perjantai 8. tammikuuta 2010

WELHOTAR KÄY TAAS LEKURISSA...



Kirottua, että vaihteeksi hermostuttaa. Silmääkäri on puoliltapäivin ja siihen asti voi vain odottaa. Arvatkaas kuinka huonosti olen nukkunut? Just, tosi huonosti, vaikka lääkitsin itseäni kaikin voimin. Tämä nimittäin ei tod. tunnu normaalilta nyt yhtään – ei ole ollut ikinä aikaisemmin näin omalaatuista oloa öögassa, toisessakin vähäsen. Juu, tippoja on laitettu ja ehkä ne hetken helpottavat. Mutta ei tämä normaalia ole, ei! 



Kuten sanoin, tuo lekurin(p)lanttu ei tehnyt muuta kuin katsoi silmän (vain toisen), putsasi ja kirjoitti Fucithalmicit. Siis hei, kyllä jopa arvauskeskuksessa on järkevämpää väkeä – ainakin siellä tehdään fluoreseiinivärjäys aina, jos on aihetta epäillä jotakin (naarmuja, vammoja...), mitataan silmänpainekin (no, eivät ihan kaikki) jne. Mietin jo tuossa hoitovirhe-epäilyä eli nostaisko pienen jutun tästäkin. Arvelen hyvinkin tietäväni, mikä tuolla mahd. luuraa. Mutta antaa erikoisen lääkärin tehdä omat temppunsa, olihan se muutenkin aika päästä silmälääkärille kyllä – jos nyt jotakin hyvää tästä etsii! 



Minä rapotan tarkemmin, kun tiedän jotakin itsekin. Ei pitäisi lukea netistä kaikenlaista. Ei pitäisi olla näkövammaisia tai sokkoja tuttuja, ei tod. Tulee vain ahia ahin perään. Kaikenlaista semmoista. Lähinnä kun meikäläisen koko elämä on kirjat! Vain ja ainoastaan, eipä siis hirveästi naurata... 



Siksi tämä onkin tynkäpostaus. Kun jotakin selviää joskus, postaan välittömästi asiasta. Pelottaa!



----------------------------------------


 



Puuuuuuuuurve, mamiska on iha hermon. Muisti se mut kummiskii. Antaa safkaa ja silleesti. Ja muut, Mutt ei se paljo oo jutellu, ei. Mutt mä laitan tähän linksun. Ku me kissit ollaa kert vahtikissei, vaikkei toikaa muka sitä usko, nih kerta...  Poika vissii on tuloss, vaiks mami joutuiski tekee jotai tai muut. Nii ett ei kai täss mikää hätä mull oo. Vähä vetää kans hiljaseks, mä olin eilenkii ihan kilti ja hiljane kisuliini *kollivirn*. Tehän ny varpisti uskotte. Ja toi en taaskaa oo mä toss kuvas, son jostai, toi ei muistanu laittaa sitä ylös ku se kert o hermon.



 



Mutt kaikill muil kliffaa viikendi alkuu!



----------------------------------------- 



Kilti Vincent, harvinainen tuttavuus... 



Päivän slogan: Vain minä ja ainoastaan minä postaan koko totuuden ja vain totuuden, siihen mitään lisäämättä tai siitä mitään pois jättämättä! 



Päivän biisi: Blind 



Luettua: Vanhoja omia dekkareita hyllystä hissukseen...


 



APUA – TARTTEE MENNÄ, PEUKUTTAKAA EDES!


torstai 7. tammikuuta 2010

SAISIPA JÄÄDÄ KOTOON...



Ei helvattu tästä tule kuulkaas yhtään mitään! Vetäisikö suosiolla itsensä kaulakiikkuun vai jatkaisiko tätä kärsimistä? Eilinen päivä meni vallan lepuuttaessa, puoliunessa ja koipia kärvistellen, silmä särkien ja ahia ajatellen jo tätä päivää. Ei tämä ole sellaista elämää, jota toivoisi kenellekään. Ei todellakaan. 



Minä olen iltaisin niin poikki, että en kertakaikkiaan jaksa mitään. Pitäisi, pitäisi niin helkatin paljon. Mutta kun ei niin ei! Ei ole omia jaksuja ja jos olisikin, ei ole taas mahdollisuuksia toteuttaa esim. tavallista sängyn ostamista, jonka normi-ihminen kävisi tekemässä minä tahansa iltana. Juu, netistä EI voi ostaa sänkyä, petaria, jalkoja, asennusta, kuljetusta eli tuontia ja vanhan vientiä pois – kaikkea ei siis saa noin vaan klikkaamalla. Jos saisi, tekisinkin sen välittömästi. Ei vaan käy, näköjään, vaikka luulin oikeasti niin - ensin... No, antipa olla taas senkin. Tyhmä akka voi toki maata vaikka lattialla vielä pari kuukautta. Jos tulee kaukaislääkärikeikkoja, matkat ovat finito alta aikayksikön. Silloin ollaan ilman muonaakin, ihan hienoa tämä prleen... kaikki, nih! Suunnittele tässä nyt sitten yhtään mitään. Vettu ja vaakuna! 



Jännittyneenä odottelen loppuviikon taksoja, miten ne on mahdollisesti onnistuttu tössimään? Tämä on melkein kuin lottoa, mutta tässä taksolotossa voitan melkein joka viikko, useamman kerran jopa. Wau. Kun nyt esim. meikäläisenkin Arvaustalon lekurit tajuaisivat sen, että oikeus takson käyttöön EI tarkoita sitä, että soitan taksin ja hyppään siihen ja se lennättää minut minne haluan eikä tämä maksa mitään! Tehän jo tiedätte, että asia ei ole niin. Nimittäin tuo hyyppä, joka katsasti silmäni, ihmetteli myös, miksi en voi ”käväistä tuossa apteekissa ruokatunnilla”. No joo, en nyt vain voinut ja kerroin miksi ei. Epäuskoinen katse ja tenttaus siitä, miten minulla voi olla oikeus näihin kuljetuksiin. Prle, ja fibron mainitseminen sille häiskälle oli virhetikki. Ilme muuttui heti ja säälivä ääni kysyi, olisiko minulla jotain muuta huolia tai kerrottavaa. Eli siinä taas luokiteltiin fibro luulosairaaksi, hysteeriseksi naisihmiseksi, jolla on vikaa korvien välissä. No on varmasti sitäkin vikaa, mutta nyt on kyse muusta kuin fibrosta – siis kuljetusten osalta (selkä und koivet). Niin, lisäksi sitä silmälääkäriä tarjottiin ”hyvien yhteyksien päästä” Ruoholahdesta ja Lauttasaaresta (ei ollut vapaita aikoja, onneksi), ziiiiizs! Yritin sitten selittää, että ei käy, jos muualla olisi vain aikoja. Lopulta hermostuin ja kerroin, että menen mieluummin mihin vaan, kunhan se on jossain inhimillisellä etäisyydellä ja saan siitä tiedon ajoissa. Asia siis on auki, edelleen. Olkoon, joutaahan tässä vaikka sokeaksikin – eipä tuo vissiin enää paljoa painaisi tässä konkurssissa, saatana! Silmä nimittäin ei ole kondiksessa. 



Kuten huomaatte, olen ahi-raivossa. On taas sellainen olo. Virasta ei tietoa, eikä mistään muustakaan. Minua pidetään kouluttamattomana ja tyhmänä. Ei paljoa huvita, yhtään mikään. Kirjatkin ovat melkein lopuillansa, paashat. Onneksi oman hyllyn tarjonta on miellyttävän runsasta, tosin useampaan kertaan luettua. Musiikista on pulaa! Ei tahdo kuunnella mainosradioita eikä jatkuvasti plärätä soittolistoja koneella. Olisikohan aiheellista sijoittaa Huutiksen seedeihin jokunen juuro? Vaikka periaatteessa en tykkää koko hommasta, silti... tahtoisi kuunnella jotakin itselle mieluista jopa välillä eikä vaan satunnaisesti. Eikä tähän läppäriin nyt oikein kajareita ,D Nekin kyllä olisi, itse asiassa jopa kahdet – olemassa siis... 



Ähhh, mitä tässä valittamaan. Rotta töihin siittä, pakkaseen odottamaan mahdollisesti saapuvaa taksoa, vällyt päällä, hjoo! Minä näytän niissä muuten äärettömän Isolta ja Pahantahtoiselta, grrrrrrrrrrr.



----------------------------------------


 



Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Joohei, ei tullu ei fisuliinii eikä mitää  muutakaa heekkuu. Mutt mamiska oli himass ja me goisittii sänkyss kummiskii. Vähäks se ei halunnu mua ihan tyynyll taaskaa. Sill on jotai munt vastaa, vaiks se väittää vaa, ett noi piänet kaavat menee nenää ja silmii *snif* (toim.huom. ne menevät todellakin joka paikkaan!). Nii ni mä sitt kävin vaa partsill ja vetelin iteksee kunno hepulit. Vahinkoss melkee hyäkin mamin koipisii, sitt hiffasin ja tein äkkiväistön niinku. Arvatkaas, mä lensin, hitsin matot. Mä menin ihan ynpäris-poksis ja toi vaa nauro. Ois voinu mennä vaiks niska katki, nih. Ja jos joku sänkyy tarttee, nii mulle kans sitt siält paikast sellasii lelui ja muut kliffaa! Ai, ett ei, ett ei oo menoss. Jaha, no en tajuu, miks sitt skrivaa – ai itellee. Jaa ja mulle >o< Tota, mä oon vaan kissi, en mä nyt kyll jaksa tajuu ihmiste onkelmii enää. Liika piäni pää tommosee, mist toi kahjo kohkaa. Ei nimittäi taaskaa fotoo. Tommone judeka vaa täält.



 



Kliffaa torstimentait kaikill!



----------------------------------------- 



Vincent, idioottiakan vähän vähemmän idioottikissa. 



Päivän slogan: Tiedän, että en tule koskaan enää entiselleni – arvatkaas miltä se tuntuu... Tiedän vastauksenne; huonomminkin voisi olla. Se on kuulkaas hiinä-ja-hiinä! 



Päivän biisi: Survival 



Luettua: Nina Banerjee-Louhija, Riikka Juvonen – Pidot Huippuvuorilla, Kirjeenvaihtoa uskalluksesta, unelmista ja vastoinkäymisistä. Ihan siedettävää luettavaa, mutta ahh. Täysin sen vallassa, jolla rahaa on, on myös oikeus toteuttaa tietty osa unelmistaan. Uskoa pitäisi olla – valitettavasti se ei riitä. Kirjeromaanina ihan luettava, tästä tyylistä kyllä pidän. Suosittelen itseensä ja muihin uskoville, optimisteille jne. Eli ei minun kavereilleni, ystäviähän ei ole. Matti Simola (toim.) – Ratakatu 12, Suojelupoliisi 1949 – 2009, historiikki, mutta erinomaisen kiinnostava sellainen. Kaikille Suoposta kiinnostuneille (heippa vaan sinnekin!) ja asiaan lievästikään vihkiytyneille. Linksu kannattaa lukea - tämä suosittaa.... Ja lisäksi uusintana omasta hyllystä oikein hyvä dekkari, joka on arvosteltu jo täällä.



 



LÄPI PAKKASEN, TUULEN JA TUISKUN WELHOTAR SYÖKSYY TAKSOON.. ehkä. =b



 


keskiviikko 6. tammikuuta 2010

VAPAAPÄIVÄLLÄ ON AINA KÄYTTÖÄ!



Tulipas taas vähän nukuttua. Ensin ne normiunet. Sitten luuhasin vähän netissä, ei mitään... Alkoi tulla uusi ketutus ja väsy, otin kunnon uusiounet. Kai te muuten muistatte, että vasemmalla kyljellä nukkuessa näkee Pikku kakkosen ja ajankohtaisia tapahtumia, oikealla kyljellä taas seksiä ja väkivaltaa... Niin että se on erittäin tärkeää, miten nukkuu. Nukuin kerrankin oikealla kyljellä, vaikka kättä sattuukin ;D *heheheheh* Osasyynä loikomiseen on järjetön koipisärky. Jouduin eilen Varastolla kävelemään ja seisoskelemaan sallittua enemmän, lisäksi reissu Malmille. Särkee niin, että heikkopäistä jo hirvittäisi. Sitä kuljetaan taas varo-varo-varovasti seinistä ja huonekaluista tukea ottaen. Juu, niin terve meikä on, prle! 



Ihan ensiksi itselleni kai melkein se tärkein juttu – eli lekurin mukaan silmissä on ”vain” pitkäaikainen tulehdus, eli Fucitalmicia kehiin. Jos ei tehoa, silmälääkäriin ja Varasto maksaa *phuuuh*. Pelkäsin, että olisi taas ollut jotakin pidempää eli toivottavasti tipat tehoavat. Silmä myös putsattiin kunnolla (saattoi siellä olla pieni roskakin, koska heti tuntui paremmalta), vaikka tyyppi ei sanonut mitään siellä näkevänsä. Noh, tällä siis mennään kolme päivää, sitten soittoaika ja tilannekatsastus ja lähete eteenpäin, jos ei paree. Hjuu, on on on paree jo, toiset tipat silmissä! Toisaalta, oireet eivät ole lainkaan perinteisen bakteeritulehduksen tapaisia, niin että parpi olla hillumatta yhtään =E 



Mutta sitten Matkapalveluun eli ikuisuuskysymykseen. Ensiksi kiitti kaikille, jotka jo olette laittaneet viestiä – kerään ihan  kaiken ylös ja välitän eteenpäin. Laittakaa vaan lisää, ziitos. Mutta tänään, voi jössus. Ovatko ne ihmiset siellä lukutaidottomia? Oli pakko  iltapäivällä vaihtaa suora menokyyti kotiin menokyydiksi Malmille apteekkiin ja sieltä nouto kotiin. Tämä yksinkertainen toimenpide tehtiin 3 kertaa väärin ja vasta 4:nnellä kerralla saivat sen kirjoitettua oikein. Vaikka siis kirjoitin muutos: nouto klo 14.50 Varasto  -> meno Malmille paikka XTZ, nouto klo 16.30 Malmilta paikasta YTX -> meno kotiosoite. Eijjumankauta, sitä alkoi jo epäillä omaakin järkeään ja katsastin ensimmäisen viestin. Se oli niin täsmällinen kuin olla ja voi (ei siis ihan tuon näköinen vaan nätisti päivät, kellonajat, osoitteet täydellisinä allekkain jne.). Että pitää olla hankaavaa tämä. 



Joku kyseli, miten kuljetuspalvelun pitäisi toimia. Ihan oikeasti, minä en valitettavasti jaksa tässä selittää, mutta tässä on sivusto, josta pitäisi löytyä kaikki ohjeistukset, poikkeamat jne. Sopii hartaasti lueskella vaikka Asiakasopasta, mitä pitää tehdä ja kuinka toimia, niin ja katsastaa kaikki linksut ja alalinksut! Ne on kaikki tiedettävä ja muistettava, ehkä myös ymmärrettävä =o Muistaa sakotukset, tilaukset jne. Ja muutenkin sivut ovat – ah-niin-informatiiviset, että sieltä selviää aivan kaikki (grrrrrrrrrrr). 



Tänään on siis onneksi vapaata. Minä suosittelisin nelipäiväisen työviikon ottamista käyttöön. Lisäisiköhän se työpaikkoja? Jos oikein sitä lähtisi toteuttamaan... tämä ainakin olisi ihan tyytyväinen sellaiseen, hälläväliä mikä päivä olisi vapaa. Saattaisin jopa luopua tuon päivän palkasta, jos oikein tiukaksi menisi. (Tästä huomaa varmaan, että oikeasti taas on kipeä ja särkee.) Määräaikaisena minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaisia mahdollisuuksia edes neuvotella päivien lyhentämisestä tms. Ei onnistu, ei. Lisää vaan tuli töitä, eilen nimittäin Upo kävi tiedustamassa, ottaisinko hoitaakseni eräät pienet ei-kiireelliset asiat. Juu, toki, Welhotar hoitaa! Että sellaista. 



Minä menen nyt keittämään toiset aamukaffet, tarve on!



--------------------------------------------


 



Purrrmenta, kavrut! Hei, eiks ookki kliffaa, ku on taas vapaat. Mami ainaki sano ja mä diggaan iha äldest. Tää on parast ku se on himass mun kaa. Taas goisin sen kaa, vaiks en tyynyll päässykkää. Nyt se alko jo väittää, ett sill oli varpist öögas joku mun kissinkaava, höh, Ei voi, siis mähän pölisen, mutt silti. On sill kyll ennenkii ollu, mutt nehä lähtee pois. Kuhan nyt vaa syyttelee... Äske me käytii partsill ja mä joikasin oikee kunnoll siälä ja sitt sisäll vedin kunnon kissahepulit. Saiskoha jo aamukaakkii – mamiiiiiiiiiiiih!!! Juu, se lupas. Eilen mä sain donarii, kunnollist semmost oikee, jaettii puukki fifti-siksti, mähän saan aina ekaks, njammmmm. Sitt tuli aamull taas kotkotint ja raksui. Ei paha! Laittaiskoha se jotai fisusafkaaki, jos pyytäis. Mä kyll luulen, ett jömmas ei oo semmost fisuu, mikä mulle käy. Paitti ett donarii meill on kyll aina. No tarvii tsiigaa, kyll se jossai väliss alkaa taas duunaa eväksii ja itellee safkaa. Mä oon sillo yleensä tarkkana ja istun toss kattoos, mitä hellall muhii ja mitä sinne heitetää sekaa. Ei siit uskalla poistuu, meinaa jos jotai menee vaiks ohitte. Ei se oo ehtiny taaskaa ottaa fotoi, toi saa kelvat.



 



Kliffaa vapaat hei kaikill!



--------------------------------------- 



Vincent, suhteellisen kiltti kissaksi tällä kertaa. 



Päivän slogan: Voi kun aina voisi olla vapaapäivä, ei siis välttämättä edes perjantai. 



Päivän biisi: Norjalainen villapaita 



Luettua: Tii Ricks – Mistä tytöt tulevat, mmm, tuota. Ricks puhuu kyllä asiaa rasismista, ennakkoluuloista, masennuksesta ja jopa Suomen ns. hyvinvointivaltio-maineesta (jota ei enää ole)... jokin tässä vähän särähtää. USA:ssa kaikki on upeampaa jne. No, voisi sitten muuttaa sinne, ihan totta. Ja vaikka kotikieli on englanti, voisi joku kiitellyistä ystävistä silti esim. tarkastaa kieliasun ja painatuksen – nyt on luvattoman paljon mokia... Kyllä kirjassa on kannustavia ja kannatettaviakin asioita, mutta en minä nyt tätä suosittelemaan lähtisi. Ehkä joku masentunut saisi vertaistukea, mutta kuka masentunut tämän jaksaa lukea? Että silleensä.... Kesken opus, josta myöhemmin lisää.



 



NYT LEPUUTETAAN AHKERASTI!


tiistai 5. tammikuuta 2010

MITENKÄS SE LOPPIAISAATTO MENIKÄÄN?


Nonnih – asiat saatiin sitten jonkinlaiseen järjestykseen. Ainut taho, joka pyyteli miljoonasti anteeksi, oli yllättäen sos.viraston edustus... Oikeinhan se, he eivät olleet päivittäneet tietojani The Järjestelmään. Kuulinkin sitten, että käytössä on kaksi The Järjestelmää *huoh*... Voi äimälän pässit sentään! Ja varmaan vielä muitakin rekistereitä. No, Palmiahan ei mitään pyydellyt anteeksi. Lopulta päivän mittaan sain kiihkeän viestittelyn jälkeen selville, että kaikki oli kunnossa. Vapaa-ajan matkani työhön aamulla oli muutettu työmatkaksi, samoin paluu kotoon. Siis tähän meni hyvää työaikaa öpaut puoli päivää. Juu, ilman mitään sen kummempaa märinää, tietty! 



Mutta nyt, toivoisin kovasti, että te, jotka käytätte Matkapalvelua, laittaisitte minulle viestiä ongelmista! Kommentit voi jättää nimettömänä tuohon laatikkoon tai suoraan meilinä polgara.welhotar@gmail.com. Nimittäin olin yhteydessä kaupunginvaltuutettuuni ja hän lupasi ottaa asian esille seuraavassa kokouksessa. Toki annoin jo taustatietoja, lähinnä puhelujonotuksesta sekä autojen myöhästelystä. Mutta kaikki natinat ja väärinkäytökset ym. nyt tänne – saadaan kaikki samaan nippuun ja asia jotenkin edes esille laajemmin. Nostetaan yhdessä kissa pöydälle! Kenenkään ei tarvitse tietystikään ilmoittaa nimeään, minä toimitan listan vain eteenpäin ihan omalla oikealla nimelläni. Kukaan ei siis joudu mihinkään hankaluuksiin (paitsi minä, mutta minähän olen jo Mieliharmi muutenkin!). Hopitihop, tai jos teillä on kavereita tai tuttavia, vanhuksia tms. jotka käyttävät palvelua, kaikki nyt samalle listalle, kiitos! Ja mieluusti mahd. pian, että saan jonkinlaisen taustapaperin laadittua eteenpäin. Toivon tosiaan, että asiasta nousee edes kunnollinen keskustelu (henkilö lupasi jopa mahdollisesti tehdä aloitteen asiasta), että kaikkien ei tarvitsisi enää kärsiä tuolla pakkasissa tuntisotalla, maksaa hurjia puhelinlaskuja ja itkeä iltaisin (kuten täällä...). 



Eli se siitä! Tänään sitten vaihteeksi vuorossa lekurikäynti, nyt silmän takia. En tiedä, mikä mättää, mutta jotakin outoa siinä on. Aiemmin luulin, että olisi näärännäppy tulossa, mutta ei se siltä vaikuta... vähän jo pelottaakin. No, asiasta lisää myöhemmin. Turha spekuleerata etukäteen. 



Ei tässä oikein muuta olekaan – eilinen puhti meni melkein kokonaan tuon matka-asian hoitamiseen sekä työhön, juu, ihan oikeaan työhön. Lisäksi sain kirjoitettua loppuun yhden pikkujutun. Ja lueskeltua, toki. Ei oikein henki ole päällänsä, mietin vain näitä paria asiaa nyt tässä. Parempia postauksia odotellessa lähdenkin tupakalle. Pyysitte tietoja, miten palvelun pitäisi toimia - huomenna siitä lisää, nyt ei oikein irtoa, zorgen. 



Sillä aikaa käykääs kokeilemassa kykyjänne tietokilapilussa eli Vuoden Ensimmäinen Juke-Quiz löytyy täältä. No menkkä ny jo, mä kävi jo *muaahhahah*!!! 



Auts, vitamiinit meinas unohtua ,D



-----------------------------------------


 



Purrrrrrrve, kaiffat! No tuliha se mamikii, vaiks mä vähä pelkäsin. Mä olin joo ihan kiltist. Paitti ett se huamas yhe judekan. Mä olin käyny vähä repiis mun tassunkoill niit paprui, mä niit mitää pelkää! Eiköhä se koht sen tajuu. Mitäkähä se sitt keksii, laittaa vissii muavikassei siihe, tsihih. Mua se ei kyll saa estettyy olemast täälä ku tää kerta on mun hima kans, nih! Ett yrittää vaa keksii jotai. No, ei se eile, meill oli iha rauhallist ja sillee. Mä sain kotkotint ja raksui ja kaakkii, ite se ei syäny vissii mitää, mä ainaskaa nähny. Skrivaili vaa taas hirveest kaikkee. En tajuu, kui joku voi skrivailla ekaks päivän röis ja sitt viälä himass >o< Tosi omituine, mutt semmone se on joka asiass. Siit just tiätääki, ett se on mun mamiska eikä kenenkää muun. Ja varpist saan mennä goisii sen viakkuu, juu. Fotoi se ei oo ehtiny ottaa, tollase kuva se sitt löys. Hei mä kuulin ett taas on vapaat – ai vaa huamine...



 



Kliffaa vapaan aattoo kaikill!



-------------------------------------------- 



Vincent, kekseliäs katinruttana ,D 



Päivän slogan: Kaikesta huolimatta eräskin kirjailija jätti jäähyväisensä aseella... 



Päivän biisi: Totuus löytyy kaurapuurosta 



Luettua: Kari Lempinen, Jukka Lindfors, Markku Salo – Aloha! Uusi Laulu- ja Aloha! –lehtien valitut palat 1978 – 1986.    Ehdotttttttttoman suositeltavaa luettavaa kaikille, joilla ei kotona näitä aarteita ole. Tuolloiset rockin & punkin ym. musiikin tuulet, oudot tyypit (-> lue nykyiset vanhat pierut) esillä laadukkaissa *köh* julkaisuissa ;D Tämä tykkää, tämä tahtoo kirjan itselleen myös. Suosittelen kaikille ajan ilmiöistä kiinnostuneille. Ja hei – tämä on näköispainos, mukana myös ns. lukijakirjeitä, mainoksia, palstanpäitä, novelleja, haastatteluja ja muuta eli kaikkea mahdollista. Hillitöntä iltaluettavaa jokaiselle kyldyrellille tätä lokia lukevalle luonnottomalle oikeustoimikelvottomallekin henkilölle.



JUU, JUU - WELHOTAR MENEE TAAS! 


 


 

maanantai 4. tammikuuta 2010

WELHOTAR TÄPÖRAIVOISSAAN - KIROUSVAROITUS!



Sanon minä, että on tämä yhtä perkelettä! Yksi päivä, jolloin oli melkein hyvä ja huoleton olo, sain jopa nukuttua. Mutta kas, menin sitten tellimään taksoja tälle viikolle ja kuinkas sitten kävikään! Palmian Matkapalvelu vastaa (lainaus täsmälleen viestistä): 



Hei!



Valitettavasti en voi varata työmatkojanne. Oikeutenne työmatkoihin päättyi 31.12.2009. Voitte kääntyä sosiaaliviraston puoleen asiassa maanantaina.



Tietenkin voitte käyttää vapaa-ajan matkojanne työmatkoihin mutta siihen tarvitsen erillisen vahvistuksen. 



Eli sos.virastossa joku ei ole jaksanut / viitsinyt kruksata kohtaa, jossa oikeuteni työmatkoihin jatkuu. Edessäni on 10.12.2009 päivätty päätös, jossa oikeus työmatkoihin jatkuu, uusi matkakortti sekä kuitti tämän kuun maksetusta omavastuuosuudesta – perkeletto!!! Palmia ei puolestaan suostu siihen, että ne ilmoitetaan myöhemmin! Nyt minä siis käytän vapaa-ajan matkojani työhön. Asia korjataan, jos korjataan. Ehkä joskus. Ja jos joku saatanan sielu sattuu virastossa tänään olemaan paikalla. Ja jos The Järjestelmä päivittyy välittömästi! 



Voi vettu, että minua jaksetaan kyykyttää! Itkuhan siitä tuli, ääretön raivo ja erilaisia ratkaisumalleja hyvinkin radikaalisti. Ei tässä ole enää mitään järkeä. Viime viikolla Matkapalvelu tössi neljän päivän tilauksista kaksi, eikö olekin hyvin? Nyt ei sitten tehdä mitään – käytä torpso inva vain vapaa-aikaasi, ethän sinä täysimittaisesti varmaan töitäkään tee... Voi paskat, kun tietäisivät! 



Nyt tämä alkaa kirjoittaa kaupunginvaltuutetulle pientä viestiä. Josko hän voisi ottaa asian esille – en tod. ihmettele, jos vanhukset eivät jaksa. Se alkaa olla minullakin nyt niin lähellä, ettenkö tekisi jotakin, josta kukaan ei tule pitämään. *huutoitkupotkuraivarit* Olen niin raivoissani, että edes pakkanen ei saa minua rauhoittumaan. Oli pakko heittää kourallinen kipu- ja rauhoikemömelöitä, että edes tokenin vähäsen. Kaiken huipuksi vielä tämä – huh, onneksi ei meillä asti, ihan tuossa näköetäisyydellä nimittäin! Kun kuulin asiasta, säntäsin pesemään kuontaloni – edes... Ai että risoo ja riipoo! 



En voi kuin ihmetellä, miksi aina minä? Ihan aina? Minä en todellakaan kohta enää jaksa, se on kuulkaas kovin lähellä, että – niin, että lopetan tämän järjettömän luudaukseni ja huutamiseni. Kukaan ei kuule, välitä eikä edes lue. Antaa olla koko paskan, perkele! Vittuillakseni menen kuitenkin töihin. Silmät ovat punaiset, en ole nukkunut, olen miettinyt. Ai minäkö? Todellakin, paras tapa.



Tupakkaa ja äkkiä! Lisäksi särkee, silmässä on jotakin vikaa (aika pahaa...), ei hyvä, ei tod.



----------------------------------------------


 



Purrrrmenta!  Tota, mä en taida sanoo nyt paljo. Toll mamill on joku nyt vähä kehnost. Mä kummiskii saan kaikkee mitä mä tarviin. Saan jo nukkuukki se viakus, mutt vaa jalois. Ja ne paprut se laitto taas kummiskii, yöks. Ku mä nyt vaa tajuisi olla tekemätt mitää. Se on vissii vähä kireenä. Eilekii se jo skrivas, volis ja skrivas, mä tiijä mitä. Pitkää kuiteskii. Ei se muuta. Ja riipi niit se napikoit. Omituine se vähä on, nii se on kyll aina. Vähä se mua pelottaaki. Kai se tulee viäl takas himaa – tuleeha? Jos joku tulis sitt hakee mut, jos se ei tuu. Mä en taho olla tääl yksiksee. Jos Poika vaiks? Mist se tiätäis, mä voi sille soittaakkaa. Mull ei oo omaa kissikännyy eikä kukaa kuule, jos mä huudan täälä. Hrrrr, tääll on nyt joka tavall kuulkaas aika galsaa. Kuvakii o vähä outo, son täält.   



 



Toivottavast teill on nyt kliffaa!



------------------------------------------ 



Vincent, sitä minäkin toivon, että heillä todellakin on hauskaa minun kustannuksellani – kuten teillä kaikilla... 



Päivän slogan: Olemattomuus haaveena! 



Päivän biisi: Stormy Monday 



Luettua: Joyce Carol Oates – Kalliita ihmisiä eräs vähän oudoimmista ja erilaisemmista opuksista Oatesin tuotannossa. Lapsimurhaajan tunnustukset, tai sitten ei. Miten sen nyt lukeekaan ja haluaa ymmärtää. Paljon myös kirjoittamisesta siinä sivussa. Hyvän perheen kulissien sisäisestä tilanteesta. En jaksanut kovin keskittyä, zorgen folks. Aloitin pienen Oates-session, kun kirjaston tarjonta on mitä on. Sekin.



 



MENEN MINÄ KUITENKIN – VIELÄ, ehkä...


lauantai 2. tammikuuta 2010

PIKAPÄIVITYS UNIEN VÄLISSÄ


Minä vain ilmoitan, että aion tänäänkin viettää tosi reippaan päivän. Eli nukuttuani jälleen, pätkissä kylläkin, ihan kohtuullisesti, tiedossa on kotohommia ja orienteeraamista taas huomiseen töihinlähtöön.


Ei siis mitään erikoista. Pari juttua sain liikkeelle, joka lussana mainittakoon. Enkä tod. ole tehnyt mitään lupauksia, koska niissä nyt ei vaan ole mieltä meikäläisen kohdalla.


Toivon normielon jatkuvan ja ehkä löytäväni omisarviksesta Sen Oikean, siis lekurin ,D Mitään muuta oikeaa ei enää ole odotettavissakaan *mrrr*. Tämä on liian vanha, liian kranttu ja liian tottunut elämään omin ehdoin.


Jahas, jospa ensin keittelemään toiset aamukaffet ja tilaamaan taksot, sen jälkeen sitten imureerausnäytös ja muuta söndaagin viihdettä ihan roppakaupalla.



TÄMÄ ON AIKA HIDASLIIKKEINEN - TÄNÄÄNKIN!


 


 


 

perjantai 1. tammikuuta 2010

LUPAAN, ETTÄ EN LUPAA YHTÄÄN MITÄÄN!


 


 


Ihan vaan tiedoksi, että näin upouuden vuoden kunniaksi lupaan, että en lupaa mitään! Jos teen jotakin lupauksia, ne on parempi tehdä kesken vuoden, silloin ne saattavat jopa pitääkin ,D Joten oi toverit, tällainenhan minä olen... edelleen.


 


Menin kohtuuaikaisin nukkumaan. Oli väsy ja kipeä. Lisäksi V:n ja K:n sisko soitteli illalla :O Onneksi hänelläkin oli mukavia kerrottavia asioita, palaan ehkä myöhemmin niihin. Ihmetteli, miksi en ole soitellut. Ilmoitin, että en minä muutenkaan usein soittele, mieluummin hoidan asiat netin kautta. Tällöin hän tietysti halusi meiliosoitteeni ja parempi niin. Voidaan ainakin toisinaan pitää yhteyttä... Ei hänestä mitään pahaa sanottavaa ole, mutta tämä leidi rakastaa vain rahaa ja tavaraa yli kaiken. Ja juttu aina menee siihen, millaista oli, kun sekä V. että K. olivat vielä hengissä. No, ei sitä aina haluaisi heitäkään muistella, vaikka ikävä toki on välillä molempia. Joten laittakoon meiliä, kyllä minä vastaan.


 


Nuoriso täällä ammuskeli ja räiskytteli jo alkuillasta lähtien, mutta minä olin niin väsy, että nukuin kuni possu pahnoilla aina aamuyöhön asti. Heräsin sitten laatimaan kaffet mömelöiden seuraksi ja painuin vielä uusiounille. Ne ovat hyvään tarpeeseen, väsy ja juiliminen jatkuvat edelleen. Ehkä saan vielä iltapäiväunetkin. Belga on tulossa syömään ja kun hän lähtee, pääsen vielä nukkumaan. En aio tehdä tänään mitään järkevää!


 


Niin että tämä oli vain ilmoitusluontoinen asia näin vuoden aluksi! Pitäkää kivaa. Tämä lähtee suunnittelemaan lounasappeita.


 


 


 


POLKA SE EI VAIN MUUTU IHMISENÄ EIKÄ ELÄIMENÄ!