Tämä ei ala mitään! Juuri kun on saanut itsensä nukutuksi ja muutenkin levätyksi melkein normikuntoon (siis niin normiin, kun Welhottaren enää saa), pitää taas lähteä kiusaamaan itseään Varastolle. Elämä on julmaa ja sitten vielä kiusataan! No, viime yö meni jo kehnosti, heräilin vähän väliä, vaikka olin napsinut kaikki sallitut mömelötkin. Argh, tästä se taas alkaa...
Tiedän, että työpöydällä on odottamassa käsittelemätöntä materiaalia – en vain tiedä kuinka paljon. Ketuttaa! Kyllä minä töitä teen, mutta sellainen iso pino heti ma-aamuna ei olisi mukava yllätys. Se lannistaa välittömästi. Voi kun saisi vain jäädä kotiin ja olla rauhassa! En minä paljoa toivo, sitäkään minulle ei sallita. Kyllä me Vinskin kanssa tekemistä keksisimme, minä ainakin. Ja nyt en tarkoita mitään lomaa vaan todella pidempää ajanjaksoa. *huokaa kaihoisasti*
Lisäksi mietin, pitäisikö jo tänään Pazilan kirjastoon ruokiksella vai jättäisikö huomiseksi? Kyse on vain siitä, kuinka paljon vasen käsi kestää raahata kirjoja. Nyt nuo vielä jaksaisi. Huomenna ehkä ei... tai pakkohan se on, kun pannaan jaksamaan. Kirjoja jaksaa kantaa aina, se on todistettu tosiasia. Ilman kirjoja minä en viikkoani aio viettää. Siis lukematta on nuo pari uutta saatua opusta sekä 3.5 kirjaston kirjaa. Tänään niistä kuluu kaksi. Juu, voi siis jättää huomiselle ja yrittää käydä kirjastossa heti aamusta. Pazila aukeaa jo klo 9, silloin meillä ei ole vielä juurikaan muita töissä, joten voin nopeasti luikahtaa käväisemään siellä. Hyvä – ei siis tänään. Eiköhän tämä maanantaistressi ole jo muutenkin ihan riittävä.
Eilen en siis tehnyt mitään muuta kuin lepuutin. Ruuaksi kääntelin pellillisen soijapiffejä ja kapallisen salaattia. Piffeistä tuli hyvejä, niin hyvejä, että illalla pari meni vielä näkkärin päällekin. Tänään niistä tulee evästä italokasvisten kanssa. Toivottavasti riittää vielä huomiseksikin, tarkoitus ainakin olisi. Ikävä kyllä, niihin tulee myös hinku – ainakin minä tykkään omista tekemistä piffeistä kovasti. Josko rykäisen vielä pienen saladonkin mukaan, ei tule hotkaistua sitten niin pikaisesti kaikkea. Juu, sen minä teen, kun tätä aamua tässä riittää!
Ei, minulla ei ole mitään radikaalia kerrottavaa tai kommentoitavaa. Juurovaaleista sen verran, että pari asiallistakin ihmistä näkyy sentään mukaan päässeen. Hyvä edes näin, jos kerran ollaan prle pakko-EU:ssa! Edelleen olen sitä mieltä, että olisi uuden kansanäänestyksen paikka eli menisikö Suomi NYT EU:n, jos voisi valita? Luulen, että äänestystulos olisi joillekin epämiellyttävä yllätys.
Tämä odottaa myös sitä kohuttua ruuan hinnan laskua. Jostakin syystä hinnat ovat vain edelleen hiipineet ylöspäin. Sen huomaa helposti normikauppalaskusta, kun käy kaupassa vain kerran viikossa. Puolen vuoden aikana hinnat ovat hilautuneet ylöspäin jopa 10 – 20 % ja juuri tavistuotteiden, jokapäiväisten tavaroiden kohdalla. Tämä on mututietoa eli ihan itse laskettua, verrattu vain vanhoja laskuja viimeaikaisiin kuitteihin. Kummallisinta tässä on se, että esim. ViiVoan ei ole nostanut hintojaan lainkaan tänä aikana, Eestin Herkut on nostanut vain joidenkin tavaroiden hintoja, tosin sitten muutamien aika reippaastikin. Mutta noin yleensä ottaen – eikö olekin kummallista? Ja sitten kaupat voivat kertoa iloisen uutisen, että hinnat laskevat, sille tasolle, millä ne olivat vielä hetki sitten. Argh! Tämä tahtoo Suomeen lisää halpiskauppoja!
Lisäksi tämä tahtoo muutaman asteen lämpimämpää keliä. Olen palellut koko viikonlopun. Nyt näyttää kyllä mukavalta, aurinko on juuri nousemassa ja ulkona on oikein kauniin näköistä – mutta edelleen viileää. No, hiki tulee sitten töitä tehdessä!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä en ala, ei taaskaa kunno safkaa. Eile menin taas halpaa, mä luulin, ett toi tekee lihapullei. Höh, taas ne olikii niit murusii. No, mä sain kyll ison kasan semmosii pussukkaruakii, ett jos semmose joku koht viittis avata eikä vaa skrivais koko aika. Muute palvelu on pelannu, mä kyll jouduin herättää orjan kahen aikaa, ku vedin kakkishepulit ja sitt tarviinki jo seuraa ja heekkui. Kyll orja nousi, vaiks jotai urputtiki. Ei se urputtamine kyll kannata, ku mä alan sitt kitistä nii, ett se heemostuu iha kokonaa. Ett parempi nousta. Sain sitt kalkonii ja kaakkii. Koht se lupas laittaa sitä muanaaki ja sitt mä voin alkaa goisii. Taas saanu piän kissi goisittuu yällä, ku orja punki ylös ja takas puale yätä. Ei semmosest tuu kans mitää. Mä luuli, ett se ois yälä antanu heekkui, mutt se vaa sano, ett yälä ei syädä! Eiks oo julmaa? Mä laitan tähä nyt sitt ainaskii yhe foton must, ku joku epäili mun kondist. Siis mähä oon hyväs kondikses, mutt mull on tuukivaihto keske. Mun tuukki vaihtuu ain vast täss kesäll, aika myähää niinku. Ja ku mä en anna mamin haajattaa sitä, mä inhoo haajattamist, nii ni joskus on vähä sekose näköne tuukki. Ainaki ku mä oon kiskonu vähä kaavoi pois. Ja mami kerää niit pallukoit sitte, se on sen homma! Nih kerta.
Kliffaa viiko alkuu kaikill EU-kissoill *tsihih* >o<
-----------------------------------------
Vincent, älä sinä enää puutu tähän asiaan...
Päivän slogan: Sitä voi toivoa ja odottaa, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu!
Päivän biisi: Elected
Luettua: Kathy Reichs – Kohtalokas lento, oikeuspatologi työssään lento-onnettomuuden jälkeen. Selvitettävänä on paljon muitakin kummallisuuksia kuin menehtyneiden henkilöllisyys ja jäljet johtavat lopulta erinomaisen merkillisille tahoille. Uudelleen luennassa, pidän Reichsista melkein enemmän kuin Cornwellista. Reichs ei niinkään piittaa lyhenteistä vaan kehittelee tarinaan muutakin kuin tutkinnan etenemistä. Kesälukemiseksi oikein suositeltavaa. Danuta Reah – Pelkkää pimeyttä, järjestelmällinen ja tarkka sarjamurhaaja liikkeellä, seuraamassa uhrejaan hyvin, hyvin lähellä. Kohtuullisen piinaavaa jännäriä, eli ei paha ollenkanas. Ihmettelen, leidistä en muista kuulleeni tämän esikoisen jälkeen enempää – täytyy tarkistaa. Juu, löytyy muutakin ja ei kun etsimään. Mikkel Birkegaard – Libri di Lucan arvoitus, tästä on kohkattu enemmän kuin kirja ansaitsee. Eli taas mennään vähän Tavinski-linjalla... Idea on kyllä hyvä, kirjojen osalta siis, mutta loppu pissii allensa eli salaliitot sun muut oheistoiminnot. Odotin tältä enemmän ja petyin kyllä jonkun verran. Silti ihan luettava opus uutuuksien joukosta, on sitä kehnompaakin luettu! Suositellaan kirjojen kavereille noin yleensäkin.
KISSIKENKÄT OVAT JO JALASSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti