Nyt, nyt se on täytetty! Jee, ikkunat ON pesty – kiitos toveri =D Vilpittömästi toivon, että kroppasi ei ole kovin särki... iso homma lopulta, partsiklasit ym. Pesu kahteen kertaan, tunnustan, koska kaikki olivat niin paashkaiset. Mutta nyt on kiva, ainakin niin kauan kun ei aurinko paista eikä mitään mahd. unohtuneita fläkkejä näy *virn*. Isot kiitokset siis. On se kiva, kun ihmiset tekevät sen, mitä lupaavatkin. Eilen nimittäin härra, jolle urakkaa jo ajat sitten tarjottiin, oli jättänyt viestin. Hän ilmoitti aikatauluunsa sopivan ”joskus viikoilla XY – YZ, mahdollisesti ehkä”. Ilmoitin aika tylysti, että on myöhässä ja asia on jo hoidettu. Ei muutoin, mutta olisi nyt voinut edes aikaisemmin ilmota.
Belgarion on lomalla, ehhheheeh. Soitin illalla ja kerroin, mistä tehtävistä voi sitten tänään valita; triffidien multien vaihto, parvekkeen siivous ja/tai verhot ja yleistä säätöä. Poika manaili, että olisi ehkä ollut parasta pysyä kuitenkin kasarmilla. No, kyllä minä hänet saan viekoiteltua pikkuhommaan kerrallaan, kunhan tarjoan asiallista apetta ja jotakin hyvää. Belgarionkin pitää näet hyvästä ruuasta. Kun melkein vuoden elelee intin sapuskoilla, on kotiruoka aina vaan parempaa ,D Hänet siis pitää hiukka houkutella työn ääreen. Ei minusta komentamaan ole, mutta hänkin tietää nykyiset vikani ja vaivani, joten keräilen samalla vähän säälipisteitä. Äh, en minä sitä oikeasti tarkoita! Sanon vaan suoraan, että kaikkeen en itse enää pysty. Tämähän on totta. Jopa eilisestä, siis vähästä avittamisesta, parista pöydän nostosta ja avoimista ikkunoista tulevasta vedosta oik. olkapää otti tosi pahakseen, samoin koipiset. Särky on kammottavaa, kylppäriin piti taas hinautua seinistä ja huonekaluista tukea ottaen, prletto! Mutta jotakin tänään tapahtuu residenssissä, se on ihan varma.
Varastolla eilinen päivä oli myös erittäin työpitoinen. Maanantaiksikin jäi puuhaa. P-P:n oltua hetken poissa ja porukan sairastellessa hommat olivat jääneet valmisteluasteelle. Sitten torstaina asiat laukesivat, joka takasi Welhottarelle töitä tauotta ja kiireistä vielä. Lisäksi avitin toista osastoa, taas. No, siitä tulee vain lussapinnoja pomon silmissä. Ei silti, olisin minä pyydettäessä muutenkin avittanut. Ne asiat kun ovat sellaisia, ööö, en voi kertoa, mutta henkilöön kohdistuvia oikeasti kiireellisiä asioita! Welhotar siis hiki päässä niittasi ja alleviivasi, lenkutti kopioimaan ja takaisin. Tottakai, kopieerauskonekin hermostui ja tilttasi välillä, joten osan jouduin sitten rinttaamaan vielä erikseen... argh. No, ei se haita, minä olen tottunut työntekoon ja vieläkin kiireisempään tahtiin. Huvittavinta oli se, että iltapäivällä P-P kävi huolehtivasti kysymässä, olenko kovin rasittunut :) Siis juuri näillä sanoilla vielä. Kerroin, että oikeasti en, mutta kiirettä pitää... ja virnuilin leveästi, ainakin itse niin kuvittelin. Tod.näk. näytin säälittävältä ja nuhjuiselta varttihullulta.
Maanantaina pidän joka tapauksessa sen puoli päivää vapaata ja käyn Hakiksessa. Samoin ensi vkolla pitää sitten tyytyä Varaston lähikirjaston tarjontaan. Tänään Malmin kirjasto jää remppaan 1.5 vkoksi eli minulle kahdeksi viikoksi. Näköjään on tullut varauksia kuitenkin aika hyvin. Kiva, saan jotakin uutta mukaani! Puutelista kauppaankin on pitkä, kaikkea uupuu. Mutta, pakko kertoa, olen mukana yhdessä tutkimusryhmässä – eilen tuli paketti, jossa jotakin terveysvaikutteista uutta pastaa, pastakastiketta (koostumus ainakin kuulosti hyvältä; aurinkokuivattua tomaattia, pecorinoa, vuohenjuustoa, mausteita ym.). Lisäksi, käks, uusavuttomien näkkäreitä, tiedättehän. Kaksi näkkäribiittiä, joiden välissä mähnää; mähnä oli näissä tuorejuustoa ja kiliä, ei pahaa. Kuka niitä oikeasti ostaa, sitä en kyllä keksi?! Niin, myöhemmin nämä pitää sitten arvostella eli mitä mieltä on jne. Näkkäreistä en kyllä keksi muuta kuin sen, että olivat yllättävän rapsakoita ja ihan – niin – näkkäreitä! Kilikin vähän maistui. Ei paha, mutta ei jumankauta näitä nyt kyllä itse tulisi mieleenkään ostaa =O
Ja ettei tuo jupina ja väninä unohtuisi, armas nelijalkainen ystäväni teki tavanomaiset! Mitäkäs kissi tekee, kun on ensin kuseskellut sänkyyn? No, seuraavana päivänä väännetään paashkat keskelle päiväpeittoa. Grrr... koko koneellinen uutta pyykkiä siis. Ei kiva eikä mukava. Vincent nukkui väärällä puolella sänkyä ja jalkopäässä, minun tahdostani. Kosto ei ole kivaa, mutta silti.
---------------------------------
Purrrrrve, kavrut! Äh, taas ton piti heti päästä sanoo jostai piänest kasast, siis no joo. Oliha se vähä isompi, parin päivän safkat lorttasin toho! Mitäs ei antanu mulle heekkumuanaa ja suhutteli sitä karkotett ja mollas mua, nih. Mä kostan, aina. Kissin kosto ei välttis oo karmee, mutt ainaski orjan miälest se haisuu pahall. Ainuu huano puali on se, ett se suuttuu. Ihan aina. Siis merkkaamisest ja kakkimisest. Ja uskotteks muute, ett toi on paha suustaa, toi mami. Ei uskois, vaiks se muute on aika kilti. Taas tuli //¤/&!!T&½”?7E¤& ja mä luikahdin heti basee. Onneks tuli sitt semmone uus kilti Käsi-Inimine käymää! Mmmmmm, mä selvisi ihan helpoll. Sain sitt määkäruakaa koko pussinki, ku toi ei kehdannu olla mulle vihaskana. Ja sitt toi Käsi, toi joka on toss kuvass, se heitteli mulle napikoita! Nii kilti, oikee kilti inimine. Tämä tykkäs... mami käski kans sanoo, ett toi fotoss oleva Käsi teki ihan kaikki duunit. Joo, toi orja mitää teekkää. Makaa ja vänisee vaa. Eilenkää päässy sen viakkuu, vaiks olin illall jo ihan kilti >o< Must semmone on epist, ku se kerta jo on pessy pyykkii. Sehän on niinku unohdettu sitte jo. Ett mitä sitä mainostaa tai puhuu semmosest – ku se on viälä niinku henkilökohtane, oikeestaa viälä kissikohtane asia, nih! Onneks Poika on tulos tänää, nii ei toi voi olla mulle enää vihane. Eikä se ookkaa, mä sain ihan kaikki aamuheekut äske. Kuha nyt yrittää välill selittää jotai. Mähä vaa järjestin puuhaa, eihä se muute mitää petivaatteit kuiteskaa ois pessy. Ett oikeestaa mä tein palveluksen meill molemmill. Nyt saadaa goisii tosi puhtaas sänkys. Varmaa jo huamenn, ku kaikk on pesty. Ett se sais kiitellä mua, niinku. Nii, toss fotos on nyt sitt se Käsi ja inimine, joka ei halunnu muute kuvaa. Must taas ei saatu kunno fotoo, ku mä olin liikkess koko aika, toi mamin kaamera ei niinku pelitä sillee, ett sillo fotot onnistui välttis ain. Ei oo nii väliksää, mä pölisen taas, kaavat lähtee...
Nyt mun tarttee saada jotai safkaa viälä, sitt voin painuu goisii ja venaa Pojan tuloo. Kliffaa daagii vaa kaikill kissinkoill ja huamisee.
---------------------------------------
Voi Vincent, aikamoista selittelyä. En itsekään pystyisi parempaan.
Päivän slogan: Tämän blogin tarkoitus on pieni, mutta tehokas ajatus taistelusta kaikkien yhteiskunnanvastaisten käyttäytymismuotojen puolesta!
Päivän biisi: 506 ikkunaa
Luettua: Åke Edwardson – Kivinen purje, kirjailijan ehkä synkin ja melkoisen masentavakin kirja. Tämä sisältää melkoisesti sekä Ruotsin että Skotlannin luonnon kuvausta, sitäkin pahimmillaan ei tulossa olevan syksyn ja talven aikana. Melankoliaa noin yleensäkin. Teot, jotka ulottuvat kymmenien vuosien taakse, vaikuttavat tähän päivään. Rinnalla kulkee toinen tarina oudoista tapahtumista perheen sisällä. Kuten sanoin, luen näitä Edwardsoneja nyt uudestaan. Ei paha tämäkään eli Welhotar pitää tästä kirjailijasta ja komisario Winteristä, jonka hahmo on edelleen kyyninen ja apeahko uudesta perhetilanteesta huolimatta. Jokainen lukekoon kirjansa itse, eli suosittelen dekkareiden kavereille!
LOKOSAA LAUVANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti