TAAS JA JÄLLEEN KERRAN KESKEINEN VIIKONPÄIVÄ

Taas keskellä viikkoa eli ei hyvää eikä pahaa, mitäänsanomatonta tasapaksuutta vaan. Jäljellä kaksi työpäivää, hmph! P-P:llä oli jotakin omaa kouhotusta eilen, joten häntä ei juurikaan näkynyt. Rauha maassa siis. Tänään mies taatusti ilmestyy ns. pirteänä ja puuhakkaana konttorille. Se on muuten aika sietämätöntä! Myös se on välillä aika rasittavaa, että eräs osa väestä, tämä armoitettu ja noteerattava osa siis, tekee etätöitä. Ei muuten, mutta kun he ovat epäsäännöllisesti poissa ja/tai lomalla, se näkyy heti heidän saavuttuaan muiden työmäärässä. Kaikki pitäisi tietysti olla valmiina hetikohta, mieluummin jo eilen. He eivät oikein tunnu tajuavan, että me muut olemme Varastolla tosiaan joka ikinen päivä, ihan kellon mukaan, tekemässä töitä! En minä ole kade. Toivoisin vain, että he ottaisivat sitten muutkin huomioon, kun saapuvat paikalle.

Eilen kulutin vähän aikaani utelemalla eri ihmisistä, mm. P-P:stä ja parista muusta. Noin vaivihkaa tietysti, tupakkatauoilla. Kas kun minä en juurikaan tunne muualla istuvia ihmisiä. En tapaa heitä missään, meillä ei ole mitään yhteisiä kokouksia tai tilaisuuksia. Juu, sain kuulla merkillisiäkin juttuja *virn*. Tai ei oikeastaan merkillisiä, sellaista tyypillistä, miksi mitäkin on tapahtunut jne. Asioita, jotka on hyvä tietää, ettei mene möläyttelemään omiaan.

Herjaamoltakin kuulin uutisia, varsin epämiellyttäviä sellaisia. Eivät kovasti innosta menemään takaisin. Kerroinhan jo aikaisemmin, että Herjaamo on fyysisesti muuttamassa. No niin, nyt päätös siitä on sitten tehty. Eli Herjaamo muuttaa, aivan toiselle puolelle kaupunkia. Eihän se mitään, monet käyvät yleensä kauempaakin töissä. Herjaamon väki on ilmeisesti jo tästäkin aikalailla pois tolaltaan. Lisäksi työnkuvaa ilmeisesti ollaan muuttamassa erittäin omituiseen suuntaan. Siitä ei sen enempää. Tunteet käyvät varmasti kuumina – terviisiä vaan sinne. Olisikohan jonkinlainen yhteisrintama tarpeen? Minä nyt tuudittaudun siihen, että olen täällä Varastolla heinäkuun loppuun ja katsotaan sitten – varmaan paniikki iskee kesällä, mutta iskeköön. En jaksa nyt ajatella sen pidemmälle!

Jospa taas ajattelisin vaikka eilisiä kokkauksia, njam. Väkersin ison kasan jälleen jonkinsorttista wokkia, joka ei ollut oikeaa wokkia. Hirmuisa läjä vihanneksia vain maustekasojen saartamana. Lisäksi keitin riisiä. Sitten aloin mättää apetta, mmmmmm. Hirveä hinku siihen tulee, en tiedä mistä mausteesta se johtuu! Vaiko vain siitä, että mausteyhdistelmä on melkein täydellinen.... Riisiä jäi ihan reilusti huomiseksikin, köh, vihannekset menivät niin, että tälle päivälle tuli eväspurtilo juuri sopivasti täyteen. Ei se kaunista ollut, minun pilppomiseni on hiukka karkeampaa mallia, mutta hyvää! Saavat taas Varastolla leidit ihmetellä, mitä minä syön. Ihmettelivät jo eilen; haisuja ja koostumusta, nimittäin. Outoja katseita sain, kun puhuinkin Vii Voanista, mausteista, tofusta jne. Kun näistä evästäjistä lähes kaikki ovat kuka minkäkinlaisella dieetillä. Welhotar on ainoa, joka vetelee purtilosta mitä milloinkin sattuu... vai vielä dieettiä tässä. Kaikki, joiden paino on kaksinumeroinen, ovat anorektikkoja! Nih!

Tänään, ja voihan paashat, pitää käydä Varaston lähikirjastossa. On ihan pakko! Yksi kirja on ehdottomasti palautettava, sitä ei voi uusia. Ei siinä muuta, viittaan vain tuohon P-P:n innostukseen. Jossain välissä ehdin siellä varmasti poiketa niin, että kukaan ei liiemmin kiinnitä asiaan huomiota. Tarvitsen myös lisää luettavaa, ihan viikonloppuakin ajatellen. Tai sitten käyn perstaina uudelleen siellä. Ans kattoo, mikä on tarjonta! Pelkään vain koipieni puolesta, niin lyhyt matkakin voi tuottaa niin kovia kipuja, että loppuviikko voipi olla pilalla. Prletto! Koskaan ei tiedä, millä askeleella jokin (jänne? hermo?) iskee päälle järjettömän kovan kiputilan. Joka tapauksessa jo tuolla matkalla saan oikean koipeni puuduksiin, joka on äärettömän epämukavaa ja vaarallistakin.

Mutta – yrittänyttä ei panna, joten liikkeelle on lähdettävä tänäänkin!

---------------------------------


Purrrrrrrrve, kaiffat! No nih, juu, taas tein tyhmäst ja mamiska on mulle kylmä ku kurkku. Mitäs meni peseee hivuksiaa sillo ku mull oli kakkistarve. Ois oottanu. Arvaatte kai, piti sitt käydä kakkiis siihe Ansku viäree, ku toi vallotti kylppäri, eihä sinne voinu mennä. Määkää ja kylmää, nih. Ilta meniki siihe, ett toi katteli mua aika murhanhimosest ja anto vaa vähä ruakaa eikä yhtää heekkui. Nimittäi ku se hiffas ton justkan, vähäks alko taas murputus. Minkä mä sille voin, ett ite lotraa suihkus, nih! Eikä anna heekkui. Tänää ois syytä antaa, tai sitä voi oottaa viälä pahempi ylläri, mä oon hyvä keskii semmosii. No, oikeesti, en mä voinu siis mennä määkää kylppärii kakill, ku toi oli siälä! Mitä sillo voi tehdä, ei nii mitää! Muuta ku kakkii siihe sänkypeitoll, ku sen se kerta pesee kuiteski. Ai nii, tsori, Ansku! Vähä lipsahti Ansku siivellekki, mamiska putsas kyll. Ei ollu tarkotus. Nii ett taas mua halveksutaa nyt vähäse. Eikä ne sen karkottimet auta, kerta jos on hirvee kakkishätä, nii sitä sitt vaa kakkii. Ett semmost täll kertaa! Mä oikee muuta uskalla nyt skrivaakkaa. Parempi olla enempi hissuksee. Eilenki vast yälä hiivin ton viakkuu goisii. Ja heti ku se heräs, se hääti mut sänkyst pois. Ei oo ottanut kuveikaa, puhu jostai iha muust kuvaamisest.... tämmöne sitt löyty.




Mä jään himaa miätiskelee asioit. Huamisee...

--------------------------------

Vincent, syytä onkin mietiskellä ja hyvin tarkkaan =E

Päivän slogan: Voiko tuuli päättää, milloin alkaa myrskytä?

Päivän biisi: Helga-neidin ei enää pidä mennä kylpyyn

Luettua: Juha Vuorinen – Kakkonen, eheheheh, tuota, ehdottomasti suositeltavaa luettavaa kieron huumorin ja paashajuttujen ystäville. Tapsa saa keikan toimeksiantajaltaan, Händikäppersit seuraavat mukana ja mukaan ilmestyy myös Kakkonen, hyvää suomea puhuva intiaani ,D Aivan ehdottoman kamala tarina *tsihih*, dekkari, joka ei ole dekkari. Tarjoaa myös mainiota ihmissuhdekuvausta Tapsan raitistumisen jälkeen... Welhotar suosittaa ja hankkii itsellensä, jos jostakin edukkaasti saa. Paul Babiak – Robert D. Hare - Käärmeet liituraidassa, psykopaatit työelämässä. Tässä se on, perusteltua näyttöä siitä, että pomoja helvetistä on olemassa muuallakin, samoin kammottavia työtovereita. Kertomuksia erilaisista psykopaateista eri asemissa ja yrityksissä (nimet toki muutettuina). Tietoa siitä, miten tunnistat psykopaatin ja miten he toimivat. Suositan jokaiselle työelämässä olevalle, mikä ettei tietysti myös muille. Nämä kun tuppaavat iskemään myös eri järjestöihin, vapaaehtoistyöhön jne. Kaikkeen, missä voi päteä! Olkaapas tarkkoina siellä ja tarkistakaa, täyttääkö työkaverinne tai pomonne psykopaatin tuntomerkit... koskaan ei voi olla liian varma. Kirja on välillä melkoisen pelottavaakin luettavaa, tarinaa siitä, miten toinen ihminen pystyy manipuloimaan jopa koko yritystä. Welhotar suosittaa ainakin selaamaan tämän, jos vastaan tulee. Toisaalta rankasta pomosta ja hankalasta työyhteisöstä kärsivä voisi etsiä tästä syitä tilanteeseen! Aina ei vika todellakaan ole itsessä, vaikka siltä ehkä tuntuisi.
     
                                      

                                     KESKIMÄÄRÄISTÄ KESKIVIIKKOA!

MELKEIN ILOKAS WELHOTAR...

Älkäätten peljästykö, en minä ole ihmisenä enkä eläimenä muuttunut! Eilen iltapäivällä oli vain aika mukavaa. Juu, nuukuusviikko ja mitä tekee Welhotar? Tietysti tuhluuttaa, no ei, oikeastaan. Olin vain varannut jo hyvissä ajoin iltapäivän vapaaksi enkä alkanut perua, vaikka ilma näytti paashalta. Mutta kas, puolilta päivin aurinko paistoi ja Hakiksessa oli lämmintä. Tuuli kyllä, mutta sellaisesta suunnasta, että ei haitannut. Jee, ihmisiä! Kauppoja! Halli! Tori! Yrjö! Vii Voan! Ja Iisalamen kusetusyritys :(

Niin, Yrjöltä perustarpeet eli shampoot, dödöt ja pieni haisulipullo, sain lahjukset. Toinen ihan kätevä juttu eli semmoinen punpulit, punpulipuikot ja töpsöttimet –laatikko kylppärikaappiin. Toinen oli huivi. Ei meikäläiselle, mutta Äitee voi siitä ilahtua, hänen värinsä! Halli, mmmmm. Taas tutkin Luomupuodin antimia urakalla. Suosittelen, spelttinäkkäri oli aika jännää ;D No, tämän terveellisyyden vatsapainoksi sitten reipas kilo priimaroiskeita hovihankkijalta. Ei yhtään läskiä eikä mitään jätepaloja, aivan huippua siis. Erilaisia mättöjä iso pussukka. Welhotar kiitteli ja murisi, mmmmmmrrrr.Kaikkea sitä hallista löytyykin, ihan totta, siis ihan kaikkea. Yläkerrasta muuten mm. löytyy se vehje, jolla purkkien kannen saa kätevästi auki, samoin erilaisia silikonivuokia yms. keittiörompetta niiden normitavaroiden lisäksi.

Sitten Vii Voaniin! Juu, jaksoin. Aikaa oli ja ehdin istua hallissa vähän aikaa. Ziis, olisin tarvinnut lisäkäsiä eli saattajaa. Teki nääs mieli ostaa vähän paljon taravaa. Ostin sitten vain ne, mitä oli tarkoituskin. Eli hottia currya jättipussin, samoin korianterin siemeniä ja jeeraa. Kaikki pussit mallia ravintola eli isoja. Lisäksi tofua, kokonaista 1.50 juuroa puoli kilova, ei tod. paha, ei. Lisäksi löysin sen, mitä taviskaupoista ei löydy eli kuivattua kookosmaitoa, purvelia siis. Juu juu, se on hyvä olla varalla, kun en aina muista ostaa varsinaista kaappiin tai laittaa osaa pakkaseen. Tästä jauheesta kun saa sitten kätevästi joko kookoskermaa tai light-versiota, jos haluaa. Koko mättö maksoi 11 juuroa. Halpaa, minusta. Tosiaan nuo mausteet olivat sellaista kokoa, jonka pieni ravintola käyttää vuodessa. Mutta meillä kun currya menee tod. paljon. Ai niin, inkivääriä ostin myös. Nyt sitten pitäisi olla toiveita jostain seksuaalisesta heräämisestäkin tai miten se olikaan. Chiliä melkein ostin, mutta kun sitä on eri plaatuja kotona jo pilvin pimein, jätin kuitenkin vielä kauppaan. Riisiäkin olin jo ostamassa, mutta kun ne kädet loppuivat! Ensi kerralla varaudun paremmin – valikoima on entisestään laajentunut. Nyt oli kyllä vähän kehno päivä, täyttivät juuri hyllyjä ja roudasivat isoja paketteja sisään, joten täydennystä oli tulossa. Ai että, kyllä minä nyt pärjään. Tein kotona illalla thai-vihanneksia, njam. Hyvejä. Teki mieli vaan lisää ja lisää, onneksi tein vain pienen annoksen, josta myös huomiset eväkset. Currya oli kuitenkin hiukkasen liian vähän, lajia kun ei osaa arvioida ennen maistamista. Mutta niin mukavaa, kun ei tarvitse lisäillä lautaselle mausteita. Tämä arvostaa kovasti! Pitäisiköhän laittaa tofua marinoitumaan, hmmm....

Iisalmen kusetus – sehän olikin jännä... Ilmoittivat tekstarilla, että vali-vali auto on myöhässä (sen piti tulla klo 13.35) ja tulee klo 14.14, auton puhelinnumero ei ole tiedossa. Klo oli täsmälleen 13.35, manailin ja poltin yhden tupakan. Tavistaksi ajoi paikalle ja kysyi, olenko P. Welhotar, no olinhan minä. Kerroin koko jutun kuskille – hänelle oli kuulemma tuupauttu aivan oudosti matkoja koko aamun ajan, hänen mukaansa Iisalami kokeilee jotain järjestelmää taas. Voihan wee, ensin Sampo, sitten Iisalami, mitä vielä? No, pääsin kotiin tosi nätisti ja ajoissa. Mutta kun eilen valitin siitä aiheettomasta tilauksesta, kosto seurasi välittömästi. Kotona konetta aukaistessa oli myös viesti Iisalamesta siitä valituksesta: Työntekijämme oli kirjannut tilauksen vääräksi päiväksi. Kyseessä oli inhimillinen virhe. Eikä sitten muuta. Jumankekka, kaikki virheet ovat inhimillisiä, kuten minä esimerkiksi! Hiukka parempi ote selityksiinkin olisi kyllä paikallaan. Ajatelkaas, jos olisin mennyt sisään odottelemaan autoa 14.14 asti. Tavistaksi olisi kuitannut jullikan ja minä soittanut kiukussa Iisalameen ja odottanut vielä ainakin puoli tuntia lisää. Että sellaista kivaa!

Varaston työläjä oli kasvanut! Tosin se yllätti sitten eli mukana olikin kaikki asiakirjat, joten selvitin sopivasti pöydän tyhjäksi ennen lähtöäni. Kyllä sinne taas on jotakin kasattu iltasella, se on varma. Mutta on hyvä lähteä, kun P-P itse näkee, että mitään ei ainakaan ole tekemättä enkä karkaa paikaltani vaan pidän ansaittua vapaata pois *virn*. Juu, oli melkein hyvä olo päästä aikaisemmin pois. Melkein kuin lomalla olisi. Särkykin lähes haihtui, kun kotona odottamassa oli fyssan kirje ja repsut mukana. Kummisetä hakee tänään särkymömelöt, ziitosta hänelle!

Rapona sen verran, että Hörhö pääsi katkolle ja on siellä nyt hyvin vahdittuna ainakin pari viikkoa. Tiukka järjestys ja lääkitys, kaksi puhelua päivässä on lupa soittaa, pari-kolme kertaa viikossa pääsee ulos ostamaan tupakkaa tms. jos on ehdottomasti tarpeen. Lisäksi laativat kuntoutussuunnitelman yms. jos on halukas. Kovasti yritin nyt puhua, että jaksaisi tämän pari viikkoa ja ainakin ajattelisi asiaa. Mahdollisuus tukiasuntoon ja kunnon asuntoon koko ruljanssin jälkeen (vuosi ainakin!) olisi aivan realistinen mahdollisuus. Tämä toivoo, että Hörhö uskoisi asiaan ja itseensä!

Illan melkein iloisin osuus syömisen jälkeen oli Virallinen Hääkutsu =O Vanha ystävä vuosien takaa kutsui häihinsä parin viikon päästä. Yritän päästä mukaan jollain tavalla, niin mukavaa, että joku vielä uskaltaa yrittää ja tällä (ja siis vielä vanhemmalla) iällä ,DD

Ja ettei totuus taas Lokistaniassakaan unohtuisi, meille on avautunut uusi mahtava muoti- ja tyyliblogi: Lumppuja ja Lureksia, käykää ihmeessä vilkaisemassa! Ette koskaan taatusti unohda näkemäänne =D

------------------------------------


Purrrrrrrve, kaiffat! Nonnih, toi orja kerranki tuliaisii. Siis niit roiskuleit, ne on melkee parempii ku munuaiset. Mä sain hurrrrrrrrrrrrjan hyvii biittei ja sitt kissinmuanaa, aamull kans. Mmm, kilti mamiska. Enkä mäkää ollut tehny mitää isoi typeryyksii, ainakaa en tunnusta, jos mamiska ei huamaa *kiero virn*. Nyt mä vaan odotan, ett mä saan viälä päiväks vähä jotai purtavaa. Joo, siis mami valkkas mulle siitt isost pussist semmoset kissill sopivat lihat – ett oli muute heekkui. Jotai semmost valkost leiket niinku (ohuen ohut sisäfile... toim.huom.) ja jotai omituist, mutt hyvää (vasikka-alatoopia). Ziis, mä muistanukkaa, ett joskus semmosii saa! Arvatkaas, ett mä sitt nukuinki hyvin. Mami ei vaa nukkunu, taas se pyäri ynpäri ja ynpäri, koipiset sill on kipeet. Mä tiädän! Ei kissihoitokaa siihe auta, se tarvii niit sen napikoit yäksi, eikä niit eile enää ollu. Tänää se saa niit, kai sitt saadaa ens yä jo nukkuukki. Ai nii, mä löysin tämmöse! Hei siis, kattokaa vähä. Ei tommosii kissei voi olla tai siis iha sairast. Must ei kyll tuu tommost. Mä oon tämmöne hoikka poika ja piiiiiitkäki, niinku mein vetskuki sano. Ett tavallist pidempi – ja ett mä oon kuulemma sen malline, ett must ei simmost pullukkaa kököttäjää tuukkaa. Vilkaskaa vaiks täst – mä oon torpan kingi, hei mä OON kingi!!!



Huamatkaa, toss mun oikees silmäss on semmone piäni ruskee täplä. Sellast en oo muill kisseill nähny – ett siitt mut sitt tunnistaa, jos näkee mut tuala liikentees >o< Huamisee!

---------------------------------------

Vincent – jälleen niin vaatimattomana ,D

Päivän slogan: Welhottaren nykyinen käsitys lihan iloista? Pussi roiskeita hallista tai biitti kokolihaa ehkä kerran kuukaudessa lautasella – onko jotakin muutakin olemassa?
 
Päivän biisi: Rakas, rämä elämä

Luettua: Unni Lindell – Suruvaippa, luennassa tämäkin uudelleen ja edelleen Welhotar pitää tästä ja kirjailijasta yleensäkin. Hiukka solmuinen juoni, mutta se kuuluu asiaan. Uusi murha, vanha katoaminen, psyykkisiä ongelmia ja koulukiusaamista, seurauksena yllätyksiä... Suosittelen dekkareiden kavereille. Matti Ranin - Vohveleita ja tillinvarsia. Olisiko vaikka kirjallinen keittokirja eli tarinoita ja reseptejä, enempi ehkä tarinointia ruuasta ja sen laittamisesta. Aika viihdykästä luettavaa, resepteistä ei meikäläiselle oikein ole hyötyä. Joku voisi niistäkin innostua. Kivaa iltalukemista kuitenkin ruokapainotteisen päivän päätteeksi eli suositan ruuan kavereille – niin, resepteissä ei säästellä kermaa eikä voita ,D
  

                                   

                                        TINKIMÄTÖNTÄ TIISTAITA!
                                       

TAAS YKSI NIITÄ AAMUJA

Ei puhuta tästä päivästä tai aamusta, eihän? Tyypillistä; sataa, on pimeää ja kylmää, ketuttaa jne. Särkee niin, että silmissä leiskuu. Hah, ainoastaan päätä ei särje! Eikö vain olekin mukavaa. Olen kuin hakattu kyljys tahi joku sellainen muu kappale lihaa, jota on nuijittu. Tämä on vain tavissärkyä, mutta tavallista pahempaa. Oli pakko jättää eilen osa mömelöistä ottamatta, koska fyssa ei ole toimittanut uusittuja resettejä tai ne lojuvat postin italiaanovastineessa, prle. Pakko soittaa tänään ja kysyä, missä ne ovat. Muuten pitää hakea sairaslomaa. Tässä kunnossa ja tänään, ei tule mitään. Töissä olen vain puoleen päivään, kuten olen luvannut. Ei tässä kondiksessa kyllä hirveästi humputettakaan missään. Toivoisin vain äkkiä olevani takaisin kodossa ja sängyssä!

Puhutaan vähän vaikka siitä postin vastineesta! Siellä ilmeisesti makaavat nyt Sampon kortin tunnusluku edelleen, yksi paketti, ne reseptit ja ties mitä muuta. Kaikki on tietääkseni lähetetty, mutta mitään ei ole tullut perille. Kun aikaisemmin Posti toimitti 1. kirjeen 90 %:ssa vastaanottajalle seuraavana päivänä, nyt hyvä, jos sen saa 5 arkipäivän aikana. Joka oli ennen 2. postia, siis 2 – 5 päivää. Ei jumalavita, kyllä nämä ns. yksityistetyt palvelut ovat perheestä! Ja sitten taksoasiaa – yllättäen taksot ovat toimineet suht. hyvin. Mutta eilen, joo. Sain tekstarin tuossa klo 15 jälkeen, että auto on tulossa noutamaan, koppiauto vielä, koska siinä oli puhelinnumero. Silkkaa ystävyyttäni soitin sitten kuskille, että ei, minä en tarvitse autoa (olin nukkumassa!). Hän kertoi olevansa Varaston edustalla ja odottavansa minua töistä =O Ai juma, siis sunnuntai-iltapäivänä. Pahoittelin hänen puolestaan ja kiroilin Iisalamen tyhmyyttä. Pyysin häntä soittamaan itse Iisalameen (koppitaksoilla kun on talon puolesta puhelin), itse valitin netin kautta. On se nyt järjetöntä ajatuttaa turhaan taksoa, Tsadihan siitä maksaa, tässä tapauksessa n. 25 juuroa. Että ihan kiva! Lisäksi kun laitoin nettitilauksen tämän viikon kyydeistä, Iisalamessa ei näkynyt osaa tilausta. Eli yksi osoite tämänpäiväisestä kiertueesta puuttui! Tästä suvaittiin soittaa noin 4 h sen jälkeen, kun tilaus oli lähtenyt. Olin jo useampaan kertaan tarkistanut, että omat tietoni olivat lähteneet oikein – kyllä, ne olivat. En viitsinyt mainita mitään sen ihmeempää, kunhan ihmettelin. Mikähän versio IE:stä niillä on, ja Wintoosasta muutenkin. Ei prle, sitä ei tod. tiedä, mihin tänään sitten joutuukaan. Asiallisesti vahvistus kyllä tuli, 6 h päästä tilauksesta. Mutta Iisalamen tiet ovat ihmeelliset ja kummalliset, jopa äärettömän oudot!

Tuossa herättyäni (siis lopetettuani unettoman särkypyörimisen ja katkonaisen unen) huomasin myös, että rakas nelijalkainen ystäväni oli ykännyt aivan keskelle uutta soffan takkia. Mikä ilo, pääsin heti putsaamaan sitäkin. Luultavasti siihen jää jälki ja koko hoito vaatii myös pesukonetta. Pesukone on pyörinytkin koko viikonlopun ja vielä on yksi korilllinen pesemättä. No, ei kissille voinut olla vihainen. Näinhän se on aina karvanlähdön aikaan.... Silti vähän ketutti. Onneksi hän ei pääse ykäämään ja pissimään verhoihin. Tosin ne olisi paljon helpompi pestä kuin koko sänky ja soffa!

Muuten eilinen meni särkiessä. Yritin imuroida, mutta se katkesi aika pikaiseen. Oik. olkapäätä alkoi koskea niin kovasti, että ei toivettakaan ees-taas –liikkeestä. Ei vain kestänyt. Joten imurointi jäi sitten vaikka ensi viikkoon. Täytynee harjalla ja kiffelillä ottaa pahimmat karvapallukat jonain iltana pois.

Että minä olen kateellinen teille ihmisille, jotka voivat kävellä normaalisti! Ilman, että joka askel sattuu. Siitä minä olen kaikkein kateellisin, voin minä satunnaisesti olla jostain muustakin, mutta se menee yleensä ohi. Kävelystä olen todella kateellinen. Toivon, että kukaan ei sano, että onneksi sinulla on jalat tai että et ole pyörätuolissa. Hmph, sehän helpottaisi vain, jos ei koipia olisi tai olisi rullis alla. Tuolloin ei ainakaan tarvitsisi koko ajan kärsiä niin perkeleesti, tulisi myös luokiteltua oikeasti sairaiden ja vammaisten luokkaan. Nythän minä olen vain joku akka, joka känisee jostain epämääräisistä säryistä fibron nimiin. Fibromyalgia kun on diagnoosina sellainen kaatoluokka, johon sullotaan kaikki epämääräiset lihas-, nivel- ja pehmytosakivut, joihin ei heti selitystä löydy. Siis hyvä toki, että edes joku diagnoosi on. Silti se on perseestä!

Jatketaan maanantaita yhtä rakentavassa hengessä – terve vaan ja onnea!

-------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kaikki kissinkat! Höh, ton piti taas ehtii kertoo, ett mä oon oksunu. Ei se kyll ollut vihane, mikä on vähä kumma. Mutt kai se tajuu, ett sill ei voi mitää. Ku se tulee, se nyt vaa tulee. Siihe siis miss mä oon. Enkä mä haluu oksuu lattiall. En. Nii ett orja voi sitt vaa siivota nätisti ja laittaa mulle uutta safkaa. Mull on nyt taas hirmune nälkä. Jotai heekkuu mialuusti, eilekää saanu ku kissinruakaa ku toi teki jotai ihme vihannesjutskaa. Ei semmost kissi syä, vaiks mä kyll kävi haistelee sitä kattilaa aika usee. Hyvä haisu, mutt ku ei ollu mulle mitää >o< Ihan epistä siis niinku. Mull pitäis vaiks tänää avata donaripuukki tai jotai. Hei, sanoks toi ett se menee sinne reissuu? Jos se menee, mulle sitt mjunuaisii, paaljoon, hei, mamiiiiiiiiiiiih – muistaks mulle sitte, jookosta. Tuliaisii piänell kiltill kissill! Jos se kerta sinne asti jaksuu, kyll se jaksuu mulle sitt niitäki ostaa. Vaiks se sanoo, ett niist tulee vähä pahaa jälkee. Kattokaas ku mä joskus sitt vähä riapotan niit ruakii tuala, ett voi olla vähä sotkust. Öhh, no joo, mutt silti. En mä kuiteskaa paljoo niit kerrallaa saa. Nii et niitä sitte tai jotai muut oikee hyvää! Juu, toi orja on taas pönkiny ja pyäriny, voinu itekkää nukkuu kunnoll. Eikä se mitää fotoikaa oo ottanu, ett täss tämmöne riijutksa.



Mutt aikastas asialline, eiks? Mun miälest tää muistuttaa yht kissileidii, ku mäki tunne =O No, mä meen pummii sitä safkaa, huamisee!

------------------------------------------

Vincent, pummi ja selittelijä, kuten kaikki miehet!

Päivän slogan: Auktoriteettien meressä minä olen uimataidoton, joka hetki vaipumassa aallokkoon!

Päivän biisi: Maanantai

Luettua: Silja Mansikka – Vesivahinko, hmmm... Tuota, hömppää, johon on liittyvinään sellaista kotikvasipsykologiaa. Vesivahinko koskee siis miljoonien taloa, joka leidille on jäänyt eron jälkeen. Ero narsistisesta, psykopaattimiehestä. Mukaan mahtuu myös ns. paras ystävä, entinen misseys, uskonnollinen koti, uusia suhteita (ehkä) ja kaikkea muutakin mahdollista. Kirja voisi olla hyväkin, mutta taas tämä, että yhteen opukseen mahdutetaan kaikki, tekee siitä juuri mahdottoman! Eli ei näin. Käy puolihömppänä, mutta ei jaksa kiinnostaa minua toiseen kertaan, edes. Nora Roberts – Jumalten tanssi, trilogian toinen osa. Aika kiintoisa tässä Robertsin aikaisemmin kirjoittaman valossa. Tämähän on jatkoa Morriganin ristiin eli taistelu vampyyreita vastaan jatkuu ja suuri taistelu lähenee. Mukana aikamatkaa, vampyyreja (joita listitään aika mukavasti) sekä Robertsin tapaan seksiä. Ei paha, kyllä tämänkin lukee, vaikka välillä vähän hihityttää. Kaikki osaset eivät oikein taivu kirjoittajan kädessä luonnolliseksi kauhuksi tai kivi- & keppitarinaksi, se on vielä vähän hakusessa. Suosittelen kuitenkin vampyyreista, pikkukauhusta ja mystiikasta pitäville, seksi tulee päällikauppana ,D

                                     
 
                                         SATAA, SATAA ROPISEE...

MEKIN TEHTIIN KEVÄTTÄ!

Nyt on residenssikin sitten melkein kevätkunnossa, jihhaa (ja särkyä). Belgarion pesi parvekkeen, kamat jäivät vielä levälleen ensi viikonlopuksi – lattian pitää kuivua nääs kunnolla. Sitten Minä Itse silittelin (jäks) verhoja ja muuta. Belgarion ripusteli verhot ja sitten vaihdettiin soffalle kevättakki. Juu, hyvä! Särkyä. Sitten pitäisi vaan tänään vielä siivota kunnolla, kissalla on myös oksu- ja karvanlähtökausi, lisää särkyä! Hyvä, että jotain kuitenkin tuli tehtyä, muuten olisi mennyt tämäkin viikonloppu ketuille. En ole vaan saanut lepäillä, enkä näköjään saa tänäänkään. Jalkoja särkee niin täpöllä, että veetuttaa melkoisen railakkaasti! Alla noteraaus verhoista, ostin siis neljä paneeliverhoa halvennuksella, yhteishinta taisi olla 6 juuroa ,D Hyvä kauppa, alen alen alesta siis....



Kirjaston tarjoomukset olivat sentään kohtuuhyvät. Mutta miksi epäröivät, kun kysyin, onko kirjasto varmasti auki, silloin kun pitäisi – siis rempan jälkeen? Kai sitä nyt muutkin ovat tiedustaneet, prle. Minen kauaa jaksa työpäivän välissä ravata Varaston lähikirjastossa, siellä pitää käydä pari kertaa viikossa. Siis että saisi tarpeellisen määrän materiaalia. Ruokakaupoista ei kummempaa, sitä tipusuikulaa ja wokkivihanneksia hamstrasin vähän jömmaan. Löysin myös punaisia linssejä, tahtoo tehdä sellaista linssicurrya, jota olen joskus aikaisemminkin onnistunut laatimaan – hyvää siis. Sitten tavismuonaa, kaffetta ym. varastoon. Juu, multaa myös, triffidien takia. Ajatuksena olisi jossain vaiheessa vaikka yksitellen saada vaihdettua niitäkin. Mutta kun ei pysty jaksamaan, niin ei kertakaikkiaan pysty, prle. Kun ei oikein pysty edes seisomaan. Ainakaan juuri nyt eikä tänään ehkä ollenkaan. Ikävä, että nämä ovat pakollisia hommia, joita olisi mukavakin tehdä. Särky nyt vain estää nauttimasta yhtään mistään muusta kuin loikomisesta koivet ylhäällä, mieluusti hiljaa ja hievahtamatta. Eikä sekään oikein onnistu. Että voihan vee, sanoo tämä!

Eipä siis oikein ilahduta, kun sattuu koko ajan. Jos niinkuin joku ymmärtäisi, että ei voi olla innoissaan, kun särkee täpöllä. Eikä mikään auta!

Huomenna pitäisi sinne Hakikseen, kun olen vapaata ilmoittanut pitäväni. Pidänhän minä, käyn Yrjöllä ja hallissa, josko ihan uskaltautuisi Viivoaniinkin (tämä on erinomaisen epävarmaa, matkaa on huomattavan paljon lisää... juu ei teille, mutta minulle). Ahistaa myös se, että Varastolla odottelee iso pino materiaalia. No, se odottaa ja minä olen siellä heti aamusta, ennen muita. Ehdin aika paljon siihen mennessä, kun noteerattava osuus henkilökuntaa edes suvaitsee saapua aamukaffelle.

Juu, valitustahan tässäkin tuli! Ei voi mitään, lukijat saavat nyt vain luvan kestää. Kun ei päällimmäisenä nyt kertakaikkiaan ole muuta ajatusta. Yksi Huutis-juttukin tuli tänään hoidettavaksi eli leidi noutaa ostamansa tavaran joko tänään tahi huomenna. Hah, jokunen juuro taas kotiinpäin ;D Mutta kun sekin vaatii minun liikkumistani tuonne pihaan ja takaisin... eihhhh.

--------------------------------


Purrrrve kaiffat! Vähäks toi orja on ollut mulle ilkee, sano, ett keskell mattoo ei sais oksuu. Minkä mä sille voin, ett mun miälest oksu on parempi matoll ku lattiall. Paljas lattia on kylmä ja sillee. Ett mä eilen sitt meinasin vetää oksut toll soffall, mutt mami otti niskast ja laitto lattiall. Mä sitt siitä hivuttauduin matoll ja annon tulla – kunnon karvapallojutska oikee ja liämet mukana. Ett siivoos ny, orja! Vähä puuhaa niinku. Ett ei tarvii valittaa ja semmost. Eikä siit pyykkii tuu, tai juu no, tulee, mutt mattopyykkii. Ja sitä se ei voi tehdä ees himas, kihihiih. Pitää mennä ulos asti, eikä toi voi tekee sitä itte. Poika tekee. Mmmmm. Poika oliki tääll eile, mä sain taas makaa sen viakuss. Ja sain hyvei ruakii, ja sitt ku se pesi partsin nii ni mä kävelin siälä. Jäi omelat jäljet mun tassuist =O Nyt vaa koko partsi on iha sekasi, siälä voi kunnoll ees jolista. Onneks Poika tulee taas takasi kohtapian. Lupas laittaa kaike kondiksee sitte, mulle kans niinku. Kilti, kiva poika. Paaaljo kivempi ku mamiska, nih kerta! Ei sanonu pahasti yhtää. Eikä meinannukkaa sanoo mitää, vaiks mä melkee oksusin sen pääll. Niin kilti, nii hiljane – ainaski mulle. Sitt noi söi jotai uutta jutskaa, mä sitä saanu, tsiigasin vaa. En ois kyll maistanukkaa. Ja sitt ne kaffitteli ja söi jotai makeet, ei sekää käy mulle. Ett antaa senki vaa olla. Mä tahtosin nyt määkäruakaa, mitä, mull annettu vaa puukkiruakaa. Eips, ei käy! Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiih, kunno safkaa kehii tai mä teen jotai sille puhtaall sänkyll. Oisko miälestäs kivaa, täh? Mäki oon vähä pahall pääll, kattokaas ku tuukki lähtee, tulee vähä semmone ärtsy ja omituine olo. Ja sitt tää kevätki niinku viälä. Ei oo kissilkää aina hyvä viilis, niinku.... Täss on nyt foto, ku noi vaihto soffall uude taki. Ihan samanlaine, ku enneki – eri värine vaa. Mami sano, ett väri ei oikeest oo noi räikee, kuulemma kaamera valehtelee. Ei se ookkaa, tosi kyll, se on semmone rauhallise vaalee, sopii hyvi mun tuukkii >o<




Nyt mun tarttee jo saada se safka. Orja lopettaa kohta ton skrivaamise, hommii siältä!!! Hei, kliffaa daagii vaa kaikill muille... Huamisee!

--------------------------------------

Vincent, pissien, paashkan ja ykien kuningas, armoitettu nelijalkainen ystäväni – ja niin vaatimatonkin vielä.

Päivän slogan: Valittelu ja vinkuminen on tapa yrittää päästä edes hetkeksi ajattelemaan jotakin muuta.

Päivän biisi: Paha hedelmä

Luettua: Åke Edwardson – Huone numero 10, tämäkin uudelleen luennassa. Vanhat asiat kiertyvät uusiin, katoamisia ja outoja tapahtumia, kuka on kuka ja missä ja milloin. Winter pähkäilee ja selvittelee, osin intuition varassa, muistellen samalla ensimmäistä juttuaan, joka myös liittynee asiaan. Eli Welhotar pitää edelleen ja suosittelee dekkarien kavereille. Anna Jansson – Pääkallovaras. Tyypillisesti tämäkin Janssonin kirja sijoittuu Gotlantiin, hyvää paikalliskuvausta. Mukaan on onnistuttu kyllä sotkemaan kaikenlaista materiaalia lapsista ja kiusaamisesta ym. prostituutioon ja venäläiseen mafiaan sekä ydinjätteisiin asti. Ei silti, minä pidän omalla tavallani Janssonistakin, en niin paljon, mutta kuitenkin. Tämä nyt on sieltä hiukka sotkuisemmasta päästä eli liian paljon tavaraa ja tapahtumia pariin päivään sijoitettuna. Kirja ei ole kehno, aivan lukukelpoinen kyllä. Suosittelen Janssonista muutenkin pitäville. Kyllä tämä Welhottarellekin kelpasi iltalukemiseksi ,D

                                

                                    SÖPÖÄ SÖNDAAGIA!

SE ON TÄYTETTY =b

Nyt, nyt se on täytetty! Jee, ikkunat ON pesty – kiitos toveri =D Vilpittömästi toivon, että kroppasi ei ole kovin särki... iso homma lopulta, partsiklasit ym. Pesu kahteen kertaan, tunnustan, koska kaikki olivat niin paashkaiset. Mutta nyt on kiva, ainakin niin kauan kun ei aurinko paista eikä mitään mahd. unohtuneita fläkkejä näy *virn*. Isot kiitokset siis. On se kiva, kun ihmiset tekevät sen, mitä lupaavatkin. Eilen nimittäin härra, jolle urakkaa jo ajat sitten tarjottiin, oli jättänyt viestin. Hän ilmoitti aikatauluunsa sopivan ”joskus viikoilla XY – YZ, mahdollisesti ehkä”. Ilmoitin aika tylysti, että on myöhässä ja asia on jo hoidettu. Ei muutoin, mutta olisi nyt voinut edes aikaisemmin ilmota.

Belgarion on lomalla, ehhheheeh. Soitin illalla ja kerroin, mistä tehtävistä voi sitten tänään valita; triffidien multien vaihto, parvekkeen siivous ja/tai verhot ja yleistä säätöä. Poika manaili, että olisi ehkä ollut parasta pysyä kuitenkin kasarmilla. No, kyllä minä hänet saan viekoiteltua pikkuhommaan kerrallaan, kunhan tarjoan asiallista apetta ja jotakin hyvää. Belgarionkin pitää näet hyvästä ruuasta. Kun melkein vuoden elelee intin sapuskoilla, on kotiruoka aina vaan parempaa ,D Hänet siis pitää hiukka houkutella työn ääreen. Ei minusta komentamaan ole, mutta hänkin tietää nykyiset vikani ja vaivani, joten keräilen samalla vähän säälipisteitä. Äh, en minä sitä oikeasti tarkoita! Sanon vaan suoraan, että kaikkeen en itse enää pysty. Tämähän on totta. Jopa eilisestä, siis vähästä avittamisesta, parista pöydän nostosta ja avoimista ikkunoista tulevasta vedosta oik. olkapää otti tosi pahakseen, samoin koipiset. Särky on kammottavaa, kylppäriin piti taas hinautua seinistä ja huonekaluista tukea ottaen, prletto! Mutta jotakin tänään tapahtuu residenssissä, se on ihan varma.

Varastolla eilinen päivä oli myös erittäin työpitoinen. Maanantaiksikin jäi puuhaa. P-P:n oltua hetken poissa ja porukan sairastellessa hommat olivat jääneet valmisteluasteelle. Sitten torstaina asiat laukesivat, joka takasi Welhottarelle töitä tauotta ja kiireistä vielä. Lisäksi avitin toista osastoa, taas. No, siitä tulee vain lussapinnoja pomon silmissä. Ei silti, olisin minä pyydettäessä muutenkin avittanut. Ne asiat kun ovat sellaisia, ööö, en voi kertoa, mutta henkilöön kohdistuvia oikeasti kiireellisiä asioita! Welhotar siis hiki päässä niittasi ja alleviivasi, lenkutti kopioimaan ja takaisin. Tottakai, kopieerauskonekin hermostui ja tilttasi välillä, joten osan jouduin sitten rinttaamaan vielä erikseen... argh. No, ei se haita, minä olen tottunut työntekoon ja vieläkin kiireisempään tahtiin. Huvittavinta oli se, että iltapäivällä P-P kävi huolehtivasti kysymässä, olenko kovin rasittunut :)  Siis juuri näillä sanoilla vielä. Kerroin, että oikeasti en, mutta kiirettä pitää... ja virnuilin leveästi, ainakin itse niin kuvittelin. Tod.näk. näytin säälittävältä ja nuhjuiselta varttihullulta.

Maanantaina pidän joka tapauksessa sen puoli päivää vapaata ja käyn Hakiksessa. Samoin ensi vkolla pitää sitten tyytyä Varaston lähikirjaston tarjontaan. Tänään Malmin kirjasto jää remppaan 1.5 vkoksi eli minulle kahdeksi viikoksi. Näköjään on tullut varauksia kuitenkin aika hyvin. Kiva, saan jotakin uutta mukaani! Puutelista kauppaankin on pitkä, kaikkea uupuu. Mutta, pakko kertoa, olen mukana yhdessä tutkimusryhmässä – eilen tuli paketti, jossa jotakin terveysvaikutteista uutta pastaa, pastakastiketta (koostumus ainakin kuulosti hyvältä; aurinkokuivattua tomaattia, pecorinoa, vuohenjuustoa, mausteita ym.). Lisäksi, käks, uusavuttomien näkkäreitä, tiedättehän. Kaksi näkkäribiittiä, joiden välissä mähnää; mähnä oli näissä tuorejuustoa ja kiliä, ei pahaa. Kuka niitä oikeasti ostaa, sitä en kyllä keksi?! Niin, myöhemmin nämä pitää sitten arvostella eli mitä mieltä on jne. Näkkäreistä en kyllä keksi muuta kuin sen, että olivat yllättävän rapsakoita ja ihan – niin – näkkäreitä! Kilikin vähän maistui. Ei paha, mutta ei jumankauta näitä nyt kyllä itse tulisi mieleenkään ostaa =O

Ja ettei tuo jupina ja väninä unohtuisi, armas nelijalkainen ystäväni teki tavanomaiset! Mitäkäs kissi tekee, kun on ensin kuseskellut sänkyyn? No, seuraavana päivänä väännetään paashkat keskelle päiväpeittoa. Grrr... koko koneellinen uutta pyykkiä siis. Ei kiva eikä mukava. Vincent nukkui väärällä puolella sänkyä ja jalkopäässä, minun tahdostani. Kosto ei ole kivaa, mutta silti.

---------------------------------


Purrrrrve, kavrut! Äh, taas ton piti heti päästä sanoo jostai piänest kasast, siis no joo. Oliha se vähä isompi, parin päivän safkat lorttasin toho! Mitäs ei antanu mulle heekkumuanaa ja suhutteli sitä karkotett ja mollas mua, nih. Mä kostan, aina. Kissin kosto ei välttis oo karmee, mutt ainaski orjan miälest se haisuu pahall. Ainuu huano puali on se, ett se suuttuu. Ihan aina. Siis merkkaamisest ja kakkimisest. Ja uskotteks muute, ett toi on paha suustaa, toi mami. Ei uskois, vaiks se muute on aika kilti. Taas tuli //¤/&!!T&½”?7E¤& ja mä luikahdin heti basee. Onneks tuli sitt semmone uus kilti Käsi-Inimine käymää! Mmmmmm, mä selvisi ihan helpoll. Sain sitt määkäruakaa koko pussinki, ku toi ei kehdannu olla mulle vihaskana. Ja sitt toi Käsi, toi joka on toss kuvass, se heitteli mulle napikoita! Nii kilti, oikee kilti inimine. Tämä tykkäs... mami käski kans sanoo, ett toi fotoss oleva Käsi teki ihan kaikki duunit. Joo, toi orja mitää teekkää. Makaa ja vänisee vaa. Eilenkää päässy sen viakkuu, vaiks olin illall jo ihan kilti >o< Must semmone on epist, ku se kerta jo on pessy pyykkii. Sehän on niinku unohdettu sitte jo. Ett mitä sitä mainostaa tai puhuu semmosest – ku se on viälä niinku henkilökohtane, oikeestaa viälä kissikohtane asia, nih! Onneks Poika on tulos tänää, nii ei toi voi olla mulle enää vihane. Eikä se ookkaa, mä sain ihan kaikki aamuheekut äske. Kuha nyt yrittää välill selittää jotai. Mähä vaa järjestin puuhaa, eihä se muute mitää petivaatteit kuiteskaa ois pessy. Ett oikeestaa mä tein palveluksen meill molemmill. Nyt saadaa goisii tosi puhtaas sänkys. Varmaa jo huamenn, ku kaikk on pesty. Ett se sais kiitellä mua, niinku. Nii, toss fotos on nyt sitt se Käsi ja inimine, joka ei halunnu muute kuvaa. Must taas ei saatu kunno fotoo, ku mä olin liikkess koko aika, toi mamin kaamera ei niinku pelitä sillee, ett sillo fotot onnistui välttis ain. Ei oo nii väliksää, mä pölisen taas, kaavat lähtee...



Nyt mun tarttee saada jotai safkaa viälä, sitt voin painuu goisii ja venaa Pojan tuloo. Kliffaa daagii vaa kaikill kissinkoill ja huamisee.

---------------------------------------

Voi Vincent, aikamoista selittelyä. En itsekään pystyisi parempaan.

Päivän slogan: Tämän blogin tarkoitus on pieni, mutta tehokas ajatus taistelusta kaikkien yhteiskunnanvastaisten käyttäytymismuotojen puolesta!

Päivän biisi: 506 ikkunaa

Luettua: Åke Edwardson – Kivinen purje, kirjailijan ehkä synkin ja melkoisen masentavakin kirja. Tämä sisältää melkoisesti sekä Ruotsin että Skotlannin luonnon kuvausta, sitäkin pahimmillaan ei tulossa olevan syksyn ja talven aikana. Melankoliaa noin yleensäkin. Teot, jotka ulottuvat kymmenien vuosien taakse, vaikuttavat tähän päivään. Rinnalla kulkee toinen tarina oudoista tapahtumista perheen sisällä. Kuten sanoin, luen näitä Edwardsoneja nyt uudestaan. Ei paha tämäkään eli Welhotar pitää tästä kirjailijasta ja komisario Winteristä, jonka hahmo on edelleen kyyninen ja apeahko uudesta perhetilanteesta huolimatta. Jokainen lukekoon kirjansa itse, eli suosittelen dekkareiden kavereille!
     
                                          

                                                  LOKOSAA LAUVANTAITA!

ON, KYLLÄ SE ON PERJANTAI

Jupistaan vielä ihan vähän ,D Onneksi on perjantai, tämäkin viikko on ollut äärimmäisen pitkä, väsyttävä, kipeä ja tylsä. Kuten arvasin, eilisestä tuli sellainen pieni hulabaloo, kun P-P palasi kehiin. Paperia kiikutettiin Welhottaren pöydälle ja Welhotar toimi. Toimi niin tehokkaasti taas, että hätinään ehti evästää ja käydä tupakalla.... No juu, on tekemistä, on toki. Sehän on ihan mukavaa, jää Lokistania vähemmälle ja keskitytään ihan työasioihin työpaikalla. Herra Nyrpeäkin oli palannut jostakin, hän ei edes tervehdi – olen liian alhaista kastia. Vai pitäisiköhän minun ilmoittautua ja tehdä kunniaa; Belgarion voisikin siihen opastaa tarkemmin!

Tänään toverin pitäisi tulla pesemään ikkunat. Saisin sitten vähän muutakin järjesteltyä viikonloppuna, jos vain Belgarionkin on lomalla. Asiat vaativat myös hänen läsnäoloaan ja avittamista. Eli kevätsilaus residenssiin ei todellakaan olisi nyt pahaksi. Pyykkikone tulee pyörimään myös koko viikonlopun. Eräs nimeltä mainitsematon, meillä asustava nelijalkainen, kettuuntui jostakin ja taas on merkkauspyykkiä, prle! Onhan tässä taas mennytkin aikaa.... kele, että pisti vihaksi illalla, kun huomasin oudon tuoksahduksen. Merkattu osio oli tietysti tyynyillä ja tällä kertaa pieni, mutta strategisesti hyvin sijoitettu eli mahdollisimman laajasti levinnyt liru. Manasin ja kannoin puolet petivaatteista pyykkikaappiin. Tänään tehdään vielä tod. perusteellinen suihkuttelu karkotussuihkeella. Tosin se ei näköjään auta, jos kettuuntuminen on kovin vahvasti esillä. Silloin vain merkataan, vaikka kuinka olisi feromoneja kehissä!

Eilen olisi pitänyt mennä talohallituksen kokoukseen – en jaksanut. Olisi pitänyt myös viedä edes roskat – en jaksanut sitäkään (siivosin jääkaapin, köh... köhköh). Olisi pitänyt pestä hiukset – en jaksanut, ponnari vedetään tänään siis vain tiukemmalle! Olipa jaksamaton ilta. Särki koipia, vatsa vängerteli jotakin syötyä emmettä vastaan eli oli kaikkinensa oikein epämääräinen ja veemäinen olo fyysisestikin sekä ääretön väsy. Keittelin vanhanaikaista puolukkakiisseliä, sellaista juotavaa mallia sitten. Jospa se vähän avittaisi, teki mieli jotakin sellaista, pikkuisen makeaa ja samalla hapanta, ehehheh. Josta tulikin mieleen, että tekisi myös mieli tyhjentää pää eli vetää pärsheet olalle tässä jonakin viikonloppuna. Sekin asia täytyy suunnitella etukäteen, voi rähmä. Se spontaaniudesta taas tässäkin asiassa.

Vielä tämän päivän kun jaksaisi, ai niin ja illan. Huomenna voisi ottaa vähän rauhallisemmin ja saisi mennä edes uudelleen nukkumaan aamukähmeessä. Taidan mennä tästä lukemaan vielä vähäksi aikaa, onneksi on edes luettavaa.

------------------------------------


Purrrrrrve, kavrut! No joo, tarttee myäntää, ku toi orja siit kerta mäkätti taas. Ihan tosi snadit lirut kävin päästääs. Siis hei, mitäs ei anna mulle mun ruakii tai heekkui, jotai taviskissinmuanaa vaa. Eikä sitäkää heti. Mä kävin siäl lirumas ihan salaa ja nopeest, ku toi duunas jotai tsöges, tiskas tai jotai. Ei se huamannu mitää, mutt vahingos jolisin sitt. Illall, ku se painu kirjan kans sänkyy, se sitt hiffas, ett haisuu. Mä en tajuu, yleesä orja haista mitää tuareena, no nyt haisto! Ja mä olin bases makoilees. Vähäks mä ihmetteli, ku alko kuuluu taas semmost =(#&¤!%#%%%!””! ja sitt tuli tyynyi ja jotai rättei iso kasa peräs kylppärii. Ja vähäks se haukku mua. No joo, enhä mä voinu kiältääkkää, tiätty se olin mä. Mutt ei kai siitt oo nii tarvis suuttuu, enempi mun piti suuttuu, ku ei kerta toimita sillee ku mä haluisin! Nih kerta! Jos mä tahron jotai, ois sillo parempi, ett tapahtuu. Muute mä kyll keksin jotai ja toi merkkaamine on kyll semmone jutska, ett se toimii. Orja taas muistaa muutaman jutskan. Toisaalt, siit tulee mullekki aina harmii. Semmone juttu, ett ei sitä aina uskalla tehrä, joskus vaa. Eikä orja anna sitä helpost anteeks. Samperi, se tiätää, ett se ei oo mikää vahinko vaa ett mä teen sen tahaltee! No, mä sain aamuheekkui ja kaikkee, mutt mull ei puhuta mitää – ei oo kiva (tai sano se mua pissikissiks!). Kyll mä nyt taas yritän olla kiltist, ainaski jonku aikaa. Kaikki toimii sillo yleensä paremmi, jos molemmat on kiltinä. Täss on taas nyt tämmöne fotojutska. Ei toi ottanu ees kuvei, ei jaksunu, ei huvittanu, ei mitää. Vähäks sitäki on ottanu päähä niinku muaki. Onneks se ei kuiteskaa liruta sänkyy, se vast oiski karmeet, hui =O



Ett tämmöne juttu täll kertaa, mä lähden nyt ehdottelee, ett mull annettais kunnon muanaa nyt ja sitt päiväksi viälä. Huamisee! Ai nii – kliffaa viikendii kaikill, jos ette poikkee täällä nii usee...

------------------------------------

Vincent, en tiedä mitä sanoisin, joten nyt en sano enää yhtään mitään.

Päivän slogan: Sen lisäksi, että tunnelin päässä näkyvä valo on sammutettu, on myös juna-aikatauluja muutettu epäsäännöllisemmäksi!

Päivän biisi: Wishful Sinful

Luettua: Esa Salminen – Köyhyyden ammattilainen, haa, tästä Welhotar piti. Kehitysaputyöntekijä kertoo arjestaan romaanin muodossa. Kirjoittaja on itse työskennellyt Afrikassa, joten pohjaa löytyy. Hyvä kuvaus arjen ja ajan käsitteiden muuttumisesta, asioiden tärkeyden suhteista ja ongelmista, joita valkoisella ”rikkaalla” voi olla edessä. Työnteon käsitteistä ja erilaisesta suhtautumisesta viralliseen raportointiin, suunnitelmallisuuteen yleensä sekä Z-tekijästä ;/  Myös kehitysaputoiminnan kritiikkiä, joka on aivan paikallansa! Ihmissuhteiden löyhyydestä ja sitoutumisen pelosta ja/tai mahdottomuudesta. Suosittelen kaikille, myös kehitysaputyössä olleille. Kaikki eivät ehkä allekirjoita kirjan väitteitä, mutta minusta tässä on paljon todenmukaista mukana – sen verran Welhotarkin on asiaa joutunut aikaisemmin seuraamaan. Tämä voisi jopa muuttaa meidän kirjahyllyymme!
            
                                      

                                            PELKKÄÄ PERJANTAITA!

TORJANTAIN TAVISJUPINAA

Mennään nyt loppuviikko tällä jupinalinjalla, kun siihen tuli kerran lähdettyä. Jupinahan voi olla myös sellaista kohtuutyytyväistä jupinaa. Tyytyväisyydeksi voidaan siis noteerata se, että on jo torjantai, jee... Verotätsyt lähestyivät pienehköllä palautuksella – ei paha. Luulin saavani enemmän, mutta sitten tajusin, mistä se johtui. Koska minut ns. maksettiin ulos Tsadilta, se myös maksoi, veroja siis. Että näin, se meni normaaliverotuksen piikkiin kaikki. No, eipähän tarvitse maksella ainakaan mätkyjä! Kävin myös eilen urheasti Varaston lähikirjastossa, joka on siis todella lähellä. Minulle se oli oikeasti pitkä matka, sain koivet kipeäksi, tottakai. Mutta selvisin ja tarkistettuani uuden hyllysijoittelun lainasin tietysti myös muutaman opuksen. Ei iske uupelo Malmin kirjaston rempan ajaksi. Lisäksi ehdin käydä siellä ruokatunnin piikkiin, nou hätä siis. Kirjaelo on turvattu kahdeksi seuraavaksi viikoksi sitä kautta. Ja voi siellä käydä muutenkin – tarjonta on eri kirjastoissa aina hiukka erilaista.

Jupinaa, sitä toisenlaista, aiheuttaakin sitten P-P:n rantautuminen tänään takaisin työpaikalle. Voin jo kuvitella erittäin pirteän ja energisen miehen, joka singahtelee käytävillä. Tuottaen meikäläisille runsain mitoin A4-saastetta. Nyt onkin ollut niin rauhallista ja mukavaa tämä alkuviikko. Henkikin on ollut jotenkin leppoisampi, vaikka P-P ei nyt todellakaan Varaston ympyröissä ole siitä pahimmasta päästä, neuroottisen tarkka ja pilkunystävä kyllä. Flunssa-aalto on jatkanut täällä toista kierrostaan eli puolet porukasta on jo toista kertaa sairiksella, joten meillä on ollut hiljaista muutenkin. Kaikki tämä ennakoi jonkinlaista grande catastrofea jossakin vaiheessa. Minä nimittäin hermostun, jos muut hermostuvat – siitä ei seuraa mitään hyvää ainakaan, ainoastaan virheitä, sekoiluja ja turhaa sotkua. Eli jospa otettaisiin rauhallisesti siellä työpaikalla nyt kuitenkin. Hei, te muutkin, jos joku on vahingossa eksynyt tähän lokiin (toivottavasti ei)!

Welhotar on taas leikkinyt sairausterveyskonsulttia vai miksi sitä nyt sanoisi. Hörhö tuli eilen poikkeamaan, kunto oli niin karmea, että sitä ei voi normi-ihminen kuvitella. Järjestin hänelle paikan eräässä asioita hoitavassa yksikössä, tilasin taksin ja lykkäsin osoitteen ja taksirahat kouraan – soittoa ei ole kuulunut, joten toivon hänen päässeen siis perille ja sisään sekä jaksaneen odottaa vuoroaan. Mainitsen kuitenkin, että rahat olivat Hörhön omia. Hän itse halusi katkolle ja/tai hoitoon, eikä enää tiennyt minne pyrkiä. Minä vain soitin pitkän puhelun asiasta, käytännössä siis puhuin hänet sisälle ilta-aikaan. Aika hyvä suoritus, vaikka itse kehunkin. Hitto, ei se mies itse pystynyt edes kunnolla kävelemään ja puhumaan. Eikä syynä ollut pelkästään alkomahooli, tähän liittyy myös ihan fyysistä sairautta ja muuta sellaista, josta ei nyt ole tarpeen lokissa julistaa. Toivon tosi kovasti, että hän sai paikan sieltä, minne oli menossa – toivon todella. Hörhö on nyt niin kehnossa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa, että tarvitsee kaiken mahdollisen avun. Hänellä ei ole enää omia voimia paljon jäljellä, pakkohan minun on silloin avittaa ja käyttää niitä vähäisiä mahdollisuuksia ja tietoja sekä yhteyksiä, joita on tullut kerättyä. Laitetaan kaikki kimpassa sormet ristiin kaverin puolesta, siis ihan vaan toivomuksena, että asiat alkaisivat vähän selvitä!

Juu, eipä tässä itselläkään nyt niin kivaa ole. Sen eilisen pikkuretken, joka on muille sellainen sivupyörähdys, seurauksena sain koivet tod. kipeiksi. Juilii jatkuvasti täpöllä, nukkumisesta ei tullut oikein mitään. Kahden jälkeen oli noustava ylös, ei jaksanut enää pyöriä sängyssä. Vali-vali, eli sitä tavanomaista. Fyssa ei ole ehtinyt näemmä uusia reseptejä, prle! Kohta olen ilman särkylääkettä – voihan kilin kellit. Käsikauppalääkkeillä ei ole mitään vaikutusta, joten kohta olen tosi kuusessa, mikäli kirjettä ei tule tänään tai huomenna. Päälääkärin vastaanotto siirtyi ensi kuun puoliväliin. On se kumma, sanoin moneen kertaan, että paras päivä töiden kannalta on maanantai ja aikana viimeinen vastaanottoaika – eipä ollut sellaista edes ehdottanut... Hän ei siis halunnut edes kuulla näitä toiveita. Olkoon, minä odotan ja menen sitten ensi kuussa *virn*. Siis että on Hyyssissä hankalaa! Tiesittekö, että siellä lekuriaikoja yleensä jaetaan vain klo 9 alkaen, viimeinen aika on n. 13.00. Todella lyhyitä päiviä siis, eipä paljon jää asiakkaille aikaa. Onhan toki lekureilla paaaljon paperitöitä (joita varten sihteereitä on palkattu, Hyyssissä jopa riittävästi!) ja kaikenmoista. Minusta vain on aina tuntunut, että sekä Hyyssin että kaupungin sairaaloiden tietyt lääkärit tekevät niin lyhyttä työaikaa, että hävettää. Sen jälkeen on tietysti omat sivuvastaanotot ja muu kiva! Juu, olen kade ja vähän katkera kaikkien niiden puolesta, joilla on vakavampaa asiaa ja joutuvat odottamaan ajan siirtämistä esim. kuukauden verran. Ei näin!

----------------------------------


Purrrrrrmenta, kaikki Lokistanian upeet leidit ja komeet kollit! Mun tarttee ihan ekaks ja heti kertoo, ett mä siis hei MÄ sain tualt Mustalt ja Harmaalt tommose renika. Siin oli ohjeena, oli tämmöset, ett:

1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5 blogille, joilla sitä ei vielä ole.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle!
4. Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.

Mä nyt ihan ekaks kiittelen kauheest täst lätkäst, tää on hianoo (vaiks toi syy on nyt vähä... ööö *punastuu*)! Noit ohjeit mä en välttis oikee hiffaa, mutt toivottavast tää menee oikee, ett niinku toi lätkä on tossa. Ja sitt mä pualestani myännän tän lätkän Neiti Valtosell ja Veikkiksell, ku Valtonen on nii nätti (älkää hei kaiffat kertoko Mustall, jookosta!) ja Veikkis runoaa nii upeest. Sitte toiseks mä myännän tän Hössöll ja Leksall, ku Leksa on melkee-broidis ja sen leidi Hössö on nii hössö, kerta >o< Sitt mä myännän tän Tiputeekkii, ku mä tiädän, ett siälä digataa kans kissinkoit täpöllä, vaiks siälä ei kissii just ookkaa! Sitt tää menis viälä tonne Kolloll ja sen orjall, ku se on kans hyvin koulutettu niinku! Ja sitt tää menee kans tonne Vianoll ja Kirrell, ku ne on saanee kans semmose orja, joka hoitaa niit kunnoll ja neki on kouluttanee sen hyvi! Eiks täss nyt ollu niinku tarkotukset ja kaikki? Mun miälest oli, ois niit paljo muitaki kissilokeiki, jotka tän lätkän ois ansainnu, mutt ku ei kaikill voi tätä jakaa. Ett näille nyt. Ja tarkotus ois, ett nää sitt jakais tätä eteepäin kans noill samoill ohjeill. Huh, tuliha tää tehtyy, oli vaikeet! Mami joutu vähä avittaa mua. Mitä muuta – ei niinku mitää. Mami huiji mua eile, mä sain tavismuanaa ja siihe päälle pussimääkäruakaa. Hei vähäks oli noloo, ku mä hotkasin koko jutskan... mami kikatti. Höh, selvää kissien huijaust tommone. Mä odotin tipuu, ku se duunas safkaa. Se oli taas iha umpijääs ja semmost mausteist, en voinu sitt syädä enkä saanukkaa sitä. Ett senki takii oli vähä nälkä. Illall sain viäl napikoit. Sitt mentiiki aikastee goisii, ainaski mun miälest. Ja orja nousi aikasi, mä goisin viäl ku se jo pönki ylös >O< Joo, ei sitt fotoi tänää, toi lätkä ajaa sen asian niinku. Muistakaa jaella sitä eteenpäin – huamisee...

--------------------------------

Vincent on prenikkansa ansainnut, vaikka syy onkin hiukka macho *kikattelee*...

Päivän slogan: Valo tunnelin päässä on nykyään sammutettu!

Päivän biisi: Taiteilijaelämää

Luettua: Reijo Lyijynen – Kuollut enkeli, hmph. Muuten ihan lukukelpoinen kotimainen dekkarintapainen opus, mutta miksi pitää tunkea niin paljon tavaraa pieneen sivumäärään. Selkeämpi juoni olisi ollut pätevämpi, nyt tässä hypitään turhaan tapahtumista toiseen ja saadaan aikaiseksi kamala sotku. Ei oikein viihdytä, ideoita siis on, mutta toteutus ei toimi. Muuten menisikin lukukelpoisen sarjaan, hiukka karsintaa ja uudelleen kirjoittamista, tulisi kohtuullista dekkaria jo. Nyt käy sopivana iltalukemisena eli eipä rasita aivoja pahemmin. Lisäksi kirjoitustapa on harvinaisen ärsyttävä... Juan Gomez Jurado – Kuolinkellot, olen vältellyt tämän tyyppisiä rikoskirjoja Taviskoodista lähtien. Tässä positiivinen yllätys eli minä pidän tästä. Paavi on kuollut ja kardinaaleja aletaan listiä, listijänä psykopaatti entinen pappi. Ei paha ollenkanas, hyvin kirjoitettua, asiallista ja tiivistä dekkaria. Minua ärsyttävät lukuisat alaviitteet, ikäänkuin tässä yleistieto ei riittäisi. Suuri osa latinan kielisistä lainauksista on suomennettu alaviitteiksi, samoin monet lyhenteet yms. Tästä isot miinukset! Luettavuus kärsii, olisiko ne voinut laittaa vaikka hakemistoksi kirjan taakse? Muuten suosittelen kaikille psykopaateista pitäville – tällä voi karkoittaa pahimmat unet silmistä iltasella... sellaista sopivan kammottavaa tarinaa, ok ok, mukana myös ripaus rhomantiikkaa myönnytyksenä kaikille!

                                         

           TORSJANTAITA VAAN!