Tässä tämänpäiväinen päivitys, valitettavasti. Tai ehkä jopa helpotukseksenne. Kerron vain, että olen nukkunut ehkä tunnin, senkin huonosti. Jalkoja särkee niin, että itkettää – olen jo itkenytkin. Mikään määrä mömelöitä ei auta, eivät kotikonstit, ei mikään. Tulisiko joku ja amputoisi jalat vähän nilkan yläpuolelta? Minä en nimittäin kohta kestä. Saisiko jollakin tavalla tajun kankaalle, siis ihan varmalla tavalla? Muutenkin kuin syömällä koko purkillisen höpömömelöitä? Nyt on nimittäin erinomaisen kovat kivut, suorastaan sarvihäntäiset!
Aloitin eilen postauksen mielestäni mukavista asioista. Eilen oli mukavaa. Mutta niinhän se aina on, että ei sitä minulle suvaita. Kosto on välitön ja suhteeton verrattuna tapahtuneeseen. Minä menen nyt maate. Alla siis eilisen postauksen alku korjaamattomana, repikää siitä!
-------------------------------
Särky, jomotus ja juiliminenhan siitä eilisestä kävelystä tuli! Mutta mukavaa oli, Belgarionin kanssa tulen niin hyvin toimeen. Ajatukset ovat kovin yhteneväiset monessa asiassa. Että kai se tästä taas. Hiljallensa päivän aikana tokenee.Tämä täällä nyt ihan ensimmäiseksi esittää kunniajoikaisuin Ihme Taika Sienelle, jota kaikki ovat kehuneet. Minä uskossani vähäinen en vain halunnut edes kokeilla. Uskottava se on. Kyllä, nyt on kuulkaas liesi kuin uusi, samoin työtaso. *Kumartaa Tätsylle, joka vinskusi viimeksi* Oi Ihme Taika Sieni, pysy vielä siellä jömmassa, tekisitkö myös työt? (tämä ei tarkoita niitä pieniä sieviä sieniä ,D)
Sen jälkeen, vahinko ettei ole videoklippiä, näyttäisin, kuinka 1.5 kg:n lohi fileroidaan, perataan, puolet nakataan pannulle, puolet pakkaseen ja roippeista tehdään kahteen kalasoppaan liemi ja perataan sattumat ruodoista ja päästä mukaan. Minä nimittäin osaan sen, pienestä asti kun olen fisua käsitellyt, noin niinkuin amatöörinä. Siinä sai kotomainen lihotettu lohi kyytiä. Nyt on ilmeisesti se aika, kun altaat tyhjätään. Jee! 3.99 juuroa kilo ei ole paha hinta. Kaksi ihmistä syö tuosta neljä ateriaa. Lisukkeet tosin täytyy hankkia erikseen. Paistoin pika-pikaa fisut valurautapannulla. Siis rapsakaksi päältä, sisältä hiinä-ja-hiinä kypsäksi. Älkää paistako lohta liikaa, älkää ihmeessä – se on kamalaa! Kun ruoka oli valmista, huusin HEP. Belgarion tiesi, mistä on kyse ja niin apehdittiin kunnon kuoripottuja, lohta, punajuurekassalaattia, adjikaa ja mitäs vielä... kurkkuja. Hyvää oli, kuulkaas, pitkästä aikaa. Oikein herkkua, Belgarionin täsmälempiruokaa vielä!
Lisäksi ostin tosi kauniin lasilyhdyn parvekkeelle vanhan tallilyhdyn tilalle, joka on äärimmäisen epäkäytännöllinen ja jopa vaarallinen. Nyt on nätti, kuva sitten, kun ehtii... Lisäksi olen jo kertaalleen ostanut Liiteristä sen Ratian kipon Welhottaren ruokakipoksi, nyt ostin toisen. Koko hyvä, materiaali parempi kuin missään Teemassa (ei siis lohkeile) ja siitä on kiva syödä ,D Ai niin, näitä saa ostaa halpiksena, jos ostaa Liiteristä yli 25 juurolla. No summa tulee täyteen melkein joka viikonloppu, kun käy kaupoilla vain sen yhden kerran viikkossa.
Kävin myös tutustumassa siihen uuteen Malmilla avattuun itämaiseen ruokakauppaan! Surkea pettymys, ikävä kyllä. Valikoima oudohko, liian "siisti", tofu 60 c kalliimpaa kuin Vii Voanissa, chilisoossit surkeat ja soija hurjan kallista. Juttelin ja kerroin, että kovat on hinnat. No, kovat ovat varmasti vuokratkin. Toivotin kuitenkin hyviä kauppoja ja lupasin käydä toiste tarkemmin katsomassa tavaroita. Näytti olevan kyllä tuoretta naan-tyyppistä leipää ym. Että voihan siellä käväistä, mutta kanta-astujaa minusta sinne ei kyllä tule, valitan. Odotin ehkä liikaa =(
Belgarion on saanut yliopistolta käyttöönsä upouuden miniläppärin tai siis ainakin kaikki heidän opiskelijansa ovat ne saaneet. Kiva ja mukava vehje, Linux vielä käyttiksenä ;D No, kun opiskelijalla on vähän rahaa jne. eikä minullakaan ollut nyt paljoa, avustin tällä kertaa materiaalisesti. Poika sai mukaansa kaksi isoa pussia jauhoja (tavallisia ja sämpylä) sekä leseitä ja seesamin siemeniä. Hän on aina ollut innokas leipoja, saisi sitten tuoda maistiaisiakin ensi viikolla. Lisäksi näkkäripaketin, valkosipulisavujuustoa ja rahkaa. Tungin vielä mukaan verhot, koska tiedän vanhojen olevan äärikammottavat viritykset. Nyt saapi vähän sisustaa, verhot ovat tietty Marimekkoa ja täälläkin olleet. Ajattelin käväisyttää niitä retkellä vähän muuallakin. Sellaiset kivan graafiset, musta-valkoiset, joissa sinisiä ja aniliineja väriblokkeja harvassa. Poikamme Laitoksella vaikutti siis tyytyväiseltä kaikin puolin. Olin vielä varannut kirjastosta pari kirjaakin hänelle viihdykkeeksi. Kas kun Belgarion asettui taloksi ja minä aloin laittaa ruokaa, mitä teki Poika? Alkoi koodata! Fyi....
POLGA "THE PAIN" WELHOTAR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti