Taas keskellä viikkoa eli ei hyvää eikä pahaa, mitäänsanomatonta tasapaksuutta vaan. Jäljellä kaksi työpäivää, hmph! P-P:llä oli jotakin omaa kouhotusta eilen, joten häntä ei juurikaan näkynyt. Rauha maassa siis. Tänään mies taatusti ilmestyy ns. pirteänä ja puuhakkaana konttorille. Se on muuten aika sietämätöntä! Myös se on välillä aika rasittavaa, että eräs osa väestä, tämä armoitettu ja noteerattava osa siis, tekee etätöitä. Ei muuten, mutta kun he ovat epäsäännöllisesti poissa ja/tai lomalla, se näkyy heti heidän saavuttuaan muiden työmäärässä. Kaikki pitäisi tietysti olla valmiina hetikohta, mieluummin jo eilen. He eivät oikein tunnu tajuavan, että me muut olemme Varastolla tosiaan joka ikinen päivä, ihan kellon mukaan, tekemässä töitä! En minä ole kade. Toivoisin vain, että he ottaisivat sitten muutkin huomioon, kun saapuvat paikalle.
Eilen kulutin vähän aikaani utelemalla eri ihmisistä, mm. P-P:stä ja parista muusta. Noin vaivihkaa tietysti, tupakkatauoilla. Kas kun minä en juurikaan tunne muualla istuvia ihmisiä. En tapaa heitä missään, meillä ei ole mitään yhteisiä kokouksia tai tilaisuuksia. Juu, sain kuulla merkillisiäkin juttuja *virn*. Tai ei oikeastaan merkillisiä, sellaista tyypillistä, miksi mitäkin on tapahtunut jne. Asioita, jotka on hyvä tietää, ettei mene möläyttelemään omiaan.
Herjaamoltakin kuulin uutisia, varsin epämiellyttäviä sellaisia. Eivät kovasti innosta menemään takaisin. Kerroinhan jo aikaisemmin, että Herjaamo on fyysisesti muuttamassa. No niin, nyt päätös siitä on sitten tehty. Eli Herjaamo muuttaa, aivan toiselle puolelle kaupunkia. Eihän se mitään, monet käyvät yleensä kauempaakin töissä. Herjaamon väki on ilmeisesti jo tästäkin aikalailla pois tolaltaan. Lisäksi työnkuvaa ilmeisesti ollaan muuttamassa erittäin omituiseen suuntaan. Siitä ei sen enempää. Tunteet käyvät varmasti kuumina – terviisiä vaan sinne. Olisikohan jonkinlainen yhteisrintama tarpeen? Minä nyt tuudittaudun siihen, että olen täällä Varastolla heinäkuun loppuun ja katsotaan sitten – varmaan paniikki iskee kesällä, mutta iskeköön. En jaksa nyt ajatella sen pidemmälle!
Jospa taas ajattelisin vaikka eilisiä kokkauksia, njam. Väkersin ison kasan jälleen jonkinsorttista wokkia, joka ei ollut oikeaa wokkia. Hirmuisa läjä vihanneksia vain maustekasojen saartamana. Lisäksi keitin riisiä. Sitten aloin mättää apetta, mmmmmm. Hirveä hinku siihen tulee, en tiedä mistä mausteesta se johtuu! Vaiko vain siitä, että mausteyhdistelmä on melkein täydellinen.... Riisiä jäi ihan reilusti huomiseksikin, köh, vihannekset menivät niin, että tälle päivälle tuli eväspurtilo juuri sopivasti täyteen. Ei se kaunista ollut, minun pilppomiseni on hiukka karkeampaa mallia, mutta hyvää! Saavat taas Varastolla leidit ihmetellä, mitä minä syön. Ihmettelivät jo eilen; haisuja ja koostumusta, nimittäin. Outoja katseita sain, kun puhuinkin Vii Voanista, mausteista, tofusta jne. Kun näistä evästäjistä lähes kaikki ovat kuka minkäkinlaisella dieetillä. Welhotar on ainoa, joka vetelee purtilosta mitä milloinkin sattuu... vai vielä dieettiä tässä. Kaikki, joiden paino on kaksinumeroinen, ovat anorektikkoja! Nih!
Tänään, ja voihan paashat, pitää käydä Varaston lähikirjastossa. On ihan pakko! Yksi kirja on ehdottomasti palautettava, sitä ei voi uusia. Ei siinä muuta, viittaan vain tuohon P-P:n innostukseen. Jossain välissä ehdin siellä varmasti poiketa niin, että kukaan ei liiemmin kiinnitä asiaan huomiota. Tarvitsen myös lisää luettavaa, ihan viikonloppuakin ajatellen. Tai sitten käyn perstaina uudelleen siellä. Ans kattoo, mikä on tarjonta! Pelkään vain koipieni puolesta, niin lyhyt matkakin voi tuottaa niin kovia kipuja, että loppuviikko voipi olla pilalla. Prletto! Koskaan ei tiedä, millä askeleella jokin (jänne? hermo?) iskee päälle järjettömän kovan kiputilan. Joka tapauksessa jo tuolla matkalla saan oikean koipeni puuduksiin, joka on äärettömän epämukavaa ja vaarallistakin.
Mutta – yrittänyttä ei panna, joten liikkeelle on lähdettävä tänäänkin!
---------------------------------
Purrrrrrrrve, kaiffat! No nih, juu, taas tein tyhmäst ja mamiska on mulle kylmä ku kurkku. Mitäs meni peseee hivuksiaa sillo ku mull oli kakkistarve. Ois oottanu. Arvaatte kai, piti sitt käydä kakkiis siihe Ansku viäree, ku toi vallotti kylppäri, eihä sinne voinu mennä. Määkää ja kylmää, nih. Ilta meniki siihe, ett toi katteli mua aika murhanhimosest ja anto vaa vähä ruakaa eikä yhtää heekkui. Nimittäi ku se hiffas ton justkan, vähäks alko taas murputus. Minkä mä sille voin, ett ite lotraa suihkus, nih! Eikä anna heekkui. Tänää ois syytä antaa, tai sitä voi oottaa viälä pahempi ylläri, mä oon hyvä keskii semmosii. No, oikeesti, en mä voinu siis mennä määkää kylppärii kakill, ku toi oli siälä! Mitä sillo voi tehdä, ei nii mitää! Muuta ku kakkii siihe sänkypeitoll, ku sen se kerta pesee kuiteski. Ai nii, tsori, Ansku! Vähä lipsahti Ansku siivellekki, mamiska putsas kyll. Ei ollu tarkotus. Nii ett taas mua halveksutaa nyt vähäse. Eikä ne sen karkottimet auta, kerta jos on hirvee kakkishätä, nii sitä sitt vaa kakkii. Ett semmost täll kertaa! Mä oikee muuta uskalla nyt skrivaakkaa. Parempi olla enempi hissuksee. Eilenki vast yälä hiivin ton viakkuu goisii. Ja heti ku se heräs, se hääti mut sänkyst pois. Ei oo ottanut kuveikaa, puhu jostai iha muust kuvaamisest.... tämmöne sitt löyty.
Mä jään himaa miätiskelee asioit. Huamisee...
--------------------------------
Vincent, syytä onkin mietiskellä ja hyvin tarkkaan =E
Päivän slogan: Voiko tuuli päättää, milloin alkaa myrskytä?
Päivän biisi: Helga-neidin ei enää pidä mennä kylpyyn
Luettua: Juha Vuorinen – Kakkonen, eheheheh, tuota, ehdottomasti suositeltavaa luettavaa kieron huumorin ja paashajuttujen ystäville. Tapsa saa keikan toimeksiantajaltaan, Händikäppersit seuraavat mukana ja mukaan ilmestyy myös Kakkonen, hyvää suomea puhuva intiaani ,D Aivan ehdottoman kamala tarina *tsihih*, dekkari, joka ei ole dekkari. Tarjoaa myös mainiota ihmissuhdekuvausta Tapsan raitistumisen jälkeen... Welhotar suosittaa ja hankkii itsellensä, jos jostakin edukkaasti saa. Paul Babiak – Robert D. Hare - Käärmeet liituraidassa, psykopaatit työelämässä. Tässä se on, perusteltua näyttöä siitä, että pomoja helvetistä on olemassa muuallakin, samoin kammottavia työtovereita. Kertomuksia erilaisista psykopaateista eri asemissa ja yrityksissä (nimet toki muutettuina). Tietoa siitä, miten tunnistat psykopaatin ja miten he toimivat. Suositan jokaiselle työelämässä olevalle, mikä ettei tietysti myös muille. Nämä kun tuppaavat iskemään myös eri järjestöihin, vapaaehtoistyöhön jne. Kaikkeen, missä voi päteä! Olkaapas tarkkoina siellä ja tarkistakaa, täyttääkö työkaverinne tai pomonne psykopaatin tuntomerkit... koskaan ei voi olla liian varma. Kirja on välillä melkoisen pelottavaakin luettavaa, tarinaa siitä, miten toinen ihminen pystyy manipuloimaan jopa koko yritystä. Welhotar suosittaa ainakin selaamaan tämän, jos vastaan tulee. Toisaalta rankasta pomosta ja hankalasta työyhteisöstä kärsivä voisi etsiä tästä syitä tilanteeseen! Aina ei vika todellakaan ole itsessä, vaikka siltä ehkä tuntuisi.
KESKIMÄÄRÄISTÄ KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti