TÄMÄ ARPA EI VOITA – KIITOS KANNATUKSESTA!

 

Soppahan on syntymässä, varsinainen sellainen... Herra Isoherra ottaa minut viralliseen puhutteluun ensi viikolla. Hienoa, eikö olekin jännittävää ja mukavaa. Alkakaas katsastaa minulle sopivia hommia – tai ei niillä ole oikeastaan vetunkaan väliä. Ajattelin juoda itseni hengiltä tai mieluummin katsastaa vekkulisti tainnuttavan lääkecocktailin. Riipoo niiiiin nämä Varaston hommat taas vaihteeksi, ettei voi sanoin kuvailla. Jos olisi enemmän kontakteja tiettyihin tahoihin, alkaisin tehdä eräänlaista keikkahommaa kotoa. Ja ei, en tarkoita käytettyjen kalsareiden postimyyntiä. Sekin olisi kyllä houkutteleva bisnes. Aivan muuta on ollut mielessä, mutta kun ammattilaisiakin on niin paljon työttömänä, ei meikäläisellä ole oikein jakoa näille kinkereille.

 

Mutta sika sikansa saakoon. Prleellinen kiirus on Varastolla ollut ja eilen sain suurimman osan tärkeimmistä hommista tehtyä. Tosin en juurikaan taukoillut ja sen kyllä huomaa. Olen kipeä kuin ankka, ainakin kävelen samalla tavalla. Ja ääntelenkin. Omisarvikselle en ole tod. edes ehtinyt varata aikaa. Enkä taida varatakaan. Jos siltä tuntuu, ulostan itseni torpasta 2 h varoitusajalla! Kyllä varma on nih. Laskin juuri ansiosidonnaisen määrän sekä mahdollisen asumistuen. Hemmetti, vähemmälläkin on tultu toimeen. Alkoi nimittäin oikeasti kärähtää meikäläisen pinna hyvinkin rätväkästi. Täytyy muistaa kuitenkin ottaa rauhoittava. Pitää myös muistaa, ettei vaan mene syyttelemään yhtään ketään muuta mistään – siis ei mistään – asiasta. Jonkinasteinen solidaarisuus lienee kuitenkin vielä tuonne takaraivoon iskostunut. No, se siittä ja asiaan palataan tirstaina.

 

 

 

Muutoin hain kasseittain jömmamuonaa kaupoista, jee. Nyt on ainakin 1.5 viikoksi apetta, arvelisin. Tosin Belga on tulossa tuhoamaan lounasta puoliltapäivin. Lupasin miettiä sopivia teetettäviä kotitöitä; jostakin syystä hän ei kuulostanut kovin innokkaalta. Mutta viherikkökasveihin ei ole vieläkään vaihdettu multaa ja pari muutakin pikkujuttua on tekemättä. Niin että, ilmaista lounasta ei enää ole tarjolla edes opiskelijalle! *muahahahaaah* Tosin ostin hänelle myös heekkuja mukaan viikoksi, kaikenlaista veikeää, mitä silmiin osui. Jos tässä joutuu talous tiukoille, herkutellaan edes nyt!

 

Päivän slogan: Vaikka lääketiede pyrkii kuolleisuuden vähentämiseen ja Eläketurvakeskus sen lisäämiseen, ihmiset kuolevat keskimäärin sataprosenttisesti.

 

Päivän biisi: Turn! Turn! Turn! 

 

Luettua: Olavi J. Lähteenmäki – Kärpästen herran testamentti. Unohtakaa koko juttu tai kahdet tunput ainakin käteen; luokatonta fuulaa. Douglas Coupland – Mircro-orjat. Mitä bittien valtakunnassa voikaan tapahtua? Entä, jos et haluakaan työskennellä Billin lafkassa? Hulvaton satiiri giikien valtakunnasta kaikkinensa (asiantuntijoille: ainakin kaksi sivua on binääreinä ,D). Don Winslow – Raakalaiset . Huumekartellien välisiä tehoiskuja sekä hitsin hienoa sanankäyttöä tietyistä aiheista; suositan! Unni Lindell – Mörkömies. Cato Isaksen jälleen töissä ja jahtaamassa murhaajaa. Jotenkin ankeahko tarina eikä jaksa oikein kantaa dekkarina eikä ihmissuhdetarinanakaan. Jim Thompson – Kylmä kuolema. Kari Vaara taas toimessa ja ongelmia sekä vauhtia riittää. Jotenkin pidän Thompsonista... Minna Lindgren – Sivistyksen turha painolasti. Tämä on hieno ja pidin sekä suosittelen kovasti. Miten vanha tietosanakirja saakaan niin monimutkaisia ajatuksia elämään turhautuneen Konttorilaisen pienessä päässä (kovin on tuttua!). Myös konkreettisesti... Hauska, tehokas ja tällä vasta olisikin kiva brassailla. Lukekaa ihmeessä! :D Paljon jääpi listaamatta, osa on palauteltu kirjastoon, osa makaa pöydällä enkä jaksa hakea niitä sieltä. Joten pientä makustelua tässä näin välillä, niille, joita asia sattuu ehkä kiinnostamaan ;D

 

 

 

 

POLKA – HÄN, JOKA INHOAA KAIKKIA JUHLAPYHIÄ!!!

 

 

 

VÄSY JA KIPUISA WELHOTAR - VAIHTEEKSI...

 

Kipukyselystä / -tutkimuksesta ei sitten ole uutisoitu juuri missään muualla kuin kuvalaatikossa. Tämä löytyi sentään netistä... Asiaa, moneltakin osin – jos viitsii etsiä vähän taustoja vaikka YLEn sivustolta. Minä en jaksa. Olen nimittäin niin prleen jäykkä ja kipeä *ehhh*. Tässä eräs Nelosen haastattelu, joka kannattaa ehdottomasti tsekata!

 

Vielä kipeämpi olen taas tänään illalla. Kävin eilen hoitamassa pari asiaa ja jäykistelin koko illan. Tänään pitäisi sitten hakea taas vaihteeksi viikon safkat. Kirottua! Lisäksi vaihteeksi taas väsyttää; nukun lyhyissä pätkissä ja herään johonkin kipuun vähän väliä. Olen hyvinkin pirtsakka aamuyöstä ja kun pitäisi Varastolle, alkaa väsyttää. Pahinta on iltapäivällä, jolloin alan jo pilkkiä ja alkuillasta, jolloin uni on aivan vähällä iskeä kumoon kunnolla. Mitkään mömelöt eivät auta. Eivät.

 

Varastolla töitä vuorotta, kuuselle ei ehdi ja ruokataukokin supistuu lyhyeen apehdintaaan – niin nopeaan kuin mahdollista. Ei kiva, en pidä siitä, että hommia on rästissä. Lisää tuodaan koko ajan, jottei vaan laiskuus pääsisi yllättämään! On se hienoa, että minua muistetaan. Oikein on jömmattu papereita  viikkotolkulla, että saisin puuhastella mieleni mukaan kaikkea hassunhauskaa konttorirotta-labyrinttipeliä. Tässä labyrintissä ei vaan ole ulospääsyä eikä keskellä ole edes sitä obligatorista juustonpalasta. Ei siellä ole mitään muutakaan, tod.näk. siellä on lisku... toivottavasti on!

 

Valitan – olen niiiiiin supiväsy kuin Welhotar vain perstaisin voi olla. Lisäksi vasen jalkani on todella oudon näköinen, selkä oirehtii pahasti ja muuta mukavaa. Onneksi on sentään kaffenpuruja vielä täksi aamuksi – äkkiä saavillinen kaffetta ja sateenkaarimömelöt. Niillä pääsee edes Varastolle ja eiköhän joku sieltä käytävältä korjaa sortuneen kapitalistien palvelijan parempaan talteen...

 

Olen pahoillani viimeaikaisten postausten luonteesta. En vain jaksa enkä pysty kykenemään enempään. Tämäkin käy kuulkaas nyt työstä – ei jaksaisi mitään.

 

 

 

 

POLKA MENEE – MENEE, VAIKKA VÄKISIN, PRLE!

 

 

 

 

 

 

 

PITSINISKOJA, KERMAPERSEITÄ, ULOSTIMIA JA HAUTOJA!

 

Miksi meille muka-aikuisille (lue -> ikääntyville) työtätekeville ja kärsiville ei ole vaihtaripaikkoja? Siis ihan vaikka vaan tässä lähistöllä. Että voisi vaihtaa duunia joksikin aikaa. Tai vaikka vaan päivähoitopaikkoja? Alkoi eilen tuntua juuri siltä, että oli lähtö lähellä. En sanonut edes pahasti, aioin sanoa hyvästi. Hra Isoherra puuttui nimittäin henk.koht. elämääni, sairaslomiini ja lomiini tavalla, joka on minusta alentavaa. Toki, työnantajalla on siihen oikeus, ei siinä mitään. Mutta tapa, jolla se esitettiin oli vähemmän miellyttävä. Itku ei ollut kaukana, itkin sitten mieluummin yksin...

 

Katsokaas Wanhaa Hippihörhöä Malmilta kohdellaan aivan eri tavalla kuin Pitsiniskoja ja Kermaperseitä – he ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Enempää en jaksa selittää.

 

Ja tietysti hemmetinmoinen kiirus. Asiat sikatolaltaan erään uudistuksen johdosta enkä minä ainakaan sille saanut mitään tehdä (ei ollut lupia!). Mutta sain sentään uuden  ulostimen, joka toimii kuni tauti. Tosin se pitää myös  melko tautista mekkalaa, mutta väliäkö hällä. Jos nyt aion tuolla vielä kökkiä, kökin todellakin huoneessani hipohiljaa enkä enää availe ikinä turpaani missään, pirulauta. Nih kerta! No, joka tapauksessa; pöytää tuskin enää löytyy työpinojen alta. Ihan kiva lähteä tässä ropottamaan. Mutta kiusallaankin menen, perkele!

 

 

 

 

 

Tuosta viimeisestä sanasta tulikin mieleen iltapäivän raivari. Soittivat seurakunnasta hautojenhoitosopimuksista. Ai että, kuin puhelinmyyntiä pahimmoillaan. En millään saanut ensin kiskottua hinnoittelua ja siihen kuuluvia palveluja jne. Kun lopulta halvin (!) tarjous tuli, se oli yli 900 juuroa! Auts, jos en olisi jo eronnut kirkosta, tekisin sen taatusti nyt. Minut saa mielellään sirotella tuhkana tuonne torille kaikkien hörhöjen ja hörhöttärien jalkoihin. No, sain todella lievät inhokkiraivarit ja kommentoin seurakuntien varoja sekä niiden käyttöä. Samalla ilmoitin (ja tämä ON totta), että ao. kalmot taatusti mieluummin olisivat katselleet heinikkoa ja kesän villikukkia – että kaivakaa ylös ja niittyä tilalle. Pyysin myös, ettei soittaisi kaikkein kiireisimpään työaikaan... Mahtoi olla leidi Rästäsperälle yllätys tämmöinen pakanamainen käyttäytyminen. Mutta sitä seurakunta saa, mitä tilaa! Sitäpaitsi, setäni oli ne usuttanut kimppuuni (ja voisitte nyt taas kertoa, missä se kimppu on). Mietin myös sitä, soitanko sedälleni ja vaimollensa, jotka rohmusivat aikanaan kuolinpesistä kaiken minkä irti saivat. Voisivat samalla vähän nyt maksella kuluja, jos kiinnosti tuolloin kaikki valokuvista lähtien. Arrrrrrrrgh! Suku on pahin – lähisuku vielä pahempi! Onneksi olen ainoa lapsi ;D

 

Ja tottakai, tässä vaiheessa viikkoa pääsen hätinään enää kävelemään. Pitäisi tänään postiin ja asioille. Huomenna täysimittaiselle roudausretkelle. Minua suoraan sanoen pelottaa jo etukäteen – kylkiluu paashana, koivet eivät toimi, käsi sökönä, selkää vihloo ja vinguttaa. No, onneksi Malmin poliisi korjaa talteen  torin tienoille sortuneet, ehkä sitten minutkin.

 

Lisäksi minulla on selkeä kirjoitusahi; en saa tekstiä aikaiseksi en sitten millään. Pakko olisi, olen luvannut. No, viikonloppuna viimeistään on ihan pakko-pakko, muuten häpeän enemmän kuin lähes ikinä.

 

Ähhh, kaffepurutkin ovat melkein loppu – menen silti keittämään saavillisen. Menköön tässä konkurssissa sitten loputkin. Onneksi on jömmamömelöitä.

 

Muistakaa taistella kulutushirviötä vastaan yhtä näppärästi kuin minä. Vain pakolliset, vain viikoksi jne. Tosin tuin Serkkuja pikkisen ostamalla Belgalle satsin normiherkkuja viikonlopuksi. Muuten taidamme satsata feikki-kiinalais-thai-muonaan. Ja sitten selaamaan muonatarjouslehtisiä hullun kiilto silmissä...

 

 

 

 

 

POLKA – KOHTA JO ENTINEN!

 

 

 

 

 

HARAKIRI PAZILAN ASEMALLA?

 

Eihän tässä ole taas mitään laitaa! Eilen pilkin iltapäivällä jo töissä, väsytti niiiiiiiiin. Kotoon päästyä riivin kipon saladoa ja ei kun iltapäikkäreille, sikeille sellaisille. Hrrh. Kamalaa. En minä ehdi enää edes lukea!

 

Varastolla on taas tavan mukaan hvtillinen kiirus, vaikka teen hommia normitahtia. Lähtiessäni käytiin heittämässä pari pinoa kuni koiralle, kiireellisiä sellaisia. Ottaisin sen jo lähes svinduiluna, koska tämäkin leidi taatusti tietää, milloin meikäläinen lähtee kotio. No, siellä on monta isoa pinoa miellyttäviä töitä tehtävänä *yökkii*. Minusta tuntuu, että kohta menen Pazilan aukiolle ja teen harakirin. Riittäisiköhän se?

 

Tilanne ei ole nimittäin reilu. Ulostin sentään luvattiin täksi päiväksi – jonkunlainen jostakin. Katsotaan, miten se alkaa kettuilla minulle. Kohta käy kuni kotona vaan eli jokainen epäkuntoinen vehjes lentää ikkunasta pihalle ilman mitään selittelyjä. Kuvitelkaa nyt Welhotarta pungertamassa iiiiisoa ulostinta pienen ikkunan kautta pihalle. *kikattaa*

 

Valitan, minä en jaksa kirjoittaa enkä edes ajatella *täh?*. Tarvitsen runsaasti kaffetta ja mukavaa, ennenkuin täältä irtoaa mitään. Edes lukukelpoista tekstiä siis.

 

Irrotelkaas te fiksummat, meikä yrittää kestää loppuviikon vielä *glups*. Kahden (-> 2) työpäivän jälkeen koivet elävät jälleen omaa elämäänsä, selkä on täpökipeä ja tavanomainen työsvindutus valtaavat koko ajatusmallinteen...

                                                                                                              

 

 

 

 

POLKA – EI ENÄÄ EDES IRROTTELUA!

 

VIIKON VÄSYNEITÄ PÄIVIÄ

Jahas, maailmanpolizei Jusala on saanut hirmuvoiton. Binsku on saatu hengiltä! Kysyä voisi tietysti, montako syytöntä (?) on menettänyt tässä demonstroidussa sotapelissä henkensä? Jusalalla kun on ollut aina tapana tunkea nokkansa jokaiseen kärhämään – Vapaan Maailman *hahahaah* edun nimissä. Että tämä vaan nyt tästä asiasta.

 

Muuten voin ilmoittaa, että Varastolla kaikki on kuin ennenkin. Mikään EI ole muuttunut, ei tod. Edelleenkään ulostimet eivät toimi ja meikäläistä ketuttaa kuni ainakin pientä virtahepoista. Tee siinä nyt sitten laadukasta ja tuottavaa työtä, jos kapitalistiset tuotantovälineetkään eivät toimi. Kohta ei toimi tämä kapitalistien juoksutyttökään, nih sano! Valitin jälleen asiasta ja Upo piti asiaa normaalina. Siis sitä, että tilausta ei vielä parin kuukauden toimitusvahvistuksen jälkeenkään ole toimitettu. Kun hämäräperäisesti kyselin asiaa, ulostin on talossa, mutta minä en sitä saa. Testaamaton vehje, sano. Ilmoitin haluavani kuitenkin ulostimen, joka ulostaa nätisti ja vinkumatta paaaaaljon tekstiä päivässä. Painokelpoista jälkeä siis vieläpä. Luvattiin etsiä. Hmph. Prle.

 

Väsy painaa niin, että eilen vetelin iltatirsat kotiin tultua. Tipahdin siis, ihan kevyesti. Liian vähän yöunia, paljon kipeitä heräämisiä ja muuta mukavaa. Tahtoo jäädä kotoon, tahtoo työhaluttomuuseläkkeelle! Tahtoo! Olisi niin paljon muutakin tekemistä, mutta kun ei iltaisin enää jaksa mitään. Ja eilen oli sentään maanantai – viikon ensimmäinen työpäivä. Voi hyväinen aika, miten väsynyt tulen olemaankaan perstaina. Pelvoittavaa jo etukäteen. Mutta ehkä minä vielä kuukahdan sinne työhuoneeseeni tai käytävälle.... No, nyt tässä taas ollaan hereillä timakasti, eikä kelli ole vielä kahtakaan.

 

Voisin myös kertoa vekkulista ”tahallisesta unohduksesta” eli eräästä niistä. Vängersin muutaman arvostelun kirjoista henkilöstölehteen – juu, olivathan ne asiallisesti esillä. Myös teostiedot jne. Ainoastaan kirjoittajan nimi (siis Minun) puuttui. Ihan kiva, hei! Ai niin, älkää sitten muistutelko mistään juhlista lähiviikonloppuna tai saan oksetuskohtauksen! *yökkii*. Mainoksia on jo tullut kilosotalla postiluukusta. Markkinameininkiä.

 

Eli ei mitään rapottavaa edelleenkään. Niin kiirusta oli, että edes sitä aikaa omisarvikselle en ehtinyt tilata. Lisäksi alkoi ketuttaa niin pahasti, että jos nyt menisin sinne, saisin yltiöraivarit. No – tapahan se olisi tietysti tuokin saada itselleen huomiota.

 

Onneksi olin yksin illalla eikä kissaakaan kiinnosta urheilu, joten vietimme laatuaikaa tonnikalan ja kirjojen parissa. Hyvä me! Joku taso se on sentään säilytettävä, vaikka sitten vähän huonompikin. Pitäisi taas postista yksi kirjakin, en taida tänään jaksaa. Jumalaut, mä oon aut!

 

Joten pitäkää taas tämä onneton postausviritelmänne, minä en jaksa enkä pysty enempään. Tarvitsen ainakin saavillisen kaffetta sekä mömelöannokseni. Sitten voin alkaa edes miettiä pukeutumista *puuuh* sekä hipsimistä odottamaan taksoa. Ei ole tämäkään kuulkaas oikeaa ihmisen elämää.

 

 

 

 

 

 

POLKA – HÄN JOKA JOSKUS ON JAKSANUTKIN JOTAKIN...

 

VÄSY, MUTTA KETTUUNTUNUT

Hirrrrmuinen väsy ollut jo parisen päivää. Ihan oikeasti, nukuttaisi vaikka koko päivän. Olen maltillisesti ottanut hätätirsoja... argh. Jopa klaffisoffalla kesken lukemisen :O Yöt eivät sitten olekaan mukavia, kun kääntyessä rusahtelevat luut herättävät vekkulisti valvomaan ja tupakalle.

 

En tiedä, mitä tänään tekisi. Siis jos minulla on vielä työpaikka Varastolla... Ehkä minä kyselen aikaa sinne omisarvikselle, vaikka se toivotonta aina onkin. Alan taas olla täpöraivoissani eli ilmeisen työkuntoinen, joskaan en välttämättä –haluinen.

 

Hörhö oli eilen kylässä eli katseli urheilua *yäks*. Onneksi minulla on paaaaaaaljon kirjoja, joita sainkin mukavasti kulutettua. Tosin en ole jaksanut niistä kirjoitella, joten listojakin ilmestyy joskus hamassa tulevaisuudessa. En ole jaksanut oikein lukea lokiloitakaan – vain tärkeimmät, enkä edes kommenteerata. Paha minä, hyi!

 

Samoin päivitysten taso on luokkaa tämä eli ei yhtään mitään asiaa. Kunhan nyt jotakin kirjaelen ylös. No, taksot on tellitty ja nyt menen keittämään triplavaffat kaffet sekä riipimään normimömelöt nyt ainakin. Ans kattoo eli lisärapoa tarpeen mukaan sitten sinnekin.

 

 

 

POLKA – TYLSYYDEN MULTIHUIPENNUS!

 

RIISTÄJÄT RUOSKAAMME SELKÄÄMME SOITTAA...

 

ilmeisesti Nököttimen  kännikällä, kaikesta päätellen. Että semmoista ajankohtaista tällä kertaa. Työkansan Juhlaa vietin eilen siivoten huushollia pölystä ja kuonasta. Tänään pitäisi etsiä pari paperia, joiden tiedän elävän kanssani samassa residenssissä, mutta joita ei vaan löydy *mrrrr*. Lisäksi pitäisi valmistautua Varastopäiviin, omisarviksen istuntoon (...ehkä...) ja muuhun vekkuliin. Siis mikäli nimeni vielä on työhuoneen ovessa :O

 

Muutoin ei edelleenkään ihmeellistä. Nuo kylkiluut (tai –luu) on jo mennyt niin monta kertaa, että se luutuu kohtuullisen helposti, vaikka särkeekin aivan prleesti. Jotain hyvää sentään. Juu, parannuskeinoa ei ole ja lääkityskään ei juuri auta. Joten kärsitään taas ihan vähäsen lisää.

 

Lisäksi haluan heti ilmota, että huushollissa ei ole knakkeja eikä perunasaladoa! EI! Eilen söimme paistettua lohta, savukalaa, tsatsikia sun muuta vihanneshärpäkettä. Njam oli. Tänään vuorossa kalapullat ja muussi soossin kanssa ,D Hyvää siitäkin kuulkaas tulee! Ja tietysti lisää vihanneshärpäkettä ja samaa myös huomiseksi evääksi.

 

Iloja on tuottanut lähinnä kirjojen runsas tipahtelu postiluukusta sekä punaiset sandaalit! ;D Varaudun kesään, nääs. Tod.näk. siitä on siis tulossa lyhyt ja vähäluminen, koska minä jo varustaudun kevyemmillä vetimillä. Hmph.

 

Lisäksi sain kivan kutsun juhliin, joihin jopa voisi osallistua! Lisää ehkä myöhemmin – yhteistyökumppani tarjoaa, esittelee ja tarjoaa... siis myös hyvää seuraa. No, ans kattoo, jaksaako sitä lähteä. Siitähän se on kyse, ei mistään muusta. Ja kaverin tarvitsen myös mukaan, nih kerta.

 

Toivonkin kaikille jaloja Wappujuomia nauttineille erittäin krapulapitoista päivää – senkin amatöörit! Me ammattilaiset kun olemme aina ns. pakkojuhlina selvinpäin ;D

 

Ja epäperinteisenä päivän biisinä tällä kertaa: Feel I’m Fixing To Die

 

Lähden riipimään lisämömelöitä sekä keittelemään kaffetta! Juokaa vinaa, pitäkää kivaa....

 

 

 

POLKA – TUO RAITIS LOTTA, IHAN TOTTA...