ROUDAUSTA, STAILAUSTA - SEURAUKSENA KIPEÄ WELHOTAR

Auts, auts ja voih, sattuu! Oikein kovaa särkyä koko illan, yötä myöten pahentuen mikäli mahdollista. Johtunee eilisen rajun liikunnan *ohoh* lisäksi myös kelien muuttumisesta. Eli nousin tuossa klo 1 tienoolla ottamaan kourallisen särky- ym. mömelöitä. Kirjoittelen tässä sen aikaa, että jotakin vaikutusta ilmenee. Jospa sitten saisi nukuttua vähäsen lisää, nyt nukuin parisen tuntia erittäin kehnoa unta, snif! 

Eilinen oli todella erittäin sosiaalinen päivä. Ehkä olen siitäkin syystä vähän väsynyt vieläkin ja kipeä ;D Hörhö kävi jo aamuaikaiseen maksamassa osan veloistaan ja jupisemassa kaikenlaista joutavaa. Hänellä  oli sovittua menoa, joten lähti sitten myös melko aikaisin. Hänen jälkeensä tuli käymään leidi, jonka kanssa nautimme kohuked ja kaffet. Minä huomasin yllättäen hölöttäväni kaikenlaista joutavaa, koko ajan suuna-päänä. Outoa, olikohan lääkitys kohdallansa kerrankin vai johtuuko tämä lähes täydellisestä ihmiskontaktien puutteesta. En siis laske tähän työkavereita, joiden kanssa on pakko joskus vaihtaa pari sanaa. Kiitos käynnistä sekä fantastisesta tuliaisesta =D Kuten sanoit, siitä voi olla iloa pidempäänkin.... Belgarion tulikin sitten heti perään eli melkoinen trafiikki ovissamme todella kävi. Syötin hänelle pari palaa hedelmäleipää, koska tiesin, että hän ei ollut voinut ehtiä syödä mitään ja ei kun roudaamaan – taksikin oli ihan ajoissa =l 

Veimme ensin neljä pakettia postin Itaalo-vastineeseen, ai että, kyllä ne edelleenkin rokottavat rajusti pakettien hinnoista. No, ei voi mitään! Saimme siis paketit lähtemään ja minä käväisin kirjastossa noutamassa 13 varausta. Samalla jurputtelimme tutun kirjastokaverin kanssa kirjastojen lakkauttamisesta ja oudosta Koillis- ja Itä-Helsingin keskittymästä. Ehdottomasti kaikki tiskilläkävijät olivat sitä mieltä, että yhtäkään kirjastoa ei saisi lakkauttaa! Keskustelu siis käy täällä todella kuumana ja aktiivisena, kaikilla on kerrankin jotakin mitä sanoa. Mukava, että ollaan samaa mieltä! Kyllä Malmin kirjasto on ihan huippu, mutta ne pienemmätkin lähikirjastot ovat todella tarpeen mm. nuorisolle ja perhepäivähoitajille sekä tietysti lähiasukeille. Näpit siis irti kirjastoista, heti, sanon minä! 

Ruokakaupoista rohmusin tällä kertaa laputettuja fisutuotteita sekä älyttömän määrän vihanneksia ja jömmaruokaa. Sen verran harmitti tuo viimekertainen ajatusvihreä. Nyt siis satsasin pakastettavaan tavaraan, näkkäriin sun muuhun kestotavaraan sekä tietysti kissanmuonaan. Kiitettävästi olikin muonaa palatessa eli useampi kassillinen. Osa toki meni illan appeeseen, tein kevätkääryleitä, tsatsikia sekä riisiä – outo, mutta herkullinen yhdistelmä. Jälkkärinä taas Serkkujen omenamähnäpiirakkaa/leivaria, josta on  tullut yksi suosikeista; ei liian makea, kivan kostea ja herkku nyt vaan muutenkin. 

Ensin piti stailata *pääsin sanomaan toisenkin kerran* residenssi. Wau, täällä on suorastaan hienoa – ainakin hetken ajan. Ikkunoihin pääsivät ensimmäistä kertaa verhot, jotka ostin Huutiksesta pari vuotta sitten. Tummanvihreää ja jännää punaista, graafisia kuvioita ja välissä.. tuota... kettuja? Taidan ottaa huomiseksi kuvan, ne ovat aika erikoiset – kotomaiset, tietty. Plaattialle vaihdoimme vanhat sammalenvihreät talvimatot ja soffakin puettiin vihreään vaihtokaapuun. Vinski-raasu oli jo vähän hädissään, kun kaikki meni vaihtoon. Myös liukuoven kangastaulu vaihtui marimekon Päärynästä vanhoihin Aaltoihin. Lisäksi sain tänne makkariin lopultakin valolampun, mukavaa. Silitys oli se, joka otti koville. Ei sen inhottavuus, vaan seisominen ja käsien edestakainen liike. Siksikin olen vielä aikalailla kipeä, oikeasti. Mutta nyt se on taas tehty! Ai niin, on, tipluvalotkin on ja kivaltahan tuo näyttää, kun laitoin vielä lyhtyyn öljykynttelin. Shöpöä, sano ;D 

Jahas, eivät nämä vieläkään jaksa vaikuttaa, nämä mömelöt siis. Menen kohta keittelemään kaffet, ehkä se avittaa. Niin, tosiaan särky ja jäykkyys on infernaalista – joka paikkaa koskee. Lisäksi toista silmää kaihertaa vieläkin ja olen vähän huolissani, sitä täytyy tarkkailla. Kärsin nimittäin jo yhden pahan iriitin vuosia sitten eikä ollut kuulkaas yhtään mukavaa, sano.

 -----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Ai ett oli eile kliffaa, tääll oli iha hurrrrjast ihmisii ja sitt Poikakii. Mmm, ja Pojan Reppu ja sen Miniläppäri. Mä kaikkist enite tykkään mennä sen kans samall soffall ja levittäytyy siihe, se on ain vähä hämillää >o< Mä sain kaht eri kissimuanaa, purui ja kaikkee. Sitt mä näjin, ett oli ostettu donarii ja pakkasfisuu ja vaiks mitä, jeeee! Ei nyt taatust tuu nälkä mamilkaa eikä ainaskaa mulle. Mä sain kaikkee, ihan kaikkee. Ja mull oli älden kivaa, vaiks mä olinki viäl melkee tajutoine siit mjunuaismääräst, ku mä olin safkannu sillo etellispäivän. Mutt nyt mä kyll voisin jo taa syädä, mamiiiiiih! Aha, se tulee just duunaa kaffet ja mä saan sitt kans safkaa. Kyll mä voin venaa, ei oo hillitöine nälkä kummiskaa. Yks mitä mä en tajuu, eile oli galsa. Nyt tulee vodaa. Ikin ei oo hyvä. Mutt meill onkii kivapartsi, siäl o hassui valoi ja taas kyntteli, mä käyn siäl välill vaa tsiigaas. Ja sitt yks harakkapari on alkanu tappelee ja räksyttelee tuala ain samass paikass, niitki tarttee käydä päivisi tsiigaas. Mami otti eile fotonkii, saisikoha sen jo tähän – mä ihan itte, gimmat, hei, hei >o<

 

Tosi kliffaa Ittepäisyyspäivän aattoo meill kaikill!

--------------------------------------- 

Vincent, olet sinä ihan kiva karvatakamus taas vaihteeksi *pus* <3 

Päivän slogan: Now I see it clearly. My whole life is pointing at one direction, I see it now. There never has been any choice for me. 

Päivän biisi: Have You Even Seen The Rain 

Luettua: Päivi Kannisto ja Santeri Kannisto – Takaportti, erikoinen it-jännäri, joka sisältää myös filosofiaa ja kaikkea muuta. Hyvän ja pahan rajat hämärtyvät. Asiat liikkuvat outoihin suuntiin ja päähenkilö joutuu merkillisen kiristyksen kohteeksi. Alku ei ollut lupaava, mutta sitten – minä pidin tästä! Kotomaiseksi opukseksi varsin suositeltavaa lukemista, jos nettisensuuri, tietoliikenne yleensä, koodaus, sivustojen valvonta ym. kiinnostaa. Siis kiintoisan erilaista luettavaa, Welhotar suosittaa!

 

KAIKKI LEPUUTTAVAT TÄNÄÄN – MYÖS POLKA ITSE! 

LOMALLINEN PERJANTAI - SISÄLTÄÄ SUUNNITELMIA...

Arvatkaas, kuka on ns. lomalla? No, arvatkaa! *hähähääh, vahingoniloista naurua* No, eihän tämä kunnon lomaa ole, minulla on ihan oikeasti tekemistä joka ikiseksi päiväksi. Ihan jokaiseksi, suunniteltuna oikein. Että turha naureskella siellä tahi kehitellä jotakin mielikuvia. Tämä aikoo tehdä vaikka mitä. Huomatkaa kuitenkin painotus sanalla ”aikoo”.... 

Eilen meinasi kyllä mennä kuppi nurin Varastolla, prle. Kävi juuri niin, kuten aapailin. Aamupäivällä pientä hommanpoikasta, mapittamista ja kopieeraamista. Väsytti ja kyllästytti. Liimasin lomalapun oveeni (ja onhan se meillä Intrasssa näkyvillä tietysti myös) ennen puolta päivää. No, sain vielä apehtia rauhassa. Mutta voihan kilin otsalumpio – tuntia ennen kotiinlähtöä alkoi hillitön härdelli; kaikki olisivat halunneet saada hommansa tehtyä nyt-heti-ja-välittömästi sekä mahd. pian! Arrrrrrrrgh! Tein sen minkä ehdin ja ilmoitin kylmästi, että lähden klo 14.30, loput teen ensi viikolla. Kenenkään ei ole ilmoitettu sijaistavan minua – Upo on ilmeisesti taas unohtanut asian. Tosin suuren osan niistä hommista voisi tehdä työkaverikin, jos viitsisi... Ans kattoo nyt, sinne nimittäin jäi jo monta pinoa odottamaan tiistaita. Että muuten närppi, olisivat tuoneet hommansa aikaisemmin, ainakin ne ns. kiireelliset. Kun ei niillä oikeasti kiire ole, tilastoja taas kerätään ja toiset lähtevät pikapuoliin pidemmälle j-lomalle. Että sellaista. Täytyy kertoa, että ihan julkisesti sanoin v***u, kun kukaan ei osannut sanoa mitään eräästä asiasta. Ei ole minun palkkaluokkani ja asemani tehtävä tietää siitäkään asiasta yhtään mitään, nih kerta. Että hyvillä mielin en lähtenyt – tiedän mitä siellä on odottamassa paluutani =E 

Olin kyllä sitten lähdettyäni taas niin supiväsy, että silmät väkisin painuivat umpeen. Aivan liian vähän unta, nukutti armottomasti. Ei kun tirsoille melkein suoraan, nukuin tunnin ja kas, Polka The Pirteä jatkoi iltaa! Sain tehtyä yhtä jos toistakin eli soffapöydällä on iso pino laatikoita erilaisia lähdössä tänään liikenteeseen. Hyvä minä! Kauniita ne eivät ole, mutta huolekkaasti pakittuja ja täynnä arvotavaraa *tsihih*. Toverit, pitäkää siis silmällä postianne. Laitan toki teille myös privaa ,D Ai niin, kissaraukka on vieläkin tajuton. Syötin Vinskille mjunuaisia, jotka hän kietaisikin hyvällä halulla. Siitä lähtien kissa on kuorsannut täsmälleen samassa paikassa. Taisi olla tuhti herkkuannos pikkukisulle. Heh, taas kuului ”krooooooh” =D 

Ai niistä suunnitelmista? Tänään roudataan ja stailataan sekä syödään kunnolla, viikonloppuna siivotaan residenssi ja pyykätään reippaasti tavarata, toivottavasti myös ompeluskone saadaan esille. Maanantai käytetään tod.näk. angstiin ja itseinhoon sekä lukemiseen. Ai niin, pakko kertoa. Eilen saatuani kaikki pakittua muistin yhden asian. Minulta puuttuu pari opusta, no just. Eikö Tyhmä-Polka mene sinne halvennuskirjakauppaan ja osta ne pois, käks. Tunnustan, minä ostin ihan itse itselleni kaksi kirjaa, uutta vielä, pokkareina kuitenkin. Antakee anteeks! Muistuttakaa minua tästä, kun taas kehtaan alkaa valitella sitä, että kirjahyllyissäni ei muka ole tilaa, jooko. 

Tänään on muuten luvassa taatusti vuosiin varsinainen invaasio; meille on tulossa leidi käymään, Hörhö maksamaan osan veloistaan sekä Belgarion. Eivät sentään yhtä aikaa, minähän saisin hepulin. Kaikki kauniisti vuorollansa ,D Eipä ole tällaista nähty aikoihin, tuskin koskaan *eheheheh*. 

Juu, eihän minulla siis mitään kerrottavaa ollut. Täytyy vielä kirjoittaa yksi kirje erään paketin mukaan, joten jatkan sinne.

----------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrve, kaiffanderit! Mä oon hei vähä väsy, no vähä hereill joo. Sen verra, ett jaksan nää laittaa ylös. Siis mamiha kertokii jo, mä sain ison kasan mjunuaisii. Mutt sitä enne se anto alkupalaks donarii. Ja tiätteks, mä oon syäny ne kaikki, kerralla. Siit lähtiin mä oon goisinu täsä sänkys, en ees mami viakus, ku en mahtunu. Kerranki se oli mun massu, ku pisti hanttii. Soli liian täys, mull oli vähä ähky olo. Mutt oli kyll semmost heekkuu taas, ett ei oo tosikaa. Kyll mä valkkaan mjunuaiset ihan mun täyssuasikiks, jos safkast puhutaa. Ja mamin mun ykkösmamiks, vaiks me välill otetaaki yhtee. On se aika kilti, ku ajattelee muntakii ja mun ruakii ja kaikkee. Kakkone on sitt Poika ja kolmone on se yks kaveri, ku osas kissakiält. Mä luulen, ett tänää ei kyll tuu heekkui. En mä varmaa jaksuiskaa safkaa mitää semmost, ett saa tuada normisafkaa! Mä tiän, noi menee tänää kaupoill ja Poika tulee käymää. Ett hyvi pyyhkii taas! Oikeestaa nyt mull onkii oikee hyvä olo, nii ett mä jatkan tätä goisimist >o<

 

Tosi kliffaa viikendii kaikill!

---------------------------------------- 

Vincent, kerrankin sängyssäni makaa tyytyväinen ja ylensyönyt kissa ,D 

Päivän slogan: Antakaa minun pitää kaikki väärät mielikuvani, ihan vaan minun mielikseni! 

Päivän biisi: Huda huda! 

Luettua: Margaret Weis, Tracy Hickman – Lohikäärmeen luut. Uuden sarjan aloitus eli 1. osa eikä niin paha ollenkanas eli hiukan erilaista tältä kirjoittajaparilta. Nyt nimittäin siirrytään viikinkeihin, jätteihin ja ... lohikäärmeisiin. Muistuttaa paljon pohjoismaista tarustoa kaikkinensa eli tuntuu tutulta ja tarinahan sujuu. Eli fantasian kavereille helppolukuista tarinaa, itselle välipalana maistuu ihan ok!

 

MAIHARIT JA TEKOTIIKERI VALMIINA PÄIVÄÄ VARTEN!

LOMALLE! MINÄ VAATIN...

No ette kyllä arvaa – väsyttää! Väsyttää kamalasti. Eilinen Varastolla oli sentään normipäivä. Se tietää tod.näk. täyttä helvettiä tänään. Ja kun kohta läimäisen lätkän oveeni, että jään lomalle, huoneessa alkaa ravata ihmisiä solkenaan. Ei kiva, ei mukava. Mutta ehkä parempi sitten kuitenkin niin kuin korjata jonkun jätöksiä viikkosotalla jälkeenpäin. Viimeisiä korjailin vielä eilen, arrrrgh. Kammottavaa jälkeä, edes itseään kunnioittava pissisbloggaaja ei kirjoittaisi niin, ei kai, eihän?! 

Nälältä ja muulta minut pelasti tietysti ja jälleen kerran Serkut ja Herkku itse. Käväisin ennen kotiinmenoa hakemassa puoleen hintaan hedelmäleipää – yllättävän hyvää, siis tummaa ja kosteaa, painavaa leipää, jossa seassa mm. luumuja, aprikooseja ja pähkinöitä. Paahdettuna njam! Eikä tarvitsekaan kuin pari viipaletta, jo jaksoi alkaa tehdä evästä tälle päivälle. Eväänä siis jonkinlaista vihannespataa ja vähän donaria. Niin Serkuista vielä aamun pelastus eli kirsikkajuggaa, vähän kantarellisulatejuustoa ja jotakin pientä njamia. Ei, en minä muuten, mutta kun pitäisi niitä pakettejakin lähetellä. Ei, ei j-paketteja, ihan muita paketteja minä  tässä...*selittelee* Kun vaan jaksaisi. 

En nyt taas ollenkaan ymmärrä, mihin jaksut hävisivät. Ilmeisesti minua ei sitten vituttanut niin pahasti, että vitutus olisi virkistänyt. Tosin eilenhän jo lanseerattiin vuoden trendituote, Aito Polgaran Vitutuseliksiiri - suoraan pullosta, saippuana, parfyymina jne. Wau,  olen trendisetteri tahi jokin muu vainukoira ;D Niin, masentavaahan se on tunnustaa, mutta parin hedelmäleipäviipsaleen jälkeen nukuin melkein tunnin tirsat. Tipahdin vain uneen, aivan huomaamatta. Kova väsy iski kuni sirpillä ja vasaralla päähän. Heräsin Hörhön soittoon. Arvatkaas, kuka tuli kylään, on kylässä *paljastus*? Ennen suurta aikalaisromaaniani toki kirjoittelen harjoitelmia tyyliin ”Hörhö soittaa aina kolmasti”, ”Soita tänne heti, Hörhö”, ”Maksa velkasi, Hörhö” jne. Saa sellaisen kivan kirjasarjan samalla, jota myydään älyttömästi ja jatko-osia suorastaan jonotetaan (vrt. Potterit). 

Että eipä tässä muuta kuin odottelen huomista eli ensimmäistä lomapäivää. Tapahtumia on luvattu pilvin pimein; eräs leidi vierailee vaatimattomassa residenssissäni, Belgarionin kanssa pitäisi hoitaa roudauspoliittiset toimenpiteet sekä stailata *pääsin sanomaan* vähän tätä kalustelupuolta talvisempaan suuntaan. Jos oikein yllytätte, laitan ns. tipluvalot parvekkeelle! Tämä on siis uhkaus eikä mikään lupaus. Ne ovat sellaiset maailman pienimmät kytkyvalot, valkoiset ja hurrrrrjan pitkät – eivät ne pahalta näytä. Mutta huomatkaa, että mitkään j-valot ne eivät suinkaan ole. Jotakin parempaa ruokaakin pitäisi keksiä huomiseksi – no, se olkoon sen ajan murhe. Ei tässä nyt ole enää mitään huolta, kun on jotakin purtavaa siinä mietiskellessä ,D 

Auts ja itselle muistiin, että Pöhkö-Polka kävisi Arvaustalossa hakemassa mahd. uusitut repseptit, yksi lääkkeistä on loppumassa justiinsa! Samalla voisi vielä kertaalleen käydä Serkuissa – olen käynyt siellä vasta kaksi kertaa tällä viikolla =D Eikö nyt jotakin olisi unohtunut ostaa, kele? Jos vaikka Herkku olisi taas vuorossa... Ei todellakaan muuten, mutta paikka, jossa samalla voi katsella Herkkua ja ostaa kivaa muonaa, on kyllä varsinainen Polka-magneetti! Suosittelen myös muille muoreille, siinä silmä lepää.

---------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrve, kameraden! Siis hei, toi teki tosi törkeest eile. Avas donaripuuki, laitto eväksii ja söi vähä ite. Mä sain vaa onnettomaise muruse, ku se oli öljydonarii. Siis väärin! Ihan väärin, mä meninkii möksöttää sitt basee. Sain kissinmuanaa, en syäny.... no ihan vähän. Ja sitt oksusin vähäsen perää, noin niinku vastalauseeks. Kunno donarii ois voinu avata tai jotai. Ai ett tänää muka taas heekkui, höh, mä usko enää. Eikä, toiha menee ottaa mjunaisii sulaa – hei mä saan siis mjunuaisii illall ku se tulee takas! No ei oo ihmeitte aika sitt viäläkää ohi, ku kert muistaa viälä. Käväsin mä sitt ton viakuss ja sillee. Mutt toi base on näin niinku galsall kelill tosi kliffa mesta, mä diggaan älden paljon siit! Juu, kyll mä kävein partsilkii. Mein lasit siälä oli iha valkoset ja kummallise näköset, osast ei näkyny ees mitää, semmosii niinku kukkelei ois ollu, tiätteks?! Muistanukkaa tommosii. Ja hei, vissii viäl joskus tulee kylmempää, mä en tiijä millo, mutt tartteeha sen tulla. Kyll mä sen verta muistan viälä, ku mut löydettii just enne ku hurrrrrjat pakkaset alko ja sillokii oli ensi tämmöst lämmint talvee! Muut mä en paljo muistakkaa siit ajast enää. Mami otti mut, mut, mut, mmmmmmmmmmmm.

 

Kliffaa daagii, me aletaa kohtpia lomailee! <3

------------------------------------ 

Vau Vincent, jo toinen päivä ja noin hyväntuulisia toivotuksia =O 

Päivän slogan: Olen miettinyt, pitäisikö humala asettaa kovalevylle oletukseksi... 

Päivän biisi: Mitä sä meinaat? 

Luettua: Lehtiä kerrankin, yksi kirja kesken – siitä myöhemmin lisää!

SILLÄ ON NYT MAIHARIT JA AITO TEKOTIIKERITURKKI.... 

 

VITUTUS VIRKISTÄÄ!

 

Totta se on, olin eilen aamulla aivan puhkirepoväsy. Työpinot siinä odottivat ja aloinkin väsäillä niitä tasatahtia menemään, eihän siinä mitään. Rutiinihommaa. Sain ne tehtyä, niin jo alkoivatkin toiset työt, prle. Normitöitä nekin, mutta nyt alkoi kyllä ketuttaa ja oikein ruhtinaallisesti. 

Muistattehan, että olen postannut henkilöstä, joka katsoo ohi eikä edes tervehdi. Häntä pidetään yleisesti älykkönä (?), koska hän mm. kuuntelee radiosta vain klassista kanavaa *köh-köh*. No, eilen sitten jouduin tekemään hänen hommiaan, käsiksiä, korjattuja sellaisia. Voihan kamelin hemmetin suuret sukupuolielimet sentään! Se mies on joko sanasokea, lukihärö tai ei välitä pätkääkään muista. Korjaukset oli tehty kehnosti, mistään välittämättä, paikkaa merkitsemättä, sijamuotoja vaihtamatta, no tiedätte varmaan. Teinhän minä ja nopsaan – nopsaan, koska ketutti niin maan prleesti. Että kehtaa, tämä teettää ylimääräistä hommaa sekä minulle että eräälle toiselle henkilölle, joka joutuu asiat konkreettisesti selvittämään. Saastaista ylimielisyyttä! Viedessäni papereita eteenpäin, kerroin kyllä jokaiselle asiasta. Arrrrrrrrrgh! 

Mutta tiedättekö mitä? Kun lähdin töistä, ei väsyttänyt pätkääkään. Laskin juuri, että istuin eilen koneella kaikkiansa n. 15 h. Ei paha, josta 8 siis töissä. Muun ajan kotona, aamulla ja illalla. Kun oli ihan asioitakin hoidettavana, siis kotona. Josta tulikin seuraava vetutuksen virkistämä vaihe. 

Siellä jossakin, jossa myös puuhastelen... niin. No, joka tapauksessa kyse oli siitä, kuka haluaa ja saa ja mitä kirjoja ja mistä ja kuinka jne. Nopsana itse valitsin pinoja sieltä ja täältä, arvatkaas tuliko kevyttä kenttäkuittailua. Minkä minä voin sille, jos jollakin on oikea elämä. Minulla ei ole, minä vain luen iltaisin. En edes omista kuvalaatikkoa. En pysty kävelemään. No, näillä pikkuasioilla en alkanut sääliä kerjäämään, kerroin vain, että jos joku ehdottomasti haluaa, voin hyvinkin luopua jostain. Mutta se erään henkilön asenne! Se kaipaisi kovasti korjaamista, oikein kovasti. Tämän olen jo aikaisemminkin huomannut ja minun mielestäni kyse ei ole minusta – vai mitäs te ajattelette? Ahnimus ronttimus, makaa ja lukee piruuttaan kaiket yöt. Kun ei muka pysty nukkumaan.... Huijari! Ja sitten vielä käyttää kirjastoakin jatkuvasti. Arrrrrrrrrrrgh! 

Eli työpäivän ja koko illan session jälkeen olo oli pirteä kuni pirtua juoneella peipposella, ei merkkejäkään unista tai väsymyksestä. On tuo omatekoinen adrenaliini ihmeellistä taravaa, kyllä se toimii. Saisi toimia myös kipuihin samalla tavalla, ei olisi hätiä mitiä. Kiihottaisi itsensä vain raivoon ja kivut vegs! Hmph. No, se siitä ja myöhemmin palaan asiaan ehkä hieman täsmällisemmin. Sain kuitenkin nukuttua ainakin 4 h, joka on oikein hyvin ;D 

Ketuttaa muuten sekin, että jääkaappi alkaa olla tyhjä. Tänään saan varmaan aikaiseksi vielä ison kattilallisen jonkinlaista apetta, mutta sitten onkin finito... samoin kissinruoka on melkein loppu. Jotenkin perjantaina ajattelin, että kohtahan tässä pääsee uudestaan kaupoille ja kotonakin on jotakin. No on, maustekastikkeita, tomaattimurskaa, porganoita ja silliä. Että siitä vain kehittelemään! Leipäkin vetelee viimeisiään. Ei hemmetti, se on käytävä Serkuissa jo tänään ja haettava jotakin muonaa. Edes leipää tai jotakin. Ja kissille sulatella apetta pakkasesta, siellä on kyllä Vinskille muonaa. Minulle kun eivät nuo mjunuaiset raakana ja pilpottuna oikein maistu. 

Mutta Varastolle olen menossa, prle, vaikka väkisin ja teen mitä pyydetään, kele! Nih! Näytetään niille, Tonto!

-----------------------------------

 

Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Me ollaa hei ilma ruakaa, mjouuuuuuuuuuuuh. Mami sano (toim.huom. SINULLA on ruokaa pakkasessa!), ai nii joo, siis sill ei oo muanaa. No sitt ei oo haita, mitää välii. Parempiki silleesti, ei sitt liho taas liikaa. Karmeet, jos tost tulis joteski viäl isompi ku se nyt jo on. Hrrr, pelottaa ja sitt se konpastuis munhu ja plittais mut allee. Iha varpist kävis jotai tommost just. No, mä sain uut kissimuanaa kummiskii, on siäl yks pussi kokonaine viäl ja donarii ja mjunuaisii ja jotai muutakii vissii viäl, joo fisujömma. Mull oo mitää hätää! Älkää vaa aatelko semmost, raksuiki o pari tsiloo ja vodaa tulee viäl hanast, puruiki o melkee koko pussi. Ähh, mamill o vissii vaa nälkä ja sitt se alkaa känisee. Menis nyt jo syämää tost, mä kävin meinaa jo ja ootan kaakkei, niitki o täys puukki >o<

 

Kliffaa keskintait, mamilkii täll kertaa *kissipus*!

------------------------------------- 

Vincent, herttimajee, kissipus – minulle =O 

Päivän slogan: On ilo palvella ihmisystävällistä herrahenkilöä, joka on aina valoisan onnellinen sekä tervehtii kaikkia veikeästi hauskoilla jutuillaan aamuisin... 

Päivän biisi: Vittu kun vituttaa 

Luettua: Marko Partanen – Ikkunansärkijä. Tekijä jatkaa tuntemallaan alalla eli palomiesten ja ensihoidon puolella. Teksti on jo huomattavasti sujuvampaa kuin ensimmäisessä romaanissa ja kielikin parempaa. Juonta ym. en paljasta sen enempää, tästä lisää sitten siellä toisaalla. Kuitenkin oman ammattikunnan kuvausta, ammatin miettimistä, vaihtoehtojen etsintää ja muuta tärkeää ammattiasiaa järkevällä otteella. Suositan alasta kiinnostuneille ja muutenkin aivan kelpo lukuromaanina. Mutta tosiaan lisää sitten myöhemmin....

 

JA KYLLÄ VARMAAN NIIN ON MAIHARIT KOIPISISSA!

 

KUN VÄSY ISKEE, MITEN ISKEÄ VÄSYMYS TAKAISIN?

Älkää kertoko minulle, minä kerron teille: väsyttää! Väsyttää aivan sik... hirveästi (olikohan tuo poliittisesti korrekti ilmaisu?). Eilen hätinään jaksoin olla iltapäivän tekemättä mitään ja kotona uuvahdin täysin eli nukahdin vähäksi aikaa. Oli pakko, silmät vain menivät kiinni! Ja pitäisi-pitäisi taas kaikkea, argh. Ahdistaa! Lisäksi töitä jäi aamuksi iso pino. No, ehkä minä ne kohtapian jaksan taas tai on siis pakko jaksaa, vaihtoehtoja kun ei ole. 

Väsytys ei häviä nyt viikolla edes nukkumalla, kun nukun näköjään vain pätkiä. Heti iskevät kivut kimppuun (missä se kuuluisa kimppu muuten mahtaa sijaita =o) ja herättävät. Ja sitten ollaan hereillä, kohta taas vähän uinutaan jne. Aika kuluttavaa hermoille(kin) tämä tämmöinen, sano. 

Hörhökin tuossa käväisi pikaisesti iltakylässä, että terviisiä vaan ,D Ei sen kummempaa, meno jatkuu ja näemme tuossa loppuviikosta velkojakokouksen merkeissä *muahhahah*. Onhan se tapa sekin. Kukaan muu ei ole soittanut, ei käynyt. Kissikin osoittaa mieltään eikä suostu syömään tuota yhtä kissanmuonaa. Juttuhan nyt on vain niin, että sitten ei syö lainkaan, jos tuo ei tänään kelpaa. Uutta tulee vasta illalla, minä nääs päätin juuri äsken niin. Kele, kronkeli katti tästä konkurssista vielä puuttuikin... 

Varastolta sen verran pikujolurapoa, että juu hauskaa oli ollut. Ruuat hyviä, musiikki hyvää jne. Kuten sanoin, ne tavanomaiset. Kukaan ei kummemmin kyllä hehkuttanut, josta aina plussat. Ja talostakin löytyi vain yhdet oksut siivoojan kiusaksi eli suht siististikin ovat elelleet. 

Ei, minulla ei ole edelleenkään mitään järkevää, kivaa tahi mukavaa kerrottavaa. Vain se, että olen aivan stanan väsynyt edelleen. Sen verran sain aikaiseksi, että vein omisarvikselle ison reseptipinon uusittavaksi. Melkein kaikki mömelöt ovat lopussa tai ainakin viimeisillään. Samalla poikkesin Serkuissa ja hain mustakirsikkajuggaa, keksejä, hilloa ja muuta lohturuokaa – ai niin ja sokolaatia, ihan vain varmuuden vuoksi. Jugga on hyvää, samoin keksit hillon kanssa, tekstasin jo eilen kun oli niin puutostautinen olo ,D Ei, Herkku ei ollut itse ilahduttamassa muorin silmiä. Täytyy käydä loppuviikosta uudelleen. Ei, ei Herkun takia, ihan muissa hajatelmissa. 

Ja jospa sitten pieni mainospala paristakin asiasta eli linkki SusuPetalin Keskiäkäisiä hajatelmia –kirjan arvosteluun sun muuta tärkeää löytyy  täältä. Hankkikaa omanne, ennen kuin ehtivät loppua *pelottelee*. Se on joku juhlakin tulossa, kertovatten... Minä mitään siitä juhlasta, mutta kirja on helkkarin hyvä! 

Lisäksi toimintaa kaipaavat voisivat poiketa taas testauttamassa tietonsa uusimmassa JukeQuizissa, tämä kävi jo ;D Ei ole paha, ihan kivat kyssät oli Jary laatinut oman härdellinsä keskellä *virnuaa*! 

Ja vielä kommentti tähän, että ei ole ainakaan Polkalle yhtään mitään tarjottu, ei edes lämmintä kättä saati sitten jotakin muuta tästä lokittamisesta, prle! Ja jos tarjottaisiin, en olisi varma mitä tekisin – nih kerta! *kade* 

Uaaaaah, jospa sitten niitä pinoja purkamaan Varastolle, grrrrrrrrrrrr.

------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mami heittäytyki pahapäiseks, mun pitäis syädä tommost kanajudekaa. En syä! Enkä varpist syä. Syäköö itte. Jätän tohon, on sen joskus pakko antaa jotai muutaskii. Donarii tai jotai, tai parempaa kissimuanaa. Mitäs osti taas tommost, eiks se muka muista. No oikeest se mitää muista, mist mä diggaa. Must tuntuu, etei se muista, mist se itekkää diggaa. Jotai tual on silläkii syämät *tsihih*, iha varpist on. Vai meinaaks se taas jömmat sen omiiki ruakii. Omituine ratekia noitte muanie kans, mun ja sen omienkii meinate. Jemmaa ja jemmaa. Mä oon sitä miält, ett heekkui kaikki ja syädää heti pois, nih kerta. Nyt oon kyll vähä vihaskana... Muute toi foto, mä oon just kans tommone, mä vihaan aamui. Oikeestaa mä piristyn vast tosi myähää illall, siiheks asti mä voin goisii vaiks kui – ja mamii ketuttaa seki *kollivirn* >o<

 

Kliffaa daagii, mamill ei!

--------------------------------------- 

Vincent, kronkeli kuin mikäkin hienohelmusneitikissinka! 

Päivän slogan: Nälkä lähtee naidessa, jano töitä tehdessä. Mutta miten lähtisikään väsymys? 

Päivän biisi: Tell All The People 

Luettua: Jussi Pekkarinen – Konsulinkyydillä kotiin. Odotin vähän hauskempaa irtiottoa, mutta tämä on aika asiapitoinen kirja siitä, mitä konsulinkyyti on ollut ja on edelleen. Sattumuksia ja tapahtumia, anekdootteja, tosiasioita jne. Ei paha, mutta ei nyt mikään hirveän suuri lukuelämyskään. Enempi sellaista tietopuolista tavaraa, joskin suht kiinnostavaa. Suositellaan ehkä muillekin kuin UM:n sisäpiirin käyttöön *virn*.

 

JA VARMASTI LAITAN MAIHARIT, NIH KERTA!

 

ALOITTAKAAMME LYHYEMPI TYÖVIIKKO =b

Lyhyt työviikkko alkaa! Se siis alkaa *huoh*... enkä minä silti pidä koko ajatuksesta. Tiedän, että töitä on pilvin pimein tulossa ja menossa. Lisäksi saamme kuulla erilaisia rapoja pikujoluista, jatkoista ja kuka oli kenenkin kaa. Itse asiassa, ei kiinnosta. Minä en ole edelleenkään orientoitunut tuohon työpaikkaan sillä tavalla, että tietyt asiat kiinnostaisivat. Minulla siis ilmeisesti on muutakin elämää? Täh? Kertokaa, btw, missä – hyvin kertonut saa kunniamaininnan! 

Eilinenkin meni vielä hänekseen eli perustoimintojen piikkiin: unta ja ruokaa, lukemista ja aivan vähän kirjailua. Pakkoruisku ja lisää pyykkäystä. Olisi pitänyt entrata pariakin hametta, mutta en jaksanut ottaa edes ompelukonetta esille, laiska minä. Mutta kun sitä varten täytyy hakea jatkojohto ja järjestää tilaa ruokapöydälle ja vaikka mitä. Että nyt mennään jo kolmatta viikkoa hakaneulahameessa. Ja ne hakaneulat eivät siis ole punkkarikoristeita ,D Toivottavasti yksikään ei aukene strategisessa tilanteessa. Tosin näissä läskeissä se tuskin sen kummemmalta tuntuisi. Ketuttaa, että ostin kesällä eBaysta sen loimusamettihameen, se oli halpa ja hyvä, mutta auttamattomasti liian iso ja pitkä, argh. Tarttis tehrä jottai! 

Mutta edelleen sillä mennään mitä ei ole eli puhdasta maripaitaa löytyy, samoin tuli pestyä pari mustaa jakkua. Olen siis edustuskelpoinen *köh* Varastolle. Evääksi tein, ylläri-pylläri, kasvisspydäriä. Se nyt vaan on herkkua, minusta. En voi sille mitään, että tykkään noista juuresten mauista ja kun heitän sekaan vielä paaaaljon indialaisia mausteita, sipuleita erilaisia sekä ison paprikan on siinä jo väri-iloakin. Silti koostumus voi joidenkin mielestä olla lievästi epämiellyttävän näköistä. No se ei ole minun ongelmani, minähän sen syön ja ihan halulla siinä vaiheessa päivää. 

Muuten tulikin sitten vain lueskeltua ja vähän kirjoiteltua, ei ihmeempää kuitenkaan. En ainakaan tunnusta, vielä. Viekää vaikka.... no, jonnekin! Kirjojen uudelleen sijoittelua tullaan jatkamaan tässä projektin edetessä. Josta tulikin mieleen, että pitäisi vängertää pari pagettia liikenteeseen, ups. Onkohan minulla enää edes laatikoita? Nyt olisi hyvä tilaisuus postittaa ne perstaina, kun olen vapaalla muutenkin eli menisi enemmänkin tavaraa eteenpäin. Mutta katsotaan, en jaksa ottaa siitä nyt ainakaan stressiä. En taida jaksaa stressata mistään juuri nyt – minua vain väsyttää! Jos siis etsii väsymisestä sen hyvän puolen, ei jaksa angstata, stressata eikä odottaakaan juuri yhtään mitään. Sitä vain olla möllöttää itseksensä. Eikä minulla olekaan mitään odotettavaa. 

Lonkkaa särkee, se herätti jo yöllä. Tarttis hakea ne kortisonipiikit, mutta missä välissä makoilla pari päivää? Argh. Ei minulla kyllä ole muutoin mitään kerrottavaakaan. Joten ei kun Varastolle tästä!

------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joo, oli toi mamiska tosissaa, ei tullu ku taviskissinmuanaa. Mä yritin kyll pummii, ku se duunas safkaa. Mutt ei siin sitt ollukkaa mitää kissill sopivaa, hmph. Epist, iha epist. Se lupas kyll, ett jos vaiks donarii tänää tai huamenn. Joo, se ain lupailee, ku se vaa sitt muistais kans. Ja mä tiän, ett sill on jotai fisuliinii varajömmaskii. Eilenkii mä sitt kävein aika useen partsill, siäl on nyt kliffa, ku on kyntteli ja semmost. Toi lupas, ett jotai valooki tulee, sitt joskus ku Poika taas käy *huoh*. Rähmäkäpälä ku ei ite saa mitää aikaiseks. Nytki tsitataa tääl makkaris iha pimees, iso valo sano poks ja meni kii. Eikä toi saa sitä vaihetettuu. Ett semmost. Eile mä etin mun lelui, ku toi oli ettiny mulle. Tarkistin, ett ne on niinku olemas. Emmä niill leikkiny. Mutt sitt mä sain kissikaakkei ja niill mä kyll sitt leikkisin, vaiks sanotaa etei ruual saa muka leikkii. Ne on vaa nii kliffoi nappuloit niinku. Enkä mä sitt muuta tehnykkää ku goisin ton viakus, sidee, eiks?!

 

Kliffaa viiko alkuu!

------------------------------------- 

Vincent, huomattavan laiska jopa kissaksi. 

Päivän slogan: Maanantai on viikonpäivistä julmin. 

Päivän biisi: Manic Monday 

Luettua: Kjell Westö – Älä käy yöhön yksin. Tuota, minusta Westö on yliarvostettua, tämä nyt on siitä parhaasta päästä kuitenkin. Mutta jos tästä antaisi kappaleen tekstiä sokkona, tunnistaisin varmasti. En oikein ymmärrä, mihin miehen maine perustuu? Ok, ihan kivaa aikalaiskuvausta ja mukavaa Tsadin kuvausta, mutta en minä tässä mitään hirveän hienoa näe. Jos pitää arvottaa suomenruotsalaista kirjallisuutta, muistakaa ihmeessä Emma Juslin, Merete Mazzarella, Vivi-Ann Sjögren - ihan noin alkuun. Siinä löytyy jo paljon parempaa luettavaa. Varsinkin Juslin on jo nyt erinomainen... Vai johtuukohan tuo ns. arvostus kuitenkin siitä, mitä roikkuu siellä koipien välissä *ilkeä-Polka vauhdissa*?

 

JUU, EDELLEEN PUNAISET MAIHARIT RULES OK!

LAISKA WELHOTAR VAIN ON...

Uaaah, eilinen meni melkein nukuskellen, lukien ja syöpötellen jokaisessa sopivassa välissä. Tänään on sitten jo palattava perusteltuun päiväjärjestykseen. Juu, aloitin jo – päivityksillä, prle. Kestikin taas melkein tunnin päivittää kaikki, no, oli siinä viruksentorjuntaohjelman uusin versio ja muuta mukavaa myös. Mutta kone käy nyt siis suorastaan kuumana, kerrankin *virn*. 

Sain myös eilen tehtyä kaikkea pientä ja tarpeellista, juu nou. Kursorinen imureeraus, pyykkäystä, jättikattilallisia juureksia tuli keiteltyä, kirjoja uudelleensijoiteltua jne. Että en minä nyt ihan koko päivää kuitenkaan nukkunut. Kirjoitettua en saanut yhtään mitään, leikin, että ajattelen asiat ensin vähän valmiimmaksi *muka*. Ehkä tässä kohtapian saan puhdin päälle ja jotakin ihan aikaiseksikin, toivoo tämä. 

On se sitten jännä, että yksi tuollainen 2.5 – 3 pvää palava öljykynttilä lyhdyssä kuivattaa ja lämmittää tuota parveketta mukavasti! Suuresti olin hämmästynyt, koska siellä on ollut jatkuvasti kylmänkosteaa ja nihkeää. No, tietty kelitkin ovat vaikuttaneet, mutta silti. Hyvä pitää mielessä ja ostaa taas niitä lisää halvennuksella, kun se aika tulee. Nimittäin Tuijan talvehtimista pitänee seurata tänä vuonna paremmin kuin viimeksi. Se kärsi selkeästi sekä talvesta että kesästä. Jospa tuo lämpö silloin tällöin auttaisi siihenkin... No, on kuitenkin mukavampi istuskella siellä tupakalla (ja kuunnella alakerran naapurien kälätystä) jalat kuivina ja lämpiminä. Tuosta naapurien svinduilusta – svinduilisivat omille seinänaapureilleen; suorastaan yököttävää oli katsella, kun landeleidi puisteli aivan kaikki peti- ym. vaatteet parvekkeelta suoraan alas! Siis tuohan on jo jokaisen talon, meidänkin, järjestyssäännöissä kiellettyä. Arvatkaas, olisiko kiva saada niskaansa kapallista pölypunkkeja ja ties mitä muuta? Puuttuisivat mieluummin siihen kuin meiltä tuleviin ruuan tai tupakan haisuihin. Argh, taas. 

Tämä päivä meneekin taas valmistautuessa Varastolle menoon ja koko viikkoon. Ei siis mitään uutta tai sen kummempaa. Kunhan etsiskelen jotakin puhdasta ja ehjää vaatetta. Pakkoruiskukin on taas edessä, jäks. Lisäksi eväkset pitäisi laatia, mutta se on helpoin vaihe – juurespaistosta on tulossa iso läjä joka tapauksessa. Sitä riittää ainakin yhden päivän eväisiin myös. Taksotkin on taas tellittävä... perjantain jätän auki ja varmistan myöhemmin. Siitä on ihan erikseen sovittava Belgarionin kanssa ja jospa samaan saisi mahdutettua myös yhden käynnin muualla. 

Josta tulikin mieleen, että eihän Upo ollut muistanut, että olen lomalla. Kävin perstaina konfirmeeraamassa häntä asiasta ja kas, taas hän etsii jonkun ns. lomittamaan *huoh*. Toivottavasti ei samaa leidiä enää ikinä, koko viime viikon jouduin korjaamaan hänen mokiaan – ei siis millään pahalla, mutta teen mokani mieluummin itse ja vastaan niistä siten myös itse ,D No, kaksi lyhyttä työviikkoa on mukava ainakin ajatuksena ja se takaa myös pari toimenpidettä täällä residenssissä. Welhottaren tuurilla nimittäin eilen aamulla makkarin valolamppu simahti! Just, en minä sitä sinne saa vaihdettua, joten joudun odottamaan Belgarionin tuloa. Ei se oikeastaan hirveästi haittaa – täällä on parikin erilaista lukuvaloa, jotta toimeen tullaan. Kivaa tämä ei ole, aina tulee mieleen, että tuossahan se olisi, mutta kun... Prleen kyvyttömyys ottaa kaaliin niin, että ette uskokaan! 

Juuei, ei todellakaan mitään sävähdyttävää kerrottavaa. Kunhan ollaan ja köllötellään Vinskin kanssa rauhassa, kerrankin ,D Jatkamme samaa rataa tänäänkin, mikäli ei muusta muuta johdu.

--------------------------------

 

Purrrrrrrrrrve, kavrut! Mähä sanoinkii jo, ett kyll on kissipäivät. No oikeest on, mä sain eilen ekaks mjunuaisii ja sitt viäl illall donarii. Ja lisäks kissinkaakkii ja mami etti mun leluikii, mmmmm. Oikee kiva. Ja sitt mä kävin monta kertaa partsilkii tsiigaas sitä kynttelii ja kuuntelees äänii ja semmost. Mutt melkee mä goisin koko päivän. Tuli syätyy sen verra tuhdist, ett meen just goisii uudestaa. Mami kyll uhkaili, ett tänää tulee vaa ihan tavist kissimuanaa. No, ihan okei, ei siin mitää. Kuhan vaa välill tulee tollee heekkui, paijatust ja makaamist, mä oon iha tyytyväine. Nou proplems, eiks? Ei mullakaa oo uutta kertomist, mitää niinku. Mä meen nyt goisii, täss o kerranki vaihteeks foto iha vaa must ja ton ittesä ottama (silt se näyttääki!).

 

Kliffaa söndaagii hei viäl kaikill kissinkoill! >o<

---------------------------------- 

Vincent, kerrankin tyytyväinen ja hiljainen kollipoika – ei mitään valittamista =o 

Päivän slogan: Olen tyytyväinen melko vähään, tosin en itseeni – mutta se ei olekaan vähän! 

Päivän biisi: White Rabbit 

Luettua: Josh Bazell – Niittaa noutaja, aika terävä opus, jota en suosittelisi sairaalassa olevalle tai sinne joutuvalle – työntekijöille kyllä ,D Asiaan liittyy toki kaikenmoista sivujuonta mafiasta lähtien, pääpaino sijoittuu kuitenkin enemmän sairaalamaailmaan lähes sellaisena kuin se oikeasti onkin – iik! T. C. Boyle – Hatka City, tästä Welhotar piti kovasti. Tarina kommuunista, joka ensin asustelee etelässä ja lopulta tilanteen pakottamana muuttaa Alaskaan. Tarina on niin täynnä häröjä hippejä, tilanteita, tuttuja asioita ja kaikkea kivaa, että tätä ei voi kuin kehua. Siis Welhottaren ikäisille ikihipeille sopiva opus, lähes tiiliskivimallia. Tämän voisin jopa haluta hyllyyni ja se on nykyisin paljon se. Suosittelen kaltaisilleni.... vai mitenkähän tämän nyt ilmaisisi ,D

 

KAIKKI KENKÄT EDELLEEN LEVOSSA!