Että niinkuin pyhäpäivä, käks. Lauvantaihan nyt on, eikö? En tunnusta mitään pyhiä, joten normipäivää eletään. Tai normiaamua siis. Kissa vänisee, kaffet on vedelty, samoin mömelöt. Yksi opus luettu loppuun, en malttanut jättää kesken.
Eilen sain hoideltua ne hommat, jotka jaksoin. En kaikkea siis. Iltapäivällä iski taas väsy, oli pakko ottaa tirsat. Niiden jälkeen jaksut olivat vielä vähemmässä. Eli ompelushommat ovat vielä painamassa. Taitaa olla helpointa ottaa neula käteen ja tehdä pakolliset käsin... Ei vaan jaksa runtata konetta tuolta komerosta, virittää yms. Jos ei kerta ole ihan pakko. Ei ole.
Belga on siis tulossa lounaalle ja osa esivalmisteluja on tehty. Ei muuta kuin syömään. Lisäksi hän saa sitten viedä lipastonraadon roskakatokseen, minä en sitä jaksa, en siis pysty. Hyllykkö on muuten aika pätevän näköinen ja kevyempi ratkaisu muutenkin. Hyvä.
Ei, minulla ei ole mitään kerrottavaa tänäänkään. Unet ovat olleet taas hakusessa, ilmeisesti sekä päikkäreiden että kipujen takia. Heräsin taas yöllä jumalattomaan lonkkajuilimiseen. Piti huutaa ääneen ja nousta ylös. Jäin taas miettimään, mikä tai kuka lääkäri suhtautuisi oikeasti vakavasti kipuihin. Kun on lyöty yksi diagnoosi, pidetään sitä sitten ainoana – vaikka muitakin siinä rinnalla lilluu. Että yksinkertaisesti ei voi sattua, kun ei voi. Kipupkl:n mukaan ”lääkitys on asiallinen, ei tarvetta käyntiin”. Mutta silti sattuu niin stnasti! Tiedän, että lääkitystä löytyy. Lähdetäänkö sitten hieman laittomille teille, vai? Olisiko se kivaa, täh? Prle.
Tällä asialla voisikin ärsyttää itseään tämän ja huomisen päivän. Maanantaina on taas edessä karmea päivä Varastolla, se on jo tiedossa. No, odotellaan. Ei pitäisi ajatella edes etukäteen koko juttua, mutta tiedän mitä on tulossa ja ensi viikon olenkin taas kipeä ihan joka ilta. Pirulauta, on tämä omituista! Vtuttaa!
No, asiasta kuudenteen: muistattehan, kun sanoin, että Blogistaniassa kun lärvinsä aukaisee, alkaa tapahtua. Kun märisin puuvillasukista, alkoi todella myös tapahtua. Alla siis satoa ,D Punaiset vasemmalla ovat Pirjolta – ziitos! Perinteiset puuvillasukat vähän paksumpaa lankaa, oikein mukavat kotisukat. Tykkään. Niiden alla raidalliset hiukan ohuempaa lankaa ja myös puuvillaa. Ihanat vaikka vuorittomiin maihareihin kylmempään aikaan. Nämä Anittalta. Samoin oikealla olevat kaksi paria – ne ovatkin sitten hienoa bambua, tosi silkkisen ja mukavan tuntuiset. Tykkään kovasti! Niin, nekin siis Anittalta. Hirrrmuisen paljon kiitoksia molemmille. Tämä on kovasti ilokas ja tulee käyttämään sukkia taatusti koko talven! Hirveästi olette nähneet vaivaa meikäläisen möhkön takia *snif*...
Ja ei, minä en ole vieläkään sisäistänyt, että on marraskuu. Eikä se kiinnosta minua millään tavalla. Paitsi että seuraavaan lomaan on aikaa vähän yli 3 viikkoa. Sen olen sijoittanut itsepäisyyspäivän alle, sopivasti. Että saa vähän vapaata ennen vuodenvaihdetta, joka on Varastolla täyttä kaaosta ja lähes kaikki pitävät lomiaan pois. Juu, minä olen töissä sekä j:n että uuden vuoden sekä välipäivät myös. Keikallekin olen tarvittaessa lupautunut, ainakin j-pyhinä. Mielellään vielä ilta- tai yövuoroon. Eikä välttämättä rahan takia, vaan siksi, että silloin on järkevämpää olla töissä kuin haahuilla kotona ja marista joutavia. Jos haluatte vaikka kauniin syyn, niin saavatpa lapselliset ja perheelliset viettää sitä päiväänsä sitten miten haluavat. On joku ainakin hoitamassa hommia... että pelkästä hyvästä sydämestä minä *kolkkoa hekotusta*.
Aha, että alkaa taas olla sellaista tekstiä. No, minä tästä menenkin ja keittelen kunnolliset kaffet. Taidan lohkaista palan Kalevin tummaa siihen viereen.
Päivän slogan: Vanhoihin vaivoihin uusi vaiheita, selvitä pääsi sekavilla aineilla. Elämäntapana ylenmääräinen kuositus – varoituskolmio onkin suositus :O
Päivän biisi: Pimeä tie, mukavaa matkaa
Luettua: Päivi Alasalmi – Koirapäinen pyöveli, ai että tämä leidi osaa! Novelleja; hulluja, koukuttavia, pelottavia, raivoisia, aivan mahdottomia. Täynnä naisten ja mikseipä miestenkin omalaatuisia kokemuksia – tykkään täpöllä ja suositan kaikille. Erityisesti Vitsaus ja Jokioisten kesäleiri ovat varsinaisia herkkupaloja *hihittelee itseksenä*. Kaiho Nieminen – Hännikäisen tapaus, olen seurannut Niemistä ihan ekasta romaanista lähtien. Aina paranee, välillä tosin ei niin kiinnostavaa. Tämä on kuitenkin tarina nuorehkosta miehestä, joka olosuhteiden pakosta muuttaa takaisin maalle. Rakastuu, pettyy, alkoholisoituu – tervehtyy... mukana kulkee kuitenkin suvun tarina 1900-luvun alusta lähtien. Suosittelen, ellei tuo hyppelehdintä häiritse. Minusta se oli hyvä vastakkainasettelu nykyajan kanssa. Marilyn Kaye – Valitut; Poissa silmistä, poissa mielestä. Että tämmöinen nuorisokirja, vahingossa tuli mukaan. Hmm... toisaalta ei paha. 13-v. Amanda huomaakin äkkiä olevansa nynny Tracey. Amanda, joka oli koko koulun kuningatar, pahis sellainen. Mukaan sotketaan ”erityislahjakkaat nuoret” eli jokaisella on omanlaisiaan taipumuksia; selvänäköisyyttä, ajatustenlukua ym. Vähän sekava ja osoitteleva, tavallansa toimii lievänä moraliteettina. Menee varmasti kuin häkä tietynlaista kirjallisuutta etsivän nuoren päähän. Ei nyt ihan hirveän paha, mutta en nyt varsin suosittelisikaan... Marjo Dufva – Elämä on vaarallista. Tuota ja juu, jos tämän on tarkoitus olla kokonansa humoristinen – ei toimi. Sivuhuomautukset ovat osin hauskoja, osin *kääääk*. Novellina ja editoituna tämä olisi ollut parempi, nyt vetkutus ja tahaton sohraaminen (?) vesittävät lyhytromaanin ideaa. Ei, tunput käteen! Pekka Ruohonen – erkki akseli kontkanen. Miten käy kun kokenut ja etevä pomo saa potkut kahden naisihmisen masinoimana. Työttömyyden kokemisen häpeä ja vaikeus kuvattu erinomaisen hyvin. Kuin myös elämän rajoittuminen, mietteet, päivän kulut jne. Hiukan tiivistämällä tämä olisi ollut parempi, mutta ei paha nytkään. Kaikille, jotka eivät ole koskaan olleet työttömänä! Lue niin osaat sopeutua toisen asemaan... Marja-Leena Tiainen – Päin mäntyä, kas, taas nuorisokirja =I Muori se jaksaa... mutta pidin tavallansa tästä. Miro on ajautunut lieviin hankaluuksiin eikä pääse lukioon. Isä on varakas ja haluaa Mirolle jotakin samaa. Miro lähteekin metsäkouluun. Mukaan mahtuu lumilautailua, ensimmäinen suuri rakkaus, metsän kokemista niin työmaana kuin suojelukohteena, asumista asuntolassa ja vaikka mitä. Suosittelen, tämä voisi olla sopiva kirja pojalle, joka miettii omia tekemisiään ja suuntautuu alalle, joka ei ole yleisesti suosiossa. Sebastian Faulks – Viikko joulukuussa, kuuden lontoolaisen elämät kohtaavat. Karmeahkoa satiiria ajasta, kaikki haluavat kaiken itsellensä. Mikään ei ole mitään, vieraannutaan nykyisestä ja todellisuudesta. Valintoja olisi kuitenkin tehtävä! Tykkäsin – lisää myöhemmin toisaalla... Charlaine Harris, Maggie Shayne, Marilyn Tracy – Pimeyden olennot. Öhh, tuota, kolme vampyyritarinaa em. kirjoittajilta. Ei ihmeemmin vakuuttavia, no juu, tämä on siis Harlekiinia eli ei kauheasti sovi valitettavasti odottaa eli sheksiä ja vähän vampyyreista... Simppeliä perushömppää kaikilta näiltä. Tunput mukaan ainakin! Kristiina Ohlsson – Nukketalo, omalaatuinen lastenmurhaaja ja naisten pahoinpitelijä liikkeellä, poliisi ei ymmärrä mistä on kyse. Tilanne tiivistyy äärimilleen ja aika rankkaakin tekstiä. Esikoisdekkari, joka kyllä vie mukanaan aika hyvin. Schildts kustantamona on kyllä parantanut otettaan viime vuosina erinomaisen hienosti! *ei maksettu mainos!!!* Pari jätän vielä odottamaan, ettei taas tule turpiiin!
POLKA LÄHTEE LUKEMAAN LISÄÄ *muahahaahah*!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti