Älkää kertoko minulle, minä kerron teille: väsyttää! Väsyttää aivan sik... hirveästi (olikohan tuo poliittisesti korrekti ilmaisu?). Eilen hätinään jaksoin olla iltapäivän tekemättä mitään ja kotona uuvahdin täysin eli nukahdin vähäksi aikaa. Oli pakko, silmät vain menivät kiinni! Ja pitäisi-pitäisi taas kaikkea, argh. Ahdistaa! Lisäksi töitä jäi aamuksi iso pino. No, ehkä minä ne kohtapian jaksan taas tai on siis pakko jaksaa, vaihtoehtoja kun ei ole.
Väsytys ei häviä nyt viikolla edes nukkumalla, kun nukun näköjään vain pätkiä. Heti iskevät kivut kimppuun (missä se kuuluisa kimppu muuten mahtaa sijaita =o) ja herättävät. Ja sitten ollaan hereillä, kohta taas vähän uinutaan jne. Aika kuluttavaa hermoille(kin) tämä tämmöinen, sano.
Hörhökin tuossa käväisi pikaisesti iltakylässä, että terviisiä vaan ,D Ei sen kummempaa, meno jatkuu ja näemme tuossa loppuviikosta velkojakokouksen merkeissä *muahhahah*. Onhan se tapa sekin. Kukaan muu ei ole soittanut, ei käynyt. Kissikin osoittaa mieltään eikä suostu syömään tuota yhtä kissanmuonaa. Juttuhan nyt on vain niin, että sitten ei syö lainkaan, jos tuo ei tänään kelpaa. Uutta tulee vasta illalla, minä nääs päätin juuri äsken niin. Kele, kronkeli katti tästä konkurssista vielä puuttuikin...
Varastolta sen verran pikujolurapoa, että juu hauskaa oli ollut. Ruuat hyviä, musiikki hyvää jne. Kuten sanoin, ne tavanomaiset. Kukaan ei kummemmin kyllä hehkuttanut, josta aina plussat. Ja talostakin löytyi vain yhdet oksut siivoojan kiusaksi eli suht siististikin ovat elelleet.
Ei, minulla ei ole edelleenkään mitään järkevää, kivaa tahi mukavaa kerrottavaa. Vain se, että olen aivan stanan väsynyt edelleen. Sen verran sain aikaiseksi, että vein omisarvikselle ison reseptipinon uusittavaksi. Melkein kaikki mömelöt ovat lopussa tai ainakin viimeisillään. Samalla poikkesin Serkuissa ja hain mustakirsikkajuggaa, keksejä, hilloa ja muuta lohturuokaa – ai niin ja sokolaatia, ihan vain varmuuden vuoksi. Jugga on hyvää, samoin keksit hillon kanssa, tekstasin jo eilen kun oli niin puutostautinen olo ,D Ei, Herkku ei ollut itse ilahduttamassa muorin silmiä. Täytyy käydä loppuviikosta uudelleen. Ei, ei Herkun takia, ihan muissa hajatelmissa.
Ja jospa sitten pieni mainospala paristakin asiasta eli linkki SusuPetalin Keskiäkäisiä hajatelmia –kirjan arvosteluun sun muuta tärkeää löytyy täältä. Hankkikaa omanne, ennen kuin ehtivät loppua *pelottelee*. Se on joku juhlakin tulossa, kertovatten... Minä mitään siitä juhlasta, mutta kirja on helkkarin hyvä!
Lisäksi toimintaa kaipaavat voisivat poiketa taas testauttamassa tietonsa uusimmassa JukeQuizissa, tämä kävi jo ;D Ei ole paha, ihan kivat kyssät oli Jary laatinut oman härdellinsä keskellä *virnuaa*!
Ja vielä kommentti tähän, että ei ole ainakaan Polkalle yhtään mitään tarjottu, ei edes lämmintä kättä saati sitten jotakin muuta tästä lokittamisesta, prle! Ja jos tarjottaisiin, en olisi varma mitä tekisin – nih kerta! *kade*
Uaaaaah, jospa sitten niitä pinoja purkamaan Varastolle, grrrrrrrrrrrr.
Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mami heittäytyki pahapäiseks, mun pitäis syädä tommost kanajudekaa. En syä! Enkä varpist syä. Syäköö itte. Jätän tohon, on sen joskus pakko antaa jotai muutaskii. Donarii tai jotai, tai parempaa kissimuanaa. Mitäs osti taas tommost, eiks se muka muista. No oikeest se mitää muista, mist mä diggaa. Must tuntuu, etei se muista, mist se itekkää diggaa. Jotai tual on silläkii syämät *tsihih*, iha varpist on. Vai meinaaks se taas jömmat sen omiiki ruakii. Omituine ratekia noitte muanie kans, mun ja sen omienkii meinate. Jemmaa ja jemmaa. Mä oon sitä miält, ett heekkui kaikki ja syädää heti pois, nih kerta. Nyt oon kyll vähä vihaskana... Muute toi foto, mä oon just kans tommone, mä vihaan aamui. Oikeestaa mä piristyn vast tosi myähää illall, siiheks asti mä voin goisii vaiks kui – ja mamii ketuttaa seki *kollivirn* >o<
Kliffaa daagii, mamill ei!
Vincent, kronkeli kuin mikäkin hienohelmusneitikissinka!
Päivän slogan: Nälkä lähtee naidessa, jano töitä tehdessä. Mutta miten lähtisikään väsymys?
Päivän biisi: Tell All The People
Luettua: Jussi Pekkarinen – Konsulinkyydillä kotiin. Odotin vähän hauskempaa irtiottoa, mutta tämä on aika asiapitoinen kirja siitä, mitä konsulinkyyti on ollut ja on edelleen. Sattumuksia ja tapahtumia, anekdootteja, tosiasioita jne. Ei paha, mutta ei nyt mikään hirveän suuri lukuelämyskään. Enempi sellaista tietopuolista tavaraa, joskin suht kiinnostavaa. Suositellaan ehkä muillekin kuin UM:n sisäpiirin käyttöön *virn*.
JA VARMASTI LAITAN MAIHARIT, NIH KERTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti