SAIRAS LOMALAINEN RAUHOITTUU?

Nonnih, kehnosti nukkunut sairas lomalainen tässä, tere! En minä jaksanut Varastolla, kävin omisarviksella, joka huolestuneena katseli ja kyseli, kirjoitti alkuun viikon sairista ja lupasi C-todistuksen. Tarkoituksena siis olisi hakea edes vammaistukea, kohonneisiin kustannuksiin. Eli silloin voisi jopa oikeasti maksaa jollekin siitä, että saisi joitakin huoltotöitä täällä tehtyä eli kunnolla siivottua ja muuta tarpeellista tehtyä, ruokaa kannettua ja kirjoja roudattua. En kyllä usko, että se menee KELAssa läpi, ei mene moni muukaan asia, mutta yrittää pitää. En minä muutakaan enää keksi. Ei näillä diagnooseilla pääse kuitenkaan eläkkeellekään. Tosin otan senkin seuraavan kerran puheeksi.

Hra Ikkunanpesijälle jätin kyynisen viestin, muistaako hän ikkunat, ne joista ei näy läpi. Lyhyt kuittaus tuli lähes välittömästi, jep, muistaa ja soittaa. Nalkutan niin kauan, että asialle tapahtuu jotakin. Ihmettelen vaan, kun oikeasti olen luvannut maksaa, joko kuitilla tai ilman – ihan miten hra itse haluaa! Jos ei raha kelpaa ja on ongelmia sekä valittaa laskujen kaatuvan päälle, on ehkä turha nirsoilla sitten tämän homman kanssa. Tällä summalla nyt ainakin kuittaisi varmaan yhden puhelinlaskun tai nettiyhteyden. Kele. Vetuttaa, kun ihmisten lupauksiin ei voi luottaa. Vaikka pitäisihän minun hänet tietää ja muutenkin sen verran ihmisiä tuntea. Luotan vain Belgarioniin ja hän ilmoittaa reilusti silloin, jos ei pääse tai on jotakin muuta. Muihin ei siis kannattaisi luottaa pätkääkään, mutta ilmeisesti ihmiseen on kuitenkin sisäänrakennettuna jonkinlainen systeemi, että pitäisi vähän luottaakin eikä aina vain epäillä kaikkea. Vaikka siis olen peruspessimisti...

Ette muuten usko, peruin tietty tämän viikon työmatkat Iisalamen kautta. Siellä oli eräs henkilö, joka ennenkin on osoittanut kykynsä ja taitonsa hoitaa asiat. Vain hetken päästä tuli viesti, että hän on perunut työmatkat ja jättänyt vapaa-ajan matkat sillensä, kuten pyysinkin. Lisäksi toivotti voimia hautajaisiin ja silleensä. Nimestä muistan leidin aikaisemminkin toimineen ihan järkevästi ja inhimillisesti, on siellä pari muutakin järki-ihmistä töissä. Ikävä vaan, että torpsot mustaavat koko putiikin maineen. Lisäksi selvitin, montako matkaa on jäljellä. Minun pitäisi käydä ehkä tällä viikolla vielä viettämässä pari tuntia tuossa Malmin ostarilla, rauhassa niissä kaupoissa, joihin Belgarion ei suostuisi mukaan, hmmmm. Mikäli pystyn kykenemään, teen sen to tai pe. 

Keskiviikkona en varmaan kykene mihinkään kummempaan, kun on ne hautajaiset. Niitä skitsoaa etukäteen ja vänisee jälkikäteen. Silloin ei ole siis aikeita tehdä mitään järkevää. Lisäksi lääkitys on tuolloin titrattava kohdallensa määrän, laadun ja ajoituksen osalta. Onneksi ei tarvitse ihmetellä vaatteiden kanssa. Kas Welhottarella kun on mustaa mustalla vaikka minkä verran. Kukkapuska on tilattu ja kortin sekä värssyn olen melkein jo tehnyt – eli suunnitellut ja toteutan ne tänään. Siinähän sitä, päivälle ohjelmaa. 

Puolet säryistä häipyy jo pelkällä ajatuksella, että ei tarvitse mennä palelemaan ja odottamaan taksoa! Ehkä energiaa riittää tänään sitten pikkuisen johonkin muuhunkin, toivoo tämä. Ähh, kävin jo leppoisilla aamu-unilla. Nukuttaa lisää...

----------------------------------------

Purrrrrrmenta, kaiffat! Mami onkii mun kaa koko viikon, hei se on. Eile se kyll ei taaskaa saanu goisittuu, vaiks mä goisin viakus. Ei ku yks pyäri ja hyppäs ynpäriinsä ylös ja takasi. On se levotoine ihmine, meinaa. Ei se osaa ottaa relaa. Mä sain kyll taas donarii vähä, ku se teki semmost saladoo, mihi tuli donarii kans. Pilas sen kyll, ku tunki mukaa vatillise vihanneksei ja tiätteks te ison raakan sipulin! Karmee dunkkis, ja valkosipulii lisäks. Fyi! Mä melkee voinu olla sen viakus, ku se vaa otti kulho nassu etee ja pisti rouskuttaen. Appeet vaa sinkoili. Ja sitt se haisu sill sipulill koko illa. Eikä ku sano vaa njams ja väitti, ett himass voi syädä sitäkii. Just joo, yhtää välitä mun hajuaisteist ja sillee. Sipulill haiseva orja nyt sitt täälä, hei. Muute mä oon ollu ihan kilti, joo, oon. Enkä oo tehny tyhmii. Vähä kyll loukkaannui, ku eilen oisin voinu jäädä partsill ja toi ei suastunu. Väitti, ett siäll tulee galsa. No tota, nii, no tuleeha siäl. Oikeestaa aika pian. Mutt silti mä oisin voinu olla siälä vähä pidempää. Äske ku kävin ulkon, en suastunu jäämää. Nyt on viäl pimeet ja oikeest galsaa. Mutt illall, jos aurinko ois näkyviss, siäll ois jo tosi kliffaa. Munkii miälest siäl on likast, mutt ku siäll ei voi tekee mitää, ennenko ne klasit on pesty – sanoo orja, on se siin oikees. Ei oo mulle mattoo, sitä isoo ja silleesti. Mun paikkakaa oo kondikses eikä muuta. Ähh, ei täss kandee valittaa. Mami on himas, se on pääasia. Ja mull on heekkui jömikses. Kuvei ei oo, ett siin taas orjall hommii...

Kliffaa viiko jatkumist kaikill!

----------------------------------------

Vincent, parvekkeelle ei ole vielä tullut kevät!

Päivän slogan: Pelkkä ajatus hetkittäisestä vapaudesta vie jo osan säryistä ja apeudesta.

Päivän biisi: Just Feel Better

Luettua: Juan Gomez-Jurado – Taivaspaikka, argh. Taviskoodi poikii kaikennäköistä paashaa edelleen. Kun siihen sekoitetaan vielä vanha miljardöörijuutalainen, fasismin jäljet, terrorismia ja muuta sekavaa, saa aikaiseksi tällaisen. Kehnosti luettava, epämääräinen opus, jolla ei ole minkäänlaista arvoa – ei edes jännäriksi. Jopa useampi kotomainen omakustanne viihdyttää enemmän. Paashaa paremmassa paketissa, en ymmärrä miksi tätäkin on jossain jopa arvostettu. Ei kannata lukea, tulee vain paha mieli nuoren kirjoittajan puolesta. Tuppurainen, Kauppinen, Paakkanen – Liukuvoidetta ja laatuaikaa, Parisuhdeopas homoksi, lesboksi tai heteroksi aikoville. Pilke silmäkulmassa koottu opus kaikesta tarpeellisesta, jota pitää tietää. Aivan asiaa ja hiukan asian viertäkin. Luvattoman hauska opus, vaikka todella onkin asiaa eli nyt loppui heteronormatiivisuus. Suosittelen ihan jokaiselle. Sopii vaikka seksuaalisuudestaan epävarmalle nuorelle, kaapissa olevalle heterolle ,D ja muiden vähemmistöjen edustajille. Tästä kunnon opas kaikkiin tilanteisiin, myös eroon ja sen käsittelyyn, vapaa-ajan viettoon, suhteen vakinaistamiseen jne. Tiukkaa työtä, kirjoittajina itse hetero, homo ja lesbo, joten asiantuntemusta löytyy joka saralla. Minä pidin ja suosittelen, tästäkin myöhemmin ehkä pikkuisen enemmän siellä toisaalla...

 

 

NUKKUMAAN LISÄÄ... 

TUUTIN TÄYDELTÄ SITÄ ITTEENSÄ! *älä lue, jos et kestä*

On urvahdettu silloin tällöin eilisen päivän aikana. Oikeasti nukuttu kehnoa unta kolmisen tuntia. Mitään järkevää en pystynyt tekemään, särky oli infernaalinen. Kirjoitus sentään sujui, vähän sain aikaiseksi. En tarpeeksi. Jotakin kuitenkin. Olen poikki, väsynyt ja kipeä. Eikä minusta ole mihinkään. Olo on täysin turha, kelpaamaton, orpo. Varasin ajan omisarvikselle. Minä en jaksa. Minun pitäisi kaikkea, mutta en pysty. En, vaikka siltä näyttääkin. Varmasti sieltä katsoen. Ei, minä en soita teille keskellä yötä enkä pyydä apua. En. Minä käytän senkin ajan itkemiseen ja valittamiseen. Se on kansantaloudellisesti hyödykkäämpää.

Minä voisin elää täällä rauhassa, jos saisin tehdä asiat omaan tahtiini – mutta ei. Ilman mitään velvoitteita, ilman työtä, mieluummin vaikka sitten ilman rahaakin. Ei tässä enää kauaa keikuta, täälläkään. Antakaa siis edes se rauha, edes! 

Taksotilaus eli armas Iisalami ei eilen suostunut vastaamaan minulle koko iltapäivänä! Kun lähetin huomaustusmeilin, että jo tunteja sitten lähetin tilauksen, vastaus oli ”Meilitilaukset käsitellään ei-kiireellisinä!” Olisihan toki kiva tietää, pääseekö taas edes työhön ja mihin aikaan! Hautajaisiin menolle ja kukkien hakemiselle annettiin aikaa kokonaista 14 minuuttia – laitoin lievästi vittuilevaa vastinetta. Eihän tuona aikana ehdi edes kappeliin, saati sitten kukkakauppaan. Syyttivät järjestelmäänsä... Hienoa, näin se palvelu kehittyy ja paranee, jos vähän arvostelee. Voihan vittu – minä sanon nyt vittu-vittu-vittu! Sen verran olen kyllästynyt tähän kaikkeen; takseihin, särkyihin. Siihen, että en saatana soikoon pysty edes luuttuamaan lattiaa, perkele! Saati pesemään niitä helvetin ikkunoita. Minua vituttaa armottomasti. Sensuroikaa ja jättäkää väliin, jos ette kestä. Minun kyykyttämiseni saisi nyt luvan loppua!

Minä taidan tällä viikolla vetää persekännit, sellaisen tajuttomuustilan. Tai laillisia mömelöitä riittävästi, onhan se sentään se huoleton ja hyväksytty vaihtoehto. Paitsi sisuskaluille. Mitä välii! Alkaa olla hiukan reippaasti pinna kireällä, kaiken paskan jäljiltä. Vai vielä ”ihana kevät”, tulkaa ja eläkää tätä elämää vaikka vain pari viikkoa – ihan luvan kanssa saisi sen tehdä! Olisi kevät kaukana. Ei ole ulkonakaan kevättä, ei edes sen haisua. 

Jos olisi valta ja mieli, lähtisin kävelemään tuolta ja ryhtyisin friikuksi. Mutta kun ei ole, tarvitsisi olla ns. omaa rahaa, sellaista ylimääräistä. Enkä minä yritystä ala perustamaan, se on vaarallista. Tosin tietäisin mitä voisin tehdä, toisaalta, siitä ei takuulla kukaan eikä mikään taho maksaisi. Joten se siitäkin ajatuksesta. Heittäytyisin työttömäksi, kyllä minä pärjään aika vähällä. Olisi ainakin parempi olo, fyysisesti ja tod.näk. henkisestikin. On nuo päällikkövarastot niin perseestä!

Ette te halua minulta ruokalistaakaan, se on taas vihanneksia vihanneksilla. Antaa siis olla, ihan rauhassa vaan. Minä syön juuri sitä mitä haluan ja mikä sattuu tällä kertaa menemään alas edes jotenkuten.

Ulkonakin on kylmä, minä olen palellut koko viikonlopun jo muutenkin.

-----------------------------------

Purrrrrve, kissinkat! Mä en tiädä mitä mä löysin, matto haisuu hyväll. Joo, siihe tippunu jotai ku noi on syäny. Nyt mä oon vahtinu sitä mattoo, jos siihe taas ilmestyis jotai, fisuliinii tai tipuu. Taitaa olla turha toivo. Mami on vähä snärkkis, ei kyll mulle. Iteksee urputtelee ja kävelee iha oikeest seinii pitki. Eile se yritti jotai tekee, mutt ei pystyny. Sitt se suuttu, ei kyll taaskaa mulle, ku itellee. Haukku itteesä >o< On noi ihmiset outoi. Antais olla, kyll mä voin elää vaiks onkii roskii eikä mattoi vaihrettais tai jotai, ja iha hyvi ikkunas voi olla noi samat riavut. Mitä se ottaa tommoset hepuleit, ottais relaa. Iha rauhass vaa. Mä yriti eile selittää, mutt se vaa kääns selkäsä. Kyll se mua paijatti ja sillee. Mutt ei se kondiksess oo, se käy lääkekaapill vähä välii eikä sen koipisii uskalla koskee ku se muute huutaa. Siis niinku, ett sitä sattuu. Sori, mami, ei ollu tarkotus. Mä oon saanu ihan hyvii eväksii, mutt ei semmost oikeet muanaa. Kaikkee muut on kyll irronnu. Mä taidan nyt mennnä vaihteeks goisii, ei kai täss muutakaa voi. Toi kummiski lähtee taas. Ei oo must toisii fotoi, on vaa samalaisii ku ennenkii. Orja ettii foton.

Kliffaa viikon alkuu kaikill Lokistaniaa! Älkää hei välittäkö mamist, se on vaa sill tuulell....

---------------------------------------

Vincent, pidähän sinäkin kuonosi soukemmalla. Kännikässä on HeSyn pikavalinta!

Päivän slogan: Vaihtoehtoja ei ole ja jos on, ne ovat kaikki aina huonoja.

Päivän biisi: Jos rakastat

Luettua: Niina Hakalahti – Hengenahdistusta, parisuhdehömppää, kehnoa sellaista. Muka-hauskaa, mutta ei toimi, ei vaan toimi. Sanna on ylisuoriutuja ja perfektionisti, Pete taas entinen munkki, nykyisin Maan Ystävien kannattaja, ajattelija ja matkaaja – sekä fyysisesti että henkisesti. Toivoton pari, toivoton suhde. Jota tässä sitten yritetään riipiä. Ei ihan pahinta hömppää, mutta ei kyllä kestä kuin vaivoin yhden lukemisen. Kannattaa jättää hyllyyn. Reijo Mäki – Vareksen Turku, matkaoppaana toimittaja Ruuhio . Tämä oli aika hauskaa luettavaa, sinänsä, vaikka kaupunki on tietysti muuttunut vuosien aikana. Sopii Vareksen ystäville ja ei-turkulaisille, voisi turkulainenkin tässä retken tehdä. Ansiokkaita kuvauksia kyllä. Vain Vareksen ystäville, unohtakaa Mäki! Kaj Chydenius – Muistin juuri, tuota, odotin vähän jotakin muuta. Tässä Chydenius muistelee enemmän tuttavia ja ystäviä, lauluntekijöitä ja muusikkoja sekä suuria teoksiaan. Toki mukana on paljon tuttua, mutta silti. Tämä ei siis ole mielestäni varsinainen elämänkerta, ehkä enempi musiikkikerta, musiikista, jota hän on tehnyt, esittänyt jne. Mukana vilahtelee suuria persoonia, joskin myös tuntemattomia kansanmiehiä ja –naisia. Kuitenkin mukava uutuus, tässä on paljon sellaista, mitä ei ole aikaisemmin koottu yksiin kansiin (esim. ne suurtyöt). Suosittelen musiikin ystäville ja Chydeniuksesta kiinnostuneille. Tina Lundán – Ensimmäinen kesä, ja tämä ei ole omasta elämästä, sepitettä, sano. Leidi lähtee lapsineen maalle, yhteisöön, jossa kesät vietetään ja päättää iskeä miehen. Josko leski vielä kelpaa siihen, vuoden vanha leski. Ja kelpaahan se, hetkeksi. Kunnes leidi itse päättää heivata miehen, joka ei pysty heti antautumaan uuteen suhteeseen. Hmph, jotenkin teeskennellyn oloista proosaa. Rahastusta omalla leskeydellä. Kirjana ei muutenkaan kovin kummoinen. Keskinkertaista....

 

 

ERINOMAISEN PAHAPÄINEN! 

MINEN JAKSA - NE TEKIVÄT SEN TAAS!

En saanut nukuttua lainkaan, valvoskelin sitten – välillä lukien, välillä unta odottaen. Ei kannattanut, mikään ei auttanut; ei uniavitteet, eivät lisäsärkymömelöt. Katsokaas toverit, prleen Iisalami teki sen taas! Odotin eilen autoa ilmoitetun mukaisesti 9.49, kun kyytiä ei tullut, soitin 10.10 Iisalameen. ”Auto kävi teitin portahalla, että ollunna paekalla!” Siinä vaiheessa repesin, olin odottanut 9.40 lähtien ja jutellut mm. parinkin naapurin kanssa. Ei, sisäpihalla ei ollut käynyt taksin taksia, ei auton autoa! Joku itseensä kyllästynyt kuski oli taas ollut toisen talon pihassa – valitettavasti minulla ei edelleenkään ole röntgennäköä. Sain pultit, haukuin ja kiroilin, menkööt nauhalle. Leidi yritti tarjota pikatilausta, en huolinut, koska tarvitsen sen ensi viikolla. Ilmoitin vain, että lähettäköön vaikka itsensä Vanhan Vihtahousun, mutta auton minä haluan ja juuri nyt. Lopulta puolimätä auto tuli, pääsin kirjastolle sentään. Belgarion odotteli jo kyllästyneenä, oli odottanut 40 min. Minä odotin sitä autoa myös 40 min. Ihan kiva, hei! No, tullessa taas seisoimme Risman edessä – ei autoa, naureskelin, että jopa olisi sattuma. 10 min. päästä olin jo soittamassa taas raivosta kankeana Iisalameen, kun puhelin soi. Takso soittaa pihastani ja ihmettelee missä minä olen. Kerroin odottavani Risman edessä. Kuski kertoi ilmeisesti saaneensa ajotiedot väärinpäin – eli nouto kotoa ja vienti Rismaan. Voi hvtin prleet, minä en enää jaksa! Kuka stnan rähmäkäpälä siellä asioita hoitaa? Nootti lähti, tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä. Korkeintaan saan vastenmielisen ja välinpitämättömän ”olemme pahoillamme” –viestin. 

Olin jo eilen äärikipeä eli tuosta seisomisesta koivet ottivat tod. pahakseen. Tänään en pääse kuin seiniä pidellen kävelemään. Kaikki Iisalamen takia. En millään viitsisi hakea sitä yksittäistilausoikeutta, se tietää älyttömiä puhelinlaskuja, kun Taksokeskus ei kuulemma huoli internet-tilauksia etukäteen. Tosin sekin pitäisi tarkistaa sieltä suoraan. Minä en jaksa enää uskoa mihinkään! Arvatkaas, minkä sählingin ne saavat aikaiseksi hautajaispäivänä, jolloin mennään ja tullaan useampaan kertaan todella omituisiin osoitteisiin ja paikkoihin... Ei ihme, että myös kurkkua särkee ja olo on plunssainen. Eilinen odottelu kylmässä viimassa ei sovi kenellekään. Eniten veetutti Belgarionin puolesta, jolla toki olisi ollut parempaakin tekemistä! Tiedän, ei hän sitä minun piikkiini laita, mutta minua vain ottaa päähän tuo Iisalamen hävytön välinpitämättömyys.

Kuvitelkaa tämä omalle kohdallanne. Ehkä sitten ymmärrätte, miksi elämäni on tällaista. Tai mikä elämä – minulla ei enää ole sosiaalista elämää. En jaksa / pysty / uskalla / kehtaa lähteä mihinkään. Aina on takso-ongelmia, minut jätetään esim. tunniksi keskellä yötä odottamaan autoa, kuten viime syksynä! Mitäs nuo liikuntaesteiset, eivät ne mitään virkistystä tai varsinkaan ravinteli-iltoja tai kyläkäyntejä kaipaa, prle. Pysykööt kotonaan ja mädätköön sinne – kirjaimellisesti! Olen niin täynnä raivoa kuin olla ja voi, anteeksi siis vuodatukseni. Rapoa jatkosta seuraa. Haluaisin kovasti, että ”pihalla käynyt” takso saisi huomautuksen ja määräyksen käydä vapaa-ajallaan todistetusti tässä oikeassa osoitteessa. Se olisi mielestäni oikein sopiva opetus ihmiselle, joka ei malta lukea ohjeita (ruudulle tulee oma ns. profiilini, jossa on oikeat ajo-ohjeet, joita noudattaen varmasti pääsee perille!).

No, rauhoitutaan ja jatketaan normiasioista! Kirjasto tarjosi vain 8 varausta ja muutaman hyllykirjan, hmph. Ei mainittavaa, pari kiinnostavaa opusta kylläkin. Onneksi putken tsioski sitten kunnostautui vihannesten kanssa; löysin jättimäisen saladokerän, pari parsakaalia, kaksi pussillista paprikaa sekä kilon hyviä porganoita ja sipulia (nämä vielä luomua). Maksoivat alle 5 juuroa, ei paha! Normikaupoista ei mitään erityistä irronnutkaan. Tosin kissi sai uutta herkkumuonaa, sitä pahvipaketissa olevaa, vähän ympäristöystävällisempää muonaa. Hiukka kalliimpaa, mutta maut ja ulkonäkö ovat kohdallansa; ostin kampela- ja lihapateeta. Toivottavasti karvatakamukselle maistuu... Sääli vaan, että tuokin muona on ruotsalaista, ei kotomaista.

Belgarionille tarjosin sitten jo mainittuja kevätrullia (vihannestäyte), riisiä ja tzazikia, sitä omaa versiotani. Yllytän muitakin: raastoin kokonaisen kurkun ja suolan avulla rutuutin siitä vedet pois. Sekaan Liiterin 0.1 %:sta maustamatonta juggaa (aivan superhyvää), mukaan pilpoin ison punasipulin, reippaasti valkosipulia, pienen vihreän ja punaisen chilin, mietoja siis, sekä pienin muruiksi muutaman oviilin. Päälle rapsautin vähän mustapippuria. Njammm. Apetta jäikin vähän, osan söin illalla näkkärin päällä ja äsken aamupalalla – se on tosi hyvää! Jälkkäriä olikin sitten riittävästi eli luumukakkua, jonka Belgarion hoiti kätevästi alas. Itse vain maistoin sitä. Lisäksi oli kohukkeida ja keksejä, tietty hyvän ja vaffan kaffen kanssa. Örps eli hyvää oli. Simppeliä ja nopeaa, mutta meille ihan käypäistä. Juteltiin siinä joutavia, Belgarion lueskeli tentiin. Pojalla on ensi viikko tenttiviikko, joten hän ei pääse hautajaisiinkaan. Se on nimittäin juuri tenttiaikaa... paha kyllä. Muuten en kehdannut enää vaivata häntä millään tekemisillä tms. Tungin pienen stipendin ja vähän juustoa ym. mukaan lähtiessä ja lupasin soitella ensi viikolla. Minusta tuntuu, että hänkin alkaa kyllästyä tähän jatkuvaan apujen pyyntöihini. Hra Ikkunanpesijästä ei ole kuulunut pihahdustakaan. Hmph, no ehkä ne joskus kesällä sitten, tai sitten ei. Minä en jaksa enää vaivata ketään millään asialla. Jos ei tapahdu, niin ei sitten. Maataan täällä paskassa ja loassa, annetaan asioiden olla. Jos minä en itse pysty, en enää vaivaa ketään. Se kun on kovasti näköjään joillekin vaikea ymmärtää, että oikeasti minä en pysty kaikkeen, vaikka näytänkin siltä. Eilen kuitenkin päätin ottaa kaikki kivut yhtäaika vastaan ja imureerasin sekä pyykkäsin vielä illalla. Sama se, särkeköön sitten kunnolla. Ja kyllä särkeekin! Hetken jo harkitsin vakavissani ikkunoidenkin pesua, mutta tuloksena olisi luultavasti vakavia tapaturmia, joten... toistaiseksi en ryhdy siihen. En uskalla edes yrittää. Hah, läppärin sentään putsasin, mm. imurin avulla – turvat tukkoon siellä! Läppäri on nyt ainakin puhdas ja toimii, toistaiseksi.

Ai että riipoo, riipoo niin, että itkettää ja raivottaa!

-----------------------------------

Purrrrrrrrviska, kaiffat! Mä hei sainkii semmost tosi hyvää kanpelamuanaa. Toi kanpela on sitt fisu, hei! On heekkuu, maiston jo. Sitt sain muutaki safkaa ja mami anto mull oviiliikii maistiaisiks ku se teki noill muanaa. Mä taas pidin hualta Pojan taravoits, Koneest ja Repust. Olin tiätty tosi tarkkan, ku niit pitää kert vahtii. Vahingos kyll sitt nukahdi, ku oli masu täynä. Poika nauro, ku mä kuarsin siin – hei mahuttii me samall soffall. Toss alla on foto siit, me molemmat! Juu oli kliffa päivä, vaiks mami vähä jotai marmatti, ei meill kummallekaa, tiäteskää. Me ollaa kiltei. Joku on vaa ollu sill taas ikävä ihmine, siit se tulee pahall miälell. Ei siin paljo auta, mä kyll annoin kissihoitoo, mutt ku sitä sattu kans. Ei se vissii goisinu olleskaa, ku se vähä välii pönki ylös ja mä heräsi. Mentäis hei uudellee goisii, jooko. Joo, se sano, ett voi taas yrittää, ku noi sen mömelöt alkaa jeesaa, jos alkaa. *huoh* On se vähä kipeen näkönenki, ei silti. Ja sitt se kävelee tosi oudost, välill meinaa kaatuu. Mua vähä pelottaa, jos mä jään alle. Tulee plittanaa kissii. Se sano, ett päätäki särkee. Outoo, ei sill yleensä... ei oo kiva ku se on kipee, vaiks ei se sill mitää voi. Mä kyll lupaan taas yrittää hoitaa sitä, mä oon hyvä hoituri. En mäkää kaikkee pysty kyll, ett en osaa laittaa sitä sen ingivärijuamaa enkä muut. Mutt voin olla viakus ja tarjota itteni vaiks tyynyks ja olla paijattavan ja sillee. Juu, mami, tuu sänkyy – mä jeesaan >o< (toim.huom. nyt tuo kissaksi nimitettävä eläin puri jälleen koipeni paashaksi, prrrrrrrrrrrrle!)

Kliffaa söndaagii kaikill kamuill!

--------------------------------------

Vincent, herttainen tarjous – kohta minä kömmin kaikkien peittojen alle edes lämmittelemään.

Päivän slogan: En minä itseäni sääli, minä säälin niitä, jotka joutuvat vielä kestämään minua.

Päivän biisi: Dark Night Blues

Luettua: Leena Parkkinen – Sinun jälkeesi, Max. Erikoinen, hieno tarina siamilaisista kaksosista I Maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Elämästä sirkuksessa ja muualla. Isaacin ja Maxin ihmissuhteista, rakastajattarista, dekadentista elämästä myöhemmin Suomessa. Kertomus veljeksistä, jotka kirjaimellisesti jakavat kaiken, aivan kaiken. Ehdottomasti lukemisen arvoinen opus, suosittelen. Lisää tästä hieman myöhemmin siellä toisaalla... Ata Hautamäki – Levottomat kadut, rikosromaani Käpylästä 1962 Nuorisofestivaalien ajalta. Ata, Ata, kömpelömmäksi vain menee ja kirjaa ei taaskaan ole kunnolla oikoluettu romaani / romani toistuvat epämääräisin väliajoin. Osa tapahtumista on tarkistettu, kaikkea ei. Historia ei ole aivan niin kuin tästä luulisi. Kömpelöä tällä kertaa, jättäkää väliin. Deborah Smith – Kuin lempeää sadetta, argh, sellaista itkusäälihömppää, jota ei halua kenenkään lukevan. Hömpän kavereille. Rikas perijätär etsii oikeita vanhempiaan. Löytää farmin, jota hoitaa komea seminole-puoliverinen kaveri vammaisten työntekijöidensä kanssa. Farmi on tietysti rahavaikeuksissa ja leidi pelastaa. Totuudet selviävät ja loppu hyvin. Sniif ja jäks, menkööt muualle. Ei hyvien kirjojen ystäville, sorry vaan. Tämä on yksi pahimmista hömppäkirjoista pitkään aikaan – miinuksia rutosti!

 

MINÄ EN TAIDA ENÄÄ JAKSAA! 

TAVALLISTAKIN TAVALLISEMPAA JORINAA... ja pieni kakkajuttu!

Kas, armas karvatakamus antoi minun uinua puoli tuntia tavallista enemmän. Lie kissin sisäinen kelli heitättänyt tai sitten eilinen mehkaus ja kohkaus illan mittaan. Menimme siis tavallista myöhemmin nukkumaan, minä vielä heräsin tunnin nukuttuani enkä saanut taaskaan unta. Asiat pyörivät mielessä, kaikenlaiset asiat. Kumma kun eivät pyöri päivällä, olisi tehokkaampaa. Yö ei koskaan tuo mihinkään ratkaisuja, korkeintaan kehnoja päätelmiä ja toteuttamiskelvottomia ideoita. 

Tänään on sentään normilauvantai, edessä ankara kirjasto- ja kaupparoudaus lumisateen (!) keskellä. Ihan totta, nyt ainakin siellä sataa silkkaa lunta. Siitäs saitte, optimistit, mitään kesää ole tulossa – hah! Tällaisena se jatkuu taas syksyyn asti, vähän lämpöisempänä vain... ai ette usko vai. Näin kuitenkin on, pessimistinen Welhotar ennustaa. Jääkaappi on tyhjä, samoin muut kaapit. Siis sellaiset kaapit, joissa pitäisi olla ruokaa tai siihen viittaavaa apetta. No juu, on tuolla sentään leipää ja leivänpäällistä, mutta aamupala meni jo ,D 

Viikoksi haettava siis muonaa, vihanneksia pitäisi jostakin saada, jotakin kunnollista siis. Kumma, miten vaikeaa sekin nyt tähän vuodenaikaan on. Ja kun ei jaksa tuonne isoimpaan kauppaan, siellä olisi ehkä vähän parempi valikoima. Toivottavasti tsioskilla on jotakin minulle sopivaa. Olen tässä tehnyt empiirisiä kokeita alkuvuoden ajan eri vihanneksilla, eivätkä ne kaikki vaan nyt sovi meikäläiselle. Tässä on katsokaas pieni ongelma; kun syö päivittäin kodeiinipitoista särkylääkettä, ei esim. kaali, lanttu tai muut sen tapaiset oikein käy eli myös pavut ja herneet sekä linssit ovat hiinä ja hiinä. Linssejä voi pari lusikallista syödä. Muuten iskevät sellaiset kivat vatsareaktiot, joista ei tässäkään mitättömässä ja roisissa blogissa viitsi mainostaa tämän enemmälti. Harmi, tuo kaikki nimittäin olisi halpaa ja melkein aina saatavissa olevaa tavaraa. Argh! Onneksi parsa- ja kukkakaali sekä ruusukaalit käyvät – ja armas porgana - kunhan ei niitäkään liikaa ahnehdi. Kovasti pitäisin kesäkurmitsasta <3 ja munakoisosta, varsiselleristä ja retikasta vaikka tähän väliin... No, ei auta kuin yrittää taas keksiä jotain, lisäavustusta sitten pakkasesta.

Belgarion lupasi tuoda itse leipomaansa leipää maistille, sellaista roskaleipää eli missä on erilaisia jauhoja sekä runsaasti roskia (siemeniä, leseitä jne). Ihan pyysin maistiaista, kun tiedän hänen sitä aika usein laativan itsellensä. Vastineeksi ostin Serkuista taas savuvalkosipulijuustoa, vahvaa adjikaa sekä vähän rahkahärpäköitä ja kuivahetelmiä. Työkaveri vielä lahjoi palasella suklaakuorrutettua luumukakkua. Mmmm. Ruuaksi kevätkääryleitä, herkkari-tomaatti –muhennosta, riisiä ja saladoa. Sen verran sain suunniteltua. Kevätkääryleet ovat Belgarionin herkkua enkä minäkään niitä väheksy. Harvemmin vain tulee ostettua, ovat vähän turhan rasvaista mättöä. No, silloin tällöin ja meillä tosiaan syödään ns. kunnolla vain kerran viikossa, joten herkutellaan sitten ihan vimpan päälle :) *puolustelee itseään* Vaikeampaa on keksiä viikoksi taas ruokaa jokaiselle päivälle, muistaen myös eväät. Eli evääksi aina ihan kunnon ruokaa, salaattia, wokkia tms. Illaksi jotain pientä eli joko edellisten jämiä kissinkupista tai jotain muuta sopivaa. Pitäisi pystyä ennakoimaan ja suunnittelemaan, mutta en minä jaksa. Ostan vain riittävän määrän erilaisia vihanneksia, jömmaan donaria ja raikkua sekä pari kerää salaattia – hätätilassa niistä irtoaa aina pari lounassalaattia Serkkujen saladojen avulla. Minä kun en edelleenkään suostu ostamaan valmisruokia, en! Ja niitä kevätkääryleitä EI lasketa ,D

Kustantaja ilahdutti eilen hyvällä kirjalla, nautittavaa! Toinen paketti olikin hameeni Enklannista, loistotyötä, ööö, tuota oli vain vähän liian iso. Erittäin hämmentävää Welhottarelle. Onneksi pienentäminen käy säätämällä gumminauhaa. On kyllä hintansa väärti eli n. 20 juuroa postikulut sisältyen. Hame on leidiltä, joka tekee itse erilaisia gootti- ym. tavishameita pienistä isoihin kokoihin, vaikka mittojen mukaan, jos on tarvis. Oikein mukava kauppatuttavuus, jolta voi myöhemminkin tilata oikean värisen ja kokoisen hameen itsellensä – onneksi tiedot on jömmattu iiBein muistiin vastaisen varalle. Lisäksi tein vielä yhden kenkäostoksen, eheheeh, Viissani nimittäin toimii taas. Jos johonkin olen tyytyväinen, aikaisemmin ostamiini kenkiin. Nyt vähän samantapaiset ovat tulossa, mutta uudet ja alen alesta nekin. Sitten onkin ostokset tehty. Loman aikana täytyy laitella joitakin vaatteita myyntiin ja osa pakata uffaffaahan, samoin parit kengät. Ns. kesä se kuitenkin on tulossa ja taas jotkut vaatteet eivät vain käy... tilaa säilytykseen ei ole, minä kun en pysty käyttämään nuita yläkaappeja. 

Ei minulla siis taaskaan mitään asiaa ollut, kunhan vain jorisen joutavia. Welhottaren normielämää, saisi olla sitä tapahtumaköyhempää, ziitos.

-------------------------------------

Purrrrrrrrviska, kaiffat! Jee, mami onkii mun kans taas pari päivää ,se lupas. Ja mä sain semmost riistaheekkuu oikee hianost puukist, njammm. Hurrrrrjan hyvää, sain kalkonii ja napikoit ja hampulikaakkei – ihan kaikkee mä sain. Lisää sitt kaupast, mami, paa kaikkee listall. Eikä niit vihanneksei tarvii mulle tuada, hoitele sä se puali, kunha mull on jotai omii heekkui. Mami voi syädä niit purujasa, mull on tuala viälä vähä fisuliinii ja ainaskii yks paketti mjunuaisii. Mä tiän, mä tsiigasin, ku toi haki siält jotai. Hah, huamasin, ett oli kissiheekkui jömmas. Kilti mami, kyll se pitää hualta kuiteskii! Poikaki on tuloss tänää, aina sill on Reppu mukana. Viimeks sill oli kans piän Kone, jota mä vahrin hirmusen hualell. Ku se oli niin piäni, nii ajattelin vahtii oikee viäress. Ei sill ollu tiäteskää mitää sen kans tekemist, ett se kone hurisi ja oli semmone lämmin paketti *kollivirn*. Ett Pojan taravoist mä pidän kyll tooosi hyvää hualta ku se on tääll. Nii hyvää hualta, ett viimeks se ei meinannu päästä Repull olleskaa, eikä kyll Koneellekkaa, ku mä pualustin soffaa ja levisin siihe – ei ollu tilaa muille enää >o< Oon mä omela! Ja sitt mä kerron kyll yhen kakkisjutun, kerron varpisti, vaiks mami tsiigaa vähä sen näkösest, ett ei. Niihei, aamull me tsitattii viärekkäi tuall kylppäris, mami pöntöll ja mä laatikoll – me vedettii kimppakakat *leveä virn*. Mami vaa alko kikattaa keske kaike, sen miälest siin oli jotai huvittavaa, mä olin kuulema nii tärkeen näköne. No oha se tärkeet, ett niinku irtoo, tiätteks?! Irtos tolt... hei ei saa, mamiiiiiih *pinkoo pakoon*. Nyt mä goisin jo täss sänkyss, mami laittaa toho foto, iha ku meill nimittäi....

Kliffaa viikendii kaikill Lokistaanian kissinkoill, okei, no orjill kans!

--------------------------------------

Vincent, kiva, että orjille myös...

Päivän slogan: Minä luulen, että en vähään aikaan ala valittaa siitä, että minulle ei tapahdu mitään...

Päivän biisi: Kännissä

Luettua: Aloitin illalla tuon uuden opuksen lukemisen, joten siitä lisää vasta huomenna. Muuten tuli luettua viikon lehti, se tilattu, sekä vähän Scarpettan tutkimuksia eli yksi kirja loppuun. Ne on arvosteltu jo aikaisemmin, joten siitäkään ei sen kummempaa. Valitan!

 

 

KYLMISSÄÄN JA VÄSYNYT! 

KOSKETUSHÄIRIÖITÄ - PÄÄN SISÄLLÄ JA TODELLISUUDESSA

Ah ihana perjantai! Vielä on lyhyt viikko, ensi viikosta tulee pakostakin myös vähän lyhyempi. Keskiviikkona aion vain käydä töissä aamupäivällä jonkun aikaa olemassa ja häipyä kotiin sen jälkeen, ne hautajaiset, nääs. Pakko käydä vaihtamassa vaatteet kotona, hakemassa kukat ja nappaisemassa lääkitystä. Ei hitsi – nyt näyttö tilttaa ihan just. Joo, pimeää tuli. 

Hups, taas näytön liikuttelu auttoi. Kosketushäiriö? Missä? Eilen jo katselin uusien läppäreiden hintoja – hah. Halvalla saisi kaksi kertaa tehokkaamman myllyn, melkein puolella siitä hinnasta, jonka tästä maksoin. Toisaalta, minulle tämä on uusi. Ihan totta, vastahan tämä on ostettu, ööö, tuota veikkaisin muistaakseni pari vuotta sitten. Allekin, ehkä. Tai sitten kolme. Ei se nyt ole vuosista niin tarkkaa. Mutta kun minä en halua mitään uutta. Tämä on minulle aivan riittävä, kätevä ja pätevä, jopa tuttu ja söpökin ,D Inhoan ajatustakin, että tätä ei voisi korjata ja joutuisi hankkimaan uuden. Ei siinä mitään, että siitä on vaivaa. Mutta ajatus, ettei kannata tai haluta/pystytä korjaamaan jotakin, on minulle edelleen vieras. Taidan olla vielä sitä ikäpolvea. Meillä kotona aina kaikki korjattiin, mikä pystyttiin. Joko ihan itse tai sitten vietiin korjaamoon! Nyt heitetään surutta pois, eikä kaikkea todellakaan voi edes itse ehjätä (vrt. vanha kahvinkeittimeni, nykyinen upean leiskahteleva leivänpaahtimeni), kaikkia kodinkoneita ei voi edes avata, komponentit on valettu tms. ettei korjaus onnistuisi – että me kuluttaisimme lisää ja ostaisimme vain uuden. Kertakulutusta, sano. Ja jätevuoret kasvavat. Tuommoinen ketuttaa, oikeasti.

No, nyt tämä taas siis näyttää toimivan! Ei ollut Belgarionistakaan apua, hän vain sanoi, että vika on joko näytössä tai mahd. näytönohjaimessa. No, täytyy kertoa, että tämä asennon vaihto kesken tilttaamisen auttoi. Josko hän osaisi etsiä vian. Pahempi vain, että pienen ikänsä pöytäkoneita rakennellut Poika ei ole tuttu läppäreiden kanssa. On se kuitenkin vähän erilaista, mutta täytyy vain luottaa... Jos jollakin olisi ihan käytännön vinksua, otamme kiitollisina vastaan kaikki vika- ja korjausehdotukset! Joko kommenttilootaan tai privameiliin, ziitos.

Jaa että muuta; kirjaston kirjat on nyt luettu. Se järisyttävä pino on loppu. Oli pakko siirtyä hyllykantaan ja tarttua Scarpettan tutkimuksiin (ziitos, niitähän tarvittiinkin yllättävän nopeasti!) illan mittaan. Olen ne kyllä lukenut, mutta uusioluku menee aivan kepoisasti. Toisenkin toverittaren kirjat ovat tuossa, ajattelin että Scarpettaan pystyy jotenkin ehkä keskittymään nyt paremmin. Postista täytyy tänään hakea se kirjapaketti, kiva! Lisäksi HelMetin mukaan kirjastossa on runsaasti jo odottamassa varauksia, matkallakin on lukuisa joukko kirjoja. Parhaassa tapauksessa olen lauantaina taas vähän lirissä kirjojen kanssa ,D Toivon jopa niin! Jos minulla ei ole lukemattomia kirjoja lähettyvillä, tulen levottomaksi ja lähes kipeäksi. Kuin ainakin kissa pistoksissa >o< Myönnän, että minulla on addiktio, olen kirjariippuvainen. Sen lisäksi olen riippuvainen chilistä. Muuta en tunnusta ,D Ovat nuokin aika pahoja, ihan oikeasti. Ajatelkaa nyt Welhotarta ilman kirjaa kassissa – ei se ole edes mahdollista, ei tunnu todelta. Tai ilman chiliä jääkaapissa, kuivattuna, liemessä, öljyssä jne. Lievempi addiktio on sitten suklaaseen, sitä ilman voipi olla kuukausikaupalla. Samoin alkoa voipi olla juomatta tai juoda, ihan sama. Miten nyt sattuu huvittamaan. Tupakoinnista en puhu mitään, se on aihe, josta saa nykyään riidan aikaiseksi kovin helposti. Minä poltan ja yritän olla häiritsemättä sillä muita ihmisiä. Menenkin tästä käymään parvekkeella – mikä eufemismi!

Ikkunanpesijää ei kuulu, ei näy. Mies tarvitsisi rahaa, minä lupasin maksaa silkoilla setelieuroilla ja lisäksi tunkea liikuntaseteleitä matkaan – eipä näy sitten kuitenkaan kelpaavan. On tärkeämpää tekemistä, voipi olla tietty töitäkin. Olisi vain kiva, jos ilmoittaisi edes asiasta. Parveke on nyt rumimmillaan, likainen ja vaatisi toimenpiteitä lähes välittömästi. Ketuttaa!

Lähdenkin tästä tekemään lounassalaattia, kuvittelen samalla pilppovani ja kiduttavani hra Ikkunanpesijää... mielikuvituksella on ihmeellinen voima.

---------------------------------

Purrrrrrrrviska, kavrut! Heheheh, mä sain eilenkii sitt vähä donarii, loput meni jömmaa johki toisee puukkii. Sitt mä sain äske vahinkos kaks kalkonii ja napiskoit. Viälä ku orja menee laittaa päiväruuat, mult ei puutukkaa mitää. Eilenkii goisin koko päivän ja ku toi tuli himaa, mä aloin vetää iha hurjaa juaksuhepulii. Ja sitt hei mä sain jo olla partsilkii hurrrrjan pitkän aikaa iha yksi. Sitt mä olinkii vaihteeks hereill koko illa. Ja sain rapsutust ja muuta, länähdin sitt goisii mamin koipiin pääle. Ei ois pitäny! Se pönki taas keskell yätä ylös ja sillee, mä kuulema painoin liika. Se meinannu päästä olleskaa pois sänkyst. Höh, mä olin vaa levittäytyny kunnoll, mä mitää liikaa paina. No, kuiteskii, mami on häirikkö, kerta nih! Leikki se kyll vähä mun kans illall. Sen jälkee ku se oli ensi kiduttanu sitä murinakonetta, se meinaa pesi ne oksumatot. Jee, puhtaat matot kylppäris, lupa oksua. Nii ni se leikki sen aikaa, ett mä en heemostuis. Joskus mä heemoon vähä noit koneit, en tykkää niist äänist. Ei mamikaa, mutt kyll se aika kilti on ku se yrittää olla sillo mun kans. Kilti mami, mees nyt tekee taas ostoslistaa. Koht on kauppapäivä ja mä vaan ootan, mitä noi suastuu mulle tuamaa. Mamill on jotai heekkui jemmaskii, mutt lisääki saa tuada joo. Ja vaiks oikeet fisuliiniki... Ei, must ei oo fotoi, ku en suastu taaskaa. Orja ettii foton, se on sitä varte.

Kliffaa viikendi alkuu kaikill kissinkoill, varsinki giltseill, vit laaaaav...

--------------------------------

Vincent, herkkukarvatakamus, Malmin kollikomistus, itserakas karvakasa!

Päivän slogan: Jos minulla menee huonosti, en osaa iloita siitä, että muilla menee hyvin!

Päivän biisi: Turhia sanoja

Luettua: Timo Hännikäinen – Ilman, no mitä ihmeen kohkattavaa tässä sitten olikaan. Ei yhtään mitään. Alle kolmekymppinen kaveri on ilman seksiä ja valittaa sitä. Toisaalta, hän myös jonkin verran pystyy analysoimaan asiaa, tosin vähän kehnosti ja itserakkaasti. Lisäksi esitetyt väitteet ja muu on suurelta osin silkkaa provoa. Minä en edes kiihtynyt tätä lukiessani. Ihmettelin vain, että kaveri jaksaa, suuressa tushkassa ,D Heh, selibaatti on normaali olotila. Minä mielelläni kirjoittaisin omalta kannaltani tällaiseen opukseen vastineen, jos siihen saisi rahaa Suomen kirjailijaliitolta sekä kirjastoapurahalautakunnalta – kuten hän on saanut! Tiesittekö? Että silleensä, ei tästä mitään kicksejä saa, ei edes pientä raivokohtausta. Täysin olematon opus, joka on olevinansa poleeminen. Yritystä on, mutta tulos ei ole sellaista, että kelpaisi edes minun hyllyyni. Poika, kasva vähän! Simon Crompton – Rakastuin narsistiin, tällainen enempi jenkki-tyyppinen elämäntaito-opas eli miten tunnistat narsistin, miten voit päästä heistä eroon jne. Ei oikein vakuuttavaa tekstiä. Menee sellaisen ihmissuhdehömpän pariin, jota niin hemmetisti on muutenkin tarjolla. Ikävä kyllä, koska oikea narsismi pahimmillaan on karmeaa, se on vaikea, sairaudeksi luettava tila, joka voi saada aikaan paljon pahaa. Eli en suosittele tätä kevytversiota kenellekään. Asiasta on olemassa pari parempaakin kirjaa, tosin romaaneita, mutta niissäkin on enemmän järkeä. Tämä on kuin akkain hömppälehdestä kopsattua versiota. Asiasta kiinnostuneet – älkää ottako tätä! Etsikää parempi opus tilalle, jooko, minä olen tosissani. Vinksuja voi tiedustaa, jos asia on akuutti...

 

 

ODOTTELEVALLA KANNALLA! 

TEKNISTÄ ONGELMAA PUKKAA - LIIANKIN KANSSA

Tässä jo kirjoittelen ennakkoon. Näyttö värisee oudosti. Lisäksi onnistuin mählimään yhden maksun ja Viissa-korttini on tiltissä – mikä tietysti tilipäivän jälkeen on ihan hiton mukava asia =I No, saan minä automaatilta rahaa. Jos sinne pääsisi. Toisaalta, mihin minä rahaa nyt tarvitsisin, jollei se prleen ikkunanpesijä ilmesty. Ei varmaan, nythän on kiva keli ja silleensä. On varmaan muutakin tekemistä. Niin tuntuu olevan muillakin, mm. Belgarionilla, kissalla ja ihan kaikilla muilla. Ei minulla. Minä menen lukemaan. Tiltatkoon tämäkin sitten, jos on tiltatakseen, perrrrrr! Puhelin on melkein sökö, leivänpaahdin lyö sinisiä lieskoja ja kaamera vidhuilee ja tämä läppäri välkyttelee varoittavasti näyttöään. Minä menen konkurssiin, jos kaikki on hankittava samaan aikaan! Tämäkin vielä...

No nyt aamulla tämä taas toimii. Toivottavasti. Ei ole reilua. En saanut taaskaan nukuttua. Vielä yksi työaamu ja sitten viikonloppu. Minen taho, minua ei ole luotu tekemään töitä joka päivä. Jo eilen illalla oli kuin en lomalla olisi ollutkaan. Varastolla kaikki on samanlaista kuin ennenkin. Uusi esinaisemmekin on lomalla tämän viikon, P-P käy aamuisin sitä kautta ja jatkaa uuteen kaukaiseen työpisteeseensä. Valittelee, että on kovin rankkaa herätä jo klo 6 tienoolla. Voi hyvänen aika, kun se mies tietäisi!

Sain lopulta eilen tilattua kukat Kummisedän hautajaisia varten, puhelimitse ei toinen puoti ottanut varausta. Toinen, se jota aikaisemminkin olen käyttänyt, otti toki. Lupasi vielä järjestää jotakin erilaista ja kivaa, kun vähän evästin jne. Hyvä näin, sekin asia on hoidettu. Näyttää siltä, että Belgarion ei pääse mukaan ja joudun menemään yksin. Vaatii rankan lääkityksen – onneksi A:n miehellä on isokokoisia veljiä =I Jos nimittäin joutuvat taluttelemaan tai kanniskelemaan minua, ehhh. Jos nyt hyvän puolen keksin, ainakin sen, että ei tarvitse mennä erikseen uurnanlaskuun. Kun W. kuoli, piti sekin vielä tehdä, ikäänkuin kahdet hautajaiset parin viikon välein. Nyt tuosta asiasta huolehtivat onneksi muut. En sitten tiedä, miten tuon asunnon tyhjentämisen ym. kanssa, tarjosin apua, mutta itsehän he päättävät, mitä tekevät. Mielelläni ottaisin pari omaa tavaraani sieltä pois ja pari muistoakin Kummisedästä, jos se tytöille sopii. Ei, mikään ei ole rahallisesti arvokasta. Minulla on siellä pari levyä ja kirjaa, muistoksi ottaisin pari kuvaa, jos mahdollista. En minä edelleenkään paljoa pyydä.

Muutoin ostin (kulutin!!!) itselleni alen alesta punaiset maiharit! Nyt minulla on ne, jokakelin maiharit ;D Olivat tähän vuodenaikaan halvimmillaan, joten pakkohan ne oli nyt ostaa pois. Syksyksi odottamaan, hinta postikuluineen kaikkineen n. 30 juuroa. Hei, uudet siis, ihan kaupasta. Ei paha hinta ja tuota, suoraan sanoen, minä olen aina halunnut punaiset maiharit. Varsinkin sen jälkeen, kun mustat sanoivat lopullisesti irti sopimuksen eli pohjat lähtivät konkreettisesti. Hirrrveitä hankintoja, eikö? Mutta kun tuollaista tulee eteen, on se vähän pakko ennakoida. Kokoja ja värejä ym. ei sitten myöhemmin ehkä taas ole tarjolla. Talvea kohti puolestaan hinta nousee... *puolustelee itseään*

Postissa on odottamassa kirjapaketti, haen sen taksopoikkeamalla huomenna. Odotan, josko tälle päivälle tulisi vielä muutakin postia. Hmph, omituista, pankit ja puhelinvirmat ovat viime aikoina lähestyneet sekä postitse että puhelimitse useamman kerran. Tarkoittaako se hyvää vai pahaa? Onko lama taantumassa vai luulevatko ne vain, että minulla on jossain ylimääräistä rahaa =o Ei minulla ole, mutta hei, sain veronpalautustiedot! Minä saan palautusta n. 600 juuroa, ei paha. Mutta muistakaa, se johtuu siitä, että minut maksettiin tuolloin aikanaan Tsadilta ulos eli se koostuu niistä ylimääräisistä veroista, jotka siitä summasta menivät! Eli kun jaksaa parisen vuotta melkein ilman lomia, saapi rahaa 600 euroa. Ei ole sen väärti, mutta on se kiva saada nuo rahatkin kuitenkin. Omiahan ne ovat, en minä niitä olisi mistään säästänyt ,D

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kissinkat! Hei, mä sainkii eile donarii, taas pistettii yks puukki fifti-siksti, jee. Orja söi sen fifti meinaa, ett mä sain enempi. Njam, kissinpäivät, sano. Kävinkii sitt yäl salaa ykääs, ku vedin pääll salaa vähä kasvustoo, heh. Orjall on vähä iltahommii tiados! Mä kyll oksuin nätist kylppärii, sopivast kaikill matoill, ett se voi pestä ne kaikki kerrall. Oon mä fiksu >o< Eikä toikaa märise, ku se ei kert heränny siihe. Tyytyväine vaa, ku en kert sänkyy oksunu tai muuall. Toi nyt elvistelee jonku kissakuvajutskan kaa. Se haluu skrivaa sen tähä, ett ekaks käykää tsiigaas semmost lokii ku jos yhtä, niin toista kanssa. Siäll on kuulemma mageit judekoi ja hyvii kuvei ja jutskii. Okei, mä uskon, nimittäi toi kuva ku on tosa alla, on nyppästy siältä. Tai siis ei oikeestaa siältä, mutt siält orja sen tekijä löys. Eli semmone kaiffa ku Antonio Capel, se duunaa semmost iha oikee näköst taitet, fotorealismii, sanoo toi. Emmä kaikist diggaa, mutt noi kissikuvat on melkosii! Tekis enempi niit. Mutt tajuun mä noit muutaki. Ku noist orjan taitekirjoist mä en kaikist hiffaa mitää – iha omituisei. Vaiks mä oonki saanu nimen kais-tiijätte-kenen mukaa, nii en mä senkää kuvei ain tajuu. En mä oo mikää taiteelline kissi, mä oon taviskolli. Täss on sen Kapellin taviskollit *tsihih*.

Kliffaa torjantait porukoill!

---------------------------------

Vincent, sinä olet aivan riittävän taiteellinen kissa minun makuuni ,D

Päivän slogan: Voiko ympärilläni olla jonkinlainen negatiivinen varaus, joka aiheuttaa mm. eri sähkölaitteiden rikkoutumisen, omituiset ja oudot tapahtumat sekä kaiken muun? Olisipa ainakin mitä syyttää...

Päivän biisi: Ride A White Swan

Luettua: Matti Rämö – Rengasrikkoja Saharassa, polkupyörämatka Pakilasta Pohjois-Afrikkaan. Ei paashempi matkakirja, valitettavasti vähän tavanomainen. Eli kaveri päättää polkea Pakilasta Pohjois-Afrikkaan ja tekee sen. Ilmeisesti todistaakseen itselleen jotakin... no, en puutu motiiviin. Mielenkiintoinen varmasti vaikka pyöräilyä harrastavalle. Itse luin äskettäin Soininvaaran opuksen Fillarilla Nizzaan, siinä ehkä oli enemmän muutakin pohdintaa ja siksi pidinkin siitä enemmän. Tämä on aika perustavaraa matkan tapahtumista. Silti ihan luettavaa ja kivaa vaihtelua, kun ei itse edes pysty enää pyöräilemään. Suositellaan matkapyöräilyä ym. harrastavalle, matkakirjojen kavereille tämä myös on mukava opus. Itse tietysti taas itku kurkussa muistelin Puolaa ja Itä-Eurooppaa, kuten aina.... Martti Linna – Tammikoti, Pertti on perustanut pikkukuntaan, Tammistooon, hoitokodin/yrityksen pareille, jotka eivät enää kuulu yhteen, mutta eivät osaa erotakaan. Raadollinen paikka syytellä toisiaan, mutta myös ”parantua”. Tänne eksyvät myös Reijo ja Irene Sudenmaa, poliisi ja alkoholisti. Suhteiden setvimisen ohessa selvitetään myös paria murhaa, siinä sivussa. Kirjasta en nyt sanoisi oikein mitään. Tämä nimittäin toimisi paremmin ilman tuota pakollista rikosta, sen verran paashaa löytyy ihmisen sisältä jo muutoinkin. Lukea voi, mutta en ihmeemmin suosittelisi. Toivoisin, että kirjailija olisi keskittynyt enemmän jompaan kumpaan juoneen – nyt tämä ei toimi ihan siten kuin pitäisi. Itse pidin kyllä enemmän tästä parisuhdepuolesta, siitä olisi voinut saada kasaan tosi raadollisen romaanin, ilman rikoksia siis! Silti, matkalukemisena aivan siedettävä opus.

 

 

KIPEÄHKÖ JA KULAHTANUT! 

YLLÄREITÄ, YLLÄREITÄ - TUUTIN TÄYDELTÄ...

Äkkiä pitää normivalittaa, ennenkuin kone tilttaa finaaliin! Siis nukuttu on, ehkä kolmisen tuntia ja erittäin kehnoa unta – sitä se työ teettää. Ja tämä prhan matolaatikko; olen jo itse aikaisemmin ja Belgarionkin tuossa ihmetellyt, kun kovo rouskuttaa kovasti eikä mitään (ainakaan periaatteessa) tapahdu, lisäksi muutakin outoa on ilmennyt. Juu, nyt aamulla alkoi näyttö vilkkua oudosti. Mitäpä teki Welhotar, läimäisi tietysti kämmenellä – ja koko paasha pimeni. Läimäisi uudelleen ja valkeus tuli, ainakin hetkeksi. Jotakin on vialla, en tiedä vainko näytössä vai muuallakin. Viimeksi vilkaistessaan Belgarion ihmetteli paria muutakin asiaa tuolla konehuoneen puolella. Jos tämäkin tässä nyt leviää, kele! Se on uuden osto edessä, eihän läppäreitä eikä varsinkaan näyttöä korjailla? Takuu ei tietenkään ole voimassa.... Ai että, nyt sieppaa!

Odottamattomia asioita tapahtuu Valtiollakin ilmoittamatta sen kummemmin etukäteen. P-P vaihtaa hommia täysin. Tai siis, miten sen nyt selittäisi, hoitaa etänä suuren osan erästä virkaa, joka tullee avoimeksi myöhemmin. Hänen sijaisenaan tulee toimimaan leidi, joka vaikuttaa ihan mukavalta, mutta todellisuudessa ei sitä ole. Leidi, joka läyryää muiden asioita ympäriinsä, omaa kovat ja rasistisetkin mielipiteet jne. Mutta on silti niin herkkä ja ymmärtävä. Tiedättehän tapauksen? Eli nyt sitä vasta kuusessa ollaan. Ja tämä tuli vain ilmoitusluontoisena asiana. Tokihan tiedämme, että P-P on kunnianhimoinen eläin ja ottaa vastaan minkä tahansa korkeamman viran, vähäksikin aikaa. Mutta tulipa tosiaan kuni se kuuluisa salama kirkkaalta taivaalta! P-P:ssä on kuitenkin se hyvä puoli, että hän on erinomaisen tasapuolisen ikävä ihminen kaikille, jos sitä haluaa olla. Uusi luuta siis koko johdossa sekä meillä osastolla – ei tiedä hyvää tämä tällainen.

Kummisedän hautajaisetkin on siirretty, nyt ne pidetäänkin sitten 22.4. ja päivällä. Ja kyllä, edelleen menen sinne, vaikka en lupaa saisikaan. Minä olen tuolle talolle lahjoittanut kymmeniä tunteja ylitöitä. Eli minä joka tapauksessa menen. Belgarionista ei ole varmuutta, pääseekö hän tuolloin paikalle. Sitten menen yksin. Tulee vain hankaluuksia järjestelyjen kanssa, mutta on sitä omituisemminkin joskus asioita hoidettu. Pahus – pitää tilata jonkunlainen yrttivihko valmiiksi! Kiirettä siis pitää ensi viikon puolellakin.

Työkaveri ei ollut kertonut kenellekään sairaslomani syitä – hyvä ja avulias kaveri! Kiittelin ja sanoin, että kerron kyllä tarvittaessa, en muutoin. Hän ymmärsi hyvin asian. Eikä ollut ihmeempää työsumaakaan, väkeä on vieläkin niin paljon lomilla. Sopivasti töitä, että ehti lukea myös tärkeimmät blogit ja lehdet viikon ajalta. En huomaa maailmalla tapahtuneen mitään erityistä, hmph, eikö olekin outoa? Eli viikon mediapimento ei haittaa yhtään, ei ainakaan minua. Paikallisuutiset toki olen kuullut toisella korvalla joka aamu, ainakin passiivisesti.

Ei tässä siis muuta. Olo on edelleen vähän onea, johtuen monestakin syystä. Hyvää asiassa on se, että ruoka ei vieläkään ole oikein kunnolla maullaan. Välillä on vähän nälkä, välillä ei. Syön, ainakin jotakin ja joskus. Lienee vain siis plussaa ,> Soijapihveleitä on vielä täksikin päiväksi eväänä, söin niitä eilen sekä lounaalla että illalla näkkärin kanssa. Huomiseksi ja perstaiksi teen thaimaalaisen kalakeiton, se on namia ja riittoisaa. Tänään soisi myös hra Ikkunanpesijän ilmoavan itsestään. Muuten tämä juttu taas jää ja jää, kuten viime vuonnakin! Postiakaan ei eilen tullut, saisi sitäkin tulla mieluummin tällä viikolla, ziitos!

Huoh, eilinen työpäivä sai minut taas kipeämmäksi ja särkeväksi elukaksi. Ei kiva. Taitaa olla viisainta varata aika tuonne myöhemmäksi omisarvikselle, josko kävisi valittelemassa noin yleensä vähän kaikkea.

------------------------------------

Purrrrrrmenta, kavrut! Jahas, joo, mä tiän. Mä se olin ku herätin mamin, joo. Goisin eilen koko päivän ku oli nii tylsää, pimeetä, mutt sänkyss lämpöstä. Nii ni sitt goisin ton viakuskii vähä aikaa, orja vaa taas pyäri ja hyppäs ulkon. Päätin sitt, ett se pitää herättää. Ainaki pyärimine loppuu, meinaa, aloin syädä tota yht yrttii tossa ja vähä jolisee ja vetää tolla piänell palloll koli-koli-kulman kautta keskilattiall –leikkii. Heräshä se, vähäks on pahall pääll, puheli taas rumeiki. Alkaa se vissii olla entisellää, ku on tommone. Sain joo kalkonii ja kaakkei. Eile saanu mitää kunnollist, ku se ei itekkää oikee mitää semmost syäny. Tänää tulee fisuliinii, se lupas jo. Mä saan taas oman biitin, jee. Ei mull mitää sen kummosempaa. Mä toivon, ett mami ois himass. Meill ois paljo kliffempaa molemmill, seki on sitä miältä. Tsihih, se löys tämmöse hupijudekan, sen voi tekee täält. Tän se laittaa sitt jokasee stadin dosaa, jos mä kuulemma onnistun taas karkaan. Oonha mä kertonu, ett mä oon onnistunu kaks kertaa karkaa himast tonne rabaa, en sen pidemmäll – viälä. Ett tätä kandee sitt koklaa....

Kliffaa ja jo keskimmäist viiko päivää!

--------------------------------

Vincent, rontti karvatakamus, olisin nukkunut vielä pari tuntia oikein mieluusti!

Päivän slogan: Kun elämä alkaa vatkata, se vatkaakin sitten täysillä. Olisiko mahdotonta saada sellainen tapahtumaköyhä loppuvuosi – tai jopa jotakin kivaa?

Päivän biisi: Vaarallista

Luettua: John Naish – Riittää jo. Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. Tästä on puhuttu ja kirjoitettu niin paljon joka paikassa, että suositan vain lukemaan itse. Naish ehdottelee kaikille dieettiä, mm. median, ruuan ja paljon muunkin kulutuksen suhteen, eikä suinkaan turhaan. Kirja on helppolukuinen, järkevänoloinen kannanotto sietämättömään tuhlaamiseen, pröystäilyyn ja kulutuksen maksimointiin. Naish puuttuu myös työntekoon, sen antamiin arvoihin (muihin kuin palkkaan) sekä moneen muuhun pienempään asiaan. Lukekaa, jos saatte käsiinne. Ehdottomasti sen arvoista. Vaatimattomasti totean, että itse ainakin osittain jopa olen noudattanut näitä neuvoja – todellakin osittain, mutta silti. Ei tällä maailma ehkä pelastu, se ei pelastu enää millään. Mutta voi tuottaa joillekin paremman elämän ja ainakin tästä saa ajattelemisen aihetta! Hush – kirjastoon siitä! Ja karmeana vastapainona Sophie Kinsella – Muistatko minut? Muka-hauskaa hömppää, jossa leidi menettää muistinsa (tilapäinen amnesia) auto-onnettomuudessa ja saa selville olleensa kusipää pomo viimeiset vuodet. Hän yrittää paikata tilannetta epätoivoisesti. Kaikki on outoa; työ, aviomies, ystävät jne. Tuota, kekseliäshän tämä, omalla tavallaan. Suosittelen vain epätoivoisesti lukemista vailla oleville, ja ehkä tämä nyt matkalukemisena menettelee. Muuten en ehdota kenellekään... hupihömppää ajattelurajoitteisille?

TAAS TÖISSÄ, HUOKAA TÄMÄ!

PS: Sitä se nyrkinisku teetti – kone on hiljaa, päivitykset toimivat normaalisti, kaikki näyttää oikein mainiolta. Tyyntä myrskyn edellä? =O