Tuota, niin. Siis. Minun on pakko taas tunnustaa, että enhän minä mitään vaatteita tarvitse. Mutta kun semmoinen minun näköiseni rätti & roipe tulee vastaan, eikä sitä muka suostuta postittamaan Suomeen, on minun se tietysti saatava. Ja kas, Enklannin iiPeistä sitä ei muka kotomaahan saanut ja hintakin oli suurempi. Saksan iiPei pelasti ja tuo yhdistelmä eli alla on valmiina kunnollinen pidempi toppi, päällä tuo leveä loihkana, maksoi postikuluineen n. 24 juuroa. Tipahtaa luukusta pikapuoliin ilmoituksen mukaan. Värivaihtoehtojakin löytyi, kivoja kaikki. Tietysti minä otin tuon. Nyt meikäläisen on vain hommattava jostakin – ylläri, ylläri – musta perushame. Ai että miksi? No semmoinen älytön häverikki on käynyt, että yksi on auttamattoman risana helmoista eikä sitä voi ehjätä. Reiät ovat liian isoja ja materiaali vääränlaista, että edes joku koristenauha tms. Pelastaisi. Toinen taas on niin hemmetin iso, että sitä ei vaan voi pitää... tarvitsen siis toisenlaisen. Eli on taas luvallista asiaa iiPeille, kun siltä tuntuu *ehheheeh*. Ei minun tietysti pitäisi tuhluuttaa yhtään mihinkään, mutta tarvitsen oikeasti uusia, ehjiä vaatteita jokusen. Kenkätilanne on nyt ok eli vanhat on joko myyty tai laitettu kiertoon ja jäljellä ovat vain käyttökelpoiset ja kivat. Samoin takit ovat kaikki ok. Leggareita sun muita löytyy, paitoja liikaakin. Mutta tätä olin kyllä vähän vailla ;) Ostosterapia auttaa joskus, moninaisiin asioihin. Kaiken huipuksi sorruin taas hankkimaan jokusen kirjan, niihin en onnistunut tuhlaamaan paljoakaan. Ne ovat sen verran vanhempia, että sai jo käytettyinä ja jokusen jopa ilmaiseksi ;D Niitä en viitsi sentään luetella...
Rätti & loihkana siis livenä!
Sen verran tsekkasin vielä vaatevarastoa, että tiedän myös tarkalleen, mitä hankin seuraavaksi. Hinta on n. 6 juuroa, joten halvalla silloinkin tulee saamaan hupinsa. Siellä se möllöttää nyt kirjanmerkeissä ja odottaa seuraavaa terapiaistuntoa! Kun ei syö mielipidelääkkeitä eikä ole kotiterppaakaan, on selviydyttävä sillä, mitä on. Alkomahoolia, luvalliset lääkkeet sekä nettiyhteys – mjäääääh, ja koko ajan kevättään joliseva katti. Olen taas tasan varma, että Vinskiä leikatessa on veitsi vähän lispahtanut.
Ottaa sen verran päähän taas paluu Varastolle, että melkein ajattelin perustaa möötiblögin ja kuvata päivän asun *ziiiiiis*, eikö olisikin garmiwaa, muahahahaah! En nimittäin tajua, mitä eilen tein, mutta jotakin sain hommailtua n. 11 h enkä sinä aikana siis makoillut enkä juurikaan lueskellut :O Ei, missään ei näy myöskään mitään tehdyn jälkeä. Ainakaan toistaiseksi. Hemmetti.
Päivän slogan: En minä ole kateellinen siitä, mitä jollakin on – olen kateellinen siitä, mihin itse en enää pysty!
Päivän biisi: Amphetamine Annie
Luettua: Deborah Harkness – Lumottu, mmmm, joo. Vampyrologiaa ja noitia, silleensä. No on näitä luettu pahempia jos parempiakin, tämä ei siis ihan kaikkein pahimmasta päästä. Ei oikein ihmeempää sanottavaa. Vamppi- ja noitahömpän kavereille – ehh? Martti Linna – Ristimitta, miten guru tienaa omaisuuden ja kuinka eräs hänen työntekijänsä tulee toimeen kotonaan :) Omalaatuisen kiinnostava juttu, sanoisinko elävää legendaa sekoiluineen kaikkinensa, jos myöskin asiaa sivussa! Tykkäsin. Steven Tyler – Maailmojen välissä , rock'n roll muistelmat. Juu, sekopää mikä sekopää. Mutta jos jättää brenkun ja kaman, alkaa sekoilla muuten erilaisiin hörhöttelyihin... näinhän se on. Ennemmin pysyisin siinä entisessä, sillä ei tuo mies näytä yhtään sen paremmalta kuin kukaan Rollareistakaan :D Hupaisia ja viiltäviä tarinoita kuitenkin, kuten rokkiympyröissä aina! Emmi Itäranta – Teemestarin kirja. Kun tee kasvaa Lapissa ja maailma on kovasti muuttunut, tulevaisuuden dystopiaa siis tarjolla ihan vimpan päälle. Mutta mielenkiintoinen eli tämän luki kyllä aika nopeasti ja herkeämättä. Pidin melkoisesti! Kjell Ola Dahl – Hyiseen veteen. Miten Oslon joulunaluksen aikaan eräs virkamies hukkuu ja narkkari jää junan alle. Ja mitä ihmeen tekemistä näillä on toistensa kanssa? Erinomaisen vinkeä dekkari kaverilta jälleen, tässä ei sen enempää, lisää toisaalla. Suositan! Martin Kihn – Kurittomat kaverit. Kaveri dokailee ja lähtee AA:n mukaan, kun kotoon tulee berninpaimenkoira Hola, joka pistää sekä ihmissuhteeet että torpan sekaisin. Tokoilu olisi paikallaan, mutta tästäkin lisää toisaalla. Sarri Nironen – Tähden peitto. Hmm, joo, osin kammottavan kliseinen esikoinen, toisaalta on tässä jotakin. Lisää tästäkin muulloin. Ville Vuorela – Häirikkötehdas, erinomainen esitys siitä, mitä peruskoulu nykyään antaa ja mitä sieltä saa. Kaveri on sekä opettanut omassa koulussaan että itse täysiverinen nörtti. Tykkäsin! Elisabet Adler – Monte Carlon jalokivet, mistä hemmetistä tämä tuli pinoon, tumput käteen ja pois. Hömppääkin pashempaa! Saara Gafner – Toiseksi paras. Kun suomalainen leidi kotiutuu Sveitsiin – vai kotiutuuko ja millaista elämä on kotirouvana. Mitä oikein alkaa tapahtua, kun häntä häiriköidään ja ulostetaan väkisin tietystä piiristä. Juttuja kulkee ja niitä uskotaan. Tämä oli aika painostava opus kaikkinensa, mutta kannattaa lukea. Uskottava eli luulisi leidin tietävän, mistä kirjoittaa ja mukana myös paljon tietoja Helvetiasta! Suositan siis, älkää voiko kuitenkaan pahoin... henkisesti siis. Johanna Tuomola – Minkä taakseen jättää. Miehiä alkaa löytyä raiskattuina ja kaikilla on omalla kontollaan joko raiskaussyyte tai lievä tuomio. Joku on ottanut siis oikeuden omiin käsiinsä. Ei nyt ihan pahinta, mitä ao. kustantajalta voisi tulla, tässä on jopa kehittymisen mahdollisuuksia! Lukukelpoisa siis ;) Juu, ja jokunen jääköön vielä tuonne mainitsematta, että voi laittaa seuraavan listan alulle *härn*.
POLKA – HÄN JOKA KOHTA TAAS ROPOTTAA TÄPÖLLÄ!
PS: Varastolle lähtee eväiden, kaffepaketin ja muun roinan mukana myös Toverittarelta saamani, kuuleman mukaan minua kuvaava, amigurumi, josta kuva myöhemmin. En eilen jaksanut edes kuvata...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti