WELHOTARMAINEN JUHLAPÄIVÄ

Tänään se on, Welhottaren juhla, Talvipäivänseisaus! Sitäkin voisi viettää monella tapaa, tänään jääköön viettämättä. Ehkä keitän iltakaffet, sytyttelen kynttilöitä ja syön jotakin pientä herkkuva. Seisausta kuitenkin itsekullekin! 

Jos suoraan sanon, ketuillensa meni eilinen päivä. En saanut yöllä nukuttua, vähän uinahdin päivällä ja näin vain painijaisia, töistä ja vanhoista töistä. En ymmärrä, ehkä tuo The Virka kuitenkin jossakin kaihertaa alitajuntaa... ehkä. En myönnä mitään, tietenkään, minä ikinä semmoista tee. Mutta siis kehnosti nukuttu ja itketty herätessä – ei mukava! En sitten saanut mitään aikaan, tein vain kuoripottuja, vihannespataa ja ragunaporganoita, njam. Riitti myös evääksi asti. Pakkoruisku oli yäks, kylmyys nimittäin väheni ulkona, mutta alkoi samalla tunkea takaisin sisään =E Argh, palelsi ja väsytti taas koko päivän. Minä vain yritän vielä jaksaa nämä kolme työpäivää ennen vapaita. En minä muuta. 

Taksot on tellitty, niitäkin aikoja pitänee muutella, mutta perussetti on siis valmis ja vahvistettu. Sain muuten viikolla uuden päätöksenkin fattasta, että matkat myös ensi vuodeksi on myönnetty. Sama määrä kuin ennenkin eli korkeintaan kaksi matkaa päivässä, työn ja kodin välille, enintään 22 kpl/kk. Uusi kortti myös, joka otetaan käyttöön vuoden vaiheessa ja toivottavasti toimii myös. Ette muuten usko, lauantaina noutotakso Malmilta oli 15 min etuajassa ja kuski tuli noutamaan sisältä asti =O No, tuttu kuljettaja, mutta silti – olin melko ihmeissäni ja ymmärsinkin kiitellä häntä asiasta. On se kaikkien etu, jos kuljettaja on ajoissa sekä ystävällinen, silloin minäkin olen kiltti, kiva ja mukava. Muutoin en takaa yhtään, mitä suustani päästän. Minä nimittäin olen aina etuajassa, periaatteessa, koska odotan taksoilta täsmällisyyttä, on minun myös oltava silloin itse täsmällinen, eikö?! 

Juu, nyt ei enää olen niiiiiin pakkanen ulkona, mutta tuo lumi! Se tarkoittaa sitä, että taksot ovat jälleen myöhässä ja pahimmassa tapauksessa Welhottaren on pungerrettava läpi hankien isolle tielle. Jos nimittäin pihatietä ei ole aurattu, koppiauto ei tähän pääse. Ja se pungertaminen on koiville yhtä hlvttiä, sanon suoraan. Jonkun kerran senkin olen joutunut tekemään ja kärsinyt sitten koko viikon. Yksi kunnon nilkan lenahtaminen, väärä kääntäminen tms. voi aiheuttaa viikon-parin säryn ja turvotuksen. Että taas ollaan hiinä-ja-hiinä mihin aamulla energia menee. Uskokaatten tahi älkää, aamut ovat usein niin jännittäviä, että tärisyttää ja pelottaa: tuleeko auto, jos tulee, kuka on ajossa, pitääkö neuvoa vaiko eikö, pääseekö kunnolla edes Varaston sivuovelle, onko liian kylmä, liikaa lunta jne. *huoh* 

No niin, Varastolle tästä taas. Odotettavissa vain kiireellisiä tai erittäin kiireettömiä, mutta pitkäveteisiä asioita ,D Ei haittaa, kai nämä päivät tässä jotenkin menevät. Muistaakseni kolme vajaata työviikkoa tässä tulee, ihan kiva. Minä tykkään kovasti vajaista viikkosista ,D Lopun lomanikin olen sijoitellut sinne ja tänne, päivän-pari, yksi koko viikon sessio helmikuulle – silloin, kun kukaan muu ei enää tai vielä lomaile eli aivan helmikuun alkuun. Minä odotan! 

Jos nyt joku muukin kirjallisuutta seurailee, Tiiliskivi-palkintoehdokkaat on julkistettu.  Ja kas vaan, suosikkikirjailijani (siis eräs heistä) Emma Juslin on hyvissä asemissa. Soisin kovasti leidille tämän palkinnon, romaanit ovat olleet uskomattoman monipuolisia ja kielellistä sompailua ja vimpailua täynnänsä. Juslin kirjoittaa ruotsiksi, kirjat käännetään samantien suomeksi ja ne ilmestyvät yhtä aikaa. Ilo sinänsä, käännöksetkin ovat olleet erinomaisia, viimeisessä pientä horjuntaa, mutta aika ymmärrettävistä syistä. Suosittelen, käykäähän Kirjavinkeissä  ja lukekaa arvostelut, lukekaa toki myös kirjat! Minä olen kovasti ilokas hänen puolestaan jo tästä ehdokkuudesta. Ihan parasta nuorta suomenruotsalaista proosaa tällä hetkellä! 

Ja sitten parvekkeelle, vitamiinit ja nikotiinit, ziitos...

----------------------------------- 

 

Purrrrrrviska, kameraden! Mä en tajuu, mä oon hei vaan goisinu eilenkii. Ku mamiska oli kerta himas, oli nii mukava goisii sen kaa toss sänkys, ko sänkyki oli ihan sekosiki eikä se laittanu siihe mitää virityksii. Son mun miälest ihan parast! Ja mä sain kanaheekkuu, kissikaakkei ja kaikkee. Mitää kunno safkaa se ei duunannu, mutt kyll noi mulle kelpas ihan hyvi. Ja sitt mä vaan ootan, ku toi sano, ett sill on koht taas lisää vapait päivii. Ja se laitto fisuliinii pakkasee, montaa erilaist. Ett sitt me oikee lojutaa ja syädää vaa fisuu kaikki vapaat *kollivirn*. Aatelkaa, mitkä kissinpäivät semmoset ois! Muute ei mitää, vähä oon kävässy parsill, mun miälest siälä on viäläkii galsa ja semmost niinku kosteet. Toi ei laittanu kynttelii sinne lyhtyy, ku se ei oo himass päivisii. Vois se olla siälä, mä vahtisin – mä oon hurrrrjan hyvä vahtikissi. Ai nii, nyt pitääki kiittää Reetii, Viiksivallujen kalenteri 2010 tuli meill ainaskii tosi nätist ja mami rinttaa mulle sen röissä, ku siälä saa vissii sen paremmi tehtyy. Tosi hiano siit tuli, hei, kiitti äldest ja kaikki gimmat, heti ettii se käsiin, ett voitte ihailla meit kaikkii kollei ainaskii! >o< Täss mä otan vähä tirsoi vaihteeks... tän mami otti eile illall.

 

Kliffaa viiko alkuu!

---------------------------------- 

Vincent, ei vain viikon alkua vaan myös Talvipäivänseisausta! 

Päivän slogan: Tästä lähtien elämme vain valoa kohden, toivottavasti... 

Päivän biisi: Druid 

Luettua: Dan Brown – Kadonnut symboli, just, se uusi Tavinskikoorin kopio, tarttui pikalainoista mukaan - en olisi tästä  maksanut edes varausmaksua. Ähh, tylsää saman aiheen variaatiota kuin aikaisemminkin. Ei innosta meikäläistä, vaikka tiedän, että tämä on taas niitä kirjoja, jotka myyvät. Vapaamuurareita, koodeja, symboleja, hulluja... argh.  Kundi tahkoaa rahaa yhdellä idealla, no joo, en ole iloinen. Pidän enemmän hyvistä kirjoista. Tätä en siis suosittele kuin Tavinskin rakastajille kakkoskirjaksi, pitäkää hyvänänne, jäks!

 

HYVÄÄ TALVIPÄIVÄNSEISAUSTA KAIKILLE – NYT KOHTI VALOA!

LIIAN KYLMÄ, LIIAN VÄSYNYT, LIIAN KIPEÄ - KAIKKEEN!

 

Jos joku kysyy, mitä vikaa on Suomen talvessa, minä voin kertoa hyvin monta asiaa! Juu, olkaa vaan eri mieltä, mutta tämä on itsestään pärsheestä; lunta, kylmää, tuulta, särkyä, kovaa juilimista, argh. Inhottaa kun vaatteita pitää olla niin paljon, että hätinään pystyy istumaan ja kävelemään jonkun askelen – kuin tönkkösuolattu muikku. Kissakaan ei tykkää, vain käväisee parvekkeella ja äkkiä sisään. Ei, tämä ei ole mukavaa! Kaunista se voi olla, jos saa olla sisällä tai on suhtkoht terve pystyäkseen liikkumaan liukkaasti. 

Pohjustusta sille, että olen hereillä ja kello on 1.20. Sain vaivoin kaikkien mömelöiden avulla nukuttua erittäin kehnoa unta n. 3 h. En ymmärrä, mikä on vialla. Paitsi ainaiset säryt ovat kovempia nyt kylmällä kelillä. Ketuttaa, olisin mieluusti nukkunut nyt, kun siihen on se lähes ainoa mahdollisuus taas moneen päivään. Eilinenkin meni ihan ilman päikkäreitä – uskokaa pois, oli niin paljon tekemistä. 

Belgarionin kanssa puskimme Malmilla läpi kirjaston ja kaupat, onneksi tuossa aamusta ei ole vielä aivan älyttömästi väkeä liikkeellä. Siinä eräs syy, miksi minä mieluummin liikun aamuisin. Inhoan väkijoukkoja ja jonotusta, no silti sitäkin tuli harrastettua vähäsen. Raahasimme monta kassia kotoon, suuri osa kissatavaraa, mukana paljon vihanneksia ja vähän fisua. Ihanhan tuo hyvältä näyttää ja Belgarion lupasi vielä avustaa viikolla, jos tarpeen. Lounaaksi paistoin lohta, tein lohkopottuja uunissa sekä jugurttikastiketta – njam. Oli muuten hyvää, kämppä tosin haisee fisulle vielä pitkään... Jälkkäriksi mansikkakakkua Serkuista, tai ei siinä sitä kakkua (eli keksiä pohjalla) ollut paljoakaan, enempi ananiasta, mansikkaa, kermavaahtoa sekä smetanaa. Lautaselle laitettuna tämä kakku on normileivaria vähän isompi, ihan vain ilmoan, että en ole sentään suuruudenhullu! Belgarion sai lähtiessään mukaansa pienen herkkukassin sekä j-lahjan eli risteilylahjakortin Stokholmiin, itse en pääse eikä oikein huvitakaan. Mutta jos hän ja hänen kaverinsa vaikka innostuisivat – ilmainen matka 2 – 4 hengelle, näitähän aina saa. Lupasi miettiä tykönänsä ja jo vähän innostuikin. Lisäksi hänen mukaansa lähti lainaksi omista ainoista j-lahjoistani yksi Travenin kirja ,D Pikaisesti hänkin innostui, kun kerroin taustoja ym. Että näin ne kirjat tiesivät paikkansa! 

Illemmalla innostuin ja imureerasin pikaisesti sekä pyöritin ison koneellisen pyykkiä. Melkein jätin ne tälle päivälle, mutta kuvittelin, että saan nukkua pitkään sekä pitkin päivää, hmph. Ei se taaskaan siltä tunnu. Jää vain viherviitakon hoitoa sekä ruokahommia, jotain pitää keksiä myös eväkseksi. Vielä kolme työpäivää, argh. Huominen lienee vielä melko kiireinen, Upo on itse paikalla ja se vaikuttaa tiettyihin asioihin. Mutta sitten.... jospa voisi pitää pari tuntia vapaatakin jonakin päivänä, ylitunteja riittäisi vielä vaan. Muutenkin työhuone kaipaisi juuri nyt järjestelevää ja kopieeraavaa kättä. No, ans kattoo, se on ensi viikon murheita! 

Murheita kyllä aiheutuu viikon kauppa- ja kirjastopolitiikasta. Jonakin päivänä on pakko käväistä palauttamassa pikalainat sekä mahd. postissa ja kaupassa. Näitä ei voi jättää 23. tai 24. päivälle. Eli on varmaan pakko ottaa jo tiistaiksi iltakävely, voihan mähnä. Koipiset eivät ole toipuneet vielä viime viikostakaan. Epistä järjestää nuo vapaat tuohon malliin! Haittaa normi-ihmisten toimintoja pahasti. 

Ai niin, Hörhökin soitti. Pikapuhelu siinä ratikkaa odotellessa, oli menossa Töölön sairaalaan paikkauttamaan kättään. Pahalta kuulosti, oli telonut itsensä rullaportaissa ja mainosti sormen roikkuvan irrallaan. Mitään ei ole sen jälkeen kuulunut eli mies on joko paikattu ja poistettu saiskusta tai sitten ongelma on ollut isompi ja hän on sisällä. Toisaalta, silloin hän olisi varmaan soittanut uudelleen. Täytynee tänään tekstata, ihan uteliaisuuden vuoksi. Hörhölle kun aina myös sattuu ja tapahtuu. 

Jahas, jokos sitä kehtaisi keitellä aamukaffet – hjuu, oikein vaffat, voisi sitten painua uusiounille, jos en jaksa päivitystä loppuun. Mutta nyt kaffetta ja kärsättyä ruisleipää =D Höh, yritin uusiounia, lueskelin ja sainkin pienen pätkän horrosunta, painijaissellaista, kiusaamista ja muuta inhottavaa. Ei kannattanut siis, tuli vain paha olo ja itketys. Grr.

-------------------------------------- 

 

Purrrrrrrve, kaiffat! Heheh, mull olikii taas eilen kissinpäivät. Aamupalaks tuli iha inisemätt donarii, oikee iso kasa. Ja sitt mä sain älden ison kasan kissinmuanaa, raksui, kissikaakkii, purui ja vaiks mitä. Ihan kaikkee ja tosi paljo. Kyll Poika osaa, aina ku mulle haetaa muanaa, nii ni Poika on mukan ja kantaa sen. Mä oon ihan varma, ett möhkö ei tois kaikkee kummiskaa. Poika, mmmmm, mä pakastan sitä, Mä ahtauduin taas sen kaa samall soffall, tota, tsori, jäi vähä kaavoi, tai vähä, oikeestaa semmone kasa. Onneks Poika ei koskaa sano mitää, se siivoo ittesä vast ulkon. Eikä ala harjattaa mua, niinku toi yks ain yrittää. Mä oon kuulemma taas koinsyämä näköne! Enkä oo, ku karvatupsukat vaa irtoilee. Eikä niit kukaa muute hokais, mutt ku meill on tommone matto, miss kaikki näkyy, nih kerta. Ei oo sillo mun vika. Mä en muute kans tykkää talvest, hätinää voi käydä ulkon ja mä haluunki, mutt ain siälä on tosi galsa. Tassunkat ja nenu jäätyy iha kokonaa – en oo kyll pitkää. Käyn vaa ja heti takasi, mami vähä kränää siitäki. Mutt sitäki kyll paleltaa, mä tiärän. Ei se oo ottanu fotoikaa, ku kert mä oon tämmöse näköne, vissii. Tai ei oo vaa jaksunu tai ehtiny, vähäks se eilenki taas höösäs jotai, vaiks oli muka vapaall. Nyt se sano, ett ei oo mont tyäpäivää ja sitt saadaa olla taas kaksistee, mmm. Hyvä. Joo, tommose kuva se jostai keksiny sitt, olkoo!

 

Kliffaa söndaagii kuiteskii kaikill sisätiloiss!

--------------------------------------- 

Vincent, meillä kaikilla on kylmä... 

Päivän slogan: Hankien alta löytyy varmasti jäätyneitä kastematoja! 

Päivän biisi: Savua Laatokalla (Smoke On The Water) 

Luettua: Stephanie Meyer – Aamunkoi, öhh, tuota, vampyyrihömppää. Ei tätä muuksi voi laskea, rhomadikkaa, dharmatiikkaa, sheksiä ja sen semmoista. Tiiliskivi, jota oli huvittava lukea. Ei pärjää oikeille vampyyyritarinoille yhtään! Suositellaan vain hömpän kavereille, ei kauhua, ei pelkoa, ei mitään vaikuttavaa, hmph. Käy sellaiseksi kirjaksi, kun muuta luettavaa ei ole eli aloitin tämän, kun kirjat olivat jo hyvin vähissä...

TÄNÄÄN TURKKI JA MAIHARIT LEPUUTTAVAT... 

 

PAKETTI-, THE VIRKA- JA MUUTA SEKOISTA RAPOTUSTA

Welhotar on edelleen väsynyt, niin ja kylmissään. Tämä ei ole reilua, ei missään muodossa. Tahtoo lämpimän sohjotalven, ilman j:a ja sen semmoista, taviseloa, ziitos. Eilen simahdin kotiin tultua melkein suoraan tunniksi unille, ei voi mitään. Väsy on kova, mikään ei auta. Luin jonkun aikaa ja yöunetkin venyivät ainakin 6 h:iin =O Kun ei annetta ihmisen edes nukkua, nih! Teetetään vain töitä hirveästi ja kiusataan lukemisella ja muulla loppuaika. 

Tiedän, tiedän – te odotatte rapoa paketista! No kerronhan minä: iso ja hieno paketti tulikin ja jonotin sitä t o s i  nopeassa *huoh, huoh-huoh* postissa pitkään ja hartaasti. Äkkiä kotiin, vaatteet narikkaan ja narauttamaan paketti auki! Jesh – ystävä muisti minua ihan pakatuilla lahjoilla *hirnuvirnu* ja kortilla ,D Juu, paketit paljastuivat kirjoiksi eli hiukkasen vaan himoitsemiani B. Travenin  kirjoja eräänä tiettynä painoksena. Jep, jep, kyllä hamsteri toisen tuntee ;D Kirjat pääsevät paraatihyllyyn heti, kun taas vähän siivoilen ja järjestelen paikkoja. Minä kiittelen kovasti ja olen ilokas – nämä olivat taatusti minun ainoat tämänvuotiset joululahjani... Että sillä mielellä. Vaivaa oli nähty ja arvostan kovasti muutenkin eli julkinen ziitos. 

Ja  toinen rapotuksen aihe, jota odotitte, on tietysti The Virka.  Hakuaika siis loppui eilen, talosta sitä haki tod.näk. 5 henkilöä (tieto n. klo 13 tienoolla) sekä usea ulkopuolinen. Eli eipä hätiä mitiä, kunhan vain muistutan kaikille, että olen määräaikainen. Ja mikäli tähän valitaan talon sisältä joku, jolla jo ennestään on The Virka, jää se sitten täyttämättä jne. Eli tällainen järjestelmä pyörittää myös itse itseään, jos valinnassa näin käy. Aikataulusta en tiedä yhtään, tod.näk. päätös tulee vasta siten, että alku on 1.2. tai 1.3. lähtien. En suuremmin ole asiaa sitten penkonutkaan, en näe sitä nyt niin kiihkeästi tavoiteltavaksi. Että odottelemme ja minä taas lisärapotan, kun kuulen lisää tai jotakin tapahtuu. 

Eilen oli iltapäivällä  Varaston torttu- ja piparikaffet, kävin noutamassa vuoden ainoan joulutorttuni jo etukäteen. Outoa, eivät nuo tuolla ymmärtäneet mitään piparihuumorista.... vai ovatko liian pitsiniskoja tai kermaperseitä siihen. Nuoriso jaksoi kyllä tupakalla hekottaa omalle käkätykselleni asiasta. Mutta siis, illalla oli jo aika kaivaa silakkapiffiä pakkasesta ja tehdä pari herkkuleipää niistä. Ei maistu makea enää, sano. Minä ainakin olen jo kiintiöni kaikesta syönyt ja mitään en enää tahdo, siis makeista herkkusista. Kun en nyt oikein noita torttujakaan osaa arvostaa. Silakkapiffileivät olivat äärihyviä, btw. 

Ja sitten pitäisi roudausreissulle. Minulla on kymmenkunta varausta kirjastosta tulossa ja tuossa pieni käsijömma jo vapaita varten. Sitä tarvitaan, kun kyyditkin ovat vähän tiukalla. Lisäksi pitäisi laatia kauppalistaa ja kaikenlaista, argh. Ei millään jaksaisi eikä huvittaisi. Ajattelin tänään ostaa vähän lohta, paistaa osan lounaaksi meille ja graavata osan pakkaseen valmiiksi. Sitten pitäisi kai jotakin muutakin, äähhh, en jaksa ajatella. Olkoon. Kissalle on ostettava iso kasa ruokaa ja raksuja sekä puruja – sitä ei ehdottomasti saa unohtaa. Muun voi vielä antaa itselleen anteeksi, koska siitä kärsii vain itse, mutta ei kissatavaroita! Nih kerta. On vähän ankea aamu, kaffetta vain yhteen isoon kupilliseen, maito oli pilaantunut (juon maitoa vain tipan aamukaffen kanssa), kaikki on loppu, argh - tietää hirmuista tavaramäärää!

Juu, minä menen nyt vitamiini- ja tupakkatauolle, ne ikäänkuin reilusti kompensoivat toisensa ,D 

-------------------------------------- 

 

Purrrrrrrrrrve, kavrut! Heheheh, arvatkaas onks mull ollu heekkui?! Möhkö ku oli laskenu ruakapussien määrä väärin, just, semmone se on. No eile se joutu antaa mulle illall koko paketi mjunuaisii ja nyt aamupalaks mä sain donarii, hei aatelkaa. Sitt se vähä manas, ett ostaa koko laatiko sitä kanajudekaa mulle, ettei heti loppu. Emmä vaa oo yhtää pahoillaa, ett se loppu *tsihih* - onneks toll on jotai kummallisii jemmoi aina, ett mä saan muanaa vaiks mitä tapahtuis. On se semmome mami, hjuu. Ja sitt mä eile muute simahdi soffal, ku olin syäny ne kaikki mjunuaiset – nii hyvei, nii paljo, nii piäni kissi >o< Ett goisimiseks se meni, mutt goisi toiki aika aikasee, meinaa. Yäll yriti vähä herätellä sitä. nii ni se vaa sano rumast ja veti peittoo päällee. Menin sitt sänkyy sen jalkoihi ja goisin siin. Piti vaa muistuttaa, ett tyhjää lodjun, mutt mä hiffasin, ett se tyhjää sen heti aamust ain, ku se menee sinne kylppärii ite – ei se siädä sitä haisuu siin viäres, meinaa. Tommose foto mä laiton tohon, mä ootan nyt vaa. Poika, Reppu ja sen Miniläppäri on tuloss ja toi on meinannu laittaa jotai hyvei ruakii, jeee.

Kliffaa viikendii hei kaikill, mamilkii ja Pojall ainaski!

------------------------------- 

Kiitos Vincent, olen ilokas, että herkut sopivat kissiherralle! 

Päivän slogan: Pessimistisessä mielessäni ylihuomenna on maanantai ja työpäivä... 

Päivän biisi: I Hate Christmas  

Luettua: Nora Roberts – Keskipäivän polte, tiiliskivihömppää kohtuullisella juonella tällä kertaa eli kälmiä touhua panttivankineuvottelijan ympärillä, rikoksia ja vaanimista sekä jännitystä muutoinkin riittää. Lukeehan tämän, sängyssä ja reissussa, ei juuri muutoin. Suositellaan vain hömpän kavereille...

JA REISSULLE KARHUTURKISSA SEKÄ MAIHAREISSA, NIH! 

RANKAN TYÖVIIKON LOPPUPINGERRYS

Minä mitään ruokaa enää vapaita varten tarvitse, hitsi vieköön. Joka ikinen päivä on Varastolla ollut jotakin herkkua; pipareita, suklaata, lisää suklaata, erilaista suklaata, vihreitä kuulia, eilen mähnäpullaa, pipareita ja kolmea plaatua suklaata – jäks. Yritä siinä sitten olla kohtuullinen, onneksi on syöjiäkin ja muu väkikin käy pöydästä rohmuamassa osansa... Mutta suklaata en ole ostanut, siis no tuota, ihan vähän ja jo aikoja sitten. Se jömmasuklaa, juu nou. Mutta siis muuten en! Lisäksi me rotat ja Upo saimme eilen joulukukat muulta porukalta. Ihan kiva, ei mitään kruusailua. Pieni nätti ruukku, jossa monen monta pientä tulppaania (tottakai punaisia) vasta tuloillaan, ei edes nupeleita näy. Ja kiitokset hyvästä työstä *hehheheh*. No, kyllä sen ihan mielellään otti vastaan. Meistähän kukaan ei mitään lahjuksia mistään saa, eikä talo lahjo kuin uudella keskusyksiköllä, jotka asennetaan vasta tammikuussa. Omansa voisi hakea jo pinosta ja itse asennella, jos huvittaisi (no joo – ei ilman lupia). 

Hain sitten The Virkaa eilen, kun minua jälleen painostettiin toiselta taholta. Lähinnä maininnalla, että moni muukin on määräaikaisena. Että olisi suotavaa vaikka vain näön vuoksi kaikkien määräaikaisten hakea tätä paikkaa, että asia taas huomattaisiin. Juu, kuulin, että eräskin on ollut useamman vuoden lyhyillä määräyksillä. Joten laitoin sähköisen hakemuksen ilman mitään liitteitä ja veeceetä ,D Merkitsin vain koulutus ja entiset työpaikat -kohtiin: kts. koulutuskortti, kts. nimikirja. Se saa luvan riittää, jos ei riitä, olkoon. En edes kehunut itseäni, voitteko uskoa?! 

Muuten oli aika rauhaisa päivä, mutta jälleen pari kiireellistä, erittäin kiireellistä oikea asiaa, jotka on tänään hoidettava loppuun. Eilen ei enää voinut, posti oli jo lähdössä. Joten ne ovat tänään heti työn alla aamusta ja varmaan muutakin. Osa väestä jäi jo eilen lomalle, suuri osa tänään ja loputkin ensi viikolla. Naapuriosaston päällyshenkilö kävi vielä varmistamassa, että olen välipäivät paikalla lomittamassa heikäläisten kahta (2) rottaa, jotka ovat yhtä aikaa lomalla =o Häntä kovasti huvitti syksyinen kommenttini, että vihaan j:a ja varmasti olen töissä kaikki mahdolliset  päivät. Sielläkin tehdään nyt kiireellä vanhoja alta pois, joten toivon mukaan ei tule paljon lisätöitä meille. Mutta pidän luvatun ja sovitun, kuten oikein on. 

Muuten näkyvät kaikki touhuavan j-valmisteluja – paitsi minä! Käks – en tee mitään, en aiokaan tehdä mitään. Paitsi itselleni ja Belgarionille parempaa ruokaa: fisuja, sienisalaattia, täytettyjä kananhävyttömiä (eguja siis!) ja semmoista muuta mukavaa. Pipari-homejuustonökkösiä teen myös itselleni, Belga ei niistä välitä – hän haluaa syödä piparit taikinana ja sen hän saa! Että sellaista.

J-kinkkuasioista puheenollen - keksin ratkaisun raatiota kuunnellessa: se on MUOVIKINKKU. Toimii kuten muovikuusi eli viedään jemmaan aina j:n jälkeen. Hieno ideo! Ei lihota, ei aiheuta kärsimystä elukoille, ei tuo kamalaa haisua, ei ole pakko syödä jatkuvasti jne. Niiiin paljon hyviä puolia, että ostan heti ,D Ajatelkaas nyt *käkättää ääneen*! Iskekää siis sinkku pöytään – mummo sanoi aina sinkku =DD 

Kirjoja on haettava huomenna roudauksen tiimoilta ja ehkä Belga suostuu käymään vielä kirjastossa ensi viikolla. Minähän en 23. päivä pistä nokkaanikaan kauppaan. Ehkä sitten aattoaamuna, jos jotakin puuttuu. Kirjoja... niin... en minä mitään tiedä, mutta jokin outo postijuttu on tänään myös hoidettava. Minulle on tulossa omituinen sekä kummallinen paketto, jonka väitetään sisältävän Mätön ja Töpön levyjä *grrr*. Minä tulen välittömästi rapoamaan asiasta, kun vääryys on kuitattu ja vastaanotettu ;D 

Oli muuten eilen taas Welhotar väsy ja raihnainen. Pakkoruiskun jälkeen nukkumaan ja lämmittelemään sänkyyn tunniksi, ai että teki hyvää! Josta tuli oudosti mieleen, että Hakiksen hallin vanhin vaatekauppa siellä yläkerrassa myy kerrassaan fantastisia fjanelliyöpaitoja, aitoa vanhanaikaista fjanellikangasta – mutta paidan malli on miesten eli suora loihkana, eikä siten sovi Welhottarelle ollenkaan. Kirous ja kateus!!! Mutta jos jotakuta kiinnostaa, käykääs katsomassa. Fiini on ;D 

Tämäkin on fiini ja menee ulos taukoilemaan ja palelemaan.

----------------------------------

 

Purrrrrrve, kaiffat! Siis ei taaskaa mitää heekkuu irronnu ja toi sano, ett mun safkatki on loppu nyt. Just nyt! Hei, mitä mä syän, mä saan safkaa sitt vast huamenn? Miks on laskettu vääri? Miks mua pidetää näläss? Ai nii, mä saanki donarii ja mjunuaisii, tsihih, oikeet heekkui. Enhän mä muistanu, ku mä jo vähä hualestusi, ku viimene pussi meni just mun kuppii. Möhkö kattokaas liikku taas, joo. Toi se jotai vihreit kukkeleitkii, harmi, ettei ne oo niit ku mä söin hyväll halull viimeks. Ne oli hajusinttei, fisui niinku, sinttei kattokaas. Mä söin heti tuareen melkee kaikki kukkelit, vaiks parempii ne oli sitt, ku ne vähä kuivu. Kaikki meni, mä oon tehokas tommosiss asioiss. No nii, siis noit ei sitt vissii voikkaa syädä, epist. Mull pitää ostaa oma hajusintti sitt *möks*! No nyt se on kummiskii fotannu taas jotai, ku mä kiäriskeli toss matoll. Gimmat, huhuu, tulkaa tsiigaa, tääll on viikonlopun komistus >o<

 

Nii, ett kliffaa viikendi alkuu mun kans kaikill!

---------------------------------- 

Vincent, mikä itseluottamus – tuota voi vain kadehtia. 

Päivän slogan: Odotan viikonloppua ja jo ylihuomenna se on ohi! 

Päivän biisi: Työ  

Luettua: Patricia A. McKillip – Serren metsissä, satu aikuisille, omalaatuinen fantasiatarina, joka polveilee merkillisesti unen ja valveen rajamailla. Tämä piti kovasti ja suosittaa kaikille fantasian kavereille, linksusta lisää! Jussi Wahlgren – Kaikki tämä rakkaus, nimen perusteella odotin jotain hömppää, mutta ylläri, tämä oli kelpoisa avioliitto- ja erotarina, sivuten 70-lukua, taidetta, ihmisten välisiä outoja kytköksiä ja tapahtumia jotka johtavat erilaisiin seurauksiin. Suosittelen, parempaa kuin luulin ja ajankuvaus erinomaisen miellyttävää...

 

KYLMÄSSÄ KULJETAAN EDELLEENKIN – JA TAKSOT MYÖHÄSSÄ!

TEHOKAS JA KIPEÄ, SE ON TEHO-POLGA!

Ai että, kyllä taas tunsin itseni niin helkatin tehokkaaksi (ja siis ylityöllistetyksi) eilen Varastolla. Täsmällisesti laskien olin kustannuspaikalla 8 h 20 min. Ruokataukoa sen verran, että lämmitin eväkseni ja söin ne. Keitin kaffet, jätin tippumaan ja tein töitä,  hain mukillisen kaffetta ja join sen töitä tehdessäni. Pari kertaa ehdin ihan kuuselle asti, jonkun kerran tupakalle. Hemmetinmoinen kiirus ja härdelli. Yritä siinä pitää mielessä kahden seuraavan viikon hommia, päiviä ja läsnäoloja sekä muuta mukavaa. Mutta selvisin, minä kyllä selvisin... *phuuuuuuuuuuuuh*, pakko. 

Karkasin sen verran ajoissa, että ehdin poiketa Serkuissa. Sain tarvitsemani appeet, vuoronvaihto oli käynnissä ja paljon asiakkaita, joten en jäänyt edes juorulle. Se kostautui. Palmian kosto on karmea, Matkapalvelukeskus myöhästyi 17 min, joka käytännössä tarkoitti sitä, että minä odotin ulkona jäätyneenä tönkkönä puoli tuntia. Ihan kiva hei! Sitten tulee Taukki Takatukka, joka rouvittelee säälivällä äänellä. Kerroin jäätävän kylmästi, varmasti ilmaa jäätävämmin, että saan turpavyön kiinni, Malmille, pliiz. Eipä Takatukkakaan ollut puhetuulella. Heitti minut kotiin ja toivotteli sitten hyvää päivän jatkoa. Vielä hyytävämmin ilmoitin, että hyvää siitä on enää mahdoton tulla. Ei selityksiä, ei anteeksipyyntöjä – ei mitään. Eli huoletta autot voivat olla myöhässä, ei sanktioita kellekään! Kele... ja aina pakkasella, myrskyllä tai hirveällä kelillä muutoin. Kohtalo? 

No, kotona avasin oitis koneen tarkistaakseni pari meiliä. Tai siis yritin avata. Winkun prle ei käynnistynyt! Buuttasin koneen, käynnistyshärdelliä edelleen, mutta lopulta tämä alkoi toimia. Kävi jo mielessä, että pitääkö tämän kaiken muun paashan lisäksi vielä sännätä läppäriostoksille j:n alla – argh. Hermot olivat hiukkasen piukalla. No, nyt toimii, saa nähdä toimiiko illalla! *peukuttakaa* 

Vieraitakin käväisi, leidi nouti jokusen kirjan ja seurusteli hetkisen – mukava oli tavata ja toivottavasti joskus voidaan vaihtaa kuulumisia ihan ajan kanssa. Olisi kiva tutustua paremmin... vai *nolostelee*. Ja toivottavasti kirjat olivat oikeat ja mieleiset sekä siinä kunnossa kuin pitikin?! 

Sitten suoraan vääntämään intialaista kasvisjotakin. Hyvää tuli, heitin sekaan myös jämäoviilit ,D Sitä on nyt eväksenä kahtena päivänä. Kauppaan pääseekin vasta lauantaina ja silloin on varmaan pakko tehdä isompi ostoslista, voi ahneet ankeroiset sentään. Minen tykkää kauppa-asioinneista! Enkä listoista, varsinkin, jos ruokaa pitäisi ostaa pariksi viikoksi ja jotain juhlaakin muka pukkaa, ähhhh =( 

En siis ole ehtinyt hakea The Virkaa vielä, sitä on kyllä jo moni Varaston sisältä hakenut – kuulin. Tänään varmaan täytyy nipistää sen verran aikaa jostain ja laittaa sekin haku ja veesee menemään. Kerta sitä on ehdotettu... leidi ei nimittäin ole näyttäytynyt eikä soittanut. Hmph, sillekin! 

Mutta arvatkaas huviksenne, olinko illalla vähän väsähtänyt? Täh? Koivet elävät vieläkin omaa elämäänsä, nivelet särkevät ja turpoilevat, nilkat lenuavat joka suuntaan ja ovat äärikipeät. Ja Varastolla paleltaa, niin ja ulkona tietysti. Kotona nyt enää niinkään. Otin sitten vähän relaa, mutta lukeakin piti ja kissille syöttää kalaa ja kaikkea muuta tärkeää sekä ansiokasta. Niin että hänekseen se ehtoo taas meni. En minä mitään saa aikaiseksi arki-iltaisin, en todellakaan. 

Mutta nyt greippaasti vitamiinit, ulos tupakalle ja sitten lukemaan aamukirjaa ,D

------------------------------------ 

 

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, on toi omituine. Eile saanu yhtää skrivaa eikä mitää muutakaa, vähä sain donarii. No nih – mutt sitt, tyrkätää semmost oikeet mikrottimest otettuu fisuu mullekii. Tosin se itte söi siit osan ja anto mulle sitt biittei lautaselt, mutt heekkuu se oli, juu. Ja viaraski kävi, mami ei antanu mun mennä sen kassill yhtää, nappas takamuksell. Mä oisin vaa halunnu tsekkaa, ett mahdunks mä sinne ja onks siälä mulle jotai. Ei noi ihmiset tajuu sitt yhtikäs mitää ikinä! Poika tajuu, sen Reppuun  mä saan tunkee itteni vaiks ihan kokonaa, nii ni se nauraa vaa >o< Mitäs siihe sanot – mamiiiiiiiih, mä tahon mun kanajutskan, just nyt. Hirmune nälkä ja nii vähä muanaa aina annetaa. *vali-vali-mourh* Mä ala mitää. Mä vaan ootan, ett tulee viikonloppu ja kaikkee kliffaa. Nyt mä oon taas vaa goisinu päivisi. Partsill ei voi olla yhtää, mun piänet ja söpöt tassunkat jäätyy ihan klapeiks. Eikä toi oo ottanu fotoi, ku ne ois niit samoi taas: mä goisin, mä goisin toistappäi ja semmost. Nyt on sitt tommone juttu, kai sekii on ihan ök sitte...

 

 

Kliffaa torjantait kuiteskii kaikill, mamilkii! Mitäs illall syädää? 

----------------------------------- 

Vincent, utelias ja kronkeli heekkukarvatakamus ,D 

Päivän slogan: Kun on oikein tehokas ja aikaansaava työssä, sitä on kotonakin sitten... väsynyt, kipeä ja kärttyisä! 

Päivän biisi: No Milk Today 

Luettua: Juri Nummelin (toim.) – Tankki palaa! Sotanovelleja vuosilta 1940 – 1944. Lukekaa tarkemmin hyvästä linkistä ja sen sivupalkista myös. Tästä myöhemmin siellä toisaalla. Sen verran vain, että osa novelleista tuntui tutunomaiselta, osansa lienee sillä, että pentuna kuuntelin faijan & frendien jurripäisiä muisteloita. Hyvä kokoelma ja jälleen erinomainen esipuhe - valtava taustatyö tähän on tehty! Petri Salin – Toinen nainen, jännäri, jossa palkkamurhaaja kokee kaikenlaista – onnistumisen iloa, jos kohta pieniä vastoinkäymisiäkin *tsihih*. Mutta lopussa kiitos, kirjaimellisesti, seisoo (tahi istuu) ;D Oikein kälmi tarina, josta minä pidin kovasti. Tästäkin lisää toisaalla sitten myöhemmin. Petri Laine – Surunkorento, scifi-novellien jälkeen kauhunovelleja. Aika eri tasoisia, eri aikakausilta ja eri tyyleillä, ehkä ei siksi aivan hirveästi vakuuttanut minua. Silti pidin kyllä, olisin ehkä karsinut vähän valikoimaa. Ja tästäkin siellä toisaalla...

 

MENNÄÄN VAAN – TEKOKARHUTURKKI JA PUNAISET MAIHARIT RULES AGAIN!

PS: Kuuma vanhanaikainen karpalomehu, siis oikein semmoinen sokerimehu, on muuten herkkuva!!!

PPS: Lopetettaisiinko jo tuo pakkanen? Jooko? Olisi mukavampi. 

HRRR... TALVINEN MINIPAKKASPÄIVITYS

Nyt on kuulkaas niin, että minä en yksinkertaisesti pysty päivittämään! Minä hullu menin eilen illalla  suihkuun... sen jälkeen olen palellut jatkuvasti, tähän asti. Ja tätä jatkuu sitten varmaan koko päivän vielä. Töissäkin on niin kylmä, että kalamuijan hanskat tarvitsisi =I Kotona patterit sentään ovat vähän kättä lämpimämpiä... 

Ei siis mitään flunssaa eikä muuta, vain järjetöntä palelua. Täällä on kylmä enkä minä nyt pysty kirjoittamaan kerralla enempää. Töihinkin pitäisi. Joten tässä tämä päivitys, lisää huomenna. Luettu on, kissi on ruokittu.... hrrrr.... Illalla tempaisin kapallisen perunamuussia, että saisin edes unta. Eipä sekään tehonnut, edes mömelöiden kanssa. Mutta tällä se vaan on taas lähdettävä. Ulos, argh. Viekää minut mieluummin vaikka baariin – mutta kukapa Welhotarta, snif =(

Toisaalta, minun on kirjoitettava pari juttua tänä aamuna. On pakko, ihan pakko. Illalla minä en ehdi, en millään. Joten huomenna ajantasaistava reilu, kunnon postaus. 

Kävin tarkistamassa, kylmä jatkuu, yäääääh!

 

PAKKAS-POLKA VALITTAA KAIKKI VÄLLYT NISKASSA!

DELETE: PAKKANEN, SOPIIKO?

Tämä ei tykkää yhtään! Tämä on palellut koko eilisen päivän, vaikka oli runsaasti vermeitä yllä ja alla sekä joka välissä. Se nyt vaan on niin, että fibro palelee tavallista enemmän jo pienelläkin pakkasella. Saati sitten paikallaan seisten ja taksoa odotellen. Taksot tietysti pakkanen yllätti ja myöhässähän ne, prleet, olivat. Olipa kohmeisa olo kotoon tultua ja kuumaa vettä meni litra heti kättelyssä, siis kurkusta alas! Argh, tämä tällainen olisi suotavaa poistaa tahi peruuttaa mahdollisimman nopeasti, että minä en muutu oikein pahantahtoiseksi. 

Minulla nimittäin on oikeasti ongelmia pakkasella. Ensiksikin jo vuosia olen saanut päänsärkyä pakkasella, ulkona siis. Oli vaikka minkälaiset vällyt päässä, en ymmärrä. Näin vain on ja siihen ei mikään auta. Toinen juttu on se, että koivet kramppaavat aivan järjettömästi, jos joutuu seisomaan ulkona yli 5 min paikallansa. Minulla oli eilenkin kahdet lämpöiset sukat ja tilaa kengissä eli ei mitään vikaa, silti hirmuisen kipeät krampit. Lisäksi venähdytin varmaan selkäni, kun oudosti pungersin itseäni autoon – nääs paksussa tekokarhuvällyssä se on aika hankaavaa! 

Olin jo muuttua pahantahtoiseksi, The Virkaa mainosti kaikkien haettavaksi eräs leidi, häntä nyt nimeltä tai muutoinkaan mainitsematta. Siitä vaan, minä odotan ja mietin. Hiukan sitten ihmettelinkin (en toki ääneen), miksi tämä eräs leidi minua usutti hakemaan sitä. Mutta ei minulla ole kiirettä. Ei sitten yhtään. Eikä oikeastaan mitään aivan järjetöntä mielenkiintoakaan, jos aivan totta puhutaan. Mukavahan se olisi, mutta ei se minua mihinkään Onnelaan vie tai suohon syökse – saan sen tahi en. 

Muutoin käväisin eilen pidennetyllä ruokatunnilla, kun lussaa on työajanhallintajärjestelmässä runsaasti. Eli reipas vierailu Hakikseen ja Vii Voaniin – ja voi kauhistus: EI TOFUA, siis ei Tahoe Tofua ollenkaan (tulee vasta keskiviikkona!). Muita tofuja oli, otin sitten kokeeksi tavistofua, vähän kalliimpaa... hmmm...enkä nähnyt lukea tuoteselostetta. Toisaalta, nyt oli bambusuikuloita chilissä ja niitä hamstrasin heti kolme purkkia, mustapippurikastikekin oli loppu ja tandoor masalakin vetelee viimeisiään, vähän sitä ja tätä vielä lisäksi. Että kyllä minä kaikkea sain, mitä tarvitsen Talvipäivän seisatusta ajatellen ,D Hallista en sitten ostanutakaan fisua, höh. Tässähän on aikaa vaikka kuinka! Ostan joko taviskaupasta tai pistän Belgarionin lomalla ollessaan asialle, nih kerta. Hyvä reissu, ei siinä mitään. Serkuista käväisin hakemassa yhden unohtamani jutun... Herkku oli paikalla, mutta itsellä oli kiire ja hän puhelimessa, joten ei juoruilua eikä enempää ostoksia tällä kertaa. Käyn myöhemmin viikolla ihan asiaa tehden siellä uudestaan. 

Hörhökin kävi illalla ilmoittautumassa melkoisessa etukenossa. Valitteli särkyä ja sitä, ettei ollut saanut särkylääkettä. Lainasin omistani pari, että saa nukuttua ja passitin kaverin kämpilleen. Edelleen hänen on vaikea olla siellä, haluaisi mieluummin olla kavereiden luona tms. Ei jaksa kuunnella vanhojen deekujen sekoilua ja kiljun juontia, tappeluita kuvalaatikon katsomisesta ja muusta. *huoh* Ymmärränhän minä sen. Sanoin, että voi hän joskus tulla yhdeksi yöksi klaffisoffallekin, mutta kunnon on oltava parempi. En minä jaksa inttää yötä myöten, kun nukkuminen menee muutenkin hänekseen. Lähti sitten rauhassa kyllä, kun aikani selitin asiaa kaikilta kanteilta ,D Vaikeaa... 

Hrrrr, edelleen on kylmä. Pakko se on kuitenkin käväistä pika-pikaa ulkona!

---------------------------------- 

 

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, nyt mä oon sitt jo ihan varma, mikä on mun lempparikissinruaka! Mä valkkasin sen, enkä enää syä sitt mitää muuta. Turha tyrkyttää ees. Se on simppelii kanaa keleessä, siis hydelös niinku, mutt kelee kuulostaa hianommalt. Ku mä kerta oon hianompi kissikii, nih. Ett nyt sitä sitt ostetaa vaa, ainaski siihe asti ku mä kyllästyn. Sitä oisin voinu vetää vaiks pari pussii päiväs. Möhkö ei anna ku aamull pual pussii ja illall toisen pualikkaa – eiks teinki miälest se oo iha liia vähä kasvavall piänell kissill??? Mun miälest ainakii. Sitt se sano, ett syä raksui ja ota vodaa. Ja anto kissikaakkei. Hmph. Onks toi oikees vai ei, mä en nyt oikee tiijä. Mutt kupin mä kyll nualin ihan puhtaaks, nii heekkuu se oli. Sitt *tsihih* päiväks se unohti paprut klaffisoffast ja mä goisinkii siin koko päivä.Vähäks se ihmetteli! Möhkö ei muistakkaa enää mitää. Ei ees ottaa fotoi. Tämmösii vaa saa tänne ja seki on täält.    

Kliffaa tiistantait kaikill!

------------------------------------ 

Vincent, armoton karvaheekkutakamus – mielessä vain ruoka! 

Päivän slogan: Pakkanen on jonkinlainen ilmaston sairaus, paha sellainen! 

Päivän biisi: Cold As Ice 

Luettua: Jani Tapola – Punainen petos, no joo, kidnappausta, venäläisiä rikollisia, älykköpoliiseja ja aivan hemmetin kehnosti koostettu jännäri muuten, tsori. Olisi kaivannut runsaasti oikolukua ja toimituspolitiikkaa, minua närppivät nuo kirotusvihreät ihan järjettömästi, samoin ihmisten sekoittaminen toisiinsa ja yhdys sana ongelmat. En siis suosittele! Hymy Kankaanpää – Eikö rakkaus riittänyt, Avohoitoa ja osastohoitoa. Tuota noin, tarina perheestä, jonka yksi poika on hulttio, juoppo, narkkari, epäsosiaalinen jne. Myöhemmin todetaan myös psyykkisiä sairauksia, vaatien hoitoa ja muuta. Äiti kirjoittaa kirjaa ja päiväkirjaa, käy itse psykiatrilla ja alkaa myös vanhemmiten juoda. Tämä on kuitenkin niin tilitystä kuin olla ja voi, en suosittele kuin alan ammattilaisille sairauskertomuksen aiheeksi tai vertaistukea kaipaaville. Liikaa minä-minä-vika-vikaa! Tsori vaan sinnekin... toisella kerrontatekniikalla kirja olisi ollut paljon parempi, valitettavasti.

 

LISÄÄ VÄLLYJÄ – VIELÄ PALELEE!