Kello löi jo yksi ja aamupuuhat tämän päivän puolella on suoritettu! Tosin kaaduin nukkumaan eilen ensimmäisen kerran jo klo 16 jälkeen, olin repoväsy, kuten aina. Uinuin pienin välein tähän asti. Välillä tosin hoidin taas pari hommaa, joten yhtämittaista unta lienee tullut 4 – 5 h, normimäärä. Kele, ei kyllä mukavaa tämäkään, mutta tod.näk. kuitenkin riittävä.
Hups, kylläpäs tuli eilen mätettyä. Tsihih, 12 h pakollinen paasto aiheuttaa outoja ilmiöitä. En nimittäin yleensä ole mättäjätyyppiä, aina siis, hei, en aina! Labrassa käytyä (olipa yksityisellä kehno palvelu!) säntäsin juomaan kaffetta, jonka olin fiksusti keittänyt etukäteen odottamaan itseäni. Riivoin ruisleipäni ja kas – joku oli tuonut kakkua ja keksejä. No, nekin siihen sivuun sitten. Tyytyväisenä töihin, joita ei ihmeesti ollut. Pari työkaveria on sairiksella, osa oli etätyöpäivällä – hiljaista siis. Pääsin vielä evästämään toiset leivät ja tomangin ennen lähtöä matkoille. Oikein mukavan lyhyt työpäivä, olisipa aina tuollaista!
Kivatakso vei suoraan Vii Voanin eteen, kun pyysin. Kysyin vain, että olisiko iso vaiva. Ei ollut, oli vain tyytyväinen, kun ei tarvinnut ajaa hallin eteen. Siellä on aina mummoleegio odottamassa eikä koskaan ensimmäinen takso ole oikea. Eli pääsin suoraan ovelle. Auts, Vii Voanissa on taas siivottu ja järjestelty. Siellä oli siis niiiiiin siposiistiä, tavaroita joutui ihan vähän etsiskelemään. Valikoimaakin näytti osittain lisätyn. Hei, astiafriikit, nyt on perimmäisessä huoneessa iso lajitelma erilaisia astioita, posliinia joka lähtöön, kippoa ja keppua, tarjoiluun ja ruokailuun. Silmiä miellyttivät mm. yksinkertaiset valkoiset ilm. riisikulhot tarjoiluun! Papuja, linssejä ym. löytyi jos jonkinmoista, vinks! Normiostosten (3 kg tofua, 2 l chilikastiketta, 0.5 l toista chilikastiketta, wasabia) tulin ostaneeksi inkivääriä purkissa sekä bambua säilöttynä chiliöljyyn ja johonkin *pungertaa katsomaan* siis vähän suolaa vielä. Ne aivan heräteostoksina. Inkivääriä en aina muista ostaa tai se kuivahtaa nopeasti, joten sitä on hyvä olla varalla. Tuo bambuhässäkkä näyttää ainakin hyvältä, voin vain kuvitella sitä tipun tai/ja vihannesten seuraan... njam! Määristä älkää sanoko mitään – ottakaa huomioon, että Belgarion saa näistä osansa ja osa tofusta menee (jos ehtii) pakkaseen. Poika on nykyisin täysin omissa eväissään ja tekee omat ruokansa! Huomasin muuten Sörnäisten Rantatien puolelle, siihen torin kulmalle, Alepaa vastapäätä avatun ison Oriental Marketin – onko kukaan käynyt siellä? Voisiko joku infota, kannattaako? En millään jaksanut enkä ehtinyt sinne enää ostosteni kanssa.Kävin nimittäin, kas ja kummaa, divarissa. Ollos huoleton, Polgara valveill on eikä ostanut ainoatakaan opusta. Ei ollut sitä, mitä etsin. Ei myöskään mitään, mikä olisi heti halunnut kyytiin. Hinnat ovat edelleen edukkaat, mutta outoa poistumaa on havaittavissa! Hyllyt eivät enää pursuile... jotain luettelointia tehtiin alakerrassa jne. Ei kai vain divarissa ole tapahtumassa muutoksia? Koska en siis ostanut mitään, palkitsin itseäni typerällä Alepasta ostetulla Dajm-tuutilla. Tähän aikaan vuodesta. Minä, joka tuskin koskaan syön tuollaisia jäätelöitä. No, se tuli taas todistettua: liian makea, liian iso, hankala syödä liikenteessä. Plussaa oli voffelin maku ja Dajm, jota olisi voinut olla enemmän. Örps!
Tähän asti kaikki sujuikin mallikkaasti, takson piti tulla kohta. Ei vaiskaan, tulikin ilmoitus, että auto on pikkuisen myöhässä, n. 5 min. Minä siinä sitten odottamaan. Kun auto oli myöhässä 15 min. soittelin perään, kyllä, auto on just tulossa. Argh. Odottelin vielä 10 min ja soitin Iisalameen vielä kerran. Kiva-Leena vastasi puhelimeen, tarkisti autotilanteen ja sanoi auton olevan jossakin ja vielä vaan myöhässä ja sanoi samalla hoitavansa minulle toisen auton. Normitakso tuli sitten heti parin minuutin päästä. Ketutti, kyllä, koipia särki siis jo aivan täpöketulla. Mutta Leenalle *pus*, hän on useamman kerran hoitanut minulle uuden takson, kun toinen ajelee missä lie. Kerrankin sanoi, että voi hyväinen aika, taasko sinut on jätetty sinne! Että kai siellä Iisalamessakin on joku ihan ihminen työssä, kiitti siis. Pääsin nopsasti kotoon, kun ensin sain kuskin vakuuteltua siitä, että minä neuvon loppumatkan...
Mutta taas ketuttaa se, että kaamera unohtui kotiin! Kyllä sen pitäisi näköjään kulkea mukana joka päivä. Jäi pari tosi hyvää kuvaa väliin. Toisesta ehkä myöhemmin vielä...
Ihana koto - ja mieletön kissanpaskan dunkkis! Ei /¤&!(&#%½=¤&?#(#&T¤"(=?. Armas karvakasa oli kakkinut keskelle päiväpeittoa ison läjän. Ziitosta vaan! Huomatessaan minut kissa häipyi baseen, jossa uskollisesti (ja omaksi onnekseen) pysyi tähän aamuun asti, mitä välillä kävi syömässä. Minä puolestani kävin vain kuumana. Oli hiinä-ja-hiinä, että en tehnyt mitään peruuttamatonta. Laitoin sitten päiväpeiton pyykkiin ja aloin väsätä muonaa. Jeps, kesäkurmitsa-tomaatti-sieni –hässäkkää ja tagliatellea, onnistui jumalaisen hyvin. Mätin koeannoksen juuston kera, njam. Osa evääksi, osa täksi päiväksi iltapalaksi ja evääksi. On se sitten hyvää, ajatelkaa te, mitä haluatte! Huomenna saadaan tofua ja sekovihanneksia kaikin mahdollisin, uusinkin, maustein!
------------------------------------
Hei, kavrut. Mä uskalla täss just olla, mami on iha raivon. Se unohti ostaa sen haisun. Mä taas unohdin, tai siis muistin, mutt niinku joo. Kakin peitoll. Ison kakin viälä. Ei toi helposti unohda, sehä vatkaa sitä vaiks ei puhu mitää. Kattelee vinoo. Eile se oli mykkän vaa, ei puhunu mitää. En uskaltanu basest mihkää. En uskalla kyll nytkää paljo, ku vähä vaa. Se on vaarallise näköne. Kyll sen anto heekut ja sillee. Ja laittaa koht muanaa. Mä nyt vaa luulen, ett mun on parast olla iha näkymätöine vähä aikaa. Täss on eka kuva must, sillo mami sano ett mä oon kilti. Terps vaa, mä painun baseen ny! Huamisee... jollei mitää tapahdu, hei. Pitäkää hualta, jooko.... >O<
Vincent, minä en tiedä mitä tekisin – olen täysin sanaton!
------------------------------
Päivän slogan: Kipu – tuo saatanallinen ase, joka panee minutkin polvillensa!Päivän biisi: God Save The Queen
Luettua: Pirkko Arhippa – Mustat nuotit, kovin tyypillistä Arhippaa. Ei aiheuta tällä kertaa oikein minkäänlaisia reaktioita, tämän luin taksoja odotellessa. Nuori säveltäjä murhataan kesken kartanon kesäjuhlien. Motiiveja löytyisi erilaisia, mutta mikä on se oikea. Sukulaisuussuhteet ovat sekalaiset ja oikea murhaajakin selviää. Hyvin, hyvin ohkoonen tarina, ei tule meillä käymään toiste. Ei suositella kuin matkakirjaksi tai Arhipan faneille, ikävä kyllä. Yrsa Sigurdardottir – Joka toiselle kuoppaa kaivaa. Vanhaan maataloon rakennetussa hotellissa murhataan arkkitehti raa'asti ja piittaamattomasti. Thora Gudmundsdottir alkaa tutkia asiaa tanakasti. Murhaajaehdokkaita onkin useita, syitä löytyy monia, perhesalaisuuksia pyritään peittelemään mahdollisimman hyvin ja kummitus itkee sumuisina iltoina taustalla. Welhotar piti tästä ja suosittaa. Islantilaisen luonnon ja pienen kylän ihmissuhteiden sekä historian kuvausta parhaimmillaan. Juoni on hyvä, tosin syyllisen arvaa aika nopeasti. Mutta tuo kehittely on kyllä ihan parhaasta päästä, samoin historian ja luonnon kuvaus (no juu, kaikki eivät tätä kestä). Eli suosittelen kaikille rikoskirjallisuudesta pitäville, tämä pitää kyllä pintansa. Niin, ei kai tarvitse mainita, että olen vähän retkahtanut tuonne Islantiin muutenkin ;D
TIISTAI - NIIN, VASTA TIISTAI!
PS: Eipä ollut kommentteja eiliselle, hmph... Haittasiko Sjoneran katkos vai oletteko kyllästyneet? En kyllä ihmettelisi, samaa jorinaahan tämä, kesät-talvet! Nih kerta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti