NO NYT AHI ALKAA JO LAUVANTAINA...

heti aamusta, helkkari! Ahitus siitä, millaista on taas ensi viikko Varastolla, kun mikään ei vieläkään toimi, taksot ajelevat huit helkkariin ja kämppis naureskelee ääneen meikäläisen vermeille. Usch! Lisäksi on taas niiiiin saamaton olo, ettei ole tosikaan.

Tosin soitin eilen Belgalle ja ehdottelin, että potkisi meikäläistä persuuksille tekemään jotakin. Näkyy satelevan, joten ikkunanpesu ehkä jää. Olisi paljon muutakin tekemistä, mutta kun meikäläiselle se helposti jää siihen, että ehtiihän sen – ei se ole tärkeää. No, ei mitään todella tärkeää olekaan menossa, mutta kaikenlaista tarpeellista olisi tehtävä. Vaikka nyt vähän eroteltava jo varsinaisia talvikamppeita toiseen kaappiin ja semmoista. Siis ihan peruskauraa, mutta kun ei vaan jaksa. Pitäisi ompelustaa myös, sekin on virunut kuukausia mielessä. Samoin pari muuta juttua, joihin ei aikaa edes hirveästi menisi.

Mutta mitä tekee Polka? Kaivelee kirjapinoistaan sopivan opuksen, vetäytyy klaffisoffalle tai sänkyyn ja perustelee asiaa jollakin omalaatuisella "velvollisuudella" tai "säryillä". No, kummastakaan niistä ei näytä pääsevän millään eroon, joten... Jotakin on siis tehtävä!

Belga on kuitenkin tulossa lounaalle, heh. Risma tarjosi viimeisen käyttöpäivän (siis huomenna) lohta puoleen hintaan, joten se sopi meikäläiselle. Vihannestsioskista puolestaan sai eurolla jättipussin herkkareita, isohkon pussin luomuchiliä sekä pussin paprikoita. Tähän kun ymppäilen muut vihannekset, tarjolla on lohiwokkia ja jälkkärinä appelsiinijäätelöä. Ai miksi? No, köyhä tsekkaa vain tarjoukset ja syö niiden mukaan! Tarkistin muuten eilen jo ensi viikonlopun muonalistaa – haa, Belgalle käy soijarouhe-Lindströmit, jotka ovat meikäläisen suosikkeja, joten eipä ole ongelmaa ensi lauvantaille (siis soijarouhepihvit, joihin lisätään puolet punajuuriraastetta, kypsänä siis). Sen kanssa jokunen peruna ja runsaasti kotitekoista tsatsikia, jo vain on sekin nyt selvitetty.

Pitäisi vielä tänään tai huomenna käydä läpi, miksi ihmeessä olen menossa lekurille? En ole ihan varma nimittäin itsekään... Mikään lääke ei toimi riittävästi tai toimii, mutta vajaalla teholla, koska sitä ei voi riipiä normiannosta jne. Pitäisikö sen olla ensimmäinen asia? Tai sitten tuo Varaston muutto ja sen aiheuttamat varsinaiset ahdistukset, joista pahimmat ovat vasta tulossa. Odottakaas vaan ensi kuuhun, jumaleissön. Silloin alkaa sillä saralla vasta tapahtua... jo nyt nämä meihin pakkoliitetyt pitsiniskat kävelevät orpoina piruina, koska heillä ei enää ole ketään, keiden kanssa istua tuntisotalla kaffella tai juoruilla ;) Meillä kun ei ole ollut semmoista tapaa ikinä, ehheheheh. Vähänkö olen vahingoniloinen, ihan vähän vaan! Sen siitä saa, jos ei saa haista vapaaasti *röhönaurua*.

Ei minun pitänyt kirjoittaa yhtään mitään, joten tämä on täydellistä tajunnanvirtaa. Taidan jättää tämän myös oikolukematta ja heittää vain täytteeksi. Ja mennä sinne soffalle jatkamaan yhdenkin jännärin lukemista ;)

POLKA – USKON JÄNNÄREIHIN ENEMMÄN KUIN KOTITÖIHIN!

 

SE ON TAAS NORMIPUUHIEN VUORO...

Tehän tiedätte, että olen aikatauluttanut viikkoni ja melkein päivänikin. Aivan tietyistä syistä eli lääkityksen, taksojen ja työn sekä vapaan perusteella. Tänään on jo vuosien tradition perusteella siis roudauspäivä; posti (kirjoja ja yksi kirje!), kirjasto (kirjoja), vihannestsioski (halpisvihanneksoja) sekä kaksi muonakauppaa (apetta itselle ja kissille). Järjestys on helpoin mahdollinen -> vähiten suoraa kävelemistä ja paikasta toiseen on lyhyt, looginen matka. Kantamukset lisääntyvät hiljaa kerrallansa ja taksoa odotellessa onkin 2 – 3 isoa kassia mukana. Näin se käy, jos on käydäkseen. Taas tänäänkin. On vain se tavanmukainen ongelma eli minä en enää keksi mitään kivaa syötävää... olen laitellut muonaa jo kymmeniä vuosia, joten nyt alkaa olla ideat loppu. Tai keksin minä kyllä itselleni, mutta Belgaa tässä ajattelin. Hänelle olisi ehkä parempi lounas tarpeen, jos suostuu pesemään nuo partsin ikkunat – ja nehän pestään, jos ei nyt ihan sojona satele *uhkailua*.

Eilen Toveritar poikkesi kaffelle, olipa mukava nähdä täällä ihan oikea elävä olento (itseni lisäksi). Siinä sivussa annoin myös itselleni luvan tarjota meille jädelöä, sen kaffen kanssa nimittäin ;) Sitten jaksoinkin jo käydä suihkussa ja suttaantua kirjoittamisen pariin. Yllättäen sain väkisin rutistettua jotain kasaankin eli pari juttua ja heipat vaan niillekin samantien.

Unen kanssa on taas vaihteeksi yhtä kushelvettiä. Kun eilen onnistuin nukkumaan ne pari tuntia aamusta, en sitten viime yönä nukkunutkaan edes yhteensä kuin vajaat kolme tuntia. Yritin kyllä, ei vaan onnistu. Makoilin sitten pimeässä silmät kiinni ja kuvittelin edes lepääväni. Nyt voisi kyllä taas saadakin uusiounet, mutta ei taida uskaltaa mennä enää sänkyyn. Kun pitää tuonne kylille ja olisi ehkä toisia ajatellen suotavaa riipiä sitä ennen vaatteet päällensä ja kammata naamansa. Onneksi laitoin eilen ison kattilallisen soppaa, josta sopii ryystää tänäänkin. Sen jälkeen olen antanut jo itselleni luvan mennä päikkäreille, jos vähänkin siltä tuntuu. Toivottavasti tuntuu, on inhaa olla koko ajan väsynyt. Tätä uniongelmaa on nimittäin kestänyt jo vuosia eli mitään uuttahan tässä ei ole, alkaa vaan välillä käydä hermoille.

Juu, pitäisi tehdä kaikenlaista ja olisi kiva tehdä kaikenlaista, mutta nyt aamulla ei voi eikä iltapäivällä todennäköisesti jaksa. Siihen ne aina kaatuvat meikäläisen hienot suunnitelmat. Pakon edestä sitten raapaistaan jotakin, joka piti toteuttaa paljon fiksummin, terhakammin ja silleensä. Argh, voisikohan palkata jonkun antamaan varsinaisen nuijanukutuksen tuossa ehtoon pimetessä? Any? Mutta varovasti sitten, please!

Minä menen nyt kuitenkin sänkyyn lämmittelemään. Residenssi on edelleen kylmänkalsea, onneksi ne tarkastukset alkavat jo ensi viikolla. Toivon siis (kaikkia muita uhaten), ettei ensi viikko vielä olisi kovin aurinkoinen eikä lämmin, jotta kaverit näkisivät todellisen tilanteen.

POLKA, JOKA HAMUILEE HARTIAHUIVIAAN KÄYTTÖÖN!

 

MISTÄ MINÄ KERTOISIN?

Siitä, että luin kirjan. Kirjan, josta tuli auttamatta omalaatuinen olo, syynä taas ilmeisesti liika tiettyjen asioiden sisäistäminen. Jonka jälkeen otin toisen kirjan... tutun, jo luetun ja nautin ensimmäisistä runoista. Hetken, ei liikaa kerrallansa.

Poikkeava aloitus, eikö? Tähän palaan jossakin vaiheessa muussa yhteydessä. Nyt palataan vain arkeen ja normipäivitykseen, märinään ja valitukseen asiasta jos toisestakin.

Varastosta sen verran, että eilinen Upon miitti oli juuri sellainen kuin arvelin; meille annettiin mahdollisuus kertoa mielipiteemme tietyistä asioista, mutta jo miitin aikana annettiin ymmärtää, että niitä ei kuunnella. Eli demokratia toteutui siinä mielessä, että meillä oli lupa kertoa ajatuksemme. Niitähän ei ole pakko ottaa huomioon päätöksenteossa. Kiva, kun joku Korkeampi Taho haluaa oman puumerkkinsä näkyviin organisaation rakenteessa, hänen on se saatava. Vaikka väkisin. Tämä esitetty toimintamalli on todettu huonoksi jo muutamassa Varastoa lähellä olevassa varastomaisessa konttorissa ja silti sitä ajetaan kuin kärmestä pyssyyn. Kun minulta vaadittiin hyviä ideoita, ilmoitin puolipäiväisenä olevani tällä kertaa vailla ideoita ja tekeväni nyt jo tarpeeksi töitä. Tilanne ei ainakaan tule paranemaan. Se siitä, lisää myöhemmin eli parin kuukauden sisällä.

Nämä torstait eli ensimmäinen vapaa päivä työrupeaman jälkeen on harmillinen! Saan kyllä vedettyä reilusti uusiounia, ei siinä mitään. Olen vain niin helkkarin kipeä aina, että raivostuttaa. Tarjolla olisi usein torstaisin kaikenlaista, enkä minä enää uskalla luvata lähteä mihinkään. Tiedän, että tätä kestää iltamyöhään asti, vaikka millä troppaisi. Olisi kutsuja, menoja, aktiviteetteja – sellaisia, joihin aidosti haluaisin mennä ja voisin mennä yksinkin. Mutta selkä-lonkat-koivet sekä uutena polvet eivät kestä. Torstai on lähes kokopäivätoimista lepuutusta eli kirjoittamista, lukemista, ei siis minkäänlaisia fyysisiä rajumpia aktiviteetteja. Ne vain pahentaisivat tilannetta, kokeiltu on.

Nukkumisesta sen verran, että (ja nyt kissanystävät pistävät silmänsä tiukasti kiinni) viime yönä olin valmis kuristamaan Vinskin kaikkine jollotuksineen. Yö meni kuunnellessa katin omalaatuista jolinaa ja mäkätystä, kunnon unta sain vain aamuyöstä tunnin-parin pätkinä. Argh, lisäksi se karvaelukka oli taas kusaissut kylppärin matolle, vaikka vieressä oli kaksi putipuhdasta laatikkoa täynnä koskematonta hiekkaa. Ettenkö tuota jo sanoisi suoranaiseksi vittuiluksi! Aamuyöllä elukka hiipi viereeni goisimaan viattoman unta... hmph.

Vaihdoin taas vaihteeksi lääkitystä, ei tuolla edellisellä pärjää. Kuten jo eilen mainitsin, se oli pakko puolittaa vatsapoliittisista toimenpiteistä johtuen. Josko tällä vanhalla taas pärjäilisi hetken. Yöksi ei edelleenkään mitään sen kummempaa kuin jo vuosia sitten määrätty määrä relaksantteja sekä uniavite. Näiden vaikutus kestää muuten melko täsmälleen 2.5 h, joten eipä ole hurraamista siinäkään. Mikä ihme siinä on, että on hyviä ja tehoavia kipu- sekä nukkumalääkkeitä, mutta niitä ei vain suostuta kirjoittamaan? Mitä hiton väliä enää tässä vaiheessa on, vaikka addiktoituisi mihin? Ja minä kyllä olen vaihdellut lääkitystä omatoimisesti sen verran taajaan, että en myönnä olevani addiktoitunut mihinkään. No, on ainakin käkätettävää lekurille tiistaina, jolloin on aamuaika. Kunhan vain ensin selviäisin – siis ihan konkreettisesti pystyisin kävelemään sen matkan – sinne asti.

Painun välillä pitkälleni, koipi puutuu, selkä alkaa nillittää sekä polvia särkee ja lonkka kiljuu ihan itseksenä. Tämä siis mömelöiden riipimisen jälkeen. Josko olisi Päivän Päärynän paikka, aapailee hän ja poistuu takavasemmalle.

POLKA – ALLIKOSTA TIE VOI VIEDÄ VAIN OJAAN!

 

TOINEN (JA SIIS VIIKON VIIMEINEN) TYÖPÄIVÄ,

ei voisi paremmin olla. Eilinen oli harvinaisen puuduttava, kivulias ja antisosiaalinen päivä. Lisäksi manasin arkkitehdin taas huut hemmettiin – ovet ovat niin jäykät ja kahvat matalalla, ettei niitä saa kunnolla auki eikä kiinni. Varsinkin kun voimat oik. kädessä ovat sen verran heikot ja kättä särkee taas täpöllä. Eli matelu osastolta toiselle on pitkällistä ja todella ponnistusten takana. Suuri oli myös erään henkilön ihmetys, kun näytin sen oven karmista ulos tähtäävän piikin. Ihan kiva, hei! Yritän varoitella ja ilmoitella asiasta, mutta mitenkään ei vielä ole reagoitu. Joku voi vielä teloa itsensä siihen, vai pitäisikö itse mennä malliksi vuodattamaan verta kent..ei kun siis käytävälle. Se kävisi kyllä meikäläiseltä ja tuskin kukaan edes ihmettelisi.

Tänään vuorossa rutosti hommia, toinen leidi lomailee ja tulee huomenna. Ilmeisen sopivasti. Haluaa olla yksin, kai... niin minäkin hänen sijassaan. Jos olisin hän, en minäkään pitäisi itsestäni enkä seurastani! Lisäksi Upon haastattelu näistä hommien uusjaosta ja väen sijoittelusta eli saapi sanoa sanansa. Eri asia tietysti, otetaanko ne mitenkään huomioon. Kunhan kirjataan, että tällainen mahdollisuus on demokratian nimissä annettu. En tykkää, kaikki ravaavat jatkuvasti oven ohi enkä tiedä kuka olisi tulossa sisään tai muuten vain kähmimässä tai juoruamassa naapurissa. Erittäin mauton sijainti melkein kaffeakvaariota vastapäätä ja todellakin runsaimman trafiikin kohdalla. Hmph! Ja meikäläinen pärshe vasten ovea ja näyttö näkyvissä... varmasti tarkoituksellista, pirulauta. Mitään ei ole tapahtunut mm. kalustuksen toimittajien osalta, eli en voi laittaa mitään esille, en edes kortteja tms. ennenkuin kaappien ovet, tasot sun muut ovat tulleet. Tyhjää täynnä kaikki ja älytön (vaikka tosin muovitaskuihin arkistoitu) paperisotkukin häiritsee kultiveerattua silmääni.

No, se on vaan tämä päivä! Iltapäivällä postiin hakemaan pari juttua (yllättäen kirjoja ja se rättiloimi) sekä Liiteristä päärynöitä. Lisäksi lupasin tavata leidin, joka viimeksi myöhästyi – nyt hän lupasi ehdottomasti olla ajoissa. Jospa svinduillessaan väittäisi unohtaneensa koko jutun? Kerrankos sitä nyt näin vanhalle niinkin saattaisi käydä :O Sen verran viimeksi otti päähän.

Liiterissä täytyy käväistä vähän täydentämässä muitakin varastoja taas vaihteeksi. On jääkaappi ja pakkanen aika tyhjillänsä. En ymmärrä, kuka ne aina syö tyhjiksi -> VINSKI tietenkin, kissaa on hyvä syyttää kaikesta. Vaikkapa nyt siitäkin, että pari yötä olen taas herännyt jo saman vuorokauden puolella eli ennen puoltayötä ja sen jälkeen vain urvelehtinut erittäin kehnosti. Ei kiva, voi kun joskus saisi nukkua kunnolla eikä heräilisi jatkuvasti!

Minä menen tästä keittämään susivaffat kaffet ja riivin sen puolituslääkityksen, jota olen piruuttani käyttänyt – ettei taaaaas tulisi sanomista, räyh! Olen katkero tuosta lääkitysasiasta ja siitä, että siihen ei kukaan suhtaudu miltään osin vakavasti.

POLKA, JOKA ODOTTAA JO ILTAA MAHDOLLISIMMAN PIKAISESTI!

SHOPPAILUTERAPIA ON JOSKUS TARPEEN!

Tuota, niin. Siis. Minun on pakko taas tunnustaa, että enhän minä mitään vaatteita tarvitse. Mutta kun semmoinen minun näköiseni rätti & roipe tulee vastaan, eikä sitä muka suostuta postittamaan Suomeen, on minun se tietysti saatava. Ja kas, Enklannin iiPeistä sitä ei muka kotomaahan saanut ja hintakin oli suurempi. Saksan iiPei pelasti ja tuo yhdistelmä eli alla on valmiina kunnollinen pidempi toppi, päällä tuo leveä loihkana, maksoi postikuluineen n. 24 juuroa. Tipahtaa luukusta pikapuoliin ilmoituksen mukaan. Värivaihtoehtojakin löytyi, kivoja kaikki. Tietysti minä otin tuon. Nyt meikäläisen on vain hommattava jostakin – ylläri, ylläri – musta perushame. Ai että miksi? No semmoinen älytön häverikki on käynyt, että yksi on auttamattoman risana helmoista eikä sitä voi ehjätä. Reiät ovat liian isoja ja materiaali vääränlaista, että edes joku koristenauha tms. Pelastaisi. Toinen taas on niin hemmetin iso, että sitä ei vaan voi pitää... tarvitsen siis toisenlaisen. Eli on taas luvallista asiaa iiPeille, kun siltä tuntuu *ehheheeh*. Ei minun tietysti pitäisi tuhluuttaa yhtään mihinkään, mutta tarvitsen oikeasti uusia, ehjiä vaatteita jokusen. Kenkätilanne on nyt ok eli vanhat on joko myyty tai laitettu kiertoon ja jäljellä ovat vain käyttökelpoiset ja kivat. Samoin takit ovat kaikki ok. Leggareita sun muita löytyy, paitoja liikaakin. Mutta tätä olin kyllä vähän vailla ;) Ostosterapia auttaa joskus, moninaisiin asioihin. Kaiken huipuksi sorruin taas hankkimaan jokusen kirjan, niihin en onnistunut tuhlaamaan paljoakaan. Ne ovat sen verran vanhempia, että sai jo käytettyinä ja jokusen jopa ilmaiseksi ;D Niitä en viitsi sentään luetella...

Rätti & loihkana siis livenä!

Sen verran tsekkasin vielä vaatevarastoa, että tiedän myös tarkalleen, mitä hankin seuraavaksi. Hinta on n. 6 juuroa, joten halvalla silloinkin tulee saamaan hupinsa. Siellä se möllöttää nyt kirjanmerkeissä ja odottaa seuraavaa terapiaistuntoa! Kun ei syö mielipidelääkkeitä eikä ole kotiterppaakaan, on selviydyttävä sillä, mitä on. Alkomahoolia, luvalliset lääkkeet sekä nettiyhteys – mjäääääh, ja koko ajan kevättään joliseva katti. Olen taas tasan varma, että Vinskiä leikatessa on veitsi vähän lispahtanut.

Ottaa sen verran päähän taas paluu Varastolle, että melkein ajattelin perustaa möötiblögin ja kuvata päivän asun *ziiiiiis*, eikö olisikin garmiwaa, muahahahaah! En nimittäin tajua, mitä eilen tein, mutta jotakin sain hommailtua n. 11 h enkä sinä aikana siis makoillut enkä juurikaan lueskellut :O Ei, missään ei näy myöskään mitään tehdyn jälkeä. Ainakaan toistaiseksi. Hemmetti.

Päivän slogan: En minä ole kateellinen siitä, mitä jollakin on – olen kateellinen siitä, mihin itse en enää pysty!

Päivän biisi: Amphetamine Annie

Luettua: Deborah Harkness – Lumottu, mmmm, joo. Vampyrologiaa ja noitia, silleensä. No on näitä luettu pahempia jos parempiakin, tämä ei siis ihan kaikkein pahimmasta päästä. Ei oikein ihmeempää sanottavaa. Vamppi- ja noitahömpän kavereille – ehh? Martti Linna – Ristimitta, miten guru tienaa omaisuuden ja kuinka eräs hänen työntekijänsä tulee toimeen kotonaan :) Omalaatuisen kiinnostava juttu, sanoisinko elävää legendaa sekoiluineen kaikkinensa, jos myöskin asiaa sivussa! Tykkäsin. Steven Tyler – Maailmojen välissä , rock'n roll muistelmat. Juu, sekopää mikä sekopää. Mutta jos jättää brenkun ja kaman, alkaa sekoilla muuten erilaisiin hörhöttelyihin... näinhän se on. Ennemmin pysyisin siinä entisessä, sillä ei tuo mies näytä yhtään sen paremmalta kuin kukaan Rollareistakaan :D Hupaisia ja viiltäviä tarinoita kuitenkin, kuten rokkiympyröissä aina! Emmi Itäranta – Teemestarin kirja. Kun tee kasvaa Lapissa ja maailma on kovasti muuttunut, tulevaisuuden dystopiaa siis tarjolla ihan vimpan päälle. Mutta mielenkiintoinen eli tämän luki kyllä aika nopeasti ja herkeämättä. Pidin melkoisesti! Kjell Ola Dahl – Hyiseen veteen. Miten Oslon joulunaluksen aikaan eräs virkamies hukkuu ja narkkari jää junan alle. Ja mitä ihmeen tekemistä näillä on toistensa kanssa? Erinomaisen vinkeä dekkari kaverilta jälleen, tässä ei sen enempää, lisää toisaalla. Suositan! Martin Kihn – Kurittomat kaverit. Kaveri dokailee ja lähtee AA:n mukaan, kun kotoon tulee berninpaimenkoira Hola, joka pistää sekä ihmissuhteeet että torpan sekaisin. Tokoilu olisi paikallaan, mutta tästäkin lisää toisaalla. Sarri Nironen – Tähden peitto. Hmm, joo, osin kammottavan kliseinen esikoinen, toisaalta on tässä jotakin. Lisää tästäkin muulloin. Ville Vuorela – Häirikkötehdas, erinomainen esitys siitä, mitä peruskoulu nykyään antaa ja mitä sieltä saa. Kaveri on sekä opettanut omassa koulussaan että itse täysiverinen nörtti. Tykkäsin! Elisabet Adler – Monte Carlon jalokivet, mistä hemmetistä tämä tuli pinoon, tumput käteen ja pois. Hömppääkin pashempaa! Saara Gafner – Toiseksi paras. Kun suomalainen leidi kotiutuu Sveitsiin – vai kotiutuuko ja millaista elämä on kotirouvana. Mitä oikein alkaa tapahtua, kun häntä häiriköidään ja ulostetaan väkisin tietystä piiristä. Juttuja kulkee ja niitä uskotaan. Tämä oli aika painostava opus kaikkinensa, mutta kannattaa lukea. Uskottava eli luulisi leidin tietävän, mistä kirjoittaa ja mukana myös paljon tietoja Helvetiasta! Suositan siis, älkää voiko kuitenkaan pahoin... henkisesti siis. Johanna Tuomola – Minkä taakseen jättää. Miehiä alkaa löytyä raiskattuina ja kaikilla on omalla kontollaan joko raiskaussyyte tai lievä tuomio. Joku on ottanut siis oikeuden omiin käsiinsä. Ei nyt ihan pahinta, mitä ao. kustantajalta voisi tulla, tässä on jopa kehittymisen mahdollisuuksia! Lukukelpoisa siis ;) Juu, ja jokunen jääköön vielä tuonne mainitsematta, että voi laittaa seuraavan listan alulle *härn*.

POLKA – HÄN JOKA KOHTA TAAS ROPOTTAA TÄPÖLLÄ!

PS: Varastolle lähtee eväiden, kaffepaketin ja muun roinan mukana myös Toverittarelta saamani, kuuleman mukaan minua kuvaava, amigurumi, josta kuva myöhemmin. En eilen jaksanut edes kuvata...

 

INHOTTAVAN AURINKOISELTA NÄYTTÄVÄ AAMUPÄIVÄ,

ei tuommoisella kelillä nyt sentään ulos, kun sitä jopa raariossa kuulutetaan vähän väliä. Fyi fan! Jospa illan kähmeessä pistäytyisi viemässä roskat – jos jaksaa. Tai aamun pimeässä, kun pitää taas Varastolle.

Eilinen menikin tekemättä niin mitään. Toveritar poikkesi iltapäivällä, lienen ollut varsin tylsää seuraa. Jotenkin tässä on taas pari päivää mennyt vaan haahuillessa ilman mitään järkevää. Säryt pysyvät ennallaan eli eivät siis kurissa, mutta oikein troppaamalla ja vain 3 – 4 kertaa heräten (ja ottaen välimömelön) saatan saada nukuttua jopa 6 h. Ja se on paljon se. Ehkä siksikin on vähän hölmööntynyt olo.

Säryistä sen verran, että näin vapaalla huomaa tosi selkeästi, mikä kipu on mitäkin eli mitkä johtuvat selästä, koivista, kulumista ja mitkä taas ovat fibrokipuja tai tavanomaista lihaskipua. Ne on lopulta aika yksinkertaista erottaa. Harmi vaan, että mikään kombinaatio ei saa niitä kaikkia lakkaamaan! Paitsi The Final Solution.

Tänään – jaa – siis maanantai eli huomiseksi normihommat taksojen tilaus, vaatteiden etsintä (ainakin sen ovenkarmin raateleman hameen tilalle jotakin) sekä jotakin muonaa hätäevääksi. Mrrh. Ketuttaa tuo apehtiminenkin sen vieraan osaston akvaariossa, eikä huoneessakaan voi syödä. On se kämppäkaveri nääs. Pitäisiköhän jaksaa raahautua toisen osaston pienempään kaffetilaan ensi viikoksi, ei olisi kuin tuttuja kyttimässä apehtimista. Minusta ei ole mukavaa, jos joku heittelee arvostelevia katseita mupeltaessani haisevaa muonaani ja lukiessani Höskää. Harkintaan siis.

Lisäksi pitäisi jo alustavasti miettiä viikon päästä olevaa lekuriaikaa eli mitäkähän ottaisi esille. 20 minuuttia aikaa, lekuri on vanha tuttu (tosin hän oli vuoden poissa erikoistumassa) eli mietin muistaako hän meikäläisen vaiko eikö ja jos muistaa niin missä mielessä ;) No, ehkä tässä mennään asioiden edelle. Jospa ensin suunnittelisi, miten jaksan ja pystyn sinne lekurille uudelta Varastolta. Matka ei ole pitkä, ei. Talo näkyy, mutta se ei suinkaan ole tae yhtään mistään. Jos koivet ja selkä sanovat sopimuksensa irti, on pakko istua vaikka maahan välillä. Miksi muuten luulette, että mukanani kulkee aina myös iso tyhjä muovikassi?

Eipä tunnu tällekään päivälle olevan mitään iloa tahi hupia tulossa, joten olkoot! Menen taas vaihteeksi lämmittelemään peiton alle. Aurinko ei vielä yletä ihan ikkunoihin asti, joten täällä eletään kuni jääkaapin vihanneslokerossa.

POLKA – KYLMISSÄÄN JA EPÄTIETOISENA!

 

KEVYTTÄ KENTTÄAHITUSTA ILMASSA,

en tiedä, mistä syystä. Jotenkin vaan ei nyt aamuelo maistu, syynsä taisi olla tuolla yhdellä lukemallani kirjalla. Vaikka se oli puolidokkari, tuli aika nihkeä ja omalaatuinen olo, lisäksi se oli tietysti pakko lukea kerralla loppuun. Asiaan palataan myöhemmin, mutta en yhtään ihmettele, vaikka sekin tosiaan olisi jäänyt ahittamaan. Meikäläinen elää jotkut kirjat aika vahvasti mukana, joskus jopa haluamattaan.

No, koska on tämä ensimmäinen ahisöndaagi, norminmukaiset söndaagipuuhat tietysti, ihan piruuttaan. Eikös tämäkin ole niitä päiviä, ettei saisi pitää hauskaa. Minäpä pidän eli pyykkään (taas!) ja esittelen imurille keskilattiaa. Muonaakin ajattelin laittaa, olisi pari palasta kalkonia. Jospa ne ja sitten jotakin kylkeen. Eilinen muona oli Belgan mielestä suhteellisen menestyksekäs, koska kaikkea ei tietenkään upotettu salaattiin vaan tarjottiin erikseen. Minä ainakin pidän siitä, että grecusalado sellaisenaan ja vieressä sitten lisukkeita eli tällä kertaa katkiksia ilman mitään sen kummempaa, samoin pikkuisen kylmäsavulohta sellaisenaan. Lisäksi poika sai toivomiaan Äiteen tekemiä lohkopottuja, kaikki meni. Salaattia jäi aamupalaleipien päälliseksi asti ;)

Vinski se vaan jaksaa osoittaa mieltään. Nyt oli käyty kusaisemassa keskelle kylppärin mattoa. Mattoa, joka yllättäen sattuu oleman kahden hiekkalaatikon välissä – laatikot siis eivät kelvanneet, vaikka olivat puhtaat. Voi rähmä.... raivostuttavaa. Eli siksi taas pyykille, muuten tuo alkaa haista pikaisesti. Ja niinkuin kissiä on taas passattu, annettu herkkumurusia (ei liikaa, ettei oksuta) ja muuta. Mutta ei, lieneekö sitten kevättä rinnassa. Äänen eli joikhaamisen perusteella kyllä.

Hah, olen muuten kirjannut ulos kaiken lukemani, joten oli tartuttava toisiin pinoihin. Tällaista ei olekaan sattunut aikoihin (eikä satukaan kovin usein!). Eli kirjoittelin eilen vielä iltamyöhään silmät ristissä ja IE:kin kaatuili pariin otteeseen. En tykkää, mutta on vain joillakin sivustoilla käytettävä sitäkin.

Tänään voisi sitten muun puuhastelun jälkeen käyttää aikaansa etsimällä eräitäkin asioita netin syövereistä, tarvittaisiin tietoa ja lisätietoa. No, asialla ei ole kiire eikä sen julkistamisella varsinkaan... Muuten taidan mennä hakemaan sen saakelin imurin esiin ja pistää samalla pyykkikoneen pyörimään. Mrrr, näin ne vapaapäivät saa aina kivasti kulumaan! Onneksi Belga lupasi pestä sekä kaikki ikkunat että käydä mattopyykillä, jee. Ehkä jopa ensi viikonloppuna.

Tylsiä päiviä, tapahtumattomia iltapäiviä, kylmiä öitä!

POLKA, JOKA PALELEE PÄÄLLÄÄN USEAMPI VAATEKERROS JA HARTIAHUIVI!