Ei helvattu tästä tule kuulkaas yhtään mitään! Vetäisikö suosiolla itsensä kaulakiikkuun vai jatkaisiko tätä kärsimistä? Eilinen päivä meni vallan lepuuttaessa, puoliunessa ja koipia kärvistellen, silmä särkien ja ahia ajatellen jo tätä päivää. Ei tämä ole sellaista elämää, jota toivoisi kenellekään. Ei todellakaan.
Minä olen iltaisin niin poikki, että en kertakaikkiaan jaksa mitään. Pitäisi, pitäisi niin helkatin paljon. Mutta kun ei niin ei! Ei ole omia jaksuja ja jos olisikin, ei ole taas mahdollisuuksia toteuttaa esim. tavallista sängyn ostamista, jonka normi-ihminen kävisi tekemässä minä tahansa iltana. Juu, netistä EI voi ostaa sänkyä, petaria, jalkoja, asennusta, kuljetusta eli tuontia ja vanhan vientiä pois – kaikkea ei siis saa noin vaan klikkaamalla. Jos saisi, tekisinkin sen välittömästi. Ei vaan käy, näköjään, vaikka luulin oikeasti niin - ensin... No, antipa olla taas senkin. Tyhmä akka voi toki maata vaikka lattialla vielä pari kuukautta. Jos tulee kaukaislääkärikeikkoja, matkat ovat finito alta aikayksikön. Silloin ollaan ilman muonaakin, ihan hienoa tämä prleen... kaikki, nih! Suunnittele tässä nyt sitten yhtään mitään. Vettu ja vaakuna!
Jännittyneenä odottelen loppuviikon taksoja, miten ne on mahdollisesti onnistuttu tössimään? Tämä on melkein kuin lottoa, mutta tässä taksolotossa voitan melkein joka viikko, useamman kerran jopa. Wau. Kun nyt esim. meikäläisenkin Arvaustalon lekurit tajuaisivat sen, että oikeus takson käyttöön EI tarkoita sitä, että soitan taksin ja hyppään siihen ja se lennättää minut minne haluan eikä tämä maksa mitään! Tehän jo tiedätte, että asia ei ole niin. Nimittäin tuo hyyppä, joka katsasti silmäni, ihmetteli myös, miksi en voi ”käväistä tuossa apteekissa ruokatunnilla”. No joo, en nyt vain voinut ja kerroin miksi ei. Epäuskoinen katse ja tenttaus siitä, miten minulla voi olla oikeus näihin kuljetuksiin. Prle, ja fibron mainitseminen sille häiskälle oli virhetikki. Ilme muuttui heti ja säälivä ääni kysyi, olisiko minulla jotain muuta huolia tai kerrottavaa. Eli siinä taas luokiteltiin fibro luulosairaaksi, hysteeriseksi naisihmiseksi, jolla on vikaa korvien välissä. No on varmasti sitäkin vikaa, mutta nyt on kyse muusta kuin fibrosta – siis kuljetusten osalta (selkä und koivet). Niin, lisäksi sitä silmälääkäriä tarjottiin ”hyvien yhteyksien päästä” Ruoholahdesta ja Lauttasaaresta (ei ollut vapaita aikoja, onneksi), ziiiiizs! Yritin sitten selittää, että ei käy, jos muualla olisi vain aikoja. Lopulta hermostuin ja kerroin, että menen mieluummin mihin vaan, kunhan se on jossain inhimillisellä etäisyydellä ja saan siitä tiedon ajoissa. Asia siis on auki, edelleen. Olkoon, joutaahan tässä vaikka sokeaksikin – eipä tuo vissiin enää paljoa painaisi tässä konkurssissa, saatana! Silmä nimittäin ei ole kondiksessa.
Kuten huomaatte, olen ahi-raivossa. On taas sellainen olo. Virasta ei tietoa, eikä mistään muustakaan. Minua pidetään kouluttamattomana ja tyhmänä. Ei paljoa huvita, yhtään mikään. Kirjatkin ovat melkein lopuillansa, paashat. Onneksi oman hyllyn tarjonta on miellyttävän runsasta, tosin useampaan kertaan luettua. Musiikista on pulaa! Ei tahdo kuunnella mainosradioita eikä jatkuvasti plärätä soittolistoja koneella. Olisikohan aiheellista sijoittaa Huutiksen seedeihin jokunen juuro? Vaikka periaatteessa en tykkää koko hommasta, silti... tahtoisi kuunnella jotakin itselle mieluista jopa välillä eikä vaan satunnaisesti. Eikä tähän läppäriin nyt oikein kajareita ,D Nekin kyllä olisi, itse asiassa jopa kahdet – olemassa siis...
Ähhh, mitä tässä valittamaan. Rotta töihin siittä, pakkaseen odottamaan mahdollisesti saapuvaa taksoa, vällyt päällä, hjoo! Minä näytän niissä muuten äärettömän Isolta ja Pahantahtoiselta, grrrrrrrrrrr.
Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Joohei, ei tullu ei fisuliinii eikä mitää muutakaa heekkuu. Mutt mamiska oli himass ja me goisittii sänkyss kummiskii. Vähäks se ei halunnu mua ihan tyynyll taaskaa. Sill on jotai munt vastaa, vaiks se väittää vaa, ett noi piänet kaavat menee nenää ja silmii *snif* (toim.huom. ne menevät todellakin joka paikkaan!). Nii ni mä sitt kävin vaa partsill ja vetelin iteksee kunno hepulit. Vahinkoss melkee hyäkin mamin koipisii, sitt hiffasin ja tein äkkiväistön niinku. Arvatkaas, mä lensin, hitsin matot. Mä menin ihan ynpäris-poksis ja toi vaa nauro. Ois voinu mennä vaiks niska katki, nih. Ja jos joku sänkyy tarttee, nii mulle kans sitt siält paikast sellasii lelui ja muut kliffaa! Ai, ett ei, ett ei oo menoss. Jaha, no en tajuu, miks sitt skrivaa – ai itellee. Jaa ja mulle >o< Tota, mä oon vaan kissi, en mä nyt kyll jaksa tajuu ihmiste onkelmii enää. Liika piäni pää tommosee, mist toi kahjo kohkaa. Ei nimittäi taaskaa fotoo. Tommone judeka vaa täält.
Kliffaa torstimentait kaikill!
Vincent, idioottiakan vähän vähemmän idioottikissa.
Päivän slogan: Tiedän, että en tule koskaan enää entiselleni – arvatkaas miltä se tuntuu... Tiedän vastauksenne; huonomminkin voisi olla. Se on kuulkaas hiinä-ja-hiinä!
Päivän biisi: Survival
Luettua: Nina Banerjee-Louhija, Riikka Juvonen – Pidot Huippuvuorilla, Kirjeenvaihtoa uskalluksesta, unelmista ja vastoinkäymisistä. Ihan siedettävää luettavaa, mutta ahh. Täysin sen vallassa, jolla rahaa on, on myös oikeus toteuttaa tietty osa unelmistaan. Uskoa pitäisi olla – valitettavasti se ei riitä. Kirjeromaanina ihan luettava, tästä tyylistä kyllä pidän. Suosittelen itseensä ja muihin uskoville, optimisteille jne. Eli ei minun kavereilleni, ystäviähän ei ole. Matti Simola (toim.) – Ratakatu 12, Suojelupoliisi 1949 – 2009, historiikki, mutta erinomaisen kiinnostava sellainen. Kaikille Suoposta kiinnostuneille (heippa vaan sinnekin!) ja asiaan lievästikään vihkiytyneille. Linksu kannattaa lukea - tämä suosittaa.... Ja lisäksi uusintana omasta hyllystä oikein hyvä dekkari, joka on arvosteltu jo täällä.
LÄPI PAKKASEN, TUULEN JA TUISKUN WELHOTAR SYÖKSYY TAKSOON.. ehkä. =b
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti