Äkkiä pitää normivalittaa, ennenkuin kone tilttaa finaaliin! Siis nukuttu on, ehkä kolmisen tuntia ja erittäin kehnoa unta – sitä se työ teettää. Ja tämä prhan matolaatikko; olen jo itse aikaisemmin ja Belgarionkin tuossa ihmetellyt, kun kovo rouskuttaa kovasti eikä mitään (ainakaan periaatteessa) tapahdu, lisäksi muutakin outoa on ilmennyt. Juu, nyt aamulla alkoi näyttö vilkkua oudosti. Mitäpä teki Welhotar, läimäisi tietysti kämmenellä – ja koko paasha pimeni. Läimäisi uudelleen ja valkeus tuli, ainakin hetkeksi. Jotakin on vialla, en tiedä vainko näytössä vai muuallakin. Viimeksi vilkaistessaan Belgarion ihmetteli paria muutakin asiaa tuolla konehuoneen puolella. Jos tämäkin tässä nyt leviää, kele! Se on uuden osto edessä, eihän läppäreitä eikä varsinkaan näyttöä korjailla? Takuu ei tietenkään ole voimassa.... Ai että, nyt sieppaa!
Odottamattomia asioita tapahtuu Valtiollakin ilmoittamatta sen kummemmin etukäteen. P-P vaihtaa hommia täysin. Tai siis, miten sen nyt selittäisi, hoitaa etänä suuren osan erästä virkaa, joka tullee avoimeksi myöhemmin. Hänen sijaisenaan tulee toimimaan leidi, joka vaikuttaa ihan mukavalta, mutta todellisuudessa ei sitä ole. Leidi, joka läyryää muiden asioita ympäriinsä, omaa kovat ja rasistisetkin mielipiteet jne. Mutta on silti niin herkkä ja ymmärtävä. Tiedättehän tapauksen? Eli nyt sitä vasta kuusessa ollaan. Ja tämä tuli vain ilmoitusluontoisena asiana. Tokihan tiedämme, että P-P on kunnianhimoinen eläin ja ottaa vastaan minkä tahansa korkeamman viran, vähäksikin aikaa. Mutta tulipa tosiaan kuni se kuuluisa salama kirkkaalta taivaalta! P-P:ssä on kuitenkin se hyvä puoli, että hän on erinomaisen tasapuolisen ikävä ihminen kaikille, jos sitä haluaa olla. Uusi luuta siis koko johdossa sekä meillä osastolla – ei tiedä hyvää tämä tällainen.
Kummisedän hautajaisetkin on siirretty, nyt ne pidetäänkin sitten 22.4. ja päivällä. Ja kyllä, edelleen menen sinne, vaikka en lupaa saisikaan. Minä olen tuolle talolle lahjoittanut kymmeniä tunteja ylitöitä. Eli minä joka tapauksessa menen. Belgarionista ei ole varmuutta, pääseekö hän tuolloin paikalle. Sitten menen yksin. Tulee vain hankaluuksia järjestelyjen kanssa, mutta on sitä omituisemminkin joskus asioita hoidettu. Pahus – pitää tilata jonkunlainen yrttivihko valmiiksi! Kiirettä siis pitää ensi viikon puolellakin.
Työkaveri ei ollut kertonut kenellekään sairaslomani syitä – hyvä ja avulias kaveri! Kiittelin ja sanoin, että kerron kyllä tarvittaessa, en muutoin. Hän ymmärsi hyvin asian. Eikä ollut ihmeempää työsumaakaan, väkeä on vieläkin niin paljon lomilla. Sopivasti töitä, että ehti lukea myös tärkeimmät blogit ja lehdet viikon ajalta. En huomaa maailmalla tapahtuneen mitään erityistä, hmph, eikö olekin outoa? Eli viikon mediapimento ei haittaa yhtään, ei ainakaan minua. Paikallisuutiset toki olen kuullut toisella korvalla joka aamu, ainakin passiivisesti.
Ei tässä siis muuta. Olo on edelleen vähän onea, johtuen monestakin syystä. Hyvää asiassa on se, että ruoka ei vieläkään ole oikein kunnolla maullaan. Välillä on vähän nälkä, välillä ei. Syön, ainakin jotakin ja joskus. Lienee vain siis plussaa ,> Soijapihveleitä on vielä täksikin päiväksi eväänä, söin niitä eilen sekä lounaalla että illalla näkkärin kanssa. Huomiseksi ja perstaiksi teen thaimaalaisen kalakeiton, se on namia ja riittoisaa. Tänään soisi myös hra Ikkunanpesijän ilmoavan itsestään. Muuten tämä juttu taas jää ja jää, kuten viime vuonnakin! Postiakaan ei eilen tullut, saisi sitäkin tulla mieluummin tällä viikolla, ziitos!
Huoh, eilinen työpäivä sai minut taas kipeämmäksi ja särkeväksi elukaksi. Ei kiva. Taitaa olla viisainta varata aika tuonne myöhemmäksi omisarvikselle, josko kävisi valittelemassa noin yleensä vähän kaikkea.
------------------------------------
Purrrrrrmenta, kavrut! Jahas, joo, mä tiän. Mä se olin ku herätin mamin, joo. Goisin eilen koko päivän ku oli nii tylsää, pimeetä, mutt sänkyss lämpöstä. Nii ni sitt goisin ton viakuskii vähä aikaa, orja vaa taas pyäri ja hyppäs ulkon. Päätin sitt, ett se pitää herättää. Ainaki pyärimine loppuu, meinaa, aloin syädä tota yht yrttii tossa ja vähä jolisee ja vetää tolla piänell palloll koli-koli-kulman kautta keskilattiall –leikkii. Heräshä se, vähäks on pahall pääll, puheli taas rumeiki. Alkaa se vissii olla entisellää, ku on tommone. Sain joo kalkonii ja kaakkei. Eile saanu mitää kunnollist, ku se ei itekkää oikee mitää semmost syäny. Tänää tulee fisuliinii, se lupas jo. Mä saan taas oman biitin, jee. Ei mull mitää sen kummosempaa. Mä toivon, ett mami ois himass. Meill ois paljo kliffempaa molemmill, seki on sitä miältä. Tsihih, se löys tämmöse hupijudekan, sen voi tekee täält. Tän se laittaa sitt jokasee stadin dosaa, jos mä kuulemma onnistun taas karkaan. Oonha mä kertonu, ett mä oon onnistunu kaks kertaa karkaa himast tonne rabaa, en sen pidemmäll – viälä. Ett tätä kandee sitt koklaa....
Kliffaa ja jo keskimmäist viiko päivää!
--------------------------------
Vincent, rontti karvatakamus, olisin nukkunut vielä pari tuntia oikein mieluusti!
Päivän slogan: Kun elämä alkaa vatkata, se vatkaakin sitten täysillä. Olisiko mahdotonta saada sellainen tapahtumaköyhä loppuvuosi – tai jopa jotakin kivaa?
Päivän biisi: Vaarallista
Luettua: John Naish – Riittää jo. Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. Tästä on puhuttu ja kirjoitettu niin paljon joka paikassa, että suositan vain lukemaan itse. Naish ehdottelee kaikille dieettiä, mm. median, ruuan ja paljon muunkin kulutuksen suhteen, eikä suinkaan turhaan. Kirja on helppolukuinen, järkevänoloinen kannanotto sietämättömään tuhlaamiseen, pröystäilyyn ja kulutuksen maksimointiin. Naish puuttuu myös työntekoon, sen antamiin arvoihin (muihin kuin palkkaan) sekä moneen muuhun pienempään asiaan. Lukekaa, jos saatte käsiinne. Ehdottomasti sen arvoista. Vaatimattomasti totean, että itse ainakin osittain jopa olen noudattanut näitä neuvoja – todellakin osittain, mutta silti. Ei tällä maailma ehkä pelastu, se ei pelastu enää millään. Mutta voi tuottaa joillekin paremman elämän ja ainakin tästä saa ajattelemisen aihetta! Hush – kirjastoon siitä! Ja karmeana vastapainona Sophie Kinsella – Muistatko minut? Muka-hauskaa hömppää, jossa leidi menettää muistinsa (tilapäinen amnesia) auto-onnettomuudessa ja saa selville olleensa kusipää pomo viimeiset vuodet. Hän yrittää paikata tilannetta epätoivoisesti. Kaikki on outoa; työ, aviomies, ystävät jne. Tuota, kekseliäshän tämä, omalla tavallaan. Suosittelen vain epätoivoisesti lukemista vailla oleville, ja ehkä tämä nyt matkalukemisena menettelee. Muuten en ehdota kenellekään... hupihömppää ajattelurajoitteisille?
TAAS TÖISSÄ, HUOKAA TÄMÄ!
PS: Sitä se nyrkinisku teetti – kone on hiljaa, päivitykset toimivat normaalisti, kaikki näyttää oikein mainiolta. Tyyntä myrskyn edellä? =O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti