Eheheh, sanoinhan minä, että kun Welhotar lähtee liikkeelle, ilmat muuttuvat! Nyt sataa taas oikein kunnolla ja ulkona on, sanoisinko, melko viileää ,D Ei paha, en minä sokerista ole. Kastun kun kastun, kyllä kotona on aikaa sitten kuivatella...
Eli tänään puoli päivää vapaata, U-P lupasi ja pidän siitä kiinni. Tuntejakin kun on taas kertynyt aivan turhan paljon, ettei leikkuri vaan ehtisi iskeä niihin. Normimatka taas Hakikseen eli käynti ViiVoanin tofumarkkinoilla sekä vähän maustekastikkeita ja muuta mukavaa, sieltä halliin ja kissille munuaisia sekä itselle fisua. Sitten äkkiä kotiin ja petiin!
Ehdin oikein mukavasti eilen käymään kirjastossa taksopoikkeamisena työmatkalla (se sallittu alle 10 min pysähdys). Ikävä kyllä, kesäapulaiset taas paikalla. Hyvinkin vanhemmasta opiskelijasta käyvä leidi, joka tössi lainausmasiinan kanssa, hmph. Hän ei vielä tunne minua, vielä... Eli sain varaukseni, jep! Lisäksi kotiin tultuani jalkoihin kaatui kasa paffikuoria; kolme kirjauutuutta eri kustantajilta, uunituoreita ihania kirjoja, mmmm. Tämä niiailee ympäriinsä ja lukee sekä arvostelee taas kohtapian. Oikein mukavaa, koska mukana on mm. Hynysen uusin ja muutakin kehittävää luettavaa ;D
Mutta mikä ihme oli tuo intavakso =O Uppo-outo kaveri puhutteli minua säännöllisesti etunimellä, eipä tuntunut mukavalta. Melkein jo kysäisin, mistäkähän me mahdammekaan tuntea toisemme. Ilmeisesti tämän lafkan palvelukonseptissa on suositeltu jotakin tämmöistä.... että raukka vammainen tuntisi itsensä hyväksytyksi tms. Minä tunsin itseni täysin idiootiksi, Polga-sitä, Polga-tätä... kun kaveri huomasi, että luin eväskirjaa matkan ajan, hän sentään lopetti. Mutta autosta lähtiessä ja tullessa sitten useampaan kertaan etunimeä tarjontaan. Juu, siis onhan se kiva tapa, mutta ei nyt ihan oudon ihmisen suusta. Miltäkähän normitakson käyttäjästä tuntuisi, jos kuski alkaisi puhutella Lissu-hyvä, Lissu-kiltti joka välissä? Saahan normitaksovälityskin tilaajan etunimen käyttöönsä. Ei, en minä tuota tapaa paheksu, mutta en siitä kyllä mitenkään pidäkään. Nimi esiin, jos on vakkarikuski, se on ok. Mutta outo voisi välttää tilanteen ja ihan vaikka ensin esitellä itsensä, jota kaveri ei muuten tehnyt ollenkaan!
Varastolla lievä matalalento jatkuu. U-P käy vähintään kerran päivässä tarkistamassa työtilanteen eli tuoko naapuriosasto hommia ja pyytää pitämään asiaa silmällä. Lisäksi sain taas eväät olla rasittamatta itseäni! No joo, tuo oli vähän turhaa. Hän tietää osan sairauksistani, mutta en nytkään jaksanut selittää, että jo kolmatta viikkoa olen melkoisen kipeänä töissä. Siitä olisi tullut vain utelua ja muuta, mistä minä nyt en niin hirveästi välittäisi. Kun olen sitten tosi kipeä, käyn hakemassa sairaslomaa ja siitä todistuksen. En minä muuten pahemmin vänise töissä – sitä varten on tämä loki! No joo, eilen kyllä. Kollega kun valitteli samaa vaivaa eli niskojen täydellistä jumittumista. Totesin sitä olevan liikkeellä, meillä molemmilla on kyllä ollut aivan hemmetinmoiset kiireetkin.
Pari iltaa on mennyt, että en ole edes avannut konetta. Ihan tarkoituksella, selkä ja hartiat ovat olleet niin kipeät, että on ollut parasta jättää edes kotikone rauhaan. Tiedän, että jos se olisi auki illalla, olisin vähän väliä kärkkymässä jotakin muistamaani asiaa. Paras siis unohtaa koko juttu ja keskittyä illalla toistaiseksi vain keittiöpuuhiin ja kissinhoitoon!
Juu, on siellä aika viileää. Ei näy varista, ei lepakoita. Tirppalinnut kyllä jaksavat pitää mekkalaa. Sateen ropina on miellyttävä ääni!
-------------------------------------
Purrrrrrrrve, kaiffanderit! Arvatkaas mitä, mä mitää fisuu saanu – hei mä-mä-mä sain ISON biitin jauhist. Mami olikii aamulla kaivellu pakkast ja ottanu siält mulle oikeet jauhist sulaan ja ku se tuli himaa, mull oli hirmu nälkä. Sitt se kaivo sen paketi ja anto mulle ihan kaikki siitt, ei siin paljo ollu, mutt sopivast. On viäläkii vähä, mä syän sen koht. Sain äske kalkonii ja kaakkii, nyt on hyvä. Mä makoilen täss sänky pääss ja tsiigailen ton skrivaamist. Ai ett se lähtee hakee mjunuaisii, muistais sitt kans. Se on nimittäi ne unohtanukki, nih. Sen fisuist mä en oikee piittaa, ku mä oksun tavallisest fisust melkee aina. Iha vähä voin syädä, sitt tulee iso oksu. Ett en mä sitä oota, mutt mjunuaiset, mmm. Ne on melkee parast mitä mä tiijän! Kilti mami, niiiiiii kilti. Vaiks eilenki se punki taas ylös keskell yätä ja mä heräsin. Ja sitt meinannu mitenkää mahtuu sen viakkuu, se goisi joteskii oikee peiton alla ja sillee, vaikeet oli tunkee ittesä sen nassu viakkuu. Ja sitt siält piti taas äkkii tulla pois, ku se alko krohisee. No nyt mull onkii lyhkäsempi päivä venailla orjaa himaa! Vois ottaa vaiks kunno päikkärit. Eikä oo orja taaskaa ollu fototuulell, ei se jaksunu ja mäki oon vähä koinsyämän näköne. Nii ett saa taas ettii jonku kuvan toho.
Kliffaa viikonlopun melkee-alkuu kaikill kissinkoill ja kunno orjill!
--------------------------------
Vincent, oikein mukava, että muistat meitä orjiakin toisinaan ,D
Päivän slogan: En muista, milloin olisin ollut onnellinen – en edes muista, milloin olisin ollut iloinen! Kivaakin on ehkä joskus ollut, mutta milloin?
Päivän biisi: Sade
Luettua: Peter Robinson – Savua ja tulta. Banks johtaa tutkimuksia kahden ilmeisen tuhopolton jälkeen, joissa molemmissa löytyi myös ruumis. Mukana myös taideasiaa ja entisiä suhteita. Kuvaukset ja juoni Robinsonilta taas taattua tavaraa, minä pidän tästä. Suosittelen Robinsonin kavereille ja muillekin. Lehtolais-sessiossa luettu Viimeinen kesäyö, joka oli harvinaisen epätasaista tavaraa. En muistanutkaan... tosin kirjan lopussa on sitten selittelyä asiasta. Mukana pari erinomaista novellia, muuten sopii taksolukemiseksi.
SATEEN ROPINASSA KESTÄVÄT KISSIKENKÄTKIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti