POLKA LUULEE MUISTAVANSA JOTAKIN...

 

 

Millan lähestyi lapsuusmuistojen haasteella... ja vastaanhan minä, vaikka tässä ei nyt olekaan paljoa annettavaa!

 

 

 

 

 

Sääntöjen mukaan tämä merkki on tarkoitus liittää haasteeseen, vastata kysymyksiin ja ojentaa ystävyyden kapula eteenpäin valitsemilleen blogeille. Haaste on alunperin ranskankielinen, mutta minä tästä vaan mieluummin suoraan suomeksi:

1. Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin mikä sinusta tulee isona?

En muista muuta, mutta halusin lehteen töihin jo n. 4 – 5-vuotiaana.

2. Mitkä olivat lempisarjakuviasi ?

Akkari tuli vähän aikaa, mutta myös Retu  Lisäksi tykkäsin Asterixista ja Lucky Lukesta, lehdistä luin Pulteria ja Lätsää.

 

3. Mitkä olivat lempipelejäsi?

Olin alakouluiässä kovassa kuumeessa monta päivää. Äitee oli töissä ja Faija ei tiennyt, miten jaksaa enää viihdyttää, joten hän opetti sekä sököä että kunnon pokeria. Lisäksi pelattiin marjapussia, seiskaa ja kaikkia mahdollisia korttipelejä. Pohjanmaalla körttisukulaisissa pelattiin Pököä omatekoisilla paperikorteilla, kun ei saanut olla tavallisia pelikortteja. Muista peleistä parasta olivat Fortuna ja tikanheitto.

 

4. Mikä oli paras syntymäpäiväsi ja miksi?

Köyhässä perheessä ei niitä ihmeemmin vietetty. En todellakaan muista, että olisin saanut mitään kummallista tai olisi ollut jotenkin poikkeavaa... valitan. Lahjoiksi sain joko pyytämäni kirjan tai jotakin kouluvaatetta, joka olisi muutoinkin ollut pakko ostaa (olen syntynyt juuri koulun alkamisen aikaan syksyllä!).

 

5. Mitä sellaista olisit ehdottomasti halunnut tehdä mitä et ole vielä tehnyt?

Matkustaa rahtilaivalla Englantiin ostamaan shetlanninponin 100 punnalla 

 

6. Mikä oli ensimmäinen lempiurheilusi?

Suunnistus – ainoa laji, jossa pärjää vähän myös älyllä eikä tarvitse huhkia hulluna koko ajan *argh*! Pesistä olen myös pelannut tosi paljon.

 

7. Mikä oli ensimmäinen musiikki-idolisi?

Muksut (!) ja Meripioneerit, The Sweet, Marc Bolan 

 

8. Mikä on paras joululahja (tai vastaava) jonka olet saanut ?

Sama vastaus kuin syntymäpäiväkysymykseen – ei havaintoja mistään erikoisesta... paitsi että, joko jouluksi tai syntymäpäiväksi sain ehkä 3 – 4 –vuotiaana PATTEREILLA toimivan upean musta-keltaisen auton (Mustang), joka kulki ihan ympyrää... Mahtava – taisi olla Faijalla silloin hyvä urakka. Mutta en muista oliko Jule vai synttärit.

 

Haastan tässä mukaan Valkolaisnainen romaniyhteisössä, Kynä, kirja ja kuningatar –blogin Reinen  sekä jokaisen muun, joka ei ole tätä saanut ja haluaisi ehkä kertoa lapsuudestaan tai muistella muuten vaan. Pakko ei haastettujenkaan ole vastata tai jatkaa tätä, jos ei halua – mutta voisi olla kiva lukea! Ja ystävät, jos teillä ei ole omaa blogia, vastatkaa vaikka kommenttilootaan - sielläkin on tilaa!

 

 

 

 

 

POLKA – KÖYHÄ JO SYNTYESSÄÄN...

MIKÄ PÄIVÄ - MIKÄ KUUKAUSI? VUODEN TIEDÄN...

Että niinkuin pyhäpäivä, käks. Lauvantaihan nyt on, eikö? En tunnusta mitään pyhiä, joten normipäivää eletään. Tai normiaamua siis. Kissa vänisee, kaffet on vedelty, samoin mömelöt. Yksi opus luettu loppuun, en malttanut jättää kesken.

 

Eilen sain hoideltua ne hommat, jotka jaksoin. En kaikkea siis. Iltapäivällä iski taas väsy, oli pakko ottaa tirsat. Niiden jälkeen jaksut olivat vielä vähemmässä. Eli ompelushommat ovat vielä painamassa. Taitaa olla helpointa ottaa neula käteen ja tehdä pakolliset käsin... Ei vaan jaksa runtata konetta tuolta komerosta, virittää yms. Jos ei kerta ole ihan pakko. Ei ole.

 

Belga on siis tulossa lounaalle ja osa esivalmisteluja on tehty. Ei muuta kuin syömään. Lisäksi hän saa sitten viedä lipastonraadon roskakatokseen, minä en sitä jaksa, en siis pysty. Hyllykkö on muuten aika pätevän näköinen ja kevyempi ratkaisu muutenkin. Hyvä.

 

Ei, minulla ei ole mitään kerrottavaa tänäänkään. Unet ovat olleet taas hakusessa, ilmeisesti sekä päikkäreiden että kipujen takia. Heräsin taas yöllä jumalattomaan lonkkajuilimiseen. Piti huutaa ääneen ja nousta ylös. Jäin taas miettimään, mikä tai kuka lääkäri suhtautuisi oikeasti vakavasti kipuihin. Kun on lyöty yksi diagnoosi, pidetään sitä sitten ainoana – vaikka muitakin siinä rinnalla lilluu. Että yksinkertaisesti ei voi sattua, kun ei voi. Kipupkl:n mukaan ”lääkitys on asiallinen, ei tarvetta käyntiin”. Mutta silti sattuu niin stnasti! Tiedän, että lääkitystä löytyy. Lähdetäänkö sitten hieman laittomille teille, vai? Olisiko se kivaa, täh? Prle.

 

Tällä asialla voisikin ärsyttää itseään tämän ja huomisen päivän. Maanantaina on taas edessä karmea päivä Varastolla, se on jo tiedossa. No, odotellaan. Ei pitäisi ajatella edes etukäteen koko juttua, mutta tiedän mitä on tulossa ja ensi viikon olenkin taas kipeä ihan joka ilta. Pirulauta, on tämä omituista! Vtuttaa!

 

No, asiasta kuudenteen: muistattehan, kun sanoin, että Blogistaniassa kun lärvinsä aukaisee, alkaa tapahtua. Kun märisin puuvillasukista, alkoi todella myös tapahtua. Alla siis satoa ,D Punaiset vasemmalla ovat Pirjolta – ziitos! Perinteiset puuvillasukat vähän paksumpaa lankaa, oikein mukavat kotisukat. Tykkään. Niiden alla raidalliset hiukan ohuempaa lankaa ja myös puuvillaa. Ihanat vaikka vuorittomiin maihareihin kylmempään aikaan. Nämä Anittalta. Samoin oikealla olevat kaksi paria – ne ovatkin sitten hienoa bambua, tosi silkkisen ja mukavan tuntuiset. Tykkään kovasti! Niin, nekin siis Anittalta. Hirrrmuisen paljon kiitoksia molemmille. Tämä on kovasti ilokas ja tulee käyttämään sukkia taatusti koko talven! Hirveästi olette nähneet vaivaa meikäläisen möhkön takia *snif*...

 

 

 

 

Ja ei, minä en ole vieläkään sisäistänyt, että on marraskuu. Eikä se kiinnosta minua millään tavalla. Paitsi että seuraavaan lomaan on aikaa vähän yli 3 viikkoa. Sen olen sijoittanut itsepäisyyspäivän alle, sopivasti. Että saa vähän vapaata ennen vuodenvaihdetta, joka on Varastolla täyttä kaaosta ja lähes kaikki pitävät lomiaan pois. Juu, minä olen töissä sekä j:n että uuden vuoden sekä välipäivät myös. Keikallekin olen tarvittaessa lupautunut, ainakin j-pyhinä. Mielellään vielä ilta- tai yövuoroon. Eikä välttämättä rahan takia, vaan siksi, että silloin on järkevämpää olla töissä kuin haahuilla kotona ja marista joutavia. Jos haluatte vaikka kauniin syyn, niin saavatpa lapselliset ja perheelliset viettää sitä päiväänsä sitten miten haluavat. On joku ainakin hoitamassa hommia... että pelkästä hyvästä sydämestä minä *kolkkoa hekotusta*.

 

Aha, että alkaa taas olla sellaista tekstiä. No, minä tästä menenkin ja keittelen kunnolliset kaffet. Taidan lohkaista palan Kalevin tummaa siihen viereen.

 

Päivän slogan: Vanhoihin vaivoihin uusi vaiheita, selvitä pääsi sekavilla aineilla. Elämäntapana ylenmääräinen kuositus – varoituskolmio onkin suositus :O

 

Päivän biisi: Pimeä tie, mukavaa matkaa

 

Luettua: Päivi Alasalmi – Koirapäinen pyöveli, ai että tämä leidi osaa! Novelleja; hulluja, koukuttavia, pelottavia, raivoisia, aivan mahdottomia. Täynnä naisten ja mikseipä miestenkin omalaatuisia kokemuksia – tykkään täpöllä ja suositan kaikille. Erityisesti Vitsaus ja Jokioisten kesäleiri ovat varsinaisia herkkupaloja *hihittelee itseksenä*.  Kaiho Nieminen – Hännikäisen tapaus, olen seurannut Niemistä ihan ekasta romaanista lähtien. Aina paranee, välillä tosin ei niin kiinnostavaa. Tämä on kuitenkin tarina nuorehkosta miehestä, joka olosuhteiden pakosta muuttaa takaisin maalle. Rakastuu, pettyy, alkoholisoituu – tervehtyy... mukana kulkee kuitenkin suvun tarina 1900-luvun alusta lähtien. Suosittelen, ellei tuo hyppelehdintä häiritse. Minusta se oli hyvä vastakkainasettelu nykyajan kanssa. Marilyn Kaye – Valitut; Poissa silmistä, poissa mielestä. Että tämmöinen nuorisokirja, vahingossa tuli mukaan. Hmm... toisaalta ei paha. 13-v. Amanda huomaakin äkkiä olevansa nynny Tracey. Amanda, joka oli koko koulun kuningatar, pahis sellainen. Mukaan sotketaan ”erityislahjakkaat nuoret” eli jokaisella on omanlaisiaan taipumuksia; selvänäköisyyttä, ajatustenlukua ym. Vähän sekava ja osoitteleva, tavallansa toimii lievänä moraliteettina. Menee varmasti kuin häkä tietynlaista kirjallisuutta etsivän nuoren päähän. Ei nyt ihan hirveän paha, mutta en nyt varsin suosittelisikaan... Marjo Dufva – Elämä on vaarallista. Tuota ja juu, jos tämän on tarkoitus olla kokonansa humoristinen – ei toimi. Sivuhuomautukset ovat osin hauskoja, osin *kääääk*. Novellina ja editoituna tämä olisi ollut parempi, nyt vetkutus ja tahaton sohraaminen (?) vesittävät lyhytromaanin ideaa. Ei, tunput käteen! Pekka Ruohonen –  erkki akseli kontkanen. Miten käy kun kokenut ja etevä pomo saa potkut kahden naisihmisen masinoimana. Työttömyyden kokemisen häpeä ja vaikeus kuvattu erinomaisen hyvin. Kuin myös elämän rajoittuminen, mietteet, päivän kulut jne. Hiukan tiivistämällä tämä olisi ollut parempi, mutta ei paha nytkään. Kaikille, jotka eivät ole koskaan olleet työttömänä! Lue niin osaat sopeutua toisen asemaan... Marja-Leena Tiainen – Päin mäntyä, kas, taas nuorisokirja =I Muori se jaksaa... mutta pidin tavallansa tästä. Miro on ajautunut lieviin hankaluuksiin eikä pääse lukioon. Isä on varakas ja haluaa Mirolle jotakin samaa. Miro lähteekin metsäkouluun. Mukaan mahtuu lumilautailua, ensimmäinen suuri rakkaus, metsän kokemista niin työmaana kuin suojelukohteena, asumista asuntolassa ja vaikka mitä. Suosittelen, tämä voisi olla sopiva kirja pojalle, joka miettii omia tekemisiään ja suuntautuu alalle, joka ei ole yleisesti suosiossa. Sebastian Faulks – Viikko joulukuussa, kuuden lontoolaisen elämät kohtaavat. Karmeahkoa satiiria ajasta, kaikki haluavat kaiken itsellensä. Mikään ei ole mitään, vieraannutaan nykyisestä ja todellisuudesta. Valintoja olisi kuitenkin tehtävä! Tykkäsin – lisää myöhemmin toisaalla... Charlaine Harris, Maggie Shayne, Marilyn Tracy – Pimeyden olennot. Öhh, tuota, kolme vampyyritarinaa em. kirjoittajilta. Ei ihmeemmin vakuuttavia, no juu, tämä on siis Harlekiinia eli ei kauheasti sovi valitettavasti odottaa eli sheksiä ja vähän vampyyreista... Simppeliä perushömppää kaikilta näiltä. Tunput mukaan ainakin! Kristiina Ohlsson – Nukketalo, omalaatuinen lastenmurhaaja ja naisten pahoinpitelijä liikkeellä, poliisi ei ymmärrä mistä on kyse. Tilanne tiivistyy äärimilleen ja aika rankkaakin tekstiä. Esikoisdekkari, joka kyllä vie mukanaan aika hyvin. Schildts kustantamona on kyllä parantanut otettaan viime vuosina erinomaisen hienosti! *ei maksettu mainos!!!* Pari jätän vielä odottamaan, ettei taas tule turpiiin!

 

 

POLKA LÄHTEE LUKEMAAN LISÄÄ *muahahaahah*!

LOMALAINEN LEIKKII KAIKENLAISTA =b

Uaah ja huomenta! Jep, taas väsyttää ja on nälkä. On tämä lomailu rasittavaa. Helpompi olisi ollut painua Varastolle ropottamaan perstain hommia ja sitten kotoon, tietysti kaikkien kaavojen kautta.

 

Mutta nyt ei kuulkaas tarvitse. Toveritar tuli eilen käymään, poikkesimme Malmilla hoitelemassa pienehköjä asia-asioita sekä kaupoilla. Hienoa ja ziitos! Tosin olin taas sen jälkeen aivan puhki-poikki illalla ja koivet huutelivat vastalauseita. Kun piti kävellä, varoa remonttia ja lisäksi sain hervottoman krampin koipeeni Liiterissä, argh. Kuitenkin, iso osa ostoksia tuli hoideltua. Lisäksi hankin kelloon uuden remelin – ihmeellistä, miten sekin on hankalaa. Niin just, kun uusi kello voipi olla halvempi kuin hihna! Meikäläinen kuitenkin pitää kellosta ja mieluusti ostin hihnan siihen.

 

Tarkistin jo aamulla, että – ylläri, ylläri – hyllykkö majaili edelleen roskiskatoksessa. Syykin selvisi, kun päivänvalolla ihmettelin asiaa. Hyllyn reunoista oli osa viilua revitty ronskisti pois. Tarkoituksella tahi ei, päätin kuitenkin harkita asiaa. Hyllykkö on nimittäin simppeli ja äärimmäisen tukeva. Jep. Kauppareissulla kävimme Tjiimarissa ja ostin vähän darranauhoja, joilla reunat voisi peittää. Sävy-sävyyn ikäänkuin. Sitten kotoon tullessa raahasimme, tai siis toveritar raahasi, hyllyn sisään. Ja kas, olen sen jo nyt aamulla laittanut oikein siistiksi. Kunhan päivä tästä vanhenee, raahaan sen oikealle paikalleen ja asettelen tavarat kohdallensa. Ensi viikolla haen vielä pari paffilaatikkoa, jotka siihen sijoitetaan. Hyvä me! Tavara edelleen kiertää, Iikkeaan ei tarvitse lähteä eikä tuhluuttaa rahojaan. Nyt minulta olisi sitten lähdössä lipasto, jonka joku korjaushaluinen saisi omakseen halutessaan *winks*.

 

Tässä päivitystä mielessäni laatiessani laitoin pyörimään pari virusskannausta ja torjuntapäivitystä, meni siinä  hyvinkin pari tuntia. Siksi olenkin näköjään vähän myöhässä *ehh*. Mutta toisaalta sain kirjoitettua pari lyhykäistä juttua, ne ovat nyt muhimassa ja uusioluennan sekä editoinnin jälkeen laitan nekin vielä tänään menemään eteenpäin. Lisäksi kasasin pyykit valmiiksi, kohta nekin laitetaan pyörimään. Itsekin olisi ehdittävä ruiskuun. Ruokaa olisi valmisteltava sekä täksi illaksi *ehheeh* että huomiseksi. Belga on rantautunut koto-Suomeen ja on tulossa huomenna lounaalle. Tarjolla lohipiirasta, wokkia, tsatsikia, salaattia... illaksi wokkia itselle. Njam, nälkä jo!

 

Eli siis puuhaa riittää lomapäiväksikin. Ai niin, tuota, ne ompelukset... ehtiihän ne vielä viikonlopun aikana! *epäuskoisen toiveikas wirn* Kun pitäisi vielä pari pikkuista juttua saada täällä kotona aikaiseksi eli ankkuroida toinen makkarin kirjahyllyistä tähän klaffipiironkiin. Nyt tuossa on hätäratkaisuna pakettinaru. Menen kohta katsomaan jotakin järkevämmän oloista materiaalia. Nippari on tietysti aina pätevä ja kätevä ratkaisu... Lisäksi pitäisi hoidella vähän viitakkoa. Kirjojakin olisi lupa järjestellä ja tietysti vähän lukea lisää. Päikkäritkään eivät olisi pahaksi ollenkaan. Nyt jo vähän nukuttaa, oikeasti, vaikka olen riipinyt kahdetkin aamukaffet.

 

Lupaan, että huomenna tulee ainakin yksi kuva (sukkia!) sekä lukulista. Kaikki on melkein valmiina, mutta kun on nyt oikeasti alettava lomapäivän puuhiin. Ei kaikkea tällaista pientäkään puuhaa jaksa normi-iltana millään, en ainakaan minä.

 

Joten jospa vielä yksi saavillinen kaffetta, tupakka ja sitten hommiin!

 

 

 

POLKA LEIKKII EDELLEEN LOMALAISTA!

 

 

 

 

 

 

LEIKKII LOMALAISTA

 

Arvatkaas mitä? Minä olen lomalla, minua väsyttää ja on nälkä. Harvinaisen tavallista, sanoisin. Toveritar on kuitenkin ystävällisesti luvannut ulkoiluttaa tänään autoaan näillä kulmilla, joten edessä on kuin onkin pienien asioiden hoitoa ja mahdollisesti jotakin – saa nähdä, mitä keksitään (tai oikeastaan mihin hän suostuu). Kaikenlaista olisi, oikeasti, kun vaan muistaisi. Jospa taas tekisi listan... vaihteeksi.

 

Eilinen meni Varastolla melkoisen kivuttomasti. Eivät, pahalaiset, ehtineet päivän aikana teettää kuitenkaan ihan kaikkia töitä, vaikka olivatkin siihen varautuneet *eheheeh*. Pääsin hyvissä ajoin kotoon Serkkujen kautta (vähän herkkuja kotoon), Postin kautta (kirjapaketti ja yksi ostos) ja kivan kuskin kyytimänä sitten residenssiin.

 

Vinski pirulainen oli aamulla merkannut paperinkeräyskorin, päivällä soffatyynyn – arvatkaas, menikö kissa noloksi kun sähähdin asiasta. En sen kummempaa kuin ”Prleeen prleen kissssssssssa!” Jo tuli kiire baseen loppuillaksi. Ja minä pesin kaksi koneellista pyykkiä sekä korin ja vein kaikki roskat vielä haisemasta. Silti tuntuu kuin kissinkusen leppeä lemu löyhähtelisi jostakin, vaikka aktiivisesti pyyhin paikkoja vielä vihreä omena –tuoksuöljyllä – siis en pelkällä öljyllä vaan tipauttelin jokusen tipan veteeen ja sillä sitten pyyhkeilin. Argh, tuo käy taas hermoille!

 

No, ehkäpä taas kun olemme yhdessä kotona tilannekin rauhoittuu. Kissan muisti on joko harvinaisen lyhyt tai sitten Vinskillä on tod. pirullinen luonne. Epäilen pirullista luonnetta... kiusaa se tekee, tahallaan. Ei kukaan mene samoihin paikkoihin kuselle, jos laatikot ovat puhtaita puruja pullollaan! Sama kuin minä kusisin tahallani Varastolle omalle tuolilleni :o Ei kauhean järkevää, eihän? Voin minä housuuni kusta, mutta en omassa huoneessa. Kyllä minä sen muualla tekisin. No joo, järkipähkäilyä taas. Ei, minulla ei ole mitään ihmeempää kerrottavaa.

 

Tai no, sen yhden himoitsemani ostoksen tietysti eli ostin Steltonin leipäkorin, tämmöisen nyssäkän. Sopii hyvin minun keittiööni, luonteeseeni sekä tapoihini. Sitäpaitsi se on yhtä trendikäs ja brä(a)ndi(y)käs kuin minä. Itse asiassa se vähän näyttääkin minulta, kun se kenottaa himppasen lysähtäneenä tuossa sisällään pari palaa leipää. Me ollaan niiiiiiiiiiiin samiksia! Ja ei, en maksanut tietenkään ovh:ta, melko täsmälleen puolet ovh:sta eli siihenkin voipi olla tyytyväinen.

 

Että tällainen lomapäivä tänään. Huomenna voisi ottaa ompeluskoneen esille, jos vaan jaksaa. Ompelustamista ja korjaamista olisi aika helkkarin paljon. Ei vaan huvittaisi, mutta lienee jo pakko! Se olisi hyvä tehdä tietysti ennen siivouspäivää pölyn ja roskan takia... Hmph tällekin eli katsomme, mikä minua huvittaa vai huvittaako mikään.

 

Taidan mennä keittelemään toiset kaffet ja miettimään toimintasuunnitelmaa täksi päiväksi (-> miten selviän vähimmillä askelilla).

 

 

 

 

 

POLKA LEIKKII LOMALAISTA!

 

 

VÄHÄISET VÄNINÄT MINILOMAN KOHTA ALKAESSA

 

Mistäs aloittaisi marinat tänään? Täh? Kyllä sitä nyt jotakin pitäisi olla, ettei kukaan vaan luule tätä joksikin positiiviseksi ja elämäniloiseksi Minulla On Ihana Elämä, Paljon Kavereita Ja Kivoja Harrastuksia, Upea Työpaikka Sekä Täydellinen Perhe –blogiksi, prle! Ei nyt vaan heti tule mieleen mitään oikein järisyttävää. Tänään on nimittäin hetkeksi viimoinen työpäivä ennen minilomaa.

 

Juu, sehän tietysti tässä, että Varastolla porukka palaa koulutuksesta, minä olen vain päivän töissä ja se tietää armotonta raadantaa aina takson tuloon asti. Mutta eiköhän sitä yhden päivän kestä, on kestetty aikaisemminkin. Kun on pakko ja tietää, mitä odottaa. Edelleenkään ei ole mitään suunnitelmia. Pitäisi kyllä hoitaa useampikin asia, pieniä sellaisia. Ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin. Ans kattoo nyt, miten jaksuja riittää, kulkeeko takso vai nukunko pari päivää putkeen.

 

Oudosti muuten tämä normaaliaikaan siirtyminen on saanut enemmän unet kohdallensa. Tai jostakin muusta syystä olen nukkunut edes pikkuisen paremmin. Herännytkin vain pari kertaa yössä ja goisinut sen 4 - 5 h kaikkinensa. Eli ei ihan hirveän paha. Minä kun vielä pidän tällaisista pimeistä illoista... täytyykin illalla taas laittaa kyntteli parvekkeen lyhtyyn.

 

Tänään käväisen vielä kotio mennessä postissa hakemassa paketit, en aio käydä tällä kertaa edes kirjastossa enkä kaupoilla. Jätän ne vapaapäiväksi, saa kerrankin tehdä sen homman rauhassa. Mieluummin heti aamupäivästä, ettei jää kenenkään jalkoihin. Kai te muistatte, että lauvantai on pyhäpäivä. Ei siinä mitään, mutta joillekin ihmisille se tarkoittaa sitä, että on hamstrattava pari-kolme kärryllistä ruokaa. Ihan kuin kaikki loppuisi just-heti-nyt. Tämä on huomattu niin moneen kertaan, että en taatusti suostu perstai-iltapäivällä menemään ruokakauppaan. En, en vaikka olisi...ööö... kissanruoka lopussa. Mötkö saa syödä sitten vaikka tonnikalaa! Nih kerta.

 

Jos oikein napisti osuisi oman kunnon ajoitus, voisi jopa yrittää tämän pitkän vapaan aikana tehdä jotakin tämän residenssin eteen. Sijoitella kirjoja, vähän skrapsuttaa sieltä ja pestä täältä. Sijoitella vielä muutamia tavaroita ihka oikeille paikoilleen jne. Toisaalta – jos ei huvita, en tee sitä. Tämä on ihan ok nytkin. Tosin nuo kirjat vähän häiritsevät, koska ne eivät ihan täysin ole niillä kohdin kuin olen alunperin tarkoittanut. Mutta se on kuulkaas pientä tässä konkurssissa. Tuli nimittäin vastikkeiden korotusilmoitus – 1.1.2011 alkaen korotus n. 54 juuroa kuukaudessa.  Aika paljon – elämä on! Olen kuullut suuremmistakin korotuksista nimenomaan asumisoikeusasunnoissa, joten en ole yksin. Pikkuisen nyt raastaa, koska palkkojen leikkisät ”korotukset” eivät tule taatusti olemaan yhteismitallisia edes tämän kanssa ja aivan varmasti kaikki elinkustannukset ym. nousevat vuoden vaihteessa muutenkin. Kirottua! Torppa muuten täyttää 10 v. 2011, toivottavasti tehdään perusteellinen kuntotarkastus ja myös sitä remonttia. Siitähän tässä aina maksetaan, vararahastoon, osa vastikkeesta.

 

No, sepä siitä. Asialle ei mitään voi. Nyt kaffetta, mömelöt ja töihin siittä, että pääsee myös lomalle! Kuva ei ole kovin ajankohtainen enkä kaipaa aurinkoa, mutta leidi on hyvinkin mielissään – kuva täältä.

 

Päivän slogan: Kaikkia meitä ei elämä oikein pue.

 

Päivän biisi: Esplanadi

  

Luettua: Virpi Hämeen-Anttila – Toisen taivaan alla, tämä leidi se suoltaa aina vaan pahempaa kökköä. Nyt kumihanskat käteen, jäks! Giorgio Faletti – Viimeinen katse, outo sarjamurhaaja Nykisssä. Aika hyvä trilleriksi, hyvin ja elegantisti kirjoitettu, jos murhajutusta nyt näin voisi sanoa. Loppuhuipennus tehokas, suositan! Sandra Brown – Savuverho, outoa herätä kuolleen vierestä, eikö? Näin kuitenkin tapahtuu, asiaa alkaa tutkia pariskunta, joilla on yhteisiä intressejä, aavistuksia, tuttavia ja – kokemuksia. Mihin kaikki Hyvä Veli –järjestelmän kuviot ovatkaan kaupungin ja poliisivoimat lopulta saattaneet? Aika hyvä tämäkin... Leighton Gage – Haudatut muukalaiset. Sao Paulon eräästä puistosta löytyy joukkohauta tai oikeastaan mätäneviä ruumiita. Ylikomisario Silva selvittelee juttua, joka johtaa rumempaakin rumempiin paljastuksiin rikkaiden ja sairaiden, korruption ja lahjusten parissa. Kannattaa lukea, erilainen dekkari lajissaan, suosittelen! Elvie Lötter – Vainnettu Anna, tarina särkyneestä lapsuudesta. Miten isäpuoli alkoi käyttää seksuaalisesti hyväkseen Annaa, äidin ollessa tästä ilmeisen tietoinen. Annan tunteista ja mietteistä sekä halusta tehdä kaikesta loppu – tappamalla! Lukekaa ihmeessä... aika karmaiseva, varsinkin koska todellisuuspohjaa on. Mika Wickström – Kuuleeko Beirut – ei-niin-sotahullu nuorimies YK-joukoissa rauhaa turvaamassa. Miesten arkea ja kaverin omia mietteitä, hyvää paikkojen ja ajankuvaa! Ei paha ollenkanas, vaikka muuta voisi luulla. Joukoista mitään tietämättömälle ihan tehopakkaus lajissaan. Marilynne Robinson – Kotiin, poika palaa kaiken kokeneena miehenä lapsuudenkotiinsa, jossa sisko hoitaa vanhaa saarnaaja-isää. Merkillisen katkeransuloinen tunnelmapala, perheen sisäisten tuntojen ja vaiettujen salaisuuksien noustessa pintaan. Kuvaus vanhuudesta ja vanhentumisesta elävää. Roman Schatz – Parturi, mitä ehtii tapahtua eräässä perinteisessä parturiliikkeessä, kun pikkurikolliset ryöstävät jalokiviliikkeen ja pakenevat viereiseen parturiin ottaen asiakkaat panttivangeiksi. Hauskaksi tarkoitettu, mutta ei aina oikein siihen yllä. Kevyttä odottelulukemista kuitenkin eli tämän luki puolessa tunnissa. Terhi Rannela – Jäämeri, jäähyväiset ja minä, muorille taas nuortenkirja. Elävänoloista kerrontaa, mukana hiukan kliseisesti erilaisia nuoria eli lesbopari, liikuntavammainen kelaaja sekä nörtti, myöhemmin mukaan tulee leukemiaa sairastava leidi. Reissu on kuitenkin kuvattu hauskan mehevästi eri tekniikoilla, päiväkirjoina ja eri kertojanäänillä. Toimii taatusti lukuhinkuisille nuorille... lopun Ja mitä sitten tapahtui eli toimet vuosien jälkeen oli aivan kohdallansa. Tykkäsin ja suositan! Ja vielä jäi mainitsematta jokunen opus *ilkeä wirn*. En voi laittaa tähän kaikkia, koska olen saanut tietää, että en pysty omaksumaan tässä ajassa kaikkea lukemaani, kehuskelen asialla jne. Mutta tämähän on – hyväinen aika – vain lukulistani!

 

 

 

 

NYT MENEN TÖIHIN JA KUN TULEN, OLENKIN JO LOMALLA *muhahahaah*!

 

 

 

 

KUKA TILTTAA ENSIN?

 

Voi hyväinen aika – ei ole reilua! Kone tilttailee... eniten se kyllä tilttailee IE:tä käyttäessä, joten jäljethän johtavat sylttitehtaalle, kele. No ans kattoo, tai oikeastaan Belga saa katsoa. Sitten kun joskus tulee *hmph*. Käytän taas vaihteeksi Operan vanhempaa versiota, tilttejä on silloin vähemmän.

 

Siksipä ette tulekaan tod.näk. saamaan kunnon rapoa ainakaan tänään. Olen nostanut tämän masiinan jo  viisi (-> 5) kertaa hetteiköstä. Alkaapi vähitellen riittää meikäläiselle *manailee hyvin kuuluvasti*. Ei silti, ei minulla olekaan mitään uutta maristavaa tahi edes kerrottavaa.

 

Olo on himppasen parempi eli eilen oli jo karmea nälkä. Sain apehtia syysspydäriä, jonka wokkasin pika-pikaa itselleni; punajuuriskoita, peruna, paljon porganaa, fenkolia, pari punasipulia, valkosipulia, paprikaakin, vähän herkkareita ja kunnon mausteet. Punajuurekas tykkää muuten fenkolista sekä mausteena, yllättäen korianterista ja currysta. Juu ja tiedän, kuulostaa oudolta, mutta maistuu hyvältä. Tosin eväs oli taas niin oudon näköistä, että kyselijöitä riitti ,D Udekkaat mokomat, normisalaatinsyöjät. Illalla söin suklaata – ihan totta. Viikon suklaakiintiökin jäi syömättä, niin paha olo oli. Eli tosi paha.

 

En edelleenkään ymmärrä, miten illat menevät niin nopeasti. Aika ei riitä yhtään mihinkään. No joo, tietysti koneen tilttailulla oli osansa asiaan. Mutta silti, kotihommiin ja parin *köh* asian tsekkaamiseen netissä menee aina kolme-neljä tuntia. Ja sitten onkin jo uinumisaika. Lisätkää tunteja vuorokauteen! Vähemmällä nukkumisella en pärjää. Aamullakin menee se kolme tuntia itsensä herättämiseen, tämän postauksen vääntämiseen, evästämiseen ja puehtimiseen. Äkkiä huomaakin olevansa ulkona odottamassa taksoa :o En jaksa ymmärtää. Olenko minä niin hitsin hidas? Taidan olla. Tosin eilenkin väänsin yhden puolen sivun kirjoituksen sekä pistin sen samantien menemään. Sekin vie yllättävästi aikaa.

 

Varastolla etomeno jatkuu. Upo tiedotti kaikille, että jään lomalle. Arvaatte tietysti, mitä siitä seurasi; kaikki tuovat keskeneräiset hommansa nyt minulle. Jep, ja osa väestä on koulutuksessa pari päivää. Keskiviikko tulee olemaan yhtä helvettoa, onneksi se onkin viimoinen työpäivä tällä viikolla.

 

Vaikka posti lakkoilee, silti tuli pari pakettikorttia. Taidan noutaa ne vasta keskiviikkona, koska tulossa pitäisi olla vielä yksi. Ja juuei, ne eivät ole iiPei-ostoksia, ihan muuta taravaa. Ostin minä kyllä iiPeistä T-paidan Belgalle, rapoa siitäkin myöhemmin. Se on niin hyvä... nörttitavaraa siis. Unohdin muuten pari ostosta mjuotiraposta. Testasin nimittäin ensin kokoja ostamalla halpishameen ja paidan, yht. 15 juuroa. Koot stemmasivat kohtuudella, joten uskalsin tilailla samalla ja vähän isommalla koolla jatkossa. Niistä ei sen kummempaa.

 

Lisäksi aioin rapota sukkatilanteesta, mutta nyt en kyllä uskalla laitella kuvia tms. ylimääräistä. Tämä tilttaa taas hetkellä millä hyvänsä. Joten myöhemmin, ystävät, myöhemmin! Sanon vaan, että jos Blogistaniassa avaa suunsa ja jotakin kaipailee, todennäköisesti apuja myös saa eli kiitos lähetyksistä, toverittaret Anitta ja Pirjo – kuvia ja lisärapoa siis myöhemmin.

 

Nyt aamupuuhiin niin kauan kun tämä härpäke vielä toimii edes hitaasti, käks! Kaffetta triplavahvuudella, mömelöt tuplavahvuudella ja vitamiinot yksinkertaisensa, samoin tupakit ja Polka itse.

 

 

 

 

KONE TILTTAILEE JA KAATUILEE KUNI POLKA NUOREMPANA  =b

 

 

OMITUISTA OLOA JA ALHAISTA MIELTÄ...

 

Hmph, persheelleen meni tämäkin viikonloppu. Oli vähän omituinen olo jo lauantaina, eilen oikein tooosi paha. En saanut edes kunnolla syötyä, joten siitä voitte jo kuvitella. Makasin vain puoliunessa, luin, litkin vettä paaaaaaljon ja silleensä. Onneksi nuo kipumömelöt vähän rauhoittavat myös vatsaa. Eli ei mitään norjalaista puhelinta leikitty kuitenkaan. Mutta silti, erinomaisen heikko olo, ei jaksuja mihinkään.

 

Eli eipä sitten juuri mitään tullut tehtyäkään. Mömelöiden voimalla hätinään imuroin. Kävin pakkoruiskussa. Jatkoin makaamista puoliunessa. Että ketuttaa! Enkä minä mistään ruuasta ole voinut pöpöjä saada, samaa muonaahan minä aina käsittelen ja syön. Tarkoitan siis, ettei ollut mitään poikkeavaa tarjolla, ei tod. Epäilen, että otin ehkä liikaa jäätelöä. Söin kaksi lusikallista. Yleensä menee vain yksi. Ehkä. Tai sitten ei. Varastolla on jotakin outoa flunssa- & vatsatautia ollut jo jonkun viikon. Jos se on sitä, sehän tietysti iskee meikäläiseen aina viikonloppuna. Jep, jep-jep.

 

Eli siinä meni pitkä ja kamalan tylsä sunnuntai. Harmittikin oikein rajusti, kun vein roskat. Joku oli uusinut kalusteitaan ja roskiin oli jätetty ehjänä nätti pikkuhyllykkö. Ihan kunnossa, sen kuin olisi kantanut kotiin ja pyyhkinyt. Kuitenkin niin iso, että yksin ei ollut mitään mahdollisuutta sitä kantaa, prle. Eikä ketään, kenelle soittaa tällaisessa asiasa. Kun se Belgarionkin on matkoilla jossakin päin pohjoisella pallonpuoliskolla! Eikä varmana tuo enää huomenna siellä ole, sen verran hyvännäköinen vehje... Olisi oikeasti ollut tarpeen tuon hajotetun lipaston tilalle, kaikinpuolin sopiva. Hyllyihin olisin saanut 2 – 3 laatikkoa, joissa säilyttää taravoita sekä lisäksi sitten levyjä ja kirjoa vähäsen. Kuitenkin sen verran pieni ja matala, että ei olisi näyttänyt täällä pahalta. Ai että ketuttaa nyt vieläkin. Murrrrrrrr!

 

No, ei vaan voi mitään. On asioita, joill ei voi mitään. Silti en hyväksy tällaista! Esitän vastalauseeni kaikesta kaikkea vastaan, nih kerta!

 

Muuten odotan vain loppuviikkoa. Upo hyväksyi lomani, joten olen to ja pe vapaalla, jihhaa! En minä kyllä tiedä vieläkään, mitä minä teen. Ehkä kuitenkin jotakin. Ainakin luen lisää ,D

 

Valitettavasti joudutte tyytymään tällaiseen minipostaukseen. Konekin tilttailee. Tämä tarvitsisi tod.näk. kunnon puhdistusta. Siis ihan sisältä, ei pelkästään näppiksen imureeraamista. Minä kun en läppäreitä ole ikinä puhdistanut, en kyllä uskalla sisään edes katsoa, käks. Pöytäkoneen olen kyllä putsannut, mutta se on todella eri asia...

 

Eli keittämään oikein kunnon kaffet, jospa tämä outo olo tästä alkaisi jo tasia hiljalleen. Lisää mömelöitä, ne naisen tiellä pitää ja töihin tuopi enegriaa.

 

 

 

 

POLKAN ON TAAS PAKKO MENNÄ – ONNEKSI VOI KOHTA TAAS TULLA!