En minä sitten taaskaan ole nukkunut. En tähän mennessä ja ollaan kohta puolivälissä päivää. Ei kivaa tämä tämmöinen. Helkkari, riittääkö yhden yön kunnollinen unetus koko viikoksi? Hiukkasen jaksan epäillä! Ei vaan tullut uni, puolilta öin olin vielä virkeä kuin mikä. Olin jo riipinyt kaikki mahdolliset napitkin. Kävin sitten hakemassa vielä yhden rauhoikkeen, josko toisi edes pienet unet. No, hyvin pienet, ehkä.. Pari tuntia jonkinlaista puolihorrosta, josta siitäkin heräsin vähän väliä. Pahinta se, että lonkat ja selkä olivat ottaneet jostakin pahakseen eikä missään asennossa ollut taaskaan hyvä. Nousin sitten piruuttani ylös, en minä jaksa enää väkisin maata. Tässä iässä.
Kaffet, normimömelöt ja niiden voimalla ensin lukemaan hetkeksi ja sitten kirjoittamaan. Josta taas muodostuikin pidempi sessio kuin luulisi. Aina siihen menee enemmän aikaa kuin on suunnitellut. Pitää tarkistaa sekä mielipiteitään että kirjoitusasua. Tietty myös niitä asiatietoja. Varsinkin tämä oli lievästi hankaavampi tapaus – opus on ollut minulla melkein vuoden.... olen lukenut sitä pätkissä. Tietyistä syistä. Tsekatkaa sieltä toisaalta ensi viikolla tai joskus, en minä mistään mitään tiedä. Minä vain luen...
Tänään taas vuorossa kaikki tämmöisen tylsän, peruutettavan päivän normihommat. Inhokit, jotka on vasiten säästetty tänne asti. Tai lykätty – ihan miten vaan. Muonaa ja evästä huomiseksi. Imureeraus, toki *ärisee*. Pientä kissankuspyykin pesua *ärisee lujempaa*. Pakkoruisku sekä vaatteiden etsintä... Vaatteet mainittava erikseen, koska nyt kotona ollessa olen käyttänyt huomattavan muodottomia eli epämuodollisia lainapeitteitä. Kaikkea semmoista, jonka normaali ihminen olisi poistanut jonnekin roskikseen (ei siis edes kierrätykseen) jo vuosia sitten. Mutta kun, nämä ovat niin mukavia, hyvin muotoutuneita ja silleensä; tehän tiedätte, mitä minä tarkoitan!
Varastolla on taas pelättävissä jonkinlaista sumaa. Montaa ihmistä siellä ei ole huomenna paikalla, mutta päivystysvalmius toki. Joka tod.näk. tietää sitä, että minulle on jätetty kivoja pinoja tehtävää viime viikon lopulla. Toivon, että ei. Luulen, että on. Kun vielä pääsisi siihen, ettei ole tunnonvaivoja siitä, että lintsaa ollessaan lomalla, ei olisi mitään hätää. Kun työt jakautuisivat vielä hieman tasaisemmin, ei myöskään olisi mitään hätää. Viime viikon kolmen työpäivän jälkeen meni palautumiseen vähintään se yksi päivä. Sitten taas piti käydä kaupoilla, joka aiheutti yhden päivän rasituksen ja kipuilut. En minä oikein tiedä, onko tässä mitään järkeä. Paitsi se, että ei tarvitse olla kustannuspaikalla, joka helpottaa oloa kuitenkin kummasti. Toisaalta, en minä ainakaan vielä ole saanut mitään aikaiseksi kotonakaan. Yhdentekevää...
Päivän slogan: Polgan työt; kun haluton tekee kyvyttömänä mahdotonta saavuttaakseen täydellisen tekemättömyyden tilan.
Päivän biisi: Laiskotellen
Luettua: Najwa bin Laden, Omar bin Laden, Jean Sasson – Perheenisä Osama bin Laden vaimon ja pojan silmin. Aika hyvä haastattelukirja, jossa ensimmäinen vaimo ja neljäs poika kertovat elämästä ankaran isän, rakkaan aviomiehen ja omalla tavallaan lapsiaankin ajattelevan miehen läheisyydessä. Välissä toimittajan osuuksia, joissa selvitellään poliittista ym. tilannetta, koska Najwa ja Omar kertovat hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Suosittelen! Åsa Lanz – Kiinalainen tyttö. Ihmiskauppaa ja tyttöjen ympärileikkauksia Ruotsissa – no ei varmasti, eihän? Tästä on eri mieltä kiinalainen toimittaja, joka tuli maahan lapsena ja tekee nyt dokumenttia TV:lle. Hän joutuu hengenvaaraan ja selvittämään menneisyyttään tilanteessa, jossa ihmisiä jo kuolee hänen takiaan. Merkillisen kiinnostava jännäriksi ehkä luettava opus, jossa myös asiaa! Tykkäsin. Harri Nykänen – Pyhä toimitus. Omalaatuisia, uskonnollisuuteen liittyviä murhia, joita Ariel Kafka joutuu tutkimaan... Käypäinen, muttei nyt mikään ihmeellinen opus. Regina Rask – Jouluihminen. Joulufriikki Eeva aloittaa joulun järjestelyt heti joulun jälkeen ;) Mutta mitä tapahtuukaan tänä vuonna, kun töissä tavaratalossa asiat eivät tunnukaan menevän kuten pitäisi ja muutakin ahin aiheita löytyy. Mitä kummaa mies puuhastelee illoin ja minkä yllätyksen hän järjestää juuri jouluksi? Hiukka hirtehinenkin opus joulufriikin elämästä. Ei paha, mutten nyt sanoisi suureksi sanataiteeksikaan! Ian Rankin – Henkiin herätettävät. Rebus on muutaman kaltaisensa epäsopivan ongelmatapauksen kanssa ”uudelleenkoulutuksessa”, jossa he saavat tutkittavakseen ratkaisematta jääneen tapauksen. Kyseessä on oikea tapaus ja Rebus pääseekin jäljille, jäljille, joita hän ei oikeastaan haluaisi lainkaan tutkia. Rankinilta jälleen erinomainen opus – suositan! Annika Sjögren – Mereltä käy myrsky. Rehtori jättää ilmoittamatta erään pahoinpitelyepäilyn ja tämä heijastuu koko elämään. Perheessäkin tapahtuu kaikenlaista, tytär lähtee äkillisesti Tukholmaan – vai lähteekö... Ylläreitä on tulossa; perheväkivaltaa, uskottomuutta sekä paljon ihmisten ennakkoluuloja ja kammottaviakin tapahtumia. Suositan. Mark Blake – Is This The Real Life – Queen, rockin kuninkaalliset. Täydellinen esitys Queenista, tai ainakin täydellisempi kuin aikaisemmin ilmestynyt fanipohjainen opus. Suositan bändin kavereille! Ilpo Rantanen & Olli Lindholm – Likaiset legendat, 30 vuotta yötä. Yön tarina... ihan ok ja hyviä muisteluksia ja anekdootteja. Hiukka häiritsee omalaatuinen kuvataitto ja muutenkin melkoinen määrä kuvatuksia (no, ehkä tämä on tarkoitettu faneille!). Mallaa eli on kohdallansa ;) Mihkel Raud – Sininen on sinun taivaasi. Virolainen dekkari, josta ainakin minä pidin. Salaliittoja, terroritekoja, yhteyksiä EU:n sisällä, eräänlaista rakkauttakin mausteena. Kovaa peliä, jossa voi jotakin jäädä auki... Suositan. Mons Kallentoft – Syyskalma. Jatkaa edellisten dekkareiden poliisien tarinaa, rikos on toki toinen. On eräs linna ja entinen linnanherra, on hänen lapsensa. On katkeria tuttavia, köyhempiä. On pyrkyreitä, keinottelijoita, valehtelijoita. On myös poliiseja. Kerrontatapa aika vinkeä, kaikki eivät ehkä pidä. No, minä tietysti tykkäsin tästäkin. Kate Atkinson – Ihan tavallisena päivänä. On tapahtumia, jotka vain tapahtuvat ihan tavallisina päivinä; katoamiset, murhat ja paljon muutakin, ehkä. Mitä oikein on ollut kaiken tämän taka. Sitä selvittää Jackson Brodien oman menneisyytensä vankina. Ja niin outoa kuin se onkin, tuntuu että em .tapahtumat liittyvät jotenkin toisiinsa! Kiero, vilpittömän hienosti juonittu opus, jota voin hyvinkin suosittaa. Lisääkin on luettu ja lukemattakin on vielä – siitä sitten taas myöhemmin ja toisaalla *härn*.
POLKA SE LÄHTI... KUNHAN NYT VAAN LÄHTISI JOHONKIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti