Kumma juttu, eilinenkin oli kohtuurauhallista Varastolla. Taas juuri sen verran hommia, että tiesi töissä olevansa. Osastolla kolme henkeä ;D Aika hyvin, kaffetakin menee vain puoli pannua kerrallaan. Rauhassa ehti käydä kirjastossakin, lainasin uusioluentaan dekkareita sekalaisen kasan. Ei sieltä oikein muuta osannut etsiä, kun ei ollut Best Sellereissäkään mitään uutta itselle. Joten päivä kului ihan hyvin, sai nettailla, sai lukea lokeja, sai veivata paashaa kaikkiin eli kommentoin taas kaikkea mahdollista – hyi minua!
Kummallisia nuo pointtiblogit, bloggaamalla pisteitä, joilla sitten hankitaan jotakin täysin tuubaa ja sälää! Siis apua, tämä on taatusti tarkoitettu nuorisolle (ja ehkä eräälle toisentyyppiselle kohderyhmälle), mutta aika karmeaa. Otsikkoehdotuksiakin on, mistä kirjoittaa jokunen rivi. Ja se on sitten bloggaamista. No just, niin se kehitys kehittyy! Taisin saada muuten minäkin tuon mainoksen meiliini, mutta poistin pikaisesti. Ei oikein kuulostanut Polgaran puuhilta ;D Vai saisikohan näillä postauksilla jo ”jotain kivaa kosmetiikkaa”? Ai niin, missä ja miten minä sitäkin käyttäisin? *nauraa paashaisesti*
Mutta – outo olo jatkuu edelleen. Alkoi edellisyönä, semmoinen pesukonefiilis, juu nou. Mouruaa, mouruaa, käy, linkoaakin, mutta mitään ei kuitenkaan radikaalisti tapahdu. On vain yleispahaolo. Ihan kuin olisi raskaana – Vinssssssskiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih!? Siis käytännössä mahdotonta, mutta olo on semmoinen. Yäk-jäks. Söin illalla vain vähän perunamuussia (ei siis maitoon vaan kasvisliemeen tehtynä), en edes vihannespataa. Sitä väänsin kyllä evääksi. En tehnyt edes saladoa, ajattelin, että jos siinä oli ollut jotakin ärsyttävää tms. Vai jätinkö jotakin taas pesemättä eli huuhtomatta – en nyt muista. Ei mikään kyllä maistunutkaan. Vettä sitten lipittelin ja vähän vanhanaikaista kunnon vesimehua (kiitti vaan Serkuille), laimeaa sellaista. Josko se tästä. Voihan se olla, että lääkitys ja rajut mausteet yhdessä taas ärsyttävät... mutta kun ei yleensä koskaan. Kele, tämä on aika inhottavaa.
Sain sitten Stadin kyydistä vastauksen, kokonaisuudessaan tässä alla. Minä jotenkin koen tämän niin, että minua syyllistetään siitä, että minä en komentanut minua noutavaa taksoa. Perhana soikoon, mies roikkuu langalla ja kertoo jo olevansa tässä ihan edessä ja mjilloin-mjilloin-mjilloin minä voin tulla, jaanaa ja jaanaa. Se on aika paha sanoa mitään, varsinkin kun on sopinut kyydin 14.50 eikä voi olla varma tuleeko sitten taksoa ollenkaan... Siis minä koin sen aika ahdistavaksi ja suorastaan käskytykseksi, liian kiltti taas, juu. Mutta tässä siis vastaus ihan vaan uteliaille tiedoksi – sitä yhtä ja samaahan se on, kuten arvata saattaa!
”Vastaus palautteeseen.
Annoitte palautetta 3.7.2009 työmatkasta jolloin kuljettaja soitti teille ja tiedusteli voitteko jo lähteä. Kuljettaja tiedusteli asiaa puoli tuntia ennen toivottua lähtöaikaa. Samana päivänä odotitte 45 minuuttia kyytiä josta olitte tehnyt tilauksen sähköisesti ja saitte myös vahvistuksen.
Valitettavasti kyseinen ajankohta oli hieman ongelmallinen sillä
välityspalveluiden siirto aiheutti järjestelmässä häiriöitä.
Ymmärrämme toki, että työajat ovat työaikoja joten olisitte voinut kertoa kuljettajalle työpäivänne päättymisajankohdan.
Pahoittelemme tapahtumia ja toivomme, että järjestelmä saadaan toimimaan asiakkaiden toiveiden mukaiseksi mahdollisimman nopeasti.
Ystävällisin terveisin
Kuljetuspalveluyksikkö”
Jotenkin tämä e i tunnu reilulta, vai? Elämä on epäreilua ja sitten ollaan vielä jotenkin veemäisiä, ihan kuin se olisi minun vikani, että Sergei halusi kidnapata minut kyytiinsä mahd. nopeasti! Ja toisaalta, ihan kuin liikuntaesteisellä olisi aikaa ja halua odotella tai lähteä milloin tahansa. Sovitut treffit Belgarionin kanssa eivät tietenkään merkitse mitään. Viikon ainoa kauppakeikka, senhän nyt voi jättää välistä. Tai käydä jonain muuna päivänä ja aikana. Sellaisena päivänä, kun Stadin kyyti toimii. Nyt suututtaa! Eilen ao. lafka muuten ilmoitti palkkaavansa lisää henkilökuntaa. Ovat huomanneet, että tarvitaan ihan ihmisiä vastaamaan puhelimeen ja välittämään näitä perhanan kyytejä – oi missä on maalaisjärki? Paras tapa olisi se vanha, soitto taksikeskukseen, maininta apuvälineistä ja siitä, että maksu Helsinki-kortilla. Normitakso (tai tarv. invatakso) kurvaa 10 min päästä viimeistään pihaan. Maksu kortilla ja he sitten laskuttavat sossua. Tähänhän esim. Espoossa lopulta palattiin - koska homma toimii! Helsinki vaan ilm. edelleen epäilee kamalia väärinkäytön mahdollisuuksia ja tekee asiasta monimutkaisen. No, työllistyyhän tässäkin taas jokunen ihminen, pienipalkkainen, sentään joksikin aikaa. Lyödäänkö vetoa muuten, että paikat ovat määräaikaisia? Tästä voisi taas pistää oman postauksensa, mutta ei nyt jaksa. Myöhemmin ehkä lisää.
Taidan nuupahtaa – olen supiväsy, reporanka, ei huvitakaan yhtään mikään. Ei edes chilisuklaa, jota olisi levy tuossa. Ajatelkaas nyt, ei maistu, ei huvita, ei mikään ole mitään?! Taidan lähteä Varastolle ulkoiluttamaan kissikenkiä.
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ei oo mamill nyt kaikki kunnos ja mullakaa ei oikee ruaka maistu niinku miteskää karmeen hyvi. Toi puhu madottamisest, jäks. Mull laitetaa sitt matolääkett niskaa, mutt mihi se aikoo omat matosa tyäntää. Onkoha silläkii matoi vai? *möks* Eikä ku kyll mull aamupalat on maistunu ja raksut, mutt ei pehmoruaka. En oo jaksanu syädä ku kastikkeet. Tänää vissii tulee taas lämpöne päivä. Me käytii äske partsill ja siäl tuntu iha viitakolt. On satanu ja on lämmint, semmost jännää... varpist tulis yäpeehosii, jos yrittäs. Toi vaa sano, ett ei nyt viikoll viitti kynttelii toho. Se ku flekkaa siin sitt monta päivää. Just joo, mull ei mitää kivaa! No ei sill itelkää vissii oo ollu kauhee kivaa. Eilenki se vaa valitti ja makas koko illa. Tehny ees mitää, aatelkaa ny, mite laiskaa henkilökuntaa tääll torpass oikee o! Vähä sopis ryhdistäytyy ny. Okei, mäki voin ryhdistäytyy, jos mä saan goisii. Mutt ku toi taas hyppäs koko yän välill ylhääll tiäs minkä takii eikä goisinu niinku ois pitäny. En mäkää sitt voinu sillee kunnoll goisii. Sitt se alko viäl puhuu, ett mä oon tarttuttanu siihe jonku kissitaudi. Just joo – nyt en oo kyll kaveri. Käänsi jo selän tolle ja alan nyt vetää kunno uniii, kert toine nakuttaa. Mjauh, kerraski hiano kuva, mutt liika vähä kissi näkyviss. Kuva o kummiski oikke hiano ja oikkiast museumist tai jotai, niinko täält meinaa.
Tosi kliffaa keskimmäist päivää viikoss!
----------------------------------------
Vincent, torpso epäluuloinen kaverini – ei meillä kai mitään tautia oikeasti ole, eihän?!
Päivän slogan: Prologi. Epilogi. Nekrologi. Siinä se, elämä.
Päivän biisi: Onnelliset
Luettua: Leena Lehtolainen – Kuparisydän, Lehtolais-sessio taas jatkuu, kun osui käteen tämäkin. Vielä ihan kohtuullista tavaraa, sitä varhaisempaa tuotantoa. Maria Kallio palaa synnyinkaupunkiinsa Arpikylään ja joutuu selvittämään tietysti paria murhaa vanhan kaivoksen turismiavajaisten jälkeen. Motiivit ovatkin mielenkiintoiset. Muitakin salaisuuksia ja kunnallista kähmintää tulee esille. Eli ihan luettava kesädekkari taas, suositan. Kira Poutanen – Kotimatka. Kolmekymppinen juoru- ja muotilehden toimittaja ja madame Tärkeä Pariisissa saa kutsun koto-Suomeen sisarensa häihin. En sitten tiedä, onko tämä olevinansa ironiaa vai hauskaa vai mitä, mutta... Suomessa kaikki on väärin! On kylmä, ihmiset eivät ole kohteliaita hänelle, ruoka on pahaa jne. Kukaan ei osaa käyttäytyä. Tilanne vielä pahenee, kun miesystävä Daniel saapuu ja hänet esitellään vanhemmille. Danielin puhuessa englantia, kaikki luulevat hänen edelleen puhuvan ranskaa jne. Duoda-duoda, eipä tämä oikein innosta edes arvostelemaan. Joko kovaa itsekorostusta leidiltä tai sitten pientä ironiaa. Muuten tätä ei jaksa ymmärtää eikä kyllä ymmärrä nytkään. Muutamia psykologisia hajatelmia on siroteltu sinne-tänne, mutta ei niistäkään oikein irtoa sen enempää. Ei kyllä viihdy meillä tämän kauempaa, ei osu, ei nappaa! Valitan...
JA KISSIKENKILLÄ MENNÄÄN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti