EN MINÄ MITÄÄN TÄSSÄ...

kunhan olen lähdössä taas Varastolle. Varastopäivä, se viimeinen tällä viikolla. Mikäli ei muusta muuta johdu. Sitten olisikin taas puuhastelua suunnitteilla kahdelle päivälle eli asialista laadittuna – siis tehtävälista. Usch.

Sain sentään eilen tehtyä muutaman rästihomman. En kyllä niitä, jotka piti. Muuta tarpeellista ja aiheellista sekä asiallista kyllä - että edes jotakin. Kilti minä, kun kukaan muu ei kehu, pitää itse sitten. Lisäksi toisella korvalla totesin, että eilen oli tuttuja sekä linnassa että linnassa *muahahhaah*. Kunnon malmilaisena oli pakko todeta tuo :)

Taas ahittaa työpuolessa se, että taatusti tavaraa tulee liikkumaan reilusti. Hitsi, maanantaina tein jo melkomoisen työpäivän. Jos tämä tuollaiseksi menee, on pakko puhua asiasta Upolle. Toisaalta, tämähän on vasta totuttelua puolin ja toisin. Toisaalta on myös vuoden kiireisin aika, että sikäli... Kuulin jo, että joku oli myös kadehtinut minua (?!) ja ihmetellyt, miksi minä haluan jäädä osa-aikaiseksi, että minulla on varaa. Siis tämä oli ilm. luullut, että jään muuten vaan puolipäiväiseksi, en siis eläkkeelle (tai kuntoutustuelle). Vähän nyppi tuokin, oikeasti. Toivon vaan kovasti, että tämä jotenkin helpottaisi sekä minua että minua, fyysisesti ja psyykkisesti. Hirmuinen ahi iski nimittäin maanantai-iltana, aivan kammoittava! Jos talossa olisi ollut kirkasta viinaa, olisin kumonnut jokusen sammiollisen menemään. Ehkä onneksi ei ollut kuin vähän mietoja...

Lisäksi huomasin ansainneeni 50 juuroa myymällä yhden vanhan tavarani pois. Jep, hyvä minä. Sillä käy 1.5 kertaa kaupassa. Tai kaksikin kertaa, jollei täydennä varastoja. Ei paha ollenkanas. Taidan katsastaa jonakin vapaapäivänä lisää nuita varastoja, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Tiedän, että paljon turhaa ja käyttämätöntä, josta osa on jo laitettu kierrätykseen. Osan voisi hyvinkin myydä, koska semmoistakin dii saiknia olisi ;D

Turhia pähkäilemättä kaffetta, mömelöt ja valmistautumaan Varastoeloon jälleen kerran. Nököä ja pluikasta, toivottavasti taksohärra osaa olla varuillansa.

HÄN JOKA TAAS MENEE, MUTTA AIVAN KOHTA JÄLLEEN TULEE!

 

KUULEHA SIE PLOKIVASTAAVA,

mies sie tarviit oikee hyvvää valittaja- ja väninäplokkaajaa, täss siul o semmone! Ai, kuka, minä vai? Mie oon Velhottarela Polka, entine saikkusihteeri, nykyne Varaston vammakkomannekiini...

Ai, ei ollut hauskaa pilkata Tuntematonta plokkaajaa?

No, minäpä kerron sitten tositarinan siitä, miksi itsepäisyyspäivääkään ei täällä vietetä. N. 16 vuoden ajan jokaisena 6.12. klo 14.00 – 18.00 välisenä aikana The Faija kertoi maanneensa 6.12.1939 (tietämättömille: Talvisodan aikana siis) haavoittuneena ison kiven kolossa odottaen joko veli venäläistä tai suomalaisia joukkoja. Sissinä hän oli ollut partiossa ja – partiohan jättää haavoittuneet jälkeensä, mikäli nämä eivät pysty liikkumaan mukana. Sanonko, että kun tämän kuunteli erinomaisen juovuksissa olevan miehen kertomana, ei paljoa enää jaksa. Ei edes kuunnella.

Tiedän, pidätte minua tunteettomana ja epäisänmaallisena. Ei, se ei ole sitä. Sanon vain, että tämä päivä ei tuo mieleen juuri minulle mitään muuta! Jaanausta ja viinaa... toisten samanlaisten kanssa.

Katkeroko? Minäkö? Hah, minä menen masistelemaan vielä hiukan lisää – en ole taaskaan saanut nukuttua. Jo yksi päivä töissä riitti saamaan kaikki kivut, säryt ja muut kohdalleen. Prle.

HÄN, JOKA AIKOO MAATA LOPPUPÄIVÄN!

 

ANKEAA JA VAIKEAA...

ahi-ahi, vali-vali... Mitä, ette kai te minulta nyt mitään positiivista sentään odottaneet? Nyt on hei maanantai ja aamu sekä pitäisi Varastolle tästä. Ei ole mitään hupaisaa tässä nyt, kuulkaas. Saa vaikka nauraa, ei haittaa. Tiedän, että olen naurettava. Tiedän, että monella on huonommin. Tiedän, että monella on myös aivan helvetin paljon paremmin!

En vain saa aikaiseksi kunnolla mitään! Pitäisi himppasen ryhdistäytyä edes tänään ja huomenna, siis kotona tarkoitan. Töissä tehdään töitä eikä humputella sen ihmeempiä. Kotona ne ongelmat muhivat eli olisi hiton paljon tekemistä, mutta tämä ei tiedä, mistä päästä aloittaisi. Ei, ei omasta päästään. Se saa olla rauhassa! Ensin pitäisi varmaan laitella useita eri paketteja menemään – se on pakko tehdä illalla ja huomenna. Roudata ne sitten torstaina tai perjantaina Itelliaanon kuljetettavaksi, jep. Jos EDES sen saisi aikaiseksi, voisi olla ihan tyytyväinen. Jos saisi korjattua edes käsin pari vaatetta, voisi olla myös tyytyväinen. Koko hommassa ei varmaan menisi, no pakkaamiseen ehkä korkeintaan tunti, ompeluskorjaamiseen vartti. Mutta kun – ei vaan jaksuja ole. Voisiko joku ystävällisesti tulla potkimaan meikäläistä persuuksille?! Ei se homma sinänsä mitään, se aloittaminen tässä hankalampaa on. Kaikki on toki hyvin suunniteltu etukäteen ja hommat siinä mielessä hanskassa... toki. Ähhh.

Kuulin taksolta viime viikolla, että HMPK tökki taas, eivät vaan kertoneet asiakkaille. Koko viikon oli ollut ”koneongelmia”.... Ei ihme, että meikäläinenkin sai siis palella ja odotella. Liekö sama vielä tällä viikolla? Seisominen tekee pahaa selälle ja koiville, jäätävä viima taas saa muut säryt ampaisemaan kivasti esille. Niin että se taas siitä upeasta palvelusta ja hienosta suunnittelusta. *huokaus* Olisi mukava, jos voisi luottaa taksojen tuloon ja oikeisiin annettuihin osoitteisiin. Taas niissäkin oli möhlitty eli noudon piti olla torilta, takso soitteli kotipihasta... tekstit olivat väärinpäin. Aivan – kaikki tekevät virheitä, mutta miten HMPK tekee samoja mokia jatkuvasti. Minä en jaksa enää edes 10 – 20 minuutin myöhästymisestä valittaa, en myöskään vääristä osoitteista. En vaan jaksa!

Jotakin positiivista? No vaikka se, että vain tämä päivä töitä ja huominen on vapaata. Sitten taas päivä töitä ja loppuviikko vapaata. Eiköhän se ole aivan riittävän positiivista meikäläiselle. En jaksa vänistä sen enempää turhautumistani, seuran puutteestani tahi olemattomasta sosiaalisesta elämästäni. Jos ei ole, ei ole. Eikä kukaan tule taatusti soittamaan ovikelloani, jos en itse lähde mihinkään. Mutta minnekäs minä muka? Jos päivän reitit kulkevat rataa posti-kirjasto-kaupat ei siinä paljon ihmissuhteita ehdi solmia – eikä ehkä toisaalta olisi varmasti halujakaan. Olen huomannut, että joitakin ihmisiä kestää vain tietyn ajan, sellaisen pakkoseurustelun ajan, n. 20 min kerrallansa. Sitten jo haluaisi kovasti, että toinen ymmärtäisi lähteä tai itse tekee jotakin asiaa johonkin. Eikä tämä nyt tarkoita ketään tämän blögin lukijaa, vaan noin yleensä ottaen lähistöllä pyörähtäviä puolituttuja ja työkavereita.

Että tästä se taas lähtee, tämäkin viikko. Kaffetta – henkilökuntaaaaaaaaaa! *tilaa*

TUO MUODOTON EPÄIHMINEN, JOKA EI OSAA KÄYTTÄYTYÄ SÄÄLLISESTI!

 

PÄIVÄN SANA: AGGRESSIIVI

En minä sitten taaskaan ole nukkunut. En tähän mennessä ja ollaan kohta puolivälissä päivää. Ei kivaa tämä tämmöinen. Helkkari, riittääkö yhden yön kunnollinen unetus koko viikoksi? Hiukkasen jaksan epäillä! Ei vaan tullut uni, puolilta öin olin vielä virkeä kuin mikä. Olin jo riipinyt kaikki mahdolliset napitkin. Kävin sitten hakemassa vielä yhden rauhoikkeen, josko toisi edes pienet unet. No, hyvin pienet, ehkä.. Pari tuntia jonkinlaista puolihorrosta, josta siitäkin heräsin vähän väliä. Pahinta se, että lonkat ja selkä olivat ottaneet jostakin pahakseen eikä missään asennossa ollut taaskaan hyvä. Nousin sitten piruuttani ylös, en minä jaksa enää väkisin maata. Tässä iässä.

Kaffet, normimömelöt ja niiden voimalla ensin lukemaan hetkeksi ja sitten kirjoittamaan. Josta taas muodostuikin pidempi sessio kuin luulisi. Aina siihen menee enemmän aikaa kuin on suunnitellut. Pitää tarkistaa sekä mielipiteitään että kirjoitusasua. Tietty myös niitä asiatietoja. Varsinkin tämä oli lievästi hankaavampi tapaus – opus on ollut minulla melkein vuoden.... olen lukenut sitä pätkissä. Tietyistä syistä. Tsekatkaa sieltä toisaalta ensi viikolla tai joskus, en minä mistään mitään tiedä. Minä vain luen...

Tänään taas vuorossa kaikki tämmöisen tylsän, peruutettavan päivän normihommat. Inhokit, jotka on vasiten säästetty tänne asti. Tai lykätty – ihan miten vaan. Muonaa ja evästä huomiseksi. Imureeraus, toki *ärisee*. Pientä kissankuspyykin pesua *ärisee lujempaa*. Pakkoruisku sekä vaatteiden etsintä... Vaatteet mainittava erikseen, koska nyt kotona ollessa olen käyttänyt huomattavan muodottomia eli epämuodollisia lainapeitteitä. Kaikkea semmoista, jonka normaali ihminen olisi poistanut jonnekin roskikseen (ei siis edes kierrätykseen) jo vuosia sitten. Mutta kun, nämä ovat niin mukavia, hyvin muotoutuneita ja silleensä; tehän tiedätte, mitä minä tarkoitan!

Varastolla on taas pelättävissä jonkinlaista sumaa. Montaa ihmistä siellä ei ole huomenna paikalla, mutta päivystysvalmius toki. Joka tod.näk. tietää sitä, että minulle on jätetty kivoja pinoja tehtävää viime viikon lopulla. Toivon, että ei. Luulen, että on. Kun vielä pääsisi siihen, ettei ole tunnonvaivoja siitä, että lintsaa ollessaan lomalla, ei olisi mitään hätää. Kun työt jakautuisivat vielä hieman tasaisemmin, ei myöskään olisi mitään hätää. Viime viikon kolmen työpäivän jälkeen meni palautumiseen vähintään se yksi päivä. Sitten taas piti käydä kaupoilla, joka aiheutti yhden päivän rasituksen ja kipuilut. En minä oikein tiedä, onko tässä mitään järkeä. Paitsi se, että ei tarvitse olla kustannuspaikalla, joka helpottaa oloa kuitenkin kummasti. Toisaalta, en minä ainakaan vielä ole saanut mitään aikaiseksi kotonakaan. Yhdentekevää...

Päivän slogan: Polgan työt; kun haluton tekee kyvyttömänä mahdotonta saavuttaakseen täydellisen tekemättömyyden tilan.

Päivän biisi: Laiskotellen

Luettua: Najwa bin Laden, Omar bin Laden, Jean Sasson – Perheenisä Osama bin Laden vaimon ja pojan silmin. Aika hyvä haastattelukirja, jossa ensimmäinen vaimo ja neljäs poika kertovat elämästä ankaran isän, rakkaan aviomiehen ja omalla tavallaan lapsiaankin ajattelevan miehen läheisyydessä. Välissä toimittajan osuuksia, joissa selvitellään poliittista ym. tilannetta, koska Najwa ja Omar kertovat hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Suosittelen! Åsa Lanz – Kiinalainen tyttö. Ihmiskauppaa ja tyttöjen ympärileikkauksia Ruotsissa – no ei varmasti, eihän? Tästä on eri mieltä kiinalainen toimittaja, joka tuli maahan lapsena ja tekee nyt dokumenttia TV:lle. Hän joutuu hengenvaaraan ja selvittämään menneisyyttään tilanteessa, jossa ihmisiä jo kuolee hänen takiaan. Merkillisen kiinnostava jännäriksi ehkä luettava opus, jossa myös asiaa! Tykkäsin. Harri Nykänen – Pyhä toimitus. Omalaatuisia, uskonnollisuuteen liittyviä murhia, joita Ariel Kafka joutuu tutkimaan... Käypäinen, muttei nyt mikään ihmeellinen opus. Regina Rask – Jouluihminen. Joulufriikki Eeva aloittaa joulun järjestelyt heti joulun jälkeen ;) Mutta mitä tapahtuukaan tänä vuonna, kun töissä tavaratalossa asiat eivät tunnukaan menevän kuten pitäisi ja muutakin ahin aiheita löytyy. Mitä kummaa mies puuhastelee illoin ja minkä yllätyksen hän järjestää juuri jouluksi? Hiukka hirtehinenkin opus joulufriikin elämästä. Ei paha, mutten nyt sanoisi suureksi sanataiteeksikaan! Ian Rankin – Henkiin herätettävät. Rebus on muutaman kaltaisensa epäsopivan ongelmatapauksen kanssa ”uudelleenkoulutuksessa”, jossa he saavat tutkittavakseen ratkaisematta jääneen tapauksen. Kyseessä on oikea tapaus ja Rebus pääseekin jäljille, jäljille, joita hän ei oikeastaan haluaisi lainkaan tutkia. Rankinilta jälleen erinomainen opus – suositan! Annika Sjögren – Mereltä käy myrsky. Rehtori jättää ilmoittamatta erään pahoinpitelyepäilyn ja tämä heijastuu koko elämään. Perheessäkin tapahtuu kaikenlaista, tytär lähtee äkillisesti Tukholmaan – vai lähteekö... Ylläreitä on tulossa; perheväkivaltaa, uskottomuutta sekä paljon ihmisten ennakkoluuloja ja kammottaviakin tapahtumia. Suositan. Mark Blake – Is This The Real Life – Queen, rockin kuninkaalliset. Täydellinen esitys Queenista, tai ainakin täydellisempi kuin aikaisemmin ilmestynyt fanipohjainen opus. Suositan bändin kavereille! Ilpo Rantanen & Olli Lindholm – Likaiset legendat, 30 vuotta yötä. Yön tarina... ihan ok ja hyviä muisteluksia ja anekdootteja. Hiukka häiritsee omalaatuinen kuvataitto ja muutenkin melkoinen määrä kuvatuksia (no, ehkä tämä on tarkoitettu faneille!). Mallaa eli on kohdallansa ;) Mihkel Raud – Sininen on sinun taivaasi. Virolainen dekkari, josta ainakin minä pidin. Salaliittoja, terroritekoja, yhteyksiä EU:n sisällä, eräänlaista rakkauttakin mausteena. Kovaa peliä, jossa voi jotakin jäädä auki... Suositan. Mons Kallentoft – Syyskalma. Jatkaa edellisten dekkareiden poliisien tarinaa, rikos on toki toinen. On eräs linna ja entinen linnanherra, on hänen lapsensa. On katkeria tuttavia, köyhempiä. On pyrkyreitä, keinottelijoita, valehtelijoita. On myös poliiseja. Kerrontatapa aika vinkeä, kaikki eivät ehkä pidä. No, minä tietysti tykkäsin tästäkin. Kate Atkinson – Ihan tavallisena päivänä. On tapahtumia, jotka vain tapahtuvat ihan tavallisina päivinä; katoamiset, murhat ja paljon muutakin, ehkä. Mitä oikein on ollut kaiken tämän taka. Sitä selvittää Jackson Brodien oman menneisyytensä vankina. Ja niin outoa kuin se onkin, tuntuu että em .tapahtumat liittyvät jotenkin toisiinsa! Kiero, vilpittömän hienosti juonittu opus, jota voin hyvinkin suosittaa. Lisääkin on luettu ja lukemattakin on vielä – siitä sitten taas myöhemmin ja toisaalla *härn*.

POLKA SE LÄHTI... KUNHAN NYT VAAN LÄHTISI JOHONKIN!

 

MINIPÄIVITYS

Eli päivitän – olen siis hetken ainakin hereillä! Olen vain nukkunut, välillä juonut kaffet ja nukkunut rutosti lisää. Hyvä minä, kerrankin.

Täytyy tästä yrittää kuitenkin heräillä. Belga on tulossa, jotakin wokki-tyyppistä muonaa olisi saatava kasaan ja pieniä hommiakin olisi hoidettavana.

Koska minulta ei irtoa mitään kerrottavaa ja ilmakin on ärsyttävän kaunis, suosittelen sen sijaan, että käytte tutustumassa Susun uuteen Ärsytyskalenteriin; joka päivälle jotakin ärsyttävää! Tämä ainakin tykkää :)

POLKA, JOTA ÄRSYTTÄÄ OMA SAAMATTOMUUTENSA!

 

MINÄ OLIN TIEDÄTTEKÖ KOKONAAN UNOHTANUT,

että veronpalautukset maksetaan tänään! Asiasta konfirmeerattiin minua vasta iltamyöhään, hah. No, eihän se palettia mitenkään uusiksi laittanut; takso oli jo varattu ja kauppalista tehty. Nyt on kuitenkin reilusti aikaa käydä kaupoilla ja ehkä sitten ostaa jotakin niinkin tuhluuttavaa kuin tuoretta fisua sekä ehkä jopa jädelöä *hui*. Se on meikäläinen vähään tyytyväinen eläin, kun tämmöisestä riemastuu. Toisaalta, ei ole hirveää tarvista oikein millekään, kun tarkemmin ajattelee ja osasta entisistäkin yrittää päästä eroon. Kulutus ei siis täällä ole oikein huipussaan eikä ainakaan tuota rompejuhlaa ajatellen; en osta edes ihmeemmin muonaa silloin. Olen surkea kuluttaja! Minun takiani maa painii veloissa... Teen harmia BKT:lle! Syyttäkää vaan minua lamasta, minä kannan sen kuin nainen ainakin.

Niin eli tänään siis kirjastoon ja ruokakaupoille, tapaaminen erään leidin kanssa pikaisesti (pääsen osasta rompetta taas eroon) ja sitten kotoon äkkiä. Ulkona on myrsky, taas. Kylmä kangistaa nopeasti ja minulla on taatusti tuohon aikaan taas kamala nälkäkin. Ja sitä samperin kantamista piisaa kyllä tänäänkin. Hmph.

Eilen innostuin puuhastelemaan oikeastaan vasta iltapäivällä. Aamu ja puolipäivä meni hiljaa hissutellen ja sitä-sun-tätä teeskennellen, sen verran lääkeavitteista oli edellinen yö ollut, että tauhkaa riitti korvien välissä vielä aamullakin. Kun toiset mömelöt saivat sikansa toimimaan, pääsin sitten puuhastelemaan. Oikein en osannut ryhtyä mihinkään laajamittaiseen toimintaan kuitenkaan. Kävin pakkoruiskussa, kirjoitin yhden jutun valmiiksi asti, laitoin yhtä ja toista muutenkin menemään eteenpäin – sellaista tavallista normihommaa. Keittelin valeseljankaa ja pyöritin koneellisen pyykkiä. Jaksoin jopa valvoa reippaasti ja unetinkin melkein kunnolla. Heräsin puoliltaöin, mutta sain jostain kumman syystä vielä lisäunta hiukan yli klo 3 asti. Reipas minä. Siis väsyttää taas tänä aamuna, mutta uusiounia en taida uskaltaa ottaa. Siinä äkkiä nukahtaa yli aikojensa; ei huvita sännätä taksolle kylpytakki päällänsä – ei muuten, mutta tämä on melkoisen kulahtanut ja possunpunainen ;D Voisi peljästyttää ihmisiä ihan turhaan, luulisivat vielä oikeaksi siaksi!

Ei, ei minulla ole mitään radikaalia kerrottavaa tänäänkään. Paitsi tietysti se, että karvamölli taas on piruuttaan kussut kylppärin matolle, vaikka vieressä on kaksi (→ 2) puhdasta laatikkoa, joista toisessa oli häviävän pieni tuotos eli käytännössä puhtaat purut. Voi huokaus *huokaus*! En ilmeisesti ole noussut taaskaan ylös juuri hänelle sopivaan aikaan tai jotakin muuta merkittävää...

En taida jaksaa tänään laittaa kirjalistaakaan, säästetään se huomiseksi! On teilläkin jotakin, mitä odottaa *heheheeeheh*. Itse asiassa olen vielä unenpöpperössä ja kohta pitää alkaa kerätä mukaan kaikkea, mitä tarvitsen reissussa, etsiä vaatteet, suunnitella sopiva lääkitys jne. Siihen menee kuulkaas aika tarkalleen kolmisen tuntia, jos tuon lääkityksen tehoamisen ym. laskee mukaan. Eli hemmetin spontaania toimintaa meikäläliseltä, eikö vaan?!

POLKA – HÄN JOKA LÄPI MYRSKYN LÄHTEE ETSIMÄÄN RUOKAA JA LUETTAVAA!

 

NO NIIN, LOMAPÄIVÄN AAMU...

siis melkein keskipäivä. Olen JO herännyt. Päätin eilen nukuttaa itseni kemikaaliavusteisesti, jos ei muuten onnistu. Onnistui se siten, että heräsin taas ennen puoltayötä. Mrr. Heitin helttaan vähän lisää uniaviketta ja sen voimalla pääsin jokusen tunnin eteenpäin. Ainakin horrostaen. Sitten kaffetta ja normimömelöt, tupakka. Ei valoja makkariin, ei konetta auki, ei kirjaa mukaan – suoraan lämpöisen peiton alle. Ja kas, vielä riitti unta... Jos ei nyt laadulla voikaan kehua, määrä lienee riittävä.

Ei silti, en minä tänään aikonutkaan mitään järkevää tehdä. Hassua, että on olevinansa jotenkin huono omatunto siitä, että makaa kotona tekemättä mitään :o Siis minähän olen laillisella, ennalta sovitulla vuosilomalla! Mutta silti tuntuu kuin lintsaisin jostakin. Outoa, mutta kummallista.

Eilinenkin Varastolla meni kyllä täysin ropottamisen piikkiin, paljosti töitä. Mitään en jättänyt jälkeeni, mutta kaikesta päätellen maanantaina on odottamassa mukavia ylläreitä. Ehkäpä siksi, että suurin osa väkeä on tuolloin lomalla. Eivätkä kaikki välttämättä halua käyttää erään henkilön ”lomituspalvelua”, koska paperit ovat lojuneet siellä viikon jos toistakin. Ei meikäläisen pöydällä sentään – korkeintaan 1.5 päivää.

Tänään ohjelmassa vielä ehkä päikkäröintiä ja orienteeraamista siihen, että olen vapaalla ,D Jospa illalla siis valvoisikin pidempään. Lukemista ja muuta mukavaa. Kevyt lounas on jo tulossa (valeseljankaa) ja sen jälkeen voisi riipaista vaffat kaffet kera kohukkeiden tai keksien. Niin, siis, ehdin minä eilen taksoa odotellessa käydä Serkuissa hakemassa kaikkea, mitä vailla olen ollut melkein 6 viikkoa. Koriin ampaisi sieniliemikuutioita, kohukkeita, tuoremehua, kurkkuja, savu-valkosipuli-juustoa, leivarilaatta ja iso vaalea suklaa Belgalle, auringonkukan siemeniä paahdettavaksi parikin pussia, kaalipiffejä pari pakettia sekä hetelmä-pähkinä-leipää pari pakettia (se oli sentään 50 % alessa). Kassi tuli siis ääritäyteen, leidejä nauratti, kun kerroin minulla olleen suorastaan ikävä tiettyjä elintarpeita loman aikana... On tuo kiva puoti, ehdottomasti on!

Jahas, soppa on vailla loppumaustamista ja menenkin tästä...

POLKA – HÄN JOKA YRITTÄÄ LEIKKIÄ LOMAA!