kun hampaiden kalinalta pystyin. Lisäksi minut yritettiin nirhata; kaveri laittoi käsijarrun päälle ja tuli ulos hakemaan korttia. Virhe! Auto lähti itsekseen vyörymään ja kuski ehti häthätää sisään, minä taas olin jo tipahtamassa avoimesta ovesta. Että näin järkevää toimintaa, annoin siitäkin lievästi kitkerää palautetta. Että jos ei töissä saada hengiltä, on se mahdollisuus näemmä sitten olemassa vielä tässäkin vaiheessa! Että jotkut kuskit ovat vaan niin torpsoja, kele. No, kotiin pääsin nätisti, tuttu kuski eikä turhia puheita vaan suoraan pihaan, ziitosta vaan, niin sitä pitää. En minä työpäivän jälkeen jaksa lätistä, jollei ole kyse jostain innostavasta asiasta, kuten jonkun asian mollaamisesta tai reippaasta haukkumisesta suorastaan!
Eilisen kiinalaisen jälkeen Welhottaren koekeittiö väänsi illalla omat tofunsa. Olin laittanut ne aamulla marinoitumaan ja paistoin vain öljytilkassa. Lisäksi vihanneksia ja vähän kookosta, jep-jep. Appeet tälle ja huomiselle päivälle ovat valmiina ja jääkaappi näyttää taas aika tyhjältä. Höh! No, kyllä tässä lauantaihin pärjätään hyvinkin. Josta tuli mieleen, Liiteri on lähestynyt mainoksilla, jossa puoti ilmoittaa alentaneensa yli 40 tuotteen hintaa. Älkää uskoko, tai siis kerron tositarinan. Liiteri nosti jokunen kuukausi sitten mm. tomaattimakrillin ja donarin hintaa 20 – 30 senttiä kerrallaan, lopetin heti niiden ostamisen. Suhteessa perushintaan korotus oli järkyttävä. Nyt juuri nämä tuotteet ovat alennettujen joukossa, hinta on sama kuin ennen korotusta. Ai, että ne luulevat, ettei sitä kukaan huomaa, kele. Turha luulo, minä ainakin huomasin heti... Toisaalta, se ei estä minua enää ostamasta tomaattimakrillia, joka sattuu olemaan yksi herkuistani. Mutta kälmiä touhua, sano, ja niin läpinäkyvää. Luulevatko ne ihmisiä tyhmiksi vai?
Uaah, että väsyttää. Miten hemmetissä minä jaksan seuraavat 12 tuntia.... Kohta menen riipimään aamumömelöt, vitamiinit sun muut – jospa siitä vähän piristyisi.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Äh, eile ei ollu hyvä päivä, siis noin niinku ruakapolitiika kannalt. Ei mitää uutta muanaa, ei heekkui, ei mitää. Tai siis sainha mä kaakkei ja muut, mutt ei mitää erikoist. En sitt syäny. Heräti orjan toss yälä ku teki miäli kalkonii, antoha se. Paiskas päi nassuu, ilkeet tommone. Sitt se meinas mennä goisaa, mutt ei saanukkaa muka unta. Kyll mä vaan, heti painuin goisii, ku toi sai tän konee auki. Juu, on tää vähä kiaroo, mutt mitäs ei tuu kert kunno muanaa. Muana on ensteks tärkee asia sisäkisseill! Pitäis ton se tiätää, ett menis nyt vaa laittaa uudet muanat ja sekottelis vähä raksukuppii samall. Muute en oo tehny typerii, en. Oon ollu kilti, ku kert on kaikkee mjunuaist jäässä. Sillo on aika viisast yrittää ainaski. Ett jos meinaa pärjää ton orjan kaa, niinku. Vaiks kyll se jotai valitti eilenki, ett mä muka haisun. Enkä mä haisu, se oli vaan mun henkitys. Sille mitää voi, mun hampait ku ei pestä, hei ei tod. Tai mä haluisin näkee sen, ku yrittää. Vois samantiän tilaa itellee tikkausajan, ett ensin tikkaan mä ja sitte lekuri! Nih kerta.Ai, nyt orja liikku, ei se mennykkää laittaa mun mestoi. No, mä meen tsiigaa kuiteski, jos jotai aamupalaa. Kyll se ne safkat duunaa, ennenku lähtee tianaa niit raksurahoi. Ei se voi olla näi kiltil ja söpöll kissill paha, eihä (kyllä voi, toim.huom). Ett mä meen venaa... toi ettii jonku foto.
Kliffaa melkee jo viikon loppuu niinku, siis melkee hei!
---------------------------------
Vincent, talon ainoa optimisti!
Päivän slogan: Jos on pakko mennä töihin, mennään sitten tyylillä eli taksilla!
Päivän biisi: Valuva taivas
Luettua: Maarit Verronen – Normaalia elämää, aivan jumalattoman hyviä pienoisnovelleja ns. normielon puitteissa, joissa kaikissa mukana jotakin pientä kämmiä ja vinksahtanutta. Welhotar piti kovasti ja suosittelee muillekin! Markus Kajo – Kettusen kannettava, ähhh, pari kohtalaista juttua, mutta väittäisin jopa itsekin pääseväni (!) tuolle tasolle. Ei mitään ihmeellistä, en kummemmin pitänyt, vain Kettusen parhaille kavereille.
VÄSY JA RÄYTYNYT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti