Ai että kuulkaas, nyt ketuttaa! Ketuttaa kuin pientä oravaa, joka ei ole saanut nukkua tarpeeksi. Lisäksi ketuttaa pari muutakin asiaa. Olen aika kehnolla tuulella, jopa maanantai-aamuksi. Voisin puraista noin alkajaisiksi joltakulta pään poikki, ihan kepeästi ohimennen. Riipiä kuni kurre käpyjä. Vetuttaa!
Ihmisillä on sitten jännä ja omituinen tapa näyttää paremmuuttaan (tai luultua sitä) jollakin tavalla. Minä nyt en vaan oikein kestä sellaista, en tod. Tulee räyhähenki ja pistää sanomaan tai tekemään jotakin. Nyt on juuri sellainen olo. Mutta antipa olla, kuitenkin tällä kertaa, prle! Pitäkää tunkkinne! Yritän pitää turpani tukossa, noin keskimäärin siis... Minä kyllä kestän arvostelua, tiettyyn rajaan asti. Mutta miksi pitäisi, minähän OLEN aina oikeassa – ai että ei, olenhan!
Eilinen olikin niin mukavan rauhallinen ja leppoisa, makoilin ja lueskelin. En tehnyt mitään järkevää enkä järjetöntä. Lääkitsin itseäni riittävän rajusti, että kipukin painui jonnekin tuonne taakse odottelemaan parempia aikoja iskeä takaisin. No niinhän se iskikin, nyt aamulla. Eli taas mennään, prle näitä työviikkoja. Edessä toinen toistaan kipeämpiä ja ikävämpiä päiviä, ei naurata.
Ai niin, unohdin kokonaan kertoa, että löysin minä sentään jotakin kivaa lauantaina. Aikaisemminhan kerroin siitä itämaisesta pikkupuodista, joka avattiin Malmin Novan puolella. Jossa ei oikein ollut minulle sopivia appeita, tofukin 1.90 ja muutenkin enempi tuonne arabimaihin tms. viittaavaa tavaraa ja maustetta. Mutta nyt – kioskin (sellainen se oikeastaan on eli hyvin pieni kauppa) ulkopuolelle oli järjestetty hirmuisen hyvä valikoima erilaisia kuivahedelmiä ja muita virityksiä ja minä löysin – sokeroitua inkivääriä! Isohko pussukka 2.45. Ei ole vastaan tullut, vaikka olen etsinyt ja hetihän se piti ostaa, kun eräätkin siitä paljon ovat puhuneet. On nannaa! Suosittelen, ihan mahdottoman herkkua, käy vaikka kurkkukarkiksi tms. Lupasin käydä toistekin ja katsastaa muutakin valikoimaa, halvaa kyllä löytyi montaakin plaatua. Lähinnä etsin seesaminsiemenlevyjä, en äkkiseltään ainakaan huomannut. Varmasti niitä siellä on, minulla on omituinen himo seesamiin nykyisin.
Ylläolevan laitoin muistiin eilen – nyt ei sekään kiinnosta. Eikä kiinnosta kyllä juuri mikään muukaan. Ajatukseni ovat nyt vähän muualla. Taidan siirtyä harjoittamaan paheita; lääkitystä, nikotiinia ja muuta mukavaa. Jospa se vähän korjaisi kieroutunutta ja katkeraa ajatusmaailmaani!
------------------------------------
Terrrrrrrrrve, kissinkat! Ei toi orja kyll taaskaa oo hyväll pääll, joo. Ei tuu heekkumuanaa, vaiks kui yrittäis pummii. Tavist vaa tarjotaa, en syä, tai syän sitt ku o pakko. Miks mä en muka saa muuta, täh? Piänt kissii iha kidutetaa tällee, sano. Mä en tykkää, en. Lupas se tänää jotai, mutt miten nii mä jaksan oottaa taas iltaa asti? Se ottaa koht jotai sulaa, se sano. Ja sitt mun pitää oottaa sata tuntii, ett sitä saa. Hei, safka on nii tärkee asia, ett se pitäis ottaa vakavast. Mä vaan meinaa, ett jos joku teist sanoo, ett mä vaan puhun ruuast. Mutt ku se on mull tärkeet! Ja goisimine. Orjaki ponppinu taas ylös vähä välii, nukkunu vissii yhtää. No enhä mäkää sitte, ihmetelly vaa, mikä sitä taas vaivaa. Ponppii ja ponppii taas vaa. Yritin mä saada sen goisiinki kissihoidoll, ei tehonnu täll kertaa sekää. Olkoo sitt, safkat ja orjat. Mä alan nyt jolisee oikee kunnoll. Toi otti foton ku mä pummin >o<
Kliffaa viikon alkuu!
--------------------------------
Vincent, olet yhtä vaativa ja arvosteleva kuin kaikki muutkin!
Päivän slogan: Vaikka parhaansa yrittää, paskaa sataa niskaan - aina.
Päivän biisi: Kolmatta jalkaa kaupunkiin
Luettua: Unni Drougge – Pahuudella on rakkauden kasvot. Omaelämänkerrallinen romaani, jossa kirjailija kertoo elämästään vaikean eron jälkeen sekä rakastumisestaan itseään nuorempaan Nicklasiin. Ensin he ovat silmittömän rakastuneita, kunnes totuus hiipii kehiin. Nicklas on väkivaltainen ja pyrkii hallitsemaan Unnin käytöstä ja vieroittaa hänet muista ihmisistä, ystävistä ja jopa lapsistaan sekä kirjoittamisesta. Unni jättää lapset entiselle miehelleen, ottaa yhden tytöistä mukaansa ja muuttaa yhteen Nicklasin kanssa. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta kotioloissa psyykkinen ja sitten myös fyysinen pahoinpitely jatkuu. Unni kuitenkin auttaa Nicklasia luomaan uraansa kustantamopiireissä, joissa tämä elääkin kuin kala vedessä. Lopulta muutkin huomaavat miehessä jotakin outoa; hän valehtelee, ei tunne asioita, on aggressiivinen ja petollinen. Kirjoittajan oma urakin on lähellä tuhoutua tämän mukana. Lopulta hän päätyy eroon, katkeraan ja raskaaseen eroon. Drougge on kirjallaan halunnut tuoda julki, kuinka usein naisia pahoinpidellään niin, että sitä ei välttämättä edes läheinen huomaa. Miten toinen osapuoli saa kaiken valtaansa ja miten eron uhalla ym. voidaan pelata kuin millä tahansa pelillä. Erinomainen kirja, tosin petollisen epämiellyttävä, perheväkivallasta ja sen seurauksista pahimmillaan. Tim Davys – Amberville, paluu alamaailmaan . Taatusti erilainen ruotsalainen dekkari. Pääosassa ovat pehmoeläimet, jotka selvittävät, mistä penikat tulevat ja kuka pitää ns. kuolemanlistaa, kun autot tulevat hakemaan risaisia lemmikkejä pois. Gangsterikuvaus, jossa pääosassa toimivalla nelikolla on jo Ambervillessa vauhdikas ja rikollinen menneisyys. Kun nyt pahamaineinen rikollispomo Kyyhkynen gorilloineen (kirjaimellisesti!) tulee vaatimaan palvelusta entisiltä apureiltaan, on heidän vain toteltava. Muuten läheiset saavat kärsiä. Melkoinen lukukokemus kaikin tavoin, suosittelen!
VÄLINPITÄMÄTÖN JA VASTUUTON!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti