Mistäs aloittaisi marinat tänään? Täh? Kyllä sitä nyt jotakin pitäisi olla, ettei kukaan vaan luule tätä joksikin positiiviseksi ja elämäniloiseksi Minulla On Ihana Elämä, Paljon Kavereita Ja Kivoja Harrastuksia, Upea Työpaikka Sekä Täydellinen Perhe –blogiksi, prle! Ei nyt vaan heti tule mieleen mitään oikein järisyttävää. Tänään on nimittäin hetkeksi viimoinen työpäivä ennen minilomaa.
Juu, sehän tietysti tässä, että Varastolla porukka palaa koulutuksesta, minä olen vain päivän töissä ja se tietää armotonta raadantaa aina takson tuloon asti. Mutta eiköhän sitä yhden päivän kestä, on kestetty aikaisemminkin. Kun on pakko ja tietää, mitä odottaa. Edelleenkään ei ole mitään suunnitelmia. Pitäisi kyllä hoitaa useampikin asia, pieniä sellaisia. Ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin. Ans kattoo nyt, miten jaksuja riittää, kulkeeko takso vai nukunko pari päivää putkeen.
Oudosti muuten tämä normaaliaikaan siirtyminen on saanut enemmän unet kohdallensa. Tai jostakin muusta syystä olen nukkunut edes pikkuisen paremmin. Herännytkin vain pari kertaa yössä ja goisinut sen 4 - 5 h kaikkinensa. Eli ei ihan hirveän paha. Minä kun vielä pidän tällaisista pimeistä illoista... täytyykin illalla taas laittaa kyntteli parvekkeen lyhtyyn.
Tänään käväisen vielä kotio mennessä postissa hakemassa paketit, en aio käydä tällä kertaa edes kirjastossa enkä kaupoilla. Jätän ne vapaapäiväksi, saa kerrankin tehdä sen homman rauhassa. Mieluummin heti aamupäivästä, ettei jää kenenkään jalkoihin. Kai te muistatte, että lauvantai on pyhäpäivä. Ei siinä mitään, mutta joillekin ihmisille se tarkoittaa sitä, että on hamstrattava pari-kolme kärryllistä ruokaa. Ihan kuin kaikki loppuisi just-heti-nyt. Tämä on huomattu niin moneen kertaan, että en taatusti suostu perstai-iltapäivällä menemään ruokakauppaan. En, en vaikka olisi...ööö... kissanruoka lopussa. Mötkö saa syödä sitten vaikka tonnikalaa! Nih kerta.
Jos oikein napisti osuisi oman kunnon ajoitus, voisi jopa yrittää tämän pitkän vapaan aikana tehdä jotakin tämän residenssin eteen. Sijoitella kirjoja, vähän skrapsuttaa sieltä ja pestä täältä. Sijoitella vielä muutamia tavaroita ihka oikeille paikoilleen jne. Toisaalta – jos ei huvita, en tee sitä. Tämä on ihan ok nytkin. Tosin nuo kirjat vähän häiritsevät, koska ne eivät ihan täysin ole niillä kohdin kuin olen alunperin tarkoittanut. Mutta se on kuulkaas pientä tässä konkurssissa. Tuli nimittäin vastikkeiden korotusilmoitus – 1.1.2011 alkaen korotus n. 54 juuroa kuukaudessa. 
No, sepä siitä. Asialle ei mitään voi. Nyt kaffetta, mömelöt ja töihin siittä, että pääsee myös lomalle! Kuva ei ole kovin ajankohtainen enkä kaipaa aurinkoa, mutta leidi on hyvinkin mielissään – kuva täältä.
Päivän slogan: Kaikkia meitä ei elämä oikein pue.
Päivän biisi: Esplanadi
Luettua: Virpi Hämeen-Anttila – Toisen taivaan alla, tämä leidi se suoltaa aina vaan pahempaa kökköä. Nyt kumihanskat käteen, jäks! Giorgio Faletti – Viimeinen katse, outo sarjamurhaaja Nykisssä. Aika hyvä trilleriksi, hyvin ja elegantisti kirjoitettu, jos murhajutusta nyt näin voisi sanoa. Loppuhuipennus tehokas, suositan! Sandra Brown – Savuverho, outoa herätä kuolleen vierestä, eikö? Näin kuitenkin tapahtuu, asiaa alkaa tutkia pariskunta, joilla on yhteisiä intressejä, aavistuksia, tuttavia ja – kokemuksia. Mihin kaikki Hyvä Veli –järjestelmän kuviot ovatkaan kaupungin ja poliisivoimat lopulta saattaneet? Aika hyvä tämäkin... Leighton Gage – Haudatut muukalaiset. Sao Paulon eräästä puistosta löytyy joukkohauta tai oikeastaan mätäneviä ruumiita. Ylikomisario Silva selvittelee juttua, joka johtaa rumempaakin rumempiin paljastuksiin rikkaiden ja sairaiden, korruption ja lahjusten parissa. Kannattaa lukea, erilainen dekkari lajissaan, suosittelen! Elvie Lötter – Vainnettu Anna, tarina särkyneestä lapsuudesta. Miten isäpuoli alkoi käyttää seksuaalisesti hyväkseen Annaa, äidin ollessa tästä ilmeisen tietoinen. Annan tunteista ja mietteistä sekä halusta tehdä kaikesta loppu – tappamalla! Lukekaa ihmeessä... aika karmaiseva, varsinkin koska todellisuuspohjaa on. Mika Wickström – Kuuleeko Beirut – ei-niin-sotahullu nuorimies YK-joukoissa rauhaa turvaamassa. Miesten arkea ja kaverin omia mietteitä, hyvää paikkojen ja ajankuvaa! Ei paha ollenkanas, vaikka muuta voisi luulla. Joukoista mitään tietämättömälle ihan tehopakkaus lajissaan. Marilynne Robinson – Kotiin, poika palaa kaiken kokeneena miehenä lapsuudenkotiinsa, jossa sisko hoitaa vanhaa saarnaaja-isää. Merkillisen katkeransuloinen tunnelmapala, perheen sisäisten tuntojen ja vaiettujen salaisuuksien noustessa pintaan. Kuvaus vanhuudesta ja vanhentumisesta elävää. Roman Schatz – Parturi, mitä ehtii tapahtua eräässä perinteisessä parturiliikkeessä, kun pikkurikolliset ryöstävät jalokiviliikkeen ja pakenevat viereiseen parturiin ottaen asiakkaat panttivangeiksi. Hauskaksi tarkoitettu, mutta ei aina oikein siihen yllä. Kevyttä odottelulukemista kuitenkin eli tämän luki puolessa tunnissa. Terhi Rannela – Jäämeri, jäähyväiset ja minä, muorille taas nuortenkirja. Elävänoloista kerrontaa, mukana hiukan kliseisesti erilaisia nuoria eli lesbopari, liikuntavammainen kelaaja sekä nörtti, myöhemmin mukaan tulee leukemiaa sairastava leidi. Reissu on kuitenkin kuvattu hauskan mehevästi eri tekniikoilla, päiväkirjoina ja eri kertojanäänillä. Toimii taatusti lukuhinkuisille nuorille... lopun Ja mitä sitten tapahtui eli toimet vuosien jälkeen oli aivan kohdallansa. Tykkäsin ja suositan! Ja vielä jäi mainitsematta jokunen opus *ilkeä wirn*. En voi laittaa tähän kaikkia, koska olen saanut tietää, että en pysty omaksumaan tässä ajassa kaikkea lukemaani, kehuskelen asialla jne. Mutta tämähän on – hyväinen aika – vain lukulistani!
NYT MENEN TÖIHIN JA KUN TULEN, OLENKIN JO LOMALLA *muhahahaah*!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti