Jahas, tämä alkoi taas! Kissimärinä ennen klo 2, jatkuen siihen asti, että oli aivan pakko nousta. Ei auta mikään! Ei, en voi käyttää korvatulppia. Ja ei, oven sulkeminen ei auta – kämppä on liian pieni ja makkarin ovi on liukuovi, joten se siitä. Tässä ei oteta vastaan mitään neuvoja, koska ainoa vaihtoehto olisi lopettaa joko itsensä tahi kissa. Hereillä siis kuitenkin, en tiedä laskeeko aurinko vai onko se jo nousemassa, luultavasti molempia.
Että osasi olla stnallinen työpäivä eilen. Hätinään ehdin eväät huitaista välillä nassuun, hyvät eväät ihan hevon persiiseen suorastaan. Niin kiirus, että näköä haittaa. Ja ne, jotka ovat reissulla ihan ulkomailla, olivat jättäneet jälkeensä kasan paperia, jossa ei ollut mitään järkeä; osa materiaalista puuttui kokonaan, osan piti tulla meilillä (oli unohdettu sitten lähettää...). Okei, harsin siitä jonkinlaisen version kasaan ja laitoin päälle lapun puutteista. Huippu oli tietysti se, että olivat sulkeneet asiakirjan muutto-oikeudet minulta – ehheheeh. Jos prle olisivat olleet paikalla, olisin käynyt sanomassa muutaman sanan. Että jos haluavat jonkun muunkin kuin itsensä käsittelevän ao. juttua, niihin olisi suotavaa olla automaattisesti meitin toimistorottien käyttö- ja muokkausoikeus. No, sainhan minä sen, kun kävin vali-valittamassa ja selvittämässä asiaa. Olipa taas typeryyksien huippu! Eli kunnolla ei ehtinyt eilen kuusella käydä, ruokataukoa taisin pitää kokonaista 10 min.
Jos vain inhimillisesti katsoen on mahdollista, karkaan tänään kirjastoon heti sen auettua. Kirjat alkavat olla loppu. Pakko palauttaa kassillinen ja hakea jotain luettavaa, muuten ei jaksa. Minulla on oltava riittävä varmuusvarasto luettavaa ja syötävää, ihan vain tarpeeseen. Olen nimittäin joskus joutunut äkkisairikselle – ei ruokaa, ei luettavaa, ei kivaa! Maksimoidaan taas tämäkin varastointi, ruokaa nimittäin on, ainakin pakkasessa. Kirjoja on jokunen ihan hätä-hätätilanteeseen, mutta sellaisia sopivia eväskirjoja taksoon ja minä nukun kohta –kirjoja tarvitaan jatkuvasti. Nuita uusia kirjoja vähän säästelen, en millään viitsisi aloittaa ihan vielä... Uuden kirjan houkutus on nimittäin mahdoton! No, oikeasti säästän niitä siihen, että luen ne ennen viikonloppua, että saan ne sitten arvosteluun vaikka lauantai-aamuna, jolloin yleensä on tapana kirjoitella enemmänkin.
Eilisilta olikin sitten tuon työpäivän jälkeen melko kaamea. Kaaduin suoraan sänkyyn lepuuttamaan itku kurkussa. Särki, juili ja jomotti ihan joka paikkaa, vaikka olin jo heitellyt ylimääräiset mömelötkin. Ei, ei minusta ollut eilen tekemään yhtään mitään. Onneksi oli evästä tälle päivälle vielä. Vietin sängyssä koko illan, koivet ja olkapäät tekivät elämästä yhtä hvettiä. Särky ei siis poistunut mihinkään, eikä kyllä poistukaan niin kauan kuin olen pakkotyössä. Onneksi sain vähän unta, kun riivin kasan muita mömelöitä vielä kitusiini. On tämä yhtä kushelvettiä, sano! Olisipa edes joku, joka käväisisi hieromassa niskaan ja yläselkään kylmägeeliä, särkysalvaa ja muuten vaan vähän runttailisi olkapäitä. Mutta kun ei ole, kele! Kissaakaan en ole saanut siihen – vielä – koulutettua. Harkitsin jo eilen sitäkin, josko työarviksen terppa tekisi sen? Pitänee kysäistä tänään. Tämä se on yksinelon pahimpia puolia. On niitä joitakin muitakin.
Tänään siis pitäisi hoitaa kirjastoasiat, pakkoruisku ja laitella uutta evästä pariksi päiväksi. *huokaus* Tuntuupa touhukkaalta edes ajatella asiaa. Luultavasti olen taas illalla aivan repopoikki kaikesta. Ja jos joku kysyy, miksi en hae sairaslomaa, vastaus on aika selvä: Miksi? Sama paasha se olisi edessä parin päivän tai viikon päästä kuitenkin. Eli minä odotan siihen asti, että olen tosi-tosi kipeä. Muuten saan taas kuulla U-P:n kertomuksia siitä, miten häntä särkee sieltä ja täältä ja kuitenkin hän pyöräilee joka aamu töihin. Tai toisen leidin kertomusta siitä, miten hän veritulppa jalassaan kävi töissä säännöllisesti koko ajan, vaikka oli määrätty sairikselle. En minä töissä pahemmin valittele, siksi on olemassa tämä valitus- & väninäblogi, toivottavasti olette jo kyllästyneet aiheeseen!
Onneksi ulkona on sopivan viileä, ei ota päähän ainakaan kelipuoli. Se tästä vielä puuttuisikin. Minä menen nyt vähän rauhoittumaan tuonne parvekkeelle. Ai niin, lokinprle oli ruikkaissut ripulilentopaashat pitkin ainuita puhtaita parvekelaseja – kiitti vaan siitäkin! Jotenkin minusta tuntuu, että minua ei kohdella koskaan reilusti.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Juu hei, ei mullekaa olla reilui. Minkä mä sille voin, jos mä ekaks goisin mamin viakus ku se tuli himaa. Se kert tarvis ihan selkeest kissihoitoo. Ja sitt mä goisin oikeest, ku seki vähä goisi. Nii ni mull tuli goisittuu aikastas paljo, pakkoha sitt oli herättää orja, ett mä saan mun kalkonit ja kaakit. Ja varsinki, ett se nousee ylös mun seuraks. Ei, en mä mitää tee, mä vaan päivystän täss ja tsiigailen. Mutt ett tarkotan vaa, ett orjankii pitää sillo olla hereill. Kyll se jotai manaili, oikeestaa puhu taas ihan hirmusen rumii. Mutt kyll se varpist leppyy kans, mä tiijän. Ja sitt mä voinki mennä taas uudestaa kunnoll goisii, ennenku se lähtee röihi. Eile ei tullu heekkui, tänää vois tullakki. Joskoha se laittais sitä taifisuu – se melkee kerra viikos sitä väsää. Ai ett vois, jos jaksuu! Hei, mami, kyll sä jaksat, mä voin jeesii! Mä oon hyvä jeesiin vaiks niis fisuis niinku. Ett tehää vaa, jooko, hei, joo? *virnuaa* On mami kilti, vaiks vähä vissii taas eile kipee. Toivottavast tänää on parempi (ja me saadaa fisuu)... mä alanki valmistella asiaa niinku miälessäni jo valmiiks. Ei se kauaa oo pois, tai siis aika ei tunnu pitkält, ku mä voin goisii taas *hups* koko päivän. Täss on muute toine foto must, ett näkyy etten mä mitää kipee oo! Otan vaa suulist toss partsill, eile ei voinu sitäkää, oli liika galsa. Ja hei, kattokaa mite upee varjo munst tulee... hiano, mmmmmm.
Kliffaa viiko melkee keskivälii hei kaikill!
---------------------------------------
Vincent, voi kun osaisi elää kissan tavalla ja ottaa yhtä rennosti kaiken!
Päivän slogan: Jos jollakulla menee hyvin ja hän saa aikaan jotakin, tottakai se on minulta pois – miten niin ei olisi? Kateus se maailmaa pyörittää...
Päivän biisi: Poliisi pamputtaa taas
Luettua: Max Manner – K18, no nyt Manner parantaa tapojansa edellisen flopin jälkeen. Kolmas jännäri alkaa olla kohdallansa. Ylikomisario Anna Mäki joutuu selvittelemään Turun julmaa sarjamurhaa. Rinnalla kulkee tarinassa Annika Malm, josta on Mannerin mukaan tulossa oma trilogia. Eli kirjasta – ei paha ollenkanas, jännitystä, todenoloista(kin) kerrontaa ja muita metkuja. Huomautuksena vaan, että eipä olisi taaskaan ollut oikoluku pahasta, vaikka parempi kuin edelliset *virn*. Ja toinen huomautus siitä, että Annika Malm –tyyppinen leidi on jo olemassa parilla muullakin kotomaisella kirjailijalla sekä parilla ruotsalaisellakin, ihan alkuunsa. Että olisi syytä kehittää asiasta sitten erinomainen versio! Muuten Manner on parantanut juoksuaan tässä ihan olennaisesti ja tätä opusta kehtaa jo suositella kesädekkariksi kenelle tahansa! Lehtolais-sessiossa meni Kuolemanspiraali, joka oli tuokin hyvin muistissa. Taksolukemisena siis hyvä vaihtoehto meikäläiselle. Ja pikaluennassa vielä Jari Nenonen – Kipeät ja kuolleet, tuota, ehheheh ja argggggggggh. On tämä hupaisaa(kin) ja herjaksihan tämä on tarkoitettu, mutta piparin ja petipuuhien tarjoaminen joka tilanteessa lääkkeeksi ei jaksa naurattaa kovin montaa sivua. Muistokirjoitukset-osio on sitten jo parempi, osittain hykerryttävä versuuni Spoon River –antologiasta. Tuota, tätä en uskalla suositella vakavikolle, pitää osata kestää paashaakin. Pientä kivaa on vahingossa eksynyt joukkoon, joten kannattaa lukaista läpi, jos vastaan tulee. Ei ansaitse kyllä ostamista tai sen kummemmin etsimistä muutenkaan. Kirjoittaja ilmoittaa onneksi jo kannessa, että ei kuulu Kirjailijaliittoon (mikä ei lukijaa kyllä mitenkään ihmetytä). Olevinansa hupia, ei taatusti kaikkien mielestä. Enempi menee tuonne törkyosaston puolelle, mutta ei ihan riittävästi sinnekään. Kunnon törky on kunnon törkyä – tämä ei yllä aivan siihen asti.... vielä.
...MUTTA KISSIKENKÄT KULKEVAT - IHAN PIRUUTTAAN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti