On urvahdettu silloin tällöin eilisen päivän aikana. Oikeasti nukuttu kehnoa unta kolmisen tuntia. Mitään järkevää en pystynyt tekemään, särky oli infernaalinen. Kirjoitus sentään sujui, vähän sain aikaiseksi. En tarpeeksi. Jotakin kuitenkin. Olen poikki, väsynyt ja kipeä. Eikä minusta ole mihinkään. Olo on täysin turha, kelpaamaton, orpo. Varasin ajan omisarvikselle. Minä en jaksa. Minun pitäisi kaikkea, mutta en pysty. En, vaikka siltä näyttääkin. Varmasti sieltä katsoen. Ei, minä en soita teille keskellä yötä enkä pyydä apua. En. Minä käytän senkin ajan itkemiseen ja valittamiseen. Se on kansantaloudellisesti hyödykkäämpää.
Minä voisin elää täällä rauhassa, jos saisin tehdä asiat omaan tahtiini – mutta ei. Ilman mitään velvoitteita, ilman työtä, mieluummin vaikka sitten ilman rahaakin. Ei tässä enää kauaa keikuta, täälläkään. Antakaa siis edes se rauha, edes!
Taksotilaus eli armas Iisalami ei eilen suostunut vastaamaan minulle koko iltapäivänä! Kun lähetin huomaustusmeilin, että jo tunteja sitten lähetin tilauksen, vastaus oli ”Meilitilaukset käsitellään ei-kiireellisinä!” Olisihan toki kiva tietää, pääseekö taas edes työhön ja mihin aikaan! Hautajaisiin menolle ja kukkien hakemiselle annettiin aikaa kokonaista 14 minuuttia – laitoin lievästi vittuilevaa vastinetta. Eihän tuona aikana ehdi edes kappeliin, saati sitten kukkakauppaan. Syyttivät järjestelmäänsä... Hienoa, näin se palvelu kehittyy ja paranee, jos vähän arvostelee. Voihan vittu – minä sanon nyt vittu-vittu-vittu! Sen verran olen kyllästynyt tähän kaikkeen; takseihin, särkyihin. Siihen, että en saatana soikoon pysty edes luuttuamaan lattiaa, perkele! Saati pesemään niitä helvetin ikkunoita. Minua vituttaa armottomasti. Sensuroikaa ja jättäkää väliin, jos ette kestä. Minun kyykyttämiseni saisi nyt luvan loppua!
Minä taidan tällä viikolla vetää persekännit, sellaisen tajuttomuustilan. Tai laillisia mömelöitä riittävästi, onhan se sentään se huoleton ja hyväksytty vaihtoehto. Paitsi sisuskaluille. Mitä välii! Alkaa olla hiukan reippaasti pinna kireällä, kaiken paskan jäljiltä. Vai vielä ”ihana kevät”, tulkaa ja eläkää tätä elämää vaikka vain pari viikkoa – ihan luvan kanssa saisi sen tehdä! Olisi kevät kaukana. Ei ole ulkonakaan kevättä, ei edes sen haisua.
Jos olisi valta ja mieli, lähtisin kävelemään tuolta ja ryhtyisin friikuksi. Mutta kun ei ole, tarvitsisi olla ns. omaa rahaa, sellaista ylimääräistä. Enkä minä yritystä ala perustamaan, se on vaarallista. Tosin tietäisin mitä voisin tehdä, toisaalta, siitä ei takuulla kukaan eikä mikään taho maksaisi. Joten se siitäkin ajatuksesta. Heittäytyisin työttömäksi, kyllä minä pärjään aika vähällä. Olisi ainakin parempi olo, fyysisesti ja tod.näk. henkisestikin. On nuo päällikkövarastot niin perseestä!
Ette te halua minulta ruokalistaakaan, se on taas vihanneksia vihanneksilla. Antaa siis olla, ihan rauhassa vaan. Minä syön juuri sitä mitä haluan ja mikä sattuu tällä kertaa menemään alas edes jotenkuten.
Ulkonakin on kylmä, minä olen palellut koko viikonlopun jo muutenkin.
-----------------------------------
Purrrrrve, kissinkat! Mä en tiädä mitä mä löysin, matto haisuu hyväll. Joo, siihe tippunu jotai ku noi on syäny. Nyt mä oon vahtinu sitä mattoo, jos siihe taas ilmestyis jotai, fisuliinii tai tipuu. Taitaa olla turha toivo. Mami on vähä snärkkis, ei kyll mulle. Iteksee urputtelee ja kävelee iha oikeest seinii pitki. Eile se yritti jotai tekee, mutt ei pystyny. Sitt se suuttu, ei kyll taaskaa mulle, ku itellee. Haukku itteesä >o< On noi ihmiset outoi. Antais olla, kyll mä voin elää vaiks onkii roskii eikä mattoi vaihrettais tai jotai, ja iha hyvi ikkunas voi olla noi samat riavut. Mitä se ottaa tommoset hepuleit, ottais relaa. Iha rauhass vaa. Mä yriti eile selittää, mutt se vaa kääns selkäsä. Kyll se mua paijatti ja sillee. Mutt ei se kondiksess oo, se käy lääkekaapill vähä välii eikä sen koipisii uskalla koskee ku se muute huutaa. Siis niinku, ett sitä sattuu. Sori, mami, ei ollu tarkotus. Mä oon saanu ihan hyvii eväksii, mutt ei semmost oikeet muanaa. Kaikkee muut on kyll irronnu. Mä taidan nyt mennnä vaihteeks goisii, ei kai täss muutakaa voi. Toi kummiski lähtee taas. Ei oo must toisii fotoi, on vaa samalaisii ku ennenkii. Orja ettii foton.
Kliffaa viikon alkuu kaikill Lokistaniaa! Älkää hei välittäkö mamist, se on vaa sill tuulell....
---------------------------------------
Vincent, pidähän sinäkin kuonosi soukemmalla. Kännikässä on HeSyn pikavalinta!
Päivän slogan: Vaihtoehtoja ei ole ja jos on, ne ovat kaikki aina huonoja.
Päivän biisi: Jos rakastat
Luettua: Niina Hakalahti – Hengenahdistusta, parisuhdehömppää, kehnoa sellaista. Muka-hauskaa, mutta ei toimi, ei vaan toimi. Sanna on ylisuoriutuja ja perfektionisti, Pete taas entinen munkki, nykyisin Maan Ystävien kannattaja, ajattelija ja matkaaja – sekä fyysisesti että henkisesti. Toivoton pari, toivoton suhde. Jota tässä sitten yritetään riipiä. Ei ihan pahinta hömppää, mutta ei kyllä kestä kuin vaivoin yhden lukemisen. Kannattaa jättää hyllyyn. Reijo Mäki – Vareksen Turku, matkaoppaana toimittaja Ruuhio . Tämä oli aika hauskaa luettavaa, sinänsä, vaikka kaupunki on tietysti muuttunut vuosien aikana. Sopii Vareksen ystäville ja ei-turkulaisille, voisi turkulainenkin tässä retken tehdä. Ansiokkaita kuvauksia kyllä. Vain Vareksen ystäville, unohtakaa Mäki! Kaj Chydenius – Muistin juuri, tuota, odotin vähän jotakin muuta. Tässä Chydenius muistelee enemmän tuttavia ja ystäviä, lauluntekijöitä ja muusikkoja sekä suuria teoksiaan. Toki mukana on paljon tuttua, mutta silti. Tämä ei siis ole mielestäni varsinainen elämänkerta, ehkä enempi musiikkikerta, musiikista, jota hän on tehnyt, esittänyt jne. Mukana vilahtelee suuria persoonia, joskin myös tuntemattomia kansanmiehiä ja –naisia. Kuitenkin mukava uutuus, tässä on paljon sellaista, mitä ei ole aikaisemmin koottu yksiin kansiin (esim. ne suurtyöt). Suosittelen musiikin ystäville ja Chydeniuksesta kiinnostuneille. Tina Lundán – Ensimmäinen kesä, ja tämä ei ole omasta elämästä, sepitettä, sano. Leidi lähtee lapsineen maalle, yhteisöön, jossa kesät vietetään ja päättää iskeä miehen. Josko leski vielä kelpaa siihen, vuoden vanha leski. Ja kelpaahan se, hetkeksi. Kunnes leidi itse päättää heivata miehen, joka ei pysty heti antautumaan uuteen suhteeseen. Hmph, jotenkin teeskennellyn oloista proosaa. Rahastusta omalla leskeydellä. Kirjana ei muutenkaan kovin kummoinen. Keskinkertaista....
ERINOMAISEN PAHAPÄINEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti