SUNNUNTAIN MEGALÖTKÖTYSTÄ

Taas käväisi unihiekkakaveri vähän kylässä, eheheh. Tai sitten olen vain niin poikkirepo työstä ja yleensä säryistä. Nukuin eilen parin tunnin aamupäikkärit päivityksen välissä, sitten kunnon iltapäiväunoset eli pari tuntia ruuan ja kaffen jälkeen sekä menin normiaikaan nukkumaan. Ja kas, heräsin taas normiaikaan kissin märinään. Ei tämäkään uni vielä riitä, kyllä tässä päivän aikana vielä ehtii. Pahus, kun uni sinällään ei auta särkyihin yhtään! Lisäksi nuo lyhyemmät unet tarjoavat sellaisia ikävämpiä kotovideoita yleensä, että niistä ei ole mukava herätä, ush. Juu ja tässä välissäkin goisin pari tuntia, kun odotin päivitysaikaa...

Eilen ei sitten tullut tehtyä kummoisempia. Pari kirjoitusta sain väännettyä, joka toki on ihan mukavaa – itselleni siis, ne vähän jo painoivat mieltä, vaikka mitään pakkoa mihinkään ei olekaan. Kaupoissa kävimme Belgarionin kanssa ja palelimme, argh. Ulkona oli kylmä ja kaupoissa tietysti ilmastoinnit säädetty hellekelien mukaan. Mitään erityistä ei tarttunut mukaan, rutosti kuitenkin erilaista vihannesta. Jössus, kaikkea sai n. 1 euro/kg, oli melkein hamstrattava. Toisaalta, nuita vihanneksia kun ei oikein voi hamstrata, ne eivät kestä! Täytyy vaan syödä pois viikon sisällä kaikki ja valitessa katsoa kunnon plaatua. Mutta kasvissyöjällä on siis kivaa ,D Nyt jo, ajatelkaa, eikä paras satokausi ole vielä edes voimissaan minun käsittääkseni.

Lounaana meillä oli Belgarionin herkkua eli paistettua lohta naturell, ilman mitään kommervenkkejä. Sen kylkeen keitin jokusen uuden nätin perunan. Sotkin myös kermaviilikastikkeen (sipulia, valkosipulia, tilliä, vähän tandoor masalaa) tarjolle. Lisukkeina vielä adjikaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, kurkkua, piparjuurta, mausteita. Oli kuulkaas hyvää, simppeliä herkkua! On se aivan eri asia ostaa hallista tosi tuoretta kotomaista lohta kuin marketin norjalaista jättipötkölohta. Maku ja koostumus ovat aivan erilaisia, melkein en tunnustaisi samaksi fisuksi. No, rahat eivät riitä viikottaiseen reissuun halliin, joten tämä on onneksi satunnaista. En kyllä pitänyt hintaa mitenkään pahana laatuun nähden ja varsinkin kun siellä ei käy edes joka viikko. Tyytyväisenä vetäydyimme lounaan jälkeen lueskelemaan. Belgarion sitten keitteli vaffat kaffet ja söimme Liiterin pieniä sekosuklaakeksejä suoraan purkista, halpoja ja hyviä nekin. Pojalla oli kuitenkin vielä omia opiskelukiireitä, joten hän häipyikin melko aikaisin ja minä myös – sinne sänkyyn uuden kirjan kanssa.

Auts – tähän asti pystyi kirjoittamaan ilman kipuvääntöä, ei hyvä! Onneksi Belgarion imuroi eilen, joten sitä ei sentään tarvitse tänään tehdä. Pientä puuhastelua kyllä riittäisi, jos vain viitsisi... nimenomaan jos. Evästä on laadittava pariksi päiväksi, joten taidan päivällä vääntää pellillisen soijapiffejä. Viitakkoa on myös vähän raakattava ja hoideltava. Vaatteita pitäisi korjailla... Edelleenkin jos viitsisi. Mitään akuuttia ei ole tekemättä, ainakaan muistaakseni.

Taksoasioista ei ole kuulunut mitään tänne asiakaspuolelle. Vahingossa kuulin takson puhelinkeskustelun, että he ovat olleet jossain Palmian koulutuksessa. Manasivat sen huitsin hittoon. Syytä en tiedä, ei selvinnyt jutustelusta sen kummemmin. Edelleen odotan toimintaohjeita eli mustaa valkoisella tai edes meiliä, miten toimia kuukauden alussa! Prle, sehän on ihan kohta. Ja minun pitäisi todellakin olla koko kesä töissä, kulkea aamuin-illoin, hoitaa viikossa ainakin yksi taksopoikkeama kirjastoon ja normikeikat ruokakauppoihin. Muutakin tietysti voi ilmaantua. Ei hemmetti tuota tiedotuspuolen hitautta! Heti kun tietoa tulee, lähtee siitä ainakin ensimmäinen valitus ,D

Ulkona on melko viileää, mutta selkeää. Ei silti, mitä välii. En aio ulos kuin korkeintaan roskikselle ja sekin on vasta harkinnassa. Taidan mennä peiton alle vähän lämmittelemään...

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Nonih, joo, sitä eile sitt jotkut söi fisuu. Mä sain vaa iha onnettoma biiti, just, aina sanotaa, ett sen takii ku mä oksun. Okei, sain sitt taas uusii ruakii, jotai pussiruakaa ku toi oli tuanu. Sain kaikkii erilaisii, monta pussii. Mami vaa vähä suuttu, ku mä söin ekaks vaa soossit ja tual pyärii viäläkii lihabiittii. Se sano, ett mä en muka saa mitää määkäruakaa, ennenku kaikk on syäty. Karmeeta nyt uhkailla toist tolla tavalla. Kyll mä ne jossai vaiheess voin syädäkki, katotaa nyt. Äsken mä sain kalkonii ja kaakkii, nii et nyt ei tarvii mitää. Mä jo melkee goisin täss sänkyss. Mami vois tulla kans tänne... joo, se sanoki, ett se tulee iha kohta. Mmm, eilen oli tosi kliffaa ku Poikaki oli täälä, ei se kyll kauaa ollu, mutt silti. Ja sitt mä sain makoilla mamin nassu viakuss. Vähäks mä kävin monta kertaa hiaroos nenii sen kaa >o< Muute ei mitää tapahdu, ulkon on galsa. En oo ku kävässy partsill, ei nyt voi ottaa mitää suulist, ku suulist ei oo kert näkyny. Must se on epist. Ainaskii, kun mun tuukki on vähä huanos kondiksess viälä. Mä tarviisin nyt suulist, ku kert en anna ton haajattaa! Enkäs anna, en tykkää. Sen takii must ei oo kuveikaa, ett orja ettii taas jotai sopivaa. Juu aika hyvän toi löys täält.

Kliffaa söndaagii kamuill joka pualell!

----------------------------------------

Vincent, et sinä ole koinsyömä, korkeintaan hieman, hmmm, laikukas ,D

Päivän slogan: Minä olen väsynyt! Väsymykseen auttaisi nukkuminen. Nukkumiseen auttaisivat nukkumislääkkeet. Mitä hittoa minä tässä vielä kirjoitan...

Päivän biisi: My Little Pill

Luettua: Jouko Hynynen & Mikko Karmila – Ukonhauta – kenelle banjot soivat, päiväkirja ja kuvia 7 vkon levytyssessiosta Pohjois-Karjalan metsissä. Ihan luettavaa juomista, pähkäilyä ja levytysarkea *hekottelee*. Tosin tämä vaatisi ehdottomasti myös levyn seurakseen, niin että... Suositellaan Kotiteollisuusfaneille ja musiikista kiinnostuneille. Kuvia ei arvostella, ne ovat täysin omaa luokkaansa *hekottelee lisää*. Jarkko Sipilä – Prikaatin kosto, Sipilän Takamäki-sarjaa. Tässä Pääkalloprikaatin eräs vaikuttaja vapautuu vankilasta ja alkaa rustata prikaatia jälleen toimintakuntoon. Huimeita tulee maahan ja joku vetää välistä. Hommat menevät rajummiksi, KRP:kin jo tulee mukaan ja kunnon taisteluiltakaan ei vältytä. Melkoisen kovaksi keitettyä kotimaista rikoskirjallisuutta, ei sovi kaikille. Ei nyt ihan ole minunkaan mieluisin opukseni, mutta aivan luettavaa tavaraa kuitenkin.

 

KISSIKENKÄT LEPÄÄVÄT TÄNÄÄN! 

UNIHIEKKAKAVERI POIKKESI KÄYMÄÄN!

Ette usko, mutta minä olen vähän nukkunut! Elimistö eli kivut ja pakkoulkoilu saivat eilen aikaan sen, että kun lopulta pääsin kotoon, ison kaffemukin kittaamisen jälkeen vetäisin 4 h päikkärit. Ei paha, sen jälkeen vetäisin vielä suht normiunet. Että tuli otettua univelkaa takaisin – tai sitten se oli silkkaa kipujen ja mömelöiden summaamaa pakkonukkumista. Mitä välii, uinuttu on kuitenkin. Kunhan tuo typerä Exä jättäisi vielä käymättä unissani, olisin ihan tyytyväinen. Ai niin, tässä välissä kävin ottamassa vielä parin tunnin aamutirsat :I

Eilinen Hakiksen retkikin onnistui mainiosti. ViiVoanista löysin kaiken tarvittavan, tofuhylly oli tyhjä, mutta se täytettiin heti pyydettäessä. Mutta kyllä erään kotomaisen rouvan käytös hävetti: hän etsi merilevää, tietynlaista merilevää. Ei suostunut kuuntelemaan nuoremman herrahenkilön selityksiä vaan huusi kurkku suorana itse kyllä tietävänsä mitä haluaa *huoh*. Siis rouva ei osannut mitään sivistyskieltä ja kyse oli siitä, että jonkun piti kääntää kaikki, mitä pakkausten päällä luki. Puodissa kun on kolmea eri plaatua levää... Varsinainen aasiakas, sano! Muuten kaikki oli kohdallansa ja Belgarion saa tuliaisiksi wasabiherneitä ,D Ostin tofua riittävästi, bambusuikulaa ja muuta, iso kassillinen tavaraa maksoi melko tasan 20 juuroa. Ja taatusti riittää koko kuukauden, mausteet kauemminkin. Uudeksi kokeiltavaksi ostin mangohilloa, ilman kummempia lisäaineita 1.50 juuroa kohtuuiso purnukka (maistoinkin jo, njam). Hallista hamstrasin kissille mjunuaisia pari kappaletta. Sitten sorruin tosi herkun näköiseen kotomaiseen kirjolohifileeseen, ei ollut hintakaan ihan paha. Filee maksoi 5 juuroa, met syömme sen tänään pois Belgarionin kanssa, siitä tulee iso annos! Katsastelin muitakin ruokia, ei innostuttanut, ei tehnyt mieli eikä onneksi ollut edes nälkä ;D Selvisin siis ihan kohtuullisilla kustannuksilla. Pakkokin, tänään on taas kauppapäivä ja perusjuttujakin on kaappiin ostettava.

ViiVoanissa on mukava katsastaa siellä käyvää väkeä; on meitä perustofun ja mausteiden hakijoita, moni käy vain ostamassa sieltä tofua. Sitten näitä Suomeen avioituneita, jotka ovat yhdessä ostoksilla. Silloin rouva osaa komennella miestään hakemaan sitä ja tätä ja heillä onkin yleensä pari korillista tavaraa (josta minä en tunnista puoliakaan). Eilinen ilopilkku oli ronski, parimetrinen kaveri, kaikinpuolin jämerä mies, joka huolekkaasti valikoi ensin tofun, sitten kääntyi vihannespuolelle ja valikoi sieltä haluamansa ja suuntasi sitten muualle etsimään vielä jotakin *tsihih*. Siis en minä hänelle naura vaan sille näylle, minusta on mukavaa, jos hän on löytänyt jotakin muuta herkkua kuin HK-blöötä iltojensa iloksi.

Taksokin tuli ja meni oikeaan aikaan. Kiertomatka kotoon palatessa oli myös huvittava. Minulla kun oli eväskirja mukana, ei yhtään harmittanut, kun kuski sanoi heittävänsä Haagan keikan tässä samalla eli kimppakyyti (kuten vapaa-ajan matkat aika usein ovat). Lueskeli siinä kiinnittämättä mitään huomiota ympäristööni, kunnes havahduin olevani tutuilla seuduilla; kaarsimme entisen työpaikkani pihaan ja noudimme kaksi iäkkäämpää leidiä. No, matka jatkui ja upposin taas kirjaan.... taas tajusin olevani jossain huomattavan tutussa paikassa, kaverini talon takapihalla ,D Silloin alkoi jo huvittaa. Onneksi pääsin sitten suoraan kotoon, matka kestikin melkein tunnin. Ei siinä mitään, kun on eväsluettavaa ja tuttu, kiva kuski. Joillekin kyllä tuo kaupunkimatkailu voi olla rasittavaa ja kieltämättä omakin takamukseni alkoi hiukka puutua.

Hörhökin kävi vasta eilen, aika sihneessä, mutta maksoi velkansa. Hörhö on rehellinen, hän soitti useammankin kerran parin päivän aikana, milloin voisi tulla ja maksaa. Minulle hän ei halua olla velkaa. Syynä mm. se, että hätätilan tullen olen aina myöntynyt pieneen avaralainaan. Kertoi myös asustavansa kaverin kanssa edelleen teltassa, mutta joitakin toiveita asunnostakin on ollut. Yrittävät samaisen kaverin kanssa vuokrata jonkun kehnokuntoisen mökin tuosta vähän kauempaa, toivottavasti onnistuvat.

Varastolla ei mitään uutta eli matalalento jatkuu taas maanantaina, sinne jäi pino tavaraa. Minä pidin oikeudestani kiinni ja lähdin pitämään pois tehtyjä tunteja. Kyllä ne malttavat odottaa, ne paperit nimittäin. Jätin oveen lapun, että olen taas paikalla ma klo 6.50. *huoh*

Häh, ulkona ei sada? No, siitä sitten vaan valmistautumaan roudausretkelle Malmille. Puutelista on taas oudon pitkä, mutta ennakoitavissa oleva...

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Nonih, kyll hyvi koulutettu orja on kissihuushollin paras voimavara. Tuli meinaa eile mjunuaisii ja tuarett fisuu, sitä punast ku mäki voin syädä. Toi mami anto heti vähä mjunuaist ja loput se laitto taas pakkasee. Sano, ett sitä voi jatkuvast syädä. Kyll mun miälest vois, mutt ei sitt. Tänää mä saanki sitt fisuu. Ja noi menee viäl kaupoill ja tua normikissimuanaa. Mmmmm. Siis hei, kissinpäivät, aatelkaa. Tollasii safkoi ja sitt Poika, sen Kone ja Reppu on viälä tuloss tänne. On asiat sillo aikastas hyvi, vaiks vähä äske karvaoksusi. Mami mitää sanonu, siivos vaa. Kilti mami mulla, on. Meni sen viakkuu sitt eile iha joka kerta ku se meni goisii. Se meniki goisii monta kertaa ja punki ylös kans monta kertaa. Onneks ei sentää joka kerta syäny *tsihih*. No tarttee myäntää, ett mä heräti se toss aamull, ku ei ollu seuraa ja teki miäli heekkui. Eikä oo kiva käydä yksi laatikolkaa, ett ois hyvä ku joku heti korjais kaikki, nih kerta. Mä oon siisti kissi, meinaa. Täst voi viäl olla tulos hei hyvä päivä... toivotaa! Eikä tiäteskää mitää kuvei, orja hakittaa jotai.

Kliffaa ja heekkupitost viikendii kaikill!

-------------------------------------

Vincent, selvästikin kaikki on vain sinua varten?!

Päivän slogan: Nälkä kasvaa syödessä, jano töitä tehdessä....

Päivän biisi: Nälkä kasvaa syödessä

Luettua: Lehtolais-sessioon meni aika. Eli Harmin paikka ja Tappava säde. Molemmat olivat muistissa kohtuuhyvin eli Harmin paikka ei oikein kolahda (tämä on toinen Maria Kallio –dekkari), mutta Tappava säde on parasta Lehtolaista. Kesälukemiseksi käyvät toki molemmat. Jahas, josko tänään pääsisi käsiksi muuhun luettavaan eli jaksaisi muutakin. Ilokseni eilenkin tipahti vielä yksi uutuuskirja luukusta =D

MALMILLE TAAS MENEE TÄÄ KISSIKENKISSÄÄN... 

PUOLIKAS VAPAAPÄIVÄ - EHKÄ...

Eheheh, sanoinhan minä, että kun Welhotar lähtee liikkeelle, ilmat muuttuvat! Nyt sataa taas oikein kunnolla ja ulkona on, sanoisinko, melko viileää ,D Ei paha, en minä sokerista ole. Kastun kun kastun, kyllä kotona on aikaa sitten kuivatella...

Eli tänään puoli päivää vapaata, U-P lupasi ja pidän siitä kiinni. Tuntejakin kun on taas kertynyt aivan turhan paljon, ettei leikkuri vaan ehtisi iskeä niihin. Normimatka taas Hakikseen eli käynti ViiVoanin tofumarkkinoilla sekä vähän maustekastikkeita ja muuta mukavaa, sieltä halliin ja kissille munuaisia sekä itselle fisua. Sitten äkkiä kotiin ja petiin!

Ehdin oikein mukavasti eilen käymään kirjastossa taksopoikkeamisena työmatkalla (se sallittu alle 10 min pysähdys). Ikävä kyllä, kesäapulaiset taas paikalla. Hyvinkin vanhemmasta opiskelijasta käyvä leidi, joka tössi lainausmasiinan kanssa, hmph. Hän ei vielä tunne minua, vielä... Eli sain varaukseni, jep! Lisäksi kotiin tultuani jalkoihin kaatui kasa paffikuoria; kolme kirjauutuutta eri kustantajilta, uunituoreita ihania kirjoja, mmmm. Tämä niiailee ympäriinsä ja lukee sekä arvostelee taas kohtapian. Oikein mukavaa, koska mukana on mm. Hynysen uusin ja muutakin kehittävää luettavaa ;D

Mutta mikä ihme oli tuo intavakso =O Uppo-outo kaveri puhutteli minua säännöllisesti etunimellä, eipä tuntunut mukavalta. Melkein jo kysäisin, mistäkähän me mahdammekaan tuntea toisemme. Ilmeisesti tämän lafkan palvelukonseptissa on suositeltu jotakin tämmöistä.... että raukka vammainen tuntisi itsensä hyväksytyksi tms. Minä tunsin itseni täysin idiootiksi, Polga-sitä, Polga-tätä... kun kaveri huomasi, että luin eväskirjaa matkan ajan, hän sentään lopetti. Mutta autosta lähtiessä ja tullessa sitten useampaan kertaan etunimeä tarjontaan. Juu, siis onhan se kiva tapa, mutta ei nyt ihan oudon ihmisen suusta. Miltäkähän normitakson käyttäjästä tuntuisi, jos kuski alkaisi puhutella Lissu-hyvä, Lissu-kiltti joka välissä? Saahan normitaksovälityskin tilaajan etunimen käyttöönsä. Ei, en minä tuota tapaa paheksu, mutta en siitä kyllä mitenkään pidäkään. Nimi esiin, jos on vakkarikuski, se on ok. Mutta outo voisi välttää tilanteen ja ihan vaikka ensin esitellä itsensä, jota kaveri ei muuten tehnyt ollenkaan!

Varastolla lievä matalalento jatkuu. U-P käy vähintään kerran päivässä tarkistamassa työtilanteen eli tuoko naapuriosasto hommia ja pyytää pitämään asiaa silmällä. Lisäksi sain taas eväät olla rasittamatta itseäni! No joo, tuo oli vähän turhaa. Hän tietää osan sairauksistani, mutta en nytkään jaksanut selittää, että jo kolmatta viikkoa olen melkoisen kipeänä töissä. Siitä olisi tullut vain utelua ja muuta, mistä minä nyt en niin hirveästi välittäisi. Kun olen sitten tosi kipeä, käyn hakemassa sairaslomaa ja siitä todistuksen. En minä muuten pahemmin vänise töissä – sitä varten on tämä loki! No joo, eilen kyllä. Kollega kun valitteli samaa vaivaa eli niskojen täydellistä jumittumista. Totesin sitä olevan liikkeellä, meillä molemmilla on kyllä ollut aivan hemmetinmoiset kiireetkin.

Pari iltaa on mennyt, että en ole edes avannut konetta. Ihan tarkoituksella, selkä ja hartiat ovat olleet niin kipeät, että on ollut parasta jättää edes kotikone rauhaan. Tiedän, että jos se olisi auki illalla, olisin vähän väliä kärkkymässä jotakin muistamaani asiaa. Paras siis unohtaa koko juttu ja keskittyä illalla toistaiseksi vain keittiöpuuhiin ja kissinhoitoon!

Juu, on siellä aika viileää. Ei näy varista, ei lepakoita. Tirppalinnut kyllä jaksavat pitää mekkalaa. Sateen ropina on miellyttävä ääni!

-------------------------------------

Purrrrrrrrve, kaiffanderit! Arvatkaas mitä, mä mitää fisuu saanu – hei mä-mä-mä sain ISON biitin jauhist. Mami olikii aamulla kaivellu pakkast ja ottanu siält mulle oikeet jauhist sulaan ja ku se tuli himaa, mull oli hirmu nälkä. Sitt se kaivo sen paketi ja anto mulle ihan kaikki siitt, ei siin paljo ollu, mutt sopivast. On viäläkii vähä, mä syän sen koht. Sain äske kalkonii ja kaakkii, nyt on hyvä. Mä makoilen täss sänky pääss ja tsiigailen ton skrivaamist. Ai ett se lähtee hakee mjunuaisii, muistais sitt kans. Se on nimittäi ne unohtanukki, nih. Sen fisuist mä en oikee piittaa, ku mä oksun tavallisest fisust melkee aina. Iha vähä voin syädä, sitt tulee iso oksu. Ett en mä sitä oota, mutt mjunuaiset, mmm. Ne on melkee parast mitä mä tiijän! Kilti mami, niiiiiii kilti. Vaiks eilenki se punki taas ylös keskell yätä ja mä heräsin. Ja sitt meinannu mitenkää mahtuu sen viakkuu, se goisi joteskii oikee peiton alla ja sillee, vaikeet oli tunkee ittesä sen nassu viakkuu. Ja sitt siält piti taas äkkii tulla pois, ku se alko krohisee. No nyt mull onkii lyhkäsempi päivä venailla orjaa himaa! Vois ottaa vaiks kunno päikkärit. Eikä oo orja taaskaa ollu fototuulell, ei se jaksunu ja mäki oon vähä koinsyämän näköne. Nii ett saa taas ettii jonku kuvan toho.

Kliffaa viikonlopun melkee-alkuu kaikill kissinkoill ja kunno orjill!

--------------------------------

Vincent, oikein mukava, että muistat meitä orjiakin toisinaan ,D

Päivän slogan: En muista, milloin olisin ollut onnellinen – en edes muista, milloin olisin ollut iloinen! Kivaakin on ehkä joskus ollut, mutta milloin?

Päivän biisi: Sade

Luettua: Peter Robinson – Savua ja tulta. Banks johtaa tutkimuksia kahden ilmeisen tuhopolton jälkeen, joissa molemmissa löytyi myös ruumis. Mukana myös taideasiaa ja entisiä suhteita. Kuvaukset ja juoni Robinsonilta taas taattua tavaraa, minä pidän tästä. Suosittelen Robinsonin kavereille ja muillekin. Lehtolais-sessiossa luettu Viimeinen kesäyö, joka oli harvinaisen epätasaista tavaraa. En muistanutkaan... tosin kirjan lopussa on sitten selittelyä asiasta. Mukana pari erinomaista novellia, muuten sopii taksolukemiseksi.

 

SATEEN ROPINASSA KESTÄVÄT KISSIKENKÄTKIN! 

SADE SANOO: "VARASTOLLE SIITÄ!"

Ihana sade, joka on ropissut melkein koko yön! Oikein mukava, näillä keleillä tehdään taas töitä, juh. Jos päästään Varastolle, yläselkä on krampannut eilisestä lähtien aika pahasti. Menenkin Pazilaan vain siksi, että siinä on myös helppiä lähellä eli lekuri vieressä, jos oikein pahaksi äityy (siis vielä pahemmaksi, jos mahd.).

Näinhän siinä kävi, että Varastolla ei erästä leidiä näy ja minut nakitettiin sitten hoitamaan toisenkin osaston hommat. U-P ilmoitti kuitenkin, että pidämme kirjaa jokaisesta tehdystä hommasta ja jos alkaa mennä överiksi, olisi aika harkita kunnon sijaisen hankkimista. Siis enhän minä ehdi hädin tuskin tehdä edes oman osaston hommia... tein nyt sitten vielä ne naapurin kaikkein kiireellisemmät, jotka olivat melko kauhistuttavia (3 – 4 eri ihmistä korjannut samoja papereita, osa kielimuodoista virheellisiä jne). Eli eilen tuli taas tehtyä aivan hvtisti töitä eikä tod. omasta halusta. Kesken kiivaan kirjoitushomman iski sitten jättikramppi yläselkään, huusin ääneen ja heittäydyin roikuttamaan itseäni. Mutta kas – kukaan ei tullut edes tarkistamaan, miksi huutelen itsekseni =O Näköjään saa aivan rauhassa heittää henkensä työn ääreen! Sattui, sattui kovasti. Oli pakko pitää tauko, kävellä ja venytellä, sitten taas jatkaa. No, kyllä ne päivän työt tulivat tehdyiksi, molempien osastojen puolella. Silkalla prkeleellisellä sisulla, suoraan sanoen.

Heitin ylimääräisen napin selvitäkseni kotihommista. Tarjosin vaihteeksi nimittäin itselleni appelsiini-seesam –tofua. Aina se jaksaa olla yhtä hyvää, njam. Naapurin ovi kävi varsin vilkkaasti, hän ei ilmiselvästi pidä mausteista, sipulista, valkosipulista jne. Minusta tuoksut olivat muhevat ja oikein tyydyttävät. Kankesinkin itseeni sitten jo yhden tofupiffin ja vähän vihanneksia noin kokeeksi – juu, hyvää se oli jälleen kerran. Huomenna pitää lähteä täydentämään taas varastoja, kun siihen tilaisuus suorastaan on tyrkyllä. 

Tänään vuorossa Hörhön käynti. On rahapäivä ja Hörhö tulee maksamaan vippinsä. Käynti tulee olemaan erittäin pikainen ja ärhäkkä, olen nimittäin sillä tuulella. Kotiin tultaessa käyn kirjastossa takson työmatkapoikkeamana hakemassa tulleet varaukset, siellä on korkeintaan 7 opusta – no, niillä ja muulla avituksella selvitään taas alkuviikkoon asti. Muuta pakollista ei täksi illaksi ole, kun hyvää evästäkin on valmiina ,D Ai niin, pakkoruisku! Ei sillä, suihku tekee hyvää hartioille, mutta kun on pluikasta, särkee ja juilii eikä saa käsiään kunnolla taipumaan hiusten pesuun, on se melkoinen suoritus joka kerta. Kyllä minä sentään peseydyn joka päivä – se ei kuitenkaan aina tarkoita pitkää suihkua!

Olisi kirjoitushommiakin, siis omia näitä. Taidan jättää ne suosiolla viikonloppuun. Jo päivitys vaatii välillä pientä rentouttamista, siitä voitte arvata hartioiden tilanteen eli ei hyvä. Tähänkin taas auttaisi kunnollinen rentouttava suojakänni, parin päivän ränni vaikka. Tilannetta on nyt kuitenkin mahdoton järjestää eikä yksin oikein huvita edes kännätä. Antaa olla, hmph! Juodaan sitä vielä meilläkin.

Täällä kuulkaas sataa oikein kunnolla, ei mitään pientä vihmomista. Minä pidän tästä, ei yhtään harmita lähteä Varastolle ,D

-------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Jahas, juu, mami eile taas väkersi safkaa ja taas mä menin vähä halpaa. Siis se duunas taas sitä valkost mähnää ja siit piffei. Mutt hitsi ku se kaikki haisuu nii hyväll, ei se kummiskaa oo kissisyätävää, ei varpist oo. Koklannu oon, ei vaan käy! Nii ett orja sitt oli säästäny semmose heekkupussuka ja mä sain sitt siit iltaruakaa. Saan varmaa viälä päiväruakaaki, mutt mä kyll ihan oon sitä miältä, ett illall meill syädää donarii! Ai ett voitais, hei se sano, ett voitais... jeee! On se kilti, joo. Se vaa vetäsee itte pari lusikallist ja mä saan sitte loput, siis toivottavast. Muute nyt tarttee taas pysytell sisäpualell, partsill vetää ja sitt siälä ulkon sataa. Ei partsill sada, mutt toi kostee keli tekee varmaa pahaa mun tuukill. Nii ett tänää mä taidan vetää tavallist pidemmä lötkötyspäivä (kuten aina, toim.huom). Ei oo mun fotoi, ei oo – laiska orja toi. Ettii sitt jonku toise foto toho tilall.

 

Kliffaa torjantait kaikill kavruill – pidetää sadetta, sisätiloiss niinku >o<

----------------------------------

Vincent, en osaa kuvitella sinua vapaaehtoisesti sateeseen.

Päivän slogan: Se minkä kesäsade kastelee, se kastelee!

Päivän biisi: Somebody Put Something In My Drink

Luettua: Roope Mokka & Aleksi Neuvonen – Olimme kuluttajia, neljä tarinaa vuodesta 2023. Ajatuksia siitä, mitä kuluttamiselle on tapahtunut ja tapahtumassa, miltä tulevaisuus näyttää sekä skenaarioita siitä, mitä se on vuonna 2023. Melkomoisia visioita, sano. Suosittelen jokaiselle hiukankaan kuluttamisesta, eettisyydestä jne. (no, tehän tiedätte mitä tarkoitan) kiinnostuneille – tämä kannattaa lukea. Eivät nuo tarinat ole kovinkaan kaukana mahdollisista omista visioistanikaan... Suosittelen! Ja Lehtolais-sessiossa tuli luettua Ensimmäinen murhani sekä Rivo satakieli. Ei nyt niin pahaa, itse asiassa, toisella lukemisella sanoisin suorastaan parantuneen. Luulen kyllä, että tämä johtuu siitä, että viime vuosina eräs erinomaisen kehnoja dekkareita suoltava kustantamo on saanut omankin rimani laskemaan *tämäkö muka vihjailisi*. Ai niin – tekisi mieli varoittaa eräästä kustantamosta, uudehkosta siis, mutta olisiko se niin paha? Olisiko? Kuka puolustaisi, siis minua?

 

SATEELLAKIN KULKEE TÄÄ KISSIKENKISSÄÄN! 

VIILEÄÄ JA SADETTA - WELHOTAR SUOSITTELEE!

Ahhh, vähän viileämpää tulossa? Läiskähtikö jopa sadepisara äsken ruutuun? Juu, tämä tykkää, eilinenkin oli jo kelien puolesta parempi – vain kelien siis, ystävät, vain kelien. Muuten tänään särkee taas koipisia porsaasti. Tuli käytyä lähikirjastossa, sen lähempänä ei kirjasto voi tod. olla. Ja sehän kostaantui heti, jo töissä ja illalla. Yöllä taas kipu herätteli pariin kertaan ihan ylös asti, oli pakko nousta. Lonkkia viilleltiin useamman kiusaajaan toimesta, että se muuten onkin arka paikka. Tuo lonkka meinaan, väkisin piti ääntelehtiä ja mennä tupakalle asti, että sain kivun helpottamaan ja uudestaan vähän unta.

Ensimmäistä kertaa Varastolla kieltäydyin töistä! Naapuriosaston kaveri tuli kysymään, josko tekisin yhden homman, kun heiltä on (taas!) tekijä sairaana. Itse asiassa, noita tiettyjä hommia en ole lupautunut edes tekemään, muissa kyllä avittamaan. Sanoin, että meillä on hemmetinmoinen hässäkkä jo omalla osastolla, pöytäni oli lastattu sekopäisellä määrällä papereita ja osa oli jopa laatikoissaan. Ehdotin, että etsisi apua ensin vielä muualta ja jos aivan pakko on, otan sen kyllä hoitaakseni, mutta en osaa sanoa milloin. Meidän aikataulujamme on mahdoton aapailla etukäteen. Kaveri sitten häipyi eikä palannut, joten joku varmaan armahti asiassa. Ei se iso homma olisi ollut, mutta jos niitä alkaisi tulla solkenaan... Sanoinkin, että ensin hoidetaan osaston omat hommat, sitten muut. Ja jos kyseessä olisi ollut ns. tosi tärkeä ja kiireellinen, olisin toki avittanut. Sattuikin sopivasti U-P sitten lähtiessäni kiertämään kauttani ja kysäisi työtilannetta, kerroin tuon ja myös sen, että viimeiset 2.5 vkoa ovat olleet aikamoista matalalentoa. Hän kun aikaisemmin jo huolehti siitä, että jos minä vain jaksan... No, nyt hän sanoi minun tehneen aivan oikein – oma osasto ensin, siitä lähdetään ja omasta jaksamisesta. Että samalla tuli siunattua tuo kieltäytyminenkin ,D Tällaista tämä tulee olemaan tuonne juhannukseen asti, sen jälkeen helpottaa hippasen.

Kirjastossa kävin ihan siksi, kun lukemiset alkavat olla vähissä. Katselin, keitä teemoittaisin tänä kesänä eli kuka ja/tai ketkä saavat kunnian esittää koko tuotantonsa Welhottarelle. Ei oikein löytynyt sopivaa, saa esittää ehdotuksia, ziitos! Eli aloitin Lehtolais-session, vaikka hän ei suursuosikkini olekaan. On niin pitkä aika siitä, kun olen varhaisimpia kirjoja lukenut, että on hyvä muistutella niitäkin mieleen. HelMet päivitettiin eilen, eipä ole ihmeitä tarjolla... varauksia sain hätinään kasaan sen verran, että yhteensä 24 on listalla. Niistäkin 7 on jo matkoilla eli käyn hakemassa ne torstaina taksopoikkeamana.

Armas työpaikkalehdykkämme toimittaja päätti sitten poimia tuolta toisaalta kolme arvosteluani ja tunkea ne seuraavaan lehteen. Lupasin vielä katsastaa, onko editoinnin tarvetta jne. En alkanut erikseen kirjoittaa heitä varten arvosteluja, kun on mistä ottaa. Toimittajan otanta oli kyllä aika vinkeä; mukana on Ge mig dina ögon, Hepburnin elämänkerta sekä Neljä kertaa nopeammin kuin pännällä... No, siinä on kaikille vähän kaikkea, itse olisin ehkä valinnut jotakin muuta. Minusta kuitenkin oli parempi, että toimitus itse valitsee haluamansa, eipä tule sanomista. Hauskaa tämä on siitä syystä, että eipä meidän lehdessämme ole juuri konttorirottien juttuja näkynyt. Syynä ehkä se, että ei ole ollut halukkaita, mutta varmasti myös Varaston virkarakenne, päällikkövirasto nääs. Eli rotat ovat häviävän pieni vähemmistö. Toivottavasti tämä innostaisi muitakin kirjoittamaan jotakin sinne. Julkaisu ei kyllä lehtenä mikään upea eksemplaari ole, mutta kyllä tuo kummasti henkilöstölehdestä käy ja painoon sekä ulkonäköön kyllä syydetään rahaa. Sisältöpuoli ja kuvat ovatkin sitten välillä *köh* melkoista nähtävää... eikä mitenkään positiivisessa mielessä.

Hyvä, että helle hellittää. Pääsin laittamaan jo eilen ns. oikeaa ruokaa, thaikalakeittoa tietty. Teki niin mieli jotakin oikein maustettua, kunnollista evästä. Salado on hyvää, mutta eilinen eväsversio oli ainakin niin sisältököyhä, että itseäkin hävetti – vihreää vihreällä, mukana vähän tomaattia ja pari murua salaattijuustoa. Olihan se ihan hyvää, mutta silti. En minä salaattia joka päivä jaksa ainoana ruokana vedellä. Välillä pitää saada kunnon currypotkut ja chiliä, jotta addiktiot pysyvät aisoissa ,D Tyytyväisin ratkaisuun oli kuitenkin kissi.

Haa – ulkona ripsottelee vettä ja aamu näyttää synkältä. Oikein hyvä päivä lähteä työhön.

------------------------------------ 

Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joohei, niinku mami sano jo, se teki eile sitä taikalaa. Ja aina mä saan semmose ison biiti fisuu. Eile sain pualet pualest fisust, mmmm. Arvatkaas oliks heekkuu, siis nii hyvää, ett.. Mä sain mun biitin ekaks, hotkasin sen ja sitt menin viäl vahtii, ett orja varmaa tunkee kaikki sinne sotkuusa mukaa. Juu, laitto se, anto se viäl piäne makupalan kummiskii, ku mä oikee purrrrrrasin siinä. Must se kyll pilaa hyvän fisun kaikill niill vihannekseill ja purveleill ja semmosell. Mutt antaa nyt olla, tän kerran. Ku kert mä saan mun oman osan raakan ja sopivast enne safkaa. Muute sitt vaa lötkötteli partsill, eile siäl pysty olemaanki pidempää. Vedin oikee kunnon iltatirsat siälä ja sitt siirryin mamin viakkuu goisii. No eiks tää taas ponpi ylös kesken yätä, häirii muaki. Mutt sitä taas sattu, joo. Mutt varovast se tuli takasi ni, ett mä en ihan hirveest joutunu siirtyy. Ei oo must fotoo, mutt täss on mamin duunikaverin kissi. Son somali >o< Aika komee kolli, sano, ja sen nimi on Osku. Vois olla kliffa treffaa.

Hei, relaa keskimmäist viiko päivää kaikill kissinkoill!

--------------------------------------

Vincent, ai poikien pitäisi päästä tapaamaan, ehkä kuitenkaan ei...

Päivän slogan: Sateen jälkeen... on vain sateen jälkeen!

Päivän biisi: The Rain

Luettua: R. A. Salvatore – Merirosvokuningas, no niitä miekka & kilpi –juttuja, jatkoa Örkkikuninkaalle. Salvatoren tavanomaista tyyliä ja kerronta sen mukaista, tähän pitää olla tottunut, ei tätä muuten pysty lukemaan. Ei paha, mutta sitä samaa vanhaa. Vain em. tarinoista pitäville! Korhonen, Peltokoski, Saukkonen – Paskaduunista barrikadeille, prekariaatin julistus. Erinomaisen hyvä pamfletti ns. joustavista työmarkkinoista eli pätkä- ja sirpaletöistä, paljon esimerkkitapauksien itse kertomaa. Mukana myös toimintaohjeita ja hyviä vinkkejä. Suosittelen kaikille pätkätyön riivaamille (joista itse olen yksi), minäkin kun en enää näe itseäni pätkätyöläisenä koska työsopimus on jopa vuodeksi =O Saattaapa olla, että tästä vielä tuolla toisaallakin. Lukemisen arvoinen opus kuitenkin kaikille vähänkään työelämän muutoksista kiinnostuneille – etenkin pätkätyöt tulevat esille hyvin.

 

SATEELLAKIN HÄN OTTAA KISSIKENKÄNSÄ... 

HELLETTÄ JA UUSIA LEMMIKKEJÄ

Aijjettä jurppii! Ainakin ensin helle ja työnteko -> ei hyvä yhdistelmä. Yllättäen toimistorotan homma on fyysistä, tiesittekö? Sitä ei vain coolina nakuta konetta avoimen ikkunan ääressä, ei tod. Sitä ravaa kuni peltohiiri ympäri käytäviä hakemassa tulosteita, kopieeraamassa toisessa huoneessa (pieni huone, iso monitoimitulostin, lämpötila argh-astetta) ja kiikuttaa vielä tuotoksia ympäriinsä, kiusaa välillä kerroksen ainoaa matriisikirjoitinta, saa sen toimimaan ja ravaa tätäkin väliä. Ihmekös sitten, että on niin kulahtanut olo, prle! Ja tätä minun sitten pitäisi ikäänkuin nopeasti pystyä tekemään, kun jokainen askel sattuu... eilenkin horjahtelin jo iltapäivällä pitkin seiniä. Lupasin sitten työkaverille, että hän saa aamulla yhden tärkeän jutun (joka on makoillut leidin pöydällä tammikuusta lähtien...). Menen tekemään sen valmiiksi siihen mennessä, kun hän tulee. Sain kiitokset ,D Huvittavaa... olisin muuten nimittäin tehnyt sen jo eilen. Puhti loppui – meillä ei ole ilmastointia ja ikkunakin on hyvin pieni. 

Kotona tiedän nyt, miten estän helteen kiusat; kun aurinko alkaa lähestyä keittiön ikkunaa, säleverhot kiinni joka puolella, myös kaikki ikkunat ja ovet kiinni. Ei, niitä ei avata kuin vasta yöllä auringon jo laskettua. Näin päivän aikana kämppä on tuulettunut (kun siis kaikki räppänät ovat olleet auki) ja illan voi viettää mukavassa puolihämärässä. Kissikin tykkää, on vilpoinen sänky maata ja viileää vettä ja ruokaa tarjolla. Yöksi laitetaan sitten yöpalaa... Ei ole pala oikein itsellekään maistunut, salaatilla mennään, pienin suolaisin lisukkein. Eikä liikaa vettä, välillä kaffetta ja keksi tai karkki. Pysyy tasapainossa nääs (siis mikä?) ja on mukavampaa!

Muuten rähjäilen taas vaihteeksi näistä uusista vaivoista, aivan kuin selkärangan yläosassakin olisi jotakin outoa. Särkee eri tavalla kuin yleensä, samasta paikasta aina, lisäksi tulevat tietysti kivat lihaskrampit pitkän työpäivän jälkeen. Ette varmaan arvaa, miten nannaa on saada kunnon jalka- ja selkäkramppeja? Se ei edes muistuta suonenvetoa, se on silkkaa tuskaa ja kirkumista. Saisi hyviä ääniefektejä, jos joku tarvitsisi, any? Katsellaan nyt näitäkin vaivoja taas jonkin aikaa, ihan piruuttaan. Josko olisi sitten asiaa omisarvikselle, en minä jaksa kirjallisestikaan kaikkea vääntää. Epäilen, että hän ei ehdi tai ei tajua lukemaansa kuitenkaan oikein, joten joutuisin kuitenkin menemään selitysreissulle. Ähhh, olen niiiiin kirotun kyllästynyt sairauksiin, kipuihin jne. En edes viitsisi puhua niistä, mutta ne nyt ovat tällä kertaa ainut kaverini *hekottaa sairaasti*.

Onneksi tämä muuttuu kohta normikesäksi ja kaikki on taas hyvin. Sehän on selvää, koska pidän perstaina puoli päivää vapaata. Tottakai silloin sataa ja myrskyää – mitä muuta te kuvittelitte, kun minä seison keskellä myrskyä, salamoita ohjaillen käytyäni ensin ViiVoanissa ja hallissa sekä torilla? Tofua, bambusuikulaa, paria kastiketta, hallista fisua ja häkäfisua – siis ruokakeikka, taas. No, puolet menee vanhaan tapaan Belgarionille, osa tofusta pakkaseen pahan päivän varalle. Ei näitä vapaita aina ole mahdollista pitää ja kyytejä sumplia, nyt se näyttäisi onnistuvan.

Lisää mäkätystä siitä, että HelMet ei ole päivittänyt uutuuksiaan, kele! Kesäterä sielläkin siis... Eikä mitään kuulu tästä taksouudistuksista, viimeinen ns. tiedote on päivätty 2.4.! Olisi jo kova kiirus saada tietoa, nettisivua ei tunneta eli sitä ei siis vielä ole olemassakaan. Ai hemmetti, ja pari viikkoa aikaa, kaiken pitäisi toimia täpöllä. Armas Palmia – lähetä minulle meiliä, ziitos?

Welhottarelle on ilmaantunut pari uutta lemmikkiä; kotovaris, joka käy silloin tällöin tsekkaamasssa, pääsisikö kiusimaan kissiä parvekkeella. Ei pääse, joten jää tuohon parvekkeen ylälipalle tepastelemaan ja rääkymään ,D Toinen kaveri ilmaantui eilen yöllä – ihmettelin mikä silmissä viuhahti, kunnes tajusin että lepakkohan se siinä. Tänä aamunakin jo kävi kääntymässä tuossa. Oikein on Welhottaren mukaiset lemmikit, sulkasatoinen varis ja pieni lepakko. Ja Vinskikin tykkää....

Ulkona on outo, kuuma tuuli =O Ei kovin tuttua näillä leveysasteilla. Toivottavasti päivällä on jo viileämpää.

-------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mäki oon ihan repo, nukun vaa päivät ja illall otan vähä suulist. Ei jaksu paljo, hirmusen kuuma ollu. Onneks mami on saanu tänne sisää joteski viileet, ett ollaa voitu makoilla sänkyss kimpas. Se kyll väitti, ett se heräs hikimärkänä, ku mä olinki tunkenu itteni ihan sen nassuu kii. *köh* No joo, mä halusin kunnoll viakkuu kert se on päivät taas pois. Ehtii tulla tylsä ja niinku jo ikäväkii, sitt mä ootan kans sen heekkumuanii. Ei oo tullu, semmost tosi hyvää pussimuanaa kyll. Iha vähä kerrallaa, ku ei oikee oo nälkäkää – oon sitt kummiskii syäny kaikki, mitä on tullu. Vois se duunaa jo jotai fisusafkaaki välill. Hei se lupas, heti ku on viileempää, se tekee taifisuu >o< Siit mä saan aina ison biitin fisuu, jee. Muute ei oo mitää erikoist, tosiaa toi linnunhonkkeli ja lopakko kiusii mua jatkuvast. En mä niit saa kii! Toisaalt, se varis kyll jahtaa mua, se haluu saada mut kii! Se on hirmusen iso ja ruma, mä oon ihan varma, ett se metästää mua nimittäi. Se lopakko taas on semmone hirmuse nopee, viuh vaa. Mä kyll luule, ett ne haluu vaa uusii kavrui. Ei se mitää, mä oon aina valmis tutustuun, tulkaa vaa käymää ja ihan pikkuse lähemmäks nii ni treffataa *kiero virn*! Mamin piti eile ottaa kuvii, nii ni mä sillo just lähdinki litoo. En halunnu fotoo. Nii ett orja ettii jotai sopivaa taas tähä,se onkii sen hommii.

Kliffaa päivää vaa kaikill frendeill!

---------------------------------

Vincent, ai että haluat tutustua, hmmm...

Päivän slogan: Huominen todellisuus on peruutettu!

Päivän biisi: The Rain Song

Luettua: Chuch Klosterman – Seksiä, huumeita ja kaakaomuroja, matalakulttuurinen manifesti, ei paha. Mutta – Blogistaniassa on suosikkilistallanikin parempia blogeja! Eli ei tämä nyt hirveää kirjallista ilotulitusta ole, lisäksi (tietysti) kaveri keskittyy mm. tuntemattomampiin jenkkibändeihin ja tv-sarjoihin sekä kuuluisuuksiin, joista täällä ei tiedetä mitään (no juu, osasta toki, mutta silti). Eli ihan kiva lukuvälipala, mutta kunnon särmää puuttuu. Yrittää ehkä olla jonkinlainen gonzon perillinen, ei onnistu kuitenkaan. Mutta jos eteenne ilmaantuu, lukekaa pois. On tässäkin omat hyvät hetkensä ja hupinsa eli lainaaminen ei ole turhaa. Ostamista kannattaa harkita vasta lukemisen jälkeen... ei tule meille asumaan. Heikki Morgan Hämäläinen – Riimileikkiä, limerikkirunoja Suomesta. No juu, muodollisesti ainakin, tai melkein. Mutta kun, se henki puuttuu. Jotenkin ei vaan kuulosta ja tunnu oikealta. Siis suurin osa on kehnoja, väkisin väännettyjä limerikin sääntöjen mukaisesti. Pari-kolme on jopa hyvää, oikein hyvää. Limerikki on hankala laji, itsekin olen yrittänyt. En tuo tuotoksiani tänne, mutta harkitsen, voisiko tässä pistää pystyyn pienen kilapilun asiasta... ,D Voisi tuottaa parempia tuloksia, arvelen! Mitä olette mieltä? Limerikkejä suomeksi, oikeita sellaisia siis?

 

OTTAAHAN TÄÄ TAAS KISSIKENKÄNSÄ... 

 

TYHJÄÄKIN TYHJEMPÄÄ VÄNINÄÄ JA MÄRINÄÄ

Eilen särki ja juili, heikottikin oudosti. Taisin syödäkin kehnosti, no sitä parempi. Mutta sain kuitenkin väkisin otettua iltapäiväpäikkärit, pakkohan se. Kun heräsin, olin taas raivoissani, itkin ja manasin. Samalla toivottelin entisille ystävilleni yhtä sun toista. Kunnes ymmärsin, mitä heille on asiallista ja suotavaa toivottaa: pitkää ja yhtä kivuliasta elämää kuin itselläni nyt, aina vaan pahempaa. Samanlaista viikon minuuttisuunnittelua lääkkeiden, taksojen ym. kanssa, että jaksaisi edes ruokansa laittaa... kaiken sosiaalisen elämän hiljaista haipumista ympäriltä, silkkaa olemattomuutta sekä ilman muuta liikuntaesteisyyttä, sellaista, että kävelylle ei voisi lähteä halutessaan edes roskikselle asti. Ottakaa siis vastaan tämä toivotus – eläkäämme mielenkiintoisia aikoja! Minä en edes elä pitkään, mutta sitä toivon näille muille.

Nimittäin sen verran taas on käynyt hermoille muutama asia. Ei ole arvoni mukaista kertoa niitä täällä, joten antaa olla. Minä vielä toistaiseksi elän juuri siten kuin elän. Niillä saatanan armoilla mitä on annettu, prle. Taksotilauksetkin ketuttavat – siellä ei taas ymmärretä suomen kieltä. Jos sanon, että asiointiaikaa Hakaniemessä 45 min, aikataulu on nouto töistä klo 12.00, haku Hakiksesta klo 12.45. Onkohan taas idioottien aika sielläkin käsillä, viimeistähän Iisalami vetelee! Mitään varsinaista tietoa ei ole vielä tullut Palmian systeemistä, ainoastaan vahvistus, että siihen siirryttäisiin 1.7. alkaen. Olisi aika kiva saada nyt ne prleen perustiedot eli meiliosoitteet, numerot ym. Muuten on vähän hankala toimia eli ei hyvältä näytä. Nettisivujen pitäisi olla auki, eivät ainakaan äsken olleet... No, Tsadilla itsekin työskennelleenä epäilen kaiken menevän sielläkin päin vettua, kuten yleensä. Sitten meiltä odotetaan pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä! No way, kaverit, ei ainakaan minulta riitä enää teille asti mitään.

Eipä silti, ei kohta riitä enää ymmärrystä muuhunkaan. Kun lauantain käytän kauppa- ym. hommiin, olen aivan helvetin kipeä eli se päivä menee ketuille. Sunnuntaina ehtii vähän palautua, jos ei ole mitään erityistä tekemistä. Ja sitten onkin taas maanantai ja nytkin siellä on keskeneräisiä pumagoja pöytä täynnä perjantain jäljiltä. Ah, tämä se on sitä elämää! Lisäksi tämä inha aurinko ja lämpö eivät ole mukavia.

Ehei, en keksimälläkään edes yritä keksiä mitään positiivista kerrottavaa. Johan siinä teistä muutama pökertyisi tai ainakin hukkaisi osan järkeään, sen tietyn osan. En ole edes jaksanut lukea lokeja, se sentään suotakoon anteeksi. En nimittäin jaksa istua pitkään, koivet, yläselkä, alaselkä ja olkapää, nähkääs – ne olemattoman pienet jutut. Joten ehkä suonette anteeksi, jos en usein vieraile...

Mutta sen verran taas vinksuja, että Eestin Herkkuihin on tullut uusia jugurtteja, leipiä ja piirakoita, muitakin kivoja uusia tuotteita (mmmm, se tomaattimehu ja uskomattoman mahtava kanttarellisulatejuusto!). Kannattaa käydä taas tsekkaamassa, jos olette unohtaneet. Nythän puoti on jälleen auki myös sunnuntaisin. Muuten ne suuremmat kaalipiirakat ovat parempia, eivät niin teollisen makuisia! Ihan vaan tiedoksi, että tätä kauppaa minä ainakin kannatan!

Malmilla on hiljaista ja lämmintä, liian lämmintä. Tämä toivoisi ukkosta ja myrskyä, oikein reilua sellaista.

-------------------------------

Purrrrrrrrrve, kattiskat! Plääh, mullaki alkaa olla jo liika kuuma, en mä pysyt partrsill ottaa suulist ku vähä aikaa. Sitt on pakko tulla vegs, ennenku iha tulee kärtsättyy kissaa. Onneks toi jättää kaikki ovet auki, ett mä pääsen sinne päiväll, sillo ku on vähä viileempi. Siäl on kyll kiva steppailla, öttiäisii ei oo viäl näkyny. Me vissii ollaa vähä liia korkeell, mutt niit tulee, mä tiijän ja ootan kynnet tanas... ja yäpeehosii, ne on mun suursuasikkei *narsk*. Mami laitto taas uusii safkoi, joo on iha hyvei, mutt mä jaksa niit päiväll syädä. Mä syän vast yälä aina määkäruakaa, nappuloit mä voin vähä maistaa päivälkii ja vodaa. Ei näi kuumall toi safkakaa oikee maistu, paitti kalkoni ja kaakit – ne mä nimittäi vedin justiisa. Ai nii, mutt nythä on yä, ainaski vissii muitte aikatauluje mukaa. Maminkii pitää taas lähtee röihi, ett meill riittää naksurahoi. En tykkää, olis himas. Sitä se itekki toivoo. Me ei vaa voida sill nyt mitää. Nähää sitt taas iltapäiväll ja sillee, mull on koko päivä aika goisii ja duunaa kaikkee kliffaa iteksii >o< Ei toi viittiny laittaa toist samalaist fotoo nii ni se löys tämmöse, hei mäki osaan divaa vodaa tollee suaraa kraanast, mutt se on liika vaivalloist. Joskus mä oikeen haluun kyll näyttää, ett osataa täälläki!

Kliffaa viiko alkuu kaikill kissinkoill tääl Lokistanias!

----------------------------------

Vincent, osaathan sinä vaikka mitä *huokaus*....

Päivän slogan: Turha itkeä kaatunutta kastematoa!

Päivän biisi: Missä yösi vietitkään

Luettua: Stephenie Meyer – Vieras, aika erikoinen tarina, tiiliskivi vielä. Alussa tämä tuntui älyttömältä ja pitkäveteiseltä, mutta imaisi sitten huomaamattomasti mukaansa. Ideana on jotakuinkin se, että pienet, näkymättömät tunkeilijat ovat otaneet vallan maapallolla. Asettuneet asumaan ihmisten päähän vieden heiltä sielun, samalla rauha vallitsee ja kaikilla on niin kivaa. Osa porukasta on kuitenkin ehtinyt paeta ja muodostaa omia yhteisöjään. Tässä ruumis, jolle on annettu nimi Melanie, on saanut sielun ja uskoo löytävänsä miehen ja tämän ystävät Melanien omien muistojen ja sielun taitojen avulla. Joo, ei tämä tässä kerrottuna kuulosta kuin älyttömältä, tarina kuitenkin tosiaan alkaa toimia kökön alun jälkeen eli suosittelen erilaisen pehmo-scifin kavereille tai vähän muunlaiseen outouteen tykästyneille. Muutamia kivoja ideoitakin tulee esille, ei paha. En kyllä mitenkään suosita tai hehkuta, tämä vaatii lukijalta lievästi jotakin...

 

KOHTA TÄÄ OTTAA TAAS KISSIKENKÄNSÄ...