Tehän tiedätte, että olen aikatauluttanut viikkoni ja melkein päivänikin. Aivan tietyistä syistä eli lääkityksen, taksojen ja työn sekä vapaan perusteella. Tänään on jo vuosien tradition perusteella siis roudauspäivä; posti (kirjoja ja yksi kirje!), kirjasto (kirjoja), vihannestsioski (halpisvihanneksoja) sekä kaksi muonakauppaa (apetta itselle ja kissille). Järjestys on helpoin mahdollinen -> vähiten suoraa kävelemistä ja paikasta toiseen on lyhyt, looginen matka. Kantamukset lisääntyvät hiljaa kerrallansa ja taksoa odotellessa onkin 2 – 3 isoa kassia mukana. Näin se käy, jos on käydäkseen. Taas tänäänkin. On vain se tavanmukainen ongelma eli minä en enää keksi mitään kivaa syötävää... olen laitellut muonaa jo kymmeniä vuosia, joten nyt alkaa olla ideat loppu. Tai keksin minä kyllä itselleni, mutta Belgaa tässä ajattelin. Hänelle olisi ehkä parempi lounas tarpeen, jos suostuu pesemään nuo partsin ikkunat – ja nehän pestään, jos ei nyt ihan sojona satele *uhkailua*.
Eilen Toveritar poikkesi kaffelle, olipa mukava nähdä täällä ihan oikea elävä olento (itseni lisäksi). Siinä sivussa annoin myös itselleni luvan tarjota meille jädelöä, sen kaffen kanssa nimittäin ;) Sitten jaksoinkin jo käydä suihkussa ja suttaantua kirjoittamisen pariin. Yllättäen sain väkisin rutistettua jotain kasaankin eli pari juttua ja heipat vaan niillekin samantien.
Unen kanssa on taas vaihteeksi yhtä kushelvettiä. Kun eilen onnistuin nukkumaan ne pari tuntia aamusta, en sitten viime yönä nukkunutkaan edes yhteensä kuin vajaat kolme tuntia. Yritin kyllä, ei vaan onnistu. Makoilin sitten pimeässä silmät kiinni ja kuvittelin edes lepääväni. Nyt voisi kyllä taas saadakin uusiounet, mutta ei taida uskaltaa mennä enää sänkyyn. Kun pitää tuonne kylille ja olisi ehkä toisia ajatellen suotavaa riipiä sitä ennen vaatteet päällensä ja kammata naamansa. Onneksi laitoin eilen ison kattilallisen soppaa, josta sopii ryystää tänäänkin. Sen jälkeen olen antanut jo itselleni luvan mennä päikkäreille, jos vähänkin siltä tuntuu. Toivottavasti tuntuu, on inhaa olla koko ajan väsynyt. Tätä uniongelmaa on nimittäin kestänyt jo vuosia eli mitään uuttahan tässä ei ole, alkaa vaan välillä käydä hermoille.
Juu, pitäisi tehdä kaikenlaista ja olisi kiva tehdä kaikenlaista, mutta nyt aamulla ei voi eikä iltapäivällä todennäköisesti jaksa. Siihen ne aina kaatuvat meikäläisen hienot suunnitelmat. Pakon edestä sitten raapaistaan jotakin, joka piti toteuttaa paljon fiksummin, terhakammin ja silleensä. Argh, voisikohan palkata jonkun antamaan varsinaisen nuijanukutuksen tuossa ehtoon pimetessä? Any? Mutta varovasti sitten, please!
Minä menen nyt kuitenkin sänkyyn lämmittelemään. Residenssi on edelleen kylmänkalsea, onneksi ne tarkastukset alkavat jo ensi viikolla. Toivon siis (kaikkia muita uhaten), ettei ensi viikko vielä olisi kovin aurinkoinen eikä lämmin, jotta kaverit näkisivät todellisen tilanteen.
POLKA, JOKA HAMUILEE HARTIAHUIVIAAN KÄYTTÖÖN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti