SIAN PÄRSHETTÄ EI OLE UUNISSA – SE ON TYHJÄ!

 

Siis uuni, sikaa ei ole koko torpassa murustakaan. Kanaa taitaa olla pakkasessa palanen tahi kaksi. Fisua sen sijaan on, erilaisia vaihtoehtoja, melkoinen määrä. Samoin juustoja, vihanneksoja ja nyt jopa erilaisia hetelmiä. Belga tuleekin huomenna lounaalle, joten tarjottavaa onkin syytä olla... Itse ajattelin syödä tänään suht iisisti.

Syy on aika selkeä, ettenkö sanoisi *köh*. Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista, poikkeaa kylässä 2 – 3 kertaa vuodessa ja tuo aina hyvät appeet mukanaan. Hän kun on todella vaativa omien muoniensa suhteen eli mikä tahansa ei tod. kelpaa, jos valita vain voi. Ja hänhän voi eli tuo mukanaan kaikki, mitä haluaa syödä ja juoda. En tietenkään pistä hanttiin *ehheheh*. Eilen siis saatiin lisää fisuja, lisää juustoa, viiniä, kaffetta sekä jotakin muutakin pientä. Syötiin eli natusteltiin heekkuja ja juotiinkin kohtuuhyvin. Sain myös hänelle omat lahjuksensa kasaan eli jokusen kirjan sekä taravan, joita hän on halunnut ennenkin. Kelpasi, jo vain hyvinkin. Olimme siis molemmat tyytyväisiä.

Tein vain aivan pienen virheen, joka kostautuikin sitten välittömästi. Illalla vielä alkoi hiukoa ja tein minimallisen sillileivän – ei siinä mitään – mutta teki aivan hillittömästi mieli lasillista maitoa. Join sen... sen jälkeen alkoikin taas vatsa koskea ja koko yöhän siinä taas meni. Ähh, kun ei malta. Olisihan se pitänyt muistaa (varsinkin tuollaisen syömisen ja juomisen jälkeen), että tämä itse aiheutettu laktoosiongelma laukeaa varsin pikaisesti. Tämähän johtuu vain siitä, että en juo maitoa raakana. Korkeintaan tippa vaffaan aamukahviin ja muuten se saapi olla rauhassa. Ei ihme, että sitten tulee pieniä ongelmia. Suoraan sanoen, paskempi juttu *muahahhaah*, joka valvottikin sitten melkein koko yön.

Eli reippaana tässä valvotaan jälleen, otan kohta kirjan taas käsittelyyn ja jatkan makoilemista ja lueskelua. Ehkä siivoskelen... ehkä en. Muuten ei tänään mitään ihmeellistä. Samaa toivon muillekin ;)

Tähän piti alunperin tulla kortti, jonka sain sieltä K-S:stä, mutta jostakin syystä skannaus ei suostu tänään toimimaan (tietysti). Joten kuvana tietty junan vessa – teemaan liittyen, siis tämänpäiväiseen.

Päivän slogan: On vaikea olla nöyrä kun on niin hyvä!

Päivän biisi: Pahaa joulua ja onnetonta uutta vuotta! Erityisesti pyytän kuuntelemaan sanoitusta – Dumaria parhaimmillaan kaikin puolin, tämä tykkää... <3

Luettua: Veera Laitinen – Surunsyöjät, öööh, hömppähumppaa jenkkiläisittäin. Aika karmeaa scheissea. Uponnee tietyn ikäiseen naispuoliseen nuoreen lukijaan, muille ei – tunput tarpeen! Arne Dahl – Jälkijäristys, räjähdys Tukholman metrossa ja A-ryhmälle tulee jälleen töitä. Mitä ovelin juoni, tai päällekkäisjuonet siis. Kuka tai mikä on kaiken takana? Dahl osaa, suositan. Tuomas Vimma – Raksa, kerrankin kaverilta vähän jo kirjaa muistuttava opus. Edelleen mennään kuitenkin roheasti rahan voimalla ja näytetään se. Muuten ok, mutta tuo rahapuoli ei innosta. Petri Kesti – Minne menet Elisa? Huimeita ja saatananpalvontaa, just joo. Tosi epätodennäköistä kaikki tämä kerronta, lisäksi huiman paljon panovihreitä... ja juoni ei nyt vaan toimi, eivätkä kuvauksen huimeistakaan sekä saatananpalvonnasta. Eli tutki taustoja, kokeile vaikka itse, pelkkä jossakin konsertissa olo EI riitä!!!! Kehno. Ja sitten opuksen lopussa Tiina Viitasen runoja, jotka kertovat kahden vammaisen lapsen vanhempien arjesta... nyt en ymmärrä tätä funktiota? Miksi nämä ovat samoissa kansissa? Runot ovat parempia kuin romaani, mutta katkeria tuntoja riittää. Tosi on, että asiat eivät ole hyvin... Mutta olisiko näille ollut tilaa muutenkin? Onko kyseessä vihrepanos kirjasta? Ilpo Rantanen & Olli Lindholm – Likaiset legendat, 30 vuotta yötä. Yön tarina alusta tähän päivään asti. Kaikkinensa, ihan luettavaa, jos soittaa levyjä taustalla. Jotenkin turhan paljon räävitään entistä dokaamista ja nykyistä mahdollista täysraittiutta – se nyt on epäolennaista, jos musiikista ja bändistä pitäisi kertoa... Ja Ollista saa vähän oudon kuvan ;) Laura Gustafsson – Huorasatu, en oikein jaksanut. Ihan kuin tämä olisi jo kerran kirjoitettu! En voi mitään, ei nyt tule mieleen kuka kirjoitti hyvin samanlaisen opuksen jokin aika sitten. Nou points! Lukas Moodysson – Isän aika. Omela kertomus isästä ja tämän kuolemasta, shakista, palaamisesta nuoruuteen ja ihmettelyä siitä, mitä kaikkea jäi paitsi sekä mitä todella tapahtui. Vähän tajunnanvirranomaista, mutta toimii. Tykkäsin. Tuomo K- Silaste – Esa, psykopaatti. Jo vain taas niin kehnosti ulosannettu opus, että ei kannata lainata. Teema olisi tärkeä, mutta tämä ei kyllä anna yhtään mitään. Toisten hyväksikäyttö, sairauden nimissä, sekä jonkun oma narsistis-tyyppinen persoonallisuus eivät tule tarpeeksi esiin. Lisäksi sellaisia ajatuskulkuja ja kirotusvihreitä, että ei oikein jaksaisi edes lukea. Luin kuitenkin, en halua suosittaa. Aliisa Roosa – Kaloripommi. Voi helvata taas, luulin tämän olevan järkevämpi juttu. Ei, tässä eläkkeelle joutunut leidi alkaa laihduttaa urakalla ja kas, miten upea hänestä tuleekaan. Löytyy ihan mies ja kaikkea! En oikein kestä tämmöisiä... miksei olisi saanut olla läskinä ja saada sen miehen? Epätosi, MOT... Johanna Venho – Syntysanat. Tämäkin teema on kulkenut useammalla taholla – joku muuttaa jonnekin selvittämään päätään, mutta joutuukin tilanteisiin. Ei paha, mutta kaluttu aihe kuitenkin tällä menolla. Charlaine Harris – Verenperintö. Sookie lähtee setvimään serkkunsa Hadleyn jäämistöä, mutta joutuu taas erilaisiin tilainteisiin ;) Uusi miesystäväkin on löytynyt ja oudosti tuntuu läheisistä löytyvän uusia piirteitä, ainakin oman suvun taustoista. Nyt selviää sekin, miksi Sookie vetää puoleensa ylisiä, muttei tavallisia miehiä... Hupaa vampyrologiaa, nämä ovat näitä harmittomia tarinoita, joita lueskelee välipaloina. Eero Huovinen – Lähdön aika. Piispan viimeinen vuosi eli mitäs piispa oikein tekeekään, paitsi kokoustaa eri puolilla maata ja maailmaa? Kaikenlaista, myös EH:n ajatuksia eri asioista ja uskonnostaan. Huomattavissa lievästi ankarampi vai sanoisinko vanhakantaisempi ote kuin aikaisemmin. Lukemisen arvoinen silti. Janet Evanovich – Herttaseiska, näitä ei nyt kyllä vaan jaksaisi. Hömppää palkkionmetsästäjän silmin, tämä jotenkin jo tökkii. Kari Hanhisuanto – Kaksoset,jo vain... yritetty on, ehkä liikaakin. Tämäkin töksähtää omaan näppäryyteensä eli vähempikin olisi riittänyt, ei kaikkia juonia samaan opukseen. Ei siis valitettavasti toimi. Ja lisää sitten siellä toisaalla! :D

PITÄKÄÄ KIVAA – ÄLKÄÄ SYÖKÖ KOKO SIKAA!!!

SITÄ SOPII ODOTTAA ASIALLISIA PÄIVITYKSIÄ

hamaan maailman tappiin asti, mutta täältä niitä EI kyllä tule. Ei tänäänkään. Olisi taas kaikenlaista pikkuhommaa... Kävin eilen ja edellispäivänä postissa, kirjastossa ja kaupoilla. Ei pitänyt olla enää mitään noudettavaa, mutta postin prle on edelleen jömmanut yhtä pakettiani. En pysty – siis yksinkertaisesti pysty – lähtemään tänään minnekään! Toinen koipi otti eilisen ylimääräisen retken niin pahakseen, että joka askeleella sattuu aivan jumalattomasti. Kuin miekka työnnettäisiin tuonne jonnekin luuston väliin, eikä se tapahdu vain askeltaessa; särky jää eli koipea särkee lisäksi koko ajan. Eli minusta ei ole tänään sellaiseenkaan aktiviteettiin. Käsittääkseni pakeetossa ei ole mitään pilaantuvaa, joten haetaan se sitten ensi viikolla. Todennäköisesti.

Muuten eilinen menikin aika hänekseen. Roudausliikkeen jälkeen veivasin sopan, söin sen ahnaisiin kitusiini, siivosin jäljet ja tiskasin. Lojuin ja lueskelin, odottelin Toveritarta kylään. Ja sitten luulin saavani kaffetta (en viitsinyt keittää, kun ajattelin hänenkin haluavan...). Juu, ystävä tuli, mutta olikin omien läheistensä kanssa pupeltanut jo kaikenlaista. Mukava iltahan siitä tuli, ei siinä mitään! Minä sain kaffet sitten hänen lähdettyään – päätinkin ihan herrastella mähnäpullan ja suklaakeksin katveessa, njam siis. Ja sitten melkein kohtakin nukkumaan. Eli asiallista asiaa ei koko päivänä. Nettailua ja lukemista ei varmaankaan lasketa?

Samoin taitaa jatkua tämäkin päivä. Tosin pitäisi framille ainakin yksi juttu valmiiksi, se on jo tekovaiheessa tuolla jömmassa. Kirjapäivityskin olisi teikäläisille ehkä huomisen herkuiksi tulossa *lupailee kaikenlaista perätöntä* ! Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista tulee käymään tänään illemmalla. Hän on siitä mukava vieras, että tuo mukanaan syömisensä ja juomisensa, koska on varsin kranttu niistä :D Mikäpä sen mukavampaa; tosin olen varannut hänellekin yhtä ja toista, josta tiedän hänen pitävän. Noin niinkuin viikonlopuksi mukaan.

Ja tässäpä hyvä tilaisuus kiittää The Lukijoita muutamasta mukavasta lähetyksestä. Erityisesti eilen saapunut Yule-kortti tuolta Keskeisimmästä Suomesta sai nauruhermoni tosi koville. Saatan skannata sen tähän huomenna. Tänään ei jaksa. (Olen oikeasti kipuillut yön tuon koipeni ja muiden särkyjen kanssa tavallista pahemmin). Mutta on se kiva, että olette muistaneet meikäläistäkin – ziitosta siis ihan kaikille. Myös N:lle matkalla D:n kanssa jossakin pohjoisessa, S:lle juurikin sinne Keskeisimpään Suomeen, Toverittarelle tuohon erittäin lähelle sekä mr S:lle "sinne jonnekin" :D Mukava, että olette olleet meikäläisen seurana! Ja toki kaikille muillekin kommanneille ja hiljaakin olleille – ihme, että olette jaksaneet näitä märinöitäni jatkuvasti...

Mitä muuhun tulee, tänään vuorossa seuraavaksi aamun uusiokahvit (nukuin myös uusiounet nappien voimalla, ainakin 2 h) sekä sen jälkeen pakkoruisku *käks*. Ulkona vallitsee aika fiinin oloinen keli, mutta varokaa: siellä on pluikasta. Joku hangannut rutosti kyntteliä plaattialle. Varovasti siis, jos olette jonnekin lähdössä.

Belga tulee syömään sunnuntaina, siihen asti apehdintani onkin vähintään mielenkiintoista. Ainut, joka vähänkin viittaa j:uun on lanttulaatikko, koska se oli alennushalvennuksessa. Muuten on kaikennäköisiä fisuja ja saladoa, myös katkarapu- ja sienisaladoa, juustoja ja mähnäpullaa, keksejä, jäätelöä, marjoja sekä niille kastikkeita. Tätä kaikkea on siis tarjolla vain Belgalle, itse apehdin aika yksinkertaisesti eli vihannespuolista muonaa ennen sitä. Ehkä tänään olisi tarjolla lanttulaatikkoa ja ... tuota ... timjamipottuja, rakuunaporganoita sekä ehkä grecusaladoa. En ole vielä päättänyt. Ensin siis kaffetta – se naisen tiellä pitää ja Welhottaren pois pahanteosta *wirn*.

MUILLE VAAN: ÄLKÄÄ REHKIKÖ, SE TEITIN JUHLANNE TULEE ILMAN RESSIÄKIN!

PS: Ulkona leijailee jo kärtsätty sianpärsheen löyhkä - yäks ja anteeks, mutta oikeasti se löyhkää....

 

LUKIJOILLENI TOIVOTAN TÄNÄÄN HYVÄÄ YULEA,

 

iloa ja valoa!

Tänään on siis talvipäivänseisaus ja yö pisimmillään, pimeys on hallinnut. Tästä eteenpäin kuljetaan kohti valoa ;) Ihan 5 minuuttia viikossa piteneepi päivä. Sytytelkääs siis valoja, kyntteleitä sun muuta ja juhlikaa tätä päivää... Niin minäkin teen, käyn vain ensin hoitelemassa pari pakollisa asiaa.

POLGARA – WELHOTAR, PIMEYDESTÄ VALOON!

 

VAIN YKSI PÄIVÄ

 

eli tänään töitä, huomenna on Yule – talvipäivänseisaus. Ei täällä kyllä mikään muu seisokaan *hyi, mitä te ajattelitte*. Tarkoitin tietysti töitä -> työt makaavat, palkka juoksee, ilma liikkuu, väki istuu ja kaverit juovat. Näin liikunnallisesti siis (wau, kerrankin poikkeava aloitus, eikö?).

Tänään myös annoin kertoa itselleni, että olisi suotavaa käydä Itelliaanossa noutamassa yksi tahi kaksi juttua... muistaakseni yksi. Samalla käyn toisessa kaupassa hakemassa kaffetta sun muuta pientä. Huomenna aamulla ajattelin käydä varsinaisissa ruokakaupoissa ja kirjastossa. Hyvin, hyvin aikaisin aamulla eli heti klo 9:n jälkeen, kun kirjasto ja kaupat ovat vain auki! Minen jaksa sitä härdelliä, joka joka paikassa näyttäisi ja kuuluisi olevan. Minä haluan vain tavalliset viikkomuonani sekä ensi viikon eväkset, en juuri sen kummempaa! Ja minun on ne saatava ilman minkäänlaista tappelusta tahi ressiä – muuten minusta tulee hyvinkin epämiellyttävä naishenkilö. Semmoinen, josta sitten saapi lukea numerolehtein otsikosta ja Ilma-Puudelista.

Varastolla on aivan hillitön työmeno, kun kaikki vähänkin lomaa tms. omaavat, perhettään suuresti rakastavat ja kunnioittavat, kaikki kunnon kansalaiset siis, lähtevät viettämään Pyhää Kulutusjuhlaa. Eli ei täällä ensi viikolla ole kuin perusmiehitys, se välttämätön eli minä ja pari muuta. Hyvä näin, kyllä tässä on väännettykin kaksi päivää ihan ilman kustaukojakin. Oikeasti! Maanantaina alkoi niskajumitus ja selkäkipu, eilen koipien kunnollinen kolotus ja yleisvetutus kipuineen ja tänään on vuorossa keskiviikon lopullinen repsahtaminen reponaiseksi. Lisäksi unet ovat edelleen lahjakkaasti kateissa. Jos joku näkee, saa palauttaa suoraan Welhottarelaan, ziitosta. Krääh – onneksi on vapaata pari päivää ja sitten se ylimääräinen maanantai, töitä pari päivää, vapaata ja kas, kohta onkin 1.5 vkoa lomaa. Minä vain odotan!

Eilen pääsin lopulta puhelimella Verokorttien Suurhaltian puheille (nettiverokorttipalvelu ei toimi!). Pyysin siis uudet verokortit, erikseen töihin, erikseen kuntoutustuelle. Saas nähdä, mitä tapahtuu – pahaa pelkään, että ei käy niin hyvin kuin joillekin. Mutta vaikka miten laskisin, kyllä sillä pitäisi (tuo -isi -pääte on aika pelottava!) pärjätä, kun nuukasti ju... siis käyttäytyy. Niidenkin asioiden pitäisi alkaa olla reilassa, työaika pitää vielä tsekata eli ohjelmeerata kulunvalvontaan, mutta se tehdään vasta ensi kuun puolella. Kerroinko jo, että laskennallisista syistä viikkotyöaika on 20.01 h :) Aika hupaisaa... jospa joku päivä voisi ihan tehdä sisään vaikka 5 minuuttia ja yllättää itsensä *muahahaah*.

Ei, ei minulla ole edelleenkään mitään veikeää tarinoitavaa tai kummallista kerrottavaa. Hyvin olen tosiaan luistanut kaikista sosiaalisista velvoitteista töissä, JEE minulle! Eikä muutenkaan ole tapahtunut mitään, siis kerrassaan mitään. Kissa makaa illat patterin päällä ja kuorsaa, siirtyy sitten baseen ja kuorsaa, herättää minut klo 2 – 3 (kun kuulee minun muutenkin olevan hereillä), vaatii kissinmaitoa ja pehmomuonaa sekä siivousta. Sen jälkeen makaa soffalla aamutirsoilla ja kuorsaa. Varsin mukavaksi on kissi elonsa järjestänyt – ja jos ei homma toimi, kunnon yökonsertti pystyyn tai mieluummin yösalaoksut, jotka aina tehoavat =P

Näin siis meillä, nytkin huutaa jolistaan jotakin... menen keittämään siis kaffetta ja antamaan elikolle sitä, mitä elikko nyt ikinä osaakin vaatia.

POLKA – ODOTTAEN VAPAITA, EI KYLLÄ MITENKÄÄN INNOLLA!

 

TIISTAI – VIELÄ YKSI PÄIVÄ, JOKA

 

ei sekään muuta sitä karmeaa totuutta, että edessä on eräs sietämättömimmistä ns. juhlista. Onneksi ei tarvitse osallistua mihinkään. Hyvin olen päässyt kaikesta luistamaan. Mitä nyt Belgan kanssa riivittiin vähän raakaa piparitaikinaa lauvantaina välipalajälkkäriksi. Muuten olen erinomaisen hyvin pysynyt kuosissa! Ns. "Oikeita J-kortteja" ei ole lähtenyt, tosin kortteja ja kaikkea kivaa muutamallekin kaverille, mutta se on asia erikseen. Lähetän minä muutenkin etanapostia toisinaan, ei sen kummempaa.

Ja parillekin Toverittarelle on varattu vapaa pääsy Welhottaren Kirjawarastolle, vassokuu vaan. Siis kun poikkeatte, niin on lupa – toki ensin minulta kysyen *en minä nyt kaikkea anna pois*. En minä mikään jalo ihminen ole, minä olen vaan niin hemmetin käytännöllinen. Parempi hyvällä lukijalla kuin jumalattoman hyllyssä kerran luettuna ja pölyjä keräämässä...

Belga on tulossa syömään jossain vaiheessa viikonloppua. Sellaisena päivänä, kun bussit kulkevat jotenkin ihmismäisesti! Minä lupasin laittaa seisovaa fisua eli kylmän kalapöydän sekä saladoja, timjami-lohkopottuja sekä uunijuureksoja. Hyvää pitäisi tulla, ja tuleekin. On aina kelvannut, huonommillanikin olen parempi kuin monet parhaimmillaan *ehheeeeeeh*. Eikäs kun syy on siinä, että opiskelijalla ei ole varaa väheksyä ilmaista ruokaa, jota tungetaan kupu täyteen (ja yleensä hänen makuaan ajatellen) sekä plätkäytetään vielä vähän evästä mukaan. Kyllä minä ne motiivit varsin hyvin ymmärrän. Belga on vain sellaista salamaksettua seuraa.

Muuten töissä on edelleen kiirusta. Juuri kun luulin saaneeni pöydän lähes tyhjäksi (enkä nyt siis puhu hyllyistä, mapittamisesta yms. mitään), tultiin ja lojautettiin saakelinmoinen nivaska paperia turvan eteen. Jep, minä aloin heti tehdä lähtöä Serkkuin kautta kotoon... Ei sitä kukaan kestä. Varsinkin kun porukalla oli niiiiiiiiiiiiiiiiin hupaisaa pienessä sihneessä lounaan jälkeen. Voi kun olisi jotenkin voinut käpäyttää moiset epäkurantista käytöksestä virka-aikana – minä niin mielelläni olisin kyllä vasikoinut ihan jokaisen! Juu, paskamainen ihminen olen, sehän on selvä. Ali-ihminen suorastaan, tai oikeastaan anti-ihminen, koska olen anti-sosiaalinenkin.

Lisäksi olen vielä eloperäisellä jätteellä käyvä anti-ihminen; eilen vedin sunnuntaisen jämäsalaatin sekä jätskikipon pohjat ja kaivelin päälle tsinuskikastikkeen rippeet eli käänsin purkin kokonaan (leikkasin siis auki ja kaavin rääppeet). Örps, riitti kiitti ja taas mennään. Siksipä meillä ei koskaan mene ruokaa haaskioon eikä roskiin. Koska Minä olen olemassa. Kissakaan sitä söisi, mitä minä tipauttelen menemään kurkusta alas. Ei siis ihme, että – no jätetään kertomatta likaisimmat yksityiskohdat kaikesta.

Nukkuminen on edelleen yhtä kushelvettiä, herään ennen puolta yötä ja sen jälkeen horrostan vähän. Sillä pitäisi pärjätä, ei onnistu. En näe edes kunnolla, unohtelen asioita ja muuta kivaa. Lisäksi niskoja särkee edelleen täpöllä, terävällä veitsellä kaivellaan lapoja ja sen jälkeen puikotellaan eri kokoisilla sukkapuikoilla. Oikeaa jalkaa puolestaan piikitellään pienemmillä neuloilla, argh. Ole tässä sitten muka iloinen ja tyytyväinen – ja paskat, sanon minä! En ole. Enkä tule, jollei näistä kivuista pääse jotenkin eroon ja saa edes joskus kunnon unta. Kerran viikossa on liian vähän!

No, se taas väninästä ja marinasta. Kaffetta kehiin – Varasto, here I come *maastoutukaa*.

POLKA – TUO ÄITI AURINKOINEN!

 

TÄSSÄ PÄIVÄSSÄ EI – EIKÄ MYÖSKÄÄN TÄSSÄ VIIKOSSA

ole mitään hyvää! Minä voin sen luvata heti tänä aamuna. Olen edelleen kipeä, kettuuntunut ja väsynyt. En jaksaisi mitään, mutta on pakko. Kieltäydyin joululounaasta tänään, teen senkin ajan duunia. Ettei kukaan vaan luulisi minua sosiaaliseksi eläimeksi tai sitten mahdollisesti jopa jotenkin kiitolliseksi jostakin. Fyi fan!

Olen ärsyyntynyt kaikkeen ja lähes kaikkiin. Mieluummin vetäytyisin jonkinlaisille pakkounille peiton alle, varustettuna runsaalla keolla kipu- ja rauhoitusnapitusta. Ehkä vähän lämmittävää alkomahooliakin olisi tarpeen. Siellä minä köllisin, kaikessa rauhassa – kaukana kavala maailma...

Yule on 22.12., hah! Miksi minä sitäkään viettäisin. Minä en vietä mitään. Mikä viettää minua :/ Ymmärtäkää miten haluatte, mitä se minulle kuuluu... Ei sitten niin pätkääkään. Ei edes se pätkä. Ei paljoa kiinnosta.

Menen, kun on pakko. Otan kipulääkettä, koska sattuu niin saatanasti. On sattunut jo monta päivää eikä tämä hellitä. Kai sillä yritetään muistuttaa jostakin, että "pitäisi" taas jotakin. Voihan vee, minä sanon. Vee! Omisarvis ottaa vastaan, kiitosta vaan tästäkin, ensi vuoden puolella eli 2.1.12. Hmph.

Ja vielä on pakko jonakin päivänä tsempata itsensä tuonne ostoshelvettiin hakemaan ruokaa. Voi vee sillekin. Minen jaksa! Mutta pakko se on, jos aikoo itse syödä eikä aio tappaa kissaa nälkään tai kushiekan puutteeseen. Ehkä se olisikin veikeä ja omaperäinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin...

PITÄKÄÄ TAI ÄLKÄÄ – MINÄ OLEN JUURI TÄLLAINEN!

 

 

MIKÄ MINUA VOI VÄSYTTÄÄ?

 

Vai olisiko se, että jonkun viikon huonompi unetus karkaa nyt pöntöstä ihan pitelemättä. Goisin eilen aamulla reilut uusiounet kipunapituksen ja aamukaffen päälle. Hätinään jaksoin herätä ja laittaa Belgalle helppoa tofu-sieni-wokkia ja jälkkärit.

Sitten jonkun tunnin lueskelimme, minä yritin piristäytyä enkä siis onnistunut. Belgakin lähti ja minä menin palelemaan sänkyyn, vähän peittoa silmien päälle ja taas rätväkät päikkärit. Sen jälkeen olinkin niin pöllämystynyt ja kyllästynyt itseeni, ettei enää yhtään mikään huvittanut. Ei sitten niin mikään :(

Josta suvereenisti jonkinlaisille yöunille. Ja taas on vuorossa se käärmeisin päivä viikolla. Pakkosiivous, pakkoruisku ja kaikkea muutakin pakollista sekä huomenna Varastolle. Minua suuresti ketuttaa tämä kaikki. Toivottavasti jaksaa edes sataa – en kestäisi, jos tulisi lunta tai olisi kaunis keli. Mrhmhhmh!

Yhdytään vaan biisiin: Lasinen elämä

Ja kaikkien pakkotoimien välissä lupa lukea ja mupeltaa piparitaikinaa...

POLKA, VÄNINÄÄ JA MARINAA JO VUOSIA – YHTÄÄN TINKIMÄTTÄ!