VARASTOLLE VAAN...

Sunnuntai-ahi iski eilen pahempana kuin pitkään aikaan. Sunnuntait pitäisi kieltää. Tai järjestää jotakin puuhaa itselleen. Mutta kun ei pysty kykenemään, vähänkö ketuttaa. Siksi nukuin. Siksi eilinen toisiopostaus. Oli niin ankea olo. On vieläkin. En silti poistanut tuota Päiväuni-juttua, ihan sen kirjoittaminen oli itselleni ainakin tarpeen. Annetaan siis olla; minkä kirjoitin, sen kirjoitin.

Pitäisi. Pitäisi Varastolle. Pitäisi sitä ja tätä, mikään ei nyt vaan huvita. Pakolliset asiat teen, en muuta. Eikä minun muuta tarvitse. Hoitaa Vincent, että rassulla on kaikki hyvin. Muu huolehtikoon itse itsestään. Juu, kyllä minä tästä. Jep-jep. Maahaamaan Varastolle, olemaan kilti sihteerikkö. Se vähän outo, mutta muuten ok, kai. Selailemaan blogeja, niitä yltiöpositiivisia, jotka alkavat suorastaan vetuttaa. Että jollakin voi muka mennä niin hyvin! Että joku muka voi olla niiiiiin onnellinen! Hah.

Ei, tänäänkään en aio tehdä mitään järkevää. Ehkä en koko viikolla, jos siltä tuntuu. Makaan ja luen. Luen ja makaan.Riivin riittävästi mömelöitä pitääkseni säryt ja kivut osittain kurissa sekä itseni lievän rauhoittuneena, etten ala kirkua holtittomuuksia ja räävittömyyksiä – vaikka syytä joskus olisikin. Miksi ihminen ei saisi reagoida siten kuin oikein on? Omasta mielestään siis. Eivät kaikki pysty ajattelemaan mukavia asioita, jo ihan luonteenkin puolesta. Minä opin jo pienenä, että kyllä odottaa voi, mutta välttämättä mikään luvattu asia, ehkä se kivakaan, ei toteudu! Ehkä pessimismini juontaa juurensa jo niin kovin pitkältä. Freudilla voisi olla asiasta jotakin sanottavaa. Tosin Freud Marx Engels & Jung ovat sanoneet sen kaiken jo paljon paremmin levyillänsä – kuunnelkaa joskus ja ajatelkaa Welhotarta. Ehkä sitten ymmärrätte paremmin.

Muuten vaan väsyttää. En sitten saanut kunnolla unta, uniavitteista ja kaameasta väsymyksestä huolimatta. No, kyllä n. 4 h pitäisi riittää. Silmät ovat turvoksissa, mutta sen voi aina laittaa allergian piikkiin. Olenhan minä allerginen, oikeasti, mutta myös allerginen tällaiselle elämälle. 

Kello hipoo kolmea, nuoriso yrittää hajottaa puiston penkkejä... jos tuntisin niistä jonkun, huutaisin, että soitan kotiin. Ei, en uhkaisi poliisilla, se toisi liikaa jännitystä heidän elämäänsä. Pahintahan se olisi, jos joku känättävä muori soittaisi lapsen kotiin. ”Yöllä tyttärenne oli tuossa ulkona, puistossa. Niin-niin, oli, oli kyllä. Saman ikäisten kloppien kanssa! Juu, penkkejä yrittivät hajottaa. Ei, ei teidän tyttö. Ei se jaksanut, se vaan yllytti muita ja kikatteli...” Varmasti olisi hävettävämpää kuin reipas pinkominen pakoon hiljaa partioivaa lähipoliisia ,D Ahh, miten inhottavia ajatuksia mielessäni sikiääkin. Toisaalta, ei tuon ikäisten (vaikuttavat 13 - 15-v.) pitäisi olla ulkona tähän aikaan. minun mielestäni siis. Ai että minä itsekö tuon ikäisenä? No, mutta kuulkaas, se on ihan toinen juttu, silloin oltiin Turuus ja vuosituhatkin oli aivan eri =I

Jahas, jospa tästä tupakalle... Edelleen on sellainen olo, että myrsky vain odottaa tuloansa, nihkeää, karvat nousevat pystyyn niskassa. Kyllä se jonakin päivänä vielä rytisee ja minä jaksan odottaa!

--------------------------------

Terrrrrrrrrvis, kissinkat! Mä menin taas herättää ton orjan, ku mont päivää taas ollu himass. Kyll se tänää lähteeki taas röihi, juu. Olin siis oikees, mutt vähäks se oli kärtty. Puhu taas nii rumei, ett alko hävettää. Enhä mä pyytäny ku valoi päälle ja sen hereill, nii ja raation pääll. Ku tääll ei kukaa puhu mull mitää öisi kerta. Nii ni sitt mä tuun tähän tsiigaa ja lököön ku toi skrivaa. Tota, kai mä voinki tunnustaa, ett iha koht mä goisin... Mä tiän, tota ottaa päähä se! Mun hei, mä oon kissi, mä tarviin paljo unta. Kuha muistaa mun päiväsafkat ja uutta vodaa kuppii. Ja siivoo, hei sen laatikon, jookosta? Eile toi olikii taas semmosell omituisell pääll, volisi ja märisi, vänisi ja väsäs jotai piäntä. Silti mä en saanu mitää oikeet heekkuu, vaa kyll se silti paijatti mua. Mä tunki ja tunki väkisin sen kainaloo, ettei se voinu enää ees lukee. Sitt sitä alko jo huvittaakki >o< Sillee annetaa viärihoitoo, nääs. Sitt mä vetäsi oikee kunno kaavaykät, kerranki kyll iha kokonaa paljaall lattial – ensk ollukki viksu? Tähä sitt saa laittaa foton must, ku kert niit otettii. Ne on kyll vähä samanlaisii kaikki, mutt mä tiädän, ett jotku diggaa must! Ai ei vai, kyll varmaa nii diggaa, mä tiän. Hei, giltsit, hei – tulkaa tsiigaa!!!

Kliffaa viiko alkuu Lokistaniaa iha jokasell!

-----------------------------------------

Vincent, olet edelleen itserakas, märisevä karvatakamus!

Päivän slogan: Hän oli minulle se oikea, minä hänelle väärä.

Päivän biisi: Mä tahdon töihin virastoon

Luettua: Johan Streng – Pastori katosi lomalennolla, ja sai kadotakin. Kirjalla en juuri näe ansioita. Tutkintaa Suomessa ja etelässä, pari arvattavaa käännettä. Ei, tästä ei kertakaikkiaan irtoa mitään sanottavaa. Yhtä tylsä kuin takakansi, jonka tekstin näkee lukea vain suurennuslasilla (huom. BoD:ia käyttävät – muistakaa myös takakansi!). Kathy Reichs – Kaivojen vainajat  ja Kuoleman kyydissä. Tämäkin sessio jatkuu. Kuten olen sanonutkin, Reichs on hieman reilumpaa ja hiukan inhimillisempää luettavaa kuin Cornwell. Kaivojen vainajat keskittyy paljolti Guatemalaan, sen sisällissotaan sekä tutkii myös Kanadaan asti ulottuvaa murhavyyhteä. Kestää hyvin toisenkin lukukerran. Kuoleman kyydissä puolestaan käsittelee moottoripyöräjengejä, niiden välisiä taisteluita, tehtyjä murhia ja syyttä kuolleita sivullisia. No, kuitenkin Reichs harrastaa myös pientä mukavaa yhteiskuntakritiikkiä, joka on aina plussaa näissä jenkkijännäreissä. Suosittelen siis, jos selvittämättömät murhat ja kuolinsyyn tutkinta ja vanhat luut kiinnostavat. Leena Lehtolainen – Kun luulit unohtaneesi, tämäkin sessio jatkuu kesän ajan. Ja tämän kirjan muistinkin kohtuuhyvin. Ei paha ollenkanas. Tämä ei siis ole Maria Kallio –kirja, vaan täysin itsenäinen romaani, erään perheen (tai oikeastaan suvun) lähihistoriaa kaikkien sen jäsenten kertomana. Tekniikka on vinkeä, samoin tarina. Tiedän, kaikki eivät tästä pidä. Itse kyllä suosittelisin ainakin kokeilemaan... jokainen lukee tätäkin tarinaa omalla tavallansa, samoin loppua.

 

HAA, SADETTA RIPSII... 

NÄKEE PÄIVÄUNIA JA ITKEE

Minä olin päiväunilla. Olisinpa saanut olla heräämättä! 

Unessa istuttiin iltaa vanhassa, jo puretussa poikain kotitalossa. Evakko oli kunnossa, mitä nyt käveli kepin kanssa ja piti vanhaan tapaansa jöötä porukalle. Piruili ystävällisesti minulle jotain ruuanlaitosta, joten lupasin laittaa kunnon ruokaa kaikille. Itsekseni käkättelin, katsastin tarpeiston ja aloittelin keittelemällä sellaista kunnon pastakastiketta tomaateista. Kastiketta, jonka pitää muhia parisen tuntia. Päätin siis tehdä kasvisruokaa porukalle, hyvä kastike ja siihen myöhemmin salaatti ja tagliatellea. Joo, oikeastikin olen sitä tehnyt, sielläkin. 

Muutkin olivat hengissä. W. hiukka hiprakassa kävi välillä heittämässä herjaa ja tarjoili sitä kotitekoista pihlajanmarjaviiniä – tyyliin kokille juomaa, ettei nestehukka iske. Kummisetä kiusasi puolestaan Evakkoa, kuten usein muutenkin, härnäsi. Joku vieraskin tuli ja meni, kuten usein. Ovet olivat aina avoinna. Keskellä yötäkin.

W. tuli auttamaan keittiöön, koska hänkin piti ruuanlaitosta ja yhdessä hekottelimme silloisille vanhoille muistoille, mm. mitä kaikkea voikaan tiskatessa tehdä samaan aikaan. Tunnelma oli niin mahdottoman hyvä. Minulla oli siinä se ainoa perhe, oikea perhe, jollaista ei ole koskaan ollut. Eikä enää koskaan tule. Kaikk o mänt! Talo on purettu. Ensin kuoli W. ja minä itkin viikkoja. Sitten lähti Evakko ja olin vain sitä mieltä, että niin olikin ehkä paras. Sitten lähti Kummisetä, kuten tiedätte. Enää ei ole ketään eikä mitään. Ei mitään. Ei. Mitään. Heräsin, itkin, katselin ympärilleni... En minä taida jaksaa.

 

LISÄÄ MÖMELÖITÄ! 

EI MITÄÄN KERROTTAVAA - TYLSÄ SUNNUNTAIPOSTAUS

Mitäänsanomatonta... en saanut eilen aikaiseksi siis yhtään järkevää. Kevyt siivous eli imurointi kissinkarvojen ja hiusten takia. Koneellinen pyykkiä, että pääsisi edes puhtaissa vaatteissa Varastolle. Herkuttelin uusilla perunoilla, näin viikonloppuna on lupa! Kas, taas tuli ostettua juuri sen verran liikaa, että tänään loput voi paistaa – ohoh, kuinkas nyt noin *kavala virn*. Tämä tykkää uusista paistetuista perunoista, onneksi niitä jäi vain muutama ja tosi pieni ,D Lisukkeena paistettu biitti fisua, punajuurisaladoa, purjoa, valkosipulia, kurkkua, mmmm. Hyvä lounas. Jälkkärinä kaffetta, tietty. Illalla kietaisin pienen sekosalaatin, josko jo kestäisi syödä... hyvin kesti, kiva.

Uni ei ota tullaakseen, ei avitteilla eikä ilman. Hiukan torkuin päivällä, sellaista puolihorrosta. Ilma on painostavaa ja ahdistavaa, kyllä se myrsky vielä tulee. Illalla sai sentään nukahtaa sateen ropinaan; ei sekään raikastanut ilmaa tarpeeksi. Sitten makoilua ja haahuilua eri asioiden parissa. Suunnittelua ja nettailua, ei mitään järkevää siltäkään osin. Jotain pitäisi tehdä, en vain tiedä mitä! Hiukan tuuliajolla–fiilis. En ole tyytyväinen itseeni, en sitten yhtään. En missään mielessä. Voisi sitä ainakin yrittää olla vähän fiksumpi, noin niinkuin ensimmäiseksi *sättii itseään*. Jos vaikka joskus miettisi, mitä tekee, ennenkuin tekee sen miettimänsä. Kun en yleensä ole kauhean spontaani, saan välillä sellaisia kohtauksia, että just-nyt-heti teen jotakin (juu, ja yleensä kadun heti perästäpäin!).

Mömelöitä on pitänyt riipiä erilaisiin tarkoituksiin taas niin, että toisia kammottaisi. Jospa vaan tietäisitte. Onneksi en kerro, en aio kertoa. Ei, ei mitään ylimääräistä, kaikki lääkärin määräämää ja tarpeeseen sekä presiis ohjeiden mukaan. Eikä mitään kivamömelöitä edes, sekin vielä. Pitäisi tällä viikolla muistaa viedä edes ne reseptit uusittavaksi. Sitäkään en saanut viime viikolla aikaiseksi. Olen kaiken lisäksi vielä saamatonkin! Ähhh.

Karvatakamus herätti taas klo 2.30, kalkonia ja hampulikarkkia. Laatikon siivous ja nyt maataan tyytyväisenä katsomassa, kun nakuttelen tässä tekstiä. Juu, minustakin työntekoa on kiva katsella ja sitten kääntää pää pois, laskea silmät puolitankoon ja vajota mietiskelemään. Kuka ohjelmoisi kissaani sellaisen viikonloppuviiveen? Että silloin herätys tulisi vaikka pari tuntia myöhemmin, olisi kiva ylläri. Olisin tietty voinut painua heti takaisin sänkyynkin, mutta toisaalta mömelöiden aika, ja kaffenkin, on näihin aikoihin, joten... Samalla vähän päivitystä ainakin alkuun. Ehkä menen kohta uudelleen pitkäkseen odottelemaan unen rippeitä. Haa, jonkun muunkin kissa joikuu tuolla ylhäällä *kiero virn*. Ei se ole meidän Vinski, Vinski nukkuu jo. Kävin parvekkeella – joku muu saa kärsiä =DDD

Ehkä tänään voisi taas kirjoittaa vähän muutakin. Siis jos saisi aikaiseksi. Pitää muistaa tilata taksot hyvissä ajoin, ettei tarvitsisi odotella kiukkuisena taas 12 h. Pitää hankkiutua Varasto-kuntoon eli kammata naaama ja käydä pakkoruiskussa, hakea jotakin vaatehdittavaa päällensä. Ei, en minä kotonakaan alasti, roipevaatteissa vaan. Sellaisissa, joissa on reikiä ja kissinkarvoja kerroksittain. Jotakin evästäkin pitäisi, hitsi, on taas sekin ongelma.... tuota... salaattia, jossa seassa.... öööö... vaikka salaattijuustoa? Sen voikin pilppoa sitten huomenna tähän aikaan, joten asia on käsitelty, ehheeheh. Kyllä ongelmien uloskirjoittamien ratkaisee ne samantien! Tosiasiassa tänään syödään vihannesspydäriä eikä tämänhetkinen ongelmanratkaisukykyni ole parhaimmillaan muutoinkaan.

Taidan käväistä vähän lukaisemassa paria lokia, jättämässä terviiseni ja sitten takaisin petiin... jos vaikka edes pienet aamu-unet. Sain parit kevyet unet, enemmänkin olisi tarvis. Jos sitten päivällä, ruuan jälkeen.

------------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta vaa kaiffat! Joo hei, sain siis minibiiti sitä fisuu. On saita mami, no ei se biittikää mikää iso ollu. Oisin voinu ite syädä kaikki. Nii ni sitt taas tavismuanaa. Piti sitt herättää se kummiski, ku mä goisisin eile tosi paljo. Se vissii ei. Mutt ku mä en tiänny, meneeks se röihi vai ei, mä halusin varmistaa ja herätin sen sillee, ett steppasin toss rintterill ja kukkiin seas. Siit sen saa heemostuu aika vikkelää. Sillo isoki mami meinaa liikkuu, eikä oo yhtää kipee ees *kollivirn*! Joo, sain aamukalkonit, kaakit, putsitun laatikon ja sitt viäl paijatust ku toi yritti goisii. Mä yritin, ett se ei goisis, mutt munki teki miäli goisiin niin ni kiipesin vähä sen pääll, se paijatti ja nosti pois >o< Vähä on epist! Mutt goisi seki sitt vissii vähä. Tänää mä en tiijä saanks mä mitää heekkui, oon tilannu joo. Riippuu ihan tost palveluskunnast taas. Ett niinku mill tuulell se on. En kyll syä sitä kissimuanaa nyt, en varmaste syä! Must se otti sitt eile jokuse foto, tähä voi laittaa niist jonku. Joo, toi on ihan ok, ei siin mitää. Saatte kattella mua itteeni vaihteeks, hei, siis mua-mua-mua!

Kliffaa vapaat päivää kaikill viälä!

--------------------------------------------

Vincent, itserakas heekkupeese....

Päivän slogan: Minun hiukseni ovat pidemmät kuin teidän sekuntinne!

Päivän biisi: Vaivaistalot

Luettua: Walter Moers – Uinuvien kirjojen kaupunki. Kivaa nuorten fantasiaa, sopii myös muoreille! Hildegunst von Mythenmetz, zamonilaislohikäärme, nuori, vasta vähän yli 70 v., lähtee Kirjalistoon. Hän sai runokummiltaan perinnöksi täydellisen käsikirjoituksen, joka vaikuttaa lukijoihin tyrmäävästi. Hildegunstkin joutuu tekstin lumoihin. Kirjalisto on Uinuvien kirjojen kaupunki. Täynnä kirjakauppiaita, antivariaatteja, kustantajia, agentteja, kriitikoita ja nälkiintyneitä runoilijoita. Mitä syvemmälle kaupunkiin (kirjaimellisesti!) ja kaupungin alle etsijä ajautuu, sitä vaarallisempi on hänen tiensä; kirjat purevat, myrkyttävät, elävät ja jopa tappavat. Lisäksi muutakin eloperäistä vaaraa löytyy, mutta myös ratkaisuja, apua ja runsaasti hurjia oivalluksia. Varsinainen kirjafriikin märkä uni (tai painajainen). Nuorelle tämä on hauska ja hurja seikkailu kirjojen parissa. Vanhempi tunnistaa muutaman ns. klassikonkin, joista tehdään lempeästi hieman pilaa. Ehdottoman luettava opus, vaikka onkin pieni tiiliskivi! Belgarion ja minä suosittelemme molemmat, sekä nuorille että aikuisille fantasian kavereille. Kaapatkaa kiinni, jos löydätte (ja saatte kiinni...)! Tess Gerritsen – Synnintekijä, sessio jatkuu. Tällä kertaa murhat tapahtuvat bostonilaisessa luostarin kirkossa ja uhreina on kaksi nunnaa. Kuitenkin tarinaan liittyy myös oudolla tavalla Intia ja erään kylän täydellinen hävittäminen. Gerritsen itsekin mainitsee ohessa Bhopalin eli tarinaan kuuluu saman tyyppistä juonta sivuosana. Kuka teistä muuten muistaa, mitä Bhopalissa tapahtui? Veikkaan, että aika harva – ei ehkä kiinnostanut, vai? No, ottakaa selvää!!! Niin, siis tämä kirja sinänsä on tyypillistä vakaata Gerritseniä, hiukan yhteiskuntakriittistäkin, joka on aina täällä plussaa. Täysin lukukelpoinen vielä uusioluennassakin, suosittelen muillekin.

 

KISSIKENKÄT VALMIIKSI - PAITA PUHTAAKSI! 

NORMIVÄNINÄÄ, NORMISELOSTUSTA JA PIENI VAROITUS

Aloitankin suoraan vänisemällä. Huomaan, että normiväninä on viime aikoina jäänyt huolestuttavan vähäiseksi – asia on korjattava. Nimittäin karvatakamus ei antanut minun nukkua, vaikka nyt olisi vaihteeksi tilaisuus siihen. Ylös vaan, klo 2 tienoolla. Jep-jep! Eikä mitään asiaa, kunhan sai minut vain ylös ja valot sekä radion päälle. Luulenkin Vincentin salaa rakastavan yöradiota, no Radio Suomi, kiitos vaan kaikesta. En taas saanut itse illalla unta, olin hereillä vielä puoliltaöin. Koivet elivät omaa vekkulia elämäänsä, kipeitä kramppeja ja suonenvetoa. Vähän liikaa kävelyä ja seisoskelua eilen illalla. Lisäksi kietaisin kaksi mukia vaffaa kaffetta, kun kälättelin Belgarionin kanssa illemmalla. Eli sitten loppuilta meni lukemiseksi ja myöhemmin ajattelemiseen (!) ja kaikenmoisiin typeriin mielikuvitelmiin.

Muuten eilinen oli ihan mukava. Töissä hirveä härdelli, jouduin lähtemään kesken. Onneksi hra M. lupasi huolehtia erään pikkuasian, joten maanantaina minulla on valmis pino taas edessäni, ziitosta vaan. Olisin joutunut perumaan takson, treffit Belgarionin kanssa ym., mikäli olisi pitänyt jäädä odottamaan erään asian ratkeamista. Belgarion oli urheilullisena nuorena miehenä *tsihih* ostanut alesta shortsit (ilm. fillarointia ajatellen) ja näytti hyvältä, mutta oudolta ,D Normiroudaus vihannestsioskilta (kassillinen tavaraa 4 eeroa) ja kaupoista normiappeet. Yllättäen sain fisua, tuoretta sellaista, kohtuuhintaan. Tänään on siis hyvää ruokaa, tarkoitan tavallista parempaa. Muutoin ei erikoista. Ai niin, ostin kesän ensimmäiset jäätelöt, Liiteristä paketin capuccino-jäätelöä. Oli hyvää kaffen kanssa, puolet jäi vielä odottamaan jäätelön toista tulemista. Oli taas niin mukava nähdä Belgarion, vuodatella pidäkkeittä kaikenlaista epämääräistä ja tietää, että hän ymmärtää. Nauramme samoille omituisille asioille. Ajatelkaa nyt itse; lohipasteijapussissa piti olla vain 9 pasteijaa, siinä olikin 10. Suunnittelimme radikaalia valitusta siitä, kuinka olemme saaneet 10 pasteijaa ja vaadimme hyvitystä asiaan. Perusteena se, että ei ihme, jos Suomella menee kehnosti, kun pussiin tungetaan ylimääräisiä pasteijoita! Toki odotamme myös korvausta, runsasta sellaista, ison tuotepaketin muodossa... 

Taidan kohta painua takaisin sänkyyn lukemaan ja sitten nukkumaan. Kunhan vetäisin äsken mömelöt ja kaffet, kissi sai aamuherkkunsa ja luunapin otsaansa joikumisesta sekä väninästä (sellaisen kevyen vaan...). Toisaalta, minähän pidän nukkumaan menosta, voin tehdä sen monta kertaa päivässä. Eli ei hätää. Tälle päivälle ei ole myöskään mitään pakollista, kunhan vain viikonlopun aikana saan vähän siivottua haukkuvia pölykoiria sekä pestyä pyykkiä. Muuten mitään väliä. Kirjoja on, metri – kai. Ei kuitenkaan kovin suuria odotuksia, vain pari kiinnostavaa. Muu on bulkkikamaa tai uusioluentaan tulevaa vanhempaa dekkaria. 

Hmph – edelleenkin, tämä blogin sisältö on täysin tätä yhtä ja samaa. Huomasin taas, että on tästä hyötyä. Oli pakko tarkistaa pari asiaa vanhemmista merkinnöistä, joten suonette minun jatkaa tällä päiväkirjanomaisella, latistavalla ja mitäänsanomattomalla tyylillä edelleen, oi lukijat armaat? Kirjaan tänne sellaisia(kin) asioita, joilla on käytännön merkitystä. Kyllä. Minä olen tosissani!

Ei, en saa uudelleen unta. Ikäviä uutisia aina vaan; eräs vanhoista ystävistäni Turussa on myös vaihtanut hiippakuntaa. Emme ole olleet tekemisissä vuosiin, hänellä meni hyvin, hyvin huonosti. Ehkä näin on parempi, silti surettaa. Siskonsa kertoi... No, ei tästä sen enempää. Turha tilittää, eikä se kuulu tähän blogiin ainakaan. Kunhan pyörii sekin asia taas mielessä – ja ne monet vuodet. 

Kissa alkoi jolista ja oli pakko nousta hetkeksi sängystä tekelehtimään jotakin. Ihme, että Vinski on sentään hengissä *katkero virn*. Taidankin olla jonkinlainen pahanilmanlintu; tuon vain harmia muille. Parempi siis todellakin vetäytyä tänne neljän seinän sisälle ja olla ottamatta yhteyksiä mihinkään. Blogissa on se hyvä puoli, että jokainen lukee tämän omalla vastuullaan!

Odotan edelleen ukkosta ja myrskyä. Tiedän sen olevan tulossa, minä – tämä on totta – vaistoan sen tulevan. En vain tarkkaan osaa sanoa milloin, on sellainen olo.

---------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kissikavrut! Joohei, kyll eile taas oli kliffaa. Poikakii ja Pojan reppu oli meill. Sitt Poika toi mulle kissimuanaa ja hampulikaakkii ja fisuu ja ihan kaikkee. Se kyll sano, ett mamin ne on. Mutt Poika on niiiiiiiiiiiiin kilti, ku se tua ne mulle tänne! Mmmm... heekkui tulee, mä tiän, mulle-mulle-mulle-mulle. Ja sitt mä sain vähä lipast sitä kylmää höttöö, mutt se ei ollukkaa hyvää. Soli ruskeet! Ruskeet kylmää höttöö noi söi, en tajuu. Mä sain semmost hyvää kissimuanaa ja kaakkei. Tänää mami duunaa oikeet fisuu, mä tiän. Juu, oli sill taas kassilline jotai vihanneksei, niit mä en syä, en mitää niist. Ei ku siis oviileit, mutt ei se tuanu niit. Miks, hei mamiiiiiiiiiiiiih, miks ei? Ai, ai jaa, ett ne ei niinku kuulu vihannekseihi =O No ei sitt, mutt noit muit en kyll syä. Ei oo mamikaa syäny raakoin niit muutamaa päivää, kun sill oli masupesukone. Nyt se meinaa taas varmaa vetäst semmost, syä purtilost nii ett vihreet vaa sinkoilee. Aika karmeen näköst touhuu muute – ush. >o< Sitt toi fotoki, just, se on menny ostaa tommose kissilauku. No, saa se siit sentää pisteit, vaiks ne onkii niit ilkeit kissei. Laitetaa se foto nyt kummiski toho, mutt saa sitt luvan kuvaa mua nyt viikonloppun, jooko. Joo, se lupas. Jos mä oon kunnoll. Hei, mä mitää oo tehny. Yriti saada sen vaa pystyyy ku mä luuli, ett se menee röihi. Ei se meekkää tänää. Hei, mist mä voisin sen aina tiätää?! No, sitt me voidaa makoilla ja goisii. Ai nii, mä onnistui torppaa mun piäne ja kovan pään suaraa sen nenää äskö. Sitä tais vähä sattuu, mutt ku mä vaa halusi vähä paijatust ja pökkäsi sitä nassuu – se sattuki sitt suaraa toho töpselinököttimee *kollivirn*. Nyt se valittaa, ett nenää sattuu...

Kliffaa löördaagii hei kaikill!

------------------------------------------

Vincent, nenään sattuu oikeasti!

Päivän slogan: Kannan taakkaa, jota joku kutsuisi huonoksi onneksi.

Päivän biisi: Annina muutti Turkuun

Luettua: Fanny Tarujoki – Zadara, kuninkaan varjo. Kotomaista fantasiaa, pitäisi olla iloinen. Mutta kun tämä nyt ei ihan toimi kuten pitäisi. Ensiksikin tarina maailman luomisesta alussa on hieno, siitä plussaa. Mutta sitten, tarina sijoittuu johonkin – ei Suomeen. Nuori kirjoittaja, sen huomaa. Pari toistuvaa kielioppivirhettä on aika ikävä asia. Ja sitten – me emme kaikki voi olla Ettinksejä emmekä Hikkamies-Vaisseja, joten tarinoiden pitkittäminen, runsas kuvailu ja pitkät kohtaukset eivät nyt vain sovi tähän! Sorry, suosittelisin kirjoittamaan seuraavan osan (!) uudelleen kahteen kertaan ja karsimaan ne rakkaimmat ja omasta mielestä parhaimmat luonnon ja rakkauden kuvaukset pois! Tämä pitkittyy ja vesittyy, tarina kiemuroi oudosti, päällekkäistarinat hiukka sotkeutuvat jne. Yritys hyvä kahdeksan, toteutus runsaasti alle sen. Ikävä sanoa, mutta näin on. Vain äärimmäisille fantasian diggareille, en suosittele välttämättä heillekään... Tess Gerritsen – Voitonmerkki, uusin suomennos. Ei kehno, ei. Tässä taas puuhastellaan egyptologian, arkeologian, psykopaattien, outojen sarjamurhien ja metsästäjän perässä... Parempaa Gerritseniä aikoihin, riittävän monipuolinen, jännittävä, psykologista asennetta ym. Suositellaan kesäluettavaksi, Gerritsenin kavereille ja ihan muutenkin jännäreiden ystäville. Nopealukuinen, kompakti paketti.

 

KISSIKENKÄT ANSAITULLA LEVOLLA! 

PS. Joku tiedusteli, miksi käytän kissikenkiä ja erikoisia vaatteita. Kuulkaas, minä horjuskelen ja kompastelen, olen muutenkin tuijotettava tapaus. Annetaan niille siis todellakin jotakin katsottavaa eli koko rahan edestä *häijy virn*! 

KANNATTAA PYYTÄÄ, VAIKKA EI SAISKAAN...

Tämä ei ymmärrä. Tätä varmaan kasvatettiin pöydän alla, ikkuna oli metsään päin ja vähän leluja. Jotenkin kuvittelin eilen aamulla Varastolla, että onkin perjantai. En tajua, jostain se vain tuli. Äkkiä se sitten menikin, kun lomallelähtijä tuli kysymään, että olenhan varmasti huomenna (siis tänään) töissä. Just joo. Ilmeisesti se kastuminen hirmusateessa ja lehmänhönkäyksen lämmin ilma toi jotenkin perjantaioloa – en siis ymmärrä miksi?! Hetken nimittäin tuntui jo ihan mukavalta, olipa outo tunne, hhrrrrr. No, nyt on siis oikea perjantai. Hommia riittää koko päiväksi, lomallelähtijöitä on molemmilla osastoilla ja kaikki pitää hoitaa alta pois, just heti välittömästi ennen klo 15.00.

Sitten tästä pitääkin kirjastoon ja kaupoille. Belgarion on luvannut apustaa, taas. Pelkään, milloin hän kieltäytyy koko jutusta! Eilen jo sanoin, että ei ole pakko. Belgarion oli sitä mieltä, että en minä varmasti vihainen olisi – en tietenkään, mutta syyllistäisin häntä kovasti, jos hän ei tulisi tai haluaisi tulla. Aivan varmasti en, yritän nytkin välttää mahdollisimman paljon kaiken avun pyytämistä häneltä... No, nytkin olen varautunut lievään lahjomaan mm. ruokatarvikkein sekä hyvään iltapalaan. Onneksi on Belgarion! Minä en tiedä, mitä tekisin muutoin... etsisin jotakin srk:n avustustyöntekijää, vai? Prletto, ei varmasti, tai SPR:n ystävää – ei, ei kuulkaas tällä luonnolla. Ennemmin palkkaan malmilaisen hörhön roudaamaan kasseja! Niihin voi sentään luottaa, ainakin melkein kaikkiin ,D Jonkinmoinen kauppalistakin on mukamas tehtynä *huoh*. Kun ei sitten mitenkään jaksaisi ajatella koko viikkoa aina eteenpäin. Siksi ostan yleensä aika perustavaraa, jota voi sitten varioida. Vähän tylsäksi ruoka välillä käy, silloin tehdään iso kattilallinen soijarouhepataa tai pellillinen piffejä. Sen jälkeen taas maistuu taas kaikki muukin ruoka... jostakin syystä. Ei, siis molemmat ovat hyviä, mutta kun sitä samaa syö 3 – 4 päivää peräkkäin, niin tietää taas apehtineensa. Ai miksi niin monta päivää? No se kuuluisa arviointivirhe ”soijarouhe turpoaa – kas en muistanutkaan, noin paljon!!”.

Väsyttääkin oudosti, taas. Jos olisi oikein älyttömän reipas (!) ja raitis (!!) siivoaisi tänään. Sitten voisi taas lepuuttaa pari päivää ihan rauhassa. No, ans kattoo, tuleeko takso ja mikä on kunto (siis minun, ei takson). Siitähän se taas on kiinni. Hitto, ulkopuoliset tekijät määräävät aivan liikaa tekemisiäni ja menemisiäni. Minä EN pidä siitä, en sitten yhtäänollenkaan. Viime aikoina on jokusen kerran jopa käynyt mielessä, että olisi kiva, jos olisi ajokortti ja auto. Olen hyvin nopsasti häätänyt ajatuksen pois. Mutta oikeasti, elämä olisi hemmetin paljon helpompaa joka tavalla. En kuitenkaan aio tuohon kääntyä, pois se minusta. Se olisi sama kuin ottaa kokoomuksen jäsenkirja *auts, sattuu*! Kumpikin ajatus kääntää mieltäni kovasti.

Eilen sorruin vaihteeksi thai-tai-kalakeittoon, siitä tuli hyvää, tosi hyvää. Vinski oli samaa mieltä, kala oli hyvää, tosi hyvää ennen keittoa. Ainoa ongelma – ja sekin on muiden – on keiton omituinen ulkonäkö ja haju. Kaikki mausteet mukaan sotkettuna se näyttää kuravedeltä, jossa on sattumia ja tottakai turska haisee, siis oikeasti haisee – siinä ei puhuta tuoksusta nimittäin. Mutta kylmän rauhallisesti aion taas tänäänkin apehtia, tod.näk. yksikseni kaffepöydässä. Sijaispomo välillä käy katsastamassa uteliaisuuttaan ja mielenkiinnosta evääni. Tähän mennessä olen kuullut vain hyväksyviä äännähdyksiä... hmm... En tiedä, mitä se kertoo hänestä. Hän itse rakastaa hyviä viinejä, juustoja sekä todellista gourmet-ruokaa. 

Uaah, tällainen keli näyttää sopivan minulle eli jo toisena yönä aivan sikiunta sellaiset vähän yli 5 tuntia *jihhaa-huutoja, klapatusta*. Olisin nukkunut enemmänkin, mutta karvatakamus aloitti taas oman märinänsä hiekkiksen putsaamisesta ja kalkonin mahdollisesta tarpeesta. No, huomenna sitten saa ainakin nukkua tai pikemminkin nukkua uudestaan, kun on hoitanut aamuiset tärkeimmät asiat. Loistavaa!

Ulkona on edelleen lämmintä ja vähän ripsoo vettä. Ukkosta on edelleen ilmassa, minä haistan sen. Tulkoon myrsky lopulta tänään – mieluusti silloin, kun olen jo kotona!

------------------------------------------

Purrrrrrrrrrviska, kissinkat! Nonnih, nyt alko palvelu pelaa ja kunno safkaaki tulee, jesh! Nii sitä pitää *viuhtoo hännällä*. Mä sain siis tosi ison biitin fisuu, siis se oli ekaks iso ja sitt toi meni ja pilppo sen semmoseks sopivaks. Ai ett soli hyvää, njam. Mä sain sitt viäl pummittuu vähä lisää, ku se duunas sitä sen soppaa ja lautasell oli sitä fisuu menoss sinne sekaa. Ei se voinu olla antamatt, ku mä olin nii kilti ja toisaalt mä huusin aika komeet joikasut siin kans! Ett nyt oli hyvä, joo. Joka päivä pitäs olla tommost eikä mitää pussi- tai puukkimuanaa. En syä, jäks, en. Mä alankii semmoseks naturell-kissaks, ku ei syä enää muut ku oikeet ruakaa. Ei mitää kissin valmisruakii, onnistuskoha semmone. Voi olla, ett toi mami heemostuis kyll aika äkkii. Se on nimittäi nyt jo vähä heemon, ku mull ei enää kaikki safkat meinaa maistu. Mä oon vähä turha kronkeli sen miälest meinate. Emmä tajuu – kai mäki saan valkat, mitä mä skruudaa. Ku kert ihmisetkii, nih?! Ja siis hei, uskomattoma laiskaa henkilökuntaa, ku ei viitti ottaa kunno fotoi. Mä en ala, taas tommone kuva, son täält. Sanokaa tolle, ett ottaa must fotoi iha ite välill taas. Nii no joo, mä kyll vaa melkee makoilen ja sillee, ett tota... nii... mun pitäs varmaa ruvet duunaa jotai semmost, ett sais hyvii fotoi. Oottakaas, ku tulee yäpeehoste aika, sitt otetaa taatust kuvei!

Kliffaa viikendii hei kaikill, sanokaa orjill, ett ne muistaa kans käydä kaupoist heekkui!

-------------------------------------

Vincent, melkoista ohjeistusta, kiitosta vaan!

Päivän slogan: Mieluummin tottelen vaikka kissaa kuin typerää ihmistä...

Päivän biisi: Viideltä

Luettua: James Patterson & Andrew Cross: Ei toista tilaisuutta, uusioluennassa tämäkin. Naisten murhakerho –sarjan toinen opus, muistaakseni. Ja kyllä vaan tämäkin edelleen toimii näin kesä- ja matkalukemisena. Sarjamurhaaja, joka kutsuu itseään Khimairaksi ammuskelee ympäriinsä näennäisen satunnaisesti uhreja. Sitten yhtäläisyys selviää; kaikki ovat mustia ja heillä on ollut poliisi lähipiirissä. Khimaira koskaa jotakin, poliiseille. Oletettu epäilty pidätetään, karkaa, ammutaan ja kaikki juhlivat – kunnes tapahtuu jotakin? Oliko oikea rikollinen edes saatu kiinni? Ei, loppu onkin jännää peliä... Just, en muistanut itsekään kuka on lopulta syyllinen, tämä on aika tehokas kirja, koska itsekin epäilin aivan toista juippia ,D Suositellaan kaikille dekkarien lukijoille, joita väkivalta(kaan) ei haittaa.

 

KISSIKENKILLÄ VAIKKA SATEESEEN! 

UUNI PARAS LÄÄKE ON!

Sitä huonovointinen, nälkäinen Welhotar sitten eilen iltasella teki oikein varsinaiset temput. Kärräsi itselleen pyörällisen lohkopottuja – ei, ei tietenkään rasvaa eikä suolaa *kääääääk*, kietaisi ne masuunsa ja öljyt vaan valuivat, urps. Sentään jäi vähän evääksi ja osa vihannespataa. En minä muuten kehtaisi evästää enää ikinä muiden nähden. Muka terveellistä ruokaa, just ja joo. Ja huono olo... hmph. Eipä muuten ole enää, ainakaan juuri nyt! Paha olo vaatii siis pahan lääkityksen *virn*. 

Alkoi vaan Palmia ja taksot niin ketuttaa. Leidi tuli myöhässä, rämällä autolla, ohjelmat, pelit ja vehkeet eivät toimineet ja kaikki on kuulemma vinksallaan siellä pääkallin paikalla. Todisti hän ja kirosi reippaasti perään. Osa autoja edelleenkin odottelee kyytejä, osalla on niitä liiankin kanssa. Ja muuta mukavaa. Eivät kovasti ole kaikki kuljettajat pitäneet uudistuksista. Ilmeisesti ne, joiden firmalla (ja itsellä alla) on ollut jo valmiiksi paraskuntoiset autot, joissa tekniikka on muutoinkin pelannut, ovat saaneet myös kaikki kyydit – näin minä sen jotenkin ymmärsin. Että vanhoissa ei kaikki pelaa kuten pitäisi, enkä osaa sanoa miksi, ei ilmeisesti kukaan muukaan.

Eilisistä kommenteista voittekin tsekata, että uusikin viesti tuli. Kuljettaja oli käyttäytynyt epäasianmukaisesti. Kun he ensin olivat vähän miettineet, niin tällainen vastaus sitten tuli. Voihan vee, siihenkin. Suotta saivat minutkin vaan pahalle tuulelle, jos eivät nyt yhdestä valituksesta ymmärtäneet. En minä nyt niin sekava sentään vielä ole, enhän O_O Eli vastaus vielä kertaalleen tässä:

OK! Ymmärrämme tilanteenne. Kuljettaja toimi väärin ja epäammatillisesti. Parempia kokemuksia jatkossa toivoo

Kuljetuspalveluyksikkö

Hyvin lyhytsanaista. Olinko oikeassa vai oikeassa, täh? Ai niin, heti tuon viestin saatuani ja syötyäni ne potut, uinuin syvää Wiattoman Welhottaren unta ainakin tunnin. Tosi sikeää sellaista. Lisäksi nukuin sikasikeät yöunet, ainakin 5 h. *hurraa-huutoja, taputuksia, juhlintaa*. On taas torstai ja meikäläinen alkaa olla melkoisen väsy. Töitä on riittävästi, siitä huolehtii sekä oma että naapuriosasto. Meiltäkin jää taas eräs lomalle, joten loppujaan hänkin teettää pois. Juu, lupasin aamulla tehdä jonkin nivaskan, jonka hän jättää valmiiksi odottamaan. Kilti minä *taputtaa taas itseään päähän*! Samalla päätin tehdä jollekulle kaunista keliä perstaiksi, tulikohan jo liian aikaisin? No, se tietää, joka sitä pyysi...

Lohdukkeeksi kävin myös Serkuissa ostamassa juustoa, jugurttia ja kirsikkahilloa – osa on aivan varmasti Belgarionille, juu-uh, on on, tietysti kohuked myös. Villisika pantuna purkkiin maksaa siellä alle 4 eeroa/peltisika. Saman hintaista on hirveä hirvi. Ihan vaan joillekin tiedoksi. Myös villisikaa metvurstina löytyy, hintaa en tarkkaan tiedä. Ei kuitenkaan kallista. Eikä hirvikään siinä muodossa. Eivät vain ole minun kavereita, jostain syystä. Ei tee mieli. Sienipelmenejä taas etsin, ei ollut tai olivat loppu. Herkku itse oli valkoisessa T-paidassa ja ruskettuneena kassalla – mikä ilo vanhan muorin silmille =D

Ilma on oudon lämmin ja painostava, repeäisiköhän sieltä nyt se ukkonen, jota luvattu on? Voisi tehdä terää. Ja ei kun odottelemaan Varastolle lähtöä sekä mahdollisen takson tuloa – ovat nimittäin tämän ”uudistuksen” myötä lopettaneet myös kyytien vahvistamisen tekstareilla. Eli tilattu aika = tuloaika.... edelleen suhtaudun lievästi epäillen asiaan.

----------------------------------------- 

Purrrrrrrrve, kaiffat. Joo siis hei, en tajuu. Ensi on mukamas huano olo ja sitt tekee semmosii hyvii vanhoi pottui, ku haisuuki herkull. Ei, ei kissit ei syä pottui, mutt pakko oli mennä haistelee niit. Tiätteks, söi melkee koko lautasellise ja loput kumos purtiloo evääks! Mä saanu mitää.... tai siis tarjottii, mutt ku en syäny. En kyll sitt syäny taaskaa pehmoruakaa. Se ei vaa oo hyvää. Mä tahonki jotai muut muanaa (miten kronkeliksi kissa voikaan heittäytyä, toim.huom)! Tua sitt, ku käy huamenn kaupoill, eiks? Ai ett ei välttis, no, sitt mä en syä. Söin äske just kalkonii ja koht ton pitäis antaa mulle hampulikaakkei, jos se vaa muistaa. Sill on kyll kehno muisti, ku se on jo nii kamalan vanha. Ai ett, se osaa sitt kattoo pahast. Onhan se, iha dementti jo. Kerra etti muaki, vaiks tiäs ett varpist oon kämpäss... eiks se oo jo iha hulluu? Nii vanha, etei oo jaksanu ottaa fotoi. Kuva o, son joku tommone taas ja se on täält, hmph!

Kliffaa torjantait kaikill!

-------------------------------------

Kiitos, Vincent, kukahan meistä on dementti...

Päivän slogan: Elämä on kuin kirjahylly – aina haluaa vain lisää ja lisää, vaikkei entisillekään ole tilaa ja osasta muistoista pitäisi ehdottomasti hankkiutua eroon!

Päivän biisi: Roadrunner

Luettua: Nora Roberts alias J.D. Robb – Kuoleman enkeli. Näitä tulevaisuuteen sijoittuvia poliisitarinoita taas...liekö kuudes Eve Dallas –tarina. Vähän kökköjähän nämä. Tällä kertaa uskonnollinen sarjamurhaaja ottaa yhteyttä ja ilmoittaa, milloin aikoo tehdä tekosiaan. Eve ja parinsa tietysti perään. Ensin epäilyksenalaiseksi joutuukin yllättäen Rourke... Juu juu, tilannetta selvitellään tekniikan ihmelapsien kanssa ja takaa paljastuukin menneisyyteen johtava linkki, josta Rourkekin on tietoinen. Ja kaikki pelastuvat, asiat ok. Runsaasti seksiä futuristisen menon lomassa. En oikein tiedä, keille nämä on suunnattu. Minä en näistä oikein piittaa, ei käy scifinä, ei dekkarina. Lähtee hyllyyn aika nopsasti, eikä siis omaan! En suosittele oikein kenellekään...

 

KISSIKENKÄT KOIPIIN JA MENOKS! 

PAHAA OLOA JA TAKSOSELITYKSIÄ

Kumma juttu, eilinenkin oli kohtuurauhallista Varastolla. Taas juuri sen verran hommia, että tiesi töissä olevansa. Osastolla kolme henkeä ;D Aika hyvin, kaffetakin menee vain puoli pannua kerrallaan. Rauhassa ehti käydä kirjastossakin, lainasin uusioluentaan dekkareita sekalaisen kasan. Ei sieltä oikein muuta osannut etsiä, kun ei ollut Best Sellereissäkään mitään uutta itselle. Joten päivä kului ihan hyvin, sai nettailla, sai lukea lokeja, sai veivata paashaa kaikkiin eli kommentoin taas kaikkea mahdollista – hyi minua! 

Kummallisia nuo pointtiblogit, bloggaamalla pisteitä, joilla sitten hankitaan jotakin täysin tuubaa ja sälää! Siis apua, tämä on taatusti tarkoitettu nuorisolle (ja ehkä eräälle toisentyyppiselle kohderyhmälle), mutta aika karmeaa. Otsikkoehdotuksiakin on, mistä kirjoittaa jokunen rivi. Ja se on sitten bloggaamista. No just, niin se kehitys kehittyy! Taisin saada muuten minäkin tuon mainoksen meiliini, mutta poistin pikaisesti. Ei oikein kuulostanut Polgaran puuhilta ;D Vai saisikohan näillä postauksilla jo ”jotain kivaa kosmetiikkaa”? Ai niin, missä ja miten minä sitäkin käyttäisin? *nauraa paashaisesti*

Mutta – outo olo jatkuu edelleen. Alkoi edellisyönä, semmoinen pesukonefiilis, juu nou. Mouruaa, mouruaa, käy, linkoaakin, mutta mitään ei kuitenkaan radikaalisti tapahdu. On vain yleispahaolo. Ihan kuin olisi raskaana – Vinssssssskiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih!? Siis käytännössä mahdotonta, mutta olo on semmoinen. Yäk-jäks. Söin illalla vain vähän perunamuussia (ei siis maitoon vaan kasvisliemeen tehtynä), en edes vihannespataa. Sitä väänsin kyllä evääksi. En tehnyt edes saladoa, ajattelin, että jos siinä oli ollut jotakin ärsyttävää tms. Vai jätinkö jotakin taas pesemättä eli huuhtomatta – en nyt muista. Ei mikään kyllä maistunutkaan. Vettä sitten lipittelin ja vähän vanhanaikaista kunnon vesimehua (kiitti vaan Serkuille), laimeaa sellaista. Josko se tästä. Voihan se olla, että lääkitys ja rajut mausteet yhdessä taas ärsyttävät... mutta kun ei yleensä koskaan. Kele, tämä on aika inhottavaa.

Sain sitten Stadin kyydistä vastauksen, kokonaisuudessaan tässä alla. Minä jotenkin koen tämän niin, että minua syyllistetään siitä, että minä en komentanut minua noutavaa taksoa. Perhana soikoon, mies roikkuu langalla ja kertoo jo olevansa tässä ihan edessä ja mjilloin-mjilloin-mjilloin minä voin tulla, jaanaa ja jaanaa. Se on aika paha sanoa mitään, varsinkin kun on sopinut kyydin 14.50 eikä voi olla varma tuleeko sitten taksoa ollenkaan... Siis minä koin sen aika ahdistavaksi ja suorastaan käskytykseksi, liian kiltti taas, juu. Mutta tässä siis vastaus ihan vaan uteliaille tiedoksi – sitä yhtä ja samaahan se on, kuten arvata saattaa! 

”Vastaus palautteeseen.

Annoitte palautetta 3.7.2009 työmatkasta jolloin kuljettaja soitti teille ja tiedusteli voitteko jo lähteä. Kuljettaja tiedusteli asiaa puoli tuntia ennen toivottua lähtöaikaa. Samana päivänä odotitte 45 minuuttia kyytiä josta olitte tehnyt tilauksen sähköisesti ja saitte myös vahvistuksen.

Valitettavasti kyseinen ajankohta oli hieman ongelmallinen sillä
välityspalveluiden siirto aiheutti järjestelmässä häiriöitä.

Ymmärrämme toki, että työajat ovat työaikoja joten olisitte voinut kertoa kuljettajalle työpäivänne päättymisajankohdan.

Pahoittelemme tapahtumia ja toivomme, että järjestelmä saadaan toimimaan asiakkaiden toiveiden mukaiseksi mahdollisimman nopeasti.

Ystävällisin terveisin
Kuljetuspalveluyksikkö”

Jotenkin tämä e i tunnu reilulta, vai? Elämä on epäreilua ja sitten ollaan vielä jotenkin veemäisiä, ihan kuin se olisi minun vikani, että Sergei halusi kidnapata minut kyytiinsä mahd. nopeasti! Ja toisaalta, ihan kuin liikuntaesteisellä olisi aikaa ja halua odotella tai lähteä milloin tahansa. Sovitut treffit Belgarionin kanssa eivät tietenkään merkitse mitään. Viikon ainoa kauppakeikka, senhän nyt voi jättää välistä. Tai käydä jonain muuna päivänä ja aikana. Sellaisena päivänä, kun Stadin kyyti toimii. Nyt suututtaa! Eilen ao. lafka muuten ilmoitti palkkaavansa lisää henkilökuntaa. Ovat huomanneet, että tarvitaan ihan ihmisiä vastaamaan puhelimeen ja välittämään näitä perhanan kyytejä – oi missä on maalaisjärki? Paras tapa olisi se vanha, soitto taksikeskukseen, maininta apuvälineistä ja siitä, että maksu Helsinki-kortilla. Normitakso (tai tarv. invatakso) kurvaa 10 min päästä viimeistään pihaan. Maksu kortilla ja he sitten laskuttavat sossua. Tähänhän esim. Espoossa lopulta palattiin - koska homma toimii! Helsinki vaan ilm. edelleen epäilee kamalia väärinkäytön mahdollisuuksia ja tekee asiasta monimutkaisen. No, työllistyyhän tässäkin taas jokunen ihminen, pienipalkkainen, sentään joksikin aikaa. Lyödäänkö vetoa muuten, että paikat ovat määräaikaisia? Tästä voisi taas pistää oman postauksensa, mutta ei nyt jaksa. Myöhemmin ehkä lisää.

Taidan nuupahtaa – olen supiväsy, reporanka, ei huvitakaan yhtään mikään. Ei edes chilisuklaa, jota olisi levy tuossa. Ajatelkaas nyt, ei maistu, ei huvita, ei mikään ole mitään?! Taidan lähteä Varastolle ulkoiluttamaan kissikenkiä.

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ei oo mamill nyt kaikki kunnos ja mullakaa ei oikee ruaka maistu niinku miteskää karmeen hyvi. Toi puhu madottamisest, jäks. Mull laitetaa sitt matolääkett niskaa, mutt mihi se aikoo omat matosa tyäntää. Onkoha silläkii matoi vai? *möks* Eikä ku kyll mull aamupalat on maistunu ja raksut, mutt ei pehmoruaka. En oo jaksanu syädä ku kastikkeet. Tänää vissii tulee taas lämpöne päivä. Me käytii äske partsill ja siäl tuntu iha viitakolt. On satanu ja on lämmint, semmost jännää... varpist tulis yäpeehosii, jos yrittäs. Toi vaa sano, ett ei nyt viikoll viitti kynttelii toho. Se ku flekkaa siin sitt monta päivää. Just joo, mull ei mitää kivaa! No ei sill itelkää vissii oo ollu kauhee kivaa. Eilenki se vaa valitti ja makas koko illa. Tehny ees mitää, aatelkaa ny, mite laiskaa henkilökuntaa tääll torpass oikee o! Vähä sopis ryhdistäytyy ny. Okei, mäki voin ryhdistäytyy, jos mä saan goisii. Mutt ku toi taas hyppäs koko yän välill ylhääll tiäs minkä takii eikä goisinu niinku ois pitäny. En mäkää sitt voinu sillee kunnoll goisii. Sitt se alko viäl puhuu, ett mä oon tarttuttanu siihe jonku kissitaudi. Just joo – nyt en oo kyll kaveri. Käänsi jo selän tolle ja alan nyt vetää kunno uniii, kert toine nakuttaa. Mjauh, kerraski hiano kuva, mutt liika vähä kissi näkyviss. Kuva o kummiski oikke hiano ja oikkiast museumist tai jotai, niinko täält meinaa.

 

 
Tosi kliffaa keskimmäist päivää viikoss!

----------------------------------------

Vincent, torpso epäluuloinen kaverini – ei meillä kai mitään tautia oikeasti ole, eihän?!

Päivän slogan: Prologi. Epilogi. Nekrologi. Siinä se, elämä.

Päivän biisi: Onnelliset

Luettua: Leena Lehtolainen – Kuparisydän, Lehtolais-sessio taas jatkuu, kun osui käteen tämäkin. Vielä ihan kohtuullista tavaraa, sitä varhaisempaa tuotantoa. Maria Kallio palaa synnyinkaupunkiinsa Arpikylään ja joutuu selvittämään tietysti paria murhaa vanhan kaivoksen turismiavajaisten jälkeen. Motiivit ovatkin mielenkiintoiset. Muitakin salaisuuksia ja kunnallista kähmintää tulee esille. Eli ihan luettava kesädekkari taas, suositan. Kira Poutanen – Kotimatka. Kolmekymppinen juoru- ja muotilehden toimittaja ja madame Tärkeä Pariisissa saa kutsun koto-Suomeen sisarensa häihin. En sitten tiedä, onko tämä olevinansa ironiaa vai hauskaa vai mitä, mutta... Suomessa kaikki on väärin! On kylmä, ihmiset eivät ole kohteliaita hänelle, ruoka on pahaa jne. Kukaan ei osaa käyttäytyä. Tilanne vielä pahenee, kun miesystävä Daniel saapuu ja hänet esitellään vanhemmille. Danielin puhuessa englantia, kaikki luulevat hänen edelleen puhuvan ranskaa jne. Duoda-duoda, eipä tämä oikein innosta edes arvostelemaan. Joko kovaa itsekorostusta leidiltä tai sitten pientä ironiaa. Muuten tätä ei jaksa ymmärtää eikä kyllä ymmärrä nytkään. Muutamia psykologisia hajatelmia on siroteltu sinne-tänne, mutta ei niistäkään oikein irtoa sen enempää. Ei kyllä viihdy meillä tämän kauempaa, ei osu, ei nappaa! Valitan...

 

JA KISSIKENKILLÄ MENNÄÄN...