Ahhh, vähän viileämpää tulossa? Läiskähtikö jopa sadepisara äsken ruutuun? Juu, tämä tykkää, eilinenkin oli jo kelien puolesta parempi – vain kelien siis, ystävät, vain kelien. Muuten tänään särkee taas koipisia porsaasti. Tuli käytyä lähikirjastossa, sen lähempänä ei kirjasto voi tod. olla. Ja sehän kostaantui heti, jo töissä ja illalla. Yöllä taas kipu herätteli pariin kertaan ihan ylös asti, oli pakko nousta. Lonkkia viilleltiin useamman kiusaajaan toimesta, että se muuten onkin arka paikka. Tuo lonkka meinaan, väkisin piti ääntelehtiä ja mennä tupakalle asti, että sain kivun helpottamaan ja uudestaan vähän unta.
Ensimmäistä kertaa Varastolla kieltäydyin töistä! Naapuriosaston kaveri tuli kysymään, josko tekisin yhden homman, kun heiltä on (taas!) tekijä sairaana. Itse asiassa, noita tiettyjä hommia en ole lupautunut edes tekemään, muissa kyllä avittamaan. Sanoin, että meillä on hemmetinmoinen hässäkkä jo omalla osastolla, pöytäni oli lastattu sekopäisellä määrällä papereita ja osa oli jopa laatikoissaan. Ehdotin, että etsisi apua ensin vielä muualta ja jos aivan pakko on, otan sen kyllä hoitaakseni, mutta en osaa sanoa milloin. Meidän aikataulujamme on mahdoton aapailla etukäteen. Kaveri sitten häipyi eikä palannut, joten joku varmaan armahti asiassa. Ei se iso homma olisi ollut, mutta jos niitä alkaisi tulla solkenaan... Sanoinkin, että ensin hoidetaan osaston omat hommat, sitten muut. Ja jos kyseessä olisi ollut ns. tosi tärkeä ja kiireellinen, olisin toki avittanut. Sattuikin sopivasti U-P sitten lähtiessäni kiertämään kauttani ja kysäisi työtilannetta, kerroin tuon ja myös sen, että viimeiset 2.5 vkoa ovat olleet aikamoista matalalentoa. Hän kun aikaisemmin jo huolehti siitä, että jos minä vain jaksan... No, nyt hän sanoi minun tehneen aivan oikein – oma osasto ensin, siitä lähdetään ja omasta jaksamisesta. Että samalla tuli siunattua tuo kieltäytyminenkin ,D Tällaista tämä tulee olemaan tuonne juhannukseen asti, sen jälkeen helpottaa hippasen.
Kirjastossa kävin ihan siksi, kun lukemiset alkavat olla vähissä. Katselin, keitä teemoittaisin tänä kesänä eli kuka ja/tai ketkä saavat kunnian esittää koko tuotantonsa Welhottarelle. Ei oikein löytynyt sopivaa, saa esittää ehdotuksia, ziitos! Eli aloitin Lehtolais-session, vaikka hän ei suursuosikkini olekaan. On niin pitkä aika siitä, kun olen varhaisimpia kirjoja lukenut, että on hyvä muistutella niitäkin mieleen. HelMet päivitettiin eilen, eipä ole ihmeitä tarjolla... varauksia sain hätinään kasaan sen verran, että yhteensä 24 on listalla. Niistäkin 7 on jo matkoilla eli käyn hakemassa ne torstaina taksopoikkeamana.
Armas työpaikkalehdykkämme toimittaja päätti sitten poimia tuolta toisaalta kolme arvosteluani ja tunkea ne seuraavaan lehteen. Lupasin vielä katsastaa, onko editoinnin tarvetta jne. En alkanut erikseen kirjoittaa heitä varten arvosteluja, kun on mistä ottaa. Toimittajan otanta oli kyllä aika vinkeä; mukana on Ge mig dina ögon, Hepburnin elämänkerta sekä Neljä kertaa nopeammin kuin pännällä... No, siinä on kaikille vähän kaikkea, itse olisin ehkä valinnut jotakin muuta. Minusta kuitenkin oli parempi, että toimitus itse valitsee haluamansa, eipä tule sanomista. Hauskaa tämä on siitä syystä, että eipä meidän lehdessämme ole juuri konttorirottien juttuja näkynyt. Syynä ehkä se, että ei ole ollut halukkaita, mutta varmasti myös Varaston virkarakenne, päällikkövirasto nääs. Eli rotat ovat häviävän pieni vähemmistö. Toivottavasti tämä innostaisi muitakin kirjoittamaan jotakin sinne. Julkaisu ei kyllä lehtenä mikään upea eksemplaari ole, mutta kyllä tuo kummasti henkilöstölehdestä käy ja painoon sekä ulkonäköön kyllä syydetään rahaa. Sisältöpuoli ja kuvat ovatkin sitten välillä *köh* melkoista nähtävää... eikä mitenkään positiivisessa mielessä.
Hyvä, että helle hellittää. Pääsin laittamaan jo eilen ns. oikeaa ruokaa, thaikalakeittoa tietty. Teki niin mieli jotakin oikein maustettua, kunnollista evästä. Salado on hyvää, mutta eilinen eväsversio oli ainakin niin sisältököyhä, että itseäkin hävetti – vihreää vihreällä, mukana vähän tomaattia ja pari murua salaattijuustoa. Olihan se ihan hyvää, mutta silti. En minä salaattia joka päivä jaksa ainoana ruokana vedellä. Välillä pitää saada kunnon currypotkut ja chiliä, jotta addiktiot pysyvät aisoissa ,D Tyytyväisin ratkaisuun oli kuitenkin kissi.
Haa – ulkona ripsottelee vettä ja aamu näyttää synkältä. Oikein hyvä päivä lähteä työhön.
------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joohei, niinku mami sano jo, se teki eile sitä taikalaa. Ja aina mä saan semmose ison biiti fisuu. Eile sain pualet pualest fisust, mmmm. Arvatkaas oliks heekkuu, siis nii hyvää, ett.. Mä sain mun biitin ekaks, hotkasin sen ja sitt menin viäl vahtii, ett orja varmaa tunkee kaikki sinne sotkuusa mukaa. Juu, laitto se, anto se viäl piäne makupalan kummiskii, ku mä oikee purrrrrrasin siinä. Must se kyll pilaa hyvän fisun kaikill niill vihannekseill ja purveleill ja semmosell. Mutt antaa nyt olla, tän kerran. Ku kert mä saan mun oman osan raakan ja sopivast enne safkaa. Muute sitt vaa lötkötteli partsill, eile siäl pysty olemaanki pidempää. Vedin oikee kunnon iltatirsat siälä ja sitt siirryin mamin viakkuu goisii. No eiks tää taas ponpi ylös kesken yätä, häirii muaki. Mutt sitä taas sattu, joo. Mutt varovast se tuli takasi ni, ett mä en ihan hirveest joutunu siirtyy. Ei oo must fotoo, mutt täss on mamin duunikaverin kissi. Son somali >o< Aika komee kolli, sano, ja sen nimi on Osku. Vois olla kliffa treffaa.
Hei, relaa keskimmäist viiko päivää kaikill kissinkoill!
--------------------------------------
Vincent, ai poikien pitäisi päästä tapaamaan, ehkä kuitenkaan ei...
Päivän slogan: Sateen jälkeen... on vain sateen jälkeen!
Päivän biisi: The Rain
Luettua: R. A. Salvatore – Merirosvokuningas, no niitä miekka & kilpi –juttuja, jatkoa Örkkikuninkaalle. Salvatoren tavanomaista tyyliä ja kerronta sen mukaista, tähän pitää olla tottunut, ei tätä muuten pysty lukemaan. Ei paha, mutta sitä samaa vanhaa. Vain em. tarinoista pitäville! Korhonen, Peltokoski, Saukkonen – Paskaduunista barrikadeille, prekariaatin julistus. Erinomaisen hyvä pamfletti ns. joustavista työmarkkinoista eli pätkä- ja sirpaletöistä, paljon esimerkkitapauksien itse kertomaa. Mukana myös toimintaohjeita ja hyviä vinkkejä. Suosittelen kaikille pätkätyön riivaamille (joista itse olen yksi), minäkin kun en enää näe itseäni pätkätyöläisenä koska työsopimus on jopa vuodeksi =O Saattaapa olla, että tästä vielä tuolla toisaallakin. Lukemisen arvoinen opus kuitenkin kaikille vähänkään työelämän muutoksista kiinnostuneille – etenkin pätkätyöt tulevat esille hyvin.
SATEELLAKIN HÄN OTTAA KISSIKENKÄNSÄ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti