Jos joku kysyy, mitä vikaa on Suomen talvessa, minä voin kertoa hyvin monta asiaa! Juu, olkaa vaan eri mieltä, mutta tämä on itsestään pärsheestä; lunta, kylmää, tuulta, särkyä, kovaa juilimista, argh. Inhottaa kun vaatteita pitää olla niin paljon, että hätinään pystyy istumaan ja kävelemään jonkun askelen – kuin tönkkösuolattu muikku. Kissakaan ei tykkää, vain käväisee parvekkeella ja äkkiä sisään. Ei, tämä ei ole mukavaa! Kaunista se voi olla, jos saa olla sisällä tai on suhtkoht terve pystyäkseen liikkumaan liukkaasti.
Pohjustusta sille, että olen hereillä ja kello on 1.20. Sain vaivoin kaikkien mömelöiden avulla nukuttua erittäin kehnoa unta n. 3 h. En ymmärrä, mikä on vialla. Paitsi ainaiset säryt ovat kovempia nyt kylmällä kelillä. Ketuttaa, olisin mieluusti nukkunut nyt, kun siihen on se lähes ainoa mahdollisuus taas moneen päivään. Eilinenkin meni ihan ilman päikkäreitä – uskokaa pois, oli niin paljon tekemistä.
Belgarionin kanssa puskimme Malmilla läpi kirjaston ja kaupat, onneksi tuossa aamusta ei ole vielä aivan älyttömästi väkeä liikkeellä. Siinä eräs syy, miksi minä mieluummin liikun aamuisin. Inhoan väkijoukkoja ja jonotusta, no silti sitäkin tuli harrastettua vähäsen. Raahasimme monta kassia kotoon, suuri osa kissatavaraa, mukana paljon vihanneksia ja vähän fisua. Ihanhan tuo hyvältä näyttää ja Belgarion lupasi vielä avustaa viikolla, jos tarpeen. Lounaaksi paistoin lohta, tein lohkopottuja uunissa sekä jugurttikastiketta – njam. Oli muuten hyvää, kämppä tosin haisee fisulle vielä pitkään... Jälkkäriksi mansikkakakkua Serkuista, tai ei siinä sitä kakkua (eli keksiä pohjalla) ollut paljoakaan, enempi ananiasta, mansikkaa, kermavaahtoa sekä smetanaa. Lautaselle laitettuna tämä kakku on normileivaria vähän isompi, ihan vain ilmoan, että en ole sentään suuruudenhullu! Belgarion sai lähtiessään mukaansa pienen herkkukassin sekä j-lahjan eli risteilylahjakortin Stokholmiin, itse en pääse eikä oikein huvitakaan. Mutta jos hän ja hänen kaverinsa vaikka innostuisivat – ilmainen matka 2 – 4 hengelle, näitähän aina saa. Lupasi miettiä tykönänsä ja jo vähän innostuikin. Lisäksi hänen mukaansa lähti lainaksi omista ainoista j-lahjoistani yksi Travenin kirja ,D Pikaisesti hänkin innostui, kun kerroin taustoja ym. Että näin ne kirjat tiesivät paikkansa!
Illemmalla innostuin ja imureerasin pikaisesti sekä pyöritin ison koneellisen pyykkiä. Melkein jätin ne tälle päivälle, mutta kuvittelin, että saan nukkua pitkään sekä pitkin päivää, hmph. Ei se taaskaan siltä tunnu. Jää vain viherviitakon hoitoa sekä ruokahommia, jotain pitää keksiä myös eväkseksi. Vielä kolme työpäivää, argh. Huominen lienee vielä melko kiireinen, Upo on itse paikalla ja se vaikuttaa tiettyihin asioihin. Mutta sitten.... jospa voisi pitää pari tuntia vapaatakin jonakin päivänä, ylitunteja riittäisi vielä vaan. Muutenkin työhuone kaipaisi juuri nyt järjestelevää ja kopieeraavaa kättä. No, ans kattoo, se on ensi viikon murheita!
Murheita kyllä aiheutuu viikon kauppa- ja kirjastopolitiikasta. Jonakin päivänä on pakko käväistä palauttamassa pikalainat sekä mahd. postissa ja kaupassa. Näitä ei voi jättää 23. tai 24. päivälle. Eli on varmaan pakko ottaa jo tiistaiksi iltakävely, voihan mähnä. Koipiset eivät ole toipuneet vielä viime viikostakaan. Epistä järjestää nuo vapaat tuohon malliin! Haittaa normi-ihmisten toimintoja pahasti.
Ai niin, Hörhökin soitti. Pikapuhelu siinä ratikkaa odotellessa, oli menossa Töölön sairaalaan paikkauttamaan kättään. Pahalta kuulosti, oli telonut itsensä rullaportaissa ja mainosti sormen roikkuvan irrallaan. Mitään ei ole sen jälkeen kuulunut eli mies on joko paikattu ja poistettu saiskusta tai sitten ongelma on ollut isompi ja hän on sisällä. Toisaalta, silloin hän olisi varmaan soittanut uudelleen. Täytynee tänään tekstata, ihan uteliaisuuden vuoksi. Hörhölle kun aina myös sattuu ja tapahtuu.
Jahas, jokos sitä kehtaisi keitellä aamukaffet – hjuu, oikein vaffat, voisi sitten painua uusiounille, jos en jaksa päivitystä loppuun. Mutta nyt kaffetta ja kärsättyä ruisleipää =D Höh, yritin uusiounia, lueskelin ja sainkin pienen pätkän horrosunta, painijaissellaista, kiusaamista ja muuta inhottavaa. Ei kannattanut siis, tuli vain paha olo ja itketys. Grr.
Purrrrrrrve, kaiffat! Heheh, mull olikii taas eilen kissinpäivät. Aamupalaks tuli iha inisemätt donarii, oikee iso kasa. Ja sitt mä sain älden ison kasan kissinmuanaa, raksui, kissikaakkii, purui ja vaiks mitä. Ihan kaikkee ja tosi paljo. Kyll Poika osaa, aina ku mulle haetaa muanaa, nii ni Poika on mukan ja kantaa sen. Mä oon ihan varma, ett möhkö ei tois kaikkee kummiskaa. Poika, mmmmm, mä pakastan sitä, Mä ahtauduin taas sen kaa samall soffall, tota, tsori, jäi vähä kaavoi, tai vähä, oikeestaa semmone kasa. Onneks Poika ei koskaa sano mitää, se siivoo ittesä vast ulkon. Eikä ala harjattaa mua, niinku toi yks ain yrittää. Mä oon kuulemma taas koinsyämä näköne! Enkä oo, ku karvatupsukat vaa irtoilee. Eikä niit kukaa muute hokais, mutt ku meill on tommone matto, miss kaikki näkyy, nih kerta. Ei oo sillo mun vika. Mä en muute kans tykkää talvest, hätinää voi käydä ulkon ja mä haluunki, mutt ain siälä on tosi galsa. Tassunkat ja nenu jäätyy iha kokonaa – en oo kyll pitkää. Käyn vaa ja heti takasi, mami vähä kränää siitäki. Mutt sitäki kyll paleltaa, mä tiärän. Ei se oo ottanu fotoikaa, ku kert mä oon tämmöse näköne, vissii. Tai ei oo vaa jaksunu tai ehtiny, vähäks se eilenki taas höösäs jotai, vaiks oli muka vapaall. Nyt se sano, ett ei oo mont tyäpäivää ja sitt saadaa olla taas kaksistee, mmm. Hyvä. Joo, tommose kuva se jostai keksiny sitt, olkoo!
Kliffaa söndaagii kuiteskii kaikill sisätiloiss!
---------------------------------------
Vincent, meillä kaikilla on kylmä...
Päivän slogan: Hankien alta löytyy varmasti jäätyneitä kastematoja!
Päivän biisi: Savua Laatokalla (Smoke On The Water)
Luettua: Stephanie Meyer – Aamunkoi, öhh, tuota, vampyyrihömppää. Ei tätä muuksi voi laskea, rhomadikkaa, dharmatiikkaa, sheksiä ja sen semmoista. Tiiliskivi, jota oli huvittava lukea. Ei pärjää oikeille vampyyyritarinoille yhtään! Suositellaan vain hömpän kavereille, ei kauhua, ei pelkoa, ei mitään vaikuttavaa, hmph. Käy sellaiseksi kirjaksi, kun muuta luettavaa ei ole eli aloitin tämän, kun kirjat olivat jo hyvin vähissä...
TÄNÄÄN TURKKI JA MAIHARIT LEPUUTTAVAT...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti