Aijjettä jurppii! Ainakin ensin helle ja työnteko -> ei hyvä yhdistelmä. Yllättäen toimistorotan homma on fyysistä, tiesittekö? Sitä ei vain coolina nakuta konetta avoimen ikkunan ääressä, ei tod. Sitä ravaa kuni peltohiiri ympäri käytäviä hakemassa tulosteita, kopieeraamassa toisessa huoneessa (pieni huone, iso monitoimitulostin, lämpötila argh-astetta) ja kiikuttaa vielä tuotoksia ympäriinsä, kiusaa välillä kerroksen ainoaa matriisikirjoitinta, saa sen toimimaan ja ravaa tätäkin väliä. Ihmekös sitten, että on niin kulahtanut olo, prle! Ja tätä minun sitten pitäisi ikäänkuin nopeasti pystyä tekemään, kun jokainen askel sattuu... eilenkin horjahtelin jo iltapäivällä pitkin seiniä. Lupasin sitten työkaverille, että hän saa aamulla yhden tärkeän jutun (joka on makoillut leidin pöydällä tammikuusta lähtien...). Menen tekemään sen valmiiksi siihen mennessä, kun hän tulee. Sain kiitokset ,D Huvittavaa... olisin muuten nimittäin tehnyt sen jo eilen. Puhti loppui – meillä ei ole ilmastointia ja ikkunakin on hyvin pieni.
Kotona tiedän nyt, miten estän helteen kiusat; kun aurinko alkaa lähestyä keittiön ikkunaa, säleverhot kiinni joka puolella, myös kaikki ikkunat ja ovet kiinni. Ei, niitä ei avata kuin vasta yöllä auringon jo laskettua. Näin päivän aikana kämppä on tuulettunut (kun siis kaikki räppänät ovat olleet auki) ja illan voi viettää mukavassa puolihämärässä. Kissikin tykkää, on vilpoinen sänky maata ja viileää vettä ja ruokaa tarjolla. Yöksi laitetaan sitten yöpalaa... Ei ole pala oikein itsellekään maistunut, salaatilla mennään, pienin suolaisin lisukkein. Eikä liikaa vettä, välillä kaffetta ja keksi tai karkki. Pysyy tasapainossa nääs (siis mikä?) ja on mukavampaa!
Muuten rähjäilen taas vaihteeksi näistä uusista vaivoista, aivan kuin selkärangan yläosassakin olisi jotakin outoa. Särkee eri tavalla kuin yleensä, samasta paikasta aina, lisäksi tulevat tietysti kivat lihaskrampit pitkän työpäivän jälkeen. Ette varmaan arvaa, miten nannaa on saada kunnon jalka- ja selkäkramppeja? Se ei edes muistuta suonenvetoa, se on silkkaa tuskaa ja kirkumista. Saisi hyviä ääniefektejä, jos joku tarvitsisi, any? Katsellaan nyt näitäkin vaivoja taas jonkin aikaa, ihan piruuttaan. Josko olisi sitten asiaa omisarvikselle, en minä jaksa kirjallisestikaan kaikkea vääntää. Epäilen, että hän ei ehdi tai ei tajua lukemaansa kuitenkaan oikein, joten joutuisin kuitenkin menemään selitysreissulle. Ähhh, olen niiiiin kirotun kyllästynyt sairauksiin, kipuihin jne. En edes viitsisi puhua niistä, mutta ne nyt ovat tällä kertaa ainut kaverini *hekottaa sairaasti*.
Onneksi tämä muuttuu kohta normikesäksi ja kaikki on taas hyvin. Sehän on selvää, koska pidän perstaina puoli päivää vapaata. Tottakai silloin sataa ja myrskyää – mitä muuta te kuvittelitte, kun minä seison keskellä myrskyä, salamoita ohjaillen käytyäni ensin ViiVoanissa ja hallissa sekä torilla? Tofua, bambusuikulaa, paria kastiketta, hallista fisua ja häkäfisua – siis ruokakeikka, taas. No, puolet menee vanhaan tapaan Belgarionille, osa tofusta pakkaseen pahan päivän varalle. Ei näitä vapaita aina ole mahdollista pitää ja kyytejä sumplia, nyt se näyttäisi onnistuvan.
Lisää mäkätystä siitä, että HelMet ei ole päivittänyt uutuuksiaan, kele! Kesäterä sielläkin siis... Eikä mitään kuulu tästä taksouudistuksista, viimeinen ns. tiedote on päivätty 2.4.! Olisi jo kova kiirus saada tietoa, nettisivua ei tunneta eli sitä ei siis vielä ole olemassakaan. Ai hemmetti, ja pari viikkoa aikaa, kaiken pitäisi toimia täpöllä. Armas Palmia – lähetä minulle meiliä, ziitos?
Welhottarelle on ilmaantunut pari uutta lemmikkiä; kotovaris, joka käy silloin tällöin tsekkaamasssa, pääsisikö kiusimaan kissiä parvekkeella. Ei pääse, joten jää tuohon parvekkeen ylälipalle tepastelemaan ja rääkymään ,D Toinen kaveri ilmaantui eilen yöllä – ihmettelin mikä silmissä viuhahti, kunnes tajusin että lepakkohan se siinä. Tänä aamunakin jo kävi kääntymässä tuossa. Oikein on Welhottaren mukaiset lemmikit, sulkasatoinen varis ja pieni lepakko. Ja Vinskikin tykkää....
Ulkona on outo, kuuma tuuli =O Ei kovin tuttua näillä leveysasteilla. Toivottavasti päivällä on jo viileämpää.
-------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mäki oon ihan repo, nukun vaa päivät ja illall otan vähä suulist. Ei jaksu paljo, hirmusen kuuma ollu. Onneks mami on saanu tänne sisää joteski viileet, ett ollaa voitu makoilla sänkyss kimpas. Se kyll väitti, ett se heräs hikimärkänä, ku mä olinki tunkenu itteni ihan sen nassuu kii. *köh* No joo, mä halusin kunnoll viakkuu kert se on päivät taas pois. Ehtii tulla tylsä ja niinku jo ikäväkii, sitt mä ootan kans sen heekkumuanii. Ei oo tullu, semmost tosi hyvää pussimuanaa kyll. Iha vähä kerrallaa, ku ei oikee oo nälkäkää – oon sitt kummiskii syäny kaikki, mitä on tullu. Vois se duunaa jo jotai fisusafkaaki välill. Hei se lupas, heti ku on viileempää, se tekee taifisuu >o< Siit mä saan aina ison biitin fisuu, jee. Muute ei oo mitää erikoist, tosiaa toi linnunhonkkeli ja lopakko kiusii mua jatkuvast. En mä niit saa kii! Toisaalt, se varis kyll jahtaa mua, se haluu saada mut kii! Se on hirmusen iso ja ruma, mä oon ihan varma, ett se metästää mua nimittäi. Se lopakko taas on semmone hirmuse nopee, viuh vaa. Mä kyll luule, ett ne haluu vaa uusii kavrui. Ei se mitää, mä oon aina valmis tutustuun, tulkaa vaa käymää ja ihan pikkuse lähemmäks nii ni treffataa *kiero virn*! Mamin piti eile ottaa kuvii, nii ni mä sillo just lähdinki litoo. En halunnu fotoo. Nii ett orja ettii jotai sopivaa taas tähä,se onkii sen hommii.
Kliffaa päivää vaa kaikill frendeill!
---------------------------------
Vincent, ai että haluat tutustua, hmmm...
Päivän slogan: Huominen todellisuus on peruutettu!
Päivän biisi: The Rain Song
Luettua: Chuch Klosterman – Seksiä, huumeita ja kaakaomuroja, matalakulttuurinen manifesti, ei paha. Mutta – Blogistaniassa on suosikkilistallanikin parempia blogeja! Eli ei tämä nyt hirveää kirjallista ilotulitusta ole, lisäksi (tietysti) kaveri keskittyy mm. tuntemattomampiin jenkkibändeihin ja tv-sarjoihin sekä kuuluisuuksiin, joista täällä ei tiedetä mitään (no juu, osasta toki, mutta silti). Eli ihan kiva lukuvälipala, mutta kunnon särmää puuttuu. Yrittää ehkä olla jonkinlainen gonzon perillinen, ei onnistu kuitenkaan. Mutta jos eteenne ilmaantuu, lukekaa pois. On tässäkin omat hyvät hetkensä ja hupinsa eli lainaaminen ei ole turhaa. Ostamista kannattaa harkita vasta lukemisen jälkeen... ei tule meille asumaan. Heikki Morgan Hämäläinen – Riimileikkiä, limerikkirunoja Suomesta. No juu, muodollisesti ainakin, tai melkein. Mutta kun, se henki puuttuu. Jotenkin ei vaan kuulosta ja tunnu oikealta. Siis suurin osa on kehnoja, väkisin väännettyjä limerikin sääntöjen mukaisesti. Pari-kolme on jopa hyvää, oikein hyvää. Limerikki on hankala laji, itsekin olen yrittänyt. En tuo tuotoksiani tänne, mutta harkitsen, voisiko tässä pistää pystyyn pienen kilapilun asiasta... ,D Voisi tuottaa parempia tuloksia, arvelen! Mitä olette mieltä? Limerikkejä suomeksi, oikeita sellaisia siis?
OTTAAHAN TÄÄ TAAS KISSIKENKÄNSÄ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti