maanantai 1. marraskuuta 2010

OMITUISTA OLOA JA ALHAISTA MIELTÄ...


 


Hmph, persheelleen meni tämäkin viikonloppu. Oli vähän omituinen olo jo lauantaina, eilen oikein tooosi paha. En saanut edes kunnolla syötyä, joten siitä voitte jo kuvitella. Makasin vain puoliunessa, luin, litkin vettä paaaaaaljon ja silleensä. Onneksi nuo kipumömelöt vähän rauhoittavat myös vatsaa. Eli ei mitään norjalaista puhelinta leikitty kuitenkaan. Mutta silti, erinomaisen heikko olo, ei jaksuja mihinkään.


 


Eli eipä sitten juuri mitään tullut tehtyäkään. Mömelöiden voimalla hätinään imuroin. Kävin pakkoruiskussa. Jatkoin makaamista puoliunessa. Että ketuttaa! Enkä minä mistään ruuasta ole voinut pöpöjä saada, samaa muonaahan minä aina käsittelen ja syön. Tarkoitan siis, ettei ollut mitään poikkeavaa tarjolla, ei tod. Epäilen, että otin ehkä liikaa jäätelöä. Söin kaksi lusikallista. Yleensä menee vain yksi. Ehkä. Tai sitten ei. Varastolla on jotakin outoa flunssa- & vatsatautia ollut jo jonkun viikon. Jos se on sitä, sehän tietysti iskee meikäläiseen aina viikonloppuna. Jep, jep-jep.


 


Eli siinä meni pitkä ja kamalan tylsä sunnuntai. Harmittikin oikein rajusti, kun vein roskat. Joku oli uusinut kalusteitaan ja roskiin oli jätetty ehjänä nätti pikkuhyllykkö. Ihan kunnossa, sen kuin olisi kantanut kotiin ja pyyhkinyt. Kuitenkin niin iso, että yksin ei ollut mitään mahdollisuutta sitä kantaa, prle. Eikä ketään, kenelle soittaa tällaisessa asiasa. Kun se Belgarionkin on matkoilla jossakin päin pohjoisella pallonpuoliskolla! Eikä varmana tuo enää huomenna siellä ole, sen verran hyvännäköinen vehje... Olisi oikeasti ollut tarpeen tuon hajotetun lipaston tilalle, kaikinpuolin sopiva. Hyllyihin olisin saanut 2 – 3 laatikkoa, joissa säilyttää taravoita sekä lisäksi sitten levyjä ja kirjoa vähäsen. Kuitenkin sen verran pieni ja matala, että ei olisi näyttänyt täällä pahalta. Ai että ketuttaa nyt vieläkin. Murrrrrrrr!


 


No, ei vaan voi mitään. On asioita, joill ei voi mitään. Silti en hyväksy tällaista! Esitän vastalauseeni kaikesta kaikkea vastaan, nih kerta!


 


Muuten odotan vain loppuviikkoa. Upo hyväksyi lomani, joten olen to ja pe vapaalla, jihhaa! En minä kyllä tiedä vieläkään, mitä minä teen. Ehkä kuitenkin jotakin. Ainakin luen lisää ,D


 


Valitettavasti joudutte tyytymään tällaiseen minipostaukseen. Konekin tilttailee. Tämä tarvitsisi tod.näk. kunnon puhdistusta. Siis ihan sisältä, ei pelkästään näppiksen imureeraamista. Minä kun en läppäreitä ole ikinä puhdistanut, en kyllä uskalla sisään edes katsoa, käks. Pöytäkoneen olen kyllä putsannut, mutta se on todella eri asia...


 


Eli keittämään oikein kunnon kaffet, jospa tämä outo olo tästä alkaisi jo tasia hiljalleen. Lisää mömelöitä, ne naisen tiellä pitää ja töihin tuopi enegriaa.


 


 


 


 


POLKAN ON TAAS PAKKO MENNÄ – ONNEKSI VOI KOHTA TAAS TULLA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti