Siis uuni, sikaa ei ole koko torpassa murustakaan. Kanaa taitaa olla pakkasessa palanen tahi kaksi. Fisua sen sijaan on, erilaisia vaihtoehtoja, melkoinen määrä. Samoin juustoja, vihanneksoja ja nyt jopa erilaisia hetelmiä. Belga tuleekin huomenna lounaalle, joten tarjottavaa onkin syytä olla... Itse ajattelin syödä tänään suht iisisti.
Syy on aika selkeä, ettenkö sanoisi *köh*. Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista, poikkeaa kylässä 2 – 3 kertaa vuodessa ja tuo aina hyvät appeet mukanaan. Hän kun on todella vaativa omien muoniensa suhteen eli mikä tahansa ei tod. kelpaa, jos valita vain voi. Ja hänhän voi eli tuo mukanaan kaikki, mitä haluaa syödä ja juoda. En tietenkään pistä hanttiin *ehheheh*. Eilen siis saatiin lisää fisuja, lisää juustoa, viiniä, kaffetta sekä jotakin muutakin pientä. Syötiin eli natusteltiin heekkuja ja juotiinkin kohtuuhyvin. Sain myös hänelle omat lahjuksensa kasaan eli jokusen kirjan sekä taravan, joita hän on halunnut ennenkin. Kelpasi, jo vain hyvinkin. Olimme siis molemmat tyytyväisiä.
Tein vain aivan pienen virheen, joka kostautuikin sitten välittömästi. Illalla vielä alkoi hiukoa ja tein minimallisen sillileivän – ei siinä mitään – mutta teki aivan hillittömästi mieli lasillista maitoa. Join sen... sen jälkeen alkoikin taas vatsa koskea ja koko yöhän siinä taas meni. Ähh, kun ei malta. Olisihan se pitänyt muistaa (varsinkin tuollaisen syömisen ja juomisen jälkeen), että tämä itse aiheutettu laktoosiongelma laukeaa varsin pikaisesti. Tämähän johtuu vain siitä, että en juo maitoa raakana. Korkeintaan tippa vaffaan aamukahviin ja muuten se saapi olla rauhassa. Ei ihme, että sitten tulee pieniä ongelmia. Suoraan sanoen, paskempi juttu *muahahhaah*, joka valvottikin sitten melkein koko yön.
Eli reippaana tässä valvotaan jälleen, otan kohta kirjan taas käsittelyyn ja jatkan makoilemista ja lueskelua. Ehkä siivoskelen... ehkä en. Muuten ei tänään mitään ihmeellistä. Samaa toivon muillekin ;)
Tähän piti alunperin tulla kortti, jonka sain sieltä K-S:stä, mutta jostakin syystä skannaus ei suostu tänään toimimaan (tietysti). Joten kuvana tietty junan vessa – teemaan liittyen, siis tämänpäiväiseen.
Päivän slogan: On vaikea olla nöyrä kun on niin hyvä!
Päivän biisi: Pahaa joulua ja onnetonta uutta vuotta! Erityisesti pyytän kuuntelemaan sanoitusta – Dumaria parhaimmillaan kaikin puolin, tämä tykkää... <3
Luettua: Veera Laitinen – Surunsyöjät, öööh, hömppähumppaa jenkkiläisittäin. Aika karmeaa scheissea. Uponnee tietyn ikäiseen naispuoliseen nuoreen lukijaan, muille ei – tunput tarpeen! Arne Dahl – Jälkijäristys, räjähdys Tukholman metrossa ja A-ryhmälle tulee jälleen töitä. Mitä ovelin juoni, tai päällekkäisjuonet siis. Kuka tai mikä on kaiken takana? Dahl osaa, suositan. Tuomas Vimma – Raksa, kerrankin kaverilta vähän jo kirjaa muistuttava opus. Edelleen mennään kuitenkin roheasti rahan voimalla ja näytetään se. Muuten ok, mutta tuo rahapuoli ei innosta. Petri Kesti – Minne menet Elisa? Huimeita ja saatananpalvontaa, just joo. Tosi epätodennäköistä kaikki tämä kerronta, lisäksi huiman paljon panovihreitä... ja juoni ei nyt vaan toimi, eivätkä kuvauksen huimeistakaan sekä saatananpalvonnasta. Eli tutki taustoja, kokeile vaikka itse, pelkkä jossakin konsertissa olo EI riitä!!!! Kehno. Ja sitten opuksen lopussa Tiina Viitasen runoja, jotka kertovat kahden vammaisen lapsen vanhempien arjesta... nyt en ymmärrä tätä funktiota? Miksi nämä ovat samoissa kansissa? Runot ovat parempia kuin romaani, mutta katkeria tuntoja riittää. Tosi on, että asiat eivät ole hyvin... Mutta olisiko näille ollut tilaa muutenkin? Onko kyseessä vihrepanos kirjasta? Ilpo Rantanen & Olli Lindholm – Likaiset legendat, 30 vuotta yötä. Yön tarina alusta tähän päivään asti. Kaikkinensa, ihan luettavaa, jos soittaa levyjä taustalla. Jotenkin turhan paljon räävitään entistä dokaamista ja nykyistä mahdollista täysraittiutta – se nyt on epäolennaista, jos musiikista ja bändistä pitäisi kertoa... Ja Ollista saa vähän oudon kuvan ;) Laura Gustafsson – Huorasatu, en oikein jaksanut. Ihan kuin tämä olisi jo kerran kirjoitettu! En voi mitään, ei nyt tule mieleen kuka kirjoitti hyvin samanlaisen opuksen jokin aika sitten. Nou points! Lukas Moodysson – Isän aika. Omela kertomus isästä ja tämän kuolemasta, shakista, palaamisesta nuoruuteen ja ihmettelyä siitä, mitä kaikkea jäi paitsi sekä mitä todella tapahtui. Vähän tajunnanvirranomaista, mutta toimii. Tykkäsin. Tuomo K- Silaste – Esa, psykopaatti. Jo vain taas niin kehnosti ulosannettu opus, että ei kannata lainata. Teema olisi tärkeä, mutta tämä ei kyllä anna yhtään mitään. Toisten hyväksikäyttö, sairauden nimissä, sekä jonkun oma narsistis-tyyppinen persoonallisuus eivät tule tarpeeksi esiin. Lisäksi sellaisia ajatuskulkuja ja kirotusvihreitä, että ei oikein jaksaisi edes lukea. Luin kuitenkin, en halua suosittaa. Aliisa Roosa – Kaloripommi. Voi helvata taas, luulin tämän olevan järkevämpi juttu. Ei, tässä eläkkeelle joutunut leidi alkaa laihduttaa urakalla ja kas, miten upea hänestä tuleekaan. Löytyy ihan mies ja kaikkea! En oikein kestä tämmöisiä... miksei olisi saanut olla läskinä ja saada sen miehen? Epätosi, MOT... Johanna Venho – Syntysanat. Tämäkin teema on kulkenut useammalla taholla – joku muuttaa jonnekin selvittämään päätään, mutta joutuukin tilanteisiin. Ei paha, mutta kaluttu aihe kuitenkin tällä menolla. Charlaine Harris – Verenperintö. Sookie lähtee setvimään serkkunsa Hadleyn jäämistöä, mutta joutuu taas erilaisiin tilainteisiin ;) Uusi miesystäväkin on löytynyt ja oudosti tuntuu läheisistä löytyvän uusia piirteitä, ainakin oman suvun taustoista. Nyt selviää sekin, miksi Sookie vetää puoleensa ylisiä, muttei tavallisia miehiä... Hupaa vampyrologiaa, nämä ovat näitä harmittomia tarinoita, joita lueskelee välipaloina. Eero Huovinen – Lähdön aika. Piispan viimeinen vuosi eli mitäs piispa oikein tekeekään, paitsi kokoustaa eri puolilla maata ja maailmaa? Kaikenlaista, myös EH:n ajatuksia eri asioista ja uskonnostaan. Huomattavissa lievästi ankarampi vai sanoisinko vanhakantaisempi ote kuin aikaisemmin. Lukemisen arvoinen silti. Janet Evanovich – Herttaseiska, näitä ei nyt kyllä vaan jaksaisi. Hömppää palkkionmetsästäjän silmin, tämä jotenkin jo tökkii. Kari Hanhisuanto – Kaksoset,jo vain... yritetty on, ehkä liikaakin. Tämäkin töksähtää omaan näppäryyteensä eli vähempikin olisi riittänyt, ei kaikkia juonia samaan opukseen. Ei siis valitettavasti toimi. Ja lisää sitten siellä toisaalla! :D
PITÄKÄÄ KIVAA – ÄLKÄÄ SYÖKÖ KOKO SIKAA!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti