LEIKKII UKONILMAN KANSSA

Nonnih, kele. Tulihan sitä nukuttua jo melkein 3 tuntia, täällä kehnossa saunassa. Nukahdin, kun alettiin leikkiä ukkosta, heräsin sen laantumiseen. Keli ei raikastunut pätkääkään. On tuhottoman hikistä ja kosteaa – ei nukuta. Nousin ja keitin aamukaffet, hiinä-ja-hiinä, että voi sanoa sunnuntain puolella kuitenkin. Särkeekin, joten riivin kourallisen mömelöitä. Varmasti päivityksen jälkeen tai välissä voisivat jo päikkäritkin maistua.

Heheehe, meillä on siis parveke nyt! Meillä tehtiin myös eilen hommia. Belgarion jo pakeni kesken kaiken, ilman kaffetta. Luuli varmaan, että keksin vielä jotakin. Ei nyt kuitenkaan. Minusta kyllä tulisi ihan hemmetin hyvä pomo *ihailee kykyjään*! Suunnittelin tuossa aikaisemmin istuskellessa, miten parveketta järjestellään. Sitten vain kerroin Belgarionille, mikä siirretään ja mihin. Toimii! Tosin Belgarion oli katkero, koska hänen mielestään chilit olisi pitänyt siirtää. Voi olla ja ehkä teenkin sen. Se kukkapöytä on pieni ja kepoinen, jotta voin tehdä sen itsekin. Lisäksi hän viritteli reteot, jee, ne toimivat ja ihan hyvällä paikalla. Lisäksi hän kiristeli pöydän ruuvit, tytär kertoi niiden olevan vähän löysällä ja kyllä pöytä vähän heiluikin – eipäs heilu enää, nih! Ja mitäs vielä, juu, vietiin varastoon tavaraa, pengottiin vähän muita tavaroita esille ja haettiin jokunen vaate. Kummisedän kaikki vaatteet pitäisi näköjään käydä läpi joku päivä. Sekään ei olisi iso homma, mutta en viitsisi yksin sinne mennä. No, ans kattoo tuokin asia. Kyllä se tästä, joskus. Ja koska tekeminen oli päällänsä lisämömelöiden ja kivun muodossa, imuroin koko huushollin vielä illalla, meni samoilla säryillä. Täksi päiväksi jäi vain pölyjen pyyhintä (se on oikeasti hieman riehakkaampi operaatio, lähes lapiointi) ja lattioiden moppaus. Täällä nyt vaan pölisee niin hitosti, minä ja kissa ilmeisesti. Mutta eiköhän sekin siitä sopivasti ajoitetun lääkityksen avulla.

Muuten kävimme vain eilen kaupoilla, minä ihan tsioskilla asti vihannesostoksilla. Ai että, tämä tykkää kovasti kun on vehreää apetta tarjolla kohtuuhintaan. Herkuksi raaskin tilipäivän kunniaksi tarjota meille kulhollisen kirsikoita. Ovat muuten äärihyvejä, met molemmat pidämme niistä kovasti. Lounaaksi Belgarion halusi thai-tai-kalakeittoa ja sitä myös sai, riittävästi. Hän olikin viikon elänyt ekslusiivisesti tofulla ja korvapuusteilla, tietysti itse laadituilla. Että vähän vaihtelua ikäänkuin. Malmilla tapasin myös pari kaveria, eivät olleet kuulleet Kummisedästä kuin vasta äskettäin. Kovasti utelivat, no, pakkohan se oli kertoa mitä, missä ja kuinka jne. Onneksi takso tuli, toinen leidi roikkui kaulassani kevytjuovukkeessa itkien ja soperrellen sekavia – pääsin pakoon nätisti. *huokaus* Minä jotenkin olen jo sisäistänyt asian, minulla on välillä kovakin ikävä ja säpsähdän ajatuksiani. Huomaan välillä miettiväni, miksi Kummisetä ei ole käynytkään hetkeen ja ovien rapsahdellessa tai hissin pysähtyessä kerrokseen ajattelen, että kohta hän tulee. Kunnes muistan totuuden. Toisaalta en myöskään näe mitään painajaisia, unet hänestä ovat olleet enempi mukavia ja tavallisia.

Talon piknik- ja tutustumistilaisuus, voi kääk! Kerroin asiasta Belgarionille ja molemmat hekottelimme asialle. Siis aivan taatusti viimeinen paikka, mihin kumpikaan menisi. Hassua, että tuo poika on tullut minuun niin kovin monessa asiassa. Siis hyvässä(kin)... ,D Tuntui sinne jokunen tästäkin rapusta pyyhältävän ja kammottava kuolleen, käristetyn elukan haisu tuntui MEIDÄN parvekkeelle asti. Ajattelin jo tempaista vähän lomperoa ja mennä sanomaan pari valittua sanaa haisusta – kerrankin olisi ollut tilaisuus panna vastaan. Eilen nimittäin alakerta tuuletti myös ruskean kastikkeen ja jonkun elukkaperäisen ”kunnon ruuan” haisut meille asti. Onhan se tietysti mukavan raikasta syötävää tällaisella kelillä. Välittömästi vastasin tietysti mauste- ja valkosipulipilvellä ;D Taistelua käydään näemmä kaikilla rintamilla...

Tuo ns. ukkonen ei oikein toiminut, salamat iskivät pilvistä toisiin eikä edes jyrissyt kunnolla, ei tuullut, ei mitään – ainakaan Malmilla. Edelleen päätä (ja polvia) särkee siihen malliin, että kunnon rähinä olisi vielä tulossa. Toivottavasti, ei tällä kelillä olisi kiva olla Varastollakaan. Nuoriso näyttää viihtyvän hyvin tuossa tarhan pihassa, siellä istuskelee toistakymmentä ei-enää-tarhaikäistä. Eivät nuo ihmeemmin kyllä mekkaloikaan, sellaista taustakälätystä eli siististi ovat, minusta. Jospa nyt menisin hetkeksi pitkällensä uudestaan... juu, ei mitään unta tullut, kunhan lukaisin vähän.

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Nyt mull kyll on siis oikeet kunnon kissinpäivät. Mami otti eile mulle sulaa mjunuaisii heti aamust niinku heekuks. Söin kaikki, ku se duunas jotai pasteijoi viälä noille. No sitt se alko tekee sitä taifisuu. Mun piti tiätty viälä pummii sitäki, vaiks olinki jo ihan täys. Sain hei fisuuki. Arvatkaas, oliks vähä ähky. Sitt menin tonne partsill, ku se oli duunattu jo valmiiks. Mull oli jätetty se mun oma korituali ja kaikki just niinku kohallee, heitin siihe sitt lötköks ja otin suulist ja goisin tiätteks huisin monta tuntii. Ihan siihe asti, ku tuli nii hirmusen kuuma, ett ei enää voinu olla. Tulin sitt sisää tonne lattiall makoilee. Mutt kyll oli kivaa, ja poikaki oli täälä Repun kans ja kaikkee. Mull oli hurrrrrrrrrrjan hyvä päivä. Heekkui tuli nii, ett viäläkää kunno ruaka ei maistu. Ei kyll mami mitää oo laittanukkaa, ku mä en oo pumminu. Kaakit mä kyll halusin ja vähä kalkonii, mun aamupala nääs. Mami syä enemmä, aina niit kärtsättyi leipii tiätteks. Ihan aina ja sitt kaffetta semmosest saavist. Ja niit piltsui. Ja monta lasii jotai litkui. Sitt se vast alkaa olla hereill, ainakii niinku joteskii. Nyt se ei vaa oo taaskaa goisinu. No, me goisitaa sitt myähemmi. Mäkää en oikee saa goisittuu, tääll on tosi lämmin, vaiks kaikk räppänät on auki meinaa. Ei oo hyvä missää, äske makoilin mamin olkapääll nii ni siin vast kuuma tulikii! Ja tiätteks, kaike huipuks toi otti eile fotoi – kerranki, siis tajuu taas mikä siihe on menny. Ekaks märisee ja makaa mont päivää, sitt märisee ja alkaa toimii. On se outo, mutt se onki mun mami >o< Täss mä oon eile just ottaas suulist ja goisiis, heräsi siihe, ku kuulin kaameran ääne!

Kliffaa söndaagii hei kaikill – mä toivottelen heekkupäivää teilkii vaiks tänää!

---------------------------------------

Vincent - siirrymme normaaliin päiväjärjestykseen, nyt!

Päivän slogan: Me olemme Welhotar – Me emme välitä – Meidän ei tarvitse!

Päivän biisi: Vain yksi mies voi nostaa myrskyn

Luettua: Kathy Reichs – Pyhät luut, no voi ei, nyt tämäkin sekoontuu Tavinskiin... ei hyvä. Leidi tutkii luurankoa, jonka jossain vaiheessa epäillään olevan jessen ja jessen perheen =O Tuota, ei parasta Reichsia muutenkaan. Melkoisen sekava pakkaus kaikkinensa, ei toimi meikäläisellä. Vain Reichsin parhaille kavereille. Raija Tervomaa – Mut sulle sattuu aina, slangipakinoita ja muisteloita. Ei paha, lievää päällekkäisyyttä on eikä slangi kuulosta siltä, kuin sen pitäisi. Mutta toisaalta ja toisaalta, eri puolilla Tsadia puhutaan eri tavalla, eri sukupolvet puhuvat eri tavalla jne. Ihan siedettäviä muisteloita ja kerrontaa. Ei kuitenkaan mitään hirmuisen sykähdyttävää, välipalalukemista. Judy Merril Larsen – Kaipauksen aika. Ellenin poika menehtyy ikävässä tapaturmassa, vesiskootterin ajaessa päälle rauhallisella rannalla tuttavien mökillä. Lapsen kuolema on pahinta, mitä vanhemmalle voi tapahtua, miettii Ellen. Ja jenkkitapaan asiasta pistetään tietysti pystyyn oikeudenkäynti. Kirja sinänsä on ihan luettava, äidin tuntoineen ja ajatuksineen. Oikeudenkäyntiosio vähän vesittää tarinaa. Tätä voisi suositella kaikille vanhemmille, vesiskootterien kanssa (prleen vehkeet, sanon minä) tekemisiin joutuville sekä toki lapsensa menettäneille (jos etsii vertaiskirjallisuutta). Ei kehno, mutta ei nyt maatakaatavan ihmeellinenkään. Parempiakin on aiheesta olemassa.

 

TÄNÄÄN KISSIKENKÄT LEPUUTTAVAT VUOROSTAAN! 

VÄSYÄ JA SAAMATTOMUUTTA, ONNEKSI SATAA!

No nyt se kävi taas – se unihiekkakaveri nimittäin! Sammuin illalla melkein kotiin tultua, olin susiväsy, niin väsy, että itketti. Yritin pysytellä hereillä edes jonkin aikaa, että saisi kunnon unet – ei siis onnistunut. Mutta nukuin yli 5 h, kävin ylhäällä ja ulkona vain kerran iltayöstä. Että aika hyvin siis. Olin myös äärikipeä ja muutenkin ventti, ei minusta mihinkään olisi ollutkaan. Ei ottamaan mitään fotoja, ei edes tekemään ruokaa tai muuta. Just, otin tunnin aamupäikkärit tässä odotellessa ja heräsin itkien. On tämä yhtä kushelvettiä, jota muka elämäksi sanotaan!

Pilkin itse asiassa jo Varastolla, viimoisin niitti oli se aamukokous, tilastoja.... lisää sitä samaa, n. 1.5 h. Tarjoomus ei sentään ollut kakkua, kuten aapailu kävi. Saimme juustolla (tai tsinkulla) täytettyjä croissanteja, erinomaisen hyviä kylläkin. Mutta kun, minä en syö valkoista leipää enkä tuohon aikaan päivästä yleensäkään, mättö alkoi nukuttaa jo tuolloin. Argh! No, lipaisin evässopan loput ja kas – työmatkaajamme EU:ssa olivat tuoneet älyttömän määrän suklaata. Aina ohi kulkiessani heitin pari mini-Tobleronea tai Kinder-minimunaa taskuuni. Kuka niitä nyt töissä nauttimaan? Kotona tyhjäsin sitten väskystä pari kourallista karkkia – näin toimii osuuskauppaväki ja maksimoi nautinnot ympäristön mukaan ,D Jotakin hyötyä eilisestä työpäivästäkin. Muuten tasaista matalalentoa, jatkunee vielä ensi viikollakin. Osa porukasta jäi nyt jo lomalle, osa vasta ensi viikolla. Sitten pitäisi jo ollakin rauhallisempaa. Pääsisi laskemaan klemmareita, mapittamaan (se onkin jo rankkaa) ja kopieeraamaan (vielä rankempaa ja jännittävämpää)!

Takso oli lievästi myöhässä, mutta kuski vastaavasti sen verran mukava mies, että ei haitannut pätkääkään. Ajelimme vähän outoja reittejä kirjastolle, prleen mökkiläiset, jotka täyttävät tiet kesäperjantaisin! Sain kirjastosta 6 varausta, pieni pino on jo ennestään. Kyllä niillä jonkun päivän selviää. Ja ensi viikolla voi kuitenkin käydä lähikirjastossa ruokiksella – hemmetin juhannus. No, yksi ylimääräinen vapaapäivä. Mutta kun minä en pidä juhlista enkä amatöörijuopottelusta. Taidan siis olla kotosalla ja lukea. Mikä yllätys, eikö? Ja kaiken kruunaa se, että kaupparoudaus on järjestettävä taas jollain oudolla, mutta kummallisella tavalla jonakin iltapäivänä. Ja tottakai silloin on jonoa, makkaraa ja bisseä kärrikaupalla, grrrrr. Inhottaa jo etukäteen, josko ostaisi pakkaseen tänään jo jömmäruokaa.

Tänäänkin on painuttava kaupoille, vihannekset ovat taas loppu. Olen mättänyt tomaatteja ja salaattia viikolla melkoisen määrän, huh. Jotakin muutakin pitäisi varmaan hankkia, ainakin jotakin lounasta täksi päiväksi. Belgarion joutuu nähkääs vähän paiskimaan hommia ,D Kummasti avittaa, jos tarjoaa kunnon ruuan ja hyvät jälkkärit päälle. Parveketta olisi siis järjesteltävä, nyt se näyttää kirpputorin ylijäämävarastolta. Lisäksi Belgarion saa viritellä minireteoni kuntoon, on ne aika kivat... Tuolla omalla kellarikopillakin pitäisi yrittää jaksaa käydä. Uskokaa pois, jo pelkkä kauppareissu vie koivet siihen kuntoon, että pelkkä ns. pikkuhomma on vaikea hoitaa. Koipia kun särkee niin stnasti eikä oikein pysy tolpillansa. Mutta ainakin minä yritän, korjaan, lupaan yrittää! 

Pitäisi kirjoittaakin pari juttua. Ehkä huomenna. Siivota, ehkä sitten huomenna tai joskus... Toisaalta oikein viritetty mömelöyhdistelmä toisi juuri sen verran energiaa. Tämä lupaa harkita myös sitä! Hei, mutta siinähän olisi oikeaa juhannuspuuhaa! Hyvä minä, taidan jättää tuon tarkkoamisen ensi viikonloppuun. Kun ei kerran ole mitään tekemistä tuolloinkaan, voisi ihan yhtä hyvin silloin siivota ne salaiset kan.. ei kun siis pölypesät.

Kello on kohta 4 ja täällä on melkoisen painostava keli, odotin jo eilen ukkosta ja sadetta – eipäs näkynyt. Josko jo tänään? Näyttää lupaavan harmaalta ainakin, ei tuulen värähdystäkään, kuumakin on. Antaa tulla, minä odotan! Hei, nyt siellä tihuttaa jo vähän vettä, kiva.  No nyt sataa jo, hyvä!

------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Jeeeee, mami muisti, hei se muisti. Mä sainkii eile sitt donarii, ku mä ensi vähä muistuttelin sitä. Menin istuu jääkkäri etee ja aloin pitää semmost mekkalaa. Kyll se aika kaua kesti, mutt sitt se avas puukin, mmmm. Ja mä sain oikee kunno annokse, itell sill jäi pari lusikallist, tsihih. Mä oonki tärkee, nääs. Mutt olin mä tyytyväine – kunno muanaa ja sitt viäl iltakaakkii. Sitt toi jätti viälä partsin oven auki, ett mä pääsen sisää-ulos. Siäll on nyt mun miälest hianoo. Ku on se semmone yks pöytäkii, nii ni ku ku sill ei oo mitää, mä kiipee siihe pääll ja pääsen suaraa tsiigaa tonne toisee suuntaa ja vahtii ketä siälä liikkuu. Ja sitt toi naapuri näkee mut iha kokonaa. Eilenki se likka nauro iha sojona, ku se istu kans partsill ja mami ja mä mein partsill. Mä sitt meni ihan siihe reunall ja aloin tuijottaa sitä, se tuijotti takas ja puhu samall puhelimess ja ku se lopetti, se alko tuijottaa ja naureskella mulle. Enkä lopettanu ku tsiigasi vaa viäläki takas >o< Aika kiva se on, se on mein naapuri, tost seinän takaa meinaa. Niill on semmone piän ihmispentu kans. Onneks se ei huuda, se on nii piäni. Sitt mä meninkii mamin viäree goisii, mutt ei siin voinu taaskaa olla. Se volisi unissaa ja sitt oli ihan liika kuuma, painuin ekaks ulos ja välill sitt baseen goisiin. Herätin ton vaihteeks vähä myähemmi, se näytti eile nimittäi vähä väsylt. Silt tippu kirjat ja kaikki, ku se meinas tipahtaa, niinku. Ett ei oo taaskaa must kuvei *huoh*. Pakko ton on nyt vähä ryhdistäytyy, hei!

Kliffaa viikendii Lokistaniaan!

---------------------------------------

Vincent, tänään yritetään saada parveke edes jonkinlaiseen järjestykseen – eikä suinkaan sinun kiusakseksi.

Päivän slogan: Kun raataa selkä vääränä, siitä saa vain väärän selän!

Päivän biisi: Get Off My Cloud

Luettua: Olli Lehtinen – Sokea etsivä, varokaa, nimi voi vähän harhauttaa. Jere, sokeutunut kaveri, herää Kisiksen putkasta jälleen kerran. Muisti on mennyt, avaimet ovat hukassa ja krapulakin vaivaa. Pahinta on se, että uusi naisystävä ei vastaa puhelimeen eikä häntä löydy mistään. Outoja ihmisiä ja tapahtumia alkaa tulla vastaan. Tapahtuuko kaikki tämä todella vai onko tämä Jeren terävöityneiden aistien ja lievän skitsoilun aiheuttamaa villiä mielikuvitusta ja pelkkiä luuloja? Tästä minä pidin, kovasti! Suosittelen muillekin, ihan oikeasti luettavaksi. Kerronta liippaa paljon myös sokean, siis sokeutuneen, tuntoja ja ajatuksia, ihan käytännön tasolle asti. Erinomaisen hyvä esikoiskirja! Mari Jungstedt – Muurien kätköissä, Gotlannissa tapahtuu taas. Taidekauppias on murhattu erittäin näkyvällä paikalla ja asian ympärillä paljastuu outoja juttuja, sukulaisuussuhteita ja muuta, jota nyt ei tässä tuoda julki. Minä pidän tämän leidin dekkareista, varsinkin Gotlannin kuvauksista ja psykologisesta puolesta, joka kulkee läpi murhatutkimusten luontevasti. Suosittelen tätäkin, vähintään kesädekkariksi. Molemmista kirjoista myöhemmin siellä toisaalla laajemmin.

 

OTANHAN MINÄ KISSIKENKÄNI! 

SEKAVAA SISUSTUSTA JA PERINNÖNJAKOA

Eheeheheehe *luonnottoman maanista hekotusta*! Tulihan se perjantai, vaikka en olisi uskonut. Viikko on ollut pitkä, mutta vastaavasti myös nopea. Ja jos päivät ovat kovin samanlaisia, voi aina kuvitella elävänsä jo seuraavaa viikkoa. Ensi viikko onkin (taas) vajaa viikko – ei paha, ei. Kyllä sitä tästä Varastolle vielä, kissikenkimet kestävät kyllä. Ihan btw, olivat kyllä niin hemmetin hyvä ostos kenkimiksi, että kehun vielä kerran näin koipivammakkona; ne sopivat jalkaan, ne ovat hyvät jalassa ja ne saavat minut näyttämään riemuidiootilta ,D

Eilinen olikin yllättäen tasaisen puuhakas Varastolla, mutta myös kotioloissa! Varastolla työ huuteli tekijäänsä eli minähän tein. Pahaks on joillakin päässyt, rouva H-N passitettiin työarviksesta sänkylepoon älyttömän korkeiden verenpainearvojen takia. No mitä hittiä, nainen tekee töitä hulluna kun on alkuvuoden lepuutellut ja tehnyt omia hommiaan. Nyt sitten iskee stressi ja kun vielä mählii juttunsa aina pahemman kerran, ei siitä sitten hyvää seuraa. Älkää siis tehkö näin, en minäkään! Tänään on ne kakkukaffet, hmph, pakko osallistua, sano. Käsitellään mm. tilastoja alkuvuodelta, ai että kiinnostaa *kiihkoisana odottaa*. 

Kotona tapahtui sitten pientä sisustus- ym. uudistusta eli loppuja Kummisedän perintöjä jaettiin eilen. Tytär ja äitinsä olivat pistämässä tavaraa jakoon, osa meni kierrätykseen. Minulle tuli hieno uusi ruokapöytä ja tuolit sekä minireteot. Kovin olen tyytyväinen ja ilokas! Olisi ollut muutenkin joko pöydän hemmetin kallis restauraatio tahi uuden pöydän osto edessä melko pian. Hienoa. Tuo pöytä on vielä sitä vinkeää palapuuta eli näyttää kuin olisi parketista *eheheheh*, tietääkseni se liittyy myös jotenkin kierrätykseen eli niistä jämäpaloista kerätään sitten isompia blokkeja, joista tehdään pöytää, tuolia jne. Tuolit ovat tosi tukevat ja perusmallia, ei ole kyllä Kummisedän vika, jos näiltä putoaa. Eli kiitosta vaan, sinne jonnekin! Kyllä sinun jäämistösi on edelleen hyvissä käsissä. Vanha ruokapöytä ja tuolit siirtyvät parvekkeen puolelle ja toveritar on luvannut huolia muun ohella myös entiset parveketuolit. Nekin ovat kyllä käypäiset, kokeiltu on, pari metriä ja vähän yli 100 kg eivät vielä saaneet naarmuakaan tuoleihin aikaiseksi. Eivät siis ole mitään uutta tavaraa, vaan vanhaa W:n C-varastosta aikanaan mukaan otettua. Tyhmä minä menin taas avittamaan (muka) kantamisessa ja nyt sitten oikea olkapää sen taas tietää, kele. On vain niin noloa istua ja katsoa, kun toiset raatavat. Tarjosin litrat päärynämehua ja etsin samalla muutamia kuvia entisestä asuintalosta, Emppu-kissasta sekä Kummisedästä eri tilanteissa. Heillä ei juuri kuvia ollutkaan, joten olivat tosi iloisia. Lupasin vielä katsastaa vanhat levykkeet, niilläkin pitäisi olla lisää kuvia. Kunhan tässä joutaa.... itsepäisyyspäivän kiireiltä, iltapukutilauksilta jne. 

Lupaan jossakin vaiheessa kuvia, ihan vaan teidän kammoksuttavaksenne, uudesta kalustuksesta jne. Kunhan tosiaan kiireiltä ehdin. Eilen nimittäin kävin myös Serkuissa hakemassa vähän herkkuja viikonlopuksi, lähinnä Belgarionia ajatellen. Minun on taas pyydettävä häneltä apuja sen verran, että on oltava myös lahjuksia ja kunnon ruokaa! Tänään käyn kirjastossa hakemassa muutaman varauksen, taksopoikkeamana menee eli alle 10 min pysähdys. Sitten alkaakin viikonloppu =D

Josta heti tulikin mieleen, että eilen tuossa siirrellessä tavaroita ja etsiessä kuvia tuli vastaan taas sellaisia pölypesiä, että hävetti. Olisi ihan pakko saada kunnolla pölyt pois strategisista paikoista ja kirjahyllystä sekä sellaisista omituisista nurkista, juu nou, minne pöly aina ihan väkisin itsekseen etsiytyy. Eli tekemistäkin siis olisi. Kun vaan jaksaisi ja viitsisi, vasemmalla kädellä.

Ulkona on taas kaunis aamu, aurinko nousee juuri nyt tätä kirjoittaessa. Tirppalinnut kiljuvat kurkku suorana, on lämmintä ja silti ukkosen tuntua ilmassa – tulisipa kunnon myrsky! 

---------------------------------------

Purrrrrrrve, kaiffat! Hei nyt mä en siis tajuu, tääll on uusii taravoi ku haisuu Kummisedäll, vaiks se ei enää ookkaa missää. Tai siis se on siäl jossai, mutt ei enää täälä eikä se käy enää meil ku mamin uniss joskus. Nii ni ne taravat haisuu sill, mull tulee iha ikävä. Mä nuuskinkii eile kaikki jutskat oikee kunnoll läpi. Ja sitt se Tyttö kävi, se kenell on kans kissoi, se haisu hurrrrrjan hyväll. Siit tuli oikee mun kavru, joo. Harva likka nii hyväll haisuu ja suaraa tulee moikkaa mua! Hei siis mua, vähäks mä olin pähee. No, anto mami luvan ja se likka tiäs, ett mä oon vähä erinom..ei ku erikoine, nii ni sitt se sai rapsuu mua ja kaikkee ja mä olin sille kilti. Mutt se toine ihmine ei oikee sitt välittäny, se oli sen äiti. Mutt omituise näköst meill nyt. Toi lupas, ett laitetaa huamenn kondiksee näit judekoi. Nyt mull on nimittäi partsill tualei vähä paljo ja kaks pöytää >o< Vähäks vois vaihtaa useen paikkaa. Ja sitt mami lupass, ett tänää vois lopultaki saada taas donarii. Vois sitt muistaa sen kans illall ku tulee. Se vaa oli eilenkii nii täpinöissää kaikest, ku ei meill koskaa mitää tapahdu. Oli mustaki kivaa, ku sählätää ja ihmisii ravaa ja mä nään kaikkee uutta. Nyt mull on koko päivä aika tutkii noit taravoit ja tota yht laatikkoo ja muuta. Mmmm, miälenkiintost. Eli must ei sitt taaskaa oo fotoo, orja ettii jotai.

Jänskää perstait hei kaikill!

-------------------------------------

Vincent, sinne laatikkoon ei sitten merkkuutella mitään, eihän?!

Päivän slogan: Kummisedälle kiitokset – kiitellään paremmin sitten, kun taas tavataan!

Päivän biisi: Hopeinen kuu

Luettua: Danuta Reah – Yön enkelit, aikaisemmin mainitsin tästä leidistä ja tämä löytyi vielä sitten kirjastosta. Perusdekkaria, myös prostituutiota ja ihmiskauppaa, naisten asemaa sekä sarjamurhaaja, tietty. Ei ollenkanas kehnoa kesälukemista tämä. Näissä tuo ihmisyys- ja psykopatiapuolikin kun on melkolailla kunnossa eli ei ketuta lukea mielipiteitä... Kesädekkarien kavereille suositeltavaa luettavaa.

 

KISSIKENKISSÄ VOI TULLA LÄMMIN! 

TORSTAI ON TOIVOTTOMUUTTANSA TÄYNNÄ!

Voihan rähmä – arvatkaas väsyttääkö? Väsyttää niin, että hampaat lähtee. Särkee, juilii ja jomottaa. Lisäksi ketuttaa. Welhottaren normiaamu, kaikkinensa. Karvakasan suljen vielä jonain aamuna kylppäriin ja jatkan kylmästi uniani. Aivan varmasti, nih!

Taksoasiaan eli tässäpä HMPK:n vastaus siihen viimeisimpään valitukseeni:

”Vastaus palautteeseen. Annoitte palautetta 9.6.2009 tilatusta kuljetuspalvelumatkasta jolloin kuljettaja ei ollut saanut oikeaa osoitetietoa. Matkapalvelukeskuksesta saamamme selvityksen mukaan asiakkaan kaikkiin osoitteisiin talentuu automaattisesti myös lisätiedot.

Tässä tapauksessa kuljettaja ei ole tehnyt kuittauksia asiaankuuluvalla tavalla joten hän ei ole luonnollisesti saanut lisätietoja eikä matkapalvelukeskus voi tietää moneltako kuljettaja on ollut osoitteessa. Välityskeskus ei hoida ajojärjestelyjä manuaalisesti muulloin kuin asiakkaan tai kuljettajan ilmoittaessa ajankohdassa olevan matkan poikkeustilanteesta tai invataksia tarvitsevan asiakkaan matkan jäädessä avoimeksi.

Palmia aloittaa suunnitelman mukaisesti matkojen välityksen 1.7.2009 alkaen. Oletettavasti myös asiakaskirjeet saapuvat ennen palvelun alkua.

Ystävällisin terveisin
Kuljetuspalveluyksikkö”

Eikö olekin informatiivista ja suoraa puhetta – voihan kilin sp-elimet sentään. Aina syytetään asiakasta tai kuljettajaa, koskaan eivät ota mitään omaksi viakseen. Eivät vieläkään! Ei, mitään ei Palmialta kuulu eikä kotisivu toimi. Ihan kiva! Ajattelisivat vaikka sitä, että jotkut tosiaan tarvitsisivat tietoja etukäteen esim. avustajia tms. ajatellen. No, ans kattoo! Pärsheelleen menee, jos ei edes tiedotus toimi – tässä on juhannus ja lomia tulossa (joillekin siis)... Ei prkele, ei hyvältä näytä!

Varastolla normihommia, tasaista tahtia. Edelleen pöytiä putsitaan ennen lomia. Joillakin on tod. kunnolla lomaa. Seinänaapuri on 2 kk poissa, on säästövapaita, ylimääräisiä lomia jne. Äkkiä siitä pari kuukautta tulee. Samoin eräs kaverimme, joka oli pitkällä sairiksella. Tuolloin hän ei päässyt käyttämään pitkää kevätlomaansa, joten se siirtyi nyt kesälle. On se joillakin mukavaa. Minä olen osani valinnut enkä aio siitä sen enempää kitistä. Kunhan nyt silloin tällöin mainitsen ja marisen. Perstaina on kakkukaffet, örps. Omituiseen aikaan ei klo 10. Tämä ei tykkää. Kehtaisikohan kakun jömmata ja syödä vasta evästämisen jälkeen =O Ei se kyllä ole oikein etiketin mukaista, mutta... Keittelin eilen padallisen thai-tai-kalakakeittoa, josta tuli taas äärihyvää – njam. Mausteiden ja vihannesten osuus on juuri oikea, se siinä vaikuttaa! No, sillä mennään nämä pari päivää. Ainut (ja muiden ongelma) on keiton ulkonäkö, se on melko epämääräisen väristä kaikkien mausteiden ja kookosmaidon takia. Liemi näyttää kuravedeltä! Tuoksut kyllä kilpailevat hyvän ravintelin kanssa, josta alakerta jo eilen huomauttelikin paukuttelemalla partsinsa ovea. On se kumma, kun tupakansavu häiritsee (vaikka on lasitettu parveke), kaikki öljyssä käristetyt maustehaisut häiritsevät, samoin sipuli ja fisu *huoh*. Pitäisikö hankkia jostakin jotakin paistetun, tapetun elukan lihan hajuista sprayta, jota voisi suihkutella tuolloin tällöin naapuriin päin?

Josta tulikin mieleen, että jollakin on ollut tosi epattoajatus: taloyhtiöllä on lauvantaina piknik-ilta, tuo grillikäristettävät ja juomat mukaasi, tutustutaan toisiimme. Suoraan sanoen, EVVK! Tiedän, että siellä on mukana ainakin tuo kimittävä leidi, varsinainen kersantti Karoliina – ei, en halua tutustua heihin keneenkään. Tai jospa kuitenkin, menisi mukaan tofupaketti kainalossa ja jallupullo taskussa. Hyh-hyhhyttelisi kuolleille elukoille ja oluen juojille, tsihih.

Ei minulla taaskaan mitään asiaa siis ollut, kuten huomasitte. Ulkona on outo keli – ukkosta ilmassa? Lyödäänkö vetoa?

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Nonnih, nyt saatii orja järjestyksee. Eile tuli fisuu, tuli oikee kunno biitti. Sitt mä onnistuin viäl pummaa heekkubiiti, ku se duunas sitä soppaasa. Karmeet vaa kattoo, ku se mättää niit haisupurveleit sekaa, hirmu mones puukist kaikkee pahalt haisuvaa taravaa. Mun miälest ne naapurit on oikees, en mäkää ton haisuist tykkää. Ei sen viakus oo kiva ollakkaa, ku se on syäny tommost. Ei voi pökkii nassuu ja nenutella, ku orja haisuu kaikell kummall. Käänsin sitt takamuksen sen nassuu päin – ne haisuu samall, mun takamus ja mamin nassu, nih kerta! Mä märisin sen taas hereill. Oli kaamee nälkä ja kaikkee. Ja kuiteskaa se koskaa jaksa mitää ku aamusi. Nii et oma vika. Ja jos se meinaa mut arestii laittaa, mä jolisen nii, ett joku taatust soittaa kissihälytyksen. Ett tääll rääkätää elukoit. Ai mite nii ei voi mennä mukaa pihall, mä voisin kyll mennä. Mä tiän ett siälä on kissi-ihmisii ja jos joku antais vaiks jotai krilliheekkuu. Toi ei muka syä tapettuu elukkaa, valehtelee, mä oon ainaskii nähny ett on uponnu. En kyll muista millon, on siit aikaa. Mutt jos mä menisinkii yksi, tykkäisköhä ne? Vois samall näyttää, mite kissit kuapsuttaa kakit hiekkiksee ja kaikk temput *virn*. Se voi kyll olla vaarallist just ton takii. Mä tiän, ett niit kissivihaajiiki on. Ei oo must taaskaa fotoi, orja ettii jotai.

 

Kliffaa torjantait kaikill kavruill!

---------------------------------

Vincent, sinä et mene yksin mihinkään grillijuhliin! Tuliko selväksi?

Päivän slogan: Epäsosiaalisuus on toinen nimeni, ensimmäinen on valikoiva sosiaalisuus.

Päivän biisi: Kesäkatu

Luettua: Tom Egeland – Liiton vartijat, voi hyväinen aika, uutuuksina pukkaa taas Tavinski-koodin jäljennöstä tai siitä aiheensa saanutta pohjoismaista tavaraa. Ei toimi, ei. Ei ole edes jännä, ei. Eikä tämä tykännyt yhtään. Eli en suosittele kuin itseään karaiseville tai kiusaaville lukijoille. Parempaakin on tarjolla, valitkaa jotakin muuta, pliiiiiz!

 

KISSIKENKÄT KESTÄVÄT MYÖS SALAMOITA! 

 

KESKIVIIKON KETUTUSTA

 

Yöhuomenta, vaihteeksi taas! Kissimärinäherätys toimi tänäkin aamuna, hitto soikoon. Olisin nukkunut vielä tunnin, ainakin melkein. Lisäksi Vincent on kiero – vanhastaan oppineena hän märisee keittiön puolella ja välttelee makkarin oviaukkoa, etteivät tyynyt lentele. Se nimittäin tepsi aikansa, kun heitti tyynyn sinne päin, kissakin ymmärsi vaieta. Enää sekään ei toimi, hmph. On saatava kaikki herkut ja sen jälkeen vain oltava aamuseurana. Just, no ymmärrän minä senkin. Ei minusta muulloin juuri seuraa ole.

Ehdin hyvinkin eilisaamuna käväistä kirjastossa hakemassa kassillisen dekkareita uudelleenluentaan. Vanhoja siis, jotka olen jo lukenut aikaisemmin. Osa niistä on lukemisen arvoisiakin jopa, osa käy vain odottelu- ja taksomatkoille. Ei sitä muuten jaksa, jos ei ole lukemista. Eilen minut poikkeuksellisesti noutikin normitakso – väärästä osoitteesta. Eli hän oli saanut vain tuon toisen talon osoitteen, ei ohjeita, ei mitään. Näinhän se on aina normitaksojen kohdalla, kele. Onneksi oli fiksu kaveri, joka ei asiakasta heti löytänyt ja lähti etsimään tätä pihoilta ja tantereilta. Ja siellähän minä, tietysti. Keskustelimme sitten asiasta ja jotenkin nyt jäi sellainen olo, että hän ei uskonut, kun kerroin valittaneeni asiasta jo Iisalameen useamman kerran. No, mitä välii. Lisäksi puhuimme tästä tilausten siirrosta Palmialle, ainakin osa työntekijöistä on tiettävästi entisiä kuskeja, joten luulisi heidän tietävän mitä tehdä. Tein piruuttaan sellaisen ottakaa huomioon –valituksen HMPK:lle tästä normitaksojen tavasta, että heille ei anneta koko osoitetta ja ajo-ohjeita sekä samalla tiedustin, milloin asiakkaat saavat tietoa uudesta toimijasta. Saas nähdä, millainen vastaus taas tulee... lupaan kopioida sen tänne tiedoksi.

Varastolla oli aivan kohtuupäivä, jäi jopa vähän aikaa selailla blogeja ja muuta mukavaa. Tällä ja ensi viikolla ehtii vielä tulla kiireitäkin, niitä pöytiä kun edelleen tyhjennetään ja vanhoja papereita kaivellaan. Yksi nippu on odottamassa heti aamusta, lähtiessäni leidi kävi juuri jättämässä pinon ja sanoi, ettei ole kiire – olivat maanneet hänen pöydällään alkuvuodesta lähtien... No, siinä sopivaa pientä aamupuuhastelua. Mikäs siinä on töissä ollessa; ulkona on paashat kelit, sisällä lämmintä ja valoa sekä ainakin kuultavissa ihmisääniä. 

Säryt vaivaavat edelleen eli hartiat ja selkä ovat uskomattoman jumissa – pahemmin kuin vuosiin. Eikä mikään auta, mitään ei uskalla asian avittamiseksikaan nyt tehdä, kun tilanne on päällänsä. Syödä vain relaksantteja iltaisin ja kipulääkettä päivisin, siis itse asiassa normimömelöt. Ei tähän cocktailiin enää oikein mitään mahtuisikaan! Koivet tykkäsivät huonoa kirjastoreissusta. Särkyä koko yön, myös pienehköjä kramppeja. Pahimmat koipikrampit ovat pysyneet sentään pois magnesiumilla ja aivan sillä että en ole edes yrittänyt venytellä – silloin ne nimittäin vasta iskevätkin, toisin kuin luulisi. Ei kiva eikä mukava, työpäivän ajan väsyttää taas simona. Niin kyllä kotonakin. Ja oikeastaan joka paikassa. Vali-vali-vali.

Eväksiä on sentään oudosti riittänyt. Syön vielä sunnuntaina tehtyjä soijapiffejä, nyt ovat onneksi jo viimoiset menossa. Tänään saa jo tehdä jotain muuta muonaa, lienee ilo myös kissille. Iltaisin kun ei ole oikein nälättänyt, olen vetäissyt vain saladoa ja painunut peiton alle lepuuttamaan. Hoitanut sitten tunnin päästä pakkotyöt, joita aina kuitenkin on. Kone on pysynyt iltaisin kiinni ihan tarkoituksella. Jos vielä kirjoittelisin iltaisin, ei tuosta hartiajumista pääsisi ikinä eroon.

Kyllä on pimeää ja kosteaa, sadetta tulossa? Taidan mennä käymään parvekkeella... harmi, että yrtit eivät oikein ole ottaneet vielä kunnon spurttia, vain yksi alkaa lähennellä täyttä mittaansa. Pikkuisen aurinkoa ja vähän lämpimämpää olisi niille kyllä tarpeen. Minulla niin väliä.

----------------------------------

Terrrrrrve, kavrut! Hah, taas orja valittaa, ett mä märisin sen hereill. No nii, mutt ku sitä ei näe muute koskaa hereill ja vaiks me ei leikit tai muut nii ni mä haluun näkee sen. Ja mä haluun uutta päivämuanaa. Kalkonii ja hampulikaakkei mä jo sainkii, ne se antaa ain ekaks. Mutt mihi ne nyt muka riittää. Sitä kunnon muanaa hei! Ja sitt illall fisuruakaa, eilenki se jo lupas. Sitt se löys viäl niit ruskeit kikkanoit evääks *huoh*, mite se jaksaa syädä niit, en tajuu. Illall mä luulin jo, ett tulee donarii ku se kaiveli kaapis saladoa, mitä viälä. Jaksanu ees donaripuukkii avaa, vähäks on torpso orja. Mä sitt saanu mitää kliffaa syätävää. Ulkonki on galsaa ja tylsää, siälkää ei voi olla ja toi onki pistäny ovet kii päiviks. Ku kuulemma voi sataa, joo, oikeestaa hyvä. En mä haluu kastuu ja semmone kostee olokaa ei oo kivaa. Parempi makoilla sänkyss rauhass ja oottaa, ett mami tulee himaa! Nytkää ei oo kuvei, toi ettii sopivan. Ja parempi ois sitt illall väsätä jotai fisuu, ett mäki saan jotai. Hei, hei tai sitt vois kaivella sitä pakkast, jookosta? Ai ett niinku harkitaa, just joo. Harkitte hyvin sitte!

 

Kliffaa keskimmäist viiko päivää kaikill!

--------------------------------------

Vincent, eiköhän sitä illaksi jotakin syötävää löydy...

Päivän biisi: Hän ei kävele koskaan

Päivän slogan: Muut ihmiset provosoivat minua – elämä provosoi minua!

Luettua: Juha Numminen – Henkipatto, eipä ollut muistissa kovin hyvin. Tämähän oli parempi kuin muistinkaan. Itse asiassa aika hyvin kehitelty idea ja toteutus. Väittäisin yhdeksi Nummisen parhaimmiksi opuksiksi, tässä nimittäin mm. Kippo ja Sarkala jäävät melko paljon taka-alalle. Omelia käänteitä, virityksiä ja muutenkin ihan luettava. Kotomaiseksi hyvä suoritus, suosittelen kesädekkariksi. Ai niin, yksi pahempi moka kirjassa on sen karmea kansi – ei innosta ainakaan ulkonäöltään lukemaan. Aloitin toisenkin opuksen, niin kesken, että siirtyy huomiseen arvioon...

 

KYLLÄ, KISSIKENKILLÄ MENNÄÄN! 

 

VÄNINÄÄ, MARMATUSTA, KITINÄÄ...

Jahas, tämä alkoi taas! Kissimärinä ennen klo 2, jatkuen siihen asti, että oli aivan pakko nousta. Ei auta mikään! Ei, en voi käyttää korvatulppia. Ja ei, oven sulkeminen ei auta – kämppä on liian pieni ja makkarin ovi on liukuovi, joten se siitä. Tässä ei oteta vastaan mitään neuvoja, koska ainoa vaihtoehto olisi lopettaa joko itsensä tahi kissa. Hereillä siis kuitenkin, en tiedä laskeeko aurinko vai onko se jo nousemassa, luultavasti molempia. 

Että osasi olla stnallinen työpäivä eilen. Hätinään ehdin eväät huitaista välillä nassuun, hyvät eväät ihan hevon persiiseen suorastaan. Niin kiirus, että näköä haittaa. Ja ne, jotka ovat reissulla ihan ulkomailla, olivat jättäneet jälkeensä kasan paperia, jossa ei ollut mitään järkeä; osa materiaalista puuttui kokonaan, osan piti tulla meilillä (oli unohdettu sitten lähettää...). Okei, harsin siitä jonkinlaisen version kasaan ja laitoin päälle lapun puutteista. Huippu oli tietysti se, että olivat sulkeneet asiakirjan muutto-oikeudet minulta – ehheheeh. Jos prle olisivat olleet paikalla, olisin käynyt sanomassa muutaman sanan. Että jos haluavat jonkun muunkin kuin itsensä käsittelevän ao. juttua, niihin olisi suotavaa olla automaattisesti meitin toimistorottien käyttö- ja muokkausoikeus. No, sainhan minä sen, kun kävin vali-valittamassa ja selvittämässä asiaa. Olipa taas typeryyksien huippu! Eli kunnolla ei ehtinyt eilen kuusella käydä, ruokataukoa taisin pitää kokonaista 10 min.

Jos vain inhimillisesti katsoen on mahdollista, karkaan tänään kirjastoon heti sen auettua. Kirjat alkavat olla loppu. Pakko palauttaa kassillinen ja hakea jotain luettavaa, muuten ei jaksa. Minulla on oltava riittävä varmuusvarasto luettavaa ja syötävää, ihan vain tarpeeseen. Olen nimittäin joskus joutunut äkkisairikselle – ei ruokaa, ei luettavaa, ei kivaa! Maksimoidaan taas tämäkin varastointi, ruokaa nimittäin on, ainakin pakkasessa. Kirjoja on jokunen ihan hätä-hätätilanteeseen, mutta sellaisia sopivia eväskirjoja taksoon ja minä nukun kohta –kirjoja tarvitaan jatkuvasti. Nuita uusia kirjoja vähän säästelen, en millään viitsisi aloittaa ihan vielä... Uuden kirjan houkutus on nimittäin mahdoton! No, oikeasti säästän niitä siihen, että luen ne ennen viikonloppua, että saan ne sitten arvosteluun vaikka lauantai-aamuna, jolloin yleensä on tapana kirjoitella enemmänkin.

Eilisilta olikin sitten tuon työpäivän jälkeen melko kaamea. Kaaduin suoraan sänkyyn lepuuttamaan itku kurkussa. Särki, juili ja jomotti ihan joka paikkaa, vaikka olin jo heitellyt ylimääräiset mömelötkin. Ei, ei minusta ollut eilen tekemään yhtään mitään. Onneksi oli evästä tälle päivälle vielä. Vietin sängyssä koko illan, koivet ja olkapäät tekivät elämästä yhtä hvettiä. Särky ei siis poistunut mihinkään, eikä kyllä poistukaan niin kauan kuin olen pakkotyössä. Onneksi sain vähän unta, kun riivin kasan muita mömelöitä vielä kitusiini. On tämä yhtä kushelvettiä, sano! Olisipa edes joku, joka käväisisi hieromassa niskaan ja yläselkään kylmägeeliä, särkysalvaa ja muuten vaan vähän runttailisi olkapäitä. Mutta kun ei ole, kele! Kissaakaan en ole saanut siihen – vielä – koulutettua. Harkitsin jo eilen sitäkin, josko työarviksen terppa tekisi sen? Pitänee kysäistä tänään. Tämä se on yksinelon pahimpia puolia. On niitä joitakin muitakin.

Tänään siis pitäisi hoitaa kirjastoasiat, pakkoruisku ja laitella uutta evästä pariksi päiväksi. *huokaus* Tuntuupa touhukkaalta edes ajatella asiaa. Luultavasti olen taas illalla aivan repopoikki kaikesta. Ja jos joku kysyy, miksi en hae sairaslomaa, vastaus on aika selvä: Miksi? Sama paasha se olisi edessä parin päivän tai viikon päästä kuitenkin. Eli minä odotan siihen asti, että olen tosi-tosi kipeä. Muuten saan taas kuulla U-P:n kertomuksia siitä, miten häntä särkee sieltä ja täältä ja kuitenkin hän pyöräilee joka aamu töihin. Tai toisen leidin kertomusta siitä, miten hän veritulppa jalassaan kävi töissä säännöllisesti koko ajan, vaikka oli määrätty sairikselle. En minä töissä pahemmin valittele, siksi on olemassa tämä valitus- & väninäblogi, toivottavasti olette jo kyllästyneet aiheeseen!

Onneksi ulkona on sopivan viileä, ei ota päähän ainakaan kelipuoli. Se tästä vielä puuttuisikin. Minä menen nyt vähän rauhoittumaan tuonne parvekkeelle. Ai niin, lokinprle oli ruikkaissut ripulilentopaashat pitkin ainuita puhtaita parvekelaseja – kiitti vaan siitäkin! Jotenkin minusta tuntuu, että minua ei kohdella koskaan reilusti.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Juu hei, ei mullekaa olla reilui. Minkä mä sille voin, jos mä ekaks goisin mamin viakus ku se tuli himaa. Se kert tarvis ihan selkeest kissihoitoo. Ja sitt mä goisin oikeest, ku seki vähä goisi. Nii ni mull tuli goisittuu aikastas paljo, pakkoha sitt oli herättää orja, ett mä saan mun kalkonit ja kaakit. Ja varsinki, ett se nousee ylös mun seuraks. Ei, en mä mitää tee, mä vaan päivystän täss ja tsiigailen. Mutt ett tarkotan vaa, ett orjankii pitää sillo olla hereill. Kyll se jotai manaili, oikeestaa puhu taas ihan hirmusen rumii. Mutt kyll se varpist leppyy kans, mä tiijän. Ja sitt mä voinki mennä taas uudestaa kunnoll goisii, ennenku se lähtee röihi. Eile ei tullu heekkui, tänää vois tullakki. Joskoha se laittais sitä taifisuu – se melkee kerra viikos sitä väsää. Ai ett vois, jos jaksuu! Hei, mami, kyll sä jaksat, mä voin jeesii! Mä oon hyvä jeesiin vaiks niis fisuis niinku. Ett tehää vaa, jooko, hei, joo? *virnuaa* On mami kilti, vaiks vähä vissii taas eile kipee. Toivottavast tänää on parempi (ja me saadaa fisuu)... mä alanki valmistella asiaa niinku miälessäni jo valmiiks. Ei se kauaa oo pois, tai siis aika ei tunnu pitkält, ku mä voin goisii taas *hups* koko päivän. Täss on muute toine foto must, ett näkyy etten mä mitää kipee oo! Otan vaa suulist toss partsill, eile ei voinu sitäkää, oli liika galsa. Ja hei, kattokaa mite upee varjo munst tulee... hiano, mmmmmm. 

Kliffaa viiko melkee keskivälii hei kaikill!

---------------------------------------

Vincent, voi kun osaisi elää kissan tavalla ja ottaa yhtä rennosti kaiken!

Päivän slogan: Jos jollakulla menee hyvin ja hän saa aikaan jotakin, tottakai se on minulta pois – miten niin ei olisi? Kateus se maailmaa pyörittää...

Päivän biisi: Poliisi pamputtaa taas

Luettua: Max Manner – K18, no nyt Manner parantaa tapojansa edellisen flopin jälkeen. Kolmas jännäri alkaa olla kohdallansa. Ylikomisario Anna Mäki joutuu selvittelemään Turun julmaa sarjamurhaa. Rinnalla kulkee tarinassa Annika Malm, josta on Mannerin mukaan tulossa oma trilogia. Eli kirjasta – ei paha ollenkanas, jännitystä, todenoloista(kin) kerrontaa ja muita metkuja. Huomautuksena vaan, että eipä olisi taaskaan ollut oikoluku pahasta, vaikka parempi kuin edelliset *virn*. Ja toinen huomautus siitä, että Annika Malm –tyyppinen leidi on jo olemassa parilla muullakin kotomaisella kirjailijalla sekä parilla ruotsalaisellakin, ihan alkuunsa. Että olisi syytä kehittää asiasta sitten erinomainen versio! Muuten Manner on parantanut juoksuaan tässä ihan olennaisesti ja tätä opusta kehtaa jo suositella kesädekkariksi kenelle tahansa! Lehtolais-sessiossa meni Kuolemanspiraali, joka oli tuokin hyvin muistissa. Taksolukemisena siis hyvä vaihtoehto meikäläiselle. Ja pikaluennassa vielä Jari Nenonen – Kipeät ja kuolleet, tuota, ehheheh ja argggggggggh. On tämä hupaisaa(kin) ja herjaksihan tämä on tarkoitettu, mutta piparin ja petipuuhien tarjoaminen joka tilanteessa lääkkeeksi ei jaksa naurattaa kovin montaa sivua. Muistokirjoitukset-osio on sitten jo parempi, osittain hykerryttävä versuuni Spoon River –antologiasta. Tuota, tätä en uskalla suositella vakavikolle, pitää osata kestää paashaakin. Pientä kivaa on vahingossa eksynyt joukkoon, joten kannattaa lukaista läpi, jos vastaan tulee. Ei ansaitse kyllä ostamista tai sen kummemmin etsimistä muutenkaan. Kirjoittaja ilmoittaa onneksi jo kannessa, että ei kuulu Kirjailijaliittoon (mikä ei lukijaa kyllä mitenkään ihmetytä). Olevinansa hupia, ei taatusti kaikkien mielestä. Enempi menee tuonne törkyosaston puolelle, mutta ei ihan riittävästi sinnekään. Kunnon törky on kunnon törkyä – tämä ei yllä aivan siihen asti.... vielä.

...MUTTA KISSIKENKÄT KULKEVAT - IHAN PIRUUTTAAN... 

MIKSI TAAS ON MAANANTAI?

Tämä ei ala mitään! Juuri kun on saanut itsensä nukutuksi ja muutenkin levätyksi melkein normikuntoon (siis niin normiin, kun Welhottaren enää saa), pitää taas lähteä kiusaamaan itseään Varastolle. Elämä on julmaa ja sitten vielä kiusataan! No, viime yö meni jo kehnosti, heräilin vähän väliä, vaikka olin napsinut kaikki sallitut mömelötkin. Argh, tästä se taas alkaa...

Tiedän, että työpöydällä on odottamassa käsittelemätöntä materiaalia – en vain tiedä kuinka paljon. Ketuttaa! Kyllä minä töitä teen, mutta sellainen iso pino heti ma-aamuna ei olisi mukava yllätys. Se lannistaa välittömästi. Voi kun saisi vain jäädä kotiin ja olla rauhassa! En minä paljoa toivo, sitäkään minulle ei sallita. Kyllä me Vinskin kanssa tekemistä keksisimme, minä ainakin. Ja nyt en tarkoita mitään lomaa vaan todella pidempää ajanjaksoa. *huokaa kaihoisasti*

Lisäksi mietin, pitäisikö jo tänään Pazilan kirjastoon ruokiksella vai jättäisikö huomiseksi? Kyse on vain siitä, kuinka paljon vasen käsi kestää raahata kirjoja. Nyt nuo vielä jaksaisi. Huomenna ehkä ei... tai pakkohan se on, kun pannaan jaksamaan. Kirjoja jaksaa kantaa aina, se on todistettu tosiasia. Ilman kirjoja minä en viikkoani aio viettää. Siis lukematta on nuo pari uutta saatua opusta sekä 3.5 kirjaston kirjaa. Tänään niistä kuluu kaksi. Juu, voi siis jättää huomiselle ja yrittää käydä kirjastossa heti aamusta. Pazila aukeaa jo klo 9, silloin meillä ei ole vielä juurikaan muita töissä, joten voin nopeasti luikahtaa käväisemään siellä. Hyvä – ei siis tänään. Eiköhän tämä maanantaistressi ole jo muutenkin ihan riittävä.

Eilen en siis tehnyt mitään muuta kuin lepuutin. Ruuaksi kääntelin pellillisen soijapiffejä ja kapallisen salaattia. Piffeistä tuli hyvejä, niin hyvejä, että illalla pari meni vielä näkkärin päällekin. Tänään niistä tulee evästä italokasvisten kanssa. Toivottavasti riittää vielä huomiseksikin, tarkoitus ainakin olisi. Ikävä kyllä, niihin tulee myös hinku – ainakin minä tykkään omista tekemistä piffeistä kovasti. Josko rykäisen vielä pienen saladonkin mukaan, ei tule hotkaistua sitten niin pikaisesti kaikkea. Juu, sen minä teen, kun tätä aamua tässä riittää!

Ei, minulla ei ole mitään radikaalia kerrottavaa tai kommentoitavaa. Juurovaaleista sen verran, että pari asiallistakin ihmistä näkyy sentään mukaan päässeen. Hyvä edes näin, jos kerran ollaan prle pakko-EU:ssa! Edelleen olen sitä mieltä, että olisi uuden kansanäänestyksen paikka eli menisikö Suomi NYT EU:n, jos voisi valita? Luulen, että äänestystulos olisi joillekin epämiellyttävä yllätys.

Tämä odottaa myös sitä kohuttua ruuan hinnan laskua. Jostakin syystä hinnat ovat vain edelleen hiipineet ylöspäin. Sen huomaa helposti normikauppalaskusta, kun käy kaupassa vain kerran viikossa. Puolen vuoden aikana hinnat ovat hilautuneet ylöspäin jopa 10 – 20 % ja juuri tavistuotteiden, jokapäiväisten tavaroiden kohdalla. Tämä on mututietoa eli ihan itse laskettua, verrattu vain vanhoja laskuja viimeaikaisiin kuitteihin. Kummallisinta tässä on se, että esim. ViiVoan ei ole nostanut hintojaan lainkaan tänä aikana, Eestin Herkut on nostanut vain joidenkin tavaroiden hintoja, tosin sitten muutamien aika reippaastikin. Mutta noin yleensä ottaen – eikö olekin kummallista? Ja sitten kaupat voivat kertoa iloisen uutisen, että hinnat laskevat, sille tasolle, millä ne olivat vielä hetki sitten. Argh! Tämä tahtoo Suomeen lisää halpiskauppoja!

Lisäksi tämä tahtoo muutaman asteen lämpimämpää keliä. Olen palellut koko viikonlopun. Nyt näyttää kyllä mukavalta, aurinko on juuri nousemassa ja ulkona on oikein kauniin näköistä – mutta edelleen viileää. No, hiki tulee sitten töitä tehdessä!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä en ala, ei taaskaa kunno safkaa. Eile menin taas halpaa, mä luulin, ett toi tekee lihapullei. Höh, taas ne olikii niit murusii. No, mä sain kyll ison kasan semmosii pussukkaruakii, ett jos semmose joku koht viittis avata eikä vaa skrivais koko aika. Muute palvelu on pelannu, mä kyll jouduin herättää orjan kahen aikaa, ku vedin kakkishepulit ja sitt tarviinki jo seuraa ja heekkui. Kyll orja nousi, vaiks jotai urputtiki. Ei se urputtamine kyll kannata, ku mä alan sitt kitistä nii, ett se heemostuu iha kokonaa. Ett parempi nousta. Sain sitt kalkonii ja kaakkii. Koht se lupas laittaa sitä muanaaki ja sitt mä voin alkaa goisii. Taas saanu piän kissi goisittuu yällä, ku orja punki ylös ja takas puale yätä. Ei semmosest tuu kans mitää. Mä luuli, ett se ois yälä antanu heekkui, mutt se vaa sano, ett yälä ei syädä! Eiks oo julmaa? Mä laitan tähä nyt sitt ainaskii yhe foton must, ku joku epäili mun kondist. Siis mähä oon hyväs kondikses, mutt mull on tuukivaihto keske. Mun tuukki vaihtuu ain vast täss kesäll, aika myähää niinku. Ja ku mä en anna mamin haajattaa sitä, mä inhoo haajattamist, nii ni joskus on vähä sekose näköne tuukki. Ainaki ku mä oon kiskonu vähä kaavoi pois. Ja mami kerää niit pallukoit sitte, se on sen homma! Nih kerta.

Kliffaa viiko alkuu kaikill EU-kissoill *tsihih* >o<

-----------------------------------------

Vincent, älä sinä enää puutu tähän asiaan...

Päivän slogan: Sitä voi toivoa ja odottaa, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu!

Päivän biisi: Elected

Luettua: Kathy Reichs – Kohtalokas lento, oikeuspatologi työssään lento-onnettomuuden jälkeen. Selvitettävänä on paljon muitakin kummallisuuksia kuin menehtyneiden henkilöllisyys ja jäljet johtavat lopulta erinomaisen merkillisille tahoille. Uudelleen luennassa, pidän Reichsista melkein enemmän kuin Cornwellista. Reichs ei niinkään piittaa lyhenteistä vaan kehittelee tarinaan muutakin kuin tutkinnan etenemistä. Kesälukemiseksi oikein suositeltavaa. Danuta Reah – Pelkkää pimeyttä, järjestelmällinen ja tarkka sarjamurhaaja liikkeellä, seuraamassa uhrejaan hyvin, hyvin lähellä. Kohtuullisen piinaavaa jännäriä, eli ei paha ollenkanas. Ihmettelen, leidistä en muista kuulleeni tämän esikoisen jälkeen enempää – täytyy tarkistaa. Juu, löytyy muutakin ja ei kun etsimään. Mikkel Birkegaard – Libri di Lucan arvoitus, tästä on kohkattu enemmän kuin kirja ansaitsee. Eli taas mennään vähän Tavinski-linjalla... Idea on kyllä hyvä, kirjojen osalta siis, mutta loppu pissii allensa eli salaliitot sun muut oheistoiminnot. Odotin tältä enemmän ja petyin kyllä jonkun verran. Silti ihan luettava opus uutuuksien joukosta, on sitä kehnompaakin luettu! Suositellaan kirjojen kavereille noin yleensäkin. 

 

KISSIKENKÄT OVAT JO JALASSA!