Jahas, maailmanpolizei Jusala on saanut hirmuvoiton. Binsku on saatu hengiltä! Kysyä voisi tietysti, montako syytöntä (?) on menettänyt tässä demonstroidussa sotapelissä henkensä? Jusalalla kun on ollut aina tapana tunkea nokkansa jokaiseen kärhämään – Vapaan Maailman *hahahaah* edun nimissä. Että tämä vaan nyt tästä asiasta.
Muuten voin ilmoittaa, että Varastolla kaikki on kuin ennenkin. Mikään EI ole muuttunut, ei tod. Edelleenkään ulostimet eivät toimi ja meikäläistä ketuttaa kuni ainakin pientä virtahepoista. Tee siinä nyt sitten laadukasta ja tuottavaa työtä, jos kapitalistiset tuotantovälineetkään eivät toimi. Kohta ei toimi tämä kapitalistien juoksutyttökään, nih sano! Valitin jälleen asiasta ja Upo piti asiaa normaalina. Siis sitä, että tilausta ei vielä parin kuukauden toimitusvahvistuksen jälkeenkään ole toimitettu. Kun hämäräperäisesti kyselin asiaa, ulostin on talossa, mutta minä en sitä saa. Testaamaton vehje, sano. Ilmoitin haluavani kuitenkin ulostimen, joka ulostaa nätisti ja vinkumatta paaaaaljon tekstiä päivässä. Painokelpoista jälkeä siis vieläpä. Luvattiin etsiä. Hmph. Prle.
Väsy painaa niin, että eilen vetelin iltatirsat kotiin tultua. Tipahdin siis, ihan kevyesti. Liian vähän yöunia, paljon kipeitä heräämisiä ja muuta mukavaa. Tahtoo jäädä kotoon, tahtoo työhaluttomuuseläkkeelle! Tahtoo! Olisi niin paljon muutakin tekemistä, mutta kun ei iltaisin enää jaksa mitään. Ja eilen oli sentään maanantai – viikon ensimmäinen työpäivä. Voi hyväinen aika, miten väsynyt tulen olemaankaan perstaina. Pelvoittavaa jo etukäteen. Mutta ehkä minä vielä kuukahdan sinne työhuoneeseeni tai käytävälle.... No, nyt tässä taas ollaan hereillä timakasti, eikä kelli ole vielä kahtakaan.
Voisin myös kertoa vekkulista ”tahallisesta unohduksesta” eli eräästä niistä. Vängersin muutaman arvostelun kirjoista henkilöstölehteen – juu, olivathan ne asiallisesti esillä. Myös teostiedot jne. Ainoastaan kirjoittajan nimi (siis Minun) puuttui. Ihan kiva, hei! Ai niin, älkää sitten muistutelko mistään juhlista lähiviikonloppuna tai saan oksetuskohtauksen! *yökkii*. Mainoksia on jo tullut kilosotalla postiluukusta. Markkinameininkiä.
Eli ei mitään rapottavaa edelleenkään. Niin kiirusta oli, että edes sitä aikaa omisarvikselle en ehtinyt tilata. Lisäksi alkoi ketuttaa niin pahasti, että jos nyt menisin sinne, saisin yltiöraivarit. No – tapahan se olisi tietysti tuokin saada itselleen huomiota.
Onneksi olin yksin illalla eikä kissaakaan kiinnosta urheilu, joten vietimme laatuaikaa tonnikalan ja kirjojen parissa. Hyvä me! Joku taso se on sentään säilytettävä, vaikka sitten vähän huonompikin. Pitäisi taas postista yksi kirjakin, en taida tänään jaksaa. Jumalaut, mä oon aut!
Joten pitäkää taas tämä onneton postausviritelmänne, minä en jaksa enkä pysty enempään. Tarvitsen ainakin saavillisen kaffetta sekä mömelöannokseni. Sitten voin alkaa edes miettiä pukeutumista *puuuh* sekä hipsimistä odottamaan taksoa. Ei ole tämäkään kuulkaas oikeaa ihmisen elämää.
POLKA – HÄN JOKA JOSKUS ON JAKSANUTKIN JOTAKIN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti