EESTIN HERKUT -KAUPPA PASILASSA KAIPAILEE LISÄÄ ASIAKKAITA!

Ajattelin laatia oikein erillisen postauksen asiasta. Kävin äsken Eestin Herkut -kaupassa. Uusi osoite on siis Ratapihantie 9, Pasila. Lähes Pasilan asemaa vastapäätä, Itä-Pasilan puolella siis ja ratikka tulee aivan viereen, samoin bussit. Käyn itse ao. kaupassa pari kertaa viikossa ja jään aina juttelemaan kassalla kulloinkin olevan henkilön kanssa. Nyt tilanne on niin, että voittoa ei juuri tule eli asiakaspula tuntuu vaivaavan! Eivätkö kaikki ole vielä löytäneet kauppaa vai onko kynnys astua sisään liian suuri? Jäimme pohtimaan asiaa...

Kauppa on äärimmäisen siisti ja valikoimat minusta mainiot! Perältä lähtien ensin löytyy hyllysotalla mehuja ja mm. oikeaa kaljaa, kotikaljaa (joka muistuttaa vanhanaikaista Vaarinkaljaa). Granaattiomenamehu ja mustaherukkamehu ovat meidän poppoon suosikkeja.

Heti nurkassa on pakkanen, josta löytyy erilaisia pelmenejä ja mm. jäätelöä! Tarkistakaa nyt hyvänen aika ainakin pelmenit, ne ovat herkkua! Pakkasen vierestä alkaa kylmähyllystö, jossa ensimmäinen osasto on erilaisia rahkatuotteita, mm. kohukkeita, jotka ovat äärihyviä. Myös mainiota jugurttia löytyy. Samoin oikeaa smetanaa (hapukoor). Kylmähyllyissä on myös mm. hirvi- ja villisikametvurstia, öllesikareita ja muuta makkaraa sekä pippurilihaa leikkeleeksi. Yksi osasto on varattu kalatuotteille. Juustoakin on monenlaista, parmesaanista lähtien ,D Itse ostan aina valkosipulisavujuustoa (suitsejuust künslaugaga) koko pötikän.

Lisäksi hyllyissä on runsaasti säilykkeitä, mm. salaatteja, kurkkuja, munakoisoa, kesäkurpitsaa jne. Ilman muuta kaupassa on tietysti hapankaalia, borssia, seljankaa, muitakin keittoja ja ruokia myös täyssäilykkeinä. Tuoreempaa hapankaalia löytyy kylmätiskistä. Suuri osa salaateista on muuten ilman lisäaineita. Myös soijatuotteita löytyy. Eikä pidä unohtaa hapankirsikoita, hunajaa, tyrnimarjahilloa sekä muita marjaherkkuja.

Kuiva-aineista Welhottaren suosikki on tietysti tattari. Tietysti löytyy myös hirssiä, hirssihiutaleita, tattarimakaroneja (satunnaisesti, ei aina) ja kaikkea kototaloudessa tarvittavaa ,D Yllättäen keksi- yms. hyllyjen välistä löytyy pikkupussukoita erilaisia siemeniä, hedelmiä, kuivattuja karpaloita ja kirsikoita jne. vaikka heti naposteltavaksi tai leivontaan. Hinta ja laatu on taatusti kilpailukykyinen!

Leivonnaisia, tuoreitakin, löytyy.  Leipää, hyvää ja tummaa, täysjyväleipää ja muuta, usein tuoreita kaalipiirakoita (Welhottaren herkku!). Lisäksi kakkuja, pipareita, leivareita jne. Virohan on tunnettu kakkumaana ei pienissäkin pippaloissa on aina kakkua tarjolla. Myytävänä myös kivoja karkkeja ja keksejä, kinuskia (ei lisäaineita siinäkään, aivan kuin kotona tehtyä!).

Eli suosittelen lämpimästi! Hinnat ovat edulliset, laatu mainio, sijainti hyvä. Käykää tutkimassa, utelemassa ja kokeilkaa - minä ostan aika usein jotain vain kokeiltavaksi. Ylläreitä löytyy - nyt mm. kesäkurpitsatahna ja munakoiso...jokin!

Kannattakaa nyt kauppaa ja poiketkaa edes katsomassa - muuten menetämme tämänkin mainion puodin johonkin muualle *snif*. Minä olen jo saanut useamman työkaverin käymään siellä, käykää tekin =D (Ja ei, minä en saa mitään sponsorointia tai alennuksia tästä puffista, kaupan kohtalo alkaa vain huolestuttaa kun suuri osa ruokavaliosta tulee sieltä...)

AUKIOLOAJAT SIIS ARKISIN KLO 10.00 - 19.00

LAUANTAISIN KLO  10.00 - 18.00

SUNNUNTAISIN KLO 12.00 - 18.00

 

LISÄÄ ASIAKKAITA, KIITOS!

PIENTÄ PROVON MAKUA, VAI ,>

Eheeheheh, taisi tulla eilen ihan pieni provo. Nimittäin tuo taksimatkojen käyttö. Ajatelkaapas oikeasti, mitä kysyin? Siis liikuntaesteinen, jolla ei ole apuvälineitä, ei autoa eikä ystäviä! Ja (2 x) 9 matkaa käytössä.

Jutun jujuhan on siinä, että matkoja on 18 kpl (johon sisältyvät matkapoikkeamat) eli 9 meno-paluumatkaa. Oletetaan, että 4 -5 kertaa kk:ssa käyn kaupassa eli 1 x viikossa. Tämä siis vain kaupassa. Onneksi kaupan lähellä on myös muita kauppoja ja kirjasto. Nimittäin, jos samalla matkalla kävisinkin kirjastossa erikseen taksilla, matkoja menisikin enemmän. Eli kotoa kauppaan 1 matka, kaupasta kirjastoon 1 matka, kirjastosta kotiin 1 matka. Eli yhteensä (3 matkaa) 1.5 laskutettavaa matkaa. Kas kun, matkan aikana saa pysähtyä 10 min, ilman, että joutuu käyttämään uuden matkan. Mitä ehtii 10 minuutissa? No, jotkut tekevät uusia lapsiakin, mutta minä tuskin pääsen edes taksosta ulos. Eli asia ei ole todellakaan niin yksinkertainen, miltä näyttää. On tarkkaan valittava, missä kaupassa käy ja milloin sekä mitä voi hoitaa samalla käynnillä ja voiko siihen linkittää jotakin muutakin. Ai niin, hupaisana yksityiskohtana: hautuumaamatka on aina 2 matkaa, vaikka siellä seisoisi vain 10 min. Samoin matka on aina 2 matkaa, vaikka kävisit kioskilla ja viipyisit sen 10 min. Paluu lähtöpaikkaan eli lähtö kotoa ja paluu kotiin on aina 2 matkaa, kävit sitten vaikka 100 metrin päässä maksamassa laskun tai R-kioskilla ostamassa tikkarin!

Oikea laskelma voisi siis olla, että käyn kaupassa ja kirjastossa kerran viikossa. Tämä onkin 3 matkaa eli 1.5 laskennallista matkaa. 4 x 1.5 on jo 6 matkaa kk:ssa. Vielä on 3 matkaa jäljellä. No, käyn moikkaamassa W:tä hautuumaalla, ja kas, 1 matka on hävinnyt. 2 matkaa jäljellä. Nyt pitäisi käydä Hakaniemessä, joko kerran tai kaksi. Saa ihan itse valita. Jos käyn kerran, menee se 1 matka. Jää 1 matka huvitteluun, virkistykseen, KELA-käyntiin (KELA on Malmilla muuten kävelymatkan ulottumattomissa!) tai muuhun kivaan, esim. eläinlääkäriin. Oikeasti – yksinelävä, ystävätön, autoton ja apuvälineetön Welhotar joutuu kuukauden alussa miettimään, mihin menee ja mitä tekee. Kovin spontaania elämää en siis vietä, kuten ehkä olette huomanneet... ai miten niin *köh, vali*. Kukaan ei osaa ostaa minun ruokiani eikä lainata kirjojani! Nih kerta ,D

No, se siitä! Palkinnon ja *töttöröö-huutoa, hulinaa, serpentiinejä* kunniaa saa Susu, näin tekisi etoreipas kävelyesteinen! Minäkin, jos en olisi Varastolla ,D Susu, milloinkas otettaisiin tuommoinen edes viikon sessio em. periaatteilla? Voisimme käyttää myös yhtenä päivänä tuon 9 (18 matkaa) ajelemalla Alkosta toiseen Helsinki-Espoo-Vantaa –alueella *virn*, etsiskellen erilaisia viinoja! Kunniamaininnan saapi Ano-Tipu, joka yrittäisi ammattilaisena käyttää väärin tätäkin taksimahdollisuutta *virn*. Mutta minäpä voisin viedä sinut sinne, kas minä voin käydä siellä vierailijastatuksella ja sinä oletkin saattaja, hah. Kaikkia järjestelmiä voi pissittää!!!

Yritin tässä tuoda esille mm. sen kummallisuuden, että näytän normaalilta (no eipäs naureskella siellä!), siis normaalisti liikkuvalta eli käytössä ei ole apuvälineitä eikä saattajaa. Tästäkin tulee joskus kommentteja taksolta, mikä ei hänelle kyllä kuulu. Mutta siis käytännössä, jos en pääse istumaan mihinkään, en voi kävellä kuin 50 - 100 m kerrallansa. Se jo rajoittaa humputtelua kummasti! Mm. ostoshelveteissä ei ole istuimia, ei esim. Malmin Novan puolella lainkaan – ziitosta vaan, mieluummin istuisin juoppokavereiden kanssa kun olisin kokonaan ilman ,D Ja ihan vain noin toiseksi ärsyttimeksi: kuvitelkaa minua jossain ostoshelvetissä "viettämässä aikaa" – ei jumankekka. No jos saan kävelypullon mukaani, sitten kyllä – muutoin siis ei. Minä vihaan isoja ostareita yli kaiken. Malmin ostari on vielä ns. käsitettävissä ja käsiteltävissä rajoissa, Tumbot, Kellot, Hyyrmannit ja muut ovat hirveitä. Kävin kerran pakosti Tumbossa (melkein täsmälleen vuosi sitten) enkä ole vieläkään toipunut tapauksesta. Näen painijaisia kärryistä, joita en jaksa työntää, pitkistä kävelymatkoista, Malmin ostarin kokoisista ruokamyymälöistä, joista en löydä mitään sekä mäkkäreistä, grauh!

Siinäpä märinää täksi aamuksi. Eli 9 matkaa ovat edes-takaisin –matkoja (siis 18 matkaa kaikkinensa), muistakaa se. Jos siirryt jostakin johonkin, se on aina 1 matka. Ei ihme, että tietojen mukaan monet mummot ovat luopuneet koko kortista, koska käyttö on hankalaa ja ohjeet äärettömän kierot. Nämä mamulit tilaavat luottotakson kotiin, joka hoitaa heidän asiansa, auttaa kaupassakin ja kotiin tarvittaessa sekä laskuttaa vain normaalin taksimatkan. Yleensä he toki asuvat tässä lähellä, eli summa ei kasva isoksi. Mutta, näitä mumeloita tapaan viikoittain – heitä siis on, aika paljonkin!

Ai niin – kiitos teille kaikille, jotka olette minua avittaneet ja haluatte avittaa jatkossakin! Minä muistan teidät ja pidän asian mielessä. Esim. Iikkean keikka olisi kiva tehdä tässä syksyn aikana *vinksu*, olisiko joku muu lähdössä sinne päin oikein asian kanssa? Ei siis vain minun huvikseni vaan muutoinkin... kyllä se 2 matkaa täältä riittää, kaveria/kavereita olisin vailla!

Se siitä siis! Ei muuta uutta, lupauduin osallistumaan unitutkimukseen. Tästä jatkossa ilmeisesti ihan kuulkaas HS:n palstoilla (jee, taas 15 min. julkisuutta lisää, minä olen käyttänyt jo oman kiintiöni useampaan kertaan sitten) eli palaan asiaan. Unettomalla kun on aikaa osallistua, muahahahah! Varastolla vanhat vinkeet, ei sielläkään mitään outoa. Paitsi että P-P yllätti tulemalla töihin klo 7.30 ja peljästytti minut tekemässä töitä ja keittämässä kaffetta. Kukaan muu ei ollut vielä paikalla ,D Hän oli tyytyväinen saadessaan tuoretta kaffetta ja päästessään heti töihin! (Outo, hyvin outo tapaus!)

Vängersin eilen kokoon loistavan tofuwokin, njam. Ohjetta ei ole, se vain tuli jostakin (heippa vaan, kaverit siellä ulkoavaruudessa!). Tarpeeksi tömäkkä, mutta silti mukavan kirpsakka ja maut kuitenkin tuntuvat eli ei liikaa maustetta. Kaverina tattaria. Tällä eletäänkin taas pari päivää! Pitäisiköhän tänään Eestin Serkkuihin, olen makeaa vailla. Vetelin jälkkäriksi kirsikoita, ne ovat melkein loppu eikä mitään keksejä, kinuskia, rahkaa tms. ole jömmassa. Tarttee! Tahtoo *itkee, potkii lattialla pitkällään*!

----------------------------------

Purrrrrrrrr, hai työ kaikk kissiit! Ei meill huonost mee, ei olleskaa, muanaa on ja sillee. Mamin viakkuu en oo viäl uskaltanu goisiin. Oon pysytelly bases ja pikkusoffall. On se kerra pyytäny, mutt mä aloinki raapii iha sikana sänkyy. Se sano, ett sopis painuu /¤)"!&)%%" repimästä, nii ni mähä meni. Kävin sitt terottaa kynnet muuall. Eile orja leikki huispulall aikastas kaua, mä hyäkin hyäkin, revin, raastin ja puretin oikee täpöllä. Ja juoksin ynpäri-ynpäri-ynpäri. Mutt sitt toi alko lukee ja mäki rauhotun. Ett semmost hiljasempaa nyt. Edellee ollaa vähä tavallist etäsempii, vaiks mami on iha kilti. Mä vaan oon vähä varo. Se levittelee kaikkii haisui ja rapinapaprui ja semmosii joka mestaa. Tiätteks, se loukkaa herkkää kissii aika pahast. Se meinaa, ett mä merkuutan tai kakin. Enhän mä aina, mutt vaa joskus... Ett tämmöst. Tarttis vissii kehitellä jotai uutta. Tai sitt alkaa olee kissoiks. Tota, tiätääks joku jonku kissasykiatri tai jonku? Tai voisiks toi orja tekee jotai? Tää ei oo mulle kauhee kivaa eikä orjallekaa, ku me ollaa kuiteski oltu kimpas yli kaks vuatta. Ett sillee! Tota, fotoikaa oo sitte, ku ei toi haluu kakkiskuvii. Mutt ku toss puhutaa taksoist, mä löysin ainaski autofoto >o<

Kliffaa melkee viikon loppuu ja huamisee...

----------------------------------

Vincent, minä EN halua pyykätä koko ajan, siksi haisulit ja paperiviritykset – pidät sitten niistä tai et. Minun huushollissani vain minä itse kuseskelen tai paskin minne haluan!

Päivän slogan: Käytän alkoholia väärin! Eilenkin desinfioin Saaremaalla (60 %) ikävästi tulehtuneen haavan. 

Päivän biisi: Valo yössä =D

Luettua: Niccolo Ammaniti – Taivaan ja maan väliltä, hillitön opus, itkunaurua ja tragediaa. Miehet ja pojat elävät lähes kuolleessa kylässä, jossa töitä on vähän ja elämä ankaraa ja ankeaakin. Rino koittaa silti aina olla hyvä isä pojalleen, mutta neuvot ovat hieman kyseenalaisia. Joku ei souda molemmilla airoilla, mutta on silti hyväksytty mukaan. Toisilla taas on takana (ja edessä) rankkoja aikoja. Naisia on, mutta vähän ja heilläkin on omat ongelmansa. Viina maistuu, outoja tapahtumia suunnitellaan, mutta vielä kummallisempaa tapahtuu todellisuudessa. Rankkasateen aikaan kulminoituu koko kylän elämä, joka tuntuu menevän sekaisin jokaisella jollakin tavalla – eikä suinkaan ehkä parempaan suuntaan. Lukekaa ihmeessä, tämä on oikeasti hyvää kirjallisuutta. Mahtavaa kerrontaa, mukavaa kieltä, itkuhuutonaurua.... Welhotar suosittaa!

                                          

                           MISSÄ OVAT TOIVO, USKO JA MOTIVAATIO????

KESKIVIIKONTAI - HEI, WELHOTTARELLA ON KILAPILU... =b

Voihan kyykkivät kykloopit, onneksi on jo keskiviikko. Tämäkin on niin mitäänsanomaton päivä, että ei yhtään mitään. Ei kerrassaan mitään. Mitään ei tapahdu. Mitään ei ole suunnitteilla. Päivän haastavin osuus on pääseminen töihin ja takaisin taksolla sekä tofun marinoinnin onnistuminen. Ei tämä oikein vaikuta kuulkaas kovin laadukkaalta elämältä, tämä täällä, tänään ja tällä kertaa.

Koipia särkee joka päivä, aivan hemmetisti. Eilen lopulta nukuin vain silkkaan väsymykseen ja kipuun. Eihän sitä aina voi valvoakaan. Ei ollut kivaa, näin taas jotain painijaisia, mutta en jaksanut edes herätä. Kun väsytti niin jo unessakin. Tee tässä sitten pirtsakkana ja tarkkana töitä. Varsinkin kun tod.näk. joudun uusimaan osan eilisistä hommista. Ei, ei minun vikani, ihan muu juttu. Papruissa oli virhe jo alkujaan, kukas muukaan sen käytännössä korjaa kuin minä. Hyvä, että huomasin kuitenkin. Konfirmoin asiasta eteenpäin, että tietävät. Tuli kyllä kiitosta, että olen tarkka. Joo, varsinainen neitsytluonne – paljastaa työnantajalle kaikki mokat ja saa vain itselleen lisää töitä ,D

Ehheeh – Welhotar osti itselleen talvi-Crocsit, mustat mustalla, kloppanat ;D Sopivat tyyliin kuin nenä päähän. Nämä siis syysulkokengiksi. Sisäkengiksi talven aikana ovat myös ne mustavalkeat lehmä-Crocsit, vetäkää siitä ja naurakaa. On sitä porukkaa jollakin huvitutettava, jos ei muulla, omalla pukeutumisella. Pahus, olen kokonaan unohtanut syksyn pellevaatteet. Ne tosin sopisivat tuonne pyhäinpäivän tienoille, väritykseltäänkin. On ne sen verran karseat ;D Voin sitten rapota niistä Lumpuissa, tämä on lupaus, jos ne päälläni töihin änkeän! Niin siis kengistä – minulla on pakko olla kengät, joilla pystyn kävelemään ja seisomaan (puolustaa ostostaan, se on oikeasti pakko!). Silti on vaikeaa. Eilen odottelin taksoa puolisen tuntia, taas minut oli jätetty heitteille. Edes Iisalami ei tiennyt, missä on auto.... voihan pee. Eli minä vain odottelin ja ulkosuomalainen lähinaapuri idästä sieltä tuli, missä lie käväissyt... ei pahalla, hän ei taas osannut kieltä, ei ymmärtänyt ajo-ohjeita (oikealle, vasemmalle...). Ei ihme, että mm. Taksi Mäkinen hakee jatkuvasti uusia invataksin kuljettajia, ei todellakaan ihme. Siellä on myös melkoinen vaihtuvuus, kertoo tarina. Josta siis pääsemme lopulta siihen, että koipikipu jatkuu ja pahenee, kun seisoo kylmässä odottamassa autoja, jotka ehkä joskus tulevat, joskus taas eivät tule lainkaan! 

Ei, minulla ei ole mitään hauskaa kerrottavaa! Tai no kissaystäville, yläkerran naapurin komea musta kolli oli eilen ulkona kun tulin - siis omistajaansa ulkoiluttamassa nauhan päässä. Eivät hekään tiedä rotua, kaveri on sisaruksineen tuotu aivan pentuina Virosta. Kolli täytti eilen 2 v. ja on melkein kaksi kertaa Vincentiä suurempi ja komea kuin mikä. Rotua ei ole kellään tiedossa, mutta ilmeisen hyvät selviytymisgeenit herralla on. Enkä ole koskaan nähnyt niiiiiin mustaa kissaa – ei valkoisen häivääkään ja kauniit suuret silmät. Oli mukava tutustua, viimeksi nähtiin varmaan yli vuosi sitten! Josta tulikin mieleen, että pitää taas laatia kissavaroituslappuja. Ilmanvaihtohormien puhdistus on tulossa tällä viikolla ja eläinvaroitus pitää laittaa, kuitenkin hän/he käyvät myös kylppärissä jne.

Olen yrittänyt tavoittaa Belgarionia erään asian tiimoilta, mutta ei onnistu. Täytyy jatkaa tänään. Minulla on nähkääs taas painavaa asiaa! Olisi tehtävä yhtä sun toista ja käytävä postin italiaano-vastineessa useamman asian tiimoilta. Tarvitsen apuja, ei olisi varaa käyttää ylimääräisiä taksomatkoja käymällä postissa, prle! Ajatelkaa nyt, 9 edestakaista matkaa kuukaudessa - mihin SINÄ ne käyttäisit? Kerropas se tässä Polgara-tätsyn lokissa, mitä tosiaan tekisit moisilla taksimatkoilla. Jos siis et pääsisi itse kävelemään, sinulla ei olisi autoa ja asuisit yksin... Parhaan vastauksen antanut saa kunniaa ja kyseenalaista mainetta sekä mahdollisesti jopa jonkun palkinnon ,D Minä yksin toimin ratkaisevana tuomarina oman makuni mukaan. Ratkaisu tehdään hetikohta, kun edes jokunen vastaus on tullut. Hei, tämähän on siis selkeästi kilapilu! Semmoista tässä lokissa ei ole ollutkaan, ehhhehheeh! Mukavaa – eikö, ai että ei – pidä tunkkis...

Minä keitän kohta toiset kaffet ja lähden etsimään jotakin lämmintä paitaa itselleni. Kyllä. Oletusarvona Varastolla on kuitenkin se, että päällä on jotakin vaatetta, mm. paita. *lähtee laittamaan tofua marinoitumaan, paashat mistään paidoista*

-------------------------------

Moi, kaiffat! Meill ollaa viäläki vähä sillee varovaisii. Vähä mami eile leikitti mua ja mä purin raapitin hyäkin leluihi, en mamii. Ja sitt menin sen koipisii, mutt aloin raapii sänkyy ku kakitti. Ja mami sano, ett sitt voi mennä pois. Epist! Mä menin ja jolisin ja huusin, en sitt kakkinu sänkyy vaa kaks kertaa laatikkoo. Vaiks mä säästin, jos ois voinu vaiks sinne jalkoihi. No ei kai, tai en mä tiijä. Mä oon nii levoto iltasi. Mami on päivät duunis ja mä goisin. Se tulee, se on väsy eikä jaksu mitää. Eilenki söi vähä ja kaatu ekaks goisii vähäks aikaa. Nousi sitt kyll joo. Ei siin mitää. Meill pitäis olla päivähoito, molemmill. Mamin pitäis saada olla koton. Sitä miältä ollaa molemmat. Mutt ei me riidoiss olla. Otetaa vaa vähä etäisyyttä niinku. Koht hei mä saan aamukaakit.... sainki jo. Mami toss puhu, ett pitäs olla kissan miälipualilääkitys tai jotai. Ja eipäs, mä voin mialuummi ottaa vaiks vähä huikkaa. Meill malmilaisill ku on kans semmonenki tapa >o<

Kliffaa keskist viikkoo, huamisee.

--------------------------------

Vincent, en vieläkään tiedä, mitä sinun kanssasi tekisin. Kun et suostu edes valjaisiin ulkoilutettavaksi!

Päivän slogan: Sellaista elämä on; been there, doing that, get the T-shirt.

Päivän biisi: Me yhtenäistämme

Luettua: Stieg Larsson – Pilvilinna joka romahti. Trilogian kolmas osa, voi lukea itseksensäkin kaikki (ja taidan lukeakin ne edelliset kohtapian uudelleen). Hillitön ja pelottavakin tarina siitä, mitä Ruotsin hallituksen sisällä on tapahtunut ja tapahtuu. Miten ihmisiä manipuloidaan. Mitä erityisosaston sisäinen erityisjaosto on tehnyt ja mitä se vieläkin tekee ja toimii saadakseen erään nuoren naisen tuomituksi loppuiäkseen psykiatriseen hoitoon. Tarkoituksena salata erään agentin murhanhimoinen menneisyys, psykiatrin tahallisen väärät diagnoosit ja muuta mielenkiintoista. Kirja liikkuu pääasiassa lehtimaailmassa, jossa toimittajat pyrkivät hankkimaan tietoja asiasta. Lopun oikeudenkäynti on melkoinen esitys! Opus on tiiliskivi, mutta jaksaa pitää otteessaan aivan loppuun asti. Minä pidin, tässä on kyllä niitä salaliittoteorioita päällekkäinkin, joita ei oikein aina jaksa. Mutta hyvin kirjoitettu, perusteltu ja ulosannettu jännäri, joka voi olla todellisuuttakin. Mitenkäs se Larsson itse menehtyikään? Eli minä kyllä suosittelen kaikille, jotka ovat tosissaan lukupuuhissa. Osan amatööreistä tuo n. 700 sivua voi lannistaa. Eli ehdottomasti yksi syksyn alkupään kirjoista!

                                           

                                                   KÄLYISTÄ KESKIVIIKKOA!  

VÄSYMYSTÄ, KIPUJA, TAKSOJA... JA PASKAT SÄNGYLLÄ!

Kello löi jo yksi ja aamupuuhat tämän päivän puolella on suoritettu! Tosin kaaduin nukkumaan eilen ensimmäisen kerran jo klo 16 jälkeen, olin repoväsy, kuten aina. Uinuin pienin välein tähän asti. Välillä tosin hoidin taas pari hommaa, joten yhtämittaista unta lienee tullut 4 – 5 h, normimäärä. Kele, ei kyllä mukavaa tämäkään, mutta tod.näk. kuitenkin riittävä.

Hups, kylläpäs tuli eilen mätettyä. Tsihih, 12 h pakollinen paasto aiheuttaa outoja ilmiöitä. En nimittäin yleensä ole mättäjätyyppiä, aina siis, hei, en aina! Labrassa käytyä (olipa yksityisellä kehno palvelu!) säntäsin juomaan kaffetta, jonka olin fiksusti keittänyt etukäteen odottamaan itseäni. Riivoin ruisleipäni ja kas – joku oli tuonut kakkua ja keksejä. No, nekin siihen sivuun sitten. Tyytyväisenä töihin, joita ei ihmeesti ollut. Pari työkaveria on sairiksella, osa oli etätyöpäivällä – hiljaista siis. Pääsin vielä evästämään toiset leivät ja tomangin ennen lähtöä matkoille. Oikein mukavan lyhyt työpäivä, olisipa aina tuollaista!

Kivatakso vei suoraan Vii Voanin eteen, kun pyysin. Kysyin vain, että olisiko iso vaiva. Ei ollut, oli vain tyytyväinen, kun ei tarvinnut ajaa hallin eteen. Siellä on aina mummoleegio odottamassa eikä koskaan ensimmäinen takso ole oikea. Eli pääsin suoraan ovelle. Auts, Vii Voanissa on taas siivottu ja järjestelty. Siellä oli siis niiiiiin siposiistiä, tavaroita joutui ihan vähän etsiskelemään. Valikoimaakin näytti osittain lisätyn. Hei, astiafriikit, nyt on perimmäisessä huoneessa iso lajitelma erilaisia astioita, posliinia joka lähtöön, kippoa ja keppua, tarjoiluun ja ruokailuun. Silmiä miellyttivät mm. yksinkertaiset valkoiset ilm. riisikulhot tarjoiluun! Papuja, linssejä ym. löytyi jos jonkinmoista, vinks! Normiostosten (3 kg tofua, 2 l chilikastiketta,   0.5 l toista chilikastiketta, wasabia) tulin ostaneeksi inkivääriä purkissa sekä bambua säilöttynä chiliöljyyn ja johonkin *pungertaa katsomaan* siis vähän suolaa vielä. Ne aivan heräteostoksina. Inkivääriä en aina muista ostaa tai se kuivahtaa nopeasti, joten sitä on hyvä olla varalla. Tuo bambuhässäkkä näyttää ainakin hyvältä, voin vain kuvitella sitä tipun tai/ja vihannesten seuraan... njam! Määristä älkää sanoko mitään – ottakaa huomioon, että Belgarion saa näistä osansa ja osa tofusta menee (jos ehtii) pakkaseen. Poika on nykyisin täysin omissa eväissään ja tekee omat ruokansa! Huomasin muuten Sörnäisten Rantatien puolelle, siihen torin kulmalle, Alepaa vastapäätä avatun ison Oriental Marketin – onko kukaan käynyt siellä? Voisiko joku infota, kannattaako? En millään jaksanut enkä ehtinyt sinne enää ostosteni kanssa.

Kävin nimittäin, kas ja kummaa, divarissa. Ollos huoleton, Polgara valveill on eikä ostanut ainoatakaan opusta. Ei ollut sitä, mitä etsin. Ei myöskään mitään, mikä olisi heti halunnut kyytiin. Hinnat ovat edelleen edukkaat, mutta outoa poistumaa on havaittavissa! Hyllyt eivät enää pursuile... jotain luettelointia tehtiin alakerrassa jne. Ei kai vain divarissa ole tapahtumassa muutoksia? Koska en siis ostanut mitään, palkitsin itseäni typerällä Alepasta ostetulla Dajm-tuutilla. Tähän aikaan vuodesta. Minä, joka tuskin koskaan syön tuollaisia jäätelöitä. No, se tuli taas todistettua: liian makea, liian iso, hankala syödä liikenteessä. Plussaa oli voffelin maku ja Dajm, jota olisi voinut olla enemmän. Örps!

Tähän asti kaikki sujuikin mallikkaasti, takson piti tulla kohta. Ei vaiskaan, tulikin ilmoitus, että auto on pikkuisen myöhässä, n. 5 min. Minä siinä sitten odottamaan. Kun auto oli myöhässä 15 min. soittelin perään, kyllä, auto on just tulossa. Argh. Odottelin vielä 10 min ja soitin Iisalameen vielä kerran. Kiva-Leena vastasi puhelimeen, tarkisti autotilanteen ja sanoi auton olevan jossakin ja vielä vaan myöhässä ja sanoi samalla hoitavansa minulle toisen auton. Normitakso tuli sitten heti parin minuutin päästä. Ketutti, kyllä, koipia särki siis jo aivan täpöketulla. Mutta Leenalle *pus*, hän on useamman kerran hoitanut minulle uuden takson, kun toinen ajelee missä lie. Kerrankin sanoi, että voi hyväinen aika, taasko sinut on jätetty sinne! Että kai siellä Iisalamessakin on joku ihan ihminen työssä, kiitti siis. Pääsin nopsasti kotoon, kun ensin sain kuskin vakuuteltua siitä, että minä neuvon loppumatkan...

Mutta taas ketuttaa se, että kaamera unohtui kotiin! Kyllä sen pitäisi näköjään kulkea mukana joka päivä. Jäi pari tosi hyvää kuvaa väliin. Toisesta ehkä myöhemmin vielä...

Ihana koto - ja mieletön kissanpaskan dunkkis! Ei /¤&!(&#%½=¤&?#(#&T¤"(=?. Armas karvakasa oli kakkinut keskelle päiväpeittoa ison läjän. Ziitosta vaan! Huomatessaan minut kissa häipyi baseen, jossa uskollisesti (ja omaksi onnekseen) pysyi tähän aamuun asti, mitä välillä kävi syömässä. Minä puolestani kävin vain kuumana. Oli hiinä-ja-hiinä, että en tehnyt mitään peruuttamatonta. Laitoin sitten päiväpeiton pyykkiin ja aloin väsätä muonaa. Jeps, kesäkurmitsa-tomaatti-sieni     –hässäkkää ja tagliatellea, onnistui jumalaisen hyvin. Mätin koeannoksen juuston kera, njam. Osa evääksi, osa täksi päiväksi iltapalaksi ja evääksi. On se sitten hyvää, ajatelkaa te, mitä haluatte! Huomenna saadaan tofua ja sekovihanneksia kaikin mahdollisin, uusinkin, maustein!

------------------------------------

Hei, kavrut. Mä uskalla täss just olla, mami on iha raivon. Se unohti ostaa sen haisun. Mä taas unohdin, tai siis muistin, mutt niinku joo. Kakin peitoll. Ison kakin viälä. Ei toi helposti unohda, sehä vatkaa sitä vaiks ei puhu mitää. Kattelee vinoo. Eile se oli mykkän vaa, ei puhunu mitää. En uskaltanu basest mihkää. En uskalla kyll nytkää paljo, ku vähä vaa. Se on vaarallise näköne. Kyll sen anto heekut ja sillee. Ja laittaa koht muanaa. Mä nyt vaa luulen, ett mun on parast olla iha näkymätöine vähä aikaa. Täss on eka kuva must, sillo mami sano ett mä oon kilti. Terps vaa, mä painun baseen ny! Huamisee... jollei mitää tapahdu, hei. Pitäkää hualta, jooko.... >O<

Vincent, minä en tiedä mitä tekisin – olen täysin sanaton!

------------------------------

Päivän slogan: Kipu – tuo saatanallinen ase, joka panee minutkin polvillensa!

Päivän biisi: God Save The Queen

Luettua: Pirkko Arhippa – Mustat nuotit, kovin tyypillistä Arhippaa. Ei aiheuta tällä kertaa oikein minkäänlaisia reaktioita, tämän luin taksoja odotellessa. Nuori säveltäjä murhataan kesken kartanon kesäjuhlien. Motiiveja löytyisi erilaisia, mutta mikä on se oikea. Sukulaisuussuhteet ovat sekalaiset ja oikea murhaajakin selviää. Hyvin, hyvin ohkoonen tarina, ei tule meillä käymään toiste. Ei suositella kuin matkakirjaksi tai Arhipan faneille, ikävä kyllä. Yrsa Sigurdardottir – Joka toiselle kuoppaa kaivaa. Vanhaan maataloon rakennetussa hotellissa murhataan arkkitehti raa'asti ja piittaamattomasti. Thora Gudmundsdottir alkaa tutkia asiaa tanakasti. Murhaajaehdokkaita onkin useita, syitä löytyy monia, perhesalaisuuksia pyritään peittelemään mahdollisimman hyvin ja kummitus itkee sumuisina iltoina taustalla. Welhotar piti tästä ja suosittaa. Islantilaisen luonnon ja pienen kylän ihmissuhteiden sekä historian kuvausta parhaimmillaan. Juoni on hyvä, tosin syyllisen arvaa aika nopeasti. Mutta tuo kehittely on kyllä ihan parhaasta päästä, samoin historian ja luonnon kuvaus (no juu, kaikki eivät tätä kestä). Eli suosittelen kaikille rikoskirjallisuudesta pitäville, tämä pitää kyllä pintansa. Niin, ei kai tarvitse mainita, että olen vähän retkahtanut tuonne Islantiin muutenkin ;D

                                        

                                       TIISTAI - NIIN, VASTA TIISTAI!

PS: Eipä ollut kommentteja eiliselle, hmph... Haittasiko Sjoneran katkos vai oletteko kyllästyneet? En kyllä ihmettelisi, samaa jorinaahan tämä, kesät-talvet! Nih kerta...

LABRAA JA PUOLIPÄIVÄKIVAA

On tämä yhtä prlettä tämä elämä! Eilen sain lopulta vähän nukuttua aamulla ja aamupäivällä, pieniä pätkiä. Yöllä myös. Armoton väsy painaa vieläkin. Koipia särkee tuhottomasti, vaikka yritin lepuuttaa. En edes siivonnut, vähän harjan ja kihvelin kanssa pahimpia karvakasoja kokosin. Teidän on nyt vain hyväksyttävä se, että Welhotar hankkii itselleen talvi-Crocsit, ei, ei mammutteja, vaan semmoiset kolppanat mustat kengät. Yritin pitää koristossuja pari viikkoa ja tilanne vain paheni. Koko kevät ja kesä meni kohtuuhyvin kenkien puolesta, jalat olivat melkein kunnossa, vain tavissärkyä. Ei tällaisia infernaalisia kipukohtauksia kuin eilen. Niin ja muuten, mikään lääkitys ei auttanut. Ei uneen eikä särkyyn. Lopulta tipahdin silkasta valvomisesta ja itkemisestä.

No, tästä sitten vaan heti aamusta labraan, kiva-kiva. Syömättä 12 h, juu, klo 2 herätys ja labra klo 8. Ehtii muuten tulla nälkä! Mutta menen piruuttaan, jospa tulehdusarvot olisivat vaikka kohollansa (voivat hyvinkin jo olla, nilkkoja kuumottaa veikeästi). Maksa-arvot ja sokerit, no joo. Ihan sama, ne ovat aina olleet suht. alhaiset. Maksaan tosin vaikuttavat nuo mömelötkin – pitää muistaa huomauttaa asiasta. Ja ensi viikolla th:n arvaustunti. Siis tunti. Jäks, en tykkää. En taas kerran jaksaisi kertoa koko historiaa. En kyllä aio antaa lokinkaan osoitetta. Kai senkin kestää. Minä en vain pidä suurimasta osasta työarvaushoitajista. Kas kun, vaikka vaitiolovelvollisuus on olemassa, tiedän asioiden silti vinkeästi vuotaneen. Hehän ovat kuitenkin työnantajan palveluksessa eivätkä toki pyyteettömästi.

Tänään ei siis mitään ruokapostauksia. Eilen vetelin vain lauantain jämien vähiä sekä illemmalla donaria, raejuustoa ja ruisleipää. Luulisi kelpaavan (sitäpaitsi se on aina hyvää!). Tänään pidän puoli päivää vapaata eli suuntaan taas Hakikseen, lähinnä Vii Voaniin. Tofua ollaan oltu vailla jo ainakin 3 vkoa, pitkä aika nimittäin. Tahtoo! Lisäksi tarvitaan mausteita. Täytyy myös muistaa, että ollaan kompuksessa Belgarionin kanssa näissä ruokajutuissa eli hänen pitää saada osuutensa. Onneksi pääsen sitten aikaisin kotiin ja laatimaan – yllättäen – tomaatti-kesäkurpitsa –soossia, tällä kertaa herkkareiden kera. Sitä sitten taas syödäänkin pari päivää. Kumma kyllä, siihen en millään ole kyllästynyt. Ja loppuviikosta tofuwokkia. Kasvispihvejäkin suunnittelin laatia ihan itse, omasta päästäni ;D Ans kattoo nyt taas sitäkin, jos ja kun tästä vähän reipastun. Niin, tuota, ehh, ööö, Hakaniemessähän on myös erinomaisen hyvä divari, mutta ei, minulla ei ole mitään vakaata tarkoitusta harppoa sinne eräs tietty opus mielessäni, älkää edes kuvitelko. Vielä on ainakin neljän normikirjan tila täyttämättä, tämä oli siis ihan sivuhuomautus, jota ei missään nimessä kannata noteerata!

Onneksi maailmalla tulee vastaan vielä hyviäkin uutisia, mukavia siis vaikka täällä ja tässä! =D

-------------------------------

Purve, kaiffat! Kyll me hei taas ollaa sovus mamin kaa. Mutt on täss taas tapahtunukki kaikkee, niinku mä vetäsi sitä kuanoo. Kyll sill on kaks kynnenjälkee, jos hiffaa kunnoll tsiigaa. Ei niit outo kyll näje, mä luulen ainaskii. Tai luulee vaa, ett ku orja on nii ikuvanha, ett ne on jotai vanhuude vaurioi *apua, se näkee tän*! Nii ni kuiteski se toi mulle hei semmose sikspäki muanaa, semmose miss on kuus puukkii, kaks ain yht plaatuu. Semmone merkki, ett ei oo enne nähty ees. Meinattii koklaa. Ei ollu halvin, mutt ei kuiteskaa kallein. Yleesä semmoset on iha hyvei. Mutt sitt mä sain viäl kaikkin päivin fisuu. Lauvantain toi teki lohta, hei mä näin sen! Jättikala! Hirmu iso! Sitt mä aloin pitää hirveet huutomökää ja sainki jonku biiti. Mutt sitt osa meni pakkasee, sniif. Osan se keitti, hei ne ruadot niinku. Ihmiset on outoi, se nimittäi perkas ne ruadot ja sano, ett ne viäl syä ne. Siis ruadot vai??? No, kuiteski sitt se paisto itellee ja Pojall hianot biitit ja molemmat anto mulle siivut lautaselt. Njammm, oli heekkuu! Ja sitt eile mä sain viäl donarii pariinki kertaa ku toll ei ollu oikee mitää syätävää, nii ni se veteli donarii menee urakall. Hyvin pyyhkii, tota, siis kuha mä vaan muistasi sen merkkausjutu ja sen, ett mamii ei sais käydä käsiks. Mutt ku se kerta koski mun häntykii sillee.... en tiedä mikä minuun meni! Niinkus tiijätte, sillo käy aina hullust. Blodee oli joka paikass sänkyskii ja sillee. Mutt orja oli kylmä ku kurkku! Hurja eukko se välill, puuhaa vaa noitte skraaduin kaa eikä urputa yhtää. Siis hei oikeest, sitä blodee oli tosi paljo. Emmä puhu skeidaa. No, nyt on must tämmöne tavisfoto. Tämmöne mä oon niinku ihan kaikist normaalimmi.

Kliffaa viiko alkuu kaikill, huamisee.

---------------------------------

Vincent, onneksi Vii Voanista ei tarvitse tuoda tuliaisia (kas, wasabi on kyllä loppu...) ja halliin en aio edes mennä, muahahahah *kireää, maanista hekotusta*!

Päivän slogan: Toivo, unelmat ja kaipuu sekoittuvat täällä epätoivoon ja synkkään ahdistukseen.

Päivän biisi: Työ

Luettua: Adam Fawer – Uhkapeliä, alussa en oikein jaksanut. Siis hei, pokeria ja tosissaan, mutta sittenhän tässä hiivittiin ihan kunnollisen jännärin puolelle. Päähenkilö on nyt jo taitava arvaamaan ja laskemaan todennäköisyyksiä, valitettavasti paha epilepsia verottaa voimia ja voittoja. Tietysti hän on valmis kokeilemaan uutta epilepsialääkettä, jolla onkin perin oudot sivuvaikutukset... hän alkaa nähdä sekä menneeseen että tulevaisuuteen, joskus. Myös skitsolla veljellä on oma tehtävänsä opuksessa. Ei niin paha kuin luulisi, kuitenkin kepoisaa ainesta, mutta lukukelpoinen silti. Jarkko Sipilä – Seinää vasten, autioon autotalliin on murhattu kaveri, jonka taustoja Takamäki alkaa selvittää eli mitä ja miksi. Kuvio on alkuun hyvinkin sekava, mutta kotomaiseen tapaan kaikki järjestyy. En ihmeemmin pidä näistä Takamäki-kirjoista, luettava välipala siis, ei muuta. Levi Henriksen – Lunta sataa lumen päälle joka on jo satanut. Tästä Welhotar piti. Outo tunnelma koko kylässä. Dan palaa vankilasta kuullakseen, että hänen veljensä on tehnyt itsarin. Vanhemmat ovat kuolleet jo aikaisemmin ja Dan aikookin myydä mökkerönsä pois. Myyntihommiinkin tulee mutkia, kun rikollinen menneisyys paljastuu. Pienellä paikkakunnalla tapaa vanhoja rikostovereita, myös virkavaltaa sekä kauniita naisia. Tappoiko veli itsensä todella? Miksi hänetkin on pahoinpidelty, mutta poliisi ei reagoi asiaan? Erinomaisen hyvä trilleri, omituisen välttelevä ja hyytävä tunnelma, kelitkään eivät suosi. Welhotar piti tästä turskasta ja suosittaa muillekin oudon tunnelman kavereille – lukemisen arvoinen opus siis. Tästä kaverista kuullaan vielä, ennustaa tämä!

                                                 

                         YRITETÄÄN TAAS LUSIA SIVISTYNEESTI!

KIPUA - KESKENERÄINEN PÄIV

Tässä tämänpäiväinen päivitys, valitettavasti. Tai ehkä jopa helpotukseksenne. Kerron vain, että olen nukkunut ehkä tunnin, senkin huonosti. Jalkoja särkee niin, että itkettää – olen jo itkenytkin. Mikään määrä mömelöitä ei auta, eivät kotikonstit, ei mikään. Tulisiko joku ja amputoisi jalat vähän nilkan yläpuolelta? Minä en nimittäin kohta kestä. Saisiko jollakin tavalla tajun kankaalle, siis ihan varmalla tavalla? Muutenkin kuin syömällä koko purkillisen höpömömelöitä? Nyt on nimittäin erinomaisen kovat kivut, suorastaan sarvihäntäiset! 

Aloitin eilen postauksen mielestäni mukavista asioista. Eilen oli mukavaa. Mutta niinhän se aina on, että ei sitä minulle suvaita. Kosto on välitön ja suhteeton verrattuna tapahtuneeseen. Minä menen nyt maate. Alla siis eilisen postauksen alku korjaamattomana, repikää siitä!

-------------------------------

Särky, jomotus ja juiliminenhan siitä eilisestä kävelystä tuli! Mutta mukavaa oli, Belgarionin kanssa tulen niin hyvin toimeen. Ajatukset ovat kovin yhteneväiset monessa asiassa. Että kai se tästä taas. Hiljallensa päivän aikana tokenee.

Tämä täällä nyt ihan ensimmäiseksi esittää kunniajoikaisuin Ihme Taika Sienelle, jota kaikki ovat kehuneet. Minä uskossani vähäinen en vain halunnut edes kokeilla. Uskottava se on. Kyllä, nyt on kuulkaas liesi kuin uusi, samoin työtaso. *Kumartaa Tätsylle, joka vinskusi viimeksi* Oi Ihme Taika Sieni, pysy vielä siellä jömmassa, tekisitkö myös työt? (tämä ei tarkoita niitä pieniä sieviä sieniä ,D)

Sen jälkeen, vahinko ettei ole videoklippiä, näyttäisin, kuinka 1.5 kg:n lohi fileroidaan, perataan, puolet nakataan pannulle, puolet pakkaseen ja roippeista tehdään kahteen kalasoppaan liemi ja perataan sattumat ruodoista ja päästä mukaan. Minä nimittäin osaan sen, pienestä asti kun olen fisua käsitellyt, noin niinkuin amatöörinä. Siinä sai kotomainen lihotettu lohi kyytiä. Nyt on ilmeisesti se aika, kun altaat tyhjätään. Jee! 3.99 juuroa kilo ei ole paha hinta. Kaksi ihmistä syö tuosta neljä ateriaa. Lisukkeet tosin täytyy hankkia erikseen. Paistoin pika-pikaa fisut valurautapannulla. Siis rapsakaksi päältä, sisältä hiinä-ja-hiinä kypsäksi. Älkää paistako lohta liikaa, älkää ihmeessä – se on kamalaa! Kun ruoka oli valmista, huusin HEP. Belgarion tiesi, mistä on kyse ja niin apehdittiin kunnon kuoripottuja, lohta, punajuurekassalaattia, adjikaa ja mitäs vielä... kurkkuja. Hyvää oli, kuulkaas, pitkästä aikaa. Oikein herkkua, Belgarionin täsmälempiruokaa vielä! 

Lisäksi ostin tosi kauniin lasilyhdyn parvekkeelle vanhan tallilyhdyn tilalle, joka on äärimmäisen epäkäytännöllinen ja jopa vaarallinen. Nyt on nätti, kuva sitten, kun ehtii... Lisäksi olen jo kertaalleen ostanut Liiteristä sen Ratian kipon Welhottaren ruokakipoksi, nyt ostin toisen. Koko hyvä, materiaali parempi kuin missään Teemassa (ei siis lohkeile) ja siitä on kiva syödä ,D Ai niin, näitä saa ostaa halpiksena, jos ostaa Liiteristä yli 25 juurolla. No summa tulee täyteen melkein joka viikonloppu, kun käy kaupoilla vain sen yhden kerran viikkossa.

Kävin myös tutustumassa siihen uuteen Malmilla avattuun itämaiseen ruokakauppaan! Surkea pettymys, ikävä kyllä. Valikoima oudohko, liian "siisti", tofu 60 c kalliimpaa kuin Vii Voanissa, chilisoossit surkeat ja soija hurjan kallista. Juttelin ja kerroin, että kovat on hinnat. No, kovat ovat varmasti vuokratkin. Toivotin kuitenkin hyviä kauppoja ja lupasin käydä toiste tarkemmin katsomassa tavaroita. Näytti olevan kyllä tuoretta naan-tyyppistä leipää ym. Että voihan siellä käväistä, mutta kanta-astujaa minusta sinne ei kyllä tule, valitan. Odotin ehkä liikaa =(

Belgarion on saanut yliopistolta käyttöönsä upouuden miniläppärin tai siis ainakin kaikki heidän opiskelijansa ovat ne saaneet. Kiva ja mukava vehje, Linux vielä käyttiksenä ;D No, kun opiskelijalla on vähän rahaa jne. eikä minullakaan ollut nyt paljoa, avustin tällä kertaa materiaalisesti. Poika sai mukaansa kaksi isoa pussia jauhoja (tavallisia ja sämpylä) sekä leseitä ja seesamin siemeniä. Hän on aina ollut innokas leipoja, saisi sitten tuoda maistiaisiakin ensi viikolla. Lisäksi näkkäripaketin, valkosipulisavujuustoa ja rahkaa. Tungin vielä mukaan verhot, koska tiedän vanhojen olevan äärikammottavat viritykset. Nyt saapi vähän sisustaa, verhot ovat tietty Marimekkoa ja täälläkin olleet. Ajattelin käväisyttää niitä retkellä vähän muuallakin. Sellaiset kivan graafiset, musta-valkoiset, joissa sinisiä ja aniliineja väriblokkeja harvassa. Poikamme Laitoksella vaikutti siis tyytyväiseltä kaikin puolin. Olin vielä varannut kirjastosta pari kirjaakin hänelle viihdykkeeksi. Kas kun Belgarion asettui taloksi ja minä aloin laittaa ruokaa, mitä teki Poika? Alkoi koodata! Fyi....

                                            

                                                POLGA "THE PAIN" WELHOTAR

WELHOTAR PAHOINPIDELTIIN RAA'ASTI MALMILLA!

STT:n tavallisesti niin luotettavilta tahoilta saamien tietojen mukaan Polgara Welhotar on pahoinpidelty 14.9.08 noin kello 00.12.02. Pahoinpitelijä pakeni välittömästi mouruten paikalta. Tuntomerkit tiedotteen lopussa!

Vincent oli ottanut paikkansa tavanomaiseen tapaansa Welhottaren nassun vieressä. Welhotar ei kuitenkaan tuohon mennessä ollut vielä nukkunut silmällistä eikä korvallistakaan. Tämä ilmeisesti häiritsi myös kissaa, joka tunki häntäänsä leidin suuhun. Leidin varovasti siirtäessä häntää salamannopea vasen tassu iski suoraan kasvoihin. Pahimmat vammat kohdistuivat pottunenään ja oikeaan omenaposkeen. Kyseessä eivät ole pinnalliset raapaisut vaan syvät kynnenjäljet. Tapahtuman jälkeen kissan kuultiin jolisevan, mouruavan ja säntäävän tyhjentämään suoltaan!

Tuntomerkit: Kissa, punavalkoinen, tuntee nimen Vincent. Oleskelee tietääksemme tällä hetkellä Welhottaren residenssissä vaatien kostoa (toim.huom. mistä?). Valitettavasti meille ei ole toimitettu ajantasalla olevaa kuvaa rikollisesta. Asiasta jotakin tietäviä pyydetään välittömästi ottamaan yhteyttä päivystävään kissakriisiapuun! Kissahan tässä on saanut ressiä ja raumoja!

Näihin kuulumisiin ja näkeilemisiin, Malmin kirjeen vaihtaja, joka on vaihtanut jo monta kirjettä,