Aloitankin suoraan vänisemällä. Huomaan, että normiväninä on viime aikoina jäänyt huolestuttavan vähäiseksi – asia on korjattava. Nimittäin karvatakamus ei antanut minun nukkua, vaikka nyt olisi vaihteeksi tilaisuus siihen. Ylös vaan, klo 2 tienoolla. Jep-jep! Eikä mitään asiaa, kunhan sai minut vain ylös ja valot sekä radion päälle. Luulenkin Vincentin salaa rakastavan yöradiota, no Radio Suomi, kiitos vaan kaikesta. En taas saanut itse illalla unta, olin hereillä vielä puoliltaöin. Koivet elivät omaa vekkulia elämäänsä, kipeitä kramppeja ja suonenvetoa. Vähän liikaa kävelyä ja seisoskelua eilen illalla. Lisäksi kietaisin kaksi mukia vaffaa kaffetta, kun kälättelin Belgarionin kanssa illemmalla. Eli sitten loppuilta meni lukemiseksi ja myöhemmin ajattelemiseen (!) ja kaikenmoisiin typeriin mielikuvitelmiin.
Muuten eilinen oli ihan mukava. Töissä hirveä härdelli, jouduin lähtemään kesken. Onneksi hra M. lupasi huolehtia erään pikkuasian, joten maanantaina minulla on valmis pino taas edessäni, ziitosta vaan. Olisin joutunut perumaan takson, treffit Belgarionin kanssa ym., mikäli olisi pitänyt jäädä odottamaan erään asian ratkeamista. Belgarion oli urheilullisena nuorena miehenä *tsihih* ostanut alesta shortsit (ilm. fillarointia ajatellen) ja näytti hyvältä, mutta oudolta ,D Normiroudaus vihannestsioskilta (kassillinen tavaraa 4 eeroa) ja kaupoista normiappeet. Yllättäen sain fisua, tuoretta sellaista, kohtuuhintaan. Tänään on siis hyvää ruokaa, tarkoitan tavallista parempaa. Muutoin ei erikoista. Ai niin, ostin kesän ensimmäiset jäätelöt, Liiteristä paketin capuccino-jäätelöä. Oli hyvää kaffen kanssa, puolet jäi vielä odottamaan jäätelön toista tulemista. Oli taas niin mukava nähdä Belgarion, vuodatella pidäkkeittä kaikenlaista epämääräistä ja tietää, että hän ymmärtää. Nauramme samoille omituisille asioille. Ajatelkaa nyt itse; lohipasteijapussissa piti olla vain 9 pasteijaa, siinä olikin 10. Suunnittelimme radikaalia valitusta siitä, kuinka olemme saaneet 10 pasteijaa ja vaadimme hyvitystä asiaan. Perusteena se, että ei ihme, jos Suomella menee kehnosti, kun pussiin tungetaan ylimääräisiä pasteijoita! Toki odotamme myös korvausta, runsasta sellaista, ison tuotepaketin muodossa...
Taidan kohta painua takaisin sänkyyn lukemaan ja sitten nukkumaan. Kunhan vetäisin äsken mömelöt ja kaffet, kissi sai aamuherkkunsa ja luunapin otsaansa joikumisesta sekä väninästä (sellaisen kevyen vaan...). Toisaalta, minähän pidän nukkumaan menosta, voin tehdä sen monta kertaa päivässä. Eli ei hätää. Tälle päivälle ei ole myöskään mitään pakollista, kunhan vain viikonlopun aikana saan vähän siivottua haukkuvia pölykoiria sekä pestyä pyykkiä. Muuten mitään väliä. Kirjoja on, metri – kai. Ei kuitenkaan kovin suuria odotuksia, vain pari kiinnostavaa. Muu on bulkkikamaa tai uusioluentaan tulevaa vanhempaa dekkaria.
Hmph – edelleenkin, tämä blogin sisältö on täysin tätä yhtä ja samaa. Huomasin taas, että on tästä hyötyä. Oli pakko tarkistaa pari asiaa vanhemmista merkinnöistä, joten suonette minun jatkaa tällä päiväkirjanomaisella, latistavalla ja mitäänsanomattomalla tyylillä edelleen, oi lukijat armaat? Kirjaan tänne sellaisia(kin) asioita, joilla on käytännön merkitystä. Kyllä. Minä olen tosissani!
Ei, en saa uudelleen unta. Ikäviä uutisia aina vaan; eräs vanhoista ystävistäni Turussa on myös vaihtanut hiippakuntaa. Emme ole olleet tekemisissä vuosiin, hänellä meni hyvin, hyvin huonosti. Ehkä näin on parempi, silti surettaa. Siskonsa kertoi... No, ei tästä sen enempää. Turha tilittää, eikä se kuulu tähän blogiin ainakaan. Kunhan pyörii sekin asia taas mielessä – ja ne monet vuodet.
Kissa alkoi jolista ja oli pakko nousta hetkeksi sängystä tekelehtimään jotakin. Ihme, että Vinski on sentään hengissä *katkero virn*. Taidankin olla jonkinlainen pahanilmanlintu; tuon vain harmia muille. Parempi siis todellakin vetäytyä tänne neljän seinän sisälle ja olla ottamatta yhteyksiä mihinkään. Blogissa on se hyvä puoli, että jokainen lukee tämän omalla vastuullaan!
Odotan edelleen ukkosta ja myrskyä. Tiedän sen olevan tulossa, minä – tämä on totta – vaistoan sen tulevan. En vain tarkkaan osaa sanoa milloin, on sellainen olo.
---------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kissikavrut! Joohei, kyll eile taas oli kliffaa. Poikakii ja Pojan reppu oli meill. Sitt Poika toi mulle kissimuanaa ja hampulikaakkii ja fisuu ja ihan kaikkee. Se kyll sano, ett mamin ne on. Mutt Poika on niiiiiiiiiiiiin kilti, ku se tua ne mulle tänne! Mmmm... heekkui tulee, mä tiän, mulle-mulle-mulle-mulle. Ja sitt mä sain vähä lipast sitä kylmää höttöö, mutt se ei ollukkaa hyvää. Soli ruskeet! Ruskeet kylmää höttöö noi söi, en tajuu. Mä sain semmost hyvää kissimuanaa ja kaakkei. Tänää mami duunaa oikeet fisuu, mä tiän. Juu, oli sill taas kassilline jotai vihanneksei, niit mä en syä, en mitää niist. Ei ku siis oviileit, mutt ei se tuanu niit. Miks, hei mamiiiiiiiiiiiiih, miks ei? Ai, ai jaa, ett ne ei niinku kuulu vihannekseihi =O No ei sitt, mutt noit muit en kyll syä. Ei oo mamikaa syäny raakoin niit muutamaa päivää, kun sill oli masupesukone. Nyt se meinaa taas varmaa vetäst semmost, syä purtilost nii ett vihreet vaa sinkoilee. Aika karmeen näköst touhuu muute – ush. >o< Sitt toi fotoki, just, se on menny ostaa tommose kissilauku. No, saa se siit sentää pisteit, vaiks ne onkii niit ilkeit kissei. Laitetaa se foto nyt kummiski toho, mutt saa sitt luvan kuvaa mua nyt viikonloppun, jooko. Joo, se lupas. Jos mä oon kunnoll. Hei, mä mitää oo tehny. Yriti saada sen vaa pystyyy ku mä luuli, ett se menee röihi. Ei se meekkää tänää. Hei, mist mä voisin sen aina tiätää?! No, sitt me voidaa makoilla ja goisii. Ai nii, mä onnistui torppaa mun piäne ja kovan pään suaraa sen nenää äskö. Sitä tais vähä sattuu, mutt ku mä vaa halusi vähä paijatust ja pökkäsi sitä nassuu – se sattuki sitt suaraa toho töpselinököttimee *kollivirn*. Nyt se valittaa, ett nenää sattuu...
Kliffaa löördaagii hei kaikill!
------------------------------------------
Vincent, nenään sattuu oikeasti!
Päivän slogan: Kannan taakkaa, jota joku kutsuisi huonoksi onneksi.
Päivän biisi: Annina muutti Turkuun
Luettua: Fanny Tarujoki – Zadara, kuninkaan varjo. Kotomaista fantasiaa, pitäisi olla iloinen. Mutta kun tämä nyt ei ihan toimi kuten pitäisi. Ensiksikin tarina maailman luomisesta alussa on hieno, siitä plussaa. Mutta sitten, tarina sijoittuu johonkin – ei Suomeen. Nuori kirjoittaja, sen huomaa. Pari toistuvaa kielioppivirhettä on aika ikävä asia. Ja sitten – me emme kaikki voi olla Ettinksejä emmekä Hikkamies-Vaisseja, joten tarinoiden pitkittäminen, runsas kuvailu ja pitkät kohtaukset eivät nyt vain sovi tähän! Sorry, suosittelisin kirjoittamaan seuraavan osan (!) uudelleen kahteen kertaan ja karsimaan ne rakkaimmat ja omasta mielestä parhaimmat luonnon ja rakkauden kuvaukset pois! Tämä pitkittyy ja vesittyy, tarina kiemuroi oudosti, päällekkäistarinat hiukka sotkeutuvat jne. Yritys hyvä kahdeksan, toteutus runsaasti alle sen. Ikävä sanoa, mutta näin on. Vain äärimmäisille fantasian diggareille, en suosittele välttämättä heillekään... Tess Gerritsen – Voitonmerkki, uusin suomennos. Ei kehno, ei. Tässä taas puuhastellaan egyptologian, arkeologian, psykopaattien, outojen sarjamurhien ja metsästäjän perässä... Parempaa Gerritseniä aikoihin, riittävän monipuolinen, jännittävä, psykologista asennetta ym. Suositellaan kesäluettavaksi, Gerritsenin kavereille ja ihan muutenkin jännäreiden ystäville. Nopealukuinen, kompakti paketti.
KISSIKENKÄT ANSAITULLA LEVOLLA!
PS. Joku tiedusteli, miksi käytän kissikenkiä ja erikoisia vaatteita. Kuulkaas, minä horjuskelen ja kompastelen, olen muutenkin tuijotettava tapaus. Annetaan niille siis todellakin jotakin katsottavaa eli koko rahan edestä *häijy virn*!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti