Tänään se on, Welhottaren juhla, Talvipäivänseisaus! Sitäkin voisi viettää monella tapaa, tänään jääköön viettämättä. Ehkä keitän iltakaffet, sytyttelen kynttilöitä ja syön jotakin pientä herkkuva. Seisausta kuitenkin itsekullekin!
Jos suoraan sanon, ketuillensa meni eilinen päivä. En saanut yöllä nukuttua, vähän uinahdin päivällä ja näin vain painijaisia, töistä ja vanhoista töistä. En ymmärrä, ehkä tuo The Virka kuitenkin jossakin kaihertaa alitajuntaa... ehkä. En myönnä mitään, tietenkään, minä ikinä semmoista tee. Mutta siis kehnosti nukuttu ja itketty herätessä – ei mukava! En sitten saanut mitään aikaan, tein vain kuoripottuja, vihannespataa ja ragunaporganoita, njam. Riitti myös evääksi asti. Pakkoruisku oli yäks, kylmyys nimittäin väheni ulkona, mutta alkoi samalla tunkea takaisin sisään =E Argh, palelsi ja väsytti taas koko päivän. Minä vain yritän vielä jaksaa nämä kolme työpäivää ennen vapaita. En minä muuta.
Taksot on tellitty, niitäkin aikoja pitänee muutella, mutta perussetti on siis valmis ja vahvistettu. Sain muuten viikolla uuden päätöksenkin fattasta, että matkat myös ensi vuodeksi on myönnetty. Sama määrä kuin ennenkin eli korkeintaan kaksi matkaa päivässä, työn ja kodin välille, enintään 22 kpl/kk. Uusi kortti myös, joka otetaan käyttöön vuoden vaiheessa ja toivottavasti toimii myös. Ette muuten usko, lauantaina noutotakso Malmilta oli 15 min etuajassa ja kuski tuli noutamaan sisältä asti =O No, tuttu kuljettaja, mutta silti – olin melko ihmeissäni ja ymmärsinkin kiitellä häntä asiasta. On se kaikkien etu, jos kuljettaja on ajoissa sekä ystävällinen, silloin minäkin olen kiltti, kiva ja mukava. Muutoin en takaa yhtään, mitä suustani päästän. Minä nimittäin olen aina etuajassa, periaatteessa, koska odotan taksoilta täsmällisyyttä, on minun myös oltava silloin itse täsmällinen, eikö?!
Juu, nyt ei enää olen niiiiiin pakkanen ulkona, mutta tuo lumi! Se tarkoittaa sitä, että taksot ovat jälleen myöhässä ja pahimmassa tapauksessa Welhottaren on pungerrettava läpi hankien isolle tielle. Jos nimittäin pihatietä ei ole aurattu, koppiauto ei tähän pääse. Ja se pungertaminen on koiville yhtä hlvttiä, sanon suoraan. Jonkun kerran senkin olen joutunut tekemään ja kärsinyt sitten koko viikon. Yksi kunnon nilkan lenahtaminen, väärä kääntäminen tms. voi aiheuttaa viikon-parin säryn ja turvotuksen. Että taas ollaan hiinä-ja-hiinä mihin aamulla energia menee. Uskokaatten tahi älkää, aamut ovat usein niin jännittäviä, että tärisyttää ja pelottaa: tuleeko auto, jos tulee, kuka on ajossa, pitääkö neuvoa vaiko eikö, pääseekö kunnolla edes Varaston sivuovelle, onko liian kylmä, liikaa lunta jne. *huoh*
No niin, Varastolle tästä taas. Odotettavissa vain kiireellisiä tai erittäin kiireettömiä, mutta pitkäveteisiä asioita ,D Ei haittaa, kai nämä päivät tässä jotenkin menevät. Muistaakseni kolme vajaata työviikkoa tässä tulee, ihan kiva. Minä tykkään kovasti vajaista viikkosista ,D Lopun lomanikin olen sijoitellut sinne ja tänne, päivän-pari, yksi koko viikon sessio helmikuulle – silloin, kun kukaan muu ei enää tai vielä lomaile eli aivan helmikuun alkuun. Minä odotan!
Jos nyt joku muukin kirjallisuutta seurailee, Tiiliskivi-palkintoehdokkaat on julkistettu. Ja kas vaan, suosikkikirjailijani (siis eräs heistä) Emma Juslin on hyvissä asemissa. Soisin kovasti leidille tämän palkinnon, romaanit ovat olleet uskomattoman monipuolisia ja kielellistä sompailua ja vimpailua täynnänsä. Juslin kirjoittaa ruotsiksi, kirjat käännetään samantien suomeksi ja ne ilmestyvät yhtä aikaa. Ilo sinänsä, käännöksetkin ovat olleet erinomaisia, viimeisessä pientä horjuntaa, mutta aika ymmärrettävistä syistä. Suosittelen, käykäähän Kirjavinkeissä ja lukekaa arvostelut, lukekaa toki myös kirjat! Minä olen kovasti ilokas hänen puolestaan jo tästä ehdokkuudesta. Ihan parasta nuorta suomenruotsalaista proosaa tällä hetkellä!
Ja sitten parvekkeelle, vitamiinit ja nikotiinit, ziitos...
Purrrrrrviska, kameraden! Mä en tajuu, mä oon hei vaan goisinu eilenkii. Ku mamiska oli kerta himas, oli nii mukava goisii sen kaa toss sänkys, ko sänkyki oli ihan sekosiki eikä se laittanu siihe mitää virityksii. Son mun miälest ihan parast! Ja mä sain kanaheekkuu, kissikaakkei ja kaikkee. Mitää kunno safkaa se ei duunannu, mutt kyll noi mulle kelpas ihan hyvi. Ja sitt mä vaan ootan, ku toi sano, ett sill on koht taas lisää vapait päivii. Ja se laitto fisuliinii pakkasee, montaa erilaist. Ett sitt me oikee lojutaa ja syädää vaa fisuu kaikki vapaat *kollivirn*. Aatelkaa, mitkä kissinpäivät semmoset ois! Muute ei mitää, vähä oon kävässy parsill, mun miälest siälä on viäläkii galsa ja semmost niinku kosteet. Toi ei laittanu kynttelii sinne lyhtyy, ku se ei oo himass päivisii. Vois se olla siälä, mä vahtisin – mä oon hurrrrjan hyvä vahtikissi. Ai nii, nyt pitääki kiittää Reetii, Viiksivallujen kalenteri 2010 tuli meill ainaskii tosi nätist ja mami rinttaa mulle sen röissä, ku siälä saa vissii sen paremmi tehtyy. Tosi hiano siit tuli, hei, kiitti äldest ja kaikki gimmat, heti ettii se käsiin, ett voitte ihailla meit kaikkii kollei ainaskii! >o< Täss mä otan vähä tirsoi vaihteeks... tän mami otti eile illall.
Kliffaa viiko alkuu!
Vincent, ei vain viikon alkua vaan myös Talvipäivänseisausta!
Päivän slogan: Tästä lähtien elämme vain valoa kohden, toivottavasti...
Päivän biisi: Druid
Luettua: Dan Brown – Kadonnut symboli, just, se uusi Tavinskikoorin kopio, tarttui pikalainoista mukaan - en olisi tästä maksanut edes varausmaksua. Ähh, tylsää saman aiheen variaatiota kuin aikaisemminkin. Ei innosta meikäläistä, vaikka tiedän, että tämä on taas niitä kirjoja, jotka myyvät. Vapaamuurareita, koodeja, symboleja, hulluja... argh. Kundi tahkoaa rahaa yhdellä idealla, no joo, en ole iloinen. Pidän enemmän hyvistä kirjoista. Tätä en siis suosittele kuin Tavinskin rakastajille kakkoskirjaksi, pitäkää hyvänänne, jäks!
HYVÄÄ TALVIPÄIVÄNSEISAUSTA KAIKILLE – NYT KOHTI VALOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti