Miksi meille muka-aikuisille (lue -> ikääntyville) työtätekeville ja kärsiville ei ole vaihtaripaikkoja? Siis ihan vaikka vaan tässä lähistöllä. Että voisi vaihtaa duunia joksikin aikaa. Tai vaikka vaan päivähoitopaikkoja? Alkoi eilen tuntua juuri siltä, että oli lähtö lähellä. En sanonut edes pahasti, aioin sanoa hyvästi. Hra Isoherra puuttui nimittäin henk.koht. elämääni, sairaslomiini ja lomiini tavalla, joka on minusta alentavaa. Toki, työnantajalla on siihen oikeus, ei siinä mitään. Mutta tapa, jolla se esitettiin oli vähemmän miellyttävä. Itku ei ollut kaukana, itkin sitten mieluummin yksin...
Katsokaas Wanhaa Hippihörhöä Malmilta kohdellaan aivan eri tavalla kuin Pitsiniskoja ja Kermaperseitä – he ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Enempää en jaksa selittää.
Ja tietysti hemmetinmoinen kiirus. Asiat sikatolaltaan erään uudistuksen johdosta enkä minä ainakaan sille saanut mitään tehdä (ei ollut lupia!). Mutta sain sentään uuden ulostimen, joka toimii kuni tauti. Tosin se pitää myös melko tautista mekkalaa, mutta väliäkö hällä. Jos nyt aion tuolla vielä kökkiä, kökin todellakin huoneessani hipohiljaa enkä enää availe ikinä turpaani missään, pirulauta. Nih kerta! No, joka tapauksessa; pöytää tuskin enää löytyy työpinojen alta. Ihan kiva lähteä tässä ropottamaan. Mutta kiusallaankin menen, perkele!
Tuosta viimeisestä sanasta tulikin mieleen iltapäivän raivari. Soittivat seurakunnasta hautojenhoitosopimuksista. Ai että, kuin puhelinmyyntiä pahimmoillaan. En millään saanut ensin kiskottua hinnoittelua ja siihen kuuluvia palveluja jne. Kun lopulta halvin (!) tarjous tuli, se oli yli 900 juuroa! Auts, jos en olisi jo eronnut kirkosta, tekisin sen taatusti nyt. Minut saa mielellään sirotella tuhkana tuonne torille kaikkien hörhöjen ja hörhöttärien jalkoihin. No, sain todella lievät inhokkiraivarit ja kommentoin seurakuntien varoja sekä niiden käyttöä. Samalla ilmoitin (ja tämä ON totta), että ao. kalmot taatusti mieluummin olisivat katselleet heinikkoa ja kesän villikukkia – että kaivakaa ylös ja niittyä tilalle. Pyysin myös, ettei soittaisi kaikkein kiireisimpään työaikaan... Mahtoi olla leidi Rästäsperälle yllätys tämmöinen pakanamainen käyttäytyminen. Mutta sitä seurakunta saa, mitä tilaa! Sitäpaitsi, setäni oli ne usuttanut kimppuuni (ja voisitte nyt taas kertoa, missä se kimppu on). Mietin myös sitä, soitanko sedälleni ja vaimollensa, jotka rohmusivat aikanaan kuolinpesistä kaiken minkä irti saivat. Voisivat samalla vähän nyt maksella kuluja, jos kiinnosti tuolloin kaikki valokuvista lähtien. Arrrrrrrrgh! Suku on pahin – lähisuku vielä pahempi! Onneksi olen ainoa lapsi ;D
Ja tottakai, tässä vaiheessa viikkoa pääsen hätinään enää kävelemään. Pitäisi tänään postiin ja asioille. Huomenna täysimittaiselle roudausretkelle. Minua suoraan sanoen pelottaa jo etukäteen – kylkiluu paashana, koivet eivät toimi, käsi sökönä, selkää vihloo ja vinguttaa. No, onneksi Malmin poliisi korjaa talteen torin tienoille sortuneet, ehkä sitten minutkin.
Lisäksi minulla on selkeä kirjoitusahi; en saa tekstiä aikaiseksi en sitten millään. Pakko olisi, olen luvannut. No, viikonloppuna viimeistään on ihan pakko-pakko, muuten häpeän enemmän kuin lähes ikinä.
Ähhh, kaffepurutkin ovat melkein loppu – menen silti keittämään saavillisen. Menköön tässä konkurssissa sitten loputkin. Onneksi on jömmamömelöitä.
Muistakaa taistella kulutushirviötä vastaan yhtä näppärästi kuin minä. Vain pakolliset, vain viikoksi jne. Tosin tuin Serkkuja pikkisen ostamalla Belgalle satsin normiherkkuja viikonlopuksi. Muuten taidamme satsata feikki-kiinalais-thai-muonaan. Ja sitten selaamaan muonatarjouslehtisiä hullun kiilto silmissä...
POLKA – KOHTA JO ENTINEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti